Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen jatkaa blogisarjaamme, joka alleviivaa koulutuksen tärkeyttä kehitysyhteistyössä ja humanitaarisessa avussa.

Minuakaan ei olisi olemassa ilman lukutaitoa. Isäni tekemän sukututkimuksen mukaan juuremme tulevat Ruotsin Uumajasta Sursillien suvusta. Sukunimi juontui siitä, että suvussa oli hapansilakoiden kauppiaita.

Esi-isäni osallistui Ruotsin vapaussotaan 1521-23 muonitusmestarina. Siinä roolissa hän myi kuningas Kustaa Vaasan armeijalle suuren erän silakkaa, josta osan hapansilakkana, koska se vaati säilyäkseen vähemmän kallisarvoista suolaa.

Sotilaat kammosivat pahanhajuista hapansilakkaa, ja itse kuningas raivostui, koska epäili ruoan myrkyttävän sotilaitaan. Esi-isäni joutui käräjille, ja vältti mestauspölkyn vain siksi, että omasi siihen aikaan harvinaisen luku- ja kirjoitustaidon. Rangaistukseksi määrättiin karkoitus Ruotsin Lappiin. Saan kiittää siis olemassaolostani Erik Sursillin hankkimaa lukutaitoa.

Kaukaa haettua? Ajallisesti kyllä, mutta muuten ei. Joka päivä kuolee ihmisiä puutteellisen luku- ja kirjoitustaidon takia. Jos et osaa lukea omia oikeuksiasi, lääkkeen käyttöohjeita, varoituksia vaarasta, liikennemerkkejä, tuotteiden kuluttajaohjeita, maailma voi olla vaarallinen paikka.

Osallistuin Maailmanpankin vuoden 2018 kehitysraportin tekoon neuvonantajapaneelin jäsenenä. Maailmanpankin ensimmäinen koulutuksesta tehty raportti löysi maailman koulutuksen tilasta hyviä ja huonoja uutisia.

Maailman lapsista entistä suurempi osa on päässyt kouluun. Keskiverto työntekijällä köyhässä Bangladeshissa on tänään useampia kouluvuosia takanaan kuin vertaisellaan Ranskassa 1975. Vaikka perusopetuksen ulkopuolella on edelleen yli 60 miljoonaa lasta, kehitys on mennyt oikeaan suuntaan.

Huono uutinen on se, että varsinkin kehitysmaiden kouluun päässeistä lapsista moni ei opi koulussa mitään. Koulunkäynti on eri asia kuin oppiminen. Maailmanpankin raporttia varten tehdyssä tutkimuksessa kuudessa kymmenestä kehitysmaasta korkeintaan puolet oppilaista osasi lukea perusopetuksen päättyessä.

Erityisesti köyhien perheiden lasten opinpolku alkaa huonosti, ja iän myötä osaamiserot kasvavat. Lapset eivät kouluun tullessaan ole ravittuja tai muuten fyysisesti ja henkisesti valmiita oppimaan, opettajien osaaminen ja läsnäolo on heikkoa, koulunpito puutteellista ja resurssit eivät kohdistu jokaisen oppimisen edistämiseen.

Oppimisen globaalit heikkoudet ovat juuri niitä asioita, joiden vahvuudesta Suomi maailmalla tunnetaan ja joissa kansainvälisissä vertailuissa menestymme parhaiten. Meillä on siis erityistä annettavaa muulle maailmalle.

Nyt on aika vastata kysymykseen, miten Suomi voi hyödyntää vahvuuksiaan globaalin oppimiskriisin ratkaisemisessa. Se on kestävää ja pysyviä vaikutuksia synnyttävää kehitysyhteistyötä. Siihen meillä on myös itsekäs peruste. Maailman isot ongelmat vaativat luonteeltaan kaikkien maailman kansalaisten sitoutumista niiden ratkaisuun. Ilman perusosaamista ja koulutusta valmiuksia tällaiseen sitoutumiseen ei ole.

Oppimismahdollisuuksien puute on henkisten, sosiaalisten ja taloudellisten voimavarojen tuhlausta. Se on periytyvää epäoikeudenmukaisuutta, koska huonoa koulutusta saaneet vanhemmat eivät kokemustensa takia halua lastaan koulun penkille.

Koulutus on globaali perusoikeus. Se on avain inhimillisten kyvykkyyksien hyödyntämiseen ja hyvinvoinnin synnyttämiseen. Laadukkaan koulutuksen saaneet elävät pidempään, terveellisemmin, työllistyvät paremmin ja kykenevät ohjaamaan valintojaan merkityksellisyyden suuntaan. Nopean muutoksen aikana koulutus antaa valmiudet kohdata epävarmuutta ja ennakoimattomia tilanteita.

Nämä kaikki näkyvät myönteisinä ilmiöinä yhteiskuntien tasolla, samoin kuin koulutukseen kytkeytyvä halu vaikuttaa yhteisiin asioihin ja rakentaa luottamusta.

Laadukas koulutus kuuluu kaikille maailman lapsille. Voimme tehdä nykyistä enemmän sen toteutumiseksi.

Olli-Pekka Heinonen, pääjohtaja, Opetushallitus

Haasta oma eduskuntavaaliehdokkaasi toimimaan lasten ja nuorten koulutuksen puolesta.