Viimeiset kymmenen työpäivää on mennyt Suomen valtuuskunnan matkassa New Yorkissa seuraamassa kestävän kehityksen eli Agenda2030:n tavoitteiden toteutumista. Harvalla maalla oli mukana yhtä laaja kirjo kansalaisyhteiskunnan ja yritysmaailman edustajia kuin Suomella.

YK:n jäsenmaiden johdolla toteutettavaa työtä planeetan pelastamiseksi ja kaikkien meidän asukkaiden elinolojen ja ihmisoikeuksien takaamiseksi seurataan YK:n korkean tason poliittisessa foorumissa. Se tuo vuosittain jäsenmaat yhteen jakamaan kokemuksia kansallisista toimenpiteistä, joita jokainen maa, Suomi mukaan luettuna, toteuttaa yhteisesti sovittujen 17 kehitystavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä.

Monessa asiassa ja kehitystavoitteessa ollaan edistytty, osassa menty taaksepäin, myös Euroopassa. Yhdenkään tavoitteen osalta ei olla nykyisellä aikataululla ja toimenpiteillä pääsemässä tavoitteisiin. Tällä on vakavia vaikutuksia meidän kaikkien lähitulevaisuudelle.

Tärkeänä osana foorumin toimintaa on ns. vapaaehtoinen kansallinen raportointi (VNR). Valtiot raportoivat itse omasta menetyksestään tavoitteiden saavuttamisessa. Suomi toimittaa toisen raporttinsa ensi vuonna.

Kehityksen seurannan haasteena on, että kukin maa raportoi valitsemallaan tavalla ja laajuudella, joten raportit eivät tuota vertailukelpoista tietoa. Useassa maassa haasteena on puutteellinen tilastointi ja tieto nykytilasta, mikä estää sen, että toimenpiteitä pystyttäisiin suunnittelemaan tarkoituksenmukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vuonna 2030 joka viides maailman tytöistä ei osaa lukea edes helppoa lausetta tai pääse kouluun sodasta ja konflikteista johtuen.

Tällä hetkellä yhdelläkään maalla ei ole konkreettista suunnitelmaa ja budjettia siitä, kuinka tavoitteisiin päästään. Globaalit kumppanuudet ja myös paikalliset toimet keskittyvät usein yksittäisiin tavoitteisiin. Tällöin on vaarana ison kuvan hukkaaminen. Esimerkiksi luonnonsuojelun tehostamisella kehityksen nimessä estetään alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumista. Samaan aikaan heillä on tunnustetusti suuri rooli luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ja tiedon lisäämisessä kestävän kehityksen saavuttamiseksi kaikkien maailman kansalaisten hyväksi.

Vuoteen 2030 mennessä puolet maailman köyhimmistä ihmistä asuvat konfliktista kärsivissä maissa, mutta turvallisuussektori ei ole mukana keskusteluissa siitä, kuinka turvallisuus taataan ihmisoikeuksia kunnioittaen ja demokraattisia instituutioista vahvistaen.

Paljon positiivistakin kehitystä on. Vapaaehtoinen raportointi sitouttaa maita yhteiseen agendaan ja käynnistää yhteistyöprosesseja, joita ei välttämättä muuten syntyisi. Kansalaisyhteiskunnan, yksityissektorin ja hallitusten välisestä yhteistyötä kuultiin hyviä esimerkkejä. Esimerkiksi Ghanassa tavoitteiden toteuttamiseksi käytyjen konsultaatioiden seurauksena luottamus ja yhteistyö hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan välillä on syntynyt uudella tavalla. Lisäksi yksityissektori on lähtenyt mukaan perustamalla rahaston sekä tuomalla tietotaitoa yhteistyöhön ja luomalla nuorille työpaikkoja.

Nuorten johtajuus muun muassa ilmastoasioissa oli esillä kaikissa keskusteluissa. Enää ei voi puhua tulevaisuuden johtajista, vaan ihan nykypäivän. Nuorten osallisuuden lisääminen päätöksenteossa on tärkeää, koska suuri enemmistö väestöstä on nuoria ja heitä tarvitaan ihmiskunnan haasteiden ratkaisemisessa kaikilla sektoreilla.

Kansallisten raporttien laatiminen ja työn toteuttaminen vaativat yhteistyötä yhteiskunnissa ja globaalilla tasolla, jotta puheita vastaamaan saadaan konkreettisia tekoja. Paikallinen taso; yhteisöt ja kaupungit ja kansalaiset ovat useassa maassa tuoneet voimansa yhteen ja toivoa on. Hyvinä ja erilaisina esimerkkeinä tästä ovat Helsingin ja Freetownin kaupungit. Suurin osa maailman väestöstä asuu kaupungeissa 2050 mennessä, joten tämän tason työn tärkeyttä ei voi korostaa.

Tällä hetkellä maailmassa on 59 miljoonaa työtöntä nuorta ja 408 miljoonan nuoren elämään vaikuttaa sota ja konflikti. Ne estävät koulutuksen ja toimeentulon saannin, ja isossa kuvassa vaikuttavat valtioiden kykyyn uudistaa taloutta, kehittää demokraattisia instituutioita, infrastruktuuria ja ruoan tuotantoa sekä varautua ilmastonmuutoksen väistämättömiin vaikutuksiin.

Paluumatkalla kohti kotia mietin, miten hienoa on saada tehdä töitä Kirkon Ulkomaanavussa ja rauhanvälitysverkostossa yhdessä kumppaneiden kanssa – Suomessa ja maailmalla. Kaikki toimintamme tähtää siihen, että todennäköisyydet saadaan käännettyä maailmassa lähellä ja kaukana. Työtä tehdään usein kaikista hauraimmissa ympäristöissä koulutuksen, rauhan ja toimeentulon takaamiseksi kaikille. Näiden äärelle on etuoikeus palata lomien jälkeen.

Milla Perukangas työskentelee Kirkon Ulkomaanavussa ja Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkostossa rauhantyön asiantuntijana. Hän oli mukana Suomen valtuuskunnassa YK:n korkean tason kestävän kehityksen poliittisessa foorumissa New Yorkissa 9.–18.7.2019.

 

#Agenda2030 #hlpf2019 #hlpf #SDGs #kestäväkehitys