Mieti rauhanneuvotteluja. Laita silmät kiinni ja pohdi mikä on ensimmäinen mieleen nouseva kuva.

Useimmilla se on kuva kokoushuoneesta, jossa on arvokkaan näköisiä vanhempia herroja puvut päällä keskustelemassa. Tätä korkean tason rauhanneuvottelut todellisuudessa usein ovatkin.

Vaikka kansainvälisesti on sitouduttu rauhanneuvottelujen osallistujien laajentamiseen ja monipuolistamiseen paremmin koko yhteiskuntaa ja sen ääniä edustavaksi, esimerkiksi naisten osuus rauhanneuvotteluissa on häviävän pieni. Huolimatta siitä, että naisten osallistumisen minimirajan tavoitteeksi on asetettu 30 prosenttia, erään kansainvälisen vertailevan tutkimuksen mukaan rauhanneuvotteluiden osallistujista kuitenkin vain 9 prosenttia oli naisia.

Viime vuosina on otettu merkittäviä edistysaskelia myös nuorten osallistumisen edistämiseksi. YK:n päätöslauselma 2250 ja 2419 tunnustavat nuorten naisten ja miesten positiivisen roolin rauhantyössä. Nuoret tunnustetaan toimijoina, joiden rooli kestävän rauhan rakentamisessa on ensisijaisen tärkeä.

Suomi on ensimmäisenä maana tekemässä kansallisen toimintasuunnitelman Nuoret, Rauha ja Turvallisuus -agendasta. Suomalaiset nuorisojärjestöt ovat nyt työstämässä suosituksia päätöksentekijöille siitä, miten Suomen tulisi edistää nuorten roolia rauhantyössä niin Suomessa kuin muuallakin.

Huolimatta näistä edistysaskeleista paljon on kuitenkin vielä tehtävää käytännön tasolla.

Suurista nuorista ikäluokista puhuttaessa maalaillaan uhkakuvia yhteisöjen ja maiden vakaudelle ja turvallisuudelle. Keskitytään lähinnä miettimään, miten nuoret saa pidettyä poissa pahanteosta, eikä hyödynnetä sitä potentiaalia mitä nuorissa ja nuorisoliikkeissä on.

Miksi sitten on tärkeää tukea nuorten tai naisten osallistumista rauhanprosesseissa, sekä virallisissa rauhanneuvotteluissa että laajemmin rauhantyössä? Naisten roolia rauhantyössä on tutkittu paljon, ja väitän, että näitä samoja oppeja voi myös osittain soveltaa, kun puhutaan nuorten osallistumisesta.

Neuvottelujen agendalle nostetaan konfliktin juurisyyt sekä sen vaikutukset. Kansalaisyhteiskunnan edustajina sekä naiset että nuoret kokevat konfliktin läheltä. Poliittiset tai aseelliset toimijat eivät ole välttämättä tietoisia konfliktin vaikutuksista yhteisöihin tai hyötyvät sen jatkumisesta sotatalouden muodossa.

Laaja osallistuminen varmistaa, että eri yhteiskuntaryhmien äänet pääsevät kuuluviin yhteistä tulevaisuutta suunnitellessa.

Kansalaisyhteiskunta voi myös painostaa neuvottelujen osapuolia kompromissien tekoon. Mitä laaja-alaisempi liike ja suurempi joukko ihmisiä sen takana, sitä vaikeampaa neuvottelijoiden on jättää nämä vaatimukset huomiotta.

Kansalaisyhteiskunta myös valmistaa yhteisöjä rauhaan ja hyväksymään rauhanehdot. Rauhansopimukset ovat aina kompromisseja. Kansalaisyhteiskunta tekee työtä näiden kompromissien hyväksymiseksi.

Useassa maassa kansalaisyhteiskunnan tila on kuitenkin pienenemässä. Kansalaisyhteiskunnan toimijat, naisten ja nuorten liikkeet sen mukana, ajavat muutosta ja pyrkivät rikkomaan ja haastamaan olemassa olevia valtarakenteita. Siksi moni näkee ne uhkana. Tukea tarvitaan niin järjestöiltä, yrityksiltä, kuin valtioilta.

Kirkon Ulkomaanapu tukee useassa maassa naisia ja nuoria päätöksentekoon osallistumisessa ja siihen vaikuttamisessa, sekä heidän rauhantyötään. Esimerkiksi Kambodzhassa Kirkon Ulkomaanavun Changemaker-nuorisoverkoston tekemä vaikuttamistyö yhdessä muiden nuorisojärjestöjen kanssa päättäjien suuntaan paikallisella ja kansallisella tasolla on esimerkiksi johtanut siihen, että kansallista koulutukseen varattua budjettia nostettiin. Samalla nuoret on tunnustettu keskeisiksi kumppaneiksi olemaan mukana heitä itseään koskevassa päätöksenteossa.

Jotta kestävä rauha on mahdollinen, samoin rauhanneuvotteluissa nuoret tulisi tunnustaa neuvottelukumppaneiksi.

Paula Tarvainen

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun vanhempi rauhantyön neuvonantaja.