Tapasimme tänään yhteistyökumppanimme UCEP:n väkeä ja tutustuimme heidän tiloihinsa, missä majoitetaan kotinsa menettäneitä perheitä. UCEP:n nimi on kokonaisuudessaan Underpriviliged Children’s Education Program eli Vähäosaisten lasten koulutusohjelma. Olemme tukeneet heidän työtään jo muutaman vuoden ajan, ja nyt kriisin iskiessä olemme heidän kauttaan voineet kanavoida apua sitä tarvitseville ilman viivettä.

UNCP:llä on koulutuskeskus, jossa he tarjoavat ammatillista koulutusta nuorille. Koulutuskeskuksen yhteydessä on asuntola opettajille. Se säilyi vahingoittumatta maanjäristyksessä. Tuo asuntola on nyt koti 75 hengelle. Asuntolan neljä huonetta on täytetty kerrossängyillä ja yhdessä huoneessa asustaa keskimäärin 20 henkeä eli kolme perhettä.

Yksi huone on jätetty tyhjäksi ja se toimii monitoimitilana. Siellä sairaanhoitaja ja lääkäri käyvät hoitamassa hoitoa tarvitsevia ja se toimii myös kokoontumistilana, jossa asukkaat voivat purkaa kokemuksiaan.

Pihalle on viritetty teltta, jossa vietetään yhteistä aikaa ja jaetaan terveystietoa. UCEP huolehtii ruokahuollosta ja vedenjakelusta. Vettä on vähän, ja sen käyttöä säännöstellään.

Talo on päätetty pitää toiminnassa niin kauan, kun on perheitä, joilla ei ole paikkaa minne mennä. Sitä mukaa, kun tilaa vapautuu, uusia majoittautujia otetaan sisään. Tarpeen vaatiessa myös monitoimihuoneesta tehdään majoitustila.

Lapsille turvallinen paikka leikkiä

Tänään päätimme rakentaa asuntolan alueelle lapsiystävällisen tilan, johon vanhemmat voivat turvallisin mielin jättää lapsensa siksi ajaksi, kun he rakentavat perheelle uutta kotia. Tulemme tarjoamaan lapsille psykososiaalista tukea leikin ja toiminnan kautta. Lapset ovat olleet hyvin järkyttyneitä ja pelokkaita maanjäristyksen jälkeen. Ohjatulla toiminnalla Kirkon Ulkomaanapu yhdessä UCEP:n kanssa auttaa lievittämään heidän pelkojaan.

Tämänkin työn ovat tehneet mahdolliseksi lahjoittajamme. Juttelin tänään myös majoittujien itsensä kanssa. Kerroin heille Ulkomaanavun saamasta rahallisesta avusta ja kysyin heiltä voinko ottaa kuvia, että voin kertoa suomalaisille mihin heidän tilisiirrot, tekstarirahat ja meidän vihreään lippaaseen tipauttamat kolikot menevät. Kukaan ei kieltäytynyt ja jokainen puhuttelemani henkilö pyysi lähettämään kiitokset Suomeen siitä avusta, mitä he juuri nyt saavat. Apu menee perille.

 

Kirjoittaja on humanitaarisen avun asiantuntija Kirkon Ulkomaanavussa. Hän koordinoi tällä hetkellä Ulkomaanavun avustustyötä Kathmandusta käsin.