Paikoillenne, valmiina…
Kirkon Ulkomaanapu antoi minulle toisenlaisen lahjan: lavantaudin, koleran, polion ja pari hepatiittia.
Röyhtäilin viemärinhajuista koleraa ruotsalaisduo First Aid Kitin konsertissa ja joulunpyhinä nappailin lavantautikapseleita. Muut taudinpoikaset piikitettiin olkavarren lihakseen. Pienet jomotukset olivat arkipäivää.
Istun Istanbulin lentokentän transithallissa odottelemassa jatkolentoa Ammaniin, jossa tulen toimimaan Ulkomaanavun vapaaehtoisena media-ammattilaisena.
Lento on kaksi ja puoli tuntia myöhässä, joten hitaampikin sielu ehtii hyvin mukaan. Minun sieluni saattoi kyllä mennä jo edellisellä lennolla.
Lattialla nukkuu pari matkaajaa makuupusseissaan. Vieressäni täytetään ristisanaa. Aina välillä jostain ovesta purkautuu joukko matkalaisia mukanaan iso pilvi kylmää ulkoilmaa. Ohitseni vilisee hieno valikoima kasvoja ja vaateparsia. Mies valkoisessa lehvin ja kukkasin koristellussa turbaanissa vetää katseeni puoleensa aina uudestaan.
Helsingistä Istanbuliin vieressäni matkusti turkkilainen herrasmies. Keskustelimme elekielellä kosteuspyyhkeen avaamisesta, sitten myös syvällisemmistä asioista.
Mies, etusormi pyssynä: Sinä miksi pum pum?
Minä: Suomi oli (etusormi pyssynä) pum pum, sai apua (viittoilua sisäänpäin). Nyt Suomi auttaa (viittoilua ulospäin).
Mies: Hyvä.
Sitten istuimme hiljaa.
Pum pum ei kuitenkaan uhkaa avustustyöntekijöitä ja vapaaehtoisia maailmalla niin vakavasti kuin yleisesti luullaan. Suurin vaaratekijä on liikenne. Ripuli taas tappaa kehitysmaiden ihmisiä enemmän kuin luonnonkatastrofit. Pahimmat tappajat ovat median näkökulmasta melko epäseksikkäitä.
Vakavan onnettomuuden sattuessa ensimmäiset minuutit ratkaisevat. Ulkomaanavun tarjoama hätäensiapukoulutus ohitti pienet nirhamat ja harppasi suoraan hengenpelastustoimiin. Tutustuimme elintoimintojen tarkistuslistan cABC (catastrophic bleeding, Airways, Breathing, Circulation) lisäksi muun muassa kiristyssiteeseen, painesiteeseen ja rintakehävammojen ensihoitoon.
Katsoimme myös tositilanteessa kuvatun videon siitä, miten nopeasti suuri verenvuoto (catastrophic bleeding) johtaa tajuttomuuteen. Tajuttomuus uhkasi myös katsomossa. Vieressäni istunut nainen peitti kasvonsa ja poistui huoneesta. Toisella katsomiskerralla hän pystyi jo olemaan paikalla, avoimin silmin.
Sitten kävimme toisiin kurssilaisiin käsiksi. Kynnys ventovieraan ihmisen käpälöintiin on korkea, mutta onnettomuuspaikalla ei ole aikaa kainostella.
Revin vimmaisena housuja kollegan jaloista tutkiakseni mahdolliset piilevät vammat vaatteiden alta. Housut olivat kuitenkin niin tiukat, että ne eivät hievahtaneetkaan, ei, vaikka tajuton kollega estelyistäni huolimatta yritti auttaa, Periaate tuli silti selväksi. Tositilanteessa vaatteita ei säästellä jos vaihtoehtona on hengenlähtö.
Näihin tunnelmiin, lähtöportti kutsuu!
Teksti ja kuva: Taina Värri
Taina Värri on viestinnän asiantuntija Ulkomaanavun Lähi-idän toimistossa Jordaniassa. Hän lähti Jordaniaan vuoden 2015 alussa.
