Työarkea toisessa todellisuudessa
Kongossa työmatkat saattavat välillä peruuntua taisteluiden takia.
Maanantaina minun oli määrä lähteä työmatkalle. Pakkasin repun ja otin sen mukaan töihin vailla varmuutta siitä, tulisiko sille käyttöä. Odottelemme tietoja turvallisuustilanteesta.
Ruandan rajalla Itä-Kongossa sijaitsevasta kotikaupungistani Gomasta oli tarkoitus matkustaa muutaman kollegan kanssa autolla pohjoiseen Rutshurun alueelle tutustumaan projekteihin, joissa tarjotaan lakiapua esimerkiksi raiskatuille naisille ja joissa tuetaan paikallisten mikrolainaryhmien toimintaa.
Olin odottanut matkaa innoissani siitä, että pääsisin tutustumaan projekteihin ja haastattelemaan rohkeita ihmisiä heidän työstään. Sain loppuviikosta kuitenkin muistutuksen siitä, että olemme kriisialueella. Kongossa työmatkat saattavat välillä peruuntua taisteluiden takia.
Reissuun lähtö näytti epätodennäköiseltä, koska Kongon armeija oli hyökännyt FDLR-sissiryhmää vastaan seudulla, jolle meidän piti matkustaa. ”Perus”, kollega kommentoi tilannetta sarkastisesti. Loppuviikon seurasimme turvallisuustiedotteita toimistolla tiiviisti.
”Vapautus” ja ”demokratia”
Kun kerroin viime vuoden lopulla kotona ystäville, työkavereille ja perheelleni lähteväni töihin Kongon demokraattiseen tasavaltaan, huomasin, ettei monikaan tiennyt maasta tai sen tilanteesta yhtään mitään. Siksi yritän parhaani mukaan selventää, mistä taisteluissa on tällä kertaa kyse.
Itä-Kongossa on taisteltu 90-luvulta asti, ensin Kongon kahdessa sodassa ja sen jälkeen täällä on käyty jonkinlaista sissisotaa.
Tilanne on nykyisin hirveän monimutkainen, ja täällä Goman ympäristössä on sotien jäljiltä useita erilaisia aseistettuja kapinallisryhmiä toiminnassa. Täällä on myös maailman suurin rauhanturvaoperaatio MONUSCO, joka on ainoa rauhanturvaoperaatio, jolla on yksikkö, joka voi ottaa myös osaa aseellisiin taisteluihin.
Yksi kapinallisryhmittymistä on yleisimmin FDLR-lyhenteellä tunnettu Forces démocratiques de libération du Rwanda, joka kääntyy suomeksi suurinpiirtein Ruandan demokraattisiksi vapautusjoukoiksi.
Nimestä tulee mieleen Juha Vakkurin lakoninen toteamus kirjassa Afrikan sydämeen siitä, että valtioiden virallisista motoista voi usein lukea sen, mitä kyseisessä valtioissa ei ainakaan ole. Kongon demokraattisen tasavallan motto on ”Justice – Paix – Travail” – eli ”oikeus, rauha, työ”. Ehkäpä myös FDLR:n nimessä mainitut ”vapautus” ja ”demokratia” saattavat olla hieman harhaanjohtavia.
Ruandan kansanmurhan perintö
Tilanne juontaa juurensa naapurimaan Ruandan kammottavaan etniseen konfliktiin 1990-luvulla. Ruandan kansanmurhan jälkeen tutsijohtoinen hallinto otti maassa vallan ja suuri joukko hutuja, mukana muun muassa entisiä puolisotilaallisen Interahamwe-huturyhmittymän ja Ruandan armeijan taistelijoita, ylitti rajan Kongon puolelle.
FDLR muodostui muun muassa Ruandan armeijan ja Interahamwen jäsenistä ja se vastustaa tutsien vaikutusvaltaa alueella. Ryhmä on ollut vastuussa suuresta määrästä väkivaltaisuuksia maan itäosissa vuosien mittaan. YK ja Kongon armeija ovat taistelleet ryhmää vastaan aikaisemminkin ja kansainvälinen yhteisö on pyrkinyt antamaan FDLR:lle aikaa luopua aseista ja antautumaan useampaan otteeseen. Viimeksi aikarajaksi asetettiin 2. tammikuuta 2015.
Deadline meni vailla varteenotettavaa reaktiota; ainoastaan muutama sata taistelijaa antautui, joten MONUSCOn ja Kongon armeijan oli määrä iskeä yhdessä ryhmää vastaan. Tilanne kuitenkin monimutkaistui, kun Kongon presidentti Joseph Kabila nimitti armeijaan kenraaleita, joiden joukot ovat syyllistyneet ihmisoikeusloukkauksiin.
Kenraalit olivat IRIN News -uutissivuston mukaan YK:n ”punaisella listalla”, mikä johti siihen, että yhteistyö peruuntui. Kongon armeija iski lopulta FDLR:ää vastaan yksin. Nähtäväksi jää, mihin armeijan isku johtaa, ja saadaanko FDLR:n toimintaan vaikutettua.
Itä-Kongon tulevaisuuden kannalta yksi suurimmista kysymyksistä on kapinallisryhmien toiminta alueella. Se luo turvattomuutta ja ajaa ihmisiä kodeistaan.
Kirkon Ulkomaanavun toimistolla tilanne näkyy käytännössä niin, että järjestön työt hankaloituvat aina vastaavanlaisissa tilanteissa. Kun M23-kapinallisryhmä piti Rutshurua hallussaan 2012–2013, järjestö ei päässyt vierailemaan hankkeissa lähes vuoteen.
Pääsimme lopulta maanantaina reissuun YK:n humanitaarisen avun koordinaatiotoimiston OCHA:n ja kansalaisjärjestöjen turvallisuusverkosto INSO:n vahvistettua tilanteen olevan turvallinen, mutta olen tarkistanut turvallisuuspäivityksiä emailista iltaisin. Luin maanantai-iltana, että Rutshurussa oli ryöstetty toisen järjestön auto aseella uhaten ja työntekijöitä oli siepattu. Turvallisuusraportin mukaan sieppauksista on tullut joillekin keino ansaita edes vähän rahaa.
Kirkon Ulkomaanavun tiimi pääsi lopulta reissuun. Kuva Rhubaresta
Tilanne on konkreettinen esimerkki siitä, että ilman rauhaa ei voi olla kehitystä ja ilman kehitystä, joka tarjoaisi ihmisille vaihtoehtoja, rauha on vain kaukainen haave.
