Uudessa maassa: Etelä-Sudan

Etelä-Sudan vietti kaksivuotispäiviä tänä kesänä. Muistan hyvin, kun uusi valtio syntyi. Olin käymässä entisen työkaverini luona, jolla on pitkä yhteinen historia eteläisen Sudanin kanssa. Siellä oli hänen ensimmäinen Punaisen Ristin komennuksensa yli kaksikymmentä vuotta sitten. Etelä-Sudanin itsenäisyys tuntui meistä juhlalliselta ja hienolta – liikuttavaltakin.

Olin samana kesänä tehnyt juttua Sudanin lapsisotilaista. Yrityksistä saada heille psykologista apua, sekä työtä ja toimeentuloa uuden elämän aloittamiseksi. Sellaisia hankkeita on uudessa maassa useita ja kaikki ovat varmasti tarpeen.

Tämä kaikki on täällä läsnä. Katselen pitkiä, hoikkia ihmisiä sisäministeriön sisäpihalla, hotellin terassilla ja kadun varressa. Kaduilla Juban kaupunki kehottaa kaupunkilaisia pitämään paikat siisteinä ja vihreinä – clean and green.

Pääkaupunki Juba on valtavan kokoinen kylä. Muutama katu on päällystetty, mutta samalla aukeaa sivukatu kuoppaisena ja kovaksi tamppautuneena. Katu jatkuu silmänkantamattomiin. Keskellä kaupunkia on pyöreiden savimajojen taajamia. Ruo’oista kyhättyjä aitoja. Ja tänne kuitenkin ihmiset yrittävät paremman elämän toivossa.

Kukaan ei oikein edes uskalla arvioida, paljonko täällä on väkeä. Etelä-Sudanissa tarkkuudeksi tuntuu riittävän ”paljon”.

Hotelleja on runsaasti – samoin kansainvälisten järjestöjen isoja maastoautoja. Paikallisliikenne hoituu moottoripyörätakseilla, joita kyytiläiset odottavat kadunvarsilla. Moottoripyörän takaosaan mahtuu ainakin kaksi aikuista, tai äiti ja sylilapsi, tai nainen minihameessa. Hameessa täytyy istua sivuttain, ei jalat harallaan.

Erilaisia univormuja uudessa valtiossa on paljon: sinisiä ja vihreitä, maastokuvioisia ja yksivärisiä. Itsensä uudestaan ja uudestaan sisäministeriön aidatulle alueella työntävä pikkupoika kerjää kaikilta muilta, mutta ei vahingossakaan univormuisilta. Pojan paidassa lukee freestyle. Tyyli on täällä todella vapaa. Joku antaa pojalle kynän. Hän irrottaa säiliön ja saa näistä syntyneestä kahdesta osasta aikaiseksi pyssyn.

Tämä maailman tuorein valtio on rikas maa. Maan pohjoisosissa pumpataan öljyä puolen miljoonan tynnyrin päivävauhdilla. Öljyputken täytyy tietysti ja valitettavasti kulkea Sudanin läpi Punaiselle merelle.

Öljyttä jääneellä Sudanilla on tässä nielemistä, ja niinpä levottomuudet ovatkin pysyneet yllä koko lyhyen itsenäisyyden ajan. Ja kaiken kaikkiaan ihmiselämän tasolla uusi maa on yksi maailman köyhimmistä.

Mustat ja kiiltävät autot täyttävät majapaikkani sisäpihan. Hotellin sementtipihalle levitetään punainen matto. Etelä-Sudanin parlamentin puhemies on yöpynyt samassa hotellissa!

Uusi maa on tehnyt paljon työtä yhteisten symbolien eteen. Kansallislaulu syntyi liki viidenkymmenen runoilijan yhteistyönä ja sävelmä valittiin yleisökilpailulla.

Etelä-Sudanin punnan kaikkiin seteleihin on painettu tunnetuimman itsenäisyystaistelijan John Garangin kuva. Loppuvaiheessa hän kuitenkin kuulemma vastusti täyttä itsenäisyyttä. Ristiriitoja löytyy joka tasolta.

Ja mitä tein sisäministeriön sisäpihalla monen havainnon verran? Jonotin tietysti rekisteröintileimaa Etelä-Sudanin viisumiin.

Terveisin,

Hilkka Hyrkkö