Virallinenkin Suomi kiinnostui Afrikasta – suuria mahdollisuuksia etenkin kaupan alalla

Kehitysjärjestöjen asiantuntemus kannattaa ottaa mukaan strategiatyöhön.

Afrikka on hyvässä nosteessa Suomessa. Presidentti Sauli Niinistö kävi lokakuussa ensimmäistä kertaa Afrikassa virallisella vierailulla, Jutta Urpilaisesta tuli EU:n erityisesti Afrikan kumppanuuksista vastaavaa komissaari ja ulkoministerinä toimii Afrikka-asioissa meritoitunut Pekka Haavisto. 

Suomen hallitusohjelmassa korostetaan Afrikan merkitystä ja päätetään laatia Suomelle Afrikka-strategia. Myös EU aikoo laatia Urpilaisen johdolla uuden Afrikka-strategian.  

Kiinnostus Afrikkaan ei synny tyhjästä: maanosan talouskasvu on yli kolmen prosentin luokkaa, Afrikan väestö tulee kaksinkertaistumaan noin 2,5 miljardiin vuoteen 2050 mennessä, ja siellä tulee joka vuosi markkinoille kahden Suomen verran työikäisiä nuoria. Potentiaali on valtava, ja myös haasteet ovat jättimäisiä: Reilusti yli puolet ns. hauraista ja vähiten kehittyneistä maista sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Juuri nämä maat ovat kaikkein köyhimpiä, ja juuri niiden on kaikkein vaikein saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet vuoteen 2030 mennessä. 

Suomen tehtävänä ei ole muuttua rahaksi

EU, Suomi ja myös Afrikan valtiot hakevat yhä useammin kaksisuuntaista yhteistyötä, kumppanuutta, jossa pyritään eroon edelleen vahvana kummittelevista siirtomaa-ajan kaiuista. Kumppanuusajattelua edistää myös se, että monella afrikkalaisella toimijalla on huonoja kokemuksia nojaamisesta etenkin kiinalaiseen velkarahaan, työvoimaan ja tietotaidon heikkoon siirtymiseen. Tasavertainen kumppanuus nähdään toteutuvaksi helpoimmin juuri kaupan ja liiketoiminnan aloilla, ja tässä onkin merkittävää potentiaalia.  

KUA uskoo, että Afrikkaan suuntautuvalla avustustyöllä ja kehitysyhteistyöllä on myös jatkossa tärkeä roolinsa: Työllä vastataan akuutteihin humanitaarisiin kriiseihin ja maanosan kehityshaasteisiin. Suomi on kuitenkin pieni toimija Afrikassa, joten meidän kannattaa suunnata resurssimme viisaasti. Yksi ohjenuora on suunnata työ sinne missä hätä on suurin.  

YK:n Kestävän kehityksen tavoitteiden toteutuminen hauraimmissa maissa vaatii noin 360 miljardin euron vuosittaisen lisärahoituksen. Suomen tehtävä ei kuitenkaan ole muuttua rahaksi. Meidän tulee sen sijaan näyttää rohkeasti mallia ja viitoittaa tietä muille, esimerkiksi EU:lle ja sen jäsenmaille, sellaisista ratkaisuista jotka toimivat.  

Yksi malli on näyttää miten laadukas peruskoulutus, ammattikoulutus ja pienyrittäjyyden tukeminen avaavat nuorille tarvittavan vision tulevaisuuteen. Toinen on tukea kestävän kehityksen periaatteisiin sitoutuneiden pienten- ja keskisuurten yritysten kasvua, ja erityisesti työpaikkojen luontia. Samalla myös veropohja laajenee. Keskittymällä Afrikan hauraimpiin maihin, Suomi toisi oman panoksensa kestävän kehityksen tavoitteiden periaatteeseen ”ketään ei jätetä”. 

Afrikka-strategia on Suomelle tilaisuus

Suomi on jo aloittanut ulkoministeriön johdolla työn Afrikka-strategian valmistelemiseksi tilaamalla tutkijoilta analyysin Afrikan megatrendeistä. Tutkimukseen perustuva tieto on edellytys niin strategialle kuin eri toimenpiteillekin, joten Suomen suunta on oikea.  

Suomella on iso tilaisuus näyttää jo Afrikka-strategian suunnitteluvaiheessa miltä tasavertainen kumppanuus voi parhaimmillaan näyttää. Strategian valmisteluihin olisikin tärkeää saada myös aidosti afrikkalainen ääni. Siinä voivat auttaa suomalaiset kansalaisjärjestöt, joilla on sekä läsnäoloa että kumppaneita Afrikassa, ja myös halua tukea Suomen Afrikka-strategian valmisteluja. 

Jussi Ojala

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun yksityissektorin kehittämisen erityisedustaja.