KUA järjesti harkovalaislapsille kesäleirin – monille etänä opiskelleille oppilaille kokemus oli ainutaatuinen
Kesäleirillä lapset pelasivat, tekivät retkiä, opiskelivat ja saivat apua traumojen käsittelyyn.
Lähes kaksisataa lahjakasta lasta ja nuorta Harkovan seudulta osallistui Kirkon Ulkomaanavun järjestämälle ja Pirkko ja Tarmo Vahvelaisen säätiön tukemalle kesäleirille läntisessä Ukrainassa.
Kesäleirille osallistui 7.–10.-luokkalaisia lapsia, jotka ovat jo vuosien ajan opiskelleet etäyhteyksin. Ensin syynä oli koulut sulkenut koronapandemia, sitten Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan.
”Koulunkäynti ei keskeytynyt edes pommitusten aikana, mutta verkko-opetuksen vuoksi yhteydenpito ja sosiaalinen kanssakäyminen on vähentynyt. Se on suuri ongelma”, sanoo Valerij Polyvanyi, Harkovan tieteellisen Obdarovanist-lyseon rehtori.
Etäopiskelun ja siitä aiheutuvien haasteiden vuoksi lyseo halusi järjestää kesäleirin, jossa lapsilla olisi mahdollisuus kuroa umpeen etäopetuksessa syntynyttä oppimisvahetta. Samalla leiri tarjosi lapsille ja nuorille mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä Harkovaa turvallisemmassa paikassa.
Elämä Harkovassa on arpapeliä
Harkova on aina ollut ukrainalaisen opiskelijaelämän ja nuorison keskus. Nykyään Harkova on yksi niistä kaupungeista, joihin Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainassa vaikuttaa eniten. Kaupunki on päivittäisten pommitusten kohteena.
”Nykyään elämä Harkovassa on suurta arpapeliä”, sanoo Valerij Polyvanyi.
Seudulla elävät ihmiset hoitavat samanaikaisesti päivittäisiä tehtäviään ja pohtivat samalla mielessään, selviävätkö hengissä he iltaan asti. Vuoden 2024 toukokuusta lähtien kaupunki on ollut jatkuvien raketti-iskujen kohteena.
Harkovan asukkaat ovat sisukkaita, eivätkä anna periksi. He jatkavat jokapäiväistä elämäänsä jatkuvasta vaarasta huolimatta. Kaupungissa asuu edelleen yli miljoona ihmistä, yli puolet sodan aikaisesta väestöstä.
”Elämä Harkovassa on päällisin puolin normaalia. Kahvilat, liikenne, teollisuus, liike-elämä, markkinat – kaikki toimii. Myös koulut toimivat, vaikkakin etäyhteyksin. Silti ihmiset ymmärtävät, että normaali elämä on arpapeliä, koska joka päivä joitakin rakennuksia tuhoutuu tai autoja vaurioituu. Kaikki ovat jännittyneitä ja odottavat vaaraa. Ihmiset ovat täällä henkisesti hyvin kireitä, vaikka se ei aina näy ulospäin”, Valerij sanoo.
Valerij on työskennellyt Ukrainan koulutusjärjestelmän parissa 25 vuotta, joista kuusi vuotta hän on toiminut Harkovan alueellisen tieteellisen lyseon johtajana.
Työssään hän on kohdannut 2000-luvun suurimpia haasteita. Ensin piti sopeutua koronapandemiaan, sitten Venäjä hyökkäsi täysimittaisesti Ukrainaan.
”Kun on töitä ja jokin asia työllistää jatkuvasti, ei jää voimia miettiä turhia asioita. Lyseomme on koko yhteisön, koko piirin koulutuskeskus. Se toimii myös kauttakulkuevakuointipisteenä”, Valerij toteaa.
Lapset saavat taukoa sodasta
Sota pakottaa lapsia aikuistumaan ennenaikaisesti. Leirille osallistuneet lapset kertoivat olevansa iloisia siitä, että he pääsivät hetkeksi pois kotiseudultaan, jossa sotilaallinen hyökkäys aiheuttaa jatkuvaa stressiä.
Yli 190 lasta Harkovan alueelta sai leirin avulla taukoa sodasta. Kahdeksan päivän ajan oppilaat kokoontuivat Kamjanets-Podilskin piiriin Hmelnytskin alueelle viettämään aikaa luokkatovereidensa kanssa, tekemään erilaisia retkiä Ukrainan historiallisiin paikkoihin ja kertaamaan etäopetuksen aikana opeteltuja taitoja.
Monille lapsille kokemus oli ensimmäinen laatuaan.
”Olen ensimmäistä kertaa kesäleirillä. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut tätä mahdollisuutta. Kokemus on minulle aivan uusi, koska matkustan ensimmäistä kertaa yöjunalla, olen ensimmäistä kertaa kesäleirillä ja asun ensimmäistä kertaa ikätovereideni kanssa enkä näe heitä vain luokassa. Nämä ovat uskomattomia juttuja. On siistiä, että täällä on paljon uutta minulle”, sanoo Andrij Tkachov, 17-vuotias poika Kupianskista.
Andrij oli viettänyt koko elämänsä kotikaupungissaan, mutta sodan vuoksi hänen oli lähdettävä ja muutettava Harkovaan. Kun hän ja hänen perheensä evakuoitiin, heidän ensimmäinen pysäkkinsä oli Obdarovanist-lyseo:
”Äitini ja minä muutimme Harkovaan 14. elokuuta 2023 maansisäisinä pakolaisina. Syynä oli koulunkäynti. Kotikaupungissani internet on huono, enkä olisi pystynyt osallistumaan opetukseen. Koulutus on tärkeää”, poika korostaa.
Anrijin koti ja kotikaupungin koulu vaurioituivat raketti-iskussa.
”Suunnittelin valmistuvani tuosta koulusta, silläolin käynyt sitä ensimmäisestä luokasta lähtien. Ystäväni olivat siellä. Se oli hyvin surullista”, Andrij kertoo.
Muutto oli teinille, mutta uudesta lyseosta löytyneet uudet ystävät auttoivat häntä selviytymään. Verkko-opetuksen laatua kommentoidessaan Andrij korostaa, ettei hänellä ole suoraa yhteyttä ystäviin ja opettajiin.
”Verkkokursseilla avaamme yhteyden, pidämme oppitunnin ja katkaisemme yhteyden. Kommunikoimme vain esimerkiksi Telegramissa tai muissa sosiaalisissa verkostoissa. Suoraa viestintää ei ole, koska osa asuu lähempänä Harkovaa ja osa lähempänä Kiovaa. Niinpä on vain internet-yhteys.”
Etäyhteydetkin voivat häiriintyä kaupungin huonojen yhteyksien tai sähkökatkojen vuoksi.
Kesäleirille osallistui myös Kirkon Ulkomaanavun tukemia psykologeja. He järjestivät lapsille ja nuorille koulutusta eri aiheista ja antoivat neuvoja siihen, miten käsitellä sodan aiheuttamaa stressiä ja traumaa.
”Eilen kaikki olivat stressaantuneita siitä, että joudumme palaamaan kotiin pian. Seisoimme siinä muistellen mielenterveyskoulutuksemme harjoitusta. Yhtäkkiä sitä tajuaa, että asiat eivät olekaan niin huonosti kuin luuli ja että vaikeista hetkistä voi löytää positiivisia puolia. Se todella auttaa”, sanoo sanoo leirille osallistunua Sofia.
Harkovan alueen lahjakkaiden lasten kesäleiri oli elävä esimerkki siitä, miten yhteiset ponnistelut voivat muuttaa elämää jopa sotaolosuhteissa. Sodan kauhuista selvinneet lapset löysivät leiriltä paitsi tietoa myös toivoa ja uskoa omiin voimiinsa. He saivat kokea huolettomuutta, joka kuuluu normaaliin lapsuuteen.
Teksti ja kuvat: Veronika Korobko.
Veronika Korobko on työskentelee Kirkon Ulkomaanavun Ukrainan-toimistossa viestintäkoordinaattorina.
Suomenkielinen versio: Ulriikka Myöhänen
