Näistä syistä kehittyvien maiden naisia kannattaa tukea

Maailmassa on edelleen liian paljon naisia, jotka eivät koskaan ole saaneet opetella lukemaan tai laskemaan. Ilman naisia ja tyttöjä puolet väestön potentiaalista jää käyttämättä.

”MUUTOS ALKAA omasta perheestäsi. Sen jälkeen se voi levitä omaan kylääsi ja koko yhteisöön”, sanoo Irene Kiplagat Koskei Rugut, 48.

Päällikkö Irene, kuten hänet kotonaan Luoteis-Kenian Baringossa sijaitsevassa Barpelon kylässä tunnetaan, on taistellut omassa yhteisössään etulinjassa tyttöjen silpomista vastaan. Tie ei ole ollut yksinkertainen tai helppo, mutta Irene on omistautunut asialleen intohimoisesti.

”Se tapahtui minulle, kun olin 15-vuotias. Tiedän, minkälaista elämä silvottuna on ja miten silpominen vaikuttaa elämään ja naisena olemiseen”, hän sanoo.

Irene ei halunnut samaa kohtaloa omille tyttärilleen tai kenenkään muun lapsille. Kyse ei ole vain terveydestä tai silpomisen vaikutuksista naisen kehoon. Silpominen tarkoittaa monesti tytön koulunkäynnin päättymistä. Silpomisen jälkeen liian moni tyttö ei saa käydä kouluaan loppuun, mikä vaikuttaa loppuelämän toimeentulomahdollisuuksiin.

Koulutettujen tyttöjen on mahdollista kasvaa naisiksi, jotka opiskelevat itselleen ammatin, eikä heidän tarvitse elää pelkän maatalouden varassa. Erityisesti nyt, kun ilmastonmuutos vaikuttaa rajusti myös Barpelon kylään, jokin muu ammatti kuin perinteinen karjankasvatus toisi turvaa. Kun naisella on ammatti, hän ei ole riippuvainen puolison tai suvun rahoista.

Irene on saanut alun vaikeuksien jälkeen suurimman osan Barpelon asukkaista puolelleen. Täällä ei enää silvota tyttöjä juurikaan. Irene on tyytyväinen. Hänen oma tyttärensä on suorittanut yliopistotutkinnon ja tyttärellä on jo hyvä työpaikka paikallishallinnossa.

Naisia koskeva syrjintä alkaa jo lapsuudessa

Naiset muodostavat karkeasti noin puolet maapallon väestöstä. Silti naiset kohtaavat monenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja jopa fyysistä uhkaa sekä työelämässä ja omissa yhteisöissään että jopa kotona. Naisten voi hyvin perustellusti sanoa olevan miehiä heikommassa asemassa monissa maailman paikoissa.

Naisia koskeva osattomuus ja syrjintä alkavat rakentua monesti jo lapsuudessa. Monissa kulttuureissa esimerkiksi tyttölasten kouluttamista pidetään hukkaan heitettynä aikana ja rahana. Jos vanhempien pitää tehdä valinta, pääseekö kouluun perheen poikalapsi vai tyttö, monissa maissa kulttuuri ja vanhat uskomukset ohjaavat kouluttamaan mieluummin pojan. Ajatus rakentuu perinteille, joissa vain miehillä on täydet mahdollisuudet ja ihmisoikeudet päättää omista asioistaan – ja usein myös naisten ja tyttöjen asioista.

Asettamalla naisiksi kasvavat tytöt eriarvoiseen ja huonompaan asemaan, unohdetaan kuitenkin se, että samalla kokonaiset perheet ja yhteisöt hukkaavat puolet täydestä potentiaalistaan. Kehitystä, hyvinvointia ja rauhaa ei voida saavuttaa, jos puolet ihmisistä jätetään sivuun yhteiskunnasta ja päätöksentekoprosesseista.

Ajatus erityisesti naisten tukemisesta kehitysyhteistyön keinoin vahvistui 1980-luvulla. Naisten ja tyttöjen erityisaseman ja tarpeiden huomioiminen osana kehitysyhteistyötä on yhä Suomen kaiken kehitysyhteistyön keskiössä. Eikä ihme! Tasa-arvolla on Suomessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa pitkät perinteet. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut.

Tasa-arvo on kehityksen tulos, joka ei tule ilmaiseksi tai automaattisesti. Tasa-arvo on innovaatio, joka on tuonut yhteiskuntaan uudistumista ja vaurautta, kun sekä naisten että miesten panos on ollut käytettävissä.

Tyttöjen koulutus muuttaa maailmaa

Maailmassa on edelleen liian paljon naisia, jotka eivät koskaan ole saaneet opetella lukemaan tai laskemaan. Ilman perustaitoja ihminen saattaa jäädä vaille tärkeää tietoa omista oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan osallistua oman yhteisönsä toimintaan ja päätöksentekoon. Hän saattaa tulla hyväksikäytetyksi taloudellisesti ja fyysisesti eikä hän ehkä osaa hakea apua terveydellisiin, taloudellisiin tai sosiaalisiin ongelmiin vaikka olisi apuun oikeutettu.

Ennen kaikkea kouluttamattomuus kahlitsee köyhyyteen. Miljoonat ihmiset maailmassa erityisesti kehittyvissä maissa ovat riippuvaisia karjankasvatuksesta tai muusta maataloudesta. Heidän jo ennestään pieni toimeentulonsa saattaa vakavasti häiriintyä koronaviruksen tai ilmastonmuutoksen aiheuttamien sääilmiöiden takia.

Siksi on tärkeää, että myös tytöt pääsevät kouluun. Koulutuksen kannattelemina tytöistä tulee naisia, jotka tietävät omat oikeutensa. Siten he pystyvät käyttämään oppimiaan tietoja ja taitoja monipuolisesti oman ja perheensä toimeentulon turvaamiseen.

Koulutus suojaa tyttöjä myös liian aikaisilta avioliitoilta ja raskauksilta. Koulunkäynnin katkeaminen taas suurentaa teiniraskauksien ja lapsiavioliittojen riskiä. Siksi myös KUA tukee tyttöjen koulutusta ja kouluun paluuta erityisesti katastrofi- ja kriisitilanteissa.

Koulutetut naiset laittavat todennäköisesti myös lapsensa kouluun, koska he ymmärtävät pulpetissa vietettyjen vuosien merkityksen tulevaisuuden hyvinvoinnin näkökulmasta. Koulutus siis tavallaan moninkertaistuu, erityisesti kouluttamalla tyttöjä ja naisia.

Naisia tarvitaan rauhantyössä

Ukrainan sota on näyttänyt hyvinkin raa’alla tavalla sen, kuinka raiskaukset ja seksuaalinen väkivalta ovat vahvasti osa julmalla tavalla myös siviileihin kohdistuvaa sodankäyntiä. Naiset eivät kuitenkaan ole vain uhreja, vaan he voivat olla myös tärkeä osa erilaisia rauhantyön prosesseja paitsi ruohonjuuritasolla myös korkeammissa hallintoelimissä.

Suomen ulkoministeriö julkaisi maaliskuussa 2023 tuoreen Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelmansa, jonka toimeenpanoon myös Kirkon Ulkomaanapu on sitoutunut. Toimintaohjelman päätavoitteisiin sisältyy naisten merkityksellisen osallistumisen ja sukupuolinäkökulman vahvistaminen sekä konfliktien ehkäisemisessä ja rauhanneuvotteluissa, turvallisuussektorilla, kriisinhallinnassa ja varautumisessa.

KUA on tukenut naisten osallistumista paikallishallinnon toimintaan ja rauhanprosesseihin esimerkiksi Somaliassa, jossa päätöksenteko on suurelta osin miesten hallitsemilla klaaneilla. Perinteisesti naiset, nuoret ja syrjäytyneet ryhmät eivät pääse mukaan päätöksentekoprosesseihin. Vuodesta 2016 lähtien tehdyn vaikuttamistyömme tuloksena 16 naista on valittu vaaleilla viiden uuden aluevaltuuston jäseniksi ja lisäksi KUA on tarjonnut yli 700 naisjohtajalle esimerkiksi johtamiskoulutusta.

Ruohonjuuritasolla naisilla, erityisesti äideillä, on ollut tärkeä osansa rauhantyössä esimerkiksi Kenian Kerion laaksossa. Kun naisesta tulee äiti, hän saa kulttuurin mukaisesti omalta äidiltään tai muulta yhteisönsä naiselta leveän ja usein esimerkiksi simpukankuorilla koristellun nahkavyön. Vyön tarkoitus on tukea toipumista synnytyksestä, mutta sillä on myös symbolinen, heimorajat ylittävä merkitys. Väkivaltaisuuksien aikaan naiset kokoontuvat yhteen keskustelemaan asioista. Vanhan tavan mukaan äidit asettavat vyönsä eteensä maahan. Vyötä ei ole lupa ylittää vaan se turvaa konfliktin osapuolten rauhaa neuvotella.

Suomi on edelläkävijä naisten oikeuksissa

Monesti muistetaan sanoa, että Suomi oli maailman ensimmäinen maa, joka myönsi naisille täydet poliittiset oikeudet. Se tapahtui vuonna 1906. Naisten äänioikeutta ja poliittista osallistumista edelsi kuitenkin vuosikymmenien tasa-arvotyö. Jo 1850-luvulla naisaktivistit puhuivat tyttöjen koulutuksen puolesta.

Useissa maissa maailmassa naiset kamppailevat edelleen sekä poliittisen osallistumisen puolesta että niinkin arkisista oikeuksista kuin oikeudesta omistaa maata tai periä sukulaisiaan. Suomessa naisille ja miehille säädettiin yhtäläinen perintöoikeus vuonna 1878. Ensimmäinen suomalainen yhteiskoulu toi pojat ja tytöt samaan kouluun vuonna 1886. Vuonna 1870 Marie Tschetschulin kirjoitti ensimmäisenä suomalaisena ja pohjoismaisena naisena ylioppilaaksi. Ylioppilaskirjoituksiin naisilta tosin vaadittiin vielä vuoteen 1888 asti erillinen lupa. Oikeuden yliopisto-opintoihin naiset saivat vasta vuonna 1901.

Kuten 1800-luvulla elänyt kuopiolainen naisasianainen ja kirjailija Minna Canth totesi: ”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys.” Tähän on helppo yhtyä. Sukupuolten välisessä tasa-arvossa on ennen kaikkea kyse ihmisoikeuksista, ja ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.

Tyttöjen ja naisten tukeminen kohti tasa-arvoa on keskeisessä osassa myös Kirkon Ulkomaanavun työtä osana suomalaista kehitysyhteistyötä.

Lähteet:
Sosiaali- ja terveysministeriö, Ulkoministeriö, Fingo

Teksti: Elisa Rimaila
Kuvitus: Julia Tavast