Koulutus on voimakas keino köyhyyden ja levottomuuden rajun kierteen lopettamiseksi, kirjoittaa Kirkon Ulkomaanavun Lähi-idän aluejohtaja Ashraf Yacoub.
Syyrian konflikti on kestänyt jo kymmenen vuotta. Sen aikana miljoonat syyrialaiset ovat joutuneet jättämään kotinsa ja etsimään suojaa muualta maan sisältä. He kärsivät ruoan puutteesta, eikä heillä ole mahdollisuutta toimeentuloon tai terveydenhoitoon. Pandemia on entisestään kiristänyt maan vaikeaa taloustilannetta, minkä myötä kotitalouksilla ei ole varaa edes perustarpeisiin.
Syyrian lasten tilanne ei ole koskaan ollut huonompi. Miltei 90 prosenttia lapsista tarvitsee humanitaarista apua. 2,5 miljoonaa lasta ei pääse kouluun. Lisäksi 1,6 miljoonaa koululaista on vaarassa pudota koulusta.
Koulutus on voimakas keino köyhyyden ja levottomuuden rajun kierteen lopettamiseksi. Katastrofista toipuminen voi alkaa koulutuksen myötä, ja se myös vähentää konfliktin tuhoisia vaikutuksia.
Suomalaisena järjestönä meillä on laaja kokemus ja osaaminen koulutuksesta. Pandemiavuonna 2020 Kirkon Ulkomaanavun piti omaksua uusia toimintatapoja, joista yksi esimerkki on etäopetuksen järjestäminen. Koronan vuoksi muu työmme hidastui ja meillä oli enemmän aikaa koulujen korjaamiselle. Rajoitusten jälkeen pystyimme jatkamaan koulutyötä turvallisesti.
Syyrian-matkoillani minusta on ollut ilahduttavaa nähdä työmme tuloksia. Vuonna 2020 työmme tavoitti Syyriassa 35 000 ihmistä. Heidän joukossaan oli 4 900 koulutustyöstämme hyötynyttä koululaista ja opettajaa.
Syyrian tulevaisuudessa minua huolestuttaa eniten konfliktin ylipolitisoituminen. Se vaikeuttaa sovinnontekoa, uudelleenrakennusta ja humanitaarista työtä. Syyrialaisnuorten sinnikkyys saa minut kuitenkin toiveikkaaksi. Jos nuoret saavat mahdollisuuden, he voivat rakentaa paremman tulevaisuuden itselleen ja yhteisölleen.
Ashraf Yacoub, Lähi-idän aluejohtaja
Teksti julkaistiin alun perin Kirkon Ulkomaanavun vuosikertomuksessa 2020. Haluatko tietää lisää työmme tuloksista?
Monien päällekkäisten kriisien seurauksena perheväkivalta, lasten hyväksikäyttö, lapsiavioliitot sekä lapsityövoima ovat yleistyneet Libanonissa, kirjoittaa KUA:n Beirutissa asuva humanitaarisen avun koordinaattori Emma Pajunen. KUA on aloittanut työn Beirutin satamaräjähdyksestä kärsineissä kouluissa.
Vierailin vastikään beirutilaisessa koulussa, jossa olemme aloittamassa Kirkon Ulkomaanavun koulutusteemaista työtä. Keskustelin opetushenkilökunnan ja koululaisten kanssa koulun tilanteesta. Mieleeni jäi koripallokenttä, jossa ei enää pelattu koripalloa. Minulle kerrottiin, että kenttä toimii nykyisin autojen parkkipaikkana.
Beirutissa leikkipuistot ovat olleet koronan vuoksi jo pitkään suljettuina. Moni lapsi ja nuori on ollut ison osan kuluneesta puolestatoista vuodesta kotona. Koulussa tapaamani oppilaat toivovat leikin ja pelien mahdollisuutta koulujen pihoilla, kun koulut taas syksyllä alkavat.
Kirkon Ulkomaanapu aloittaa kunnostustyöt viidessä satamaräjähdyksestä kärsineessä koulussa Beirutissa. Lasten leikeille ei ole sopivia tiloja vaurioituneissa kouluissa. Kuva: Emma Pajunen 2021.
Libanonissa lapset ja nuoret tarvitsevat nyt tukea enemmän kuin koskaan. Elokuun 2020 tuhoisan satamaräjähdyksen jäljiltä maa on poliittisessa pattitilanteessa ilman toimivaa hallitusta. Lisäksi Libanon kärsii vakavasta talouskriisistä, jota koronapandemia entisestään pahentaa.
Tukea tarvitsevat paikallisten lisäksi myös pakolaiset. Syyrian sodan seurauksena maassa on noin 1,5 miljoonaa syyrialaista, ja kokonaisuudessaan neljäsosa maan väestöstä on pakolaisia.
Poikkeuksellinen talousromahdus ja tuhoisa räjähdys
Maailmanpankin kesäkuussa julkaiseman raportin mukaan Libanonin talouskriisin arvioidaan sijoittuvan maailmanlaajuisesti jopa kolmen pahimman kriisin joukkoon sitten 1800-luvun puolivälin.
Lokakuun 2019 jälkeen Libanonin punta on menettänyt arvostaan noin 90 prosenttia dollaria vastaan. Se tarkoittaa, että myös tavallisten ihmisten palkka- tai eläkesäästöt ovat menettäneet suurimman osan arvostaan. Köyhyys- ja työttömyysluvut ovat arvioiden mukaan vähintäänkin kaksinkertaistuneet.
Elintarvikkeiden ohella valuutan romahdus näkyy polttoaineen ja lääkkeiden saatavuudessa ja hinnoissa. Jututtamieni libanonilaisten mukaan ainoa keino pärjätä on se, että ulkomailla asuva sukulainen tai tuttava lähettää heille dollareita.
Beirutin tuhoisa satamaräjähdys tapahtui 4. elokuuta 2020. Voimakas paineaalto vauroitti laajasti kaupungin rakennuksia. Kuva on koulusta, jossa KUA aloittaa työt. Kuva: Emma Pajunen 2021.
Maassa ole ollut täysivaltaista hallitusta edellisen hallituksen erottua Beirutin elokuun 2020 satamaräjähdyksen jälkeen, mikä hankaloittaa tilannetta entisestään. Räjähdyksessä noin 200 ihmistä kuoli ja 300 000 henkilöä menetti kotinsa.
Räjähdyksen jälkeen KUA lähetti välittömästi muun muassa ruokaa ja hygieniatarvikkeita sisältävää hätäapua yli sadalle perheelle. Hätäapu toimitettiin yhteistyössä Norjan Kirkon Ulkomaanavun kanssa.
Räjähdys myös vaurioitti yli 200 koulua, joissa opiskelee yli 85 000 oppilaista. Jälleenrakentaminen on edelleen kesken.
Kirkon Ulkomaanapu on aloittamassa satamaräjähdyksessä vaurioituneiden koulujen kunnostamisen. Koulut sijaitsevat Beirutin köyhimmillä alueilla, ja niissä opiskelee pääosin libanonilaisia ja pakolaistaustaisia lapsia.
Koulumaailman monet haasteet
Libanonin koulutussektori on vakavassa kriisissä. Lokakuussa 2019 alkaneet maanlaajuiset mielenosoitukset pitivät lapsia kotona jo ennen koronasulkuja. Niin libanonilaisia kuin syyrialaisiakin oppilaita on jo jäänyt kokonaan koulutuksen ulkopuolelle, ja yli miljoona oppilasta on menettänyt vähintään yli vuoden opetuksesta.
Unicefin tuoreen raportin mukaan 15 prosenttia heidän haastattelemista perheistä on joutunut katkaisemaan lastensa koulutuksen sillä heillä ei ole enää varaa koulumaksuihin. Lisäksi 9 prosenttia perheistä joutui lähettämään lapsensa töihin koulun sijaan.
Syyrialaispakolaisista kouluikäisistä vain puolet kävi koulua ennen etäkouluun siirtymistä. 2020–21 lukukauden aikana 25 000 syyrialaispakolaista putosi koulutuksen parista. Yli 40 000 libanonilaista oppilaista siirtyi yksityisistä julkisiin kouluihin, kun vanhemmilla ei ollut enää varaa lukukausimaksuihin. Julkiset koulut olivat jo valmiiksi täynnä. Nyt opetusta on jouduttu järjestämään kahdessa vuorossa.
Räjähdys särki rakennusten rakenteita ja ikkunoita. Tässä koulussa ikkunalasit oli korvattu muoveilla vielä toukokuussa 2021. Kuva: Emma Pajunen.
Etäopetuksen järjestäminen on ollut vaikeaa, ja syitä on monia. Internetyhteydet ovat kehnoja ja kalliita, sähköä riittää huonosti, perheillä ei ole tarpeeksi laitteita ja vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia auttaa lapsia kotikoulussa. Vaikutukset ovat olleet erityisen karuja jo valmiiksi heikossa asemassa oleville koululaisille, kuten syyrialaispakolaisille.
Taloustilanne on vaikuttanut myös opettajiin, sillä myös heidän palkkojensa arvo on romahtanut. Jos opettajan kuukausipalkan arvo dollareissa oli noin 1900 dollaria kuukaudessa, on se nyt noin 160 dollaria. On vaikeaa kuvitella, miten tällä summalla voi elättää perheensä, maksaa vuokransa tai ylipäätään käydä ruokakaupassa nykyhinnoilla. Opettajat joutuvat usein tekemään pärjätäkseen yhtä tai kahta sivutyötä iltaisin ja viikonloppuisin.
Koululaiset tarvitsevat tukea
Kouluvierailujen yhteydessä olen kuunnellut opetushenkilökunnan ja oppilaiden keskusteluja, niissä nousee usein esiin lasten hyvinvoinnin tukeminen. Monien päällekkäisten kriisien seurauksena perheväkivalta, lasten hyväksikäyttö, lapsiavioliitot sekä lapsityövoima ovat yleistyneet Libanonissa. Huonovointisuus on kaiken kaikkiaan kasvanut, ja kouluissa on suuri tarve psykososiaaliselle tuelle.
KUA:n kouluprojekteissa kunnostetaan myös koulujen pihoja, jotta lapsilla on mukavat olosuhteet leikeille ja pelailuille. Kuva: Emma Pajunen 2021.
Pyrimme työllämme tarjoamaan koululaisille paremmat puitteet koulunkäyntiin. Korjaamme yhteistyökouluissamme satamaräjähdyksen aiheuttamia tuhoja, mutta lisäksi panostamme ulkotiloihin. Osassa kouluista pihat ovat pieniä, eikä niissä mahdu kunnolla leikkimään, liikkumaan tai pelaamaan pelejä. Viihtyisät koulupihat ja niissä vietetty aika tukevat merkittävästi oppilaiden hyvinvointia.
Järjestämme myös tukiopetusta niille, jotka ovat vaarassa pudota koulusta. Tukiopetuksen yhteydessä tarjoamme myös aterian tukiopetukseen osallistuville oppilaille. Lisäksi annamme käteisapua vanhemmille, joilla ei ole varaa maksaa koulumaksuja. Oppilaille järjestetään heidän toiveidensa pohjalta hyvinvointiohjelmaa, kuten urheilua ja pelejä. Opettajat saavat myös psykososiaalisen tuen koulutusta ja koulutusta etäopetusmenetelmistä.
Kunnostustyöt alkavat pian ja muu kouluissa tehtävä työ syyskuussa, kun uusi lukukausi alkaa.
Emma Pajunen
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun koordinaattori Libanonissa. Pajunen on asunut Beirutissa 2,5 vuotta.
Pitkän tähtäimen kehitysyhteistyön tavoitteena auttaa kokonaisia yhteisöjä niin tukevasti jaloilleen, että ne pärjäävät tulevaisuudessa omillaan, kirjoittaa Kirkon Ulkomaanavun viestinnän asiantuntija Ulriikka Myöhänen.
Tätä artikkelia kirjoittaessani Covid-19-pandemia hallitsee päivän politiikkaa ja uutisia jo toista vuotta. Aihe on niin vallitseva, että välillä on vaikeaa muistaa, mitä maailmassa tapahtui ennen koronatestejä, rokotteita ja virusvariantteja. Ilmastonmuutos, pitkittyneet konfliktit, ruokasatoa tuhoavat heinäsirkkaparvet – kuulostaako tutulta?
Kirkon Ulkomaanavun työ keskittyy koulutukseen, toimeentuloon ja rauhan rakentamiseen. Pitkän tähtäimen kehitysyhteistyön tavoitteena auttaa kokonaisia yhteisöjä niin tukevasti jaloilleen, että ne pärjäävät tulevaisuudessa omillaan.
Vastaamme myös akuutteihin tarpeisiin. Kun Beirutin satamassa räjähti elokuussa 2020, toimitimme Libanonin pääkaupunkiin hätäapua. Kun korona pysäytti kaupankäynnin ja elintarvikekuljetukset valtioiden rajoille, jaoimme ruoka-avustuksia kaikista heikoimmassa asemassa oleville.
Työmme kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja rauhan parissa on luonnostaan osin päällekkäistä. Toisiinsa kietoutuneita ja toisiaan ruokkivia ovat maailman kriisitkin.
Monet työskentelymaistamme elivät vakavien haasteiden keskellä jo ennen koronaa. Muuttuva ilmasto ja pitkittyneet konfliktit ovat aiheuttaneet ruokakriisejä, terveyskriisejä ja pakolaisuutta.
Maailman nuorin valtio Etelä-Sudan on kärsinyt jo pitkään tuhoisista tulvista, joiden myötä maan 11 miljoonasta asukkaasta kaksi kolmasosaa tarvitsee humanitaarista apua. Miljoonat kärsivät ruoan puutteesta ja aliravitsemuksesta.
Syyriakin on elänyt kuoppaisen vuosikymmenen. Konfliktin romuttama maa on vaipunut talouskriisiin, joka näkyy maassa ruoan ja toimeentulon puutteena. Sodan keskellä elää koululaisten sukupolvi, joka on tarponut koulupolkuaan poikkeusoloissa.
Itäghoutalainen Muhammad Abdo Hijzai on 13-vuotias poika, joka osallistuu Kirkon Ulkomaanavun tukemaan tukiopetukseen muun muassa matematiikassa. Kuva: Abu Talib Al-Buhaya.
Pandemia on tuonut kehittyvien maiden heikkoudet karusti esiin. Nepalissa reilu neljäsosa bruttokansantuotteesta on muodostunut viime vuosina niistä rahansiirroista, joita rajojen ulkopuolella työskentelevät nepalilaiset lähettävät perheilleen. Pandemia pakotti siirtotyöläiset kotiin. Perheet ovat pahimmillaan eläneet yli vuoden tilanteessa, jossa riittävän elämänlaadun takaavia tuloja ei ole.
Pandemia ei ole kuitenkaan pysäyttänyt kaikkea kehitystä, vaikka siltä välillä tuntuu. Monissa hankkeissamme on otettu teknologialoikkia tilanteen pakottamina. Keniassa olemme jakaneet radioita, joiden avulla naiset ovat voineet osallistua rauhan dialogeihin. Tavoitteena on ollut vahvistaa yhteisöjen kykyä ratkaista luonnonvaroihin liittyviä konflikteja.
Tulevaisuus tuo eittämättä tullessaan lisää haasteita. Ilmasto muuttuu yhä armottomammaksi, ja muuttuvat olosuhteet saattavat myös lisätä ihmisten keskuudessa liikkuvia epidemioita. Luonnonkatastrofien vuoksi yhä useampi joutuu lähtemään kodistaan. Afrikan väestö kasvaa sellaista tahtia, että ennusteet povaavat valtavia muuttoliikkeitä paitsi mantereen sisällä myös kohti Eurooppaa.
Ja sitten hyviin uutisiin: kestävät yhteiskunnat pystyvät varautumaan katastrofeihin paremmin. Koronakriisikin menee aikanaan ohi, ja silloin Kirkon Ulkomaanavun tekemän työn tulokset koulutuksen, toimeentulon ja rauhan saralla konkretisoituvat entisestään. Hankkeissamme mukana olleet ihmiset ovat jo rakentaneet elämälleen pohjaa, josta on helpompi ponnistaa kohti parempia aikoja.
Ulriikka Myöhänen, Kirkon Ulkomaanavun Lähi-idän viestinnän asiantuntija.
Teksti on alun perin julkaistu Kirkon Ulkomaanavun vasta ilmestyneen vuosikertomuksen esipuheena. Haluatko tietää enemmän työmme tuloksista?
Konfliktin romuttama Syyria on vaipunut talouskriisiin, jonka vaikutukset pahentavat maan humanitaarista tilannetta.Sotaa elävät lapset tarvitsevat kipeästi hetkiä, jolloin he voivat olla vain lapsia, kirjoittaa Kirkon Ulkomaanavun viestinnän asiantuntija Ulriikka Myöhänen.
”Saanko koskaan maksettua takaisin kotimaalleni? Minulle on sanottu, että kysymys on liian rankka ikäiselleni. Mutta kasvan tässä maassa. Syön ruokaa, jota maanviljelijäisäni on istuttanut sen maaperään. Opin siitä, mitä täällä tapahtuu. Haluan tosissani antaa takaisin maalleni, kun siihen joskus pystyn.”
Näin pohdiskeli syyrialainen, kahdeksatta luokkaa käyvä Ghadeer Al Aghawan tammikuussa.
Ei kai lapsen tarvitse tällaista ajatella, muistan kauhistelleeni haastattelua lukiessani. Itäghoutalaisen koululaisen mietteet kuitenkin alleviivaavat karua tosiasiaa: katastrofin keskellä lapsuus loppuu lyhyeen.
Syyria on elänyt kuoppaisen vuosikymmenen. Sota alkoi vuoden 2011 kansannousujen yhteydessä. Sen osapuolina on hallinnon joukkoja, oppositioryhmiä ja osapuolia tukevia suurvaltoja. Lisäksi sotaan on sekaantunut äärijärjestöjä, mikä on entisestään lisännyt tilanteen vakavuutta.
Maassa on miljoonia koululaisia, jotka ovat tarponeet koko peruskoulutaipaleensa poikkeusoloissa – siis sodan keskellä.
Konfliktin vaikutukset varttuvaan sukupolveen ovat laajuudessaan järkyttäviä.
Sodan keskelle on syntynyt ainakin viisi miljoonaa lasta. Lisäksi noin miljoona syyrialaisvauvaa on aloittanut elämänsä pakolaisina naapurimaissa. Tuhansien lasten tiedetään loukkaantuneen. Joka kymmenes tunti syyrialaislapsi menettää henkensä sodan vuoksi, paljastaa YK:n lastenjärjestö Unicefin tarkistettu data.
Helpotusta ei ole luvassa vieläkään. Syyria siirtyy sodan toiselle vuosikymmenelle vaikeassa tilanteessa.
Maa on talousromahduksen kourissa, eikä vastaavaa ole nähty koko sodan aikana, kirjoittaa muun muassa The New York Times -lehti. Rahanarvo on heikentynyt, palkat ovat pienentyneet ja perustarvikkeiden hinnat ovat kivunneet taivaisiin. Polttoaineesta on krooninen pula, eikä sitä riitä ruoanvalmistukseen saati rakennusten lämmittämiseen.
Kirkon Ulkomaanavun tukemassa koulussa Itä-Ghoutassa tietojenkäsittelytieteitä opettava Marwa Omar Safaya on nähnyt vaikutukset lapsiin läheltä.
”Ankarina talvipäivinä olen huomannut, miten joidenkin oppilaiden kädet ovat muuttuneet sinisiksi. Heidän pieniä kehojaan ei suojele kylmältä mikään, sillä takin hinta voi vastata yhden kuun palkkaa näinä aikoina.”
Itäghoutalainen opettaja Marwa Omar Safaya on nähnyt, miten jatkuva puute vaikuttaa lapsiin.
Syyt talousromahdukselle ovat moninaiset ja osin päällekkäiset. Taustalla vaikuttavat esimerkiksi sodan vahingot, länsimaiden Syyrian hallintoon kohdistamat sanktiot ja naapurimaa Libanonin pankkijärjestelmän romahdus.
Tilanne on vakava. YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston OCHA:n mukaan avuntarvitsijoiden määrä maassa alkuvuonna 2021 on 20 prosenttia suurempi kuin viime vuonna samaan aikaan. Syyrian noin 18 miljoonasta asukkaasta yli 13 miljoona tarvitsee jonkinlaista humanitaarista apua. Heistä kuuden miljoonaan tarve on akuutti. Maailman ruokaohjelma WFP varoitti helmikuussa, että ennätykselliset 60 prosenttia syyrialaisista kärsii parhaillaan ruoan puutteesta.
Kaiken puutteen keskellä ei jälleenrakenneta kaupunkeja, jotka ovat tuhoutuneet vuosikymmenen mittaisessa sodassa. Lisäksi koronapandemia ja rajoitukset ovat vaikeuttaneet päivittäistä elämää entisestään.
Jo ensimmäisten yhteiskuntasulkujen alkaessa asiantuntijat ovat ilmaisseet maailmanlaajuisen huolensa siitä, miten koulutyön häiriintyminen vaikuttaa oppimiseen. Viime vuonna esimerkiksi Unicefin ja Maailmanpankin asiantuntijat varoittivat, että jo muutaman kuukauden mittainen koulusulku voi lyödä leiman kokonaiseen sukupolveen. Rajuimmissa ennusteissa poikkeuksellisten aikojen pelätään johtavan “menetettyihin sukupolviin.“
Syyriassa pandemia on vain kirsikka kakun päällä. Maassa on miljoonia koululaisia, jotka ovat tarponeet koko peruskoulutaipaleensa poikkeusoloissa – siis sodan keskellä. Opettaja Marwa Omar Safaya tuntee oppilaidensa tuskan.
”Yritämme vakuuttaa oppilaillemme, että elämällä on heille paljon tarjottavaa ja että ihmeet tapahtuvat kouluja käymällä ja kovalla työnteolla. Päivän päätteeksi he kuitenkin ajattelevat vain, miten saisivat pakolliset opiskelut tehtyä päästäkseen töihin ja saadakseen ruokaa pöytään,” Marwa kuvailee.
Kahdeksaluokkalaista Ghadeer Al Aghawania harmittaa, ettei hänen koulussaan ole tietokoneita.
Kahdeksasluokkalainen Ghadeer Al Aghawan kertoo olevansa tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä hänen koulunsa hyväksi on vuosien varrella tehty. Jotkut asiat kuitenkin harmittavat.
”Meillä on atk-tunteja, mutta vain teoriaa. Meillä ei ole laitteita, joilla voisimme harjoitella oppimaamme. Se on joskus turhauttavaa, sillä tiedän, että Saqban pikkukaupungin ulkopuolella muu maailma on yhä enemmän riippuvainen tietokoneista ja teknologiasta. Minusta tuntuu, että jään jälkeen.”
Ghadeerin harmitus on perusteltu. Digikuilut eri yhteiskuntien välillä ovat syviä ja lisäävät eriarvoisuutta entisestään.
Meillä Suomessa surffailtiin netissä jo täyttä häkää, kun olin Ghadeerin ikäinen vuonna 2007. Osa kouluprojekteistakin tehtiin koneella. Syyriassa kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta vielä tänä päivänäkään, eikä digitaalista koulua niin vain tuoda sodan keskelle. Laitteet tarvitsevat ympärilleen yhteyksiä, yhteydet infraa, infraa rakennetaan vain rahalla.
Yksi juttu on kuitenkin selvä. Kouluilla on konflikteissa tärkeä tehtävä olipa yhteyksiä tai ei. Koulut nimittäin tarjoavat sodan keskellä eläville lapsille hengähdyspaikan. Myös kiitollisuudenvelkaansa pohtiva kahdeksasluokkalainen Ghadeer on löytänyt koulumaailmasta lohtua tilanteeseensa.
”Toistaiseksi yritän vain tehdä parhaani koulussa,” Ghadeer sanoo.
Kahdeksasluokkalaisella riittää uskoa tulevaan.
”Kaikki taisteluiden jälkeen tapahtuneet hyvät asiat ovat saaneet minut odottamaan sitä hyvää, mikä on vielä tulossa.”
Sotaa elävät lapset tarvitsevat hetkiä, jolloin he voivat olla vain lapsia. Koulu on niille paras paikka.
Ulriikka Myöhänen
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun Lähi-idän viestinnän asiantuntija. Kirkon Ulkomaanavun työ Syyriassa keskittyy koulujen kunnostamiseen ja opettajien kouluttamiseen.
