Koronavirus uhkaa jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa olevaa maata, jossa puhtaasta vedestä ja sanitaatiopalveluista on pulaa.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on rakentanut kumppanijärjestönsä kanssa vesijärjestelmiä Dhamarin maakunnassa Al Manarin ja Utmahin alueilla parantaakseen puhtaan juomaveden saatavuutta.
Unicefin mukaan lähes kaksi kolmasosaa Jemenin väestöstä on vailla puhdasta vettä.
Dhamarin maakunta on yksi eniten kolerasta kärsineistä alueista Jemenissä. Erilaiset ripulitaudit ja kolera vaarantavat vuosittain satojen tuhansien jemeniläisten terveyden. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset ja vanhukset.
Vesijärjestelmien rakentamisen lisäksi KUA on järjestänyt perheille hygieniakoulutusta sekä perustanut yhteisöihin vesikomiteoita, jotka huolehtivat vesijärjestelmien ylläpidosta sekä asukkaiden kouluttamisesta niiden kestävästä käytöstä. Veden pumppaamista tehostamaan on asennettu aurinkopaneeleita. Aurinkoenergia on korvannut kalliin polttoaineen, joihin vain harvoilla on varaa.
Hankkeen ansiosta 8700 ihmisellä on nykyään puhdasta vettä käytettävissään.
Koronavirukseen oli kesäkuun loppuun mennessä sairastunut yli 9 miljoonaa ihmistä 188 maassa ja viruksen aiheuttamaan covid-19-tautiin on kuollut satoja tuhansia ihmisiä. Etukäteen koronaviruksen pelättiin iskevän kaikista kovimmin niihin, joilla on kaikkein vähiten mahdollisuuksia suojautua ja päästä sairaanhoidon piiriin: kehittyvien maiden köyhimpiin ja pakolaisina eläviin ihmisiin.
Ovatko pahimmat pelot toteutuneet? Vastaus on: kyllä ja ei.
Koronaviruksen uhka sulki maailman maaliskuussa, ja noin neljä kuukautta myöhemmin näyttää yhä siltä, että tauti on kohdellut kaikkein rajuimmin Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) toimintamaihin kuuluvissa Etelä-Sudanissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Ugandassa, Somaliassa ja Keniassa koronaviruksen odotettiin etenevän nopeasti etenkin pakolaisleireillä ja köyhimmillä, tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla, joissa puhtaasta vedestä on pulaa ja ihmiskontaktien vältteleminen hankalaa.
Ensimmäisten pandemiakuukausien jälkeen tartuntaluvut ovat kuitenkin pysyneet kohtuullisina. Tapauksia lasketaan ennemmin kymmenissä kuin kymmenissä tuhansissa. Miksi näin, vaikka voisi kuvitella, että covid-19-tauti leviäisi ja tappaisi juuri siellä, missä ihmiset elävät ahtaasti ja hygienian ylläpitäminen on hankalaa esimerkiksi puhtaan veden puuttumisen vuoksi?
Todellisten tartuntamäärien arvioiminen vaikeaa
Moni Afrikan maa, Kirkon Ulkomaanavun toimintamaat mukaan luettuina, ymmärsi pandemian kynnyksellä tilanteen vakavuuden. Ne sulkivat muun maailman kanssa samaan aikaan rajojaan, koulujaan ja rajoittivat ihmisten kokoontumista tartuntojen ehkäisemiseksi.
Alhaisia tartuntamääriä on osittain selitetty myös sillä, ettei tautitapausten ja niihin liittyvien kuolemien tilastoiminen ole itsestäänselvyys maissa, joissa sairaanhoidon piiriin, tehohoidosta puhumattakaan, pääsee vain pieni osa väestöstä.
Kirkon Ulkomaanavun työntekijä Alex Ahimbisibwe toimitti etäopetuksessa käytettyjä radioita Kyakan pakolaisasutusalueelle Ugandassa.
Olisi vaarallista ajatella, ettei koronaviruksella ole ollut Afrikan mantereella vakavia vaikutuksia. Huomionarvoista on, että koronavirus ei ole vain terveydellinen uhka. Pandemialla on laajoja välillisiä vaikutuksia etenkin kehittyvissä maissa. Maailman terveysjärjestö WHO totesi kesäkuussa, että koronaviruksen vuoksi tehdyt rajoitukset ihmisten liikkumiselle ja taloudelle ovat lyöneet kovimmin juuri kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja hauraimpiin yhteisöihin.
Maailmanlaajuinen koronapandemia on mullistanut myös Kirkon Ulkomaanavun työn. Nopeasti etenevä virus on vaatinut välitöntä reagointia ja vastaamista uusiin tarpeisiin.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt lähes puolella miljoonalla eurolla hätäapua toimintamaihinsa koronaviruspandemian pysäyttämiseksi.
KUA pyrkii estämään viruksen leviämisen erityisesti pakolaisasutusalueilla tekemällä valistustyötä ja kouluttamalla opettajia, koulukomiteoita ja yhteisötyöntekijöitä koronavirukselta suojautumisesta.
Kouluille ja pakolaisille jaetaan muun muassa saippuaa, käsidesiä, desinfiointiaineita ja ämpäreitä. Valistustyötä tehdään radion kautta, tekstiviestien ja megafonien avulla sekä järjestämällä tiedotustilaisuuksia ja koulutuksia turvavälejä ja eri maiden viranomaisten ohjeita noudattaen.
KUA jakaa hygieniatarvikkeita ja tekee valistustyötä Ugandassa, Syyriassa, Etelä-Sudanissa, Somaliassa, Keniassa, Nepalissa ja Kambodžassa.
Koronavirus edustaa koko maailmalle jotakin hyvin uutta ja arvaamatonta.
Tuoreiden arvioiden mukaan pandemia saattaa kestää jopa kaksi vuotta, joten sen kanssa on opittava elämään tavalla tai toisella. Ihmiskunta ei ole ollut vastaavassa tilanteessa vuosikymmeniin, mutta jo ennen koronapandemian puhkeamista humanitaarisen avun tarve on maailmassa ollut korkeammalla kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Vastaavasta tilanteesta on vain vähän kokemusta jopa arvaamattomiin tilanteisiin ja katastrofeissa ja kriiseissä toimimiseen erikoistuneilla avustusjärjestöillä.
Kun pahin sokkivaihe alkaa pian olla ohi, on aika katsoa tulevaisuuteen ja kysyä: miten kriisistä päästään ylös ja eteenpäin?
”Paljon riippuu siitä, minkälaisia vaurioita pandemia aiheuttaa ja kuinka paljon ihmisiä menehtyy tai miten yhteisöjen toimeentulopuoli ja koulunkäynti vaurioituvat. Mitä enemmän, sitä vaikeampaa nousu on”, sanoo Eija Alajarva, Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö.
Koronakriisissä yllättävintä ovat ehkä olleet sen vaikutukset Suomen ja muiden kehittyneiden ja hyvinvoivien valtioiden terveydenhuolto- ja talousjärjestelmille. Maailman hauraimmissa valtioissa pandemian vaikutukset ovat hieman erilaisia, koska taloudelliset lähtökohdat ja esimerkiksi terveydenhuollon kapasiteetti ovat jo lähtökohtaisesti paljon matalammalla tasolla kuin kehittyneemmissä valtioissa.
Esimerkiksi koko Afrikassa julkisen sairaanhoidon käytössä on vain noin 2 000 hengityskonetta, vaikka mantereella elää 1,26 miljardia ihmistä. Esimerkiksi viiden miljoonan asukkaan Suomessa hengityskoneita on noin 1 500.
Koronavirus uhkaa yhteiskunnan rakenteita
Terveysongelmien lisäksi maailman hauraimmissa valtioissa kertautuvat pandemian ja siihen liittyvien rajoitusten vuoksi muut ongelmat, jotka olivat olemassa jo ennen koronavirusta. Esimerkiksi hauras ja toiveikas rauha saattaa ryöpsähtää konfliktiksi, kun pandemian torjuntaan ja ihmishenkien suojelemiseen tarkoitetut rajoitukset vievät toimeentulon miljoonilta.
Lapsille kohtalokasta voi olla se, että he eivät pääse kouluun. Osalle kuukausien tauko koulusta saattaa tarkoittaa, että opinnot katkeavat kokonaan esimerkiksi perheen toimeentulon katoamisen, väkivallan tai lapsiavioliiton vuoksi.
Näihin kaikkiin tilanteisiin myös Kirkon Ulkomaanapu yrittää varautua.
”Nyt pitää miettiä hyvin tarkasti, mitä tarpeita koronan vuoksi kriisiin joutuneilla mailla on”, sanoo Alajarva.
”Toki akuuttiin ja terveyttä uhkaavaan kriisiin pitää vastata, mutta samalla on pohdittava jo ennakkoon, voiko joitakin asioita tehdä toisin ja varautua siihen, mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo.”
Koronaviruspandemia on aiheuttanut humanitaarisen kriisin, joka on pakottanut ihmisiä ympäri maailman humanitaarisen avun piirin. Kuvassa Nepalissa Kailain alueelle jaettavaa ruoka-apua.
Toukokuussa 2020 on meneillään vasta kriisin alkuvaihe. Tilanne on erikoinen. Koronavirus aiheuttaa valtavan jälleenrakentamisen tarpeen, vaikka se ei tuhoa peltoja, koteja, teitä, tietoverkkoja ja koulurakennuksia, kuten hirmumyrskyt ja maanjäristykset.
”Harvemmin olemme katsomassa tulevaa kriisiä silmiin, vaikka hirmumyrskyjäkin pystytään ennakoimaan. Nyt aloitamme työmme monessa ohjelmamaassamme ennen katastrofin alkua ja yritämme torjua sitä esimerkiksi hygieniavalistuksella ja jakamalla hygieniatarvikkeita ja saippuaa”, sanoo Alajarva.
Myös pandemian pitkä aikajänne vaikeuttaa tulevaisuuden suunnittelemista. Kriisi vaikuttaa yhteiskuntien ja yhteisöjen sisällä. Se jättää jälkeensä työttömyyttä ja vakavia aukkoja toimeentuloon. Talouslama on aiheuttanut YK:n mukaan ”raamatullisen nälänhädän” uhkan noin 265 miljoonalle ihmiselle. Se tarkoittaa, että nälkää näkevien määrä voi kaksinkertaistua vain parissa kuukaudessa.
Korona vei toimeentulon miljoonilta
Kirkon Ulkomaanapu on tukenut ohjelmamaissaan erityisesti mikro- ja pienyritysten perustamista, koska juuri ne synnyttävät maailman hauraimmissa valtioissa ison osan tarvittavista työpaikoista. YK:n kehitysohjelman UNDP:n mukaan tällaisten niin sanotun epävirallisen talouden työpaikkojen piirissä työskentelee esimerkiksi Afrikassa jopa 71 prosenttia työvoimasta. Juuri näiden ihmisten toimeentuloon koronaviruksen torjunnassa käytetyt rajoitukset vaikuttivat dramaattisimmin. Miljoonat jäivät tyhjän päälle ja vain harvalla Afrikan maalla on tarjota kansalaisilleen sosiaaliturvaa, puhumattakaan pakolaisina maassa elävistä ihmisistä.
Huhtikuussa YK:n alainen Afrikan talouskomissio UNECA varoitti, että Afrikassa jopa 29 miljoonaa ihmistä voi koronaviruksen vuoksi pudota jälleen köyhyyteen. Kyseessä on valtava takaisku mantereella, jossa on kuluneina vuosikymmeninä tehty menestyksekkäästi työtä äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi.
Koronakriisin vuoksi esimerkiksi pienlainaryhmien toiminnan tukeminen on seisahduksissa, puhumattakaan ruoka-avun ja muiden jakeluiden sujumisesta riippuvaisten ihmisten auttamisesta humanitaarisen avun puolella.
”Tilanne on vakava esimerkiksi Etelä-Sudanissa, jossa oli jo ennen pandemiaa paljon maan sisäisiä pakolaisia ja muita humanitaarista apua tarvitsevia ihmisiä. Virus saattaa siellä tulla monen muun katastrofin lisäksi”, Alajarva kertoo.
Ugandassa Rwamwanjan pakolaisasutusalueella jaettiin saippuaa koronaviruksen vastaisessa kampanjassa keväällä 2020. Jakelu kattoi yli 1 250 perhettä.
Koronakriisi vaatii hauraissa valtioissa kokonaisvaltaista jälkihoitoa
Yksityissektorin kehittämisen erityisedustaja Jussi Ojala Kirkon Ulkomaanavusta muistuttaa, että parhaat ja kestävimmät ratkaisut nousevat aina yhteisöistä itsestään eikä niitä voi tuoda ulkoapäin. Kukaan ei tunne paikalliskontekstia kuten paikalliset ihmiset. He ovat myös niitä, jotka välittävät kaikista eniten tulevaisuudestaan kotiseudullaan.
”Kun mietitään, miten koronakriisin vastataan parhaiten Suomessa, vastaus tulee suomalaisilta. Kun kysytään, miten kriisi hoidetaan Somaliassa, kaikkien kannattaa luottaa siihen, että somalialaiset tietävät parhaiten”, sanoo Ojala.
Isoin ero on siinä, miten hyvä yhteisöjen ja yhteiskuntien varautumisen ja tietotaidon taso on. Hauraat maat tarvitsevat kipeästi tukea omien suunnitelmiensa toteuttamiseen. Siksi Kirkon Ulkomaanavun ja muiden toimijoiden on tärkeää pitää kiinni kehitysyhteistyön prioriteeteista.
Esimerkiksi pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen ja säällisten työpaikkojen luominen hauraissa valtioissa on koronakriisinkin keskellä vähintään yhtä tärkeää kuin se oli ennen epidemiaa. Siksi Kirkon Ulkomaanavun omistama sijoitusyhtiö FCA Investments esittää nyt erityistä korona-ajan tukea Somalian ruokaturvaa tukeville pienyrityksille. Hankkeessa yhdistyvät pitkäjänteinen tuki maan pk-yrityksille ja toisaalta puuttuminen koronaepidemian laajempien vaikutusten ja uhkaavan nälänhädän puuttumiseen tärkeys.
”Humanitaariselle avullekin on valtava tarve ja sillä on kriisien jälkihoidossa saatu paljon aikaan, mutta ratkaisut rakenteellisiin ongelmiin ja siihen, miten hauraat valtiot nousevat kaikista ongelmistaan, ovat paikallisia”, Ojala sanoo.
Kriisistä nousemisessa tärkeässä roolissa ovat myös uskonnolliset ja perinteiset toimijat. Heidän roolinsa oikean tiedon levittäjinä havaittiin esimerkiksi Länsi-Afrikkaa vuosina 2014–2015 kohdanneen ebolaepidemian aikana. Tuolloin esimerkiksi hautajaisiin liittyvät rituaalit olivat ebolan leviämisen kannalta kriittisiä tilanteita.
Yhteisöille hautajaisrituaalit olivat kuitenkin niin tärkeitä, että ulkopuolisten avustustyöntekijöiden jakamat suositukset niistä luopumiseksi herätti lähinnä epäluottamusta. Epidemian kannalta turvallisemmat rituaalit saatiin käyttöön vasta, kun paikalliset uskonnolliset ja perinteiset toimijat saatiin mukaan valistustyöhön.
Myös Ojala korostaa, ettei koronaviruksen kaltaista laajasti koko yhteiskuntaan iskevää kriisiä voi hoitaa vain terveydellisenä ongelmana etenkään hauraissa valtioissa.
”Länsi-Afrikassa ebola ja terveys olivat kriisin pohjana, mutta kysymys kuului: mitä seurauksia tilanteella voi olla jo valmiiksi hauraiden valtioiden olemassaololle? Luhistuvatko ne täysin vai voidaanko niitä tukea jotenkin?”
Ojalan mukaan luhistumisen riski oli ilmeinen ebolan kurittamissa valtioissa. Tilanteen kokonaisvaltainen hoitaminen auttoi myös terveyttä uhkaavan ongelman hoitamisessa.
”Onnistuminen olisi ollut heikompaa, jos nämä maat olisivat olleet täydessä anarkiassa, jossa jokainen taistelee omasta selviytymisestään”, sanoo Ojala.
Koronakriisin vaikutukset yltävät yhteisöissä eri puolilla maailmaa paljon terveyttä laajemmalle. Kuva Nepalista alueelta, jossa Kirkon Ulkomaanapu on ollut mukana jakamassa ruoka-apua noin 10 000 ihmiselle koronakriisin vuoksi.
Valtioita pitää auttaa pitkäjänteisesti
Kriisien huono hoitaminen voi herkästi heijastua yleisenä tyytymättömyytenä esimerkiksi viranomaisten työskentelyyn ja johtaa täysimittaiseen konfliktiin. Alajarva nostaa esimerkiksi kymmenettä vuottaan jatkuvan Syyrian sodan ja Somalian herkän tilanteen.
”Syyriassa oli esimerkiksi tyytymättömyyttä valtion hallintoa ja viranomaisia kohtaan mutta myös puhtaan veden riittämättömyydestä.”
Somaliassa pelätään ääriliikkeiden saavan jalansijaa, kun viranomaiset keskittyvät koronatilanteen hoitamiseen. Näistä syistä valtioiden ja avustustoimijoiden pitää suunnitella pitkäjänteistä toimintaa.
Mittavia tuhoja kärsivissä maissa aloitetaan jälleenrakennuksella, mutta Alajarvan mukaan Kirkon Ulkomaanapu haluaa keskittyä ohjelmamaissaan erityisesti pitkäjänteiseen kehitysyhteistyöhön. Miten esimerkiksi Suomen kaltaiset valtiot voivat parhaiten tukea hauraita valtioita palautumaan koronakriisistä?
Alajarvan mukaan tuki on aivan välttämätöntä, mutta se täytyy osata kohdistaa niin, että se tukee koko yhteiskuntajärjestelmää.
”Kaikkia rahoja ei voi ohjata normaalilta ohjelmatyöltämme covid-19-työhön. Se olisi lyhytnäköistä. Perustyömme tarpeet eivät ole poistuneet koronakriisin vuoksi”, Alajarva sanoo.
Teksti: Elisa Rimaila
Kansikuva: Paul Jeffrey
Auta suojelemaan ihmisiä pakolaisleireillä koronavirukselta
Voit auttaa perheitä lahjoittamalla:
Koulunkäynti merkitsee lapsille ja nuorille paljon muutakin kuin oppitunneille osallistumista. Koulut tarjoavat turvaa ja suojelevat hyväksikäytöltä ja väkivallalta.
Koronavirus on aiheuttanut ennennäkemättömän tilanteen, jossa suurin osa maailman lapsista ja nuorista on joutunut keskeyttämään koulunkäynnin. UNESCOn mukaan koulujen sulkeminen koskee jo 90 prosenttia kaikista maailman koululaisista. Luvun on arvioitu vielä nousevan.
Näistä 1,54 miljardista lapsesta ja nuoresta hiukan alle puolet, 743 miljoonaa, on tyttöjä. Tytöistä yli 111 miljoonaa asuu vähiten kehittyneissä maissa, joissa kouluun pääsy oli jo ennen kriisiä vaikeaa.
Lisäksi yhdeksän kymmenestä maailman 1,8 miljardista nuoresta elää kehittyvissä maissa, joissa mahdollisuudet etäopetukselle ovat heikot.
Kun koulut sulkeutuvat, lapset ja nuoret eivät enää vietä päiviään ikäistensä seurassa eivätkä he ole opettajien valvonnassa. Ilman koulussakäyntiä moni jää myös ilman kouluruokailua ja terveydenhuoltoa.
Kukaan ei tiedä, kuinka pitkään pandemia jatkuu. Viikkojen sijaan kyse on todennäköisesti kuukausista.
Mitä opimme ebolasta?
Ebola-epidemian aikaan koulut olivat kiinni Länsi-Afrikassa 6–8 kuukautta. Tänä aikana teiniraskauksien määrä kasvoi, esimerkiksi Sierra Leonessa osissa maata jopa 65 prosenttia. Epidemiasta kärsineissä maissa lisääntyivät myös kotiväkivalta ja äitiyskuolleisuus.
Lasten ja nuorten kokemuksia ebolan aikana on selvitetty lukuisilla kansainvälisillä tutkimuksilla. Kun lapsia haastateltiin tutkimuksia varten, ilmeni suora yhteys koulujen sulkemisen ja lapsityön lisääntymisen välillä. Lapset kuvailivat joutuneensa ottamaan kotona enemmän vastuuta elannon hankkimisesta perheiden toimeentulon heikennyttyä.
Kun lapsilta ja nuorilta kysyttiin, mikä heitä huolestutti ebola-epidemiassa eniten, heidän päällimmäisin huolensa oli koulujen sulkeutuminen sekä sen vaikutukset heidän tulevaisuudelleen. Lapsia pelotti palata kouluun, koska he pelkäsivät ebolan leviävän niissä edelleen. Sama riski on olemassa nykytilanteessa koronaviruksen tapauksessa.
Etäopiskelu oli vähäistä ebolasta eniten kärsineissä Liberiassa, Sierra Leonessa ja Guineassa. Vain 30–40 prosenttia lapsista sanoi opiskelleensa epidemian aikana kotona. Opiskelu oli lähinnä vanhojen muistiinpanojen lukemista. Suurin osa vanhemmista ei osaa lukea tai kirjoittaa, joten he eivät pystyneet tukemaan lapsiaan etäopiskelussa.
Ebola-alueilla toteutettiin jonkin verran etäopiskelua radion avulla. Se ei kuitenkaan osoittautunut aina hyväksi keinoksi. Kaikkien lasten vanhemmilla ei ollut varaa ostaa radiota tai pattereita, eikä useampi naapuruston lapsi voinut kokoontua yhden radion ympärille kokoontumisrajoitusten vuoksi.
Koulujen sulkeutumiseen voidaan valmistautua esimerkiksi oppimateriaaleja etukäteen koteihin varaamalla.
Koronaviruksen aiheuttamat koulujen sulkemiset tulivat monissa maissa yllätyksenä, Suomi mukaan luettuna, eikä siihen ehditty valmistautua. Mitä matalamman tulotason maasta on kyse sitä vaikeampaa etäoppimisen järjestäminen on. Viimeistään korona on opettanut, että kaikissa maissa on jatkossa varauduttava paremmin poikkeustiloihin.
Oppimisen jatkuttava, vaikka koulut sulkeutuvat
Etäopetus voi olla laadukasta, jos se on huolellisesti valmisteltu. Matalan tulotason maissa kaikki etäoppimisen tavat, jotka edellyttävät internetin käyttöä, ovat oppijoille vaikeasti saavutettavissa ja usein kalliita ja monimutkaisia käyttää.
Kotona tapahtuvaa oppimista on kuitenkin tärkeää tukea, jotta koulupudokkaita tulisi mahdollisimman vähän. Radiolähetykset ovat edelleen kustannustehokkain etäopetuksen ratkaisu, joka tavoittaa suurimman määrän lapsia ja nuoria. Ebolan aikaan peilaten on tärkeää varmistaa, että mahdollisimman monella perheellä olisi radio kotona. KUA jakaa perheille aurinkoenergialla latautuvia radioita, jotta lapset pääsisivät etäopetuksen piiriin.
KUA on tehnyt yhteistyösopimuksia radiokanavien kanssa Pohjois-Kenian pakolaisasutusalueella. Ideaalitilanteessa opettajien pedagogista osaamista käytetään radio-opetuksen valmisteluun, ja opetus on rytmitetty niin, että eri ikäisille suunnataan opetusta eri aikaan. Myös vanhempia voidaan tavoittaa radion avulla.
Yhteyden säilyttäminen kouluun on tärkeää, jotta koulunkäynti jatkuu myös kriisin jälkeen. Mitä pidempään lapset ja nuoret ovat pois koulusta sitä todennäköisempää on, että he eivät enää palaa.
Opetusministeri Li Anderssonin kehotus pätee kaikkiin maihin: täytyy tähdätä siihen, että oppiminen jatkuu poikkeustilasta huolimatta, vaikka opetussuunnitelmiin kirjattuihin tavoitteisiin ei välttämättä päästäisi.
WhatsApp avuksi opettajien kouluttamisessa
Poikkeustilan aikana on tärkeää säilyttää yhteys oppilaiden lisäksi opettajiin. Näin valmistaudutaan koulujen uudelleen avautumiseen kriisin päätyttyä.
Bangladeshissa KUA valmistautuu aloittamaan opettajien kouluttamisen WhatsAppin välityksellä. Etäkoulutuksen avulla opettajat kehittävät ammattitaitoaan, pysyvät motivoituneina ja pitävät yhteyttä toisiinsa.
WhatsAppin välityksellä jaetaan myös tietoa viruksen leviämisen estämisestä. Samaa tietoa opettajat voivat jakaa omissa yhteisöissään.
On tärkeää katsoa jo eteenpäin ja valmistautua kouluihin palaamiseen. Opetusta joudutaan mahdollisesti nopeuttamaan ja oppisisältöjä kertaamaan, ja valmistautua tarjoamaan myös psykososiaalista tukea.
Koulutus, myös etäopetuksena, antaa kriisin aikana toivoa paremmasta tulevaisuudesta, mikä on erityisen tärkeää lapsille ja nuorille. Oppimisen ja käsienpesun pitää nyt jatkua.
Minna Peltola
Vanhempi opetusalan neuvonantaja
Elina Kostiainen
Viestinnän asiantuntija
Kuvat: Jari Kivelä
Tue lasten koulunkäyntiä koronaviruksen aikana!
Lahjoita:
Koronaviruksen leviämisen estämisessä keskeisessä osassa ovat käsien peseminen ja ihmiskontaktien välttäminen.
Kuvittele eläväsi tarkkaan rajatulla pienellä alueella, jossa joudut jakamaan yhden ainoan käymälän kymmenien tai jopa satojen ihmisten kanssa ja jonottamaan päivittäin pääsyä vesipisteelle tai saadaksesi ruokatarvikkeita. Kuvittele asuvasi hyvin tiiviisti tuhansien, kymmenien tuhansien, muiden ihmisten kanssa vailla mahdollisuutta vältellä jokapäiväisiä ihmiskontakteja.
Kuvittele, jos tällaisissa olosuhteissa kuulisit, että liikkeellä on herkästi ihmisestä toiseen leviävä ja jo tuhansia ihmisiä tappava hengitystieinfektio, joka saattaa vaatia tehohoitoa sairaalassa, johon pääseminen on sinulle ja perheellesi käytännössä mahdotonta.
Edellä kuvailtuja olosuhteita on vaikea edes kuvitella, jos ei satu elämään pakolaisena jollakin maailman pakolaisleireistä tai kuulu kehittyvien maiden köyhimpään väestönosaan.
Tällä hetkellä yli 70 miljoonaa ihmistä ympäri maailman on joutunut jättämään kotinsa erilaisten konfliktien, pitkittyneiden kriisien ja katastrofien vuoksi. Heistä 29 miljoonaa elää pakolaisena, suurin osa (84 prosenttia) matalan tai matalan keskitulon maissa, kuten Kirkon Ulkomaanavun toimintamaihin kuuluvissa Ugandassa, Somaliassa, Keniassa ja Jordaniassa.
Maaliskuun 11. päivänä Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi. Se tarkoittaa, ettei koronaviruksen etenemistä maasta toiseen enää pystytä estämään, mutta viranomaiset yrittävät saada pandemian etenemisen hidastumaan niin paljon, että pahimmat uhkakuvat sairastuneista ja pandemian vaatimista uhriluvuista eivät täyty.
Epätasa-arvo ulottuu jopa käsihygieniaan
Oleellisessa osassa pandemian hidastamisessa ovat huolellisen käsihygienian ylläpitäminen ja ihmiskontaktien välttäminen.
Valitettava tosiasia on, että kaikki maailman ihmiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden, mitä tulee edes käsien pesemiseen saippualla tai ihmiskontaktien välttelemiseen. Kyse on samoista ihmisistä, jotka ovat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa eläessään esimerkiksi pakolaisleireillä tai maailman köyhimmissä maissa.
Pakolaisleirien ja pakolaiskeskusten kaltaisissa olosuhteissa ihmiskontakteja on vaikeaa, ellei mahdotonta, välttää, koska monet maailman pakolaisleireistä tai vastaavista asutuksista on rakennettu hyvin tiiviisti ja niistä monessa asuu käytössä olevaan pinta-alaan nähden hyvin paljon ihmisiä. Esimerkiksi maailman suurimpiin pakolaisleireihin lukeutuvassa Bangladeshin Cox Bazarissa asuu yhden neliökilometrin alueella noin 60 000 ihmistä. Yhteensä pinta-alaltaan noin Keravan kokoisella leirillä asuu tällä hetkellä 850 000 ihmistä. Maaliskuun puoliväliin mennessä Bangladeshissa oli todettu vasta kolme koronavirustartuntaa, mutta luku voi olla korkeampi.
Usein pakolaisasutusalueiden käymälätiloja käyttää niiden kokoon nähden hyvin suuri joukko ihmisiä. Huono hygienia on leireillä ja pakolaiskeskuksissa haaste jo ilman koronaviruksen kaltaisia epidemioita. Samat riskitekijät koskevat myös kehittyvien maiden köyhimmän väestönosan asuinalueita.
Pakolaisleireille pakon edessä asumaan joutuneet ihmiset ovat usein kokeneet kovia ja eläneet kriisiolosuhteissa jo pitkään, mikä on saattanut heikentää heidän yleiskuntoaan ja vastustuskykyään. Monella on myös jonkinlaisia pitkäaikaissairauksia, jotka altistavat heidät muillekin infektiotaudeille, ja asettavat heidät riskiryhmään koronaviruksen kaltaisen epidemian yhteydessä. Esimerkiksi Afrikassa väestö on maailman nuorinta, mutta monella on myös elimistön immuunikatoa aiheuttava hi-virustartunta, joka tekee heille koronavirustartunnasta vaarallisemman kuin ilman hiviä eläville ikätovereille.
Leiriolosuhteissa eläville ihmisille ei usein pystytä tarjoamaan väkimäärään nähden riittävää sairaanhoitoa ja erityisen riittämättömiä ovat tehohoitopaikat, joita koronaviruksen kaltainen hengitystieinfektio vaatii, jotta ihmishenkiä pystytään pelastamaan.
Maailman haavoittuvimmissa ja köyhimmissä valtioissa on usein pulaa kunnollisista terveys- ja sanitaatiopalveluista ja puhtaasta vedestä tai ne eivät ole pakolaisina maahan saapuneiden ihmisten saavutettavissa.
Pakolaisina maassa olevat ihmiset saattavat myös jäädä ilman infektioiden tarttumiseen tai leviämiseen liittyviä oleellisia tietoja.
Käsien peseminen puhtaalla vedellä ja saippualla ei ole itsestäänselvyys maailman köyhimmissä asuinpaikoissa ja pakolaisleireillä, mutta se torjuu monenlaisia infektioita.
Yksi voi tartuttaa kymmeniä
Koronaviruksen tiedetään leviävän herkästi sosiaalisten kontaktien välityksellä ja myös oireettomat tartunnan saaneet voivat levittää virusta ympäristöönsä. Siksi pandemiaksi kasvaneen koronaviruksen etenemistä yritetään estää sosiaalisella eristäytymisellä eli ihmiskontaktien karsimisella.
Monesti perheet ovat isoja ja ne asuvat ahtaasti. Yksi tartunta tarkoittaa, että koko perhe, mahdollisesti kolmessa sukupolvessa, sairastuu.
Oma lukunsa koronapandemian uhreista ovat yrittämisen kautta toimeentulonsa saavat pienyrittäjät. Esimerkiksi palveluilla ja tuotteiden myynnillä toimeentulonsa saavat ihmiset joutuvat olemaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Se altistaa heidät itsensä virustartunnalle, mutta he voivat ennen sairastumistaan tai oireettomina viruksen kantajina levittää taudin hyvinkin laajalle ihmisjoukolle. Sairastuminen merkitsee mahdollisesti perheen ainoan toimeentulon menettämistä.
Pandemia viivyttää turvaan pääsemistä
Pakolaisten kannalta koronavirus on luonut myös yhden lisäongelman: paikallaan pysymisen. Pandemian vuoksi Maailman pakolaisjärjestö UNHCR ja Kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM ovat huolissaan siitä, kuinka pakolaiset pääsevät liikkumaan turvallisempiin maihin. Kymmenille tuhansille pakolaisille eri maiden maahantulorajoitukset tarkoittavat, että kauan kurjissa oloissa jatkunut elämä pakolaisena pitkittyy – olosuhteissa, jotka tällä hetkellä vaarantavat ihmisten terveyden vielä entistä pahemmin.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on myös huolissaan siitä, että koronaviruspandemia voi lisätä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden syrjintää ja rasismia maailmanlaajuisesti, vaikka virus kulkee yhtä tehokkaasti, jollei jopa tehokkaammin, matkailijoiden mukana maasta ja maanosasta toiseen.
Jonkinlaista toivoa kuitenkin on olemassa. Länsi-Afrikassa levisi vuosina 2014–2015 pelottava verenvuotokuume ebola. Se ehti tappaa yli 11 000 ihmistä, ennen kuin taudin leviäminen saatiin kuriin. Pahemminkin olisi voinut käydä.
Pitää muistaa, että ebola levisi pääosin maailman hauraimpiin valtioihin kuuluvissa, sisällissodista toipuvissa Liberiassa, Sierra Leonessa ja Guineassa. Ebolaan sairastuttiin myös muualla maailmassa, mutta se ei lopulta päässyt leviämään kunnolla Eurooppaan ja muille mantereille. Taudin nujertamisessa avainasemassa oli se, että ihmiset saivat tarpeeksi tietoa ja pystyivät välttämään kontaktia muiden ihmisten kanssa. Jälkeensä ebola jätti kuitenkin kuolleiden lisäksi valtavia taloudellisia menetyksiä niille, joiden tilanne oli jo valmiiksi heikko.
Teksti: Elisa Rimaila
Kuvitus: Carla Ladau
Auta suojelemaan pakolaisasutusalueella eläviä ihmisiä koronavirukselta!
Lahjoita: