Paheneva kuivuus ja useana vuonna heikoksi jääneet sadot ovat laskeneet Pohjois-Korean ruokaturvaa dramaattisesti jo ennen koronapandemiaa. Kirkon Ulkomaanapu suunnittelee maahan humanitaarista apua, jolla turvattaisiin koululaisten ravinnonsaanti Pohjois-Hwanghaen alueella.
Pohjois-Korean ruokaturvatilanne on kroonisesti huono. Laskelmien mukaan 10,4 miljoonaa ihmistä eli noin 40% koko väestöstä on välittömän (ruoka)avun tarpeessa. Tilannetta hankaloittaa ravinnon yksipuolisuus. Ruokavaliot koostuvat pääasiassa riisistä, maissista tai perunasta ja kimchistä (kaalista) tai vihanneksista silloin, kun niitä on saatavilla.
Kirkon Ulkomaanavun asiantuntijat vierailivat Pohjois-Koreassa kolmesti vuonna 2019. Arviointimatkoilla on kartoitettu avun tarvetta ja suunniteltu avustusoperaatiota. Tämän hetkinen suunnitelma on käynnistää humanitaarinen hanke turvaamaan kouluikäisten lasten ravinnonsaantia. Toiminta käynnistyy sitten, kun pandemian hillitsemiseksi asetut rajoitukset helpottavat. Tällä hetkellä Pohjois-Korean rajat ovat kiinni.
Ruokavalion puutteista kärsivät erityisesti kasvuikäiset lapset. Suunnitteilla olevan hankkeen tarkoituksena on uudelleen käynnistää kouluruokailut kolmessa kunnassa Pohjois-Hwanghaen alueella tuomalla kouluihin soijamaitoa. Kouluruokailuohjelmaa on mahdollistaa laajentaa, kun riittävä rahoitus varmistuu.
”Ruokavaliosta puuttuu tärkeitä ravintoaineita ja proteiinin saanti on hyvin vähäistä. Köyhä ruokavalio vaikuttaa erityisesti lapsiin. Opettajat kertoivat, että lasten keskipaino on pudonnut.” kertoo Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg.
Pahenevan ruokapulan syy on koko maata vaivaava kuivuus ja sen myötä heikot sadot. Toisaalta taifuunit ovat tehneet tuhoa erityisesti Pohjois-Hwanghaessa. Sääolosuhteet ovat hankaloittaneet maanviljelyä jo pitkään ja ilmastonmuutos kiihdyttää vaikutuksia entisestään. Sään lisäksi polttoaineen, lannoitteiden ja varaosien puute hankaloittavat maataloutta.
Valmistelut työn aloittamiseksi on tehty. Suunnitelmien mukaan ruoka-apu tavoittaa 18 000 koululaista. Kokonaisuutta seurataan tarkasti ja Kirkon Ulkomaanavun asiantuntijat valvovat, että apu menee perille suunnitelmien mukaan.
”Tehokas avustustyö on meille ensiarvoisen tärkeää. Tulemme valvomaan tarkasti, että ruoka-apu tavoittaa ne, joilla on siihen suurin tarve,” Hemberg sanoo.
Kaksi kuukautta Beirutin sataman tuhoisan räjähdyksen jälkeen sen vaikutukset ovat kouriintuntuvat ihmisten arjessa. Avun tarpeiden arvioinnissa on korostunut erityisesti lasten ja nuorten valtava tarve saada tukea arjesta selviytymiseen. Myös vanhemmat ja opettajat tarvitsevat nyt tukea ja työkaluja lasten hyvinvoinnin tukemiseen.
Emma Pajunen työskentelee vuoden loppuun humanitaarisen avun koordinaattorina Beirutissa. Kuva: Saara Mansikkamäki.
Kirkon Ulkomaanapu lähettää humanitaarisen avun koordinaattori Emma Pajusen tukemaan Kirkon Ulkomaanavun ja Norjan Kirkon Ulkomaanavun yhteistä avustusoperaatiota loppuvuodeksi. Pajunen aloitti työt syyskuussa.
”Psykologisen tuen tarpeeseen vastaaminen ja lasten hyvinvoinnin takaaminen on nyt erittäin tärkeätä, etenkin kun on arvioitu että koulujen korjaaminen voi pahimmillaan viedä jopa yli vuoden”, sanoo Pajunen.
”Koulut ovat olleet kiinni helmikuusta asti, ja kouluikäisiä ovat kaikki 3–18-vuotiaat lapset ja nuoret.”
Jo ennestään vakavasta taloudellisesta ja poliittisesta kriisistä kärsinyt Libanon tarvitsee kansainvälistä apua Beirutin jälleenrakennukseen vielä kauan. Noin 300 000 ihmistä jäi arvioiden mukaan kodittomaksi. Myös noin 180 koulua vaurioitui, mikä vaikuttaa suoraan noin 85 000 lapsen ja nuoren koulunkäyntiin. Pitkään jatkuneet talousvaikeudet ovat ajaneet tavalliset ihmiset ahdinkoon, jota koronapandemia ja tuhoisa räjähdys pahensivat. Köyhyys on YK:n arvioiden mukaan lisääntynyt Libanonissa rajusti vuoden 2020 aikana.
Pajusen työhön kuuluu muun muassa koordinaatio muiden avustustoimijoiden ja opetusministeriön kanssa, yhteistyökumppaneiden kartoittaminen sekä koulutustyön suunnittelu. Tarpeita ovat psykososiaalisen tuen lisäksi muun muassa koulutilojen kunnostus sekä kalusteiden ja opetusmateriaalien hankkiminen.
Välittömästi räjähdyksen jälkeen KUA toimitti Beirutiin kotinsa menettäneille hätäapua, jonka jakelusta huolehti Norjan Kirkon Ulkomaanapu paikallisten yhteistyökumppanien kanssa.
Lisätietoja:
Humanitaarisen avun koordinaattori Emma Pajunen, emma.pajunen@kua.fi, p. +961 71 260 940 (myös WhatsApp)
Kuvia vapaasti käytettävissä Kirkon Ulkomaanavun työstä kertovien juttujen yhteydessä, mainitsethan kuvalähteen (kuvaajan nimi/organisaatio): Beirut, mm. hygieniatarvikejakelut, Emma Pajunen
Beirut on raunioina elokuun 4. päivän valtavien räjähdysten jäljiltä. Nyt tiedetään, että ainakin 178 ihmistä kuoli ja yli 6000 ihmistä loukkaantui. Ainakin 30 ihmistä on vielä kateissa. Noin 300 000 ihmistä menetti kotinsa ja tarvitsee suojaa.
”Luulimme, ettei tilanne Libanonissa voisi enää muuttua huonommaksi. Sitten tapahtui tämä”, kuvasi avun perille vievän kumppanijärjestömme Norjan Kirkon Ulkomaanavun maajohtaja Benedicte Næss Hafskjold kaupunkilaisten tunnelmia.
Norjan Kirkon Ulkomaanavun maajohtaja Benedicte Næss Hafskjold Beirutin sataman tuntumassa. Kuva: Joakim Elli/Norjan Kirkon Ulkomaanapu.
Libanon on ottanut vastaan eniten pakolaisia maailmassa maan väkilukuun suhteutettuna. Syyrian sodan pakolaisia on maassa noin 1,5 miljoonaa.
Maa kamppaili vakavan talouskriisin kourissa jo ennen koronapandemiaa. Koronaviruksen vuoksi käyttöönotetut rajoitukset heikensivät tilanne entuudestaan – ja sitten räjähti.
Mikä on tilanne Beirutissa nyt?
Tuho on valtava. Vaurioiden ja avun tarpeiden kartoitus on käynnissä. Hätäapua tarvitaan viikkojen ajan, jälleenrakennus tulee kestämään vuosia.
Kotien lisäksi räjähdys tuhosi yrityksiä, kuten kahviloita, ravintoloita ja hotelleja, moni menetti samalla toimeentulonsa ja työpaikkansa.
Kolme sairaalaa on suljettu ja kaksi muuta pahoin vaurioitunut. Noin 500 sairaalapaikkaa menetettiin. Kymmenet terveyskeskukset vaurioituvat. Välitöntä tukea tarvitsevat erityisesti perusterveydenhuolto, mielenterveyspalvelut sekä mobiiliklinikat.
Beirutin sataman kärsimien tuhojen pelätään edelleen heikentävän maan ruokaturvaa, joka oli jo menossa huonoon suuntaan talouskriisin ja koronaviruspandemian vuoksi. Satamassa sijaitsivat muun muassa isot viljasiilot. YK:n humanitaarisen avun toimiston OCHA:n mukaan satama toimii nyt noin 30 prosentin teholla normaaliin verrattuna, rajoilla on koronan vuoksi rajoituksia. Tuhannet ihmiset tarvitsevat välitöntä ruoka-apua.
Vedenjakelujärjestelmät ja vesitankit tuhoalueella kärsivät vaurioita. Vedenkeruu- ja jätehuoltojärjestelmien tuhoja arvioidaan vielä. Monet perheet tarvitsevat puhdasta vettä, vessoja, peseytymismahdollisuuksia ja hygieniatarvikkeita, kunnes peruspalvelut saadaan järjestettyä tuhoutuneille alueille.
Kodittomaksi jääneet perheet tarvitsevat väliaikaista majoitusta.
Katukuvaa Beirutista räjähdyksen jälkeen. Räjähdyksen seurauksena 300 000 ihmisen arvioidaan menettäneen kotinsa. Kuva: Norjan Kirkon Ulkomaanapu.
Maan terveysministeriö on huolestunut koronavirustartuntojen nopeasta lisääntymisestä. Räjähdyksen jälkeisessä kriisitilassa tartuntojen ehkäisy, testaus ja jäljittäminen on taka-alalla, ja tartuntojen määrän odotetaan edelleen kasvavan nopeasti.
Jopa 120 koulua, joissa käy 55 000 lasta, kärsi eri asteisia vaurioita. Monissa säilyneissä kouluissa majoittuu kotinsa menettäneitä perheitä, joten kouluja ei ehkä päästä avaamaan normaalisti syyskuussa, kun lukukausi alkaisi.
Jo syksyllä Libanonissa osoitettiin mieltä hallitusta vastaan talouskriisin ja inflaation vuoksi. Nyt tyytymättömyys ja turhautuneisuus on kanavoitunut laajoiksi mielenosoituksiksi, joissa Libanonin Punainen Risti raportoi yli 700 ihmisen loukkaantuneen. Hallitus on eronnut, ja ilmassa on jännitteitä. Maassa on voimassa poikkeustila.
Samalla vapaaehtoiset beirutilaiset raivaavat ja puhdistavat katuja ja koteja kansainvälisten avustustiimien rinnalla.
Miten Kirkon Ulkomaanapu auttaa?
Myönsimme heti räjähdyksen jälkeen 50 000 välittömään hätäapuun ja aloitti keräyksen Beirutin auttamiseksi. Suomalaiset ovat vastanneet avunpyyntöön ja keräys on tuottanut jo lähes 200 000 euroa. Olemme tästä todella kiitollisia, sillä ihmiset Beirutissa tulevat tarvitsemaan apua vielä pitkään.
Hätäavun toimittaa perille Norjan Kirkon Ulkomaanapu, jolla on tiimi paikan päällä Beirutissa ja hyvät suhteet paikallisiin kumppaneihin. Ensimmäiset avuntarpeen arvioinnit on tehty ja työn organisointi täydessä vauhdissa.
KUA:n myöntämät ensimmäiset 50 000 euroa ohjataan ruoka-apuun räjähdyksessä kotinsa menettäneille ja haavoittuvassa asemassa oleville perheille. Heille tarjotaan lämpimiä aterioita sekä jaetaan ruokapaketteja.
Ensimmäiset ruoka-avustukset on jo jaettu perheille. Kuva: Joakim Elli/ Norjan Kirkon Ulkomaanapu.
”Suunnittelemme jo avustustyön jatkoa. Työ on tärkeä koordinoida YK:n ja muiden avustustyön toimijoiden kanssa, jotta varmistetaan haavoittuvimmassa asemassa olevien auttaminen ja vältetään päällekkäisyydet. Monen päällekkäisen kriisin kanssa kamppailevassa Libanonissa Beirutin jälleenrakennus tulee kestämään vuosia”, sanoo humanitaarisen avun asiantuntija Risto Ihalainen.
Sinä voit auttaa
Teksti: Minna Elo
Pääkuva: NurPhoto/ Lehtikuva/ STR.
Kirkon Ulkomaanapu on myöntänyt katastrofirahastostaan 50 000 euroa hätäapua Beirutin räjähdyksessä kärsineille ja avaa hätäapukeräyksen.
Yli 135 ihmistä on kuollut, 5000 loukkaantunut ja ihmisiä on edelleen kateissa tiistai-iltana Libanonin pääkaupungin Beirutin satama-alueella tapahtuneen räjähdyksen seurauksena. Tuhot ovat valtavat, arviolta noin 300 000 ihmisen kodit ovat tuhoutuneet.
”Ihmiset tarvitsevat välittömästi suojaa, puhdasta vettä ja ruokaa. Vesi- ja sanitaatio tulee olemaan myös tärkeitä, sillä covid-19 tartunnat olivat kääntyneet nopeaan kasvuun Libanonissa ennen räjähdystä”, kertoo humanitaarisen avun asiantuntija Risto Ihalainen Kirkon Ulkomaanavusta.
Sinä voit auttaa lahjoittamalla
Voit auttaa Beirutin räjähdyksen uhreja tilille Nordea FI33 1572 3000 5005 04, viite 1465 tai lähettämällä tekstiviestin APU20 numeroon 16499 (20€).
Lisätietoja:
Humanitaarisen avun asiantuntija Risto Ihalainen, p. 0407557447, risto.ihalainen(at)kua.fi
Koronavirus uhkaa jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa olevaa maata, jossa puhtaasta vedestä ja sanitaatiopalveluista on pulaa.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on rakentanut kumppanijärjestönsä kanssa vesijärjestelmiä Dhamarin maakunnassa Al Manarin ja Utmahin alueilla parantaakseen puhtaan juomaveden saatavuutta.
Unicefin mukaan lähes kaksi kolmasosaa Jemenin väestöstä on vailla puhdasta vettä.
Dhamarin maakunta on yksi eniten kolerasta kärsineistä alueista Jemenissä. Erilaiset ripulitaudit ja kolera vaarantavat vuosittain satojen tuhansien jemeniläisten terveyden. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset ja vanhukset.
Vesijärjestelmien rakentamisen lisäksi KUA on järjestänyt perheille hygieniakoulutusta sekä perustanut yhteisöihin vesikomiteoita, jotka huolehtivat vesijärjestelmien ylläpidosta sekä asukkaiden kouluttamisesta niiden kestävästä käytöstä. Veden pumppaamista tehostamaan on asennettu aurinkopaneeleita. Aurinkoenergia on korvannut kalliin polttoaineen, joihin vain harvoilla on varaa.
Hankkeen ansiosta 8700 ihmisellä on nykyään puhdasta vettä käytettävissään.
Koronavirukseen oli kesäkuun loppuun mennessä sairastunut yli 9 miljoonaa ihmistä 188 maassa ja viruksen aiheuttamaan covid-19-tautiin on kuollut satoja tuhansia ihmisiä. Etukäteen koronaviruksen pelättiin iskevän kaikista kovimmin niihin, joilla on kaikkein vähiten mahdollisuuksia suojautua ja päästä sairaanhoidon piiriin: kehittyvien maiden köyhimpiin ja pakolaisina eläviin ihmisiin.
Ovatko pahimmat pelot toteutuneet? Vastaus on: kyllä ja ei.
Koronaviruksen uhka sulki maailman maaliskuussa, ja noin neljä kuukautta myöhemmin näyttää yhä siltä, että tauti on kohdellut kaikkein rajuimmin Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) toimintamaihin kuuluvissa Etelä-Sudanissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Ugandassa, Somaliassa ja Keniassa koronaviruksen odotettiin etenevän nopeasti etenkin pakolaisleireillä ja köyhimmillä, tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla, joissa puhtaasta vedestä on pulaa ja ihmiskontaktien vältteleminen hankalaa.
Ensimmäisten pandemiakuukausien jälkeen tartuntaluvut ovat kuitenkin pysyneet kohtuullisina. Tapauksia lasketaan ennemmin kymmenissä kuin kymmenissä tuhansissa. Miksi näin, vaikka voisi kuvitella, että covid-19-tauti leviäisi ja tappaisi juuri siellä, missä ihmiset elävät ahtaasti ja hygienian ylläpitäminen on hankalaa esimerkiksi puhtaan veden puuttumisen vuoksi?
Todellisten tartuntamäärien arvioiminen vaikeaa
Moni Afrikan maa, Kirkon Ulkomaanavun toimintamaat mukaan luettuina, ymmärsi pandemian kynnyksellä tilanteen vakavuuden. Ne sulkivat muun maailman kanssa samaan aikaan rajojaan, koulujaan ja rajoittivat ihmisten kokoontumista tartuntojen ehkäisemiseksi.
Alhaisia tartuntamääriä on osittain selitetty myös sillä, ettei tautitapausten ja niihin liittyvien kuolemien tilastoiminen ole itsestäänselvyys maissa, joissa sairaanhoidon piiriin, tehohoidosta puhumattakaan, pääsee vain pieni osa väestöstä.
Kirkon Ulkomaanavun työntekijä Alex Ahimbisibwe toimitti etäopetuksessa käytettyjä radioita Kyakan pakolaisasutusalueelle Ugandassa.
Olisi vaarallista ajatella, ettei koronaviruksella ole ollut Afrikan mantereella vakavia vaikutuksia. Huomionarvoista on, että koronavirus ei ole vain terveydellinen uhka. Pandemialla on laajoja välillisiä vaikutuksia etenkin kehittyvissä maissa. Maailman terveysjärjestö WHO totesi kesäkuussa, että koronaviruksen vuoksi tehdyt rajoitukset ihmisten liikkumiselle ja taloudelle ovat lyöneet kovimmin juuri kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja hauraimpiin yhteisöihin.
Koronavirus edustaa koko maailmalle jotakin hyvin uutta ja arvaamatonta.
Tuoreiden arvioiden mukaan pandemia saattaa kestää jopa kaksi vuotta, joten sen kanssa on opittava elämään tavalla tai toisella. Ihmiskunta ei ole ollut vastaavassa tilanteessa vuosikymmeniin, mutta jo ennen koronapandemian puhkeamista humanitaarisen avun tarve on maailmassa ollut korkeammalla kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Vastaavasta tilanteesta on vain vähän kokemusta jopa arvaamattomiin tilanteisiin ja katastrofeissa ja kriiseissä toimimiseen erikoistuneilla avustusjärjestöillä.
Kun pahin sokkivaihe alkaa pian olla ohi, on aika katsoa tulevaisuuteen ja kysyä: miten kriisistä päästään ylös ja eteenpäin?
”Paljon riippuu siitä, minkälaisia vaurioita pandemia aiheuttaa ja kuinka paljon ihmisiä menehtyy tai miten yhteisöjen toimeentulopuoli ja koulunkäynti vaurioituvat. Mitä enemmän, sitä vaikeampaa nousu on”, sanoo Eija Alajarva, Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö.
Koronakriisissä yllättävintä ovat ehkä olleet sen vaikutukset Suomen ja muiden kehittyneiden ja hyvinvoivien valtioiden terveydenhuolto- ja talousjärjestelmille. Maailman hauraimmissa valtioissa pandemian vaikutukset ovat hieman erilaisia, koska taloudelliset lähtökohdat ja esimerkiksi terveydenhuollon kapasiteetti ovat jo lähtökohtaisesti paljon matalammalla tasolla kuin kehittyneemmissä valtioissa.
Esimerkiksi koko Afrikassa julkisen sairaanhoidon käytössä on vain noin 2 000 hengityskonetta, vaikka mantereella elää 1,26 miljardia ihmistä. Esimerkiksi viiden miljoonan asukkaan Suomessa hengityskoneita on noin 1 500.
Koronavirus uhkaa yhteiskunnan rakenteita
Terveysongelmien lisäksi maailman hauraimmissa valtioissa kertautuvat pandemian ja siihen liittyvien rajoitusten vuoksi muut ongelmat, jotka olivat olemassa jo ennen koronavirusta. Esimerkiksi hauras ja toiveikas rauha saattaa ryöpsähtää konfliktiksi, kun pandemian torjuntaan ja ihmishenkien suojelemiseen tarkoitetut rajoitukset vievät toimeentulon miljoonilta.
Lapsille kohtalokasta voi olla se, että he eivät pääse kouluun. Osalle kuukausien tauko koulusta saattaa tarkoittaa, että opinnot katkeavat kokonaan esimerkiksi perheen toimeentulon katoamisen, väkivallan tai lapsiavioliiton vuoksi.
Näihin kaikkiin tilanteisiin myös Kirkon Ulkomaanapu yrittää varautua.
”Nyt pitää miettiä hyvin tarkasti, mitä tarpeita koronan vuoksi kriisiin joutuneilla mailla on”, sanoo Alajarva.
”Toki akuuttiin ja terveyttä uhkaavaan kriisiin pitää vastata, mutta samalla on pohdittava jo ennakkoon, voiko joitakin asioita tehdä toisin ja varautua siihen, mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo.”
Koronaviruspandemia on aiheuttanut humanitaarisen kriisin, joka on pakottanut ihmisiä ympäri maailman humanitaarisen avun piirin. Kuvassa Nepalissa Kailain alueelle jaettavaa ruoka-apua.
Toukokuussa 2020 on meneillään vasta kriisin alkuvaihe. Tilanne on erikoinen. Koronavirus aiheuttaa valtavan jälleenrakentamisen tarpeen, vaikka se ei tuhoa peltoja, koteja, teitä, tietoverkkoja ja koulurakennuksia, kuten hirmumyrskyt ja maanjäristykset.
”Harvemmin olemme katsomassa tulevaa kriisiä silmiin, vaikka hirmumyrskyjäkin pystytään ennakoimaan. Nyt aloitamme työmme monessa ohjelmamaassamme ennen katastrofin alkua ja yritämme torjua sitä esimerkiksi hygieniavalistuksella ja jakamalla hygieniatarvikkeita ja saippuaa”, sanoo Alajarva.
Myös pandemian pitkä aikajänne vaikeuttaa tulevaisuuden suunnittelemista. Kriisi vaikuttaa yhteiskuntien ja yhteisöjen sisällä. Se jättää jälkeensä työttömyyttä ja vakavia aukkoja toimeentuloon. Talouslama on aiheuttanut YK:n mukaan ”raamatullisen nälänhädän” uhkan noin 265 miljoonalle ihmiselle. Se tarkoittaa, että nälkää näkevien määrä voi kaksinkertaistua vain parissa kuukaudessa.
Korona vei toimeentulon miljoonilta
Kirkon Ulkomaanapu on tukenut ohjelmamaissaan erityisesti mikro- ja pienyritysten perustamista, koska juuri ne synnyttävät maailman hauraimmissa valtioissa ison osan tarvittavista työpaikoista. YK:n kehitysohjelman UNDP:n mukaan tällaisten niin sanotun epävirallisen talouden työpaikkojen piirissä työskentelee esimerkiksi Afrikassa jopa 71 prosenttia työvoimasta. Juuri näiden ihmisten toimeentuloon koronaviruksen torjunnassa käytetyt rajoitukset vaikuttivat dramaattisimmin. Miljoonat jäivät tyhjän päälle ja vain harvalla Afrikan maalla on tarjota kansalaisilleen sosiaaliturvaa, puhumattakaan pakolaisina maassa elävistä ihmisistä.
Huhtikuussa YK:n alainen Afrikan talouskomissio UNECA varoitti, että Afrikassa jopa 29 miljoonaa ihmistä voi koronaviruksen vuoksi pudota jälleen köyhyyteen. Kyseessä on valtava takaisku mantereella, jossa on kuluneina vuosikymmeninä tehty menestyksekkäästi työtä äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi.
Koronakriisin vuoksi esimerkiksi pienlainaryhmien toiminnan tukeminen on seisahduksissa, puhumattakaan ruoka-avun ja muiden jakeluiden sujumisesta riippuvaisten ihmisten auttamisesta humanitaarisen avun puolella.
”Tilanne on vakava esimerkiksi Etelä-Sudanissa, jossa oli jo ennen pandemiaa paljon maan sisäisiä pakolaisia ja muita humanitaarista apua tarvitsevia ihmisiä. Virus saattaa siellä tulla monen muun katastrofin lisäksi”, Alajarva kertoo.
Ugandassa Rwamwanjan pakolaisasutusalueella jaettiin saippuaa koronaviruksen vastaisessa kampanjassa keväällä 2020. Jakelu kattoi yli 1 250 perhettä.
Koronakriisi vaatii hauraissa valtioissa kokonaisvaltaista jälkihoitoa
Yksityissektorin kehittämisen erityisedustaja Jussi Ojala Kirkon Ulkomaanavusta muistuttaa, että parhaat ja kestävimmät ratkaisut nousevat aina yhteisöistä itsestään eikä niitä voi tuoda ulkoapäin. Kukaan ei tunne paikalliskontekstia kuten paikalliset ihmiset. He ovat myös niitä, jotka välittävät kaikista eniten tulevaisuudestaan kotiseudullaan.
”Kun mietitään, miten koronakriisin vastataan parhaiten Suomessa, vastaus tulee suomalaisilta. Kun kysytään, miten kriisi hoidetaan Somaliassa, kaikkien kannattaa luottaa siihen, että somalialaiset tietävät parhaiten”, sanoo Ojala.
Isoin ero on siinä, miten hyvä yhteisöjen ja yhteiskuntien varautumisen ja tietotaidon taso on. Hauraat maat tarvitsevat kipeästi tukea omien suunnitelmiensa toteuttamiseen. Siksi Kirkon Ulkomaanavun ja muiden toimijoiden on tärkeää pitää kiinni kehitysyhteistyön prioriteeteista.
Esimerkiksi pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen ja säällisten työpaikkojen luominen hauraissa valtioissa on koronakriisinkin keskellä vähintään yhtä tärkeää kuin se oli ennen epidemiaa. Siksi Kirkon Ulkomaanavun omistama sijoitusyhtiö FCA Investments esittää nyt erityistä korona-ajan tukea Somalian ruokaturvaa tukeville pienyrityksille. Hankkeessa yhdistyvät pitkäjänteinen tuki maan pk-yrityksille ja toisaalta puuttuminen koronaepidemian laajempien vaikutusten ja uhkaavan nälänhädän puuttumiseen tärkeys.
”Humanitaariselle avullekin on valtava tarve ja sillä on kriisien jälkihoidossa saatu paljon aikaan, mutta ratkaisut rakenteellisiin ongelmiin ja siihen, miten hauraat valtiot nousevat kaikista ongelmistaan, ovat paikallisia”, Ojala sanoo.
Kriisistä nousemisessa tärkeässä roolissa ovat myös uskonnolliset ja perinteiset toimijat. Heidän roolinsa oikean tiedon levittäjinä havaittiin esimerkiksi Länsi-Afrikkaa vuosina 2014–2015 kohdanneen ebolaepidemian aikana. Tuolloin esimerkiksi hautajaisiin liittyvät rituaalit olivat ebolan leviämisen kannalta kriittisiä tilanteita.
Yhteisöille hautajaisrituaalit olivat kuitenkin niin tärkeitä, että ulkopuolisten avustustyöntekijöiden jakamat suositukset niistä luopumiseksi herätti lähinnä epäluottamusta. Epidemian kannalta turvallisemmat rituaalit saatiin käyttöön vasta, kun paikalliset uskonnolliset ja perinteiset toimijat saatiin mukaan valistustyöhön.
Myös Ojala korostaa, ettei koronaviruksen kaltaista laajasti koko yhteiskuntaan iskevää kriisiä voi hoitaa vain terveydellisenä ongelmana etenkään hauraissa valtioissa.
”Länsi-Afrikassa ebola ja terveys olivat kriisin pohjana, mutta kysymys kuului: mitä seurauksia tilanteella voi olla jo valmiiksi hauraiden valtioiden olemassaololle? Luhistuvatko ne täysin vai voidaanko niitä tukea jotenkin?”
Ojalan mukaan luhistumisen riski oli ilmeinen ebolan kurittamissa valtioissa. Tilanteen kokonaisvaltainen hoitaminen auttoi myös terveyttä uhkaavan ongelman hoitamisessa.
”Onnistuminen olisi ollut heikompaa, jos nämä maat olisivat olleet täydessä anarkiassa, jossa jokainen taistelee omasta selviytymisestään”, sanoo Ojala.
Koronakriisin vaikutukset yltävät yhteisöissä eri puolilla maailmaa paljon terveyttä laajemmalle. Kuva Nepalista alueelta, jossa Kirkon Ulkomaanapu on ollut mukana jakamassa ruoka-apua noin 10 000 ihmiselle koronakriisin vuoksi.
Valtioita pitää auttaa pitkäjänteisesti
Kriisien huono hoitaminen voi herkästi heijastua yleisenä tyytymättömyytenä esimerkiksi viranomaisten työskentelyyn ja johtaa täysimittaiseen konfliktiin. Alajarva nostaa esimerkiksi kymmenettä vuottaan jatkuvan Syyrian sodan ja Somalian herkän tilanteen.
”Syyriassa oli esimerkiksi tyytymättömyyttä valtion hallintoa ja viranomaisia kohtaan mutta myös puhtaan veden riittämättömyydestä.”
Somaliassa pelätään ääriliikkeiden saavan jalansijaa, kun viranomaiset keskittyvät koronatilanteen hoitamiseen. Näistä syistä valtioiden ja avustustoimijoiden pitää suunnitella pitkäjänteistä toimintaa.
Mittavia tuhoja kärsivissä maissa aloitetaan jälleenrakennuksella, mutta Alajarvan mukaan Kirkon Ulkomaanapu haluaa keskittyä ohjelmamaissaan erityisesti pitkäjänteiseen kehitysyhteistyöhön. Miten esimerkiksi Suomen kaltaiset valtiot voivat parhaiten tukea hauraita valtioita palautumaan koronakriisistä?
Alajarvan mukaan tuki on aivan välttämätöntä, mutta se täytyy osata kohdistaa niin, että se tukee koko yhteiskuntajärjestelmää.
”Kaikkia rahoja ei voi ohjata normaalilta ohjelmatyöltämme covid-19-työhön. Se olisi lyhytnäköistä. Perustyömme tarpeet eivät ole poistuneet koronakriisin vuoksi”, Alajarva sanoo.
Teksti: Elisa Rimaila
Kansikuva: Paul Jeffrey
Auta suojelemaan ihmisiä pakolaisleireillä koronavirukselta
Voit auttaa perheitä lahjoittamalla:
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt 100 000 euroa lisää hätäapua koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi Etelä-Sudanissa, Somaliassa ja Ugandassa. Jo aiemmin KUA myönsi 50 000 euroa Keniaan.
Maailman haavoittuvimmat yhteisöt valmistautuvat pahimpaan koronaviruksen uhkan edessä.
Pandemian hillitsemiseksi olennaista on huolehtia käsihygieniasta ja välttää ihmiskontakteja, mutta ohjeita on vaikea noudattaa esimerkiksi pakolaisten keskuudessa. Pakolaisleirit ja köyhät asuinalueet ovat tiheään asuttuja, eikä ihmisillä välttämättä ole edes saippuaa saatavilla.
Ugandassa KUA työskentelee maan kahdella suurimmalla pakolaisalueella: Bidibidissä Pohjois-Ugandassa ja Kyakassa maan lounaisosassa. Alueilla asuu yhteensä yli neljännesmiljoona pakolaista. KUA toimii Ugandassa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kumppanina koulutussektorilla.
Koulut on Ugandassa suljettu koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. KUA jakaa tietoa koululaisille, heidän perheilleen ja opettajille muun muassa radion, tekstiviestien ja julisteiden välityksellä. Perheille jaetaan myös hygieniatarvikkeita ja yhteisöissä toteutetaan tiedotuskampanjoita megafonien avulla. Työhön myönnettiin 50 000 euroa.
Jos koulut ovat pitkään suljettuna, sillä on vakavat vaikutukset lasten koulunkäynnille ja hyvinvoinnille. Moni haavoittuvassa asemassa oleva lapsi saa puhdasta vettä, ruokaa ja henkistä tukea pääasiassa koulusta. Kun lapset ovat poissa koulusta, he ovat lisäksi alttiimpia pahoinpitelylle ja hyväksikäytölle, lapsityövoimaksi joutumiselle, raskauksille ja lapsiavioliitoille.
”Teemme työtä sen eteen, että koulut saadaan turvallisesti avattua, kun sen aika koittaa. Hankimme kouluille desinfiointiaineita, lisäämme käsienpesupisteitä sekä pidämme huolta tiloista ja varaudumme kouluttamaan opettajia psykososiaalisessa tuessa”, kertoo KUA:n Ugandan maajohtaja Wycliffe Nsheka.
Huhtikuun alkaessa varmistettuja koronavirustartuntoja oli Ugandassa todettu 44. Luku voi oikeasti olla suurempi.
Somalian Baidoan haavoittuvuutta lisäävät vesipula ja hallinnon hauraus
Somaliassa KUA jakaa tietoa koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi Baidoassa kuuden koulun alueella. Baidoa on suurimpia maan sisäisten pakolaisten keskittymiä Somaliassa. Työhön Somaliassa myönnettiin 15 000 euroa. Varmistettuja tartuntoja on Somaliassa huhtikuun alussa viisi, todellinen luku voi olla suurempi.
Myös Somaliassa koulut ovat suljettuna tällä hetkellä. KUA tavoittaa kuitenkin koulukomiteoiden ja opettajien kautta noin 3 200 oppilasta perheineen. Koulujen alueille levitetään julisteita, toteutetaan tiedotuskampanjoita kokeneiden yhteisötyöntekijöiden voimin sekä järjestetään opastusta muun muassa käsihygieniassa sekä jaetaan perheille saippuaa.
”Baidoan alue on erityisen haavoittuvainen valtionhallinnon haurauden, terveyspalvelujen heikon saatavuuden sekä vesipulan vuoksi. Kouluilla ei ole mahdollisuuksia tarjota oppilaille puhdasta vettä joka päivä”, sanoo KUA:n Somalian maajohtaja Mika Jokivuori.
KUA:n yhteisötyöntekijä opastaa hyvään käsihygieniaan koulun pihamaalla Somalian Baidoassa maaliskuun lopulla.
Baidoan alueella lapsilla ei ole esimerkiksi älypuhelimia ja etäyhteyksiä tukemassa oppimista nyt, kun kouluun ei pääse. Sen vuoksi koulujen sulkeminen heikentää entisestään jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten oppimista ja elämänlaatua.
Kun koulut voidaan avata uudelleen Somaliassa, KUA jatkaa valistustyötä kouluttamalla opettajia ja oppilaita, perustamalla hygieniakerhoja koulujen yhteyteen sekä kampanjoimalla turvallisesta paluusta kouluun.
Sisällissodan runtelemassa Etelä-Sudanissa varautumisella on kiire
Myös Etelä-Sudanissa hallitus on sulkenut koulut ainakin kuukaudeksi 20. maaliskuuta alkaen. Maassa ei vielä huhtikuun alkaessa ole varmistettuja tartuntoja, mutta riskit ovat valtavat heikon terveydenhuoltojärjestelmän ja jo entuudestaan huonon humanitaarisen tilanteen vuoksi.
Vuosien sisällissodan takia maassa on 1,5 miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Maan 11,7 miljoonasta ihmisestä noin 7,5 miljoonaa tarvitsi jo ennen koronaepidemiaa humanitaarista apua. Esimerkiksi malaria ja ripuli ovat yleisiä. Koronaviruksen leviäminen Etelä-Sudanissa aiheuttaisi ennennäkemättömän avuntarpeen.
KUA on tukenut yli 25 000 tuhannen lapsen ja nuoren koulunkäyntiä maan suurimpiin kuuluvilla evakkoleireillä Mingkamanissa Lakesin osavaltiossa, sekä Fangakissa Jonglein osavaltiossa ja Tongassa Upper Nilessa.
Ryhmä vapaaehtoisia opettajia KUA:n järjestämässä opettajakoulutuksessa New Fangakisssa, Etelä-Sudanissa, maaliskuun alussa. He haluavat tukea seuraavaa sukupolvea opinnoissa, vaikka moni ei ole itsekään käynyt koulua loppuun. Nyt KUA jakaa yhteisöille tietoa koronaviruksesta ja hygieniasta koulujen ja opettajien kautta. Kuva: Maria de la Guardia/ Kirkon Ulkomaanapu.
”Nyt täytyy toimia nopeasti ja määrätietoisesti, on lähes epätoivoinen kiire levittää oikeaa tietoa viruksesta ja siitä, kuinka sen leviämistä ehkäistään oppilaille, vanhemmille, opettajille ja yhteisöille. Myös hygieniatarvikkeita, kuten saippuaa, tarvitaan kipeästi, erityisesti tiuhaan asutuilla pakolaisleireillä”, sanoo KUA:n Etelä-Sudanin maajohtaja Berhanu Haile.
“Haluamme vahvistaa lasten ja vanhempien mahdollisuuksia ehkäistä koronaviruksen leviämistä tarjoamalla tietoa viruksesta ja siltä suojautumisesta.”
Hankkeella tavoitetaan yli 21 000 lasta, opettajaa ja vanhempaa. 1 500 perheelle jaetaan saippuaa. Etelä-Sudanin koronatyöhön myönnettiin 35 000 euroa.
Katse koronakuilun yli tulevaan jälleenrakennukseen
”Tartuntatilanne ja voimassa olevat rajoitukset muuttuvat eri maissa nopeasti, ja se vuoksi olemme varautuneet myös muokkaamaan ja sopeuttamaan työtä tilanteen ja toimintamahdollisuuksien mukaan”, kertoo KUA:n humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva.
KUA seuraa tarkasti tilanteen kehittymistä kaikissa toimintamaissaan. Alajarva korostaa sitä, että nykyhetken kaoottisuudesta huolimatta on tärkeää pitää myös tulevaisuus mielessä.
”Pandemian laantumisen ja rajoitteiden purkamisen jälkeen tarvitaan erityistä tukea kouluun palaaville lapsille ja nuorille.”
Lapset ja nuoret saattavat kaivata esimerkiksi psykososiaalista tukea ja opetuksen katkon vuoksi väliin jääneiden oppisisältöjen kertaamista.
Myös kehittyvien maiden yrittäjät tarvitsevat tukea epidemian jälkeen. Tulot palvelualoilla ovat uhattuna liikkumisrajoitusten vuoksi, ja maanviljelijöiden toimeentulo on usein riippuvainen markkinoille pääsystä.
”Vaikka toimintamaissamme pahin on vielä edessä, on tärkeää varautua jälleenrakennukseen, jotta työ saadaan ilman viiveitä käyntiin, kun se aika koittaa”, sanoo Alajarva.
Auta suojelemaan pakolaisasutusalueella eläviä ihmisiä koronavirukselta!
Lahjoita:
• Kirkon Ulkomaanavun verkkosivuilla
• tilille Nordea, IBAN FI33 1572 3000 5005 04 käyttäen viitettä 1216
• lähettämällä tekstiviesti APU20 numeroon 16499 (20 e).
Teksti: Minna Elo
Karttagrafiikka: Tuukka Rantala
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) välittää tietoa koronaviruksesta ja tartunnalta suojautumisesta Kalobeyein pakolaisasutusalueella, jossa asuu tällä hetkellä lähes 200 000 ihmistä.
”Taudit leviävät tiuhaan asutetuilla pakolaisasutusalueilla nopeammin kuin missään muualla. Nyt on toimittava nopeasti ja aloitettava ennaltaehkäisevä työ, ennen kuin virus ehtii saavuttaa nämä alueet”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen työn päällikkö Eija Alajarva.
Asukkaiden keskuudessa järjestettävien tiedotustilaisuuksien lisäksi tietoa esimerkiksi käsien pesun tärkeydestä jaetaan paikallisilla kielillä radion, tekstiviestien ja julisteiden avulla. Pakolaisasutusalueelle perustetaan käsienpesupisteitä ja asukkaille jaetaan hygieniatarvikkeita kuten saippuaa ja käsidesiä.
Varoja ohjataan hygieniavalistuksen ja -tarvikkeiden lisäksi etäopetuksen tukemiseen. Kenian päätös sulkea koulut maanantaina 16. maaliskuuta tarkoittaa, että Kalobeyein alueella 17 000 lasta on poissa koulusta.
”Kun kouluun ei ole mahdollista mennä, lapset ja nuoret ovat alttiimpia esimerkiksi teiniraskauksille, lapsiavioliitoille, huumeille ja väkivallalle. Yhteyden säilyttäminen kouluun on tärkeää, jotta paluu kouluun kriisin jälkeen olisi todennäköisempää”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun Kenian maajohtaja John Bongei.
Työ tavoittaa 15 000 koululaista. Radion kautta pyritään tavoittamaan kaikki Kalobeyein asukkaat.
Kirkon Ulkomaanapu tekee koronaviruksen leviämisen vastaista työtä myös Ugandassa ja Somaliassa.
Auta suojelemaan pakolaisasutusalueella eläviä ihmisiä koronavirukselta!
Lahjoita:
Lisätietoja:
Humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva, puh. 040 582 1183, eija.alajarva[at]kua.fi
Maajohtajien haastattelupyynnöt: viestintäpäällikkö Noora Jussila +358 50 576 7948, noora.jussila[at]kua.fi