Kirkon Ulkomaanapu on myöntänyt katastrofirahastostaan 50 000 euroa hätäapua Beirutin räjähdyksessä kärsineille ja avaa hätäapukeräyksen.
Yli 135 ihmistä on kuollut, 5000 loukkaantunut ja ihmisiä on edelleen kateissa tiistai-iltana Libanonin pääkaupungin Beirutin satama-alueella tapahtuneen räjähdyksen seurauksena. Tuhot ovat valtavat, arviolta noin 300 000 ihmisen kodit ovat tuhoutuneet.
”Ihmiset tarvitsevat välittömästi suojaa, puhdasta vettä ja ruokaa. Vesi- ja sanitaatio tulee olemaan myös tärkeitä, sillä covid-19 tartunnat olivat kääntyneet nopeaan kasvuun Libanonissa ennen räjähdystä”, kertoo humanitaarisen avun asiantuntija Risto Ihalainen Kirkon Ulkomaanavusta.
Koronavirus uhkaa jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa olevaa maata, jossa puhtaasta vedestä ja sanitaatiopalveluista on pulaa.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on rakentanut kumppanijärjestönsä kanssa vesijärjestelmiä Dhamarin maakunnassa Al Manarin ja Utmahin alueilla parantaakseen puhtaan juomaveden saatavuutta.
Unicefin mukaan lähes kaksi kolmasosaa Jemenin väestöstä on vailla puhdasta vettä.
Dhamarin maakunta on yksi eniten kolerasta kärsineistä alueista Jemenissä. Erilaiset ripulitaudit ja kolera vaarantavat vuosittain satojen tuhansien jemeniläisten terveyden. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset ja vanhukset.
Vesijärjestelmien rakentamisen lisäksi KUA on järjestänyt perheille hygieniakoulutusta sekä perustanut yhteisöihin vesikomiteoita, jotka huolehtivat vesijärjestelmien ylläpidosta sekä asukkaiden kouluttamisesta niiden kestävästä käytöstä. Veden pumppaamista tehostamaan on asennettu aurinkopaneeleita. Aurinkoenergia on korvannut kalliin polttoaineen, joihin vain harvoilla on varaa.
Hankkeen ansiosta 8700 ihmisellä on nykyään puhdasta vettä käytettävissään.
Koronavirukseen oli kesäkuun loppuun mennessä sairastunut yli 9 miljoonaa ihmistä 188 maassa ja viruksen aiheuttamaan covid-19-tautiin on kuollut satoja tuhansia ihmisiä. Etukäteen koronaviruksen pelättiin iskevän kaikista kovimmin niihin, joilla on kaikkein vähiten mahdollisuuksia suojautua ja päästä sairaanhoidon piiriin: kehittyvien maiden köyhimpiin ja pakolaisina eläviin ihmisiin.
Ovatko pahimmat pelot toteutuneet? Vastaus on: kyllä ja ei.
Koronaviruksen uhka sulki maailman maaliskuussa, ja noin neljä kuukautta myöhemmin näyttää yhä siltä, että tauti on kohdellut kaikkein rajuimmin Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) toimintamaihin kuuluvissa Etelä-Sudanissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Ugandassa, Somaliassa ja Keniassa koronaviruksen odotettiin etenevän nopeasti etenkin pakolaisleireillä ja köyhimmillä, tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla, joissa puhtaasta vedestä on pulaa ja ihmiskontaktien vältteleminen hankalaa.
Ensimmäisten pandemiakuukausien jälkeen tartuntaluvut ovat kuitenkin pysyneet kohtuullisina. Tapauksia lasketaan ennemmin kymmenissä kuin kymmenissä tuhansissa. Miksi näin, vaikka voisi kuvitella, että covid-19-tauti leviäisi ja tappaisi juuri siellä, missä ihmiset elävät ahtaasti ja hygienian ylläpitäminen on hankalaa esimerkiksi puhtaan veden puuttumisen vuoksi?
Todellisten tartuntamäärien arvioiminen vaikeaa
Moni Afrikan maa, Kirkon Ulkomaanavun toimintamaat mukaan luettuina, ymmärsi pandemian kynnyksellä tilanteen vakavuuden. Ne sulkivat muun maailman kanssa samaan aikaan rajojaan, koulujaan ja rajoittivat ihmisten kokoontumista tartuntojen ehkäisemiseksi.
Alhaisia tartuntamääriä on osittain selitetty myös sillä, ettei tautitapausten ja niihin liittyvien kuolemien tilastoiminen ole itsestäänselvyys maissa, joissa sairaanhoidon piiriin, tehohoidosta puhumattakaan, pääsee vain pieni osa väestöstä.
Kirkon Ulkomaanavun työntekijä Alex Ahimbisibwe toimitti etäopetuksessa käytettyjä radioita Kyakan pakolaisasutusalueelle Ugandassa.
Olisi vaarallista ajatella, ettei koronaviruksella ole ollut Afrikan mantereella vakavia vaikutuksia. Huomionarvoista on, että koronavirus ei ole vain terveydellinen uhka. Pandemialla on laajoja välillisiä vaikutuksia etenkin kehittyvissä maissa. Maailman terveysjärjestö WHO totesi kesäkuussa, että koronaviruksen vuoksi tehdyt rajoitukset ihmisten liikkumiselle ja taloudelle ovat lyöneet kovimmin juuri kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja hauraimpiin yhteisöihin.
Koronavirus edustaa koko maailmalle jotakin hyvin uutta ja arvaamatonta.
Tuoreiden arvioiden mukaan pandemia saattaa kestää jopa kaksi vuotta, joten sen kanssa on opittava elämään tavalla tai toisella. Ihmiskunta ei ole ollut vastaavassa tilanteessa vuosikymmeniin, mutta jo ennen koronapandemian puhkeamista humanitaarisen avun tarve on maailmassa ollut korkeammalla kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Vastaavasta tilanteesta on vain vähän kokemusta jopa arvaamattomiin tilanteisiin ja katastrofeissa ja kriiseissä toimimiseen erikoistuneilla avustusjärjestöillä.
Kun pahin sokkivaihe alkaa pian olla ohi, on aika katsoa tulevaisuuteen ja kysyä: miten kriisistä päästään ylös ja eteenpäin?
”Paljon riippuu siitä, minkälaisia vaurioita pandemia aiheuttaa ja kuinka paljon ihmisiä menehtyy tai miten yhteisöjen toimeentulopuoli ja koulunkäynti vaurioituvat. Mitä enemmän, sitä vaikeampaa nousu on”, sanoo Eija Alajarva, Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö.
Koronakriisissä yllättävintä ovat ehkä olleet sen vaikutukset Suomen ja muiden kehittyneiden ja hyvinvoivien valtioiden terveydenhuolto- ja talousjärjestelmille. Maailman hauraimmissa valtioissa pandemian vaikutukset ovat hieman erilaisia, koska taloudelliset lähtökohdat ja esimerkiksi terveydenhuollon kapasiteetti ovat jo lähtökohtaisesti paljon matalammalla tasolla kuin kehittyneemmissä valtioissa.
Esimerkiksi koko Afrikassa julkisen sairaanhoidon käytössä on vain noin 2 000 hengityskonetta, vaikka mantereella elää 1,26 miljardia ihmistä. Esimerkiksi viiden miljoonan asukkaan Suomessa hengityskoneita on noin 1 500.
Koronavirus uhkaa yhteiskunnan rakenteita
Terveysongelmien lisäksi maailman hauraimmissa valtioissa kertautuvat pandemian ja siihen liittyvien rajoitusten vuoksi muut ongelmat, jotka olivat olemassa jo ennen koronavirusta. Esimerkiksi hauras ja toiveikas rauha saattaa ryöpsähtää konfliktiksi, kun pandemian torjuntaan ja ihmishenkien suojelemiseen tarkoitetut rajoitukset vievät toimeentulon miljoonilta.
Lapsille kohtalokasta voi olla se, että he eivät pääse kouluun. Osalle kuukausien tauko koulusta saattaa tarkoittaa, että opinnot katkeavat kokonaan esimerkiksi perheen toimeentulon katoamisen, väkivallan tai lapsiavioliiton vuoksi.
Näihin kaikkiin tilanteisiin myös Kirkon Ulkomaanapu yrittää varautua.
”Nyt pitää miettiä hyvin tarkasti, mitä tarpeita koronan vuoksi kriisiin joutuneilla mailla on”, sanoo Alajarva.
”Toki akuuttiin ja terveyttä uhkaavaan kriisiin pitää vastata, mutta samalla on pohdittava jo ennakkoon, voiko joitakin asioita tehdä toisin ja varautua siihen, mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo.”
Koronaviruspandemia on aiheuttanut humanitaarisen kriisin, joka on pakottanut ihmisiä ympäri maailman humanitaarisen avun piirin. Kuvassa Nepalissa Kailain alueelle jaettavaa ruoka-apua.
Toukokuussa 2020 on meneillään vasta kriisin alkuvaihe. Tilanne on erikoinen. Koronavirus aiheuttaa valtavan jälleenrakentamisen tarpeen, vaikka se ei tuhoa peltoja, koteja, teitä, tietoverkkoja ja koulurakennuksia, kuten hirmumyrskyt ja maanjäristykset.
”Harvemmin olemme katsomassa tulevaa kriisiä silmiin, vaikka hirmumyrskyjäkin pystytään ennakoimaan. Nyt aloitamme työmme monessa ohjelmamaassamme ennen katastrofin alkua ja yritämme torjua sitä esimerkiksi hygieniavalistuksella ja jakamalla hygieniatarvikkeita ja saippuaa”, sanoo Alajarva.
Myös pandemian pitkä aikajänne vaikeuttaa tulevaisuuden suunnittelemista. Kriisi vaikuttaa yhteiskuntien ja yhteisöjen sisällä. Se jättää jälkeensä työttömyyttä ja vakavia aukkoja toimeentuloon. Talouslama on aiheuttanut YK:n mukaan ”raamatullisen nälänhädän” uhkan noin 265 miljoonalle ihmiselle. Se tarkoittaa, että nälkää näkevien määrä voi kaksinkertaistua vain parissa kuukaudessa.
Korona vei toimeentulon miljoonilta
Kirkon Ulkomaanapu on tukenut ohjelmamaissaan erityisesti mikro- ja pienyritysten perustamista, koska juuri ne synnyttävät maailman hauraimmissa valtioissa ison osan tarvittavista työpaikoista. YK:n kehitysohjelman UNDP:n mukaan tällaisten niin sanotun epävirallisen talouden työpaikkojen piirissä työskentelee esimerkiksi Afrikassa jopa 71 prosenttia työvoimasta. Juuri näiden ihmisten toimeentuloon koronaviruksen torjunnassa käytetyt rajoitukset vaikuttivat dramaattisimmin. Miljoonat jäivät tyhjän päälle ja vain harvalla Afrikan maalla on tarjota kansalaisilleen sosiaaliturvaa, puhumattakaan pakolaisina maassa elävistä ihmisistä.
Huhtikuussa YK:n alainen Afrikan talouskomissio UNECA varoitti, että Afrikassa jopa 29 miljoonaa ihmistä voi koronaviruksen vuoksi pudota jälleen köyhyyteen. Kyseessä on valtava takaisku mantereella, jossa on kuluneina vuosikymmeninä tehty menestyksekkäästi työtä äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi.
Koronakriisin vuoksi esimerkiksi pienlainaryhmien toiminnan tukeminen on seisahduksissa, puhumattakaan ruoka-avun ja muiden jakeluiden sujumisesta riippuvaisten ihmisten auttamisesta humanitaarisen avun puolella.
”Tilanne on vakava esimerkiksi Etelä-Sudanissa, jossa oli jo ennen pandemiaa paljon maan sisäisiä pakolaisia ja muita humanitaarista apua tarvitsevia ihmisiä. Virus saattaa siellä tulla monen muun katastrofin lisäksi”, Alajarva kertoo.
Ugandassa Rwamwanjan pakolaisasutusalueella jaettiin saippuaa koronaviruksen vastaisessa kampanjassa keväällä 2020. Jakelu kattoi yli 1 250 perhettä.
Koronakriisi vaatii hauraissa valtioissa kokonaisvaltaista jälkihoitoa
Yksityissektorin kehittämisen erityisedustaja Jussi Ojala Kirkon Ulkomaanavusta muistuttaa, että parhaat ja kestävimmät ratkaisut nousevat aina yhteisöistä itsestään eikä niitä voi tuoda ulkoapäin. Kukaan ei tunne paikalliskontekstia kuten paikalliset ihmiset. He ovat myös niitä, jotka välittävät kaikista eniten tulevaisuudestaan kotiseudullaan.
”Kun mietitään, miten koronakriisin vastataan parhaiten Suomessa, vastaus tulee suomalaisilta. Kun kysytään, miten kriisi hoidetaan Somaliassa, kaikkien kannattaa luottaa siihen, että somalialaiset tietävät parhaiten”, sanoo Ojala.
Isoin ero on siinä, miten hyvä yhteisöjen ja yhteiskuntien varautumisen ja tietotaidon taso on. Hauraat maat tarvitsevat kipeästi tukea omien suunnitelmiensa toteuttamiseen. Siksi Kirkon Ulkomaanavun ja muiden toimijoiden on tärkeää pitää kiinni kehitysyhteistyön prioriteeteista.
Esimerkiksi pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen ja säällisten työpaikkojen luominen hauraissa valtioissa on koronakriisinkin keskellä vähintään yhtä tärkeää kuin se oli ennen epidemiaa. Siksi Kirkon Ulkomaanavun omistama sijoitusyhtiö FCA Investments esittää nyt erityistä korona-ajan tukea Somalian ruokaturvaa tukeville pienyrityksille. Hankkeessa yhdistyvät pitkäjänteinen tuki maan pk-yrityksille ja toisaalta puuttuminen koronaepidemian laajempien vaikutusten ja uhkaavan nälänhädän puuttumiseen tärkeys.
”Humanitaariselle avullekin on valtava tarve ja sillä on kriisien jälkihoidossa saatu paljon aikaan, mutta ratkaisut rakenteellisiin ongelmiin ja siihen, miten hauraat valtiot nousevat kaikista ongelmistaan, ovat paikallisia”, Ojala sanoo.
Kriisistä nousemisessa tärkeässä roolissa ovat myös uskonnolliset ja perinteiset toimijat. Heidän roolinsa oikean tiedon levittäjinä havaittiin esimerkiksi Länsi-Afrikkaa vuosina 2014–2015 kohdanneen ebolaepidemian aikana. Tuolloin esimerkiksi hautajaisiin liittyvät rituaalit olivat ebolan leviämisen kannalta kriittisiä tilanteita.
Yhteisöille hautajaisrituaalit olivat kuitenkin niin tärkeitä, että ulkopuolisten avustustyöntekijöiden jakamat suositukset niistä luopumiseksi herätti lähinnä epäluottamusta. Epidemian kannalta turvallisemmat rituaalit saatiin käyttöön vasta, kun paikalliset uskonnolliset ja perinteiset toimijat saatiin mukaan valistustyöhön.
Myös Ojala korostaa, ettei koronaviruksen kaltaista laajasti koko yhteiskuntaan iskevää kriisiä voi hoitaa vain terveydellisenä ongelmana etenkään hauraissa valtioissa.
”Länsi-Afrikassa ebola ja terveys olivat kriisin pohjana, mutta kysymys kuului: mitä seurauksia tilanteella voi olla jo valmiiksi hauraiden valtioiden olemassaololle? Luhistuvatko ne täysin vai voidaanko niitä tukea jotenkin?”
Ojalan mukaan luhistumisen riski oli ilmeinen ebolan kurittamissa valtioissa. Tilanteen kokonaisvaltainen hoitaminen auttoi myös terveyttä uhkaavan ongelman hoitamisessa.
”Onnistuminen olisi ollut heikompaa, jos nämä maat olisivat olleet täydessä anarkiassa, jossa jokainen taistelee omasta selviytymisestään”, sanoo Ojala.
Koronakriisin vaikutukset yltävät yhteisöissä eri puolilla maailmaa paljon terveyttä laajemmalle. Kuva Nepalista alueelta, jossa Kirkon Ulkomaanapu on ollut mukana jakamassa ruoka-apua noin 10 000 ihmiselle koronakriisin vuoksi.
Valtioita pitää auttaa pitkäjänteisesti
Kriisien huono hoitaminen voi herkästi heijastua yleisenä tyytymättömyytenä esimerkiksi viranomaisten työskentelyyn ja johtaa täysimittaiseen konfliktiin. Alajarva nostaa esimerkiksi kymmenettä vuottaan jatkuvan Syyrian sodan ja Somalian herkän tilanteen.
”Syyriassa oli esimerkiksi tyytymättömyyttä valtion hallintoa ja viranomaisia kohtaan mutta myös puhtaan veden riittämättömyydestä.”
Somaliassa pelätään ääriliikkeiden saavan jalansijaa, kun viranomaiset keskittyvät koronatilanteen hoitamiseen. Näistä syistä valtioiden ja avustustoimijoiden pitää suunnitella pitkäjänteistä toimintaa.
Mittavia tuhoja kärsivissä maissa aloitetaan jälleenrakennuksella, mutta Alajarvan mukaan Kirkon Ulkomaanapu haluaa keskittyä ohjelmamaissaan erityisesti pitkäjänteiseen kehitysyhteistyöhön. Miten esimerkiksi Suomen kaltaiset valtiot voivat parhaiten tukea hauraita valtioita palautumaan koronakriisistä?
Alajarvan mukaan tuki on aivan välttämätöntä, mutta se täytyy osata kohdistaa niin, että se tukee koko yhteiskuntajärjestelmää.
”Kaikkia rahoja ei voi ohjata normaalilta ohjelmatyöltämme covid-19-työhön. Se olisi lyhytnäköistä. Perustyömme tarpeet eivät ole poistuneet koronakriisin vuoksi”, Alajarva sanoo.
Teksti: Elisa Rimaila
Kansikuva: Paul Jeffrey
Auta suojelemaan ihmisiä pakolaisleireillä koronavirukselta
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt 100 000 euroa lisää hätäapua koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi Etelä-Sudanissa, Somaliassa ja Ugandassa. Jo aiemmin KUA myönsi 50 000 euroa Keniaan.
Maailman haavoittuvimmat yhteisöt valmistautuvat pahimpaan koronaviruksen uhkan edessä.
Pandemian hillitsemiseksi olennaista on huolehtia käsihygieniasta ja välttää ihmiskontakteja, mutta ohjeita on vaikea noudattaa esimerkiksi pakolaisten keskuudessa. Pakolaisleirit ja köyhät asuinalueet ovat tiheään asuttuja, eikä ihmisillä välttämättä ole edes saippuaa saatavilla.
Ugandassa KUA työskentelee maan kahdella suurimmalla pakolaisalueella: Bidibidissä Pohjois-Ugandassa ja Kyakassa maan lounaisosassa. Alueilla asuu yhteensä yli neljännesmiljoona pakolaista. KUA toimii Ugandassa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kumppanina koulutussektorilla.
Koulut on Ugandassa suljettu koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. KUA jakaa tietoa koululaisille, heidän perheilleen ja opettajille muun muassa radion, tekstiviestien ja julisteiden välityksellä. Perheille jaetaan myös hygieniatarvikkeita ja yhteisöissä toteutetaan tiedotuskampanjoita megafonien avulla. Työhön myönnettiin 50 000 euroa.
Jos koulut ovat pitkään suljettuna, sillä on vakavat vaikutukset lasten koulunkäynnille ja hyvinvoinnille. Moni haavoittuvassa asemassa oleva lapsi saa puhdasta vettä, ruokaa ja henkistä tukea pääasiassa koulusta. Kun lapset ovat poissa koulusta, he ovat lisäksi alttiimpia pahoinpitelylle ja hyväksikäytölle, lapsityövoimaksi joutumiselle, raskauksille ja lapsiavioliitoille.
”Teemme työtä sen eteen, että koulut saadaan turvallisesti avattua, kun sen aika koittaa. Hankimme kouluille desinfiointiaineita, lisäämme käsienpesupisteitä sekä pidämme huolta tiloista ja varaudumme kouluttamaan opettajia psykososiaalisessa tuessa”, kertoo KUA:n Ugandan maajohtaja Wycliffe Nsheka.
Huhtikuun alkaessa varmistettuja koronavirustartuntoja oli Ugandassa todettu 44. Luku voi oikeasti olla suurempi.
Somalian Baidoan haavoittuvuutta lisäävät vesipula ja hallinnon hauraus
Somaliassa KUA jakaa tietoa koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi Baidoassa kuuden koulun alueella. Baidoa on suurimpia maan sisäisten pakolaisten keskittymiä Somaliassa. Työhön Somaliassa myönnettiin 15 000 euroa. Varmistettuja tartuntoja on Somaliassa huhtikuun alussa viisi, todellinen luku voi olla suurempi.
Myös Somaliassa koulut ovat suljettuna tällä hetkellä. KUA tavoittaa kuitenkin koulukomiteoiden ja opettajien kautta noin 3 200 oppilasta perheineen. Koulujen alueille levitetään julisteita, toteutetaan tiedotuskampanjoita kokeneiden yhteisötyöntekijöiden voimin sekä järjestetään opastusta muun muassa käsihygieniassa sekä jaetaan perheille saippuaa.
”Baidoan alue on erityisen haavoittuvainen valtionhallinnon haurauden, terveyspalvelujen heikon saatavuuden sekä vesipulan vuoksi. Kouluilla ei ole mahdollisuuksia tarjota oppilaille puhdasta vettä joka päivä”, sanoo KUA:n Somalian maajohtaja Mika Jokivuori.
KUA:n yhteisötyöntekijä opastaa hyvään käsihygieniaan koulun pihamaalla Somalian Baidoassa maaliskuun lopulla.
Baidoan alueella lapsilla ei ole esimerkiksi älypuhelimia ja etäyhteyksiä tukemassa oppimista nyt, kun kouluun ei pääse. Sen vuoksi koulujen sulkeminen heikentää entisestään jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten oppimista ja elämänlaatua.
Kun koulut voidaan avata uudelleen Somaliassa, KUA jatkaa valistustyötä kouluttamalla opettajia ja oppilaita, perustamalla hygieniakerhoja koulujen yhteyteen sekä kampanjoimalla turvallisesta paluusta kouluun.
Sisällissodan runtelemassa Etelä-Sudanissa varautumisella on kiire
Myös Etelä-Sudanissa hallitus on sulkenut koulut ainakin kuukaudeksi 20. maaliskuuta alkaen. Maassa ei vielä huhtikuun alkaessa ole varmistettuja tartuntoja, mutta riskit ovat valtavat heikon terveydenhuoltojärjestelmän ja jo entuudestaan huonon humanitaarisen tilanteen vuoksi.
Vuosien sisällissodan takia maassa on 1,5 miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Maan 11,7 miljoonasta ihmisestä noin 7,5 miljoonaa tarvitsi jo ennen koronaepidemiaa humanitaarista apua. Esimerkiksi malaria ja ripuli ovat yleisiä. Koronaviruksen leviäminen Etelä-Sudanissa aiheuttaisi ennennäkemättömän avuntarpeen.
KUA on tukenut yli 25 000 tuhannen lapsen ja nuoren koulunkäyntiä maan suurimpiin kuuluvilla evakkoleireillä Mingkamanissa Lakesin osavaltiossa, sekä Fangakissa Jonglein osavaltiossa ja Tongassa Upper Nilessa.
Ryhmä vapaaehtoisia opettajia KUA:n järjestämässä opettajakoulutuksessa New Fangakisssa, Etelä-Sudanissa, maaliskuun alussa. He haluavat tukea seuraavaa sukupolvea opinnoissa, vaikka moni ei ole itsekään käynyt koulua loppuun. Nyt KUA jakaa yhteisöille tietoa koronaviruksesta ja hygieniasta koulujen ja opettajien kautta. Kuva: Maria de la Guardia/ Kirkon Ulkomaanapu.
”Nyt täytyy toimia nopeasti ja määrätietoisesti, on lähes epätoivoinen kiire levittää oikeaa tietoa viruksesta ja siitä, kuinka sen leviämistä ehkäistään oppilaille, vanhemmille, opettajille ja yhteisöille. Myös hygieniatarvikkeita, kuten saippuaa, tarvitaan kipeästi, erityisesti tiuhaan asutuilla pakolaisleireillä”, sanoo KUA:n Etelä-Sudanin maajohtaja Berhanu Haile.
“Haluamme vahvistaa lasten ja vanhempien mahdollisuuksia ehkäistä koronaviruksen leviämistä tarjoamalla tietoa viruksesta ja siltä suojautumisesta.”
Hankkeella tavoitetaan yli 21 000 lasta, opettajaa ja vanhempaa. 1 500 perheelle jaetaan saippuaa. Etelä-Sudanin koronatyöhön myönnettiin 35 000 euroa.
Katse koronakuilun yli tulevaan jälleenrakennukseen
”Tartuntatilanne ja voimassa olevat rajoitukset muuttuvat eri maissa nopeasti, ja se vuoksi olemme varautuneet myös muokkaamaan ja sopeuttamaan työtä tilanteen ja toimintamahdollisuuksien mukaan”, kertoo KUA:n humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva.
KUA seuraa tarkasti tilanteen kehittymistä kaikissa toimintamaissaan. Alajarva korostaa sitä, että nykyhetken kaoottisuudesta huolimatta on tärkeää pitää myös tulevaisuus mielessä.
”Pandemian laantumisen ja rajoitteiden purkamisen jälkeen tarvitaan erityistä tukea kouluun palaaville lapsille ja nuorille.”
Lapset ja nuoret saattavat kaivata esimerkiksi psykososiaalista tukea ja opetuksen katkon vuoksi väliin jääneiden oppisisältöjen kertaamista.
Myös kehittyvien maiden yrittäjät tarvitsevat tukea epidemian jälkeen. Tulot palvelualoilla ovat uhattuna liikkumisrajoitusten vuoksi, ja maanviljelijöiden toimeentulo on usein riippuvainen markkinoille pääsystä.
”Vaikka toimintamaissamme pahin on vielä edessä, on tärkeää varautua jälleenrakennukseen, jotta työ saadaan ilman viiveitä käyntiin, kun se aika koittaa”, sanoo Alajarva.
Auta suojelemaan pakolaisasutusalueella eläviä ihmisiä koronavirukselta!
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) välittää tietoa koronaviruksesta ja tartunnalta suojautumisesta Kalobeyein pakolaisasutusalueella, jossa asuu tällä hetkellä lähes 200 000 ihmistä.
”Taudit leviävät tiuhaan asutetuilla pakolaisasutusalueilla nopeammin kuin missään muualla. Nyt on toimittava nopeasti ja aloitettava ennaltaehkäisevä työ, ennen kuin virus ehtii saavuttaa nämä alueet”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen työn päällikkö Eija Alajarva.
Asukkaiden keskuudessa järjestettävien tiedotustilaisuuksien lisäksi tietoa esimerkiksi käsien pesun tärkeydestä jaetaan paikallisilla kielillä radion, tekstiviestien ja julisteiden avulla. Pakolaisasutusalueelle perustetaan käsienpesupisteitä ja asukkaille jaetaan hygieniatarvikkeita kuten saippuaa ja käsidesiä.
Varoja ohjataan hygieniavalistuksen ja -tarvikkeiden lisäksi etäopetuksen tukemiseen. Kenian päätös sulkea koulut maanantaina 16. maaliskuuta tarkoittaa, että Kalobeyein alueella 17 000 lasta on poissa koulusta.
”Kun kouluun ei ole mahdollista mennä, lapset ja nuoret ovat alttiimpia esimerkiksi teiniraskauksille, lapsiavioliitoille, huumeille ja väkivallalle. Yhteyden säilyttäminen kouluun on tärkeää, jotta paluu kouluun kriisin jälkeen olisi todennäköisempää”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun Kenian maajohtaja John Bongei.
Työ tavoittaa 15 000 koululaista. Radion kautta pyritään tavoittamaan kaikki Kalobeyein asukkaat.
Kirkon Ulkomaanapu tekee koronaviruksen leviämisen vastaista työtä myös Ugandassa ja Somaliassa.
Auta suojelemaan pakolaisasutusalueella eläviä ihmisiä koronavirukselta!
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on käynnistänyt toimet hygieniatarvikkeiden jakamiseksi ja -valistuksen tehostamiseksi pakolaisleireillä koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi.
Pakolaisleirien ihmiset ovat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa. Koronaviruksella voi olla tuhoisat seuraukset, koska hygienia ja terveydenhuolto ovat haasteellisempia järjestää.
Ugandassa KUA toimii YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kumppanina ja vastaa 120 000 oppijan koulutuksen järjestämisestä Pohjois-Ugandan pakolaisalueilla.
”Koulut ovat todella täysiä ja oppilaita on paljon. Hygienian parantaminen on nyt välttämätöntä”, kertoo KUA:n Ugandan maajohtaja Wycliffe Nsheka.
”Järjestämme hygieniakoulutusta oppilaille, opettajille ja hyvinvointikomiteoille leireillä. Lisäämme kouluihin käsienpesupisteitä ja hankimme käsidesiä ja desinfiointiaineita. Tulemme myös painamaan infolehtisiä eri kielillä ja tiedottamaan radion kautta.”
Keniassa koulut suljettiin maanantaina 16.3. Myös Kirkon Ulkomaanavun tukemat koulut ja esikoulut on myös suljettu.
Keniassa KUA aloittaa Kalobeyin pakolaisleireillä tiedotuskampanjan muun muassa käsien pesun tärkeydestä paikallisradioiden kautta. Näin pyritään tavoittamaan lapset ja vanhemmat koulujen ollessa suljettuna, kertoo Kirkon Ulkomaanavun Kenian maajohtaja John Bongei. Suunnitelmissa on myös käsidesin, nestesaippuan, ämpäreiden ja hengitysmaskien jakelu oppilaiden vanhemmille.
”Jaamme yhteisöihin myös Kenian viranomaisten ohjelmatietoja radion kautta pidettävistä oppitunneista. Selvitämme tällä hetkellä palveluntarjoajia, jotta voimme tukea etäoppimista, mikäli koulut ovat pidempään suljettuina”, sanoo Bongei.
Myös Somaliassa tehdään hygieniatyötä koulujen kautta.
Auta suojelemaan ihmisiä pakolaisleireillä koronavirukselta
Hirmumyrsky Idai toi mukanaan rankkasateet, ja pian vesi tulvi voimakkaasti niin laajalla alueella, että asiantuntijatkin alkoivat puhua sisämaan merestä.
Myrskytuhot vaikuttivat Mosambikissa lähes kahden miljoonan ihmisen elämään. Heistä suurin osa asuu Sofalan maakunnassa. Lisäksi myrskytuhot vaikuttivat noin miljoonan ihmisen elämään naapurimaissa Zimbabwessa ja Malawissa.
Vuosi sitten uutisissa levisivät kuvat veden saartamina talojensa katoille ja puihin henkensä kaupalla pelastautuneista ihmisistä. Kymmenet tuhannet menettivät Idain vuoksi kaiken omaisuutensa, kotinsa ja satonsa. Noin tuhannen ihmisen on arvioitu kuolleen hirmumyrskyn seurauksena.
Lisäksi myrsky tuhosi kouluja, teitä ja sähkölinjoja. Maailman ilmatieteen järjestö on kutsunut Idaita yhdeksi pahimmista eteläistä pallonpuoliskoa kohdanneista säähän liittyvistä katastrofeista.
Idain pahimmin tuhoama Beiran kaupunki sijaitsee Mosambikin keskiosassa.
Kuinka Mosambikin pahimmin tulvinut alue on päässyt jaloilleen vuosi täystuhon jälkeen?
Hirmumyrskyä on seurannut hidas jälleenrakentamisen kausi. Vuodessa moni asia on saatu korjattua, osa jopa paremmiksi kuin Idaita edeltävänä aikana. Myös Kirkon Ulkomaanapu (KUA) osallistui myrskytuhojen korjaustoimiin.
Vuoden 2019 aikana KUA ohjasi Mosambikiin Sofalan maakunnan alueelle katastrofirahastostastaan ja Mosambikiin kohdistetuista keräysvaroista yhteensä noin 465 000 euroa.
KUA tuki katastrofirahastosta välittömästi hirmumyrskyn jälkeen paikallista yhteistyöjärjestöä hätäaputyössä ja -jakeluissa.
Tuhannet koululuokat tuhoutuivat maaliskuussa 2019 käyttökelvottomiksi Mosambikissa Idai-hirmumyrskyn ja tulvien seurauksena. Kuva: Natalia Jidovanu.
Sää vaikuttaa lasten koulunkäyntiin
Vuoden aikana KUA:n katastrofirahaston ja keräysvarojen tuella Sofalan maakunnan alueelle rakennettiin neljä koulua. Se tarkoittaa, että 1 988 lasta pystyi jatkamaan koulunkäyntiään. Koulunkäynti tuo katastrofin jälkeen lapsille turvallisia rutiineja ja mahdollisimman nopea paluu kouluun pienentää koulunkäynnin keskeyttämisen riskiä.
Mosambikissa KUA:n hankkeessa työskennelleen koulutusasiantuntija Andreia Soaresin mukaan sääilmiöt vaikuttavat dramaattisesti lasten koulunkäyntiin Sofalan maakunnassa. Jos alkuvuoden tulvat ovat voimakkaita, vanhemmat eivät uskalla päästää lapsiaan kouluun. Harva lapsi jatkaa opintojaan yläasteelle ja vielä harvempi ammatillisten opintojen pariin.
Suurin osa perheistä elää sääilmiöille herkän maanviljelyn varassa, minkä vuoksi alueella on paljon köyhyyttä.
KUA:n tuella 2 904 lasta sai lisäksi opiskeluun välttämättömiä koulutarvikkeita ja koulut opetusvälineitä. Lisäksi seitsemän koulun opettajat saivat psykososiaalisen tuen koulutusta ja he ovat valmiimpia kohtaamaan lapset, joille hirmumyrskyn tuhot ovat saattaneet aiheuttaa pelkoja ja traumaattisia muistoja. Koulujen rakentaminen myös työllisti paikallisia ja auttoi heitä saamaan toimeentuloa luonnonkatastrofin jälkeisessä tilanteessa.
Ensimmäinen koulupäivä Mecombezi Ponten alakoulussa Mosambikissa vietettiin 4. helmikuuta 2020. Mosambikissa koulujen lukuvuosi alkaa helmikuussa ja päättyy marraskuussa.
Al-Jarir on Koillis-Syyriassa sijaitsevan Hasakan kaupungin suurimpia pakolaisleirejä. Leiri alkoi täyttyä sen jälkeen, kun Turkki lokakuussa aloitti sotilaallisen operaationsa Koillis-Syyriassa, ja 200 000 ihmistä joutui pakenemaan kodeistaan.
Monelle tulee sanasta pakolaisleiri mieleen loputon rivi telttoja. Al-Jaririssa pakolaiskeskuksena toimiva rakennus oli ennen koulu. Sodan vuoksi lasten koulunkäynti on ollut monin paikoin Syyriassa jo vuosia katkolla, mutta ainakin koulurakennus antaa nyt pakolaisiksi omassa maassaan joutuneille ihmisille seinät ympärille.
Osa perheistä on paennut jo useamman kerran. Yhdeksän vuotta sotaa on pitkä aika.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
Koillis-Syyriassakin on talvi. Huoneet viilentyvät laskevan auringon mukana. Kun lämpötila ulkona laskee lähelle nollaa, on sisällä kylmä nukkua, vaikka keskimäärin seitsenhenkiset perheet asuvat tiiviisti.
”Ainoa unelmani on saada lämmitetty huone, se on tarpeeksi. Minulla ei ole enää muita unelmia. Olen väsynyt tähän julmaan sotaan”, sanoo Mariam al-Saleh, 32.
Luokkahuoneiden lattioille on levitetty ohuita hätämajoitukseen tarkoitettuja patjoja, vilttejä ja avustusjärjestöjen pahvilaatikoita. Osa huoneista on jaettu pressuilla ja yhdessä huoneessa voi asua useampikin perhe.
Mariam al-Salehin perhe pakeni Hasakaan Turkin pommitusten kohteeksi lokakuussa joutuneesta Ras al-Ainin kaupungista.
”Jätimme taaksemme kaiken”
Turkin joukot alkoivat pommittaa al-Salehin perheen kotikaupunkia, aivan Syyrian ja Turkin rajalla sijaitsevaa, Ras al-Ainia lokakuun alussa. Seitsemänhenkinen perhe pakeni henkensä edestä.
”Jätimme taaksemme kaiken: vaatteet, säilötyt elintarvikkeet, kaiken, mitä omistamme. En saanut edes viimeistä palkkaani”, al-Saleh sanoo.
Pakenemiseen perhe sai pommitusten alettua apua moottoripyörillä ohi ajaneilta nuorukaisilta, jotka kuljettivat al-Salehin, hänen puolisonsa, neljä tytärtä ja pojan turvallisen matkan päähän kaupungista. Loppumatkan Hasakaan he kulkivat kuorma-auton kyydissä.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on lähettänyt leirille apua katastrofirahastonsa turvin. Lahjoitetulla rahalla KUA:n paikallinen syyrialainen kirkollinen kumppanijärjestö on toimittanut pakolaisiksi joutuneille perheille muun muassa peittoja, ruokaa ja keittiötarvikkeita, lasten talvivaatteita ja puhtaan veden turvaamiseen tarvittavia välineitä.
Mariam al-Issan, 41, mukaan pakolaisuudessa rankkaa on oman kodin menettämisen lisäksi se, jos sodan aiheuttamien traumojen käsittelemiseen ei saa apua. Seitsemänhenkinen perhe on lokakuusta majoittunut Ismael Toqanin pakolaiskeskuksessa Hasakan kaupungissa Koillis-Syyriassa.
Lähes 80 000 ihmistä odottaa yhä pääsyä kotiin
Hasakan pakolaisleireille päätyneiden perheiden tarinat ovat hyvin samanlaisia: lokakuisen ilmahyökkäyksen ja muiden sotatoimien jalkoihin on jäänyt koti, josta piti lähteä niin nopeasti, ettei mukaan ehditty ottaa mitään.
Tilanne Koillis-Syyriassa on yhä hyvin epävakaa, vaikka alueella solmittiin tulitauko lokakuun lopulla. Siksi kymmenettuhannet ihmiset eivät voi palata koteihinsa. Eikä kotona välttämättä ole enää mitään, mitä sieltä voisi hakea tai minkä äärelle palata.
Humanitaarisen avun tarve on valtava.
YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston OCHA:n mukaan arviolta 80 000 ihmistä elää yhä maan sisäisinä pakolaisina Koillis-Syyriassa, vaikka yli puolet lokakuussa paenneista on jo pystynyt palaamaan koteihinsa.
