Pitkän tähtäimen kehitysyhteistyön tavoitteena auttaa kokonaisia yhteisöjä niin tukevasti jaloilleen, että ne pärjäävät tulevaisuudessa omillaan, kirjoittaa Kirkon Ulkomaanavun viestinnän asiantuntija Ulriikka Myöhänen.
Tätä artikkelia kirjoittaessani Covid-19-pandemia hallitsee päivän politiikkaa ja uutisia jo toista vuotta. Aihe on niin vallitseva, että välillä on vaikeaa muistaa, mitä maailmassa tapahtui ennen koronatestejä, rokotteita ja virusvariantteja. Ilmastonmuutos, pitkittyneet konfliktit, ruokasatoa tuhoavat heinäsirkkaparvet – kuulostaako tutulta?
Kirkon Ulkomaanavun työ keskittyy koulutukseen, toimeentuloon ja rauhan rakentamiseen. Pitkän tähtäimen kehitysyhteistyön tavoitteena auttaa kokonaisia yhteisöjä niin tukevasti jaloilleen, että ne pärjäävät tulevaisuudessa omillaan.
Vastaamme myös akuutteihin tarpeisiin. Kun Beirutin satamassa räjähti elokuussa 2020, toimitimme Libanonin pääkaupunkiin hätäapua. Kun korona pysäytti kaupankäynnin ja elintarvikekuljetukset valtioiden rajoille, jaoimme ruoka-avustuksia kaikista heikoimmassa asemassa oleville.
Työmme kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja rauhan parissa on luonnostaan osin päällekkäistä. Toisiinsa kietoutuneita ja toisiaan ruokkivia ovat maailman kriisitkin.
Monet työskentelymaistamme elivät vakavien haasteiden keskellä jo ennen koronaa. Muuttuva ilmasto ja pitkittyneet konfliktit ovat aiheuttaneet ruokakriisejä, terveyskriisejä ja pakolaisuutta.
Maailman nuorin valtio Etelä-Sudan on kärsinyt jo pitkään tuhoisista tulvista, joiden myötä maan 11 miljoonasta asukkaasta kaksi kolmasosaa tarvitsee humanitaarista apua. Miljoonat kärsivät ruoan puutteesta ja aliravitsemuksesta.
Syyriakin on elänyt kuoppaisen vuosikymmenen. Konfliktin romuttama maa on vaipunut talouskriisiin, joka näkyy maassa ruoan ja toimeentulon puutteena. Sodan keskellä elää koululaisten sukupolvi, joka on tarponut koulupolkuaan poikkeusoloissa.
Itäghoutalainen Muhammad Abdo Hijzai on 13-vuotias poika, joka osallistuu Kirkon Ulkomaanavun tukemaan tukiopetukseen muun muassa matematiikassa. Kuva: Abu Talib Al-Buhaya.
Pandemia on tuonut kehittyvien maiden heikkoudet karusti esiin. Nepalissa reilu neljäsosa bruttokansantuotteesta on muodostunut viime vuosina niistä rahansiirroista, joita rajojen ulkopuolella työskentelevät nepalilaiset lähettävät perheilleen. Pandemia pakotti siirtotyöläiset kotiin. Perheet ovat pahimmillaan eläneet yli vuoden tilanteessa, jossa riittävän elämänlaadun takaavia tuloja ei ole.
Pandemia ei ole kuitenkaan pysäyttänyt kaikkea kehitystä, vaikka siltä välillä tuntuu. Monissa hankkeissamme on otettu teknologialoikkia tilanteen pakottamina. Keniassa olemme jakaneet radioita, joiden avulla naiset ovat voineet osallistua rauhan dialogeihin. Tavoitteena on ollut vahvistaa yhteisöjen kykyä ratkaista luonnonvaroihin liittyviä konflikteja.
Tulevaisuus tuo eittämättä tullessaan lisää haasteita. Ilmasto muuttuu yhä armottomammaksi, ja muuttuvat olosuhteet saattavat myös lisätä ihmisten keskuudessa liikkuvia epidemioita. Luonnonkatastrofien vuoksi yhä useampi joutuu lähtemään kodistaan. Afrikan väestö kasvaa sellaista tahtia, että ennusteet povaavat valtavia muuttoliikkeitä paitsi mantereen sisällä myös kohti Eurooppaa.
Ja sitten hyviin uutisiin: kestävät yhteiskunnat pystyvät varautumaan katastrofeihin paremmin. Koronakriisikin menee aikanaan ohi, ja silloin Kirkon Ulkomaanavun tekemän työn tulokset koulutuksen, toimeentulon ja rauhan saralla konkretisoituvat entisestään. Hankkeissamme mukana olleet ihmiset ovat jo rakentaneet elämälleen pohjaa, josta on helpompi ponnistaa kohti parempia aikoja.
Ulriikka Myöhänen, Kirkon Ulkomaanavun Lähi-idän viestinnän asiantuntija.
Teksti on alun perin julkaistu Kirkon Ulkomaanavun vasta ilmestyneen vuosikertomuksen esipuheena. Haluatko tietää enemmän työmme tuloksista?
Kirkon Ulkomaanavun hävikkiruokamyymälä WeFood on yhteistyössä eri toimijoiden kanssa vähentänyt merkittäviä määriä ruokahävikkiä. Ruokahävikin vähentäminen on ympäristöteko.
Suomen ensimmäinen hävikkiruokamyymälä WeFood avattiin kauppakeskus Rediin syyskuussa 2018. Tähän mennessä kauppa on myynyt hyötykäyttöön 250 000 kiloa elintarvikkeita, jotka muutoin olisivat päätyneet hävikkiin.
”Tavoite on saavutettu yhteistyöllä elintarvikealan ja vapaaehtoisten kanssa. Olemme todella tyytyväisiä, että työ tuottaa toivottua tulosta”, sanoo WeFoodin päällikkö Eveliina Pöllänen.
Tutkimusten mukaan Suomessa hävikkiin päätyy vuodessa noin 400-500 miljoonaa kiloa elintarvikkeita. Ruokahävikin ympäristövaikutukset ovat merkittävät. Suomessa syntyvä ruokahävikki vastaa ilmastovaikutuksiltaan jopa 350 000 henkilöauton vuotuisia päästöjä.
WeFood on osa Kirkon Ulkomaanavun ympäristötyötä. Hävikin vähentämisen lisäksi WeFood jakaa tietoa aiheesta muun muassa kouluttamalla vapaaehtoisia ja tekemällä yhteistyötä oppilaitoksien kanssa. Hävikkiä syntyy ruokaketjun joka vaiheessa, ja paljon myös kotitalouksissa. WeFood tekee yhteistyötä erityisesti tukkujen ja maahantuojien kanssa.
Tällä hetkellä WeFoodin toiminnassa on mukana lähes 50 vapaaehtoista. Yhteistyökumppaneita on 45 ja uusia kumppanuuksia solmitaan jatkuvasti.
”Suurin kiitos kuuluu tavaran lahjoittajille sekä vapaaehtoisille. Olemme saaneet luotua hyvät verkostot, joiden avulla työtä saadaan tehtyä. Eikä pidä unohtaa asiakkaita, he lopulta saavat hävikin hyötykäyttöön”, Pöllänen sanoo.
Vuonna 2020 WeFoodissa vieraili 56 000 asiakasta. Myymälä sijaitsee kauppakeskus Redin K1-kerroksessa.
Toisenlaisen Lahjan tulos vuonna 2020 oli 1,2 miljoonaa euroa. Eniten hankittiin Puuntaimet-lahjaa. Muita suosittuja lahjoja olivat Naisten Pankin Stipendi tytölle, Vuohi, Koulupuku ja 6 kanaa.
Ilmastonmuutoskeskustelu näkyy jälleen Toisenlaisen Lahjan tuloksessa. Puuntaimet olivat suosituin lahja jo kolmatta vuotta peräkkäin. Myös lasten ja erityisesti tyttöjen koulutukseen liittyvät lahjat menestyvät vuodesta toiseen.
”Varsinkin maailmanlaajuisen pandemian keskellä on tärkeää, että lapsilla on mahdollisuus käydä koulua ja jatkaa normaalia arkea. Tähän työhön tarkoitetut lahjat olivatkin suosittuja”, kertoo markkinointi- ja varainhankintavastaava Anne Vääränen.
Suurin osa Toisenlaisista Lahjoista hankitaan joululahjoiksi, mutta lahjoja on saatavilla ympäri vuoden. Ennen joulua lanseerattu uutuuslahja on ajankohtainen.
”Uutuuslahja Saippuat koko kylälle –lahja ponkaisi heti kärkikymmenikköön. Lahjan avulla voidaan rakentaa kehitysmaiden kyliin ja kouluihin käsienpesupisteitä ja jakaa saippuaa”, sanoo Vääränen.
Kestävän kehityksen tukeminen ja eettisyys ovat nykyään monelle tärkeitä asioita lahjan valinnassa. Aineeton Toisenlainen Lahja on aina eettinen ja ympäristöystävällinen valinta.
Suomen suurin kansainvälisen avun järjestö Kirkon Ulkomaanapu toimittaa Toisenlaisen Lahjan kautta saadut lahjoitukset luotettavasti perille eniten apua tarvitseville. Lahjojen avulla ihmiset pystyvät itse parantamaan elinolojaan.
Ilmastonmuutos tarkoittaa ilmiötä, joka on teollisen aikakauden alun eli 1800-luvun jälkipuoliskon jälkeen vauhdittunut ihmisen toiminnan seurauksena. Ilmaston lämpeneminen johtuu ennen kaikkea niin sanottujen kasvihuonekaasujen eli ilmakehän hiilidioksidi-, metaani-ja typpioksiduulipitoisuuksien sekä troposfäärin otsonipitoisuuksien kasvusta. Suuren osan kasvihuonepäästöistä muodostaa ihmisen toiminta kuten fossiilisten polttoaineiden, öljyn, ja kivihiilen, polttaminen esimerkiksi lämmitys-ja energiantuotantotarkoituksissa sekä liikenteen päästöt.
2. Mittaushistoria
Vuosi 2019 oli mittaushistorian lämpimin. Yhdysvaltain ilmailu-ja avaruushallintoviraston Nasan mukaan maapallon lämpötila oli 0,98 Celsius-astetta eli lähes asteen lämpimämpi vuonna 2019 kuin koko 1900-luvun keskilämpötila. Kyse ei ole sattumasta, sillä vuodesta 1880 alkaen pidetyn tilaston viisi lämpöennätystä ajoittuvat kaikki vuosille 2015–2019. Lämpenemisen kriittisenä rajana pidetään 1,5 asteen nousua. Jos lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 astetta ylittyy vuoteen 2050 mennessä.
3. Vaikutukset nyt
Jopa miljardi ihmistä maailmassa kärsii ilmastonmuutoksen aiheuttamista tulvista, kuivuudesta, merenpinnan kohoamisesta ja lisääntyneistä rajumyrskyistä, joista on tullut vaikeammin ennustettavia. Erityisen herkkiä ilmastonmuutoksen vaikutuksille ovat maailman köyhimpiin kuuluvat Afrikan ja Aasian kehittyvät maat ja maanviljelyksestä vahvasti riippuvaiset yhteisöt.
4. Maanviljely
Maanviljely on äärimmäisen haavoittuva elinkeino ilmastonmuutoksen aiheuttamien ääri-ilmiöiden edessä. Rajut ja yllättävät sääilmiöt voivat viedä sadon, mutta ilmastonlämpeneminen vaikuttaa myös viljelykasveihin ja esimerkiksi kasvukauden pituuteen. Muutoksesta voi olla paikallisesti etua joissakin osissa maailmaa, mutta pääsääntöisesti ilmiö vaikeuttaa maanviljelyä siellä, missä se on jo valmiiksi hankalaa mutta välttämätöntä hengissä pysymisen ja toimeentulon kannalta.
5. Ilmastopakolaiset
Vaikka ilmastopakolaisuudesta ja siirtolaisuudesta yleensä puhutaan kansainvälisenä, valtioiden rajoja ylittävänä ilmiönä, suurin osa muuttoliikkeistä tapahtuu maiden sisällä. Maailmanpankki arvioi, että seuraavien 30 vuoden aikana yli 140 miljoonaa ihmistä muuttaa ilmastonmuutoksen vuoksi maansa rajojen sisällä. Riskialueita ovat Saharan eteläpuoleinen Afrikka, Etelä-Aasia ja Latinalainen Amerikka, joissa asuu yhteensä yli puolet koko maapallon väestöstä.
6. Konfliktit
Yleensä ilmastonmuutos ei yksin synnytä konflikteja vaan se altistaa jo valmiiksi hauraita yhteisöjä konflikteille luomalla ihmisten ja ihmisryhmien välille kilpailua. Tilanne voi pahimmillaan muuttua aseelliseksikonfliktiksi. Nuoret ihmiset saattavat ajautua ääriliikkeiden pariin, jos vaihtoehdot mielekkääseen ja riittävään toimeentulon hankkimiseen ovat vähissä esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi.
7. Talous
Ilmastonmuutos vaikuttaa myös taloudellisesti. Erityisen tuhoisia ovat sen synnyttämät äkilliset myrskyt, jotka voivat hetkessä pyyhkäistä mennessään kokonaisten kylien infrastruktuurin, tiet, koulut, sähköt ja viemäröinnin. Myrskytuhoilla on pitkäaikaisia vaikutuksia jopa miljoonien ihmisten toimeentulolle ja arjelle.
8. Luonnon monimuotoisuus
Ilmastonmuutos tuhoaa luonnon monimuotoisuutta. Jo yhden kasvilajikkeen tai eliölajin katoaminen vaikuttaa kymmeniin ellei satoihin muihin. Ennen pitkään monimuotoisuuden katoaminen vaikuttaa myös viljelykasvien menestykseen, kun esimerkiksi muita kasveja aiemmin ravinnokseen käyttäneet hyönteiset käyvät ihmisten ja kotieläinten ruoaksi kasvatettavien viljojen ja vihannesten kimppuun.
9. Suomi
Monet ilmastonmuutoksesta johtuvat ilmiöt näkyvät jo meillä Suomessa. Suomen talvista on vain muutaman vuosikymmenen aikana tullut leudompia ja vähälumisempia, ja vuoden keskilämpötila on noussut yli kaksi astetta. WWF:n mukaan talvikuukaudet ovat Suomessa lämmenneet kesäkuukausia enemmän ja joulukuussa keskilämpötila on noussut jo viisi astetta.
10. Hiilijalanjälki
Ihmiset rikkaammissa maissa kuluttavat luonnonvaroja ja aiheuttavat päästöjä moninkertaisesti verrattuna kehittyvien maiden väestöön. Siksi on hyödyllistä yrittää pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Suuressa kuvassa ilmastotoimet tarvitsevat kuitenkin kansainvälistä yhteistyötä ja yhteisiä poliittisia lupauksia. Vain valtioiden välisellä yhteistyöllä voidaan pitää huoli siitä, että esimerkiksi kehittyvien maiden nousu köyhyydestä on mahdollista ilman, että ympäristö kärsii.
+1 Kirkon Ulkomaanapu huomioi ilmastoasiat kaikessa työssään
Voimme vielä vaikuttaa tulevaisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Koska ilmasto lämpenee jo, pelkkä päästöjen leikkaaminen ei riitä. Peruutusnappia ei ole, ja siksi monet maailman hauraimmista valtioista tarvitsevat tukea sopeutuakseen.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) ottaa ilmastonmuutoksen uhkat ja vaikutukset huomioon kaikessa työssään. Erityinen ilmastotyökalu auttaa huomioimaan ilmastoon liittyvät näkökulmat osana KUA:n kaikkea toimintaa olipa kyse sitten sään ääri-ilmiöihin varautumisesta Etelä-Sudanin maaseutu-yhteisöissä tai ilmastoystävällisistä toimistokäytännöistä Helsingissä. Tärkeää on huomioida etenkin se, minkälaisia työ-ja viljelymahdollisuuksia tulevaisuudessa on ja tukea niitä esimerkiksi koulutuksen keinoin.
Ilmastonäkökulma ei ole KUA:n työssä uusi ulottuvuus, vaan työnja ohjelmien vaikutuksia ympäristölle on huomioitu jo pitkään. Erityisesti Afrikassa ja Aasiassa KUA tekee työtä, joka parantaa paikallisten ihmisten varautumista sään ääri-ilmiöihin ja tukee maanviljelyksestä riippuvaisten yhteisöjen kestävää toimeentuloa esimerkiksi koulutuksen avulla.
Armottoman iltapäiväauringon alla kaikki huhkiminen on parasta siirtää varjoon. Nyaluak Kong Kuon survoo majassaan puukaulinta litteää kiveä vasten. Niiden väliin muodostuu tummanruskeaa tahnaa.
Tahna koostuu puun lehdistä. Arabiaksi puu tunnetaan nimellä lalop, suomeksi egyptintokopuu, ja siitä on moneen. Nyaboth on ensin keittänyt lehdet ja jauhaa niitä nyt ruuaksi lapsilleen. Juuret voi myös keittää ruuaksi, ja lehdissä on vahaa, joilla sanotaan olevan lääkinnällinen vaikutus.
Oksat ja runko kelpaavat vielä polttopuuksi. Yhdestä nipusta Nyaluakin ystävä Nyaboth Liep Wang saa 30 Etelä-Sudanin puntaa eli noin 20 eurosenttiä Fangakin maakunnassa sijaitsevan New Fangakin kylän markkinoilla.
Puu on monelle eteläsudanilaiselle myös viimeinen oljenkorsi.
”Syömme lehtiä lähes päivittäin. Selviydymme niillä ja lumpeiden hedelmillä”, Nyaboth kertoo.
Nälkä vaatii uhmaamaan vaaroja suolla
Lumpeita löytyy runsaasti ympäröivältä Suddilta, joka on yksi maailman suurimpia suoalueita. Lumpeiden poimiminen on kuitenkin vaarallista. Suolla piileksii krokotiileja, virtahepoja ja käärmeitä.
Seitsemän lapsen äiti ei normaalisti asettaisi itseään sellaiseen vaaraan villihedelmien tähden. Koko ikänsä hän on kasvattanut viljaa ja viime vuosina myös vihanneksia. Etelä-Sudanin pohjoisosissa kuivat kaudet ovat aina olleet kuumia ja sadekaudet rankkoja, mutta satoa hän on silti aina saanut.
”Tähän vuoteen saakka. Viime vuosi oli vielä hyvä, mutta nyt näemme nälkää”, hän sanoo.
New Fangak on perinteistä paimentolaisaluetta, lähellä naapurimaa Sudanin rajaa. Lehmät ja härät ovat arvokasta kauppatavaraa – terveinä niiden kappalehinta on yli 400 euroa, mikä vastaa eteläsudanilaisen keskimääräistä kuukausipalkkaa. Lehmien maito on myös tärkeää ravintoa.
Nyabothin naapurilla James Bab Kueltilla on kohtuullisen iso lauma. Tuntuu hassulta kysellä, miten tulvat vaikuttivat häneen, kun karjan on selvästi vaikea löytää syötävää halkeilevasta maasta. James kertoo monen lehmän hukkuneen tulvivaan jokeen.
Lehmät eivät ole muutenkaan entisellään. Tulvavedet toivat mukanaan loisia, joista lehmät vielä kärsivät.
”Sairaina nämä menettävät arvonsa”, James toteaa.
Etelä-Sudanissa ennennäkemättömät tulvat
Tulvat tekivät tuhoa monissa osissa maata. Etelä-Sudanin presidentti Salva Kiir julisti Fangakin tulvat katastrofiksi. Veden valtaan jäi muitakin maakuntia.
YK on luokitellut Fangakin ruokatilanteen viisiportaisella asteikolla neloseksi. Asteikon viides vaihe on nälänhätä. Fangakissa maanviljelijät arvioivat menettäneensä sadostaan 70 prosenttia.
Tulvien taustalla oli mitä ilmeisimmin Intian valtameren dipoli-ilmiö. Se saa alkunsa ilmakehän ja valtameren vuorovaikutuksesta: meri lämpenee Itä-Afrikan rannikolla, mikä tuo alueelle äärimmäisiä rankkasateita.
Tutkijat eivät pysty varmasti osoittamaan, miten ilmastonmuutos vaikuttaa dipoli-ilmiön voimakkuuteen, mutta Fangakin asukkaat eivät ole kokeneet vastaavaa sadekautta.
Somalian viljelijät ja paimenet seuraavat ilmastonmuutosta aitiopaikalta. Sään ääriolosuhteet vaihtelevat ankarasta kuivuudesta tuhoisiin tulviin. Jäljelle jää yhä vähemmän karjaa ja satoa.
Tilanne on vaikein alueilla, joilla väkivaltaista ekstremismiä viljelevä al-Shabaab on vahvimmillaan ja koulutusmahdollisuudet perinteisesti heikot. Vaihtoehtojen puute johtaa selviytymistaisteluun, jossa valtiota vastaan taistelevaan äärijärjestöön liittyminen saattaa tuntua ainoalta ratkaisulta.
Somalia tasapainottelee nälänhädän partaalla ja vanhemmat pyrkivät pelastamaan perheensä pakenemalla kaupunkeihin. Baidoa on Somalian toiseksi suurin pakolaiskeskittymä pääkaupunki Mogadishun jälkeen. Pakolaisia on arviolta jopa 360 000, enemmän kuin paikallisia asukkaita.
Määrä on kasvanut dramaattisesti vuoden 2017 kuivuuden jälkeen ja pakolaisleirien olosuhteet ovat vaikeat. Kun työtä ei ole, uuden elämän aloittaminen on monelle vaikeaa.
Somalia sulki useimpien muiden maiden tapaan koulunsa keväällä koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Lapset palasivat oppitunneille elokuussa.
Viljelmänsä ja karjansa menettäneet isät kertovat, mitä he toivovat lastensa tulevaisuuden varalle.
Abdibakir Abdinur Aden, 38, ja hänen tyttärensä Falhado, 11.
”Tyttäreni opettaa minulle asioita”
Abdibakir Abdinur Aden, 38. Viiden lapsen yksinhuoltaja.
”Kuivuus pakotti meidät valitsemaan: pako tai kuolema. Meillä ei ollut syötävää eikä juotavaa. Pakenimme tänne Baidoaan kaksija puoli vuotta sitten.
Somaliassa suurin haasteemme onankara sää. Ensin kuivuus vei elinkeinomme. Karjamme kuoli ja viljelmämme kuihtuivat. Tänään uutiset kertovat, että entinen kotiseutumme on tulvien vallassa. Onneksi lähdimme.
Saapuminen Baidoaan avasi silmäni. Koulutettujen ihmisten on paljon helpompaa tulla toimeen, vaikka kärsimme kaikki sään vaihteluista. He pystyvät sopeutumaan uusiin elämäntilanteisiin. He löytävät aina töitä, koska osaavat lukea ja kirjoittaa ja he perustavatyrityksiä.
En itse päässyt kouluun. Kylässäni koulutusta ei arvostettu, sukupolveni tietää vain viljelystä ja karjasta. En enää pysty pitämään huolta perheestäni omin voimin menetettyäni viljelmäni, koska en ikinä saanut käydä koulua ja oppia muuta. En halua, että lapseni joutuvat kokemaan saman.
Elämä pakolaisleirillä on haastavaa. Meillä ei ole sähköä. Vedestä ja terveydenhuollosta on puute. Meillä on kuitenkin koulu ja se on minusta valtava helpotus. Aiemmin lapset leikkivät kadulla, eikä katu ole turvallinen paikka kasvaa aikuiseksi. Aseelliset ääriryhmät rekrytoivat toimettomia nuoria.
Lapseni ovat käyneet koulua muutaman kuukauden. Näen valtavan muutoksen. Heidän elämällään on tarkoitus, ja koulu tuo heille turvaa ja ystäviä. He ovat oppineet myös kurinalaisuutta.
Ihmiset janoavat parempaa tulevaisuutta lapsilleen. Mielestäni erityisesti tyttöjen on tärkeä päästä kouluun. Naiset muuttavat yhteisöjä ja murtavat stereotypioita. Itse opin kaiken äidiltäni. Naiset luovat kodin ilmapiirin, ja siksi on itsestään selvää, että koulutus kuuluu sekä tytöille että pojille.
Tyttäreni Falhado on 11-vuotias ja on toisella luokalla. Kun hän tulee kotiin, hän tekee ahkerasti läksynsä ja kertoo minulle, mitä hän on oppinut. Opin itsekin asioita, ja olen hänestä todella ylpeä.
Kun lapseni valmistuvat koulusta, olen varma, että he pystyvät pitämään huolta itsestään ja perheestään. He voivat tukea yhteisöänsä ja koko Somalian kehitystä.
Paratiisini on sitä, että näen tyttäreni pärjäävän omillaan elämässään.”
Abdullahi Hassan Yusuf, 53, ja hänen tyttärensä Luuley.
”Kaikki hyötyvät siitä, että tytöt opiskelevat”
Abdullahi Hassan Yusuf, 53. Seitsemän lapsen isä.
”Koulu on muuttanut elämämme Baidoassa. Lapsemme ovat käyneet muutaman kuukauden koulua ja jo nyt he osaavat lukea ja kirjoittaa. He ovat parempia keskittymään. Elämä on vakaampaa.
Uskon, että koulutus avaa heille runsaasti mahdollisuuksia, etenkin tytöille. Olin itse viljelijä ja karjankasvattaja ennen kuin menetimme kaiken kuivuuden ja sodan takia. Saavuimme pakolaisina Baidoaan.
Tyttäreni Luuley on kuulovammainen, mutta nyt hänkin pääsee kouluun. Olen onnellinen hänen puolestaan.
Luuley pitää erityisesti englannista ja matematiikasta. Hän on löytänyt kuulovammaisten luokalta ystäviä, ja he leikkivät paljon keskenään esimerkiksi hyppynaruilla. Uudet ystävät vain lisäävät koulunkäynnin merkitystä. Koulu helpottaa vanhempien taakkaa, koska arkemme täällä on täynnä haasteita.
Koulun rehtorin mukaan Luuley on nopea oppimaan. Hän on käynyt koulua neljä kuukautta, mutta selviää hyvin jopa kaikkein vaikeimmista tehtävistä. Hänellä on hyvä englannin sanavarasto.
Lastemme koulunkäyntiä vaikeuttaa se, että kaikki eivät mahdu kouluihin. Tarvitsemme lisää kouluja.
Mikä tahansa yhteisö hyötyy lasten koulunkäynnistä, ja etenkin siitä, että myös tytöt opiskelevat. Heistä kasvaa fiksuja aikuisia, jotka tietävät meitä paremmin, miten kehittää yhteisöä.”
Subane Bulle Aden, 37, ja hänen tyttärensä Nasteho, 12.
”Haluan, että lapseni kulkevat omaa polkuaan elämässä”
Subane Bulle Aden, 37. Kolmen lapsen isä.
”Vähän yli vuosi sitten menetin joka päivä vuohia. Eläimet kuolivat janoon ja nälkään. Lopulta kuivuus vei minulta kaiken omaisuuteni. Olin kylvänyt peltoni suuren sadon toivossa, mutta sateita ei näkynyt. Ruoan ja veden puute olisi voinut maksaa vielä henkemme.
Maaseudulla meidän ei ollut mahdollista käydä koulua – ei minun sukupolvellani eikä lapsillani. Kouluja ei ollut ja ihmiset tiesivät todella vähän mistään muusta kuin viljelystä ja karjankasvatuksesta. Emme esimerkiksi ymmärtäneet, että elinkeinomme katoaisi.
Jos sää muuttuu tulevaisuudessa vakaammaksi, miettisin paluuta. En kuitenkaan tiedä, voiko siihen luottaa. Uskon ennemmin siihen, että koulutus takaa lapsilleni paremman tulevaisuuden.
Koulutus tekee ihmisistä oma-aloitteisempia. Se auttaa selviämään vastoinkäymisistä, kuten näistä sääolosuhteista. Koulutus lisää huomattavasti mahdollisuuksia työllistyä. Menetin itse jo tämän mahdollisuuden. Isänä voin varmistaa, ettei sama tapahdu lapsilleni.
Fakta
Kirkon Ulkomaanapu on perustanut kuusi koulua maan sisäisille pakolaisille Baidoassa. Hätäapuhanke tarjoaa laadukasta koulutusta yli 3 000 lapselle ja nuorelle.
Koulutukselle on valtava kysyntä. Kaksi vuotta sitten pakolaisten asuttamia alueita oli Baidoassa 70, viime vuoden lopussa jo 435.
Äärijärjestö al-Shabaabilla on paljon vaikutusvaltaa kuivuudesta kärsivillä alueilla. Koulutus- ja toimeentulomahdollisuuksien puute on yksi syy, joka voi hyödyttää järjestön rekrytointia.
Minulle on tärkeää, että myös tyttäreni käyvät koulua. Toinen heistä syntyi neljä kuukautta sitten, samoihin aikoihin kuin esikoiseni Nasteho aloitti koulun. Nasteho on 12 vuotta vanha ja hän on kertonut haluavansa opettajaksi. Hän nauttii jokaisesta koulupäivästä, mikä tekee minut iloiseksi.
Kun lapseni valmistuvat, haluan heidän valitsevan oman polkunsa elämässä. Olen varma, että sellainen tulevaisuus on hyödyksi myös minulle ja koko yhteisöllemme.”
Apetit tekee yhteistyötä Kirkon Ulkomaanavun hävikkiruokakauppa WeFoodin kanssa. Tavoitteena on vähentää ruokahävikkiä, jota syntyy suomalaisessa ruokaketjussa vuosittain kaikkiaan 400-500 miljoonaa kiloa. Helsingin Kalasataman kauppakeskus Redissä sijaitseva myymälä on ensimmäinen laatuaan Suomessa.
”WeFoodin taustalla on ajatus siitä, että ruokahävikin ja siitä aiheutuvien turhien päästöjen vähentäminen on merkittävä osa ilmastotyötä. Lisäksi kaupasta syntyvä mahdollinen voitto ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kehitystyöhön”, kertoo WeFoodin projektipäällikkö Else Hukkanen.
WeFoodissa myydään elintarviketuotteita, jotka muuten päätyisivät ruokahävikiksi. Idea on syntynyt alun perin Tanskassa, mistä se keksittiin mukaan myös Suomen Kirkon Ulkomaanavun toimintaan. Vuonna 2018 avatussa kaupassa on riittänyt asiakkaita, ja erityisesti kasvikset, kasvispakasteet sekä kasvipohjaiset tuotteet ovat asiakkaiden suosiossa.
”Uskomme, että kaupassa asiointi tekee hävikkiä tutuksi ihmisille helpolla ja lähestyttävällä tavalla. Voimme innostaa kotitalouksia vähentämään hävikkiä”, Hukkanen sanoo.
Toiminnan pohjana lahjoitukset ja vapaaehtoistyö
Hävikkikaupan toiminta perustuu elintarvikealan toimijoilta saatuihin tuotetoimituksiin. Apetit ja monet muut yhtiöt lahjoittavat myymälään tuotteita, jotka normaalisti päätyisivät hävikiksi elintarvikeketjussa: niiden päiväykset ovat umpeutumassa, pakkauksissa saattaa olla virheellisiä merkintöjä tai jokin muu tuotevaatimus ei ole täyttynyt. Myynnissä oleva tuotteet ovat kuitenkin laadukkaita ja erinomaisesti syötäväksi kelpaavia.
Apetit on antanut tuotteitaan WeFoodin valikoimiin vuodesta 2018 lähtien. Tuotevalikoima vaihtelee sen mukaan, mitä Apetitin koekeittiön pakastimista löytyviä tuotteita uhkaa hävikiksi päätyminen. Tähän mennessä myymälään on toimitettu esimerkiksi Apetitin pakastekasvissekoituksia sekä erilaisia pihvejä ja pyöryköitä.
”Toimintamme elinehto on yhteistyö elintarvikealan toimijoiden kanssa. Ilman heiltä tulevia tuotteita ei toimintamme olisi mahdollista. Toisaalta me tarjoamme heille yhden kanavan hävikin vähentämiseen. Toinen toiminnan kannalta tärkeä tekijä ovat vapaaehtoisemme sekä tietenkin asiakkaamme”, Hukkanen kertoo.
WeFoodin myymälää ja tuotetoimituksia pyöritetään 150 vapaaehtoisen voimin. Vapaaehtoiset tekevät esimerkiksi myymälätyötä ja noutavat tuotelahjoituksia. Moni kokee työn tavaksi toimia ympäristön puolesta, hävikkiä vastaan.
Ruokahävikin vähentäminen on yhteinen tavoite
Elintarviketeollisuuden raaka-aineiden ja ruoan päätyminen jätteeksi on sekä ekologinen että taloudellinen ongelma. Tämän hävikin vähentäminen onkin tärkeä keino elintarvikeketjun ympäristövaikutusten alentamiseksi.
“Ruokahävikin vähentäminen on tärkeä Apetitin yritysvastuuohjelmaankin kirjattu tavoite. Hävikki huomioidaan läpi arvoketjun, aina raaka-aineiden viljelytyksestä kuluttajien ruokapöytiin saakka”, kertoo Apetitin viestintä- ja vastuullisuusjohtaja Sanna Väisänen.
Ruokahävikistä aiheutuvat ympäristövaikutukset ovat selvästi suuremmat kuin mitä esimerkiksi pakkausten valmistuksesta ja jätehuollosta aiheutuu. Myös suurten määrien pakastaminen kerralla ja kylmäketjun huolellisuus lisäävät elintarvikeketjun tehokkuutta ja vähentävät hävikkiä.
EU-maat ovat sitoutuneet YK:n kestävän kehityksen tavoitteeseen puolittaa ruokahävikki vuoteen 2030 mennessä kotitalouksissa, ravintoloissa ja kaupoissa, sekä vähentää elintarvikejätteen määrää ruokajärjestelmän kaikissa osissa. Tavoitteen saavuttaminen vaatii paljon työtä kaikilta ruokajärjestelmän toimijoilta.
Hirmumyrsky Idai toi mukanaan rankkasateet, ja pian vesi tulvi voimakkaasti niin laajalla alueella, että asiantuntijatkin alkoivat puhua sisämaan merestä.
Myrskytuhot vaikuttivat Mosambikissa lähes kahden miljoonan ihmisen elämään. Heistä suurin osa asuu Sofalan maakunnassa. Lisäksi myrskytuhot vaikuttivat noin miljoonan ihmisen elämään naapurimaissa Zimbabwessa ja Malawissa.
Vuosi sitten uutisissa levisivät kuvat veden saartamina talojensa katoille ja puihin henkensä kaupalla pelastautuneista ihmisistä. Kymmenet tuhannet menettivät Idain vuoksi kaiken omaisuutensa, kotinsa ja satonsa. Noin tuhannen ihmisen on arvioitu kuolleen hirmumyrskyn seurauksena.
Lisäksi myrsky tuhosi kouluja, teitä ja sähkölinjoja. Maailman ilmatieteen järjestö on kutsunut Idaita yhdeksi pahimmista eteläistä pallonpuoliskoa kohdanneista säähän liittyvistä katastrofeista.
Idain pahimmin tuhoama Beiran kaupunki sijaitsee Mosambikin keskiosassa.
Kuinka Mosambikin pahimmin tulvinut alue on päässyt jaloilleen vuosi täystuhon jälkeen?
Hirmumyrskyä on seurannut hidas jälleenrakentamisen kausi. Vuodessa moni asia on saatu korjattua, osa jopa paremmiksi kuin Idaita edeltävänä aikana. Myös Kirkon Ulkomaanapu (KUA) osallistui myrskytuhojen korjaustoimiin.
Vuoden 2019 aikana KUA ohjasi Mosambikiin Sofalan maakunnan alueelle katastrofirahastostastaan ja Mosambikiin kohdistetuista keräysvaroista yhteensä noin 465 000 euroa.
KUA tuki katastrofirahastosta välittömästi hirmumyrskyn jälkeen paikallista yhteistyöjärjestöä hätäaputyössä ja -jakeluissa.
Tuhannet koululuokat tuhoutuivat maaliskuussa 2019 käyttökelvottomiksi Mosambikissa Idai-hirmumyrskyn ja tulvien seurauksena. Kuva: Natalia Jidovanu.
Sää vaikuttaa lasten koulunkäyntiin
Vuoden aikana KUA:n katastrofirahaston ja keräysvarojen tuella Sofalan maakunnan alueelle rakennettiin neljä koulua. Se tarkoittaa, että 1 988 lasta pystyi jatkamaan koulunkäyntiään. Koulunkäynti tuo katastrofin jälkeen lapsille turvallisia rutiineja ja mahdollisimman nopea paluu kouluun pienentää koulunkäynnin keskeyttämisen riskiä.
Mosambikissa KUA:n hankkeessa työskennelleen koulutusasiantuntija Andreia Soaresin mukaan sääilmiöt vaikuttavat dramaattisesti lasten koulunkäyntiin Sofalan maakunnassa. Jos alkuvuoden tulvat ovat voimakkaita, vanhemmat eivät uskalla päästää lapsiaan kouluun. Harva lapsi jatkaa opintojaan yläasteelle ja vielä harvempi ammatillisten opintojen pariin.
Suurin osa perheistä elää sääilmiöille herkän maanviljelyn varassa, minkä vuoksi alueella on paljon köyhyyttä.
KUA:n tuella 2 904 lasta sai lisäksi opiskeluun välttämättömiä koulutarvikkeita ja koulut opetusvälineitä. Lisäksi seitsemän koulun opettajat saivat psykososiaalisen tuen koulutusta ja he ovat valmiimpia kohtaamaan lapset, joille hirmumyrskyn tuhot ovat saattaneet aiheuttaa pelkoja ja traumaattisia muistoja. Koulujen rakentaminen myös työllisti paikallisia ja auttoi heitä saamaan toimeentuloa luonnonkatastrofin jälkeisessä tilanteessa.
Ensimmäinen koulupäivä Mecombezi Ponten alakoulussa Mosambikissa vietettiin 4. helmikuuta 2020. Mosambikissa koulujen lukuvuosi alkaa helmikuussa ja päättyy marraskuussa.
Kirkon Ulkomaanavun työntekijä Markus Silvennoinen teki työpäivän WeFood hävikkiruokakaupan logistiikkavapaaehtoisena.
Ilmastointi hurahtaa pehmeästi, mutta mitään muuta ääntä ei kuulu, kun käynnistän WeFood-hävikkiruokakaupan käytössä olevan punaisen sähkö-Nissanin. Rullaamme tammikuisena aamuna logistiikkakoordinaattori Aleksi Frimanin kanssa kohti kehätietä.
Aamun ensimmäinen pysähdys on Koillis-Helsingin Kivikossa, jossa sijaitsee Greenfood Salico Oy:n, entisen Apetitin, ruokatehdas. Se on yksi WeFoodille hävikkiruokansa lahjoittavista yhteistyökumppaneista.
WeFood-hävikkiruokakaupan ideana on vähentää suomalaista ruokahävikkiä, ja siinä se on onnistunut yli kaikkien oletusten. Syyskuussa 2018 Kalasataman kauppakeskus Rediin perustettu WeFood vähensi ensimmäisenä toimintavuotenaan suomalaista ruokahävikkiä lähes 100 000 kiloa.
Normaalisti Suomessa hävikkiin hukataan joka vuosi noin 400–500 miljoonaa kiloa ruokaa, joka olisi syömäkelpoista. Tilanne on maailmanlaajuisesti hurja. Yli kolmannes maapallolla tuotetusta ruuasta päätyy hävikkiin, vaikka samaan aikaan 800 miljoonaa ihmistä maailmassa ei saa tarpeeksi ruokaa ja kärsii jopa nälästä.
Ruokatehtaan lastauslaiturilla meitä odottavat pastasalaatit, porkkanat ja kesäkurpitsat. Lastaamme ne pakettiautoon. Tavaratilan lattia on korotettu puisilla trukkilavoilla, sillä ruokalaatikot eivät saa kuljetuksen aikana osua auton lattiaan tai maahan. Ennen paluumatkan aloittamista Aleksi mittaa pakkausten lämpötilaksi kolme ja puoli Celsius-astetta. Se on hyvä lukema. Kylmäketjussa pilkottujen vihannesten lämpötilan pitää pysyä alle kuuden asteen.
Suuntaamme punaisen pakettiautomme keulan takaisin kohti Kalasatamaa.
Helsingin aamuruuhkat ovat puoli kymmeneltä hellittäneet, ja matka sujuu joutuisasti. Kauppakeskus Redin lastauslaiturilla kasaamme kasvislaatikot autosta rullakkoon, jonka viemme WeFood-myymälään.
Ennen kuin lahjoitettu ruoka pääsee myyntiin, pitää jälleen tarkastaa, että elintarvikekaupan kylmäketjun vaatimukset täyttyvät. Uusi lämpötilamittaus näyttää viittä ja puolta astetta. Hyvä!
Hävikkiruoan kylmäketjusta huolehditaan tarkasti.
“Moni saattaa turhaan epäillä, uskaltaako hävikkiruokaa syödä, ja senkin takia teemme kaiken tarkalleen säännösten mukaan”, Aleksi kertoo.
Kun olemme saaneet siirrettyä salaatit ja kasvikset rullakoista myymälän hyllyihin, matka jatkuu Sörnäisissä sijaitsevaan Heinon tukkuun. Sinne on kaupalta matkaa vain muutama kivenheitto.
Tukussa WeFoodin rullakkoon on koottu päivän hävikkituotteet. Niiden joukossa on muun muassa banaaneja, viinirypäleitä ja ananaksia.
Nostamme pelastettavat hedelmälaatikot autoon ja suuntaamme jälleen kohti kauppakeskus Rediä.
On lounasaika, ja myymälässä on jo vipinää. Pullantuoksu leijailee ilmassa, mikä osaltaan vauhdittaa leipomotuotteiden menekkiä.
Sähköpakettiauton akun lataus kestäisi vielä noin kaksisataa kilometriä, mutta päätän pelata varman päälle. Kytken auton keulaan kiinnitettävän piuhan latauspisteeseen. Valo muuttuu vihreästä siniseksi latauksen käynnistyttyä.
Vuoroni hävikkiruokamyymälän vapaaehtoisena on loppumaisillaan, joten ehdin itsekin ostoksille. Pullantuoksua on vaikea vastustaa, joten valitsen hyllystä evääksi kanelipullapussin.
Logistiikan keltanokkana tuntuu, että opin päivän aikana paljon, ja Aleksin opastuksen myötä lastauslaituritoiminta mittauslaitteineen, pumppuineen ja rullakkoineen sujuu jo luontevasti.
Ei välttämättä uskoisi, että laatikoiden kantaminen ja lastaaminen autoon ja autosta pois voi virkistää, mutta totta se on. Vapaaehtoisvuoro oli mukavaa vaihtelua toimistotyöläisen arkeen, jossa tuijotan tietokoneen ruutua suurimman osan päivästä.
Näköjään käsillä voi tehdä muutakin kuin näpytellä näppäimistöä – esimerkiksi pelastaa ruokaa.
Teksti: Markus Silvennoinen
Kuvat: Saara Mansikkamäki
WeFood etsii logistiikkavapaaehtoisia
Hae mukaan WeFoodin logistiikkatiimiin, jonka vastuulla ovat hävikkiruokaerien noudot yhteistyökumppaneiltamme Helsingin Kalasatamassa sijaitsevaan myymäläämme. Tehtävään saat koulutuksen. WeFoodin vapaaehtoisena teet konkreettista työtä ruokahävikin vähentämiseksi!
Hävikkiruokamyymälä WeFood aloittaa ensimmäisen oman tuotteensa myynnin. Yhteistyössä helsinkiläisen kahvipaahtimon kanssa tuotettu Kaffa Roastery x WeFood –kahvi tulee myyntiin REDI:n WeFood myymälään 6.2.
Helsinkiläinen kahvipaahtimo Kaffa Roasteryn tavoiteena on rakentaa Suomen ensimmäinen täysin läpinäkyvästi toimiva paahtimo. Hävikin minimointi on tärkeä osa yrityksen vastuullisuutta.
“Me Kaffalla pyrimme siihen, että kahvihävikkiä ei tule ollenkaan. Paahdamme ja pakkaamme kahvit käsityönä, jolloin inhimillisiä vahinkoja voi kuitenkin sattua – esimerkiksi kahvipussiin menee väärä etiketti tai tilauksessa tapahtuu pilkkuvirhe. Olemme innoissamme yhteistyöstä WeFoodin kanssa, sillä heidän ansiosta saamme mahdollisen kahvihävikin hyötykäyttöön ja samalla tuemme Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyötä”, sanoo Kaffa Roasteryn toimitusjohtajan Svante Hampf.
Ensimmäinen Kaffa Roastery X WeFood –kahvierä on vaaleapaahtoista etiopialaista kahvia.
WeFood hävikkiruokamyymälä on osa Kirkon Ulkomaanavun ilmastotyötä. WeFood myy elintarvikkeita, jotka muutoin olisivat päätyneet hävikkiin. WeFood levittää ruokahävikkiin liittyvää tietoutta muun muassa oppilaitosyhteistyöllä. Kaffa Roastery x WeFood –kahvi on WeFoodin ensimmäinen oma tuote.
”Ruokahävikki on myös ympäristökysymys ja on hienoa, että ruokahävikin vähentämiseen on lähtenyt kanssamme mukaan monenlaisia toimijoita. WeFood-myymälässä on ollut harjoittelijoita kahdeksasta eri oppilaitoksesta ja hävikkiruokalahjoituksia on saatu yhteensä 35 eri yritykseltä. Tänä vuonna autamme mielellämme uusiakin kumppaneita hävikin hyödyntämisessä”, sanoo WeFoodin projektipäällikkö Else Hukkanen.
Kahvit kuljetetaan myymälään Nissanin sponsoroimalla e-NV200 sähköpakettiautolla. Ympäristöystävällisyyden huomioiminen on WeFoodille tärkeää kaikessa toiminnassa. Nissan on ollut mukana yhteistyökumppanina myymälän perustamisesta asti.
Ensimmäinen Kaffa Roastery X WeFood –kahvierä on vaaleapaahtoista etiopialaista kahvia. Erä tulee myyntiin torstaina 6.2. WeFood-myymälään, REDIn K1-kerrokseen ja lanseerauspäivänä myymälässä on ilmainen kahvitarjoilu.
Yhteydenotot:
WeFoodin projektipäällikkö Else Hukkanen
p. +358 400 103 290
