Ruokahävikkiä hyödynnetään jo monin tavoin. Uudet vähentämiskeinot, kuten aterioiden valmistus sosiaalisena tapahtumana tai applikaatio yrityksille lahjoittamista helpottamaan, synnyttävät uudenlaista ajattelua.
”Jätehierarkian mukaan kaikkein tärkeintä on hävikin ennaltaehkäisy. Jos hävikkiä ei pystytä vähentämään kokonaan, on parempi käyttää se ihmisravinnoksi ja vasta tämän jälkeen eläinravinnoksi tai energian lähteeksi”, sanoo tutkija Kirsi Silvennoinen Luonnonvarakeskuksesta.
Hävikkiä on tärkeä vähentää ruokaketjun eri vaiheissa, alkutuotannosta aina kotiin asti.
”Esimerkiksi kauppojen alennuslaput, jotka ovat auttaneet vähentämään kaupan hävikkiä, voivat kaikki nähdä, mutta paljon tapahtuu muuallakin. Myös muut ketjun vaiheet kuten ravitsemispalvelut ovat pohtineet, miten voivat omassa toiminnassaan vähentää hävikkiä”, Silvennoinen sanoo.
Kun asennat puhelimeesi ravitsemuspalveluiden hävikin hyödyntämistä varten kehitetyn applikaation, voit nähdä siitä, mistä voi hakea ylijääneitä ruoka-annoksia ravintoloista alennushintaan.
”Suurin osa hävikistä syntyy kuitenkin kotitalouksissa – ja siihenhän me kaikki voimme vaikuttaa. Kotona on mahdollista vähentää hävikki ihan minimiin”, Silvennoinen innostaa.
”Tehdään niin hyvää ruokaa, että kaikki menee kerralla tai ainakin seuraavana päivänä!”
Kiinnitä huomiota hävikkiin
Hävikin vähentäminen lähtee siitä, että alkaa kiinnittää siihen huomiota. Tämä pätee niin kodeissa kuin muuallakin.
”Ennen kauppaan lähtöä katso, mitä kaapeissa on, käy kaupassa ostoslistan kanssa, kotona valmista ruokaa oikea määrä, säilytä ja pakasta ruokaa oikein. Kerran viikossa kannattaa pitää mitä kaapeista löytyy -päivä.”
Mitä vähemmän hävikkiä tuotetaan, sen parempi ilmastolle.
Erityisesti lihan, juuston ja maitotuotteiden osuus hävikistä pitäisi saada mahdollisimman pieneksi, koska niiden ympäristövaikutukset ovat suuret.
Ravintolan noutopöydästä ruokaa voi hakea mieluummin uudelleen kuin lastata lautasen kerralla liian täyteen. Parasta ennen -päiväyksen ohittaneen ruuan syömäkelpoisuus kannattaa tutkia omien aistien avulla.
”Jokainen vähentää hävikkiä tavallaan. Se, mikä sopii minulle, ei ehkä ole hyvä sinulle”, Silvennoinen muistuttaa.
Mitä vähemmän, sen parempi
Hävikkiruokaa hyödyntävät ravintolat, ensi vuonna perustettava WeFood-kauppa, Yhteinen pöytä -ruokaterminaali Vantaalla sekä Yhdessä katettu -verkosto Järvenpäässä myös luovat työpaikkoja sekä vapaaehtoistyön kautta tuovat mielekästä yhdessäoloa, opettavat ruuan käsittelyä sekä parantavat ruoanlaittotaitoja.
”Taidot siirtyvät kotiin ja näin parannetaan ravitsemusta”, Kirsi Silvennoinen sanoo.
Suomessa elintarviketurvallisuusvirasto on antanut ruoka-apu-ohjeen, jossa kerrotaan, miten lahjoittaminen on turvallista ja miten se kannattaa tehdä.
”Tarvitsemme juuri tällaista viranomaistyötä, jossa selvennetään taustalla olevia lakeja ja säädöksiä.”
Maailman väestönkasvu ja ilmastonmuutos alleviivaavat turhan ruuantuotannon lopettamisen tärkeyttä. Mitä vähemmän hävikkiä tuotetaan, sen parempi ilmastolle.
”Erityisesti lihan, juuston ja maitotuotteiden osuus hävikistä pitäisi saada mahdollisimman pieneksi, koska niiden hiilijalanjälki ja muut ympäristövaikutukset ovat suuria”
Kansainvälisellä yhteistyöllä voidaan kerätä parhaita käytäntöjä, yhtenäistää määritelmiä ja vaikuttaa lainsäädäntöön. Yhteistyötä tarvitaan esimerkiksi siihen, että EU-lainsäädäntö saataisiin tukemaan ruokahävikin vähentämistä.
Ruokahävikin hyödyntämiskeinoissa ennakkoluulot kannattaa unohtaa. Suomessa esimerkiksi valmistetaan jo ylijäämäleivästä olutta.
WeFood-kauppahanke tuo uuden tavan osallistua ruokahävikin vähentämiseen ja samalla pääsee tukemaan kehitysmaiden köyhimpiä ihmisiä.
Silvennoinen ei usko, että koskaan päästäisiin tilanteeseen, jossa pystyttäisiin esimerkiksi ravitsemuspalveluissa arvioimaan annosmäärät niin hyvin, että ruoka loppuisi viimeiseen ruokailijaan. Siksi hyödyntämiskeinoja tarvitaan myös tulevaisuudessa.
Teksti: Ulla Kärki
Kuva: Susanna Pesonen
Uudet hävikkiruoan hyödyntämismallit ovat tervetulleita, sanoo tutkija.
Suomessa syntyy alun perin syömäkelpoista hävikkiruokaa vuodessa 400-500 miljoonaa kiloa. Ruokakaupat ja ravintolat ovat viime vuosina tehostaneet hävikin vähentämistä. Silti hyväntekeväisyyteen voitaisiin jakaa paljon nykyistä suurempi määrä hävikkiruokaa, sanoo erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri.
Katajajuuri tietää mistä puhuu. Hän on erikoistunut ruokahävikin tutkimukseen ja työpaikassaan Luonnonvarakeskuksessa (Luke) tutkinut ruokahävikin syntymistä ruoan tuotantoketjusta kaupan ja ravintolan kautta biojätteisiin.
Tutkija Juha-Matti Katajajuuri valmistelee ruokahävinkin seurantajärjestelmää. Kuva: Susanna Pesonen
Ruokahävikki on viime vuosina noussut keskustelunaiheeksi Suomessa. ”Kasvaneesta keskustelusta on seurannut, että poliittiset päättäjätkin ovat heränneet voimallisesti asiaan”, Katajajuuri sanoo.
Myös EU on asettanut Suomeakin koskevat tavoitteet ruokahävikin puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä.
”Kotitalouksien ruokahävikin tutkiminen on tärkeää ja mielenkiintoista, ja olemme yksittäisten eri tutkimusten kautta saaneet ymmärryksen siitä, paljonko kotitaloudet suurin piirtein heittävät ruokaa pois ja tiedämme myös hävikin syistä.
”Meillä ei kuitenkaan ole sellaista systemaattista ja vertailukelpoista tutkimustietoa, joka kertoisi onko ruokahävikki muuttunut viime vuosina johonkin suuntaan. Valmistelemme parhaillaan asiaa alan toimijoiden ja ministeriöiden kanssa, ja tähtäämme siihen, että Suomeen jatkossa saataisiin luotettava ruokahävikin seurantajärjestelmä koko ruokaketjuun.”
Luonnonvarakeskuksen tutkimusten mukaan yksi suomalainen heittää vuodessa hukkaan keskimäärin noin 20–25 kiloa ruokaa.
Juuri kotitaloudet ovat suurin ruokahävikin lähde. Kodeissa syntyy melkein 30 prosenttia syömäkelpoisesta hävikistä. Ravintoloiden ja ravitsemuspalveluiden osuus on 20 prosenttia. Kaupan ja tukun osuus on vajaa 20 prosenttia, elintarviketeollisuuden 20 ja maatalouden reilu 10 prosenttia.
”Kauppa on trimmannut toimintansa tosi tehokkaaksi: hävikki on 1-2 prosenttia suhteessa niiden läpi virtaavaan ruokaa. Mutta määrällisesti hävikkiä kertyy silti paljon, koska myyntivolyymit ovat niin suuria”, Katajajuuri sanoo.
Hävikin jakajia ei ole tarpeeksi
Parin vuoden takaisen arvion mukaan kaupoista ja ravintoloista vain noin 10 prosenttia ruoasta, jota voitaisiin jakaa, päätyy hyväntekeväisyyteen. Uutta tutkimusta nykytilanteesta ei ole, mutta Juha-Matti Katajajuuri arvioi prosentin olevan onneksi jo suurempi.
Määrä, jota kaupat voisivat jakaa hyväntekeväisyyteen, on kuitenkin paljon suurempi.
”Kun olemme haastatelleet eri toimijoita, on selvinnyt, että hyväntekeväisyyden ongelma tällä hetkellä on, että on vaikeuksia löytää riittävä määrä joustavia, tehokkaita ja osaavia järjestöjä, jotka pystyisivät jakamaan ruokaa vielä enemmän eteenpäin. Kylmäketjujen pitäisi olla hallinnassa ja resursseja olla riittävästi.”
”Uskon, että tarjontaa on, jos löytyy luotettavia järjestöjä, jotka voivat jakaa hävikkiruokaa eteenpäin. Toisaalta jos hävikin ennaltaehkäisyssä onnistutaan niin vielä parempi.”
Juha-Matti Katajajuuri pitää uusien hyödyntämismallien, kuten hävikkiruokaa tavallisille kuluttajille myyvän WeFood-kaupan, suunnittelua myönteisenä kehityksenä.
Kiertotalous
Kiertotalous pyrkii maksimoimaan tuotteiden ja materiaalien kiertoa taloudessa mahdollisimman pitkään.
Kiertotaloudessa tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä ja luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia.
”Kiertotalouteen kuuluu, että vähennetään ympäristövaikutuksia ja lisätään tehokkuutta, mutta myös luodaan uusia bisnesmalleja.”
Turha ruoka on myös ilmastohaitta. Hiilidioksidipäästöinä Suomen ruokaketjun vuotuinen hävikki vastaa noin 400 000 henkilöauton vuotuisia päästöjä.
Ympäristön kannalta tärkeintä olisi lopettaa kaatopaikalle joutuvan ruoan tuottaminen, sillä turhan ruoan tuotannosta aiheutuvat päästöt ovat paljon suuremmat kuin esimerkiksi pois heitetyn ruoan käsittelystä kaatopaikalla aiheutuvat päästöt.
WeFood-kauppa avataan pääkaupunkiseudulle vuoden 2018 aikana. Kaupan voitot ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyöhankkeisiin.