Tekoja: Ammattikoulutus rakentaa tulevaisuutta Etelä-Sudanissa
Mitä maailman nuorimpaan valtioon Etelä-Sudaniin kuuluu? Miten pitkittynyt konflikti vaikuttaa paikalliseen ruoantuotantoon? Tekoja-podcastin juontaja Ulriikka Myöhänen soittaa kaukopuhelun Kirkon Ulkomaanavun viestinnän asiantuntijalle Björn Uddille Itä-Afrikkaan.
MUISTATKO VIELÄ vuoden 2022 Yhteisvastuukeräyksen yhteydessä tapaamamme eteläsudanilaisen Rosen, joka halusi käydä koulunsa kunnolla vaikka moni ystävä oli pudonnut opinnoista pandemian aikana? Entä Samuelin, joka oli palannut Ugandassa pakolaisena viettämiensä vuosien jälkeen kotipaikkakunnalleen Etelä-Sudanin Yeihin, ja yritti päästä kouluun?
Kirkon Ulkomaanavun viestinnän asiantuntija Björn Udd matkusti Etelä-Sudaniin ja päivittää Tekoja-podcastin aiemmalta kaudelta ja Yhteisvastuukeräyksen vuoden 2022 kampanjasta tutun Rosen kuulumiset. Rosen elämä on reilun vuoden aikana ehtinyt mullistua täydellisesti ja hän kertookin nyt, miten pienen vauvan kanssa voi jatkaa opintoja. Kuulemme Tekoja-podcastissa myös, millaiselta näyttää ja maistuu eteläsudanilaisen ammattikoulun valmistujaisjuhla.
Tekoja-podcastin juontaa viestinnän asiantuntija Ulriikka Myöhänen.
Kausi 2, jakso 1: Keniassa ilmastokriisi tekee nuorista karjavarkaita Kausi 2, jakso 2: Järkyttävä sota Ukrainassa jatkuu Kuuntele lisää Tekoja.
Saavutettava versio keskustelusta
[Musiikkia alkuun]
Björn [00:00:10]:
Haloo
Ulriikka myöhänen [00:12:00]:
No moikka Björn, tässä Ulriikka.
Björn [00:00:14]
No moi Ulriikka.
Ulriikka myöhänen [00:00:17]:
No hei, missäs sää meet, onks sulla aikaa jutella?
Björn [00:00:19]:
Joo, mä oon täällä Ugandassa hotellihuoneessa. Saavuin just paikan päälle, niin voin, mulla on hetki aikaa.
Ulriikka myöhänen [00:00:27]:
Okei, no hei onpa tosi hyvä juttu, että mä sain sut nyt kiinni. Me ollaan tässä Suomessa seurattu vähän huolissamme tätä Itä-Afrikan tilanteen kehittymistä, ja siellä on menny nyt aika moni sadekausi nyt pieleen, ja ruoasta kuulemma pulaa, niin miltä se tilanne on nyt siellä seudulla näyttäny, kun oot siellä liikkunu?
Björn [00:00:46]:
MÄ oon ollu Etelä-Sudanissa, missä nää kuivuudet ei oo ollu se pahin ongelma. Et kuivuudet koskettaa enemmän Somaliaa, Keniaa ja pieniä osia Sudanista. Mut Sudanissa on sen sijaan se konflikti vaikeuttaa ruokatilannetta tosi paljon, ja sen lisäksi kaikenlaiset muut sääilmiöt, kuten tulvat, haittaa ruoantuotantoa. Täällä on enemmän muita ongelmia. Täälläkin ollaan aika lähellä nälänhätää, mutta eri syiden takia.
Ulriikka myöhänen [00:01:23]:
Okei. Tota ootsä jutellu paikallisten ihmisten kanssa, että miten tää on vaikuttanu heidän tilanteeseensa tää tilanne siellä tällä hetkellä?
Björn [00:01:31]:
Olen jutellu. Olen tavannu aika paljon ihmisiä. Mä kävin siis itse Etelä-Sudanin eteläosassa Jeissä, sellases kaupungissa. Se on tosi lähellä Ugandan rajaa. Sinne palaa tällä hetkellä, se oli jossain vaiheessa Etelä-Sudanin toisiksi suurin kaupunki, mutta konfliktien takia moni pakeni sieltä Ugandan puolelle. Nyt tällä hetkellä ne ihmiset palaa, mutta niillä ei oo mitään. Kun ne tulee takasin, niillähän ei oo oikein mitään, ja se vaikeuttaa tilannetta tosi paljon. Me kirkon ulkomaanavulta ollaan tuettu niitä esimerkiks käteisavustuksin, jolloin ne voi ostaa ne välttämättömyydet ekoina kuukausina, kun ne on palannu. Ja moni on ruvennu viljelemään siellä jotain omia viljelmiä, koska maaperä siellä on ihan sairaan hyvää. Periaatteessa kaikki kasvaa tosi helposti, mutta ongelma on siinä, että et ne ei pääse, ne ei oo voinu olla siellä konfliktien takia.
Ulriikka myöhänen [00:02:43]:
Eli aika monisyinen tilanne tässä taustalla tavallaan Etelä-Sudanissa tällä hetkellä. Mutta mainitsitki tässä, että maaperä on Etelä-Sudanissa itseasiassa viljelylle otollinen. Eiks se näin oo, että Etelä-Sudan tunnetaan vähän niinku itäisen Afrikan ruokakorinakin.
Björn [00:03:00]:
Jep, tosin Etelä-Sudanhan on iso maa, siellä on tosi paljon erilaisia maastoja. Eli pohjois-Etelä-Sudanissa on sellaista suota, jossa ei viljellä yhtä paljon, mutta varsinkin tossa eteläosissa, niin se vois toimia ihan silleen Etelä-Sudanin ja ehkä koko alueen ruokakorina, koska siellä kasvaa kaikki niin hyvin.
Ulriikka myöhänen [00:03:26]:
Mut tilanne on viime vuosina ollu niin haastava, että ihan tätä kaikkee hyötyy ei oo pystytty tästä saamaan irti. Vai mitä?
Björn [00:03:34]:
Just konfliktin takia kaupungista lähti Ugandaan tosi paljon ihmisiä ja maaseudulta, koska siellä tilanne oli myös paha, niin ihmiset lähti maalta kaupunkiin ja kaupungista myös Ugandaan. Eli tavallaan maaseutu siellä on ollu ihan tyhjä just sen takia, että siellä on aseistettuja ryhmiä, jotka liikkuu ja tekee elämästä hankalan ja vaarallisen.
Ulriikka myöhänen [00:04:00]:
Okei. Tosi kiinnostavaa. Siis mehän tiedetään se, että pitkittyneissä kriisitilanteissa ja pakolaistilanteissä ihmisillä ajan kuluessa ja hyvinki äkkiä alkaa tulla tärkeeeks se, että vois saada elantoa omalle perheelle, ja se toimeentulon merkitys alkaa siinä vaiheessa sitten korostua, kun kriisi pitkittyy, niin minkälaista työtä kirkon ulkomaanapu on tehny tuolla etelä-Sudanissa toimeentulon eteen.
Björn [00:04:28]:
Jep. Täällä Etelä-Sudanissa me tehdään aika paljon just niitä käteisavustuksia, joilla pääsee käyntiin, ja sit me ollaan tosi paljon yritetty auttaa nuoria saamaan jonkinlaisen ammattikoulutuksen. Siellä Jeissä mä kävin valmistujaisissa semmosissa periaatteessa ammattikouluvalmistujaisissa. Niillä oli ollu sellanen kolmen kuukauden koulutusjakso, jossa ne oppi esimerkiks puusepiks tai kampaajiks, ruoanlaittajiks, catering, myös mekaanikoiks. Eli tällästä apua me annamme, nuorille työtaitoja.
Ulriikka myöhänen [00:05:25]:
Nii just. Okei. Mut tää ammattikoulutus on tosi tärkee osa kirkon ulkomaanavun työtä Itä-Afrikassa muutenki. Minkätyyppinen koulutusohjelma tää sitte on, jos tää näin käytännönläheisiin ammatteihin valmistaa ihmisiä?
Björn [00:05:39]:
Joo. Se vähän riippuu, et missä päin Etelä-Sudania ollaan. Siellä Jeissä se on kolmen kuukauden jakso, missä ne oppii tärkeimmät asiat, jotta voi työskennellä. Sen jälkeen niillä oli valmistujaisseremonia, ja seremonian jälkeen niillä oli vielä viiden päivän koulutusjakso, jolloin ne oppii yksityisyrittäjiks tai tavallaan yrittäjiks, eli ne oppii, miten markkinoidaan omaa osaamista, miten tehää semmosta kirjanpitoo. Jotain tollasta pieniä juttuja, mitä pitää osata, jos aikoo tehä töitä. Ja sit sen jälkeen ne saa sellasen pienen starttipakkauksen riippuen siitä, mitä ne on opiskellu, jotta ne pääsee käyntiin.
Ulriikka myöhänen [00:06:30]:
Okei. Minkälainen tunnelma siellä oli siellä valmistujaisseremoniassa, mihin pääsit osallistumaan tällä viikolla?
Björn [00:06:36]:
No siellä oli ihan mahtava tunnelma. Ihmiset tanssi ja piti puheita ja oli tosi ilosia. Siellä oli yhteensä, siellä koulutusohjelmassa oli alottanu 200 oppilasta, ja valmistuneita oli ehkä 155, 154, joku tollanen. Osa oli tippunu pois ihan sen takia, että ne asu niin kaukana koulusta, ja kuljetuksien hinnat on aika korkealla tällä hetkellä, niin ne ei vaan pystyny osallistumaan koulutukseen koko sen kolmen kuukauden ajan. Mut ne jotka oli siellä, niin niillähän oli tosi hyvä meininki. Esimerkiks ne, jotka oli opiskellu kokeiks, nii ne laitto ruokaa. Se ruoka oli tosi hyvää. Kaikki oli tosi ilosia.
Ulriikka myöhänen [00:07:26]:
Siis pääsitsä maistamaa sitä ruokaa?
Björn [00:07:28]:
Tietenki.
Ulriikka myöhänen [00:07:30]
Aijaa, mitä siellä oli tarjolla?
Björn [00:07:33]:
Siellä oli sellasta maissipuuroa, joka on niitten se tavallaan hiilihydraattilähde. Ja jotain lihaa, oiskohan ollu vuohenlihaa. Ja sit jotain sellasta pinaattihöystöä siihen sivuun. Tosi hyvää.
Ulriikka myöhänen [00:07:56]:
Mahtavaa. Kuulostaa erilaisilta valmistujaisilta, kun mitä Suomessa ammattikoulussa on nähty, vai mikä sun ajatus on? Ootko koskaan osallistunu Suomessa vastaaviin?
Björn [00:08:06
No oon, ja kylhän tää oli aika paljon, täs oli aika paljon enemmän juhlimista ja tanssimista. Ehkä Suomessa ne juhlat ja tanssit on sen seremonian jälkeen, mut täs ne oli myös osana seremoniaa. Nii se oli tosi hauskaa ja jotenki just se, että ne pääs näyttää osaamistaan ne kokit.
Ulriikka myöhänen [00:08:26]
Hei minkä ikästä porukkaa siihen koulutusohjelmaa osallistu? Oliko nää minkä ikäsiä nuoria ihmisiä?
Björn [00:08:34]:
No tähän ohjelmaan osallistu myös vähän vanhempaa tai varttuneempaa väkeä, mutta yleisesti ne oli ehkä 20–35 vuotiaita, mutta sit löyty jotain 55-vuotiaita myös, jotka oli saanu jonku koulutuksen. Mut tää ei ollu silleen ikäspesifi, että sinne sai hakea, ja sit ne valitsi jotain ihmisiä. Esimerkiks mä oon täällä Juvassa käyny vastaavissa kouluissa, nii siellä se ikäraja on aika tiukka. Et jos oot yli 35-vuotias, nii sit on aika hankala päästä ohjelmaan mukaan. Mut Jeissä tää vielä onnistu.
Ulriikka myöhänen [00:09:12]:
Okei. Kiinnostavaa. Sä varmaan juttelit siellä aika paljon siihen koulutusohjelmaan osallistuneiden henkilöiden kanssa, nii jäiks sulla mieleen yksittäinen tarina tai oisko sulla kertoa jotain kuulumisia sieltä tarkemmin?
Björn [00:09:25]:
Jäi. Joo. Semmonen Anthony, joka oli käyny tän cateringin ja oli siellä tekemässä ruokaa, nii jotenki hänen tarina jäi mieleen. Hän oli siis ollu pakolaisena Ugandassa, ja siellä Ugandassa hän oli jo saanu koulutuksen. Hänest oli tullu maanviljelijä siellä, mutta hän ei ikinä tavallaan ihan tykänny siitä työstä, ja jotenki se, että hän yritti pakottaa sitä työtä tai itsensä tekemään sitä työtä. Johti kaikenlaisiin sellasiin pieniin ongelmiin. Esimerkiks hänellä oli orastava alkoholiongelma ja sellasta. Mut hän sano, että nyt kun hän oli päässy tohon koulutukseen, niin sen jälkeen hän ei ollu juonu tippaakaan. Sellanen 32-vuotias nuori mies, jolla oli myös kaks lasta ja perhe.
Ulriikka myöhänen [00:10:28]:
Okei. Oliks tää perhe tullu myös sitte Etelä-Sudaniin takasin?
Björn [00:10:33]:
Joo. Ne oli siis siellä valmistujaisissa myös. Tapasin vaimon ja lapset myös. Mut se oli siitä jännä, että toi catering ammattina, sitä ei mielletä miehelle sopivaks täällä. Niin sillä linjalla oli 15 oppilasta, 30 oppilasta. Nyt en muista ihan täsmälleen, kuinka monta oppilasta sillä linjalla oli, mutta siellä oli vaan kaks miestä ja loput naisia.
Ulriikka myöhänen [00:11:04]:
Okei, niin just.
Björn [00:11:06]:
Nii tavallaan oli ihan mielenkiintosta myös, että hän murs näitä muureja ja teki oman juttunsa. Koska hän sano, että hän on aina halunnu laittaa ruokaa. Se oli nuoresta asti Anthonyn unelma.
Ulriikka myöhänen [00:11:23]:
Nii. No onpa nyt ihan mahtavaa, että hän pääsi nyt kiinni tohon unelmaansa tän koulutusohjelman kautta. Ja kuulostaa muutenki, että on auttanu pistämään elämää järjestykseen, jos on ollu vähän haastava tilanne.
Björn [00:11:37]:
Jep. Ja toki siis saattaa kohdata uusia haasteita koko ajan, ja täällähän tääl EteläSudanissa ei mee mikään putkeen, että koko ajan tulee uusia haasteita, eikä ikinä tiedä, millon se konflikti syttyy taas tai millon siinä tulee pahempi vaihe. Kun me käytiin siellä Jeissä, niin meille sanottiin, että nyt on ollu tosi hiljasta, että viimenen seittemän päivää sitten oli joku välikohtaus. Ja ne sano sen silleen, että on rauha kestäny tosi kauan.
Ulriikka myöhänen [00:12:12]:
Nii just. Eiks Etelä-Sudan oo maailman nuorin valtio? Pitääkö se paikkansa? Joo. Se ehkä näkyy tavallaan sitte yhteiskunnassa.
Björn [00:12:25]:
JOo, se näkyy ehdottomasti. Ja sehän oli myös vähän jännää, että kun mä puhuin ihmisten kanssa siellä, niin jotku oli sitä mieltä, että ne irtaantu Sudanista, ja sen jälkeen elämä on ollu hankalampaa, koska kaikenlaiset kiistat ja aseistautuneet ryhmät ja tällaset vaikeuttavat elämää.
Ulriikka myöhänen [00:12:52]:
Joo, no hei sä oot osallistunu siellä nyt valmistujaisseremoniaan vasta, ja kirkon ulkomaanapu tosiaan Etelä-Sudanissa tukee ammattikoulutusta, jotta ihmisillä olis tulevaisuudessa mahdollisuus hankkia oma toimeentulo. Etelä-Sudan on maailman nuorin valtio, ja siellä yhteiskunta on vasta järjestäytymässä omille urilleen, niin miten tärkeetä ihmisten toimeentuloa parantava työ siellä on?
Björn [00:13:18]:
No täähän on tosi tärkeää. Siis kun mä oon ollu Etelä-Sudanissa ja puhunu varsinki varttuneemman väen kanssa, niin nehän pelkää tosi paljon, että nuoret lähtee aseistautuneiden ryhmien kanssa yhteistyöhön tai liittyy niihin, koska sieltä saa paremmin rahaa kuin oikeista töistä, jostain viljelyistä tai kaivamisesta puhutaan täällä, että aika moni tekee sellasta päivätyötä, että ne kaivaa jotain peltoja tai tällasta. Ja kun se rikollisuus tai tällanen, kun sieltä saa paremmin rahaa, niin sitä pelätään tosi paljon. Ja kun nuorilla on mahdollisuus luoda uraa, niin sehän rauhottaa sitä konfliktia tosi paljon.
[00:14:09] Musiikkia
Ulriikka myöhänen [00:14:19]:
No hei siis kirkon ulkomaanavulla on ollu maatoimisto Etelä-Sudanissa muistaakseni vuodesta 2010 lähtien. Me ollaan jonkin verran käyty siellä viestintäporukalla myös vierailulla ja tekemässä materiaaleja meidän viestintään, niin ootko sattunu näkemään ketään meidän vanhoja tuttuja siellä?
Björn [00:14:38]:
Joo, mä tapasin itseasiassa tossa viime vuoden yhteisvastuukampanjassa olleet sekä toi Samuel että Rose. Niin ne kaks tuli vastaan.
Ulriikka myöhänen [00:14:49]:
Okei.
Björn [00:14:50]:
Ja pääsin jututtaa niitä.
Ulriikka myöhänen [00:14:52]:
Okei. No mitäs heille kuuluu nykyään?
Björn [00:14:54]:
Samuel käy koulua, ja se nyt kohtaa tiettyjä vaikeuksia esimerkiks perheellä ei oo ihan tarpeeks ruokaa, ja vaikeuksia maksaa koulumaksuja, mutta ainakin hän saa nyt käydä koulua. Rosella taas toisaalta sillä oli taas vähän ehkä hankalampi tilanne, sanoisin.
Ulriikka myöhänen [00:15:18]:
Okei.
Björn [00:15:19]:
Sillon kun me tavattiin hänet viimeks vuos sitte, hän kävi koulua ja kaikki oli suht hyvin. Mut nyt. Ja sillon hän oli semmonen tosi puhelias ja avoin tyyppi, mutta nyt kun mä näin hänet, hän oli tosi hiljanen ja sulkeutunu ja arka. Ja täähän johtu siitä, että hän oli raskaana.
Ulriikka myöhänen [00:15:43]:
Ahaa, okei.
Björn [00:15:46]:
Ja häntä nolotti tosi paljon. Hän vähän pelkäs, että me suututtais hänelle, että hän on tullu raskaaks, koska täähän on tosi iso ongelma täällä Sudanissa, että tytöt jättää koulun kesken sen takia, että ne tulee raskaaks. Nii tää oli vähän sellanen vaikee tilanne.
Ulriikka myöhänen [00:16:07]:
Okei. No siis tarinahan kuulostaa sinänsä tutulta. Viime podcast-kaudella meillä oli mukana Rosen haastattelu yhdessä jaksossa, jossa me just puhuttiin teiniraskauksista ja tyttöjen koulunkäynnistä. Että vastaavaahan taitaa tapahtua aika usein. Minkälainen käsitys sulle on syntyny, että miten paikallinen yhteisö suhtautuu näihin nuoriin naisiin, jotka tulevat sitte raskaaks?
Björn [00:16:31]:
Sehän riippuu tosi paljon ehkä ihmisestä. Rosella oli sen verran hyvä tuuri, että sehän asuu setänsä luona ja sedän vaimon luona. Ne oli ensin vähän järkyttyneitä ja ehkä vähän pettyneitä, mutta sit ne tuli siihen tulokseen, niin ne auttaa. Sit kun lapsi on syntyny, niin ne voi pitää siitä lapsesta huolta niin, että Rose voi käydä koulut loppuun. Semmonen hauska yhtymäkohta, että sedän vaimo valmistu myös siinä ammattikoulu, niin tota se perhe on saanu jonkin verran tukea.
Ulriikka myöhänen [00:17:34]:
Nii just, ja ehkä sitte tulevaisuudessa toimeentuloa myös, kun on ammatti hänelläkin, jonka kautta voi sitä toimeentuloa hankkia.
Björn [00:17:32]:
Mutta ehkä tässä Rosen tapauksessa on tosi tyypillinen tarina täällä Etelä-Sudanissa, että se poikaystävä, jonka kanssa hän oli hankkiutunu raskaaks, niin sehän pakeni paikalta. Se kävi toista koulua. Oli Rosea vuoden vanhempi, oli 23, Rose on 22, ja se vaan pakeni paikalta. Sitä ei oo näkyny Jeissä sen jälkeen. Tästä Rose oli tosi vihanen.
Ulriikka myöhänen [00:18:04]:
Ymmärrettävästi. Pystyitsä Rosen kanssa juttelemaan yhtään siitä, millä tolalla toi perhesuunnittelutyö Etelä-Sudanissa on?
Björn [00:18:10]:
Mä kyselin siltä, että saaks ne, onks niillä seksuaalivalistusta koulussa, ja se sano, että kyllä niillä on, mutta ne ei sillon saanu kondomeja. Ja sit kun mä sen haastattelun jälkeen juttelin ihmisten kanssa ja paikallisväestön kanssa, niin he sano, että kondomeja saa, kun käy, niitä voi saada ilmaseks suht helposti, kun käy HIV-testissä tai tällasessa. Mutta ongelmana on ehkä se, että yhteiskunnassa on jonkin verran tabuja. Esimerkiks jos nainen pyytää, että käytetään kondomia, se mielletään seksityöntekijäks, mikä on ehkä vähän ongelmallista.
Ulriikka myöhänen [00:18:59]:
Okei. Nii just. Ei oo kyllä mikään hirveen helppo tilanne sit naisille eikä varsinkaan nuorille tytöille ja nuorille naisille. Ja eikä oo näin, että usein on se tilanne, että kun tullaan raskaaks tai on pieni vauva, niin ajatellaan, että sen kanssa ei voi mennä sinne kouluun ja jatkaa sitä koulunkäyntiä. Vai oonks mä ihan väärässä?
Björn [00:19:24]:
Se on vähän niin ja näin. Siis must se vaikuttaa siltä, että kun on raskaana, niin on semmonen, et ihmiset ajattelee, että ei voi käydä koulua. Esimerkiks Rose oli jättäytyny koulusta pois jo alkuraskauden aikana. Ja kun mä kyselin, että onks joku sanonu hänelle, että ei voi käydä koulua, kun on raskaana, niin vähän mutkien kautta sano, että ei sanonu, mutta oli sellanen fiilis jotenki. Mut toisaalta lapsethan on aika paljon mukana täällä. Monessa meidän ammattitutkinto, tai ihmiset, jotka saa niitä ammattitutkintoja, nii niille järjestetään sellanen päivähoito tai niiden lapsille. Siellä saattaa olla pihalla kymmenen lasta leikkimässä lastenhoitajien kanssa, kun äidit käy koulua. Et se ei välttämättä tarkota, että koulunkäynti loppuu, mut tietenki se on hankalampi järjestää.
Ulriikka myöhänen [00:12:30]:
Niinpä. Onks näitä päiväkerhoja ollu esimerkiks siellä Etelä-Sudanissa nyt meidän ammattikoulutuksen yhteydessä?
Björn [00:20:35]:
Näitä mä siellä näin, koska sehän on hankalaa, jos kaikki lapset on mukana siellä luokkahuoneessa. Ne lapset oli myös välillä luokkahuoneessa, mutta kun ne itkee ja pitää ääntä, niin saattaa olla, että kaikki oppi ei mee perille. Niin niille järjestetään ihan meidän toimesta päivähoitoa.
Ulriikka myöhänen [00:20:59]:
No jos tätä meidän keskustelua tässä summais, niin jos tulee raskaaks tai jos on pieni vauva, niin se ei ole este sille, ettei niitä kouluja vois käydä loppuun lopulta. Että vaatii vaan sen läheisen tukiverkon ja järjestelyjä henkilökohtasessa elämässä ja koulun puolessa, niin se kouluun paluu onnistuu myös nuorille naisille, vaikka tulis sitä perheenlisäystä.
Björn [00:21:25]:
Juuri näin. Ja pitää sanoa, et mä en tiedä, miten näissä valtion kouluissa. Mä en usko, että siellä järjestetään tällasta päivähoitoa, et siellä saattaa olla vaikeempi tilanne. Esimerkiks Rose käy sellasta, mutta Rosen onneksi sillä on se tukiverkosto, että jos ei oo sitä, niin sit saattaa olla tosi vaikea tilanne.
Ulriikka myöhänen [00:21:51]:
Nimenomaan. Ja mun mielestä Itä-Afrikassa kirkkohan tekee laajastiki tätä työtä, et me tuetaan tyttöjen ja nuorten koulunkäyntiä ja myös tätä kouluun paluuta perheenlisäyksen yhteydessä. Joissakin kouluissa on järjestetty mun mielestä sellasia tiloja, joissa pystyy hoitamaan ja imettämään vauvoja rauhassa. Nii näähän on sellasia asioita, jotka sitte ratkasee ihan käytännön arkea.
Björn [00:22:16]:
Jep, ehdottomasti.
Ulriikka myöhänen [00:22:17]:
Mut hei miks tää oikeestaan on tärkeetä, että tytöt ja naiset palaa kouluihin ja saa ne opinnot päätökseen.
Björn [00:22:24]:
No sehän mahdollistaa niille myös sellasen oman uran ja varsinki tällä hetkellä Etelä-Sudanissa, kun oon jutellu naisten kanssa täällä, niin konfliktin alkamisen jälkeen miehet on hyvin paljon enemmän ku aiemmin lähteny paikalta, kuten Rosen poikaystävä, kun joku tulee raskaaks. Et näitä tapauksia on tullu vastaan tosi moni mulla tän viikon aikana, kun oon ollu täällä. Ja ainaki ne vanhemmat naiset, keiden kanssa oon puhunu, nii ne sano, et se ei ollu sellasta aiemmin. Et tää konflikti on jotenki aiheuttanu sitä tosi paljon. Jolloin nainen on perheen pää, ja jos naisella ei oo mahdollisuutta ansaita elantoa, se tilanne on tosi vaikee.
Ulriikka myöhänen [00:23:15]:
Ihan totta. Ja mä oon ymmärtäny, että sillä naisten koulunkäymisellä tai sillä tyttöjen ja naisten sillä, että ne opinnot saatetaan loppuun, on tällanen ylisukupolvia koskettava vaikutus. Koulutettujen äitien lapset usein sitte menevät itse kouluun tulevaisuudessa. On tavallaan se tausta ja malli jo olemassa siellä.
Björn [00:23:35]:
Joo ehdottomasti.
Ulriikka myöhänen [00:23:36]:
Sinänsä siihen kannattaa satsata kyllä.
Björn [23:39]:
Jep, ja sillonhan vanhemmat ehkä ymmärtää sen koulutuksen tärkeyden, tai mitä se mahdollistaa se koulutus, jolloin he patistaa ehkä enemmän kun muuten käymään kouluja.
Ulriikka myöhänen [00:23:51]:
Mut hei aika juoksee meillä aika nopsaan. Kivaa on ollu jutella sun kanssa. Mitä suunnitelmia sulla nyt seuraavaks on? Sulla Itä-Afrikan kiertue siellä jatkuu, niin mikä meininki reissulla?
Björn [00:24:04]:
Ugandassa mä käyn tutustumassa niihin pakolaisleireihin, joihin ihmiset osittain täältä Etelä-Sudanista on lähteny tai paennu sinne Ugandaan, ja oon kuullu niistä tosi paljon, koska kaikkihan niissä varsinki Jeissä, joka on Bajan vieressä, nehän oli käyny siellä, ja niillä oli tosi monella perhe, myös monella meidän työntekijällä täällä, paikallisella työntekijällä on jotain perhettä niillä pakolaisleireillä. Nii musta on tai tulee olemaan mielenkiintosta nähä omin silmin, et mistä ne on puhunu ja millasta siellä on. Koska ihmisethän palaa sieltä tällä hetkellä Etelä-Sudaniin sen takia esimerkiks, että ruoka-annokset on pienentyny. Siellä on vaikeempaa elää nyt kun esimerkiks muutama vuos sitten, niin sen takia ihmiset myös palaa tänne Etelä-Sudaniin.
Ulriikka myöhänen [00:25:03]:
Mainitsit tän ruoka-annosten pienentymisen, niin eiks tää oo ollu sellanen asia, joka on jo vuosien ajan vaikuttanu tähän tilanteeseen elikkä et näissä Ugandan pakolaisyhteisöissä siellä rajan pinnassa se, että ruoan, se mitä sitä on ollu saatavilla, se on jo vuosien ajan ollu aika vähäistä.
Björn [00:25:22]:
Joo, näin oon kans ymmärtäny. Sit se on vähän sellanen, et jääkö sinne, koska lapset saattaa käydä koulua Ugandassa, ja he ehkä haluaa käydä sen koulun loppuun siellä, eikä lähtee Etelä-Sudaniin, jossa on vähän epävarmaa, että pääseeks kouluun. Niin tää on vähän sellanen, että isoja päätöksiä on pitäny joidenki tehä.
Ulriikka myöhänen [00:25:46]:
Aivan. No mut hei, mä toivotan sulle aivan mahtavaa loppureissua, ja voidaan palata näihin Uganda-asioihin sitten toisessa käänteessä, että miltä siellä tämä konfliktin toinen puoli näyttää näissä pakolaisyhteisöissä. Nii kiitos paljon tästä puhelusta, ja mä toivotan sulle oikein turvallista matkaa Itä-Afrikassa.
Laadukas koulutus on perusedellytys niin köyhyyden vähentämiselle, työpaikkojen luomiselle, talouskasvulle, tasa-arvolle, vakaille demokratioille kuin ilmastonmuutoksen torjumiselle. Saatua koulutusta mikään sota tai kriisi ei voi ottaa pois.
KOULUJEN MERKITYSTÄ ei voi liioitella. Tietojen ja taitojen kertymisen lisäksi koulut ovat lapsille ja nuorille turvallisia tiloja, kun heidän ympäristöään koettelevat kriisit ja katastrofit. Siksi onkin erityisen tärkeää huomata, että 222 miljoonaa kriisialueilla elävää lasta ja nuorta tarvitsee tukea koulutukseen.
Suomi on nostanut koulutuksen kehitysyhteistyön painopisteeksi – tämän pitää näkyä vahvemmin myös humanitaarisessa avussa. On tärkeää, että koulutus tavoittaa kaikki lapset ja nuoret – myös tytöt ja nuoret naiset sekä haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret, erityisesti vammaiset.
Muna Mohamed Haydar, 17, opiskeli kotonaan Somalian Hudurissa keväällä 2021. Kirkon Ulkomaanapu on tukenut Somalian syrjäseuduilla erityisesti tyttöjen koulutusta ja lasten ja nuorten psykososiaalista tukea tarjoavia ohjelmia. ”Tykkään käydä näillä tunneilla, koska ne ovat ilmaisia ja tunnen oloni turvalliseksi. Pidän opettajistani ja he opettavat hyvin. Lempiaineeni on matematiikka ja tykkään laskemisesta. Koulutus auttaa meitä rakentamaan valoisampaa tulevaisuutta”, kertoo Muna koulunkäynnistään. Kuva: Ismail Taxta
Koulutuksen merkitys korostuu kriisien keskellä
Alati muuttuvassa maailmassa koulutuksen merkitys korostuu, koska koulutus antaa ihmisille tietoja ja taitoja, joiden avulla he pystyvät paremmin mukautumaan ympäristönsä vaatimuksiin ja ratkaisemaan uudet ongelmat. Myös demokratian, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen juurruttamisessa koulutus on avainasemassa. Suuressa osassa maailmaa ilmastonmuutosta ei edes mainita vielä opetussuunnitelmassa.
Koulutus on sijoitus tulevaisuuteen. Koulutetut nuoret pärjäävät paremmin työmarkkinoilla joka puolella maailmaa. On kuitenkin tärkeää tukea myös sellaista koulutusta, joka antaa valmiudet luoda uusia työpaikkoja.
Nepalilainen Kalawati perusti oman ompelualan yrityksensä sen jälkeen, kun hän valmistui KUA:n tukemaan ammatilliseen koulutukseen. Nyt Kalawati jakaa osaamistaan kouluttamalla muita nuoria naisia. Kuva: Jari Kivelä
Afrikan maissa joka vuosi noin 10–12 miljoonaa nuorta tulee työmarkkinoille, mutta uusia työpaikkoja syntyy vain 3 miljoonaa. Tämä tarkoittaa, että Useissa kehittyvissä maissa ammattiin tai yrittäjyyteen johtavan koulutuksen kehittäminen on jäänyt vähälle huomiolle.
Kohtaanto-ongelma nuorten taitojen ja työnantajien tarpeiden välillä on suuri. Koulutuksen laadun ja saatavuuden parantamisessa opettajien koulutus ja hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeää. Valitettavan usein opettajat on jätetty sivurooliin koulutuksen kehittämisponnisteluissa.
Ammatillista koulutusta kaivataan myös uusilla aloilla
Työpaikkoja syntyy yhä enemmän ei-perinteisille aloille, joihin ei ole olemassa ammatillista koulutusta riittävissä määrin. Luovat alat, digitalisaatio ja ilmastonmuutosta torjuva vihreä siirtymä ovat sellaisia alueita, jonne myös uusia työpaikkoja syntyy. Ammatillisen koulutuksen kehittäminen, uusiin aloihin panostaminen ja opettajien osaamisen vahvistaminen ovat sellaisia alueita, joissa Suomella on paljon annettavaa.
Erityisen tärkeää on tuoda yhteen kansalaisjärjestöt, yksityinen sektori sekä julkiset toimijat. Suomalainen koulutusosaaminen tunnistetaan ja koulujärjestelmäämme arvostetaan maailmalla laajalti. Suomi on nostanut koulutuksen kehityspolitiikan painopistealueeksi ja koulutuksen tukemisella on suomalaisten laaja tuki.
Kirkon Ulkomaanavun tukemat kesäklubit tarjosivat ukrainalaisille lapsille psykososiaalista tukea ja mielekästä tekemistä vuonna 2022 Tšernihivin alueella. Lapsille järjestettyihin aktiviteetteihin sisältyi opettajien ohjaamana muun muassa liikuntaa, leikkejä ja pelejä, taideterapiaa, keskustelukerhoja ja englannin kielen oppitunteja. Kuva: Antti Yrjönen/KUA
Kirkon Ulkomaanavun saavutuksia koulutuksen alalla vuosina 2018–2022
Tuimme joka vuosi 245 000–350 000 lasta ja nuorta koulunkäynnissä.
Tukemme avulla yhteensä 2 700 vammaista lasta pääsi koulutuksen piiriin tai jatkoi koulunkäyntiään.
Lisäksi panostimme inklusiivisen koulutuksen kehittämiseen osana opettajien koulutusta useissa ohjelmamaissa.
Olemme kouluttaneet toimintamaissamme lähes 20 000 paikallista opettajaa ympäri maailman.
Pitkäjänteisen vaikuttamistyön myötä opinto-ohjaus otettiin mukaan Kambodžan kansalliseen koulutusstrategiaan. KUA koulutti maan ensimmäiset opinto-ohjaajat.
Vuonna 2022 olemme tukeneet Ukrainassa koulutusta sodan aiheuttaman kriisin keskellä kouluttamalla opettajia tarjoamaan lapsille psykososiaalista tukea ja järjestämällä noin 6 000 lapselle kesätoimintaa Tšernihivin alueella, joka oli sodan alkaessa jonkin aikaa Venäjän miehittämä.
KUA on käynnistänyt Ukrainassa EU-rahoitteisen suuren koulutushankkeen yhdessä kolmen muun järjestön kanssa.
Onko koulujen korjaaminen sodan keskellä turhaa puuhaa, Pauliina Kemppainen? KUA:n koulutusekspertti vastaa 13 tiukkaan väitteeseen
Pauliina Kemppainen ymmärsi Ugandassa kahdensadan ekaluokkalaisen edessä, ettei luokkakoosta voi aina nurista. Nyt vanhempi koulutusasiantuntija vastaa nippuun väitteitä, jotka putkahtelevat esiin myös KUA:n sosiaalisessa mediassa. Lue, miten Kemppainen selvisi toimituksen piinapenkistä.
”Lasten pitää päästä kouluun”
Olet taustaltasi opettaja, Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoinen ja sinulla on paljon kansainvälistä kokemusta koulutuksen alalta. Mielestäsi on parasta, kun lapset pääsevät kouluun.
Ehdottomasti. On lasten oikeus päästä kouluun kaikkialla maailmassa, taustasta riippumatta.
”Opettajilla on suuri vastuu tulevaisuudesta”
Kirkon Ulkomaanapu kouluttaa opettajia. Se on tärkeää, koska opettajat kasvattavat uutta sukupolvea.
Suurin osa koulua käyvistä lapsista ja nuorista viettää koulussa ja koulun aikuisten kanssa aikaa enemmän kuin omien vanhempiensa kanssa. Mitä pätevämpi ja paremmin koulutettu opettaja, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on tukea lapsia ja nuoria, joiden kanssa he päivät viettävät.
”Paras tapa auttaa lapsia on lahjoittaa vihkoja ja kyniä”
Kaikista paras tapa auttaa koululaisia on viedä kouluihin tavaroita kuten vihkoja, penaaleja ja aapisia.
Materiaalit ovat osa koulunkäyntiä, mutta jos ei ole koulutettua opettajaa, ne aapiset ja kynät eivät itsessään opeta mitään. Jos pitäisi valita opettajan ja kynän välillä, valitsisin joka kerta opettajan.
”On rahan hukkaamista korjata kouluja keskellä sotaa”
Kirkon Ulkomaanapu korjaa kouluja konfliktialueilla. Se ei ole oikein fiksua, koska sota voi rikkoa koulut uudelleen.
Kasvatamme pelloilla viljaa, jota syömme. Onko fiksua kasvattaa viljaa uudelleen? Väittäisin, että on. Samalla tavalla kouluja on syytä korjata, koska aina tulee uusia lapsia ja nuoria, jotka koulua tarvitsevat kasvun ja kehityksen tueksi.
”Miksi aina tuetaan vain tyttöjen koulunkäyntiä?”
Ainakin Suomessa pojat pärjäävät tyttöjä heikommin koulussa. On outoa, että Kirkon Ulkomaanapu keskittyy niin vahvasti tyttöjen koulutukseen.
Keskitymme kaikkien koulutukseen. Poikien ja nuorten miesten pääseminen kouluun on aivan yhtä tärkeää kuin tyttöjen ja nuorten naisten koulunkäynti. Silti tytöt ovat lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin pojat: heidän kouluun pääsemistä estetään edelleen monissa paikoissa. Tytöt tarvitsevat ekstrabuustia, jotta he pääsevät samaan lähtötilanteeseen kuin pojat. Tämä buusti ei vaikeuta poikien kouluunpääsyä.
”Suomessakin on tukea tarvitsevia lapsia”
Miksi koulutatte ihmisiä ulkomailla? Suomessakin olisi paljon koulussa tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria.
Jokaisella suomalaisella lapsella ja nuorella on oikeus koulunkäyntiin samalla tavalla kuin lapsilla ja nuorilla Keski-Afrikan tasavallassa, Keniassa ja Myanmarissa. Suomessa on olemassa resurssit ja mahdollisuudet päästä kouluun ilman Kirkon Ulkomaanapuakin.
”Koulutus menee hukkaan, jos ihmisillä ei ole kunnon asumisolosuhteita”
Ei ole järkeä kouluttaa ihmisiä, jotka elävät savimajoissa ilman toimeentuloa. Ensin pitäisi laittaa perusasiat kuntoon.
Se, nouseeko henkilö aamulla ylös savesta, tiilestä vai puusta tehdystä kodista, ei vaikuta siihen, miten tuottava osa yhteiskuntaa ihminen on tai minkälaisia kykyjä hänellä on. Koulutus on jokaisen ihmisoikeus ja ensimmäinen perusasia, joka pitää laittaa kuntoon. Niin ihminen voi saada toimeentulon, jolla pystyy elättämään myös perheen. Siksi me Kirkon Ulkomaanavussa panostamme ammatilliseen koulutukseen sellaisilla aloilla, joilla on kysyntää toiminta-alueillamme.
”Kehitysyhteistyövaroilla koulutetut eivät työllisty ikinä”
Kehitysyhteistyössä koulutetaan aina vain mekaanikkoja, puuseppiä ja kampaajia. Osa heistä ei työllisty ikinä.
Ammatillisen koulutuksen suunnittelu alkaa aina markkinatutkimuksesta. Siinä selvitetään, minkä alan osaajille paikallisesti on tarvetta. Jos alueella tarvitaan oikeasti lisää puuseppiä, koulutetaan puuseppiä – mutta vain sen verran kuin on tarve. Emme kouluta tuhatta, jos tarve on kymmenelle. Perinteisten ammattien lisäksi koulutustarvetta on nykyisin esimerkiksi graafikoille, valokuvaajille ja verkkosivusuunnittelijoille eli digipohjaisille ammateille, jotka ovat nykyaikaa mutta myös tulevaisuutta.
”Käteisavustukset pitää osoittaa tiettyyn tarkoitukseen, että ne varmasti auttavat oikealla tavalla”
KUA on jakanut käteisavustuksia perheille. Käteinen on tärkeää, ja sillä voidaan kattaa esimerkiksi koulukyytikuluja.
Käteisavustus on tärkeä avustusmuoto, koska se antaa perheille mahdollisuuden päättää itse, mihin he rahaa käyttävät. Se on osa ihmisarvoista elämää, että voi päättää itse hankinnoistaan ja olla aktiivinen tekijä eikä vain passiivinen avunsaaja.
Monissa KUA:n tukemissa kouluissa opiskellaan Koraania tai Raamattua, eikä koulutuksella ole muuta pointtia.
Me emme tee lähetystyötä. Pyrimme aina yhteistyöhön paikallisten opetusviranomaisten kanssa, jos se on eettisesti ja kansainvälisten lakien mukaan mahdollista. Jos rakentaisimme rinnakkaisen koulutusjärjestelmän, se kaatuisi lähdettyämme. Jos paikallisessa opetussuunnitelmassa on Koraani-tunteja tai vaikka buddhalaiseen uskoon liittyviä oppitunteja, myös meidän velvollisuutemme on mahdollistaa niiden opettaminen koulussa. Meillä ei ole oikeutta päättää, mitä uskontoja koulussa opetetaan.
”Koulutus on tärkeää myös sodan keskellä eläville lapsille”
Koulutus on erittäin merkittävä elementti esimerkiksi Syyrian ja Ukrainan jälleenrakentamisessa.
Kyllä. Koulutus on ihmisoikeus, oli tilanne ympärillä mikä tahansa. Ei ole lasten ja nuorten vika, jos ympärillä soditaan. Koulutuksella ja koulunkäynnillä on hyvin tärkeä rooli paitsi kasvatuksen myös psykososiaalisen tuen kannalta. Kouluun ja opetukseen palaaminen luo ja palauttaa rutiineja. Se palauttaa muistoja siitä, minkälaista elämä oli ennen sotaa ja luo merkitystä siihen päivään, kun on jotakin oikeaa tekemistä. Ammatillisen koulutuksen kautta pystytään myös kouluttamaan ihmisiä ammatteihin, joita jälleenrakentamisen aikana erityisesti tarvitaan.
”Jos koulumatka on vaarallinen, on parempi, että lapset jäävät kotiin”
Moni lapsi joutuu kehitysmaassa kulkemaan liian kauas ja liian vaarallista reittiä kouluun. Turvallisempaa olisi jäädä kotiin.
Koulumatkalla voi sattua ja tapahtua – myös Suomessa. Jätämmekö silti lähettämättä lapsemme kouluun? Vai yritämmekö tehdä koulumatkasta turvallisen? Samalla tavalla ihmiset kaikkialla maailmassa ajattelevat ja pyrkivät turvaamaan lasten koulunkäynnin. Koulutuksen avulla ihminen saa esimerkiksi luku- ja laskutaidot, joiden avulla maailmassa pärjää paremmin. Yhä uudelleen tutkimukset todistavat, että naisten kouluttautuminen on kaikkein tehokkain tapa perheille nousta köyhyydestä. Kouluttautuneet naiset laittavat kouluttautumattomia todennäköisemmin myös lapsensa kouluun. Riskejä on, mutta ovatko ne lopulta niin suuria, ettei koulunkäynti kannata?
”Suomessa on maailman paras koulujärjestelmä”
Suomalainen koulutusjärjestelmä on niin ylivertainen muihin verrattuna, että me emme voi oppia keneltäkään mitään.
Rohkea väite! Olemmeko me suomalaiset ihmisryhmänä niin ylivertaisia muihin verrattuna, että meillä ei ole mitään opittavaa yhtään keneltäkään? Olemmeko me ihan itse keksineet ne suuret koulureformit, joista menestyksemme on alkanut? Vai olemmeko kenties oppineet jostakin jotakin, että osasimme tehdä näitä muutoksia? Itse olen ollut Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Pohjois-Ugandassa vuoden ajan. Olin käynyt suomalaisen luokanopettajakoulutuksen ja olin shokissa. Olin aiemmin nurissut siitä, että minulla on luokassa 24 lasta. Pohjois-Ugandassa opettajilla oli pakolaisasutuskeskuksessa jopa 200 ekaluokkalaista. Jouduin ajattelemaan opettajuuden kokonaan uudelleen. Se oli valtava oppimisprosessi itselleni.
Kirkon Ulkomaanapu muistuttaa tulevaa hallitusta globaalin vastuunkannon, rauhantyön ja kestävään kehitykseen investoimisen tärkeydestä.
GLOBAALIT KRIISIT vaikuttavat myös suomalaisten elämään. Tämä on Kirkon Ulkomaanavun keskeinen sanoma vuoden 2023 eduskuntavaalien alla. Todellisuus on konkretisoitunut hyvin kouriintuntuvasti suomalaistenkin polttoaine-, ruoka- ja energialaskujen ampaistua rajuun nousuun sen seurauksena, että Venäjä aloitti helmikuussa hyökkäyssodan Ukrainassa.
Kuten sota Ukrainassa, myös Afrikan sarvea uhkaava nälänhätä ja globaali oppimisen kriisi ovat meidän ongelmiamme. Jos emme huolehdi suurista kriiseistä kaukana, löydämme samojen kriisien vaikutukset tavalla tai toisella kotioveltamme.
Kehitysyhteistyö on vastuun kantamista tulevaisuudesta ja turvallisuudesta
Eduskuntavaalien alla Kirkon Ulkomaanapu haluaakin muistuttaa, että kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu ovat vastuun kantamista yhteisestä tulevaisuudesta ja turvallisuudesta. Kehitysyhteistyöllä on erityinen merkitys inhimillisen turvallisuuden ja yhteiskunnallisen vakauden edistämisessä.
Monella mittarilla katsottuna maailmaa on viime vuosikymmenten aikana rakennettu parempaan suuntaan. Taloudellinen kehitys, panostukset julkisiin palveluihin ja osaltaan myös kehitysyhteistyö ovat onnistuneet. Äärimmäinen köyhyys on puolittunut, useampi tyttö käy koulua ja lapsikuolleisuus on vähentynyt – vaikka maiden väliset erot ovat suuria.
Koronapandemian myötä positiivinen kehitys on taittunut ja äärimmäinen köyhyys on jälleen lisääntynyt. Useita valtioita uhkaa pitkittynyt kriisi. Kirkon Ulkomaanavun kokemus korostaa sitä, että investoinnit koulutukseen, toimeentuloon, konfliktien ehkäisyyn ja rauhantyöhön sekä aitoihin kumppanuuksiin ovat tehokkainta kriisinhallintaa.
KUA:n tärkeimmät nostot tulevaan hallitusohjelmaan:
Hallitus sitoutuu nostamaan kehitysyhteistyön rahoituksen 0,7 prosentin BKTL-osuuteen vuoteen 2030 mennessä ja tekee oman osuutensa rahoituksen lisäyksistä.
Koulutuksen tukemista kriiseissä vahvistetaan merkittävästi myös osana Suomen humanitaarista apua sekä Suomen humanitaarisen avun politiikkaa.
Suomi kohdentaa kestävän kehityksen rahoitusta kuten investointeja ja lainoja myös hauraisiin valtioihin sekä pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseen.
Nato-Suomi säilyttää rauhantyön ulkopolitiikkansa ytimessä. Rauhanvälityksen ja rauhantyön ensisijaisuus kirjataan selkeästi tulevaan hallitusohjelmaan ja seuraavan hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon.
Koulutus on Suomen tärkeimpiä osaamisalueita
Koulutus on perusedellytys niin köyhyyden vähentämiselle, työpaikkojen luomiselle, talouskasvulle, tasa-arvolle, vakaille demokratioille kuin ilmastonmuutoksen torjumiselle. Saatua koulutusta mikään sota tai kriisi ei voi ottaa pois. Siksi meidän on satsattava koulutukseen, joka tavoittaa kaikki lapset ja nuoret – myös tytöt ja nuoret naiset sekä haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret, erityisesti vammaiset.
Lapsille koulut ovat turvallisia tiloja, kun heidän ympäristöään koettelevat kriisit ja katastrofit. 222 miljoonaa kriisialueilla elävää lasta ja nuorta tarvitsee tukea koulutukseen. Suomi on nostanut koulutuksen kehitysyhteistyön painopisteeksi – tämän pitää näkyä vahvemmin myös humanitaarisessa avussa.
Alati muuttuvassa maailmassa koulutuksen merkitys korostuu, koska se antaa ihmisille tietoja ja taitoja, joiden avulla he pystyvät paremmin mukautumaan ympäristönsä vaatimuksiin ja ratkaisemaan uudet ongelmat. Myös demokratian, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen juurruttamisessa koulutus on avainasemassa. Suuressa osassa maailmaa ilmastonmuutosta ei edes mainita opetussuunnitelmassa.
Pienet ja keskisuuret yritykset luovat työpaikkoja kehittyvissä maissa
Pienet ja keskisuuret yritykset ovat erityisen tärkeitä uusien työpaikkojen syntymisen kannalta. Kuitenkin juuri vähiten kehittyneissä maissa pk-sektori on alikehittynyt. Puhutaan ”missing middle” -ilmiöstä. Säälliset, paikallista ja globaalia kestävää kehitystä tukevat työpaikat kehittyvissä maissa ovat paitsi näiden maiden, myös EU:n ja Suomen etu.
Kirkon Ulkomaanapu on vahvasti mukana kehittyvien maiden yksityisen sektorin vahvistamisessa tukemalla erityisesti naisten yrittäjyyttä koulutuksen ja mikrolainojen avulla. Naisten yrittäjyyden ja taloudellisen itsenäisyyden tukeminen on merkittävä tapa edistää myös Suomelle tärkeää arvoa naisten oikeuksia.
FCA Investments -sijoitusyhtiö puolestaan tekee vaikuttavuusinvestointeja pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kehittyvissä maissa. Kolmessa vuodessa FCAI on sijoittanut 12 miljoonaa euroa rahastojen kautta sekä tehnyt kolme suoraa sijoitusta, joiden avulla vastuulliset yritykset kasvavat ja luovat säällisiä, pysyviä työpaikkoja Afrikan kasvavalle nuorisolle.
Nato-Suomen pysyttävä vahvasti rauhantyön puolella
Sota on suunnattoman kallista, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Silti vain yksi prosentti kansainvälisestä säätiörahoituksesta kohdistuu rauhaan ja turvallisuuteen. Tämä korostaa rauhanvälitykseen ja rauhantyöhön panostamisen unohtunutta tärkeyttä. Toimimattomuuden kustannukset ovat korkeat.
Rauhanvälityksestä on muodostunut kansanvälinen brändi Suomelle. Maan poliittinen johto on profiloitunut kansainvälisten keskustelujen ja yhteyksien ylläpitäjänä. Suoria korkean tason suhteita myös vaikeisiin kumppaneihin arvostetaan laajasti. Samoin arvostetaan sitä, että Suomi on sitoutunut tukemaan kansainvälisten konfliktien ratkaisua, ei pelkästään puheiden tasolla vaan myös käytännössä.
Tulevan Nato-Suomen ydinkysymys on, onko rauhanvälitys jatkossakin olennainen osa Suomen ulkopolitiikkaa. Mielestämme Natojäsenyys voi parhaimmillaan tehostaa Suomen roolia rauhantyössä.
Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg jää eläkkeelle – uuden järjestöjohtajan rekrytointi on käynnistymässä
Väliaikaiseksi toiminnanjohtajaksi siirtyy varatoiminnanjohtaja Tomi Järvinen.
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) pitkäaikainen toiminnanjohtaja Jouni Hemberg, 66, jää eläkkeelle loppuvuodesta 2022. Hemberg on toiminut tehtävässä vuodesta 2015 lähtien.
Kirkon Ulkomaanapuun Hemberg tuli vuonna 2008 humanitaarisen avun päälliköksi. Sittemmin hän on toiminut järjestön kansainvälisen työn johtajana (2009–2013) ja edustajana Washingtonissa (2013–2015).
“KUA-vuoteni ovat olleet innoittavia ja antaneet minulle paljon. Minulle on jäänyt erityisesti mieleen lukuisat kenttämatkat ja keskustelut avunsaajien kanssa, ” Hemberg kuvailee.
Hemberg kertoo lähtevänsä eläkkeelle hyvillä mielin.
“KUA on niin sanotusti hyvässä kunnossa ja valmis kohtaamaan tulevien aikojen haasteet. Oma aikani toiminnanjohtajana on toki ollut haasteiden keskellä elämistä ja toimimista: ensin kehitysyhteistyön jättileikkaukset vuonna 2015–16, sitten pandemia 2020 alkaen ja tietenkin Ukrainan sota muista maailman tapahtumista puhumattakaan. Yhtään tylsää päivää ei ole ollut.”
Hemberg on seurannut vuosikymmenten ajan kansainvälistä avustustyötä aitiopaikalta. Ennen Kirkon Ulkomaanapua hän on tehnyt työuraansa kansainvälisissä tehtävissä YK-järjestöissä, Punaisella Ristillä sekä Pelastakaa Lapset -järjestössä. Hemberg on ollut myös nykyisen Kuningas Charles III:n palveluksessa hänen avustusjärjestössään Intiassa 90-luvulla.
Toiminnanjohtajana tehtävistä Hemberg jää lomalle 20.10., minkä jälkeen väliaikaisena toiminnanjohtajana jatkaa Tomi Järvinen. Järvinen on työskennellyt KUA:ssa vuodesta 2013 lähtien ja ollut varatoiminnanjohtajana huhtikuusta 2021 alkaen.
Hembergin seuraajan rekrytointiprosessi on käynnistymässä ja tavoitteena on, että uusi toiminnanjohtaja aloittaa työssään vuoden 2023 alkupuolella.
Pienestä toimijasta Suomen suurimmaksi kansainvälisen avustustyön järjestöksi
Juuri 75 vuotta täyttäneellä Kirkon Ulkomaanavulla on maatoimistoja 11 maassa Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä. Lisäksi KUA on vastikään perustanut kahdennentoista maatoimistonsa Ukrainaan. Kirkon Ulkomaanavussa työskentelee lähes 4000 työntekijää, joista noin 120 Suomessa ja loput maailmalla.
Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg (oikeallla) tapasi muiden järjestöjen edustajia Ukrainan Lvivissä toukokuussa 2022. Hembergin vasemmalla puolella KUA:n humanitaarisen avun päällikkö Jan De Waegemaeker ja Ukrainan-avustusoperaatiota johtaja Yannic Georis. Kuva: Antti Yrjönen / KUA.
Hembergin luettelee menestystarinan reseptiksi kasvaneen rahoituksen, innovaatiot, onnistuneet rekrytoinnit ja avarakatseiset luottamushenkilöt, jotka ovat tukeneet muutosta. Hemberg painottaa myös, että myös KUA:n erikoistuminen koulutukseen, toimeentuloon ja rauhaan on ollut onnistunutta.
“Säätiön kasvu 20 miljoonan euron organisaatiosta noin 80 miljoonan euron konserniksi ja henkilöstön kasvu sadasta työntekijästä lähes 4000 hengen organisaatioksi näin vuoden 2008 jälkeen on ollut merkittävä juttu,” Hemberg toteaa.
KUA on valmis kohtaamaan tulevien vuosien haasteet
Maailma on kuitenkin juuri nyt monenlaisten haasteiden edessä. Euroopassa on sota ja Itä-Afrikka kärsii historiallisesta kuivuudesta, joka vaikuttaa alueen ruokaturvaan ja miljoonien ihmisten elämään.
“Olemme viimeisen 15 vuoden aikana olleet varsin onnistuneita varainhankinnassamme kaikilla eri sektoreilla. Nyt edessä näkyy paljon tummia pilviä niin julkisen kuin yksityisenkin rahoituksen alueilla,” Hemberg summaa.
Eläkkeelle jäävällä toiminnanjohtajalla riittää kuitenkin uskoa tulevaan.
“Olemme varautuneet ennalta tuleviin vuosiin strategiassamme ja KUA 2030 -työssämme. Vahvuuksiamme ovat joustavuus, nopea reagointikyky tarpeen tullen sekä tietenkin osaava henkilöstö.”
Lokakuun 11. päivänä vietetään kymmenettä YK:n kansainvälistä tyttöjen päivää
YK:n kansainvälisenä tyttöjen päivänä muistutetaan, että tyttöjen pääsy kouluun auttaa niin perheitä, yhteisöjä kuin koko yhteiskuntaakin. Kirkon Ulkomaanapu työskentelee Somaliassa tyttöjen koulutuksen ja rauhantyöhön osallistamisen eteen.
HAWA, 16, ei suhtaudu koulunkäyntiin itsestäänselvyytenä. Somaliassa moni ikätoveri voi vain haaveilla opiskelusta; Hawa haaveilee oppivansa englantia kunnolla.
”Sitten voin keskustella kaikenlaisten ihmisten kanssa”, hän kertoo Kirkon Ulkomaanavulle (KUA) koulussaan Mama Gediassa.
Köyhässä ja hauraassa Somaliassa monille lapsille ja nuorille tulevaisuudesta unelmointi on vaikeaa. Vuosikymmenien konfliktin jäljiltä maassa ei ole juurikaan jäljellä infrastruktuuria, minkä lisäksi maata piinaa vaikea ja pitkittynyt, ruokaturvaa uhkaava kuivuus.
Syyskuussa Maailman ruokaohjelma varoitti aluetta uhkaavasta nälänhädästä. Ukrainan sodan vuoksi tuontiviljan saamisessa on ongelmia, inflaatio on paikoin jopa yli kaksinkertaistanut ruoan hinnan, ja turvallisuustilannetta heikentävät paikalliset konfliktit ja terrori-iskut. Kymmenettuhannet ovat joutuneet jättämään kotinsa väkivallan vuoksi tai menettäneet elantonsa kuivuuden myötä, mikä on johtanut köyhyyden kierteeseen.
Hawakaan ei pääsisi kouluun ilman ulkopuolista apua, sillä vanhemmilla ei olisi varaa koulumaksuihin. KUAn tuen ansiosta perheen ei tarvitse maksaa koulunkäynnistä, oppimateriaaleista tai koulupuvuista.
Opettajiaan Hawa kuvailee roolimalleikseen. Hän kokee saavansa heiltä rohkaisua ja kannustusta sekä laadukasta opetusta.
”Olen täynnä energiaa ja haluan käyttää hyödykseni tilaisuutta kouluttautua”, hän kertoo. ”Aikuisena haluan työskennellä humanitaarisessa järjestössä.”
16-vuotiaan Hawan mielestä tyttöjen koulutus on tärkeää, koska koulutuksen avulla he voivat huolehtia itsestään ja lastensa tulevaisuudesta. KUVA: ISMAIL TAXTA
LOKAKUUN 11. PÄIVÄNÄ vietetään kymmenettä YK:n kansainvälistä tyttöjen päivää. Kymmenen vuoden aikana tyttöjen mahdollisuuksiin on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota, mutta ei vieläkään riittävästi. Ilmastonmuutos ja koronaviruspandemia ovat kasvattaneet tyttöjen taakkaa entisestään ja jopa vieneet jo saavutettua kehitystä taaksepäin.
YK:n mukaan vaikeudet kuitenkin kasvattavat luovuutta, resilienssiä ja sinnikkyyttä. Järjestö kertoo teemapäivän verkkosivulla satojenmiljoonien tyttöjen toistuvasti osoittaneen, että taidot ja mahdollisuuden saadessaan he voivat toimia kehityksen ajureina yhteisöissään kaikkien yhteiseksi eduksi.
KUA pyrkii omalla työllään edistämään tyttöjen mahdollisuuksia kouluttautua muun muassa jakamalla heikoimmassa asemassa oleville koulupukuja ja -tarvikkeita, tukemalla vanhempien toimeentuloa, tekemällä valistustyötä sekä rakentamalla kouluja ja luokkahuoneita ja hankkimalla huonekaluja ja opetusvälineitä.
”Somaliassa koulutussektorin tarpeet ovat valtaisat lähtien opettajien koulutustasosta sekä koulujen sijainnista ja riittävyydestä”, sanoo Ikali Karvinen, KUAn maajohtaja Somaliassa. ”Koulut ovat huonokuntoisia, luokkakoot liian suuret ja opettajat heikosti koulutettuja.”
Vaikka monet koululuokat ovat tupaten täynnä oppilaita, ongelmana on Karvisen mukaan sekin, että monien lasten koulunkäynti jää kesken. Yleisin syy on köyhyys: lapset joutuvat jo pieninä auttamaan perheen elättämisessä.
Oppilas lukee luonnontieteiden oppikirjaa, jossa kerrotaan muun muassa säästeliäästä veden käytöstä. Sormessaan hänellä on laite, jota muslimit käyttävät päivittäin helpottamaan rukousten laskemista. KUVA: ISMAIL TAXTA
VAIKEASSA TILANTEESSA tyttölapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, ja syyt ovat moninaisia. Karvinen kertoo, että taustalla on sekä kulttuurisia ja perinteisiä että rakenteellisia tekijöitä. Tyttölasten koulutusta ei ole arvostettu samalla tavalla kuin poikien, ja tyttöjen halutaan auttavan kotitöissä ja tulonhankinnassa.
Lisäksi monet perheet eivät halua lähettää tyttöjä kouluun koulumatkan vaarallisuuden vuoksi. KUA onkin pyrkinyt myös auttamaan kouluja olemaan turvallisia paikkoja: esimerkiksi Hawan koulussa Mama Gediassa KUA on luonut oppilaille väylän ilmoittaa uhkaavista tilanteista opettajille.
Jotkin tyttöjen koulupudokkuuden syyt ovat hyvinkin arkipäiväisiä. Karvinen sanoo, että murrosikäiselle tytölle hygieniatilojen puute tai se, ettei tytöille ole omia vessoja, voi olla merkittävä asia. Tärkeä rooli on siis myös terveystiedon antamisella, asiallisilla saniteettitiloilla ja vaikkapa terveyssiteiden tarjoamisella.
Ratkaisu piilee Karvisen mukaan yhteisön tietoisuuden lisäämisessä esimerkiksi tyttöjen oikeudesta koulutukseen ja sen positiivisista vaikutuksista perheisiin, yhteisöihin ja koko maahan.
”Jos sukupolvi toisensa jälkeen putoaa koulusta pois ja yhä useampi jää vaille koulutusta, maahan syntyy intellektuaalinen vaje. Silloin riippuvuus ulkopuolisesta avusta ja kansainvälisistä järjestöistä syvenee sekä hetkellisesti että pitkällä tähtäimellä.”
Johtajaopettaja Lul Mohamed Nur haluaa kannustaa tyttöjä kouluttautumaan. Hänen koulussaan on oppilaina enemmän tyttöjä kuin poikia. KUVA: ISMAIL TAXTA
LUL MOHAMED NUR on yksi 16-vuotiaan Hawan roolimalleista Mama Gedian koulussa. Johtajaopettaja kertoo, että koulussa on nyt tyttöjä enemmän kuin poikia.
”Olemme päässeet tähän tilanteeseen väsymättömällä kampanjoinnilla ja kertomalla, miksi tyttöjen lähettäminen kouluun on tärkeää. Näyttää siltä, että yhteisö on ottanut viestimme vastaan hyvällä asenteella.”
Myös yhteisön koulutuskomitean puheenjohtaja Abdullahi Moallin Ali kertoo kampanjoinnin olleen tärkeässä roolissa asennemuutoksessa. Kun perheille selviää, että koulunkäynti on maksutonta eikä koulupuvuista tai oppimateriaaleista tarvitse maksaa, yhä useampi perhe on lähettänyt lapsensa kouluun.
Mama Gedian yhteisön koulutuskomitean puheenjohtaja Abdullahi Moallin Ali kertoo KUAn auttavan koulussa muun muassa kouluttamalla komitean jäseniä, tarjoamalla koulupukuja ja materiaaleja sekä maksamalla opettajien palkan. KUVA: ISMAIL TAXTA
Koulunkäynti voi jännittää myös itse lasta. 10-vuotias Suleqo pitää nyt koulutusta tärkeänä kaikille lapsille sukupuolesta riippumatta, ja hän haluaa kaikkien vanhempien antavan lapsille samanveroiset mahdollisuudet. Alun perin albiinotyttö ei kuitenkaan itse halunnut kouluun.
”Ensin hän vastusteli, mutta nyt hän on tottunut koulunkäyntiin ja pitää siitä”, äiti Hamaro Mohamed Nur kertoo.
Suleqo ei albinismin vuoksi näe hyvin. Tilanne on ratkaistu siten, että tyttö istuu lähellä liitutaulua, jotta hän näkee lukea opettajien kirjoittaman tekstin.
”Hänen kiinnostuksensa koulunkäyntiin on kasvanut sen jälkeen kun hän sai koulupuvun ja oppimateriaaleja. Nyt hänellä on paljon energiaa opintoihinsa, ja tyttäreni todella pitää opettajistaan”, äiti kertoo.
Hamaro Mohamed Nur on albiinotyttö Suleqon äiti. Hän on nähnyt tyttärensä muuttuvan energisemmäksi koulunkäynnin myötä. KUVA: ISMAIL TAXTA
AKUUTTI KRIISI vie usein huomion pitkäkestoisilta tavoitteilta. Somaliassa nälänhätä uhkaa lähes puolta väestöstä, noin seitsemää miljoonaa ihmistä.
Karvinen muistuttaa, että kansainvälisen yhteisön apu kriisitilanteissa on tietenkin valtavan tärkeää. Olennaista on kuitenkin muistaa katsoa myös pidemmälle tulevaisuuteen.
Kirkon Ulkomaanapu keskittyy työssään Somaliassa rauhantyöhön, kuten kansallisen sovintoprosessin ja osallistavan paikallishallinnon tukemiseen. Työhön kuuluu myös koulutuksen ja toimeentulon edistäminen: Somalimaassa KUA on tukenut kahta ammatillista oppilaitosta, joissa opetussuunnitelmia on päivitetty ottamalla oppiaineiksi opiskelijoiden ohjaus ja yrittäjyyskasvatus. KUAlta saatavalla tuella opiskelijoita on myös kannustettu yrittäjyyteen.
Koronapandemian aikaan KUA pyrki pitämään lapset kouluissa esimerkiksi rakentamalla oppimistiloja vaikeakulkuisille seuduille ja kouluttamalla opettajia. Baidoan, Hudurin ja Elbarden kaupungeissa on KUAn tuella saatu aikaan 10 uutta väliaikaista koulutilaa ja 16 kunnostettua luokkahuonetta. Lähes puolet oppilaista on tyttöjä.
Karvinen korostaa, että rauhantyö ei ole erillinen saareke vaan osa laajaa kokonaisuutta. KUA on myös tehnyt työtä edistääkseen etenkin nuorten ja naisten osallistamista rauhan rakentamiseen muun muassa järjestämällä tilaisuuksia, joissa syrjäytyneet ryhmät pääsevät esiin, sekä tukemalla naisjärjestöjen BAYWAN-verkoston perustamista Lounais-Somaliassa.
10-vuotias Suleqo haluaa aikuisena olla tunnettu insinööri tai opettaja. Matematiikka on hänelle helppoa. KUVA: ISMAIL TAXTA
NÄLÄNHÄDÄN, VÄKIVALTAISUUDEN ja turvattomuuden keskelläkin on toivoa. KUAn Karvinen painottaa, että pienillä muutoksilla ja parannustöillä voi olla iso vaikutus. Esimerkiksi koulujen turvallisuutta voidaan parantaa rakentamalla niiden ympärille aita ja kontrolloimalla, ketä porteista kulkee.
”Koulut ovat monille lapsille turvallisimpia paikkoja. Kun lapset saadaan kouluun, he ovat turvassa esimerkiksi lapsityövoimaan tai terroristijärjestöihin luisumiselta.”
Karvinen sanoo, että koulua käyvillä lapsilla oppimisen ilo kasvattaa tyytyväisyyttä elämään ja luo toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen. Koulutetulla lapsella on myös mahdollisuus tehdä esimerkiksi terveellisempiä valintoja elämässään, joten vaikutukset ovat hyvin kokonaisvaltaisia: terveempi ja koulutetumpi väestö tarkoittaa, että Somalia voi alkaa itse huolehtia palveluistaan, turvallisuudestaan ja ihmisoikeuksien toteutumisesta.
Tyttöjen koulutus voi katkaista myös haitallisten perinteiden kierteen. Karvinen kertoo, että koronaepidemian aikana havahduttiin siihen, että tyttöjen sukuelinten silpominen alkoi taas lisääntyä.
”Koulutetut tytöt ja naiset ovat avainasemassa taistelemassa tätä ihmisoikeusrikkomusta vastaan.”
Erityisen laaja vaikutus on tyttöjen koulutuksella.
”Koulutettu nainen haluaa, että myös hänen lapsensa saavat koulutuksen. Se on hyvän kehä, jota me KUAssa haluamme olla vahvistamassa”, Karvinen korostaa.
Tee tyttöjen päivän lahjoitus
Lahjoita MobilePaylla numeroon 59695
Lähetä tekstiviesti TYTTÖ numeroon 16499 (20€)
Tee tilisiirto tilille FI08 5723 0210 0215 51, viitenumero: 6143
Ilmastonmuutos, koronavirus ja maaorjuuden jättämä varjo koettelevat Nepalin kaukolännessä eläviä – porsaat, kanat ja vihannekset vakauttivat toimeentulon
Porsaiden kasvatus ja vihannesten viljely tuovat leivän entisten maaorjien ruokapöytiin Nepalin kaukolännessä. KUA tukee paikallisten toimeentuloa, mutta kovaonnisimmissa kylissä elämää haastavat kuivuus ja kaiken mukanaan vienyt tulipalo.
NORMAALINA KESÄNÄ Mohanajoen vesi tulvii ja kurkottelee tasaisessa maastossa Bipatpurin kylään asti. Vihanneskuorman kuljettaminen joen vastarannalle Intiaan vaatii sekä veneen että kuljettajan.
Jokavuotinen monsuuni alkaa Nepalin Kaukolännessä yleensä kesäkuun alussa, mutta tänä vuonna sääilmiö myöhästyi viikkoja. Paikalliset naiset ylittävät jokeen piirretyn rajan Nepalin ja Intian välillä kahlaamalla. Vain sarinhelmoja ja housunlahkeita tarvitsee nostaa.
Lämpötila on jo toista viikkoa kohonnut yli 40 asteeseen. Maa on kuivuudesta koppuralla, kasvit ja ihmiset tarvitsevat vettä. Osa kylän kaivoista on kuivunut eikä uusia kaivonpaikkoja kannata etsiä, koska pohjaveden löytäminen on liian epävarmaa ja kaivaminen kallista.
Vuosi on ollut muutenkin poikkeuksellinen. Bipatpurin naisilla ei ollut tänä keväänä myytävää joen vastarannalla sijaitseville Intian vihannestoreille. Jo huhtikuussa kylä kohtasi katastrofin, joka vei sadon ja varastot.
Normaalina kesänä Mohanajoen vedenpinta on niin korkealla, ettei yli pääse kahlaamalla. Nepalin kaukolännessä Bipatpurin kylän naiset käyvät joen vastarannalla Intiassa myymässä vihanneksia. Kuva: Uma Bista
Tulipalo ajoi hätäavun varaan
Pellolle jäävän kasvijätteen polttaminen on Bipatpurissa jokavuotinen perinne, sillä kulotus vapauttaa maaperästä ravinteita.
Tänä vuonna arvaamaton ja poikkeuksellisen voimakas tuuli pilasi kaiken, ja tuli levisi hetkessä. Talot, ruokasäiliöt ja karjasuojat paloivat yksi toisensa jälkeen. 71 perheen kodit tuhoutuivat tai vaurioituvat, ja tuli tappoi myös kotieläimiä. Hiiltyneet puunrungot ja pöllit on jo raivattu sivummalle, mutta mieliala kylässä on apea.
”Vain ihmiset pelastuivat”, naiset kertovat.
Tuli vei myös ison osan kylän osuuskunnan säästöistä, jotka olivat yhdessä rasiassa.
Tuli vei huhtikuussa 2022 kymmeniä koteja, talousrakennuksia, ruokavarastot ja säästöt Bipatpurin kylässä Nepalin kaukolännessä. Henkilöuhreilta onneksi vältyttiin. Kuva: Uma Bista
”Kaikki on menetetty. Elämme nyt hätäavun varassa.”
Perhe oli hankkinut Kirkon Ulkomaanavun tuella hankittu emakon, joka kuoli palossa. Myös viisi porsasta menehtyi ilman emän hoivaa. Menetys oli Chaudharyn perheelle suuri.
Sikojen avulla Belmati Devi Chaudhary oli säästänyt rahaa ja maksanut lastensa koulunkäynnin. Vanhin poika Sanjay Chaudhary, 23, seisoo neuvottomana äitinsä vierellä.
”Joudun ehkä lähtemään Kathmanduun töihin. Täältä on vaikea saada palkkatyötä”, hän kertoo.
Belmati Devi Chaudhary ja hänen poikansa Sanjay Chaudhary ovat saaneet Kirkon Ulkomaanavulta avustusta tulipalossa menettämänsä kodin jälleenrakentamiseen. Kuva: Uma Bista
Äiti ei halua pojan lähtevän pääkaupunkiin tai Intiaan, jonne niin moni nuori nepalilaismies on suunnannut vuosien ajan erilaisten hanttihommien perässä.
Chaudharyt ovat entisiä maaorjia, kuten monet muukin Bipatpurin kylässä ja ympäröivän Kailalin alueella. Nepalissa yli 200 vuotta jatkuneet haliya- ja kamayia-velkaorjuuden muodot kiellettiin 2000-luvun alussa, mutta sukupolvilta seuraaville periytynyt heikompi asema tuntuu yhä entisten maaorjien elämässä ja taloudellisessa tilanteessa.
Nepalin kaukolännen sateet olivat myöhässä kesäkuussa. Maa oli äärimmäisen kuivaa. Kuva: Uma Bista
Sikojen kasvattaminen toi elannon
Jumani Chaudhary, 50, on yksi KUA:n tukeman naisten ryhmän 29 jäsenestä. Naiset kasvattavat Gaurigangan kunnan alueella sikoja. Ryhmä on opetellut tekemään sikojen rehuksi puuroa maissista ja vehnän jauhamisen sivutuotteena syntyvistä aineksista.
”Säästämme ruokintakuluissa. Rehun ansiosta siat kasvavat nopeammin ja ovat terveempiä”, Jumani Chaudhary kertoo.
Naiset haaveilevat myyvänsä sianrehua pian myös ryhmän ulkopuolelle. Rehutuotannon turvaamiseksi naiset haluaisivat perustaa oman myllyn.
Sheela Chaudhary, 22, on saanut pojalleen Ronim Chaudharylle ruoka-avustusta Kirkon Ulkomaanavulta koronaviruksen aiheuttamien sulkujen aikaan. Kuva: Uma Bista
Sikasuojassa pilkullinen, ruskea ja vaalea porsas röhkivät ja tuuppivat toisiaan. Ne kerjäävät makupaloja. Emakko porsii ensimmäisen kerran alle vuoden vanhana ja voi synnyttää kymmenkunta elävää porsasta kahdesti vuodessa. Oikealla hoidolla ja ravinnolla porsaat kasvavat nopeasti.
”Täysikasvuisesta karjusta maksetaan jopa 30 000 rupiaa”, kertoo Bishni Chaudhary, 43.
Naapurissa asuva, samaan naisten ryhmään kuuluva Sanu Chaudhary, 27, kertoo ansainneensa äskettäin 50 000 rupiaa myymällä seitsemän porsasta. Euroissa porsaiden hinnat eivät kuulosta kummoisilta, 1 000 rupiaa vastaa noin 7 euroa. Nepalin Kaukolännessä yhden porsaan hinnalla saa kuitenkin tärkeitä asioita kuten lapselle koulunkäynnin mahdollistavat koulupuvun, koulupäivän ateriat lukuvuodelle, vesipullon ja koulutarvikkeet.
”Sikojen kasvattaminen on helpompaa ja vähemmän työlästä kuin esimerkiksi puhvelien, joista saa maitoa vain osan vuotta eli niin kauan kuin ne imettävät vasikkaa”, kertoo Jumani Chaudhary.
Ilman maidontuotantoa puhveli ei tuota mitään, ja puhvelin hankintahinta on sekin noin kymmenkertainen sikaan verrattuna.
Amargadhissa Nepalin kaukolännessä Gaumati Sunuwar,56, alkoi kasvattaa sikoja, koska siat takaavat hyvän toimeentulon perheelle. Hän pääsi sikojen kasvatuksessa vauhtiin Kirkon Ulkomaanavun tuella. Kuva: Uma Bista
”Ennen kerjäsimme muilta saadaksemme ruokaa”
Tie kauemmas länteen Dadeldhuran alueelle kiemurtelee vehreiden kukkuloiden rinteillä kapeana nauhana. Dadeldhura on maastonmuodoiltaan tasaista Kailalia kumpuilevampaa, ja välillä korkeuseroja tekee pahaa katsoa juuri ja juuri tielle mahtuvan auton ikkunasta. Vihdoin tie laskeutuu Ganyapdhuran kylään.
Terassiviljelmät vihertävät jo, vaikka sateet ovat myöhässä. Maasta nousee kukkakaalia, perunaa ja kesäkurpitsaa. Dalitien yhteisössä omat vihannesviljelmät ovat tuoneet elämään arvokkuutta.
”Ennen kerjäsimme muilta saadaksemme ruokaa. Nyt viljelemme vihanneksia myyntiin”, kertoo Gita Devi Sarki, 38.
Gita Devi Sarki on opetellut pärjäämään yksin puolison ollessa Intiassa töissä koronapandemiaa edeltäneet kaksi vuosikymmentä. Nyt hän toivoo Padam Bahadur Sarkin jäävän Nepaliin auttamaan yhteisen viljelymaan laajentamisessa. Käsitraktori on painava käyttää ja Gita Devi Sarki on kylänsä naisista ainoa, joka sillä osaa ajaa. Kuva: Uma Bista
Viljely palstalla tehostui vuonna 2019, kun Sarkin perhe ja 24 muuta alueen viljelijää saivat Kirkon Ulkomaanavun tuella käyttöönsä tunneliviljelmän. Rakennelman muovikatto säilyttää kosteuden paremmin kuin, jos vihannekset kasvaisivat paahtavan auringon ja tuulen armoilla. Lisäksi yhteisö on saanut yhteisen käsitraktorin, joka helpottaa peltojen kyntämistä. Gita Devi Sarki on naisista ainoa, joka osaa ajaa laitetta – ja hänkin pyytää puolison auttamaan käynnistämisessä.
”Ennen viljelimme vain omalle perheellemme riittävän määrän maissia ja vehnää. Nyt, kun myymme itse kasvattamiamme vihanneksia, saamme rahaa joka kuukausi säästöön 410 rupiaa”, hän kertoo.
Renu Chaudhary, 26, sai koronan aikaan ruoka-apua 7-kuiselle Rythem Chaudharylle Gaurigangan alueella Nepalin kaukolännessä. Kuva: Uma Bista
Toki tärkein seuraus vihannesten tuomasta toimeentulosta on se, että parikymmentä vuotta Intiassa työskennellyt puoliso Padam Bahadur Sarki, 42, on pystynyt palaamaan kotiin. 22 vuotta yhdessä olleella pariskunnalla on neljä lasta, ja Gita Devi Sarki on vastannut perheen arjesta yksin lähes koko ajan.
”Palasin koronasulkujen vuoksi Nepaliin”, mies kertoo.
”Hyvä, kun palasit”, Gita Devi Sarki virnistää.
”On ollut ihan okei”, mies sanoo ja saa ympärillä istuvan naisryhmän rähähtämään nauruun.
Puolison paluu on helpottanut vaimon työtaakkaa pellolla. Perhe suunnittelee liiketoimiensa laajentamista myös vuohien ja kalojen kasvattamiseen laakson pienessä lammessa.
Maaorjasta tuli valtuuston jäsen
Sievän pienen talon alakerran oviaukosta kurkistelee suurisilmäinen lehmä. Bahadur Damai, 52, viittoo vieraita istumaan katoksen alle varjoon. Muiden vaatteiden parsimisella velkaorjuudessa vielä 2000-luvun alussa elänyt haliya hymyilee lämpimästi kertoessaan kanoistaan ja pienestä räätäliliikkeestä, jonka hän on onnistunut avaamaan läheiseen kyläkeskukseen.
Raha on tuonut perheen elämään vakaamman toimeentulon ja jopa television. Bahadur Damai on myös pystynyt maksamaan kahden aikuisen tyttärensä häät, mistä hän tuntuu olevan ylpeä.
Bahadur Damai, 52, eli ennen velkaorjuudessa parsimalla muiden vaatteita. Kun Nepalin laki velka- ja maaorjuudesta muuttui 2000-luvulla, Bahadur Damai ja suuri osa muista entisistä velkaorjista sai omaa maata ja nyt he pystyvät saamaan maanviljelyllä oman toimeentulonsa. Perhe asuu Ganyapdhuran kylässä Nepalin kaukolännessä. Kuvassa Bahadur Damain puoliso, poika, miniä ja lapsenlapsi. Kuva: Uma Bista
Yksi suurimmista saavutuksista on kuitenkin se, että hänet valittiin toukokuun vaaleissa paikallishallinnon jäseneksi.
”On KUA:n ansiota, että olen tässä. Sain tukea viljelyyn ja kanojen kasvatukseen ja olen pystynyt rakentamaan suhteita, jotka toivat ääniä vaaleissa.”
Lause katkeaa, kun villi tuulenvire meinaa temmata mukaansa kanasuojan aaltopeltisen katon. Bahadur Damai viittilöi poikaansa lisäämään painoksi isoja kiviä.
”Uusi kanasuoja olisi tietysti kiva”, hän sanoo ja vakavoituu.
”Tiedätkö, meillä on vaimoni kanssa vain yksi merkittävä ero: hän on vanhentunut nopeammin.”
Vakava ilme miehen kasvoilla kertoo, että hän ei ole kertomassa vitsiä.
Bahadur Damai on rakentanut kanoilleen uuden ja kestävän kanalan. Kanojen kasvattamisen lisäksi hän on saanut Nepalin keväisissä paikallisvaaleissa luottamustehtävän kuntapolitiikassa. Kuva: Uma Bista
”Naiset vanhenevat nopeammin täällä, koska heidän elämänsä on merkittävästi rankempaa kuin meidän miesten. Perinteen mukaan he syövät vasta muiden jälkeen, sen, mikä jää. Raskaudet, synnytys, kova työtaakka…”, Bahadur Damai luettelee.
”Aion tuoda paikallispolitiikassa esiin yhteisön naisten ongelmia kuten liiallista taakkaa kotitöistä ja kotiväkivallasta.”
Muutakin asiaa hänellä on. Tällä alueella entiset maaorjat eivät vieläkään ole päässeet osaksi Nepalin hallituksen sopeuttamisohjelmaa, jonka turvin heille on luvattu maata, lasten koulutusta ja nuorille työllistymismahdollisuuksia.
Hiiltyneet puunrungot muistuttavat huhtikuisesta tulipalosta Bipatpurin kylässä. Epätavallisen voimakkaat tuulenpuuskat sotkivat kyläläistä jokavuotisen peltojen kulotuksen, kun tuli levisi hallitsemattomasti. Kuva: Uma Bista
Oma pankkitili turvaa tulevaisuutta
Bioatpurissa kylän naiset ovat kerääntyneet yhteen katoksen alle. Tai talo tässä ennen sijaitsi, joku tarkentaa. Hiiltyneet kattoparrut on siirretty sivuun ja vaihdettu jo uusiin. Keskipäivän aurinko paahtaa jälleen, ja lämpötila varjossa kipuaa lähelle neljääkymmentä.
Myös kylän nimi saa selityksensä. Bipatpur tarkoittaa paikallisella kielellä katastrofia. Niitä, tai vähintään haasteita täällä onkin riittänyt tulvista tulipaloihin.
Bipatpurin naiset kokoontuivat kesäkuussa odottamaan Kirkon Ulkomaanavun käteisavustuksia. Kuva: Uma Bista
Mutta ehkä tämän päivän jälkeen mennään taas kohti parempaa. Vieraaksi on saapumassa paikallishallinnon ja pankin edustajia. Jokainen talonsa kevään tulipalossa menettänyt perhe saa KUA:n tukemana humanitaarista käteisavustusta.
Käteisavustukset jaettiin Bipatpurissa suoraan juuri avatuille pankkitileille, joilla perheiden rahat ovat vastaisuudessa turvassa. Kuva: Uma Bista
Vähemmän vahingoittuneen rakennuksen jälleenrakentamiseen tarjotaan 13 500 rupiaa eli noin 106 euroa ja suurimmat menetykset kokeneet saavat 34 500 rupiaa eli 270 euroa. Summa on 500 rupiaa suurempi raskaana oleville, imettäville, perheille ja vanhuksille.
Käteisavustus jaetaan ensimmäistä kertaa naisten omille pankkitileille. Nyt heidän rahansa ovat turvassa pankissa, eikä mikään kylää kohtaava katastrofi enää vie aivan kaikkea omaisuutta.
Teksti: Elisa Rimaila Kuvat: Uma Bista
Kirkon Ulkomaanavulla on ollut maatoimisto Nepalissa vuodesta 2013 alkaen. Tuemme maassa erityisesti entisten maaorjien toimeentulomahdollisuuksia ja oikeuksien toteutumista ja naisten toimeentuloa. Vuoden 2015 maanjäristyksen jälkeen rakensimme Nepaliin turvallisia koulutiloja 44 000 lapselle, koulutimme opettajia ja tuimme henkistä toipumista. Vuonna 2021 tuimme lähes 18 000 ihmisen ruokaturvaa, joka oli vakavasti heikentynyt koronaviruspandemian vuoksi.
Elisha Chaudhary nukkui maassa Bipatpurin kylän naisten kokoonnuttua yhteen Nepalin kaukolännessä. Kuva: Uma Bista
Kärsimykseen turtuu, eikä mikään enää hetkauta sinua Jouni Hemberg – Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja vastaa 12 tiukkaan väitteeseen
Humanitaarisissa kriiseissä ja rockpiireissä kovaksi keitetty Jouni Hemberg vastasi nippuun väitteitä, jotka putkahtelevat esiin myös KUA:n sosiaalisessa mediassa. Lue, miten toiminnanjohtaja selvisi Tekoja-lehden toimituksen piinapenkissä.
”Suomi tarvitsee nyt apua”
Vastikään 75 vuotta täyttänyt Kirkon Ulkomaanapu perustettiin Suomen jälleenrakennuksen yhteydessä vuonna 1947. Silloin Suomi oli avunsaaja, ei avunantaja. Nyt Euroopassa on taas sota, ja olemme palaamassa takaisin alkupisteeseen.
Emme me ihan ole palaamassa juurillemme, niin että keskittäisimme työtämme tänne Suomeen. Ukraina on tällä hetkellä varsinainen työn kohteemme Euroopassa. Toivomme, ettei se siitä laajene: sota Ukrainassa loppuisi ja voisimme lähteä keskittymään jälleenrakentamiseen. Tietenkin on harmillista, että pitkään rauhassa olleessa Euroopassa alkoi nyt sota.
”Kärsimykseen turtuu”
Sinulla on vuosikymmenten kokemus humanitaarisista katastrofeista ja kehitysyhteistyöstä. Näit nuorena miehenä omin silmin jopa Ceaușescun Romanian kauheudet 90-luvun vaihteessa. Kärsimys turruttaa, eikä mikään enää hetkauta sinua.
Ei se niin ole. Tietyllä tavalla sitä ammattimaistuu, mutta kärsimys hetkauttaa yhtä lailla kuin silloin nuorena miehenäkin. Ensimmäinen työkeikka Romaniassa oli aika hurja ja kaikennäköistä näin, mutta on sitä tullut eteen myöhemminkin työuralla. Tärkeintä on kuitenkin se, että aina pitää pystyä tekemään jotain. Pahinta on, jos ei pysty mitään tekemään. Toistaiseksi ei ole tullut eteen sellaista, ettei voisi mitään tehdä.
”Kehitysyhteistyö passivoi”
Kehitysyhteistyöhön on turha laittaa lisää rahaa, sillä maailmassa ei mikään muutu paremmaksi.
Ei pidä paikkaansa. Kehitysyhteistyöhön eri muodoissaan nimenomaan kannattaa laittaa rahaa. Sitä voi tehdä monella eri tavalla: voimme lainoittaa yrityksiä ja tarjota tietotaitoa kohdemaissa. Kehitysyhteistyö on yhteistyötä. Yhteistyö jo itsessään on sellainen asia, joka on tavoittelemisen arvoinen. Yhteistyön tuloksena syntyy yleensä jotain parempaa kuin ennen. On nähty, että äärimmäinen köyhyys on puolittunut ja koulua käyvien lasten osuus kasvanut, vaikka välillä on takapakkejakin. Kehitysyhteistyöhön kannattaa satsata, ja kaksi kolmesta suomalaisesta pitää kehitysyhteistyötä erittäin tai melko tärkeänä.
”Kirkon Ulkomaanapu kerjää rahaa joka kanavassa”
Alaisesi keräävät turuilla ja toreilla rahaa lippaisiin ja soittelevat läpi suomalaisia huusholleja ilta-aikaan uusien lahjoitusten toivossa. Kehitysyhteistyön määrärahojen leikkausten vuoksi KUA:n on jatkuvasti oltava käsi ojossa.
Kyllä se pitää paikkansa. Kun avun tarve on kasvava, niin valitettavasti meidän lahjoituspyyntöjen tarvekin on kasvava. Tämä on se todellisuus, jossa toimimme. Meillä on käsi ojossa monella tavalla, täällä Suomessa ja kansainvälisestikin. Suomalaisten pienetkin lahjoitukset ovat tosi tärkeitä sen takia, että ne mahdollistavat myös yhteistyön ulkomaisten rahoittajien kanssa. Esimerkiksi kuukausilahjoitukset puolestaan ovat tärkeitä pitkäjänteisessä auttamisessa. Ilman suomalaisten yksityisten ihmisten, seurakuntien ja yritysten panosta me emme pysty tekemään sitä, mitä me teemme.
”Rahat menevät isojen kihojen taskuun”
Kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen rahakeräyksistä hyötyvät oikeastaan vain isot kihot kuten sinä. Kukkarosi on niin paksu, ettei se mahdu edes housujen takataskuun.
Heh, heh. Kukkaro on siinä mielessä paksu, että siellä on paljon kuitteja. Rahaa tai mitään rahan arvoista siellä ei ole kovinkaan paljon, jos ihan rehellisiä ollaan. Olemme huomanneet, että meidän palkkatasomme on siinä mielessä alhainen, ettei se ole kilpailukykyinen esimerkiksi yksityissektorin tai YK-järjestöjen kanssa. Me järjestöt joudumme tällä hetkellä taistelemaan ammattitaitoisesta työvoimasta. Takaisin väittäisin, että olisi itse asiassa tehtävää tällä saralla. Jokainen ansaitsee työstään palkan. Kun tekee kokopäiväisesti tätä työtä, niin sitä ei voi tehdä ihan ideologialla. Valitettavasti itsellekin tulee niitä laskuja sähköpostista ja postiluukusta.
Kirkon Ulkomaanavun valvotaan sekä ulkoisissa että sisäisissä tarkastuksissa. Meille lahjoitetusta eurosta 90 prosenttia menee suoraan avustustyöhön.
”Kaivot ratkaisevat kuivuuden”
Raha ja käteisavustukset eivät taida ratkaista Itä-Afrikan kuivuutta. Olisi parempi kaivaa kaivoja.
Pelkät kaivotkaan eivät ratkaise Itä-Afrikan kuivuutta. Akuutisti ajatellen kaivo voi auttaa jossakin tilanteessa, mutta valitettavasti myös pohjavesi on jo niin matalalla, että kaivojen kaivaminen on vuosi vuodelta vaikeampaa. Ennen kaikkea sateiden saaminen Itä-Afrikan kuivuneille viljelysmaille olisi tarpeen. Nyt jo viides sadekausi on menossa pieleen peräjälkeen. Siitä ei pelkällä kaivolla selvitä. Meidän täytyy työskennellä ilmastonmuutoksen eteen monipuolisesti. Raha sikäli on tarpeen, että voimme sen avulla tehdä monimuotoisempaa työtä ihmisten sopeutumisen edistämiseksi.
”Ehkäisyvälineitä ne tarvitsevat Afrikassa”
Luet tuohtuneena somekommentteja, joissa vähätellään koulutuksen merkitystä ja kehotetaan lähettämään Afrikkaan kondomeja, traktoreita ja vaatteita ongelmien ratkaisemiseksi.
Miltä tuntuisi itsestä, jos joku kirjoittaisi Suomesta samalla tavalla: Suomessa menee taloudellisesti huonosti, jaetaanpa vähän kondomeja, että ongelmat ratkeavat? Ei varmaan tuntuisi hyvältä. Tasa-arvoinen yhteistyö ja kumppanuus globaalisti ihmisten välillä on tosi tärkeää, tulivatpa ihmiset sitten etelästä, idästä, pohjoisesta tai lännestä. Olemme ihan yhtä arvokkaita näissä kaikissa ilmansuunnissa, ja myös ansaitsemme samanlaisen kohtelun joka suunnassa.
”Suomen yritykset tarvitsevat tukea”
Toistaiseksi KUA lähettää vain rahaa toimintamaihinsa, vaikka fiksumpaa olisi päästää sinne firmoja tekemään bisnestä.
Itse asiassa meillä on yhteistyö yksityissektorin kanssa vahvassa nousussa. Me tietenkään emme ole mikään suomalaisten yritysten markkinakoneisto, mutta olemme ymmärtäneet, että työskentelemällä myös yksityissektorilla voimme saada aikaan kestävämpää muutosta. Olemme muun muassa lainoittaneet pientä ja keskisuurta yritystoimintaa, sillä näemme siinä vahvan työllistämisvaikutuksen ja kasvatamme samalla ihmisten toimeentulomahdollisuuksia. Myös sillä on iso merkitys, että voimme olla kehittämässä tällaista vastuullista yritystoimintaa, veronmaksua, ympäristönäkökulmaa ja ilmaston huomioimista.
”Kirkon Ulkomaanapu on yhtä kuin kirkko”
Kirkon Ulkomaanapu on itsenäinen säätiö, jolla on kuitenkin tiiviit yhteydet luterilaiseen kirkkoon. Kirkkoyhteydestä on maailmalla enemmän hyötyä kuin haittaa.
Pitää paikkaansa, mutta on paikallaan selvittää, mitä yhteys tarkoittaa. Meidän juuremme ovat luterilaisessa kirkossa. Ne eivät kuitenkaan ole sellaiset juuret, jotka johtavat meitä vaan ikään kuin perusta, josta ponnistamme. Nykyisin toimimme itsenäisenä säätiönä. Allekirjoitamme täysin humanitaariset periaatteet. Se tarkoittaa sitä, ettemme vie maailmalle uskontoa vaan apua.
Pitää myös paikkansa, että maailmalla kirkkoyhteydestä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Vaikka Eurooppa on vähän kylmennyt uskontojen suhteen, niin uskonnoilla on muualla maailmassa valtava yhteiskunnallinen merkitys. Uskopohjaisena organisaationa meillä on yleensä ovet auki yhteistyöhön eri tasoilla ja eri puolilla maailmaa.
”Kirkollinen järjestö on kirkkoon kuuluvia varten”
On outoa, ettei Kirkon Ulkomaanapu keskity ensisijaisesti kristittyjen auttamiseen.
Allekirjoitamme humanitaariset periaatteet. Tehtävämme ei ole pelkästään kristittyjen auttaminen vaan kaikkien avuntarvitsijoiden tukeminen riippumatta siitä, mikä uskonto, ihonväri tai poliittinen kanta on. Humanitaarinen oikeus ja humanitaariset periaatteet ovat pohja meidän työllemme. Siihen me uskomme ja tiedämme, että niiden avulla voimme saada myös positiivisia tuloksia aikaan.
”Yrityksistä on enemmän hyötyä kuin kehitysyhteistyöjärjestöistä”
Sinut tunnetaan visionäärinä ja puhut toistuvasti ketteryydestä. Sinusta olisi parempi, jos KUA toimisi enemmän kuin yritys.
En sanoisi, että KUA:n pitäisi toimia enemmän kuin yritys. Haluaisin kuitenkin, että eri sektoreiden elementtejä yhdisteltäisiin. Jäykästi ja erillään toimiva yksityissektori ja kansalaisjärjestösektori vaikeuttavat, monimutkaistavat ja hankaloittavat yhteistyötä. Jos pystyisimme ottaman parhaimmat puolet näistä kaikista, lopputulos voisi olla niin hyvä ja ketterä, että pääsisimme tekemään työtämme huomattavasti tehokkaammin kuin nykyisin.
”Rock’n’Roll-elämä on rennompaa kuin avustusjärjestön johtaminen”
Sinusta on ihan kiva johtaa Suomen suurinta avustusjärjestöä, mutta kaikista mieluiten ryhtyisit taas rokkariksi. Olet itse asiassa tarjonnut omaa bändiäsi The Streetsiä esiintymään tuleviin hyväntekeväisyyskonsertteihin.
Heh, heh, heh. Rockmusiikki on sydäntäni lähellä, ja sitä aloin jo vuonna 1967 tekemään. Aluksi tein sitä enemmän ammattimaisesti, mutta lähinnä musiikki on kulkenut elämän ajan työuran sivussa. The Streetsin albumeiden julkaisusta on kulunut aikaa, eivätkä kaikki meidän alkuperäisjäsenistämme pysty enää osallistumaan. Mutta voisin kuvitella esiintyväni tulevaisuudessa jonkin kokoonpanon kanssa. Suomen suurimman kansainvälisen avustusjärjestön johtaminen on aika kokopäiväistä hommaa, mutta tulevina eläkepäivinä minulla on ehkä enemmän aikaa soittohommille.
Seurakuntavaalit 2022: KUA, Pipliaseura ja Lähetysseura haastavat ehdokkaat rakentamaan globaalia kirkkoa yhdessä
Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Lähetysseura ja Suomen Pipliaseura kampanjoivat syksyn seurakuntavaaleissa globaalin kirkon puolesta. Järjestöt haastavat ehdokkaat rakentamaan yhdessä globaalia kirkkoa ja pitämään seurakunnan päätöksenteossa esillä kirkon kansainvälistä tehtävää.
SYKSYN 2022 seurakuntavaaleissa valitaan uudet luottamushenkilöt seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Seurakuntavaaliehdokkaat voivat allekirjoittaa Globaalikirkko-sivuilla lupauksensa toimia sen puolesta, että seurakunnat kantavat vastuuta maailman köyhistä osana maailmanlaajuista kirkkoa.
Vetoomuksen allekirjoittanut ehdokas voi myös pitää omassa viestinnässään esillä Globaalia kirkkoa rakentamassa -tunnusta.
Kirkon Ulkomaanapu on kansainvälisen humanitaarisen avustustyön järjestö, jonka tekee kehitysyhteistyön muodossa kansainvälistä diakoniatyötä maailman heikoimmassa asemassa olevien parissa. Suomen Lähetysseura tukee kehitysyhteistyön lisäksi myös paikallisia seurakuntia maailmalla ja Suomen Pipliaseura kääntää Raamattua ja edistää työnsä kautta lukutaitoa ja parantaa sillä tavalla syrjittyjen ihmisten asemaa maailmalla.
Globaali vastuu on osa kirkon työtä
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kansainvälinen vastuu toteutuu kokonaisvaltaisesti sekä sanoin että teoin. Seurakuntien valtuuttamina järjestöt tekevät muun muassa kehitysyhteistyötä, rauhan työtä, humanitaarista apua, raamatunkäännöstyötä ja tukevat paikallisia seurakuntia maailmalla.
Koulutus parantaa yhteisöjen mahdollisuuksia ylläpitää vakautta. Lukutaidon ja koulutuksen merkitys korostuu, koska se antaa ihmisille tietoja ja taitoja, joiden avulla he pystyvät paremmin mukautumaan ympäristönsä vaatimuksiin. Lapsille koulut ovat myös turvallisia tiloja erityisesti silloin, kun heidän ympäristöään koettelevat erilaiset kriisit ja katastrofit. Kirkon kansainvälinen vastuu huomioi myös ilmastonmuutoksen tuomat haasteet ja tekee työtä niiden parissa, joita ilmastonmuutos jo koettelee.
Seurakuntavaaleilla valitut luottamushenkilöt tekevät päätöksiä sekä seurakunnan toiminnasta että määrärahoista. Seurakunnan antama tuki kehitysyhteistyötä ja muuta kansainvälistä diakoniaa sekä lähetystyötä ulkomailla tekeville järjestöille ei ole irrallinen avustus vaan oleellinen osa seurakunnan kansainvälisen vastuun toteuttamista.
Tutustu:
Äänestäjät voivat käydä verkkosivuilla katsomassa, ketkä oman seurakunnan ehdokkaat ovat allekirjoittaneet lupauksen.
Kehitysyhteistyötä on tehty vuosikymmeniä, Kirkon Ulkomaanapukin jo 75 vuoden ajan. Valtioiden ja järjestöjen maailmanlaajuiset ponnistelut ovat olleet merkittäviä esimerkiksi lapsikuolleisuuden vähentämisessä ja tyttöjen koulutuksen lisäämisessä. Virheiltäkään ei ole vältytty. Listasimme 10+1 asiaa, joita kehitysyhteistyössä on vuosien saatossa on opittu.
1. Kehitysyhteistyö alkoi osin itsekkäästi.
Kehitystä tukevat järjestöjen lisäksi valtiot. Kehitysyhteistyön alkuaikoina esimerkiksi Suomen valtion osallisuus kumpusi osin halusta näyttäytyä länsimaana ja osana Pohjoismaita – jonain, mikä ei ole Neuvostoliiton talutusnuorassa. Ajan kuluessa toiminta muuttui lähes vienninedistämiseksi: Suomi vei kehitysapurahoilla kehittyviin maihin suomalaisia koneita ja työvoimaa toivoen lisäkauppaa esimerkiksi metsäkoneiden vientiin. Vastaavia projekteja oli myös monilla muilla mailla.
2. Tuloksettomuus pakotti muutokseen.
Modernisaatiota ajanut kehitysyhteistyömalli ei toiminut. Surkeiden tulosten vuoksi linjaa oli muutettava, ja ala siirtyi tarveperustaiseen lähestymistapaan. Vaikka paikalliset avunsaajat osallistuivat avun tarpeiden määrittelyyn, avunantajat suhtautuivat heihin passiivisina olosuhteiden uhreina. Köyhyyttä ja eriarvoisuutta ylläpitäviä rakenteita tai niiden taustoja ei ymmärretty.
3. Eriarvoisuutta ei ratkota tavaratoimituksilla.
Nykyisessä kehitysyhteistyön mallissa köyhyyttä ei enää nähdä vain materiaalisena puutteena vaan ihmisoikeuskysymyksenä. Eriarvoisuutta ylläpitäviä rakenteita pyritään murtamaan myös poliittisella vaikuttamisella, jotta kehittyvissä maissa olisi toimiva ja oikeuksistaan tietoinen kansalaisyhteiskunta sekä vastuullinen valtio. Fokus ei ole alkuaikojen tavoin teollisuuden tukemisessa vaan työ painottuu sosiaaliseen kehitykseen, terveyteen ja koulutukseen.
4. Vahvat yhteisöt eivät jää apuriippuvaisiksi.
Kehitysyhteistyön historian tärkein oppi on, ettei vettä kannata kantaa kaivoon. Paikallisten tarpeiden ja osaamisen on ohjattava työtä, jotta käytännöt juurtuvat. Oleellista on hankkiutua eroon riippuvuutta aiheuttavista avustusmuodoista, jotka eivät vahvista paikallisia yhteisöjä. Ristiriitaista on kuitenkin se, että kukkaroa pidellään yhä länsimaissa: rahoittajat päättävät, mitä rahoitetaan ja kuinka suurilla summilla.
5. Paikalliset äänet kuuluviin.
Joskus paikalliset ihmiset ovat kokeneet, etteivät he ole voineet vaikuttaa siihen, millaista apua heille kriisissä tarjotaan ja miten apu kanavoidaan. Pahimmissa tapauksissa avustustarvikkeet tai -menetelmät eivät ole sopineet paikalliseen kulttuuriin tai kontekstiin. Tämän päivän kehitysyhteistyössä paikallisten osallistaminen ja omistajuus ovat kriittisen tärkeitä.
6. Parempaa valvontaa ja vastuullisuutta.
Kehitysyhteistyötoimijat ovat tilivelvollisia paitsi avunsaajayhteisöilleen myös rahoittajilleen ja lahjoittajilleen. Läpinäkyvyydestä on puhuttu viime aikoina paljon. Käsite avustusjärjestöjen tilivelvollisuudesta avunsaajayhteisöille syntyi 1990-luvulla, ja humanitaarisen avun laatu ja vastuullisuus -standardi CHS julkaistiin vuonna 2015. Myös avustustyön teknisiä standardeja kehitetään ja valvotaan entistä tarkemmin.
7. Ilmastokriisi ohjaa.
Ympäristöteot ovat olleet osa kehitysyhteistyötä jo 1970-luvulta, mutta viime vuosikymmeninä on puhuttu entistä enemmän ilmastosta. Nyt mukaan on otettu – ainakin retoriikan tasolla – myös luontokato. Vaikka ilmastotyön tärkeys tunnistetaan, taloudelliset panostukset ovat vielä huomattavasti puheita pienempiä. Ilmastotyötä leimaa myös ristiriita siitä, että länsimaat eivät ole valmiita tinkimään omasta elintasostaan mutta odottavat kehittyviltä mailta ilmastotekoja.
8. Kansa kannattaa kehitysyhteistyötä.
Vietnamin sota herätti myös suomalaiset 1960-luvun lopulla ymmärtämään, ettemme ole maailmassa yksin. Sittemmin esimerkiksi 90-luvun lama on vaikuttanut siihen, kuinka innokkaasti kansalaiset kehitysyhteistyötä tukevat. Ulkoministeriön tuoreimman mielipidemittauksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista pitää kehitysyhteistyötä erittäin tai melko tärkeänä. Kansan mielestä paras peruste kehitysyhteistyölle on se, että siten Suomi voi vaikuttaa maailman vakauteen.
9. Uudet kumppanit tuovat uudenlaisia keinoja.
Nykyinen kehitysyhteistyö on monialaista. Perinteiset toimijat ja esimerkiksi tutkimus- ja oppilaitokset kehittävät toimintaa yhdessä. Yhteistyö yksityisen sektorin kanssa on verrattain uusi kehityskulku. Vastuullisella yritystoiminnalla voidaan esimerkiksi tarjota työ- ja kouluttautumismahdollisuuksia kehittyvissä maissa.
10. Muutoksia on tehtävä edelleen.
Paljon on jo opittu, mutta kehitettävää riittää. Työn tehokkuutta voivat haitata esimerkiksi rahoituksen ja organisaatioiden siiloutuminen. Sitoumukset ja julkilausumat saattavat jäädä vuosikausiksi paperille ennen kuin niitä tuodaan käytäntöön. Lisäksi länsimaisen kehitysyhteistyön on pysyttävä jatkuvasti ajan hermolla, sillä kilpailijoita riittää. Esimerkiksi Kiina tarjoaa monille kehittyville maille rahoitusta ilman ihmisoikeuksiin ja ympäristönsuojeluun liittyviä vaateita.
+1: CHS-sertifiointi ohjaa KUA:n työn laatua.
Kirkon Ulkomaanapu sai vuonna 2017 CHS- eli Core Humanitarian Standard -sertifikaatin. Standardi korostaa ihmisoikeusperustaisuutta ja avustustyön laatua, läpinäkyvyyttä ja tehokkuutta. Sertifiointi osoittaa KUA:n sitoutumisen sektorin laatu- ja vastuullisuusstandardeihin. Lisäksi KUA käy vuosittain läpi laajan ulkopuolisen tarkastuksen. CHS on KUA:lle mahdollisuus arvioida omaa toimintaansa kriittisesti sekä kehittää toimintatapojaan.
Lähteet: Kirkon Ulkomaanavun senior quality and accountability adviser Anna Muinonen ja Helsingin yliopiston emeritusprofessori Juhani Koponen, ulkoministeriön teettämät kehitysyhteistyön mielipidemittaukset, Corehumanitarianstandard.org
