Heti koronarajoitusten julistamisen jälkeen ymmärsimme, että lapsiavioliitot nousevat haasteeksi työskentelyalueillamme Nepalissa, kirjoittaa KUA:n ohjelmakoordinaattori Deepika Naidu.
COVID-19-PANDEMIA vaikutti meidän kaikkien elämään, mutta koulu- ja yhteiskuntasulut olivat erityisen vakavia nepalilaisille naisille ja tytöille. Naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyi, ja äidit ja siskot tekivät enemmän kotitöitä. Osa tytöistä jäi pois koulusta, ja yhä useampi lapsi joutui naimisiin. Vaikutukset koskevat erityisesti haavoittuvaisia yhteisöjä.
Heti koronarajoitusten julistamisen jälkeen ymmärsimme, että lapsiavioliitot nousevat haasteeksi työskentelyalueillamme Nepalissa. Tyttöjen naittaminen on perheille perinteinen mutta lyhytnäköinen tapa selviytyä taloudellisesti vaikeasta tilanteesta. Halusimme tehdä lasten suojelemisesta yhden ykkösprioriteeteistamme. Perustimme kouluihin kerhoja sekä järjestimme aihetta käsitteleviä keskustelutilaisuuksia ja katuteatteria.
Pystytimme kyliin huomiotauluja, joissa kerroimme lapsiavioliittojen negatiivista vaikutuksista lasten fyysiseen, henkiseen ja sosiaalisen hyvinvointiin. Tauluissa kerrottiin myös lapsiavioliittoihin liittyvistä laista ja rangaistuksista. Oli ilahduttavaa nähdä, että yhteisöt ja paikallishallinnot ottivat viestin hyvin vastaan.
Covid-19 pakotti meidät vastaamaan kriisiin myös monin muin tavoin. Ruokajakelumme tavoitti kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Heidän joukossaan oli erityisesti raskaana olevia ja imettäviä naisia sekä vammaisia henkilöitä.
Nepalissa – kuten monessa muussakin maassa – raportoitiin yhteiskuntasulkujen aikana aiempaa enemmän naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Teimme parhaamme helpottaaksemme tilannetta. Järjestimme perhedialogeja ja mediakampanjan. Lisäksi kokosimme yhteisöistä miehiä, poikia, naisia ja tyttöjä tilaisuuksiin, jossa keskustelimme naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja ratkaisuista. Kirkon Ulkomaanavun tukemat osuuskunnat laativat vaikuttamistyön suunnitelman, joka piti sisällään lapsiavioliittojen ja väkivallan ehkäisyyn tähtääviä aktiviteetteja. Suunnitelma luovutettiin paikallishallintojen edustajille.
Pandemian aikana naiset ja tytöt ovat kohdanneet erityisesti karanteenikeskuksissa enenevissä määrin väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Kirkon Ulkomaanapu ja muut kansalaisjärjestöt puhuivat naisille ja tytöille tarkoitettujen turvallisten tilojen puolesta. Ponnistelumme tuottivat tulosta. Järjestöjen yhteisen ulostulon myötä karanteenikeskuksiin perustettiin naisille ja tytöille omia tiloja.
Olen toiveikas, sillä täällä Nepalissa perustuslakimme on edistyksellinen. Laissa olevat, lapsiavioliittoihin ja sukupuoleen kohdistuvaan väkivaltaan liittyvät pykälät ja käytännöt ovat lupaavia. Paikallishallintojen tavoitteena on luoda ympäristö, jossa naiset ja tytöt voivat elää hyvää elämää.
Inkluusio tarkoittaa, että kaikki pääsevät kouluun
Kirkon Ulkomaanavun työntekijät keskustelevat Pygmi-koulun johdon kanssa.
Tehdessämme koulutushankkeen alkukartoitusta Keski-Afrikassa, totesimme, että monen vammaisen lapsen vanhemmat ajattelevat, että lasta on turhaa laittaa kouluun, ”kun ei hän kuitenkaan voi mitään yhteisön hyväksi tehdä”. Asenteet ovat siis ehkä suurin syy, miksi vammaiset lapset eivät käy koulua. Jos vanhemmat eivät muutenkaan koe opiskelua kovin hyödylliseksi tavallisen keskiafrikkalaisen kylän elämää ja työtä ajatellen, niin vammaisille lapsille sen ajatellaan olevan vain rahan hukkaamista. Asennemuutos on hidasta, mutta teemme sitä pitkäjänteisesti.
Ja toisaalta, miten koulujen pitäisi muuttua, jotta kaikki lapset saataisiin kouluun? Inkluusio merkitsee kaikkien oppilaiden kasvamista yhdessä, mihin tarvitaan muutakin kuin pyörätuoliramppi luokan ovella. Opettajien koulutus sisältää yksinkertaisia metodeja erilaisten oppijoiden diagnosoimiseen ja tukemiseen, ja paljon keskusteluita heidän roolistaan vanhempien motivoinnissa. Kaikkien samanlainen eli tasa-arvoinen kohtelu ei riitä, vaan esimerkiksi huonokuuloisille tai huononäköisille täytyy löytyä paikka, mistä he pystyvät paremmin opetusta seuraamaan, ja hitaat oppijat voivat pienryhmissä saada tukea nopeammilta. Vanhempienyhdistyksiä koulutetaan järjestämään mahdollisimman hyvät olosuhteet kaikenlaisille oppijoille ja rohkaisemaan kaikkia lapsia kouluun.
Inkluusiossa pyritään siihen, että kaikki voivat oppia yhdessä. Koulutusneuvonantajana minun työhöni kuuluu kysellä hankalia kysymyksiä ja rohkaista paikallisia kollegoitani pohtimaan ja suunnittelemaan, mutta he kuitenkin viime kädessä tekevät päätökset.
Jouduimme äskettäin 8-henkisen tiimini kanssa keskustelemaan siitä, voimmeko tukea Pygmi-lapset-nimistä koulua. Mitäs inkluusiota tuollainen yhden etnisen ryhmän eristäminen on?
Vaan kun ensimmäisellä vierailulle saimme selville, että koulu on perustettu Ba’Aka-pygmikansan lasten omasta toiveesta, koska yhteiskoulussa heitä kiusataan, ja että koulua käy myös valtaväestöön kuuluvia lapsia, työskentelemme mielihyvin sen opettajien ja vanhempainyhdistyksen kanssa. Tavoitteena voisi siis olla, että koulun tason noustessa sinne tulee yhä enemmän ympäröivän alueen lapsia, mutta syrjittyjen Ba’Aka-oppilaiden ollessa enemmistönä kiusaamista ei pääse esiintymään.
Kirkon Ulkomaanapu tukee myös koulutusviranomaisia löytämään tehokkaampia tapoja toimia ja ratkaisemaan ongelmia. Kun luokat ovat niin täpötäysiä – usein yli 100 lasta – kannattaisiko toimia kahdessa tai kolmessa vuorossa? Kuinka voisimme kehittää epäpätevien opettajien kursseja niin, että ne vähitellen johtavat heidän pätevöitymiseensä?
Ja miten poistaisimme esteitä äidinkielisen opetuksen tieltä? Jokainen ranskan kieltä joskus opiskellut voi kuvitella, miten vaikeaa on opetella kirjoittamaan ranskaksi ennen kuin osaa lukea tai kirjoittaa omalla äidinkielellään – varsinkaan kun ekaluokkalaiset maaseudulla eiväy juurikaan osaa ranskaa ennen koulun aloitusta. Lukihäiriöstä tai muista oppimisvaikeuksista kärsiville lukemisen logiikan ymmärtäminen on lähestulkoon mahdotonta, ja se näkyy oppimistuloksissa: 20 % neljäsluokkalaisista ei osaa lukea yhtään sanaa. KUA pyrkii edistämään sangonkielistä opetusta, joka on jo kauan ollut valtion suunnitelmissa, mutta resurssien puutteessa jäänyt toteutumatta. Konfliktinkin keskellä on tärkeää saada kaikki lapset kouluun ja opettaa kielellä, jota he ymmärtävät.
Etelä-Sudan kärsii monista kriiseistä, mutta toivo paremmasta elää
Etelä-Sudanin itsenäisyys täyttää kymmenen vuotta tilanteessa, jossa Covid-19-pandemia jarruttaa maan toipumista vuosien konfliktista. Taloudellinen kriisi ja poikkeukselliset tulvat lisäävät ahdinkoa. Siitä huolimatta eteläsudanilaiset nuoret suhtautuvat tulevaisuuteen poikkeuksellisen optimistisesti, kirjoittaa humanitaarinen koordinaattori Moses Habib.
Milloin pandemia loppuu? Kuka toi koronaviruksen Etelä-Sudaniin? Näitä kysymyksiä meiltä kysyttiin, kun kiersimme yhteisöissä jakamassa tietoa koronapandemiasta. Oli mielenkiintoista oikaista myyttejä viruksesta, jota kukaan meistä ei täysin ymmärrä. Vain vähän koronasta tietävänä maallikkona minulle jäi niistä kohtaamisista paljon kerrottavaa.
Tilanne Etelä-Sudanissa on vaikea. Huolestuttavinta on, että kaksi kolmasosaa maan väestöstä – siis 8,3 miljoonaa ihmistä – tarvitsee humanitaarista apua selviytyäkseen. Vuonna 2020 Etelä-Sudan kohtasi moni kriisejä. Konflikti ja maan sisäiset väkivaltaisuudet kiihtyivät ja tuhoisat tulvat jatkuivat jo toista vuotta. Lisäksi koronavirus iski yhteisöihin vakavasti.
Haasteet tekivät haavoittuvaisista yhteisöistä entistä haavoittuvaisempia. Erityisen huolestunut olen siitä, että joidenkin mielestä Etelä-Sudanissa ei ole tarpeeksi poliittista tahtoa konfliktin lopettamiseksi.
Tuomalla eri tahot saman pöydän ääreen pääsemme käsiksi konfliktin juurisyihin ja voimme lopettaa väkivallan kierteen. Käytännössä Kirkon Ulkomaanapu kouluttaa nuoria, naisia ja perinteisiä ja uskonnollisia toimijoita konfliktien ratkaisemisesta ja rauhan välittämisestä. Ponnistelumme ovat jo tuottaneet tulosta paikallisesti, mutta kansallisesti riittää vielä tehtävää. Kohderyhmämme eivät ole vielä tarpeeksi hyvin edustettuina kansallisissa rauhanprosesseissa.
Olen toiveikas, sillä optimismi kytee nuorten keskuudessa pitkittyneestä konfliktista huolimatta. Etelä-Sudanin runsaat luonnonvarat luovat monille toivoa. Kansa uskoo, että kestävä ympäristö ja rauha takaavat hyvän tulevaisuuden. Niiden myötä Etelä-Sudanilla on mahdollisuudet kasvaa koko itäisen Afrikan vilja-aitaksi.
Kirkon Ulkomaanapu on työskennellyt Etelä-Sudanissa koko maan kymmenvuotisen itsenäisyyden ajan. KUA tekee rauhantyötä paikallisissa yhteisöissä edistäen erityisesti nuorten ja naisten osallistumista rauhan rakentamiseen. Lisäksi KUA tukee nuorten ja naisten ammatillista koulutusta ja lasten kouluun pääsyä. Tältä työmme näyttää kuvina.
Nuorten rauhankomitean jäseniä Piborissa vuonna 2019. Pibor tunnetaan karjavarkauksista ja nuorisojoukkojen välisistä tappeluista. Rauhankomiteat ovat vähentäneet yhteenottoja ja edistäneet sovinnontekoa. Kuva: Sumy Sadurni.
Naisten rauhankomitea kokoontui Piborissa vuonna 2019. Naisten rooli rauhantyössä on tärkeä, mutta usein naiset eivät ole mukana itse rauhanprosesseissa. Ennen tämän rauhankomitean perustamista kyläläiset raportoivat väkivaltaisuuksia viisi kertaa viikossa. Vuonna 2019 välikohtauksia raportoitiin enää vain kerran viikossa. Kiitos kuuluu rauhankomiteoille. Kuva: Sumy Sadurni.
Yksi Kirkon Ulkomaanavun tavoitteista on maksimoida lasten ja nuorten mahdollisuudet koulunkäyntiin ja laadukkaaseen koulutukseen. Tämä EU:n humanitaarisen avun (ECHO) rahoittama hanke tuki 7 000 oppilaan kouluun pääsyä Fangakin maakunnassa. Kuva: Maria de la Guardia.
Tytöt hyppäävät narua koulun jälkeen New Fangakissa. Kriisit ruokkivat esimerkiksi lapsiavioliittoja ja lapsityövoiman käyttöä. Koulut ovat tytöille turvallisia paikkoja katastrofien ja taloudellisen ahdingon keskellä. Kuva: Maria de la Guardia.
EU:n humanitaarisen avun (ECHO) rahoittama opettajakoulutus järjestettiin New Fangakissa. Opettajien koulutus luo pohjaa laadukkaalle koulutukselle. Kuva: Maria de la Guardia.
Nuoret kokoontuneina paikalliseen nuorisokeskukseen Piborissa. Jalkapallon pelaaminen on yksi suosituimmista ajanviettotavoista Etelä-Sudanissa. Kuva: Sumy Sadurni.
Tulvat ja kuivuus vaikeuttavat ruoantuotantoa Etelä-Sudanin pohjoisosissa. Nyaluak Kong Kuon menetti satonsa tulvien vuoksi. Uusien viljelmien istuttaminen on vaikeaa kuivan kauden kuumuudessa. Kuva: Maria de la Guardia.
Nyakuola Pale Thieng kasvattaa sipuleita maillaan Old Fangakissa. Vuonna 2020 yhteensä 6 347 henkilöä hyötyi Kirkon Ulkomaanavun antamasta viljelyyn liittyvästä tuesta ja kalastusvälineistä. Kuva: Patrick Meinhardt.
Luor Luny Thoar pyydystää kaloja lähellä Tochin kylää Etelä-Sudanin Sudd-suolla. KUA on jakanut kalastajille kalastusvälineitä ja järjestänyt koulutusta kalan säilömiseen liittyen. Säilömiseen liittyvät taidot parantavat kalastajien mahdollisuuksia parempiin tuloihin, kun he myyvät saaliin kalamarkkinoille. Kuva: Patrick Meinhardt.
Nuoria Juban ammattikoulussa. Kirkon Ulkomaanapu tukee nuorten ammattikoulutusta. Nuoret valmistuvat esimerkiksi rakennustyöntekijöiksi, kampaajiksi, mekaanikoiksi ja räätäleiksi. Kuva: Sumy Sadurni.
23-vuotias Abir Mustafa kouluttautuu rakennusalalle. Vuonna 2020 yli puolet 414 ammattikoulutukseen osallistuneesta nuoresta oli naisia. Kuva: Patrick Meinhardt.
21-vuotias Reida opiskeli restonomiksi ja sai harjoittelupaikan hotellista. Vuonna 2020 yhteensä 414 nuorta pääsi työharjoitteluun yksityiselle sektorille valmistuttuaan koulusta. 298 jatkoi työntekoa harjoittelun jälkeen. Kuva: Patrick Meinhardt.
Markkinat Yein kaupungissa Etelä-Sudanin eteläosissa. Yein maakunta tunnetaan Etelä-Sudanin vilja-aittana sen hedelmällisen maaperän ja maatalousperinteen vuoksi. Vuonna 2016 alkanut konflikti on pakottanut monia ylittämään rajan naapurimaihin Ugandaan ja Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Kuva: Sumy Sadurni.
Syyskuussa 2018 tehty rauhansopimus on rohkaissut joitain ihmisiä palaamaan kotiin pakolaisasutusalueilta. Kirkon Ulkomaanpu tukee palaajia ja Yein seutua esimerkiksi käteissiirroilla, jotka auttavat perheitä ruokkimaan perheensä, rakentamaan taloja ja hankkimaan toimeentuloa. Kuva: Sumy Sadurni.
Sisarukset Stella, 28, ja Pascal, 25, palasivat Yeihin Ugandan pakolaisasutusalueilta vuonna 2019. Paluunsa jälkeen he ovat tehneet valtavasti töitä viljelmillään. Pascal sai maatalousopintonsa päätökseen käteissiirtojen avulla. Kuva: Sumy Sadurni.
Kirkon Ulkomaanavulla iso rooli naisten poliittisen osallisuuden huomattavassa kasvussa Somaliassa
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) päättäväinen työ on johtanut naisten poliittisen osallisuuden huomattavaan kasvuun Somaliassa ja auttanut muuttamaan paikallisen päätöksenteon tapoja.
Kirkon Ulkomaanavun rauhantyön projektit Somaliassa ovat auttaneet maata siirtymään kohti kestävää rauhaa edistämällä sukupuolten tasa-arvoa ja lisäämällä naisten osallistumista politiikkaan. KUA on vahvistanut naisten taitoja ja lisännyt tilaisuuksia yhteiskunnalliseen osallisuuteen sekä auttanut rakentamaan oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia hallintorakenteita koulutusten, keskustelutilaisuuksien ja monipuolisen vaikuttamistyön avulla.
”Kirkon Ulkomaanavun tiimi Somaliassa työskentelee haastavissa olosuhteissa, mutta toisaalta näiden projektien ajoitus sopi erinomaisesti sisällissodan jälkeiseen hallinnon rakentamiseen”, ohjelmajohtaja Bashir Fidow Somalian toimistosta kertoo.
Somalia on yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista naisia kohtaan, mikä johtuu kulttuuriin pohjautuvista uskomuksista, yhteiskunnallisten rakenteiden vinoumista ja syrjinnästä. Monet uskovat edelleen, että naisen paikka on kotona eikä heille ole sijaa missään päätöksenteossa. Valtiollisen lainsäädännön ja oikeusjärjestelmän sijaan noudatetaan usein perinteisiä tapoja ja sääntöjä. Historiallisesti naiset ovat osallistuneet hyvin vähän politiikkaan.
KUA:n työ lisää naisten osallistumista päätöksentekoon politiikassa ja yhteisöissä
Kirkon Ulkomaanapu on tehnyt yhteistyötä Somalian Koulutus- ja tutkimuskeskuksen ja naisten tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista vastaavan ministeriön kanssa tavoitteena lisätä naisten osallisuutta politiikassa. Edistääkseen sukupuolten tasa-arvoa KUA järjesti yhdessä kumppaniensa kanssa lukuisia kansalaiskeskusteluita, väittelyitä ja kokouksia, jotka tarjosivat naisille mahdollisuuksia sekä tulla kuulluiksi että oppia toisiltaan. Tulokset ovat luupaavia, sillä sadat naiset ovat saaneet koulutuksissa tietoa oikeuksistaan ja aktiivisesta kansalaisuudesta, mikä on antanut heille itseluottamusta ja tarvittavia taitoja päätöksentekoon osallistumiseen.
Kirkon Ulkomaanapu on pyrkinyt lisäämään kaikkien mahdollisuuksia osallistua aluevaltuustojen muodostamiseen ja vakiinnuttamaan 30 prosentin kiintiön naisille, ja työ on saavuttanut huomattavia tuloksia. KUA johti toimijoiden yhteenliittymää, joka tuki naisten ja nuorten osallistumista aluevaltuustojen muodostamiseen Berdalessa ja Hudurissa Lounaisessa osavaltiossa vuonna 2018 ja vuonna 2020 Afmadovissa Jubalandissa ja Galkacyossa Galmudugissa. Kaksi naista valittiin valtuustoon Berdalessa, viisi Galkacyossa ja kaksi Afmadowissa. Kansallinen Sukupuolten tasa-arvo-ohjelma luotiin Lounaisessa osavaltiossa. Lounaisen osavaltion paikallisvaaleissa naisten voittamien paikkojen määrä kasvoi huomattavasti. Tällä hetkellä valtuustossa on 16 naista ja nainen varapuheenjohtajana.
KUA on työskennellyt Somaliassa vuodesta 2008 lähtien ja edistänyt kestävän rauhan rakentamista. Maaohjelma toimii neljässä osavaltiossa, Lounaassa, Hirshabellessa, Galmudugissa ja Jubalandissa. Maatoimisto on työskennellyt aktiivisesti koko sen ajan, kun sisällissodan jälkeen Somaliassa on rakennettu demokraattisia hallintojärjestelmiä ja tuotu päätöksentekoa aluetasolle. KUA:lla on toimintaa myös Mogadishussa ja Somalimaassa.
KUA:n Somalian toimisto on toteuttanut lukuisia rauhanprojekteja Somaliassa edistääkseen osallistavaa hallintoa ja naisten poliittista osallisuutta. ”Sukupuolten tasa-arvo ja yhteiskunnallinen osallisuus” –hanke kohdistui Baidoan, Hudurin ja Berdalen alueille Lounaisessa osavaltiossa ja sitä rahoitti Somalia Stability Fund (SSF).
Toinen projekti, jonka tavoitteena oli vahvistaa paikallishallinnon rakenteita ja järjestelmiä, jotka varmistavat vastuullisuuden ja osallistamisen osavaltiotasolla, teki töitä Lounaisessa osavaltiossa, Hirshabellessa, Jubalandissa ja Galmudugissa. Sitä rahoitti Euroopan Unioni. Projekti pyrki vakiinnuttamaan 30 prosentin kiintiön naisille aluevaltuustoissa.
Vaikuttamistyötä monella saralla
”Keskeinen osa-alue kaikissa projekteissa on ollut laaja-alainen ja strateginen vaikuttamistyö”, kertoo liiketoiminnan kehittämisen päällikkö Leakhena Sieng KUA:n Somalian-toimistosta.
Kumppanit ovat olleet keskeisessä roolissa tuloksellisessa vaikuttamistyössä. Naisten tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista vastaava ministeriö tuki KUA:a verkostojen luomisessa ja järjesti tapaamisia ja kohtaamispaikkoja, joissa naiset ja poliittiset päättäjät keskustelivat ja tekivät päätöksiä.
”KUA:n toimintaan osallistui ihmisiä paikallistasolta, klaanijohtajia ja tavallisia perheitä”, kertoo Abdulwahab Osman, joka työskentelee paikallishallintoon kohdistuvien hankkeiden päällikkönä KUA:n Somalian-toimistolla. ”Projektien puitteissa olemme tarjonneet naisverkostoille mahdollisuuden vakuuttaa uskonnollisia ja perinteisiä johtajia siitä, miten tärkeää naisten osallisuus on. Moneen otteeseen työpajoissa ja keskusteluissa on puhuttu naisten mukaan saamisesta.”
Klaanijohtajiin on pyritty vaikuttamaan niin, että he mahdollistaisivat ja tukisivat naisten aktiivista roolia. Klaanijärjestelmä vaikuttaa vahvasti Somalian hallinto- ja yhteiskuntarakenteissa ja ilman klaaninvanhimpien tukea naisten nousu päättäviin asemiin on vaikeaa. Kun paikalliset johtajat on vakuutettu siitä, että naisia tarvitaan päätöksentekoon, somalialaisessa yhteiskunnassa se on merkittävä edistysaskel ja vaikuttaa sekä paikallisyhteisöjen että poliittisten johtajien suuntaan.
On ollut tärkeää haastaa perinteisiä rakenteita ja rooleja, jotka ovat estäneet naisia osallistumasta yhteiskunnalliseen toimintaan aktiivisesti. Naisia ei ole kannustettu opiskelemaan ja tytöiltä on viety oikeus koulutukseen. KUA:n kouluttamat naiset ovat kiertäneet kylissä ja puhuneet naisille ja heidän perheilleen sitä, miten naiset voivat ottaa aktiivisemman roolin ja miksi heidän kannattaa tehdä se.
”Yksi keskeinen tavoite on ollut nostaa yleisesti tietämystä aiheesta ja nyt 56 % projektiin osallistuneista naisista sanoo, että he voivat vaikuttaa yhteisönsä päätöksentekoon”, kertoo Leakhena Sieng.
Kirkon Ulkomaanapu on tukenut naisten mahdollisuuttaa osallistua päätöksentekoon. Työn tuloksena useita naisia on valittu valtuustoihin eri puolilla Somaliaa.
Naiset tukevat ja auttavat toisiaan
Kirkon Ulkomaanapu on halunnut tarjota kunnianhimoisille naisille politiikassa tarvittavia työkaluja ja itseluottamusta. BAYWAN-niminen naisyhdistysten verkosto on ollut keskeinen tässä työssä. Verkoston perustivat 207 KUA:n ja Koulutus- ja tutkimuskeskuksen kouluttamaa naista, ja sen tarkoituksena on tarjota tukea naisille taustasta ja iästä riippumatta sekä mahdollistaa keskinäinen yhteistyö ja näkemysten ja kokemusten vaihto.
BAYWAN vaikuttaa muutoksen monella yhteiskunnan saralla, ja he ovat edistäneet naisten osallisuutta ja tyttöjen koulutusta ja tasa-arvoisempaa asemaa.
KUA:n projekteilla on ollut valtava vaikutus naisten osallistumiseen politiikkaan.
”KUA valitsi 150 nuorta yliopistossa politiikkaa opiskellutta naista koulutukseen, jonka tarkoituksena oli valmistella heitä uralle poliittisen päätöksenteon, ja tarjota heille verkostoja, itseluottamusta tuoda esille näkemyksiään ja paikka käydä keskusteluja ikätovereidensa sekä mentorien kanssa”, Bashir Fidow kertoo.
KUA toi yhteen nuoria naisia, joilla on korkeat tavoitteet, sekä naispuoleisia poliitikkoja innostamaan nuorempaa sukupolvea. Naisten tasa-arvoasioista vastaava ministeriö tarjosi harjoittelu- ja vapaaehtoistyöpaikkoja yliopisto-opiskelijoille. Näiden naisten, KUA:n ja yhteistyökumppanien työ on niin menestyksekästä Lounaisessa osavaltiossa, että muuallakin Somaliassa on innostuttu seuraamaan esimerkkiä.
Pysyvä muutos kohti kestävää rauhaa on mahdollinen
Kirkon Ulkomaanavun työ Somaliassa naisten poliittisen osallisuuden lisäämiseksi on yleisesti ottaen ollut suuri menestys. KUA on pystynyt tuomaan yhteen tiedotusvälineitä ja keskeisiä poliittisia päättäjiä ja johtohahmoja. Bashir Fidow kertoo, että koska kasvanut valtuustoihin valittujen naisten määrä on saanut paljon mediahuomiota erityisesti Galkacyossa, Afmadowissa ja Diinsoorissa, aihe on valtavirtaistunut.
KUA:n projekteilla on ollut valtava vaikutus. Yli 700 naista ja lukuisia klaani- ja uskonnollisia päälliköitä on koulutettu johtamaan muutosta kohti sukupuolten tasa-arvoa ja naisten voimaantumista. Politiikassa mukana olevien naisten määrä on kasvanut, ja yliopistossa opiskelevien nuorten naisten innostus osoittaa, että suuntaus on pysyvä.
”Nyt me olemme muiden osavaltioiden edellä naisten poliittisessa osallisuudessa. Kannustan muita seuraamaan Lounaisen osavaltion esimerkkiä ja tarjoamaan poliittista tilaa naisille”, sanoo Faduma Ali Ahmed, edustaja Lounaisen osavaltion aluevaltuustossa.
YK:n kestävän kehityksen tavoite numero viisi toteaa, että ”sukupuolten tasa-arvo ei ole ainoastaan ihmisoikeuskysymys, vaan se edellytys rauhalliselle, menestykselliselle ja kestävälle maailmalle” ja tämä on hyvin tärkeää Somalian kaltaisessa maassa, joka on kärsinyt vuosikymmeniä sisällissodasta ja väkivaltaisista ääriliikkeistä.
Tavoite 16, ”edistää rauhanomaisia yhteiskuntia ja taata kaikille pääsy oikeuspalveluiden pariin, rakentaa tehokkaita ja vastuullisia instituutioita kaikilla tasoilla”, liittyy keskeisesti KUA:n työhön Somaliassa. Projektien tulokset osoittavat, että maassa on otettu isoja harppauksia kohti tämän tavoitteen täyttymistä.
Monien päällekkäisten kriisien seurauksena perheväkivalta, lasten hyväksikäyttö, lapsiavioliitot sekä lapsityövoima ovat yleistyneet Libanonissa, kirjoittaa KUA:n Beirutissa asuva humanitaarisen avun koordinaattori Emma Pajunen. KUA on aloittanut työn Beirutin satamaräjähdyksestä kärsineissä kouluissa.
Vierailin vastikään beirutilaisessa koulussa, jossa olemme aloittamassa Kirkon Ulkomaanavun koulutusteemaista työtä. Keskustelin opetushenkilökunnan ja koululaisten kanssa koulun tilanteesta. Mieleeni jäi koripallokenttä, jossa ei enää pelattu koripalloa. Minulle kerrottiin, että kenttä toimii nykyisin autojen parkkipaikkana.
Beirutissa leikkipuistot ovat olleet koronan vuoksi jo pitkään suljettuina. Moni lapsi ja nuori on ollut ison osan kuluneesta puolestatoista vuodesta kotona. Koulussa tapaamani oppilaat toivovat leikin ja pelien mahdollisuutta koulujen pihoilla, kun koulut taas syksyllä alkavat.
Kirkon Ulkomaanapu aloittaa kunnostustyöt viidessä satamaräjähdyksestä kärsineessä koulussa Beirutissa. Lasten leikeille ei ole sopivia tiloja vaurioituneissa kouluissa. Kuva: Emma Pajunen 2021.
Libanonissa lapset ja nuoret tarvitsevat nyt tukea enemmän kuin koskaan. Elokuun 2020 tuhoisan satamaräjähdyksen jäljiltä maa on poliittisessa pattitilanteessa ilman toimivaa hallitusta. Lisäksi Libanon kärsii vakavasta talouskriisistä, jota koronapandemia entisestään pahentaa.
Tukea tarvitsevat paikallisten lisäksi myös pakolaiset. Syyrian sodan seurauksena maassa on noin 1,5 miljoonaa syyrialaista, ja kokonaisuudessaan neljäsosa maan väestöstä on pakolaisia.
Poikkeuksellinen talousromahdus ja tuhoisa räjähdys
Maailmanpankin kesäkuussa julkaiseman raportin mukaan Libanonin talouskriisin arvioidaan sijoittuvan maailmanlaajuisesti jopa kolmen pahimman kriisin joukkoon sitten 1800-luvun puolivälin.
Lokakuun 2019 jälkeen Libanonin punta on menettänyt arvostaan noin 90 prosenttia dollaria vastaan. Se tarkoittaa, että myös tavallisten ihmisten palkka- tai eläkesäästöt ovat menettäneet suurimman osan arvostaan. Köyhyys- ja työttömyysluvut ovat arvioiden mukaan vähintäänkin kaksinkertaistuneet.
Elintarvikkeiden ohella valuutan romahdus näkyy polttoaineen ja lääkkeiden saatavuudessa ja hinnoissa. Jututtamieni libanonilaisten mukaan ainoa keino pärjätä on se, että ulkomailla asuva sukulainen tai tuttava lähettää heille dollareita.
Beirutin tuhoisa satamaräjähdys tapahtui 4. elokuuta 2020. Voimakas paineaalto vauroitti laajasti kaupungin rakennuksia. Kuva on koulusta, jossa KUA aloittaa työt. Kuva: Emma Pajunen 2021.
Maassa ole ollut täysivaltaista hallitusta edellisen hallituksen erottua Beirutin elokuun 2020 satamaräjähdyksen jälkeen, mikä hankaloittaa tilannetta entisestään. Räjähdyksessä noin 200 ihmistä kuoli ja 300 000 henkilöä menetti kotinsa.
Räjähdyksen jälkeen KUA lähetti välittömästi muun muassa ruokaa ja hygieniatarvikkeita sisältävää hätäapua yli sadalle perheelle. Hätäapu toimitettiin yhteistyössä Norjan Kirkon Ulkomaanavun kanssa.
Räjähdys myös vaurioitti yli 200 koulua, joissa opiskelee yli 85 000 oppilaista. Jälleenrakentaminen on edelleen kesken.
Kirkon Ulkomaanapu on aloittamassa satamaräjähdyksessä vaurioituneiden koulujen kunnostamisen. Koulut sijaitsevat Beirutin köyhimmillä alueilla, ja niissä opiskelee pääosin libanonilaisia ja pakolaistaustaisia lapsia.
Koulumaailman monet haasteet
Libanonin koulutussektori on vakavassa kriisissä. Lokakuussa 2019 alkaneet maanlaajuiset mielenosoitukset pitivät lapsia kotona jo ennen koronasulkuja. Niin libanonilaisia kuin syyrialaisiakin oppilaita on jo jäänyt kokonaan koulutuksen ulkopuolelle, ja yli miljoona oppilasta on menettänyt vähintään yli vuoden opetuksesta.
Unicefin tuoreen raportin mukaan 15 prosenttia heidän haastattelemista perheistä on joutunut katkaisemaan lastensa koulutuksen sillä heillä ei ole enää varaa koulumaksuihin. Lisäksi 9 prosenttia perheistä joutui lähettämään lapsensa töihin koulun sijaan.
Syyrialaispakolaisista kouluikäisistä vain puolet kävi koulua ennen etäkouluun siirtymistä. 2020–21 lukukauden aikana 25 000 syyrialaispakolaista putosi koulutuksen parista. Yli 40 000 libanonilaista oppilaista siirtyi yksityisistä julkisiin kouluihin, kun vanhemmilla ei ollut enää varaa lukukausimaksuihin. Julkiset koulut olivat jo valmiiksi täynnä. Nyt opetusta on jouduttu järjestämään kahdessa vuorossa.
Räjähdys särki rakennusten rakenteita ja ikkunoita. Tässä koulussa ikkunalasit oli korvattu muoveilla vielä toukokuussa 2021. Kuva: Emma Pajunen.
Etäopetuksen järjestäminen on ollut vaikeaa, ja syitä on monia. Internetyhteydet ovat kehnoja ja kalliita, sähköä riittää huonosti, perheillä ei ole tarpeeksi laitteita ja vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia auttaa lapsia kotikoulussa. Vaikutukset ovat olleet erityisen karuja jo valmiiksi heikossa asemassa oleville koululaisille, kuten syyrialaispakolaisille.
Taloustilanne on vaikuttanut myös opettajiin, sillä myös heidän palkkojensa arvo on romahtanut. Jos opettajan kuukausipalkan arvo dollareissa oli noin 1900 dollaria kuukaudessa, on se nyt noin 160 dollaria. On vaikeaa kuvitella, miten tällä summalla voi elättää perheensä, maksaa vuokransa tai ylipäätään käydä ruokakaupassa nykyhinnoilla. Opettajat joutuvat usein tekemään pärjätäkseen yhtä tai kahta sivutyötä iltaisin ja viikonloppuisin.
Koululaiset tarvitsevat tukea
Kouluvierailujen yhteydessä olen kuunnellut opetushenkilökunnan ja oppilaiden keskusteluja, niissä nousee usein esiin lasten hyvinvoinnin tukeminen. Monien päällekkäisten kriisien seurauksena perheväkivalta, lasten hyväksikäyttö, lapsiavioliitot sekä lapsityövoima ovat yleistyneet Libanonissa. Huonovointisuus on kaiken kaikkiaan kasvanut, ja kouluissa on suuri tarve psykososiaaliselle tuelle.
KUA:n kouluprojekteissa kunnostetaan myös koulujen pihoja, jotta lapsilla on mukavat olosuhteet leikeille ja pelailuille. Kuva: Emma Pajunen 2021.
Pyrimme työllämme tarjoamaan koululaisille paremmat puitteet koulunkäyntiin. Korjaamme yhteistyökouluissamme satamaräjähdyksen aiheuttamia tuhoja, mutta lisäksi panostamme ulkotiloihin. Osassa kouluista pihat ovat pieniä, eikä niissä mahdu kunnolla leikkimään, liikkumaan tai pelaamaan pelejä. Viihtyisät koulupihat ja niissä vietetty aika tukevat merkittävästi oppilaiden hyvinvointia.
Järjestämme myös tukiopetusta niille, jotka ovat vaarassa pudota koulusta. Tukiopetuksen yhteydessä tarjoamme myös aterian tukiopetukseen osallistuville oppilaille. Lisäksi annamme käteisapua vanhemmille, joilla ei ole varaa maksaa koulumaksuja. Oppilaille järjestetään heidän toiveidensa pohjalta hyvinvointiohjelmaa, kuten urheilua ja pelejä. Opettajat saavat myös psykososiaalisen tuen koulutusta ja koulutusta etäopetusmenetelmistä.
Kunnostustyöt alkavat pian ja muu kouluissa tehtävä työ syyskuussa, kun uusi lukukausi alkaa.
Emma Pajunen
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun koordinaattori Libanonissa. Pajunen on asunut Beirutissa 2,5 vuotta.
Pitkän tähtäimen kehitysyhteistyön tavoitteena auttaa kokonaisia yhteisöjä niin tukevasti jaloilleen, että ne pärjäävät tulevaisuudessa omillaan, kirjoittaa Kirkon Ulkomaanavun viestinnän asiantuntija Ulriikka Myöhänen.
Tätä artikkelia kirjoittaessani Covid-19-pandemia hallitsee päivän politiikkaa ja uutisia jo toista vuotta. Aihe on niin vallitseva, että välillä on vaikeaa muistaa, mitä maailmassa tapahtui ennen koronatestejä, rokotteita ja virusvariantteja. Ilmastonmuutos, pitkittyneet konfliktit, ruokasatoa tuhoavat heinäsirkkaparvet – kuulostaako tutulta?
Kirkon Ulkomaanavun työ keskittyy koulutukseen, toimeentuloon ja rauhan rakentamiseen. Pitkän tähtäimen kehitysyhteistyön tavoitteena auttaa kokonaisia yhteisöjä niin tukevasti jaloilleen, että ne pärjäävät tulevaisuudessa omillaan.
Vastaamme myös akuutteihin tarpeisiin. Kun Beirutin satamassa räjähti elokuussa 2020, toimitimme Libanonin pääkaupunkiin hätäapua. Kun korona pysäytti kaupankäynnin ja elintarvikekuljetukset valtioiden rajoille, jaoimme ruoka-avustuksia kaikista heikoimmassa asemassa oleville.
Työmme kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja rauhan parissa on luonnostaan osin päällekkäistä. Toisiinsa kietoutuneita ja toisiaan ruokkivia ovat maailman kriisitkin.
Monet työskentelymaistamme elivät vakavien haasteiden keskellä jo ennen koronaa. Muuttuva ilmasto ja pitkittyneet konfliktit ovat aiheuttaneet ruokakriisejä, terveyskriisejä ja pakolaisuutta.
Maailman nuorin valtio Etelä-Sudan on kärsinyt jo pitkään tuhoisista tulvista, joiden myötä maan 11 miljoonasta asukkaasta kaksi kolmasosaa tarvitsee humanitaarista apua. Miljoonat kärsivät ruoan puutteesta ja aliravitsemuksesta.
Syyriakin on elänyt kuoppaisen vuosikymmenen. Konfliktin romuttama maa on vaipunut talouskriisiin, joka näkyy maassa ruoan ja toimeentulon puutteena. Sodan keskellä elää koululaisten sukupolvi, joka on tarponut koulupolkuaan poikkeusoloissa.
Itäghoutalainen Muhammad Abdo Hijzai on 13-vuotias poika, joka osallistuu Kirkon Ulkomaanavun tukemaan tukiopetukseen muun muassa matematiikassa. Kuva: Abu Talib Al-Buhaya.
Pandemia on tuonut kehittyvien maiden heikkoudet karusti esiin. Nepalissa reilu neljäsosa bruttokansantuotteesta on muodostunut viime vuosina niistä rahansiirroista, joita rajojen ulkopuolella työskentelevät nepalilaiset lähettävät perheilleen. Pandemia pakotti siirtotyöläiset kotiin. Perheet ovat pahimmillaan eläneet yli vuoden tilanteessa, jossa riittävän elämänlaadun takaavia tuloja ei ole.
Pandemia ei ole kuitenkaan pysäyttänyt kaikkea kehitystä, vaikka siltä välillä tuntuu. Monissa hankkeissamme on otettu teknologialoikkia tilanteen pakottamina. Keniassa olemme jakaneet radioita, joiden avulla naiset ovat voineet osallistua rauhan dialogeihin. Tavoitteena on ollut vahvistaa yhteisöjen kykyä ratkaista luonnonvaroihin liittyviä konflikteja.
Tulevaisuus tuo eittämättä tullessaan lisää haasteita. Ilmasto muuttuu yhä armottomammaksi, ja muuttuvat olosuhteet saattavat myös lisätä ihmisten keskuudessa liikkuvia epidemioita. Luonnonkatastrofien vuoksi yhä useampi joutuu lähtemään kodistaan. Afrikan väestö kasvaa sellaista tahtia, että ennusteet povaavat valtavia muuttoliikkeitä paitsi mantereen sisällä myös kohti Eurooppaa.
Ja sitten hyviin uutisiin: kestävät yhteiskunnat pystyvät varautumaan katastrofeihin paremmin. Koronakriisikin menee aikanaan ohi, ja silloin Kirkon Ulkomaanavun tekemän työn tulokset koulutuksen, toimeentulon ja rauhan saralla konkretisoituvat entisestään. Hankkeissamme mukana olleet ihmiset ovat jo rakentaneet elämälleen pohjaa, josta on helpompi ponnistaa kohti parempia aikoja.
Ulriikka Myöhänen, Kirkon Ulkomaanavun Lähi-idän viestinnän asiantuntija.
Teksti on alun perin julkaistu Kirkon Ulkomaanavun vasta ilmestyneen vuosikertomuksen esipuheena. Haluatko tietää enemmän työmme tuloksista?
Toiminnanjohtajan blogi: Korona toi esiin vahvuutemme
Pandemiavuosi on raottanut meille uusia ovia. Nyt ja jatkossa meidän pitää pystyä kehittymään ja miettimään, miten voimme hyödyntää digitalisaatiota työssämme, kirjoittaa Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg.
Etäkoulua, karanteeneja, matkustuskieltoja. Yhteiskuntasulkuja, peruuntuneita tapahtumia ja satoja etäkokouksia. Pandemiavuosi 2020 oli varsin poikkeuksellinen myös Kirkon Ulkomaanavulle.
Tilanteet toimintamaissamme ovat olleet vaikeita aiemminkin. Olemme työskennelleet konflikteissa, maanjäristyksissä, luonnonkatastrofeissa ja epidemioiden keskellä. Kenelläkään meistä ei kuitenkaan ollut kokemusta globaalista pandemiasta. Ensimmäistä kertaa kriisi kosketti koko järjestöä.
Vuoden tapahtumat yllättivät – ja toisaalta eivät yllättäneet. Työntekijämme ovat hajautettuina ympäri maailman, joten meillä on työskennelty aina etänäkin. Suomessa koko Helsingin toimisto siirtyi hetkessä keittiönpöytien ääreen ja sohville tekemään töitä. Kun mietin sitä, miten etätyö sujuu vuoden jälkeen, on ero kuin yöllä ja päivällä. Maatoimistomme Aasiassa, Afrikassa ja Lähi-idässä pystyivät toimimaan pitkään ilman Covid-19-tapauksia, vaikka tilanne on sittemmin monessa maassa heikentynyt.
Pandemia on luonnollisesti muuttanut meidän ohjelmatyötämme koulutuksen, toimeentulon ja rauhan saralla. Maailma siirtyi vuonna 2020 etäopetukseen, osassa maita koulut jouduttiin jopa sulkemaan. Suomessa on tuskailtu sitä, miten etäkoulun ja -töiden järjestäminen kotona onnistuu. Tilanne on vaatinut kekseliäisyyttä myös toimintamaissamme, joissa ei ole yhteyksiä ja infraa. Opettajat ovat kiertäneet kylissä opettamassa lapsia, ja oppitunteja on pidetty radion välityksellä.
Korona on vaikuttanut myös ihmisten toimeentuloon. Euroopassa valtiot kantavat vastuuta ihmisten ja yritysten pärjäämisestä. Kehittyvissä maissa ihmisillä ei ole sitä mahdollisuutta. Yhteiskunnan turvaverkot ovat heikkoja, ja koronapandemiaa pienemmätkin epidemiat vaikeuttavat elämää helposti. Jos toimeentuloa ei ole, ihmiset lähtevät hakemaan sitä mahdollisuuksien mukaan muualta. Työn perässä liikkuminen puolestaan on pandemian näkökulmasta riski ja voi osaltaan lisätä alueellisia levottomuuksia. Pandemia on haastanut myös rauhantyötä, konfliktit kun eivät paljon epidemioista välitä.
Haasteista huolimatta kehityksemme on ollut hurjaa. Kansainvälinen tulorahoitus on ollut huimassa kasvussa. Se on merkki siitä, että sellaiset tahot kuin YK, EU ja julkiset rahoittajat luottavat työhömme ja visioomme lujasti.
Korona on kuitenkin syönyt kotimaan kolehtitulojamme. Yhteiskunta on ollut pitkiä aikoja täysin kiinni, ja kolehtien kerääminen virtuaalisesti on erittäin hankalaa. Ahkerat feissarimme eivät ole päässeet kaduille. Vaikka tulot kotimaassa pienenivät, myös menot pienenivät matkustamisen vähentyessä. Pääsimme vuonna 2020 tilanteeseen, jossa ei tullut jättitappioita.
Pandemiavuosi on raottanut meille uusia ovia. Nyt ja jatkossa meidän pitää pystyä kehittymään ja miettimään, miten voimme hyödyntää digitalisaatiota työssämme. Tulevaisuudessa iso osa koulutustoiminnastamme tulee siirtymään pois fyysisistä rakennuksista. Esimerkiksi Afrikassa tarvitaan tulevaisuudessa valtava määrä koulutuspaikkoja. Digitaalinen opetus voi olla siihenkin ratkaisu. Tosiasia on, ettei työmme tule jatkumaan samanlaisena kuin ennen pandemiaa. Meidän on mietittävä, miten poimimme jatkossa parhaat puolet siitä, mitä olemme pandemia-aikana oppineet.
Toiminnanjohtajana toivoisin, että saisimme pian väännettyä niskat nurin tältä pandemialta ja palautuminen voisi alkaa. Pandemian jälkeen työmme rakentuu entistä vahvemmin kestävän kehityksen tielle. Jatkamme ponnistelujamme koulutuksen, rauhan, toimeentulon ja tasa-arvon saralla. Etätyöstä oppineena voimme tehdä aiempaa suurempia ympäristötekoja. Matkustamaan lähdemme entistäkin tarkemmin suunnitellen.
Vaikka vuosi oli rankka, se on ollut meille Kirkon Ulkomaanavussa tietynlainen superonnistuminen. Kiitos siitä kuuluu työntekijöillemme, luottamushenkilöillemme ja vapaaehtoisillemme. Te olette suurin resurssimme ja mahdollistatte sen, että pystymme toimimaan siellä, missä apua tarvitaan eniten.
Jouni Hemberg, Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja
Teksti on alun perin julkaistu Kirkon Ulkomaanavun vasta ilmestyneen vuosikertomuksen esipuheena. Haluatko tietää enemmän työmme tuloksista?
He haluavat insinööreiksi, opettajiksi ja autokauppiaiksi
Syyriassa elää 6,7 miljoonaa maan sisäistä pakolaista, joista iso osa on lapsia. Suurimpia syitä sisäiselle pakolaisuudelle ovat konfliktit, väkivaltaisuudet ja luonnonkatastrofit. Koulu ankkuroi lapset elämään myös kriisien keskellä.
”Meidän piti muuttaa useaan otteeseen. Tunne epävakaudesta ja kaaoksesta on inhottava,” sanoo syyrialainen Rida Issa.
Syyriassa elää lasten sukupolvi, joka on viettänyt koko elämänsä tai ainakin merkittävän osan siitä pakolaisina. Issa kuuluu kyseiseen sukupolveen. Taisteluiden aikana koulupojan perhe rakensi kotiaan yhä uudelleen ja uudelleen Itä-Ghoutan alueella.
Kun tilanne rauhoittui, perhe palasi alkuperäiselle asuinseudulleen. Oma kotitalo oli tuhoutunut, ja nyt Issan koti on hänen isovanhempiensa talossa.
Syyrialainen Rida Issa käy koulua Itä-Ghoutan alueella Syyriassa. Hän on elänyt lapsuuttaan pakolaisena kotimaassaan. Kuva: Abu Talib Al-Buhaya.
Osa sotaa paenneista syyrialaisista on lähtenyt rajan yli Jordaniaan, Turkkiin, Kreikan saarille tai yhä kohti keskistä Eurooppaa. Merkittävä osa on kuitenkin jatkanut elämää pakolaisina oman maansa sisällä, kuten Issankin perhe.
17,5 miljoonan asukkaan Syyriassa elää vuonna 2021 yhteensä 6,7 miljoonaa maan sisäistä pakolaista – heitä on siis yli miljoona enemmän kuin Suomessa on asukkaita.
Taistelut Syyriassa ovat toistaiseksi laantuneet, mutta silti maassa raportoitiin vuonna 2020 yli 1,8 miljoonaa uutta maan sisäistä pakolaista. Heistä miltei kaikki pakenivat konfliktien ja väkivaltaisuuksien vuoksi.
Maailmassa oli vuoden 2020 lopussa ennätykselliset 55 miljoona maiden sisäistä pakolaista (internally displaced people). Kotimaansa ulkopuolelle paenneita ja YK:n pakolaisstatuksen saaneita henkilöitä on yli 26 miljoonaa (2019).
Vuoden aikana 40,5 miljoonaa ihmistä joutui pakenemaan kotimaansa sisällä. Kyseessä on korkein vuosittainen lukema viimeisen vuosikymmenen aikana.
Raportin laatijoiden mukaan erityisen huolestuttavaa on, että arvioon päädyttiin korona-aikana, jolloin liikkumisrajoitukset haittasivat tiedonkeruuta ja yhä harvempi etsiytyi hätäsuojiin tartuntojen pelossa.
Noin 85 prosenttia sisäisistä pakolaisista on jättänyt kotinsa konfliktin tai väkivaltaisuuksien vuoksi. Loput pakenivat luonnonkatastrofeja, joista suurin osa oli säähän liittyviä (tulvat, rankkasateet, syklonit).
Pakolaisina elävät lapset kohtaavat monenlaisia riskejä. Heidän mahdollisuutensa käydä koulua ja saada terveydenhoitoa ja suojelua vaarantuu. Kun lapsi repäistään pois tutusta ympäristöstään ja yhteisöstään, hän voi joutua eroon myös perheestään. Lisäksi lapsityöläisyyden ja lapsiavioliittojen riskit kasvavat.
Pakolaisuus ja konfliktien varjostama elämä vaikuttavat lapsiin monin tavoin. Syyrialaislapset Kirkon Ulkomaanavun tukemissa kouluissa kertovat itse, miten.
Remal & Enas: Muistot aseista painavat mieltä
Neljäsluokkalainen Remal Tahina käy koulua Daraan alueella. Koulussa oppiminen tuottaa hankaluuksia, mutta Tahina toivoo seuraavansa isänsä jalanjälkiä autokauppiaaksi.
Remal Tahinan koulunkäynti takkuaa. Tahina on viettänyt osan lapsuudestaan pakolaisena, mutta nyt hän käy koulua Daraan alueella Syyriassa. Kuva: Abu Talib Al-Buhaya.
”Sodan aikana meidän piti lähteä kotikylästämme toiselle paikkakunnalle. Muistan yhä selkeästi kranaatit, ohjukset, panssarivaunut ja kiväärit. Aseita oli aina lähettyvillä.
Kerran kranaatti tippui lähelle meidän kotiamme. Isoisäni olisi voinut saada vammoja, mutta onneksi hän oli moskeijassa.
Perheeseeni kuuluu isäni, äitini ja kaksi siskoa. Isäni on töissä Arabiemiraateissa, koska ei löytänyt töitä Syyriasta. Setäni tarjosi hänelle töitä autokaupasta. Hän hyväksyi tarjouksen, jotta voisi elättää meitä. Ikävöin häntä jatkuvasti. Hän käy luonamme vain kesäisin ja tuo mukanaan lahjoja. Kerran sain polkupyörän.
Koulussa minulla on vaikeuksia lukemisessa ja kirjoittamisessa. Kaverini aloittavat riitoja kanssani ja väittävät tekevänsä sen leikillään. Se häiritsee minua.”
Työmme Syyriassa keskittyy sodan raunioittaman koulutussektorin jälleenrakentamiseen.
Tuemme koulujen korjausta ja varustelua sekä järjestämme tukiopetusta oppilaille, joiden koulunkäynti on keskeytynyt tai on vaarassa keskeytyä.
Vuonna 2020 yhteensä 9345 koululaista pääsi jatkamaan koulunkäyntiään korjatuissa koulurakennuksissa. Oppimista tukeviin aktiviteetteihimme osallistui yhteensä 4 749 oppilasta. 3 000 koululaista sai koulupuvun ja -tarvikkeita. Lisäksi koulutimme 108 opettajaa psykososiaalisesta tuesta ja opetustyöstä katastrofitilanteissa.
Vuosikertomus 2020 on juuri julkaistu. Tutustu työhömme ja sen tuloksiin tästä.
Myös 12-vuotias Enas Alasimy kertoo, miten sota vaikuttaa häneen. Alasimyn perhe oli sodan aikana pakolaisina Jordaniassa yhteensä seitsemän vuoden ajan.
“En muista sodasta paljoakaan, koska olin todella nuori. Olen kuullut ihmisten kertovan tulituksista, ammuskeluista ja aseista.
Minulla on vaikeuksia koulussa. Minua pelottaa viitata ja osallistua. Pelkään, että opettaja lyö minua, jos vastaukseni on väärä.
Haluaisin aikuisena opettajasi, jotta voisin auttaa kaltaisiani ujoja oppilaita olemaan pelkäämättä.”
Enas Alasimy oli sodan aikana pakolaisena Jordaniassa. Nyt 12-vuotias Alasimy kertoo, ettei muista sota-ajoista paljoakaan. Kuva: Abu Talib Al-Buhaya.
Muhammad: Pitkä päivä työmaalla
Itäghoutalainen Muhammad Abdo Hijzai on 13-vuotias poika, joka osallistuu Kirkon Ulkomaanavun tukemaan tukiopetukseen muun muassa matematiikassa. Hizjain perheeseen kuuluu yhdeksän henkilöä. Rahasta tekee tiukkaa, minkä vuoksi Hijzai joutuu käymään töissä.
13-vuotias Muhammad Abdo Hijzai käy aamut koulussa ja päivät töissä. Auringonlaskun jälkeen hän palaa kotiin tekemään läksyjä. Kuva: Abu Talib Al-Buhaya.
”Kun koulu loppuu iltapäiväyhdeltä, autan isääni hänen työssään. Isä on rakennustyöntekijä. Yhdessä me päällystämme seiniä tasaisiksi maalausta varten. Isäni ei pysty tekemään kaikkea työtä yksin, joten siksi autan häntä.
Noin kuuden tunnin kovan työn teon jälkeen lopettelemme työt auringon laskeutuessa. Kun pääsen kotiin, avaan koulukirjat. Teen sen, jotta saavutan unelmani ja pystyn tekemään niistä totta. Minulla ei ole tarpeeksi aikaa, mutta teen parhaani: opiskelen 1-3 tuntia päivässä.
Viikonloppuisin leikin ystävieni kanssa, koska emme työskentele perjantaisin. Toivoisin, että voisin olla heidän kanssaan useammin, mutten voi jättää isääni yksin töiden kanssa. Kaikki isommat sisarukseni ovat tyttöjä, joten he eivät voi osallistua tämäntyyppisen työn tekemiseen.”
Aya: Puolet elämästä sodassa
14-vuotias Aya Darwish asuu Itä-Ghoutassa ja on huomannut, miten vaikeaa opintojen paluu oli sotavuosien jälkeen.
14-vuotias Aya Darwish asuu Itä-Ghoutassa. Hän haaveilee oman taidegallerian avaamisesta. Kuva: Abu Talib Al-Buhaya.
”Olen piirtänyt aina. Piirrän, kun olen surullinen. Piirrän, kun olen vihainen. Ironista kyllä, mielestäni piirustukseni ovat parhaimmillaan, kun olen itse huonoimmillani.
Muistan hyvin tämän pitkän sodan, jonka olemme joutuneet kokemaan. Asiat olivat todella vaikealla tolalla, eikä minun tarvitse edes mennä yksityiskohtiin. 14-vuotiaana olen viettänyt seitsemän vuotta sodassa. Puolet elämästäni olen katsellut elämän pahimpia asioita. Sen vuoksi olen kiitollinen jokaisesta hyvästä asiasta, jota minulle tapahtuu.
Niinä seitsemänä vuonna melkein unohdin, millaista on olla koululainen. Sen ajan jälkeen oli vaikea ryhtyä opiskelemaan taas englantia, sillä en ollut käyttänyt tai kuullut kieltä aikoihin. Tukiopetus on auttanut minua valtavasti.
En usko, että maalaaminen on koskaan minulle enemmän kuin harrastus. Haaveilen kuitenkin omien gallerioiden avaamisesta. Niissä voisin esitellä maalauksiani ja omaa maailmankatsomustani.”
Unelmat elävät myös haastavissa oloissa
Koulu on konflikteissa ja pakolaisina eläville lapsille elintärkeä paikka. Kouluissa rakennetaan kestävää tulevaisuutta ja annetaan lapsille eväitä tulevaisuuteen toimeentulon hankkimiseksi.
Myös 14-vuotias Omar Al Zuhaili joutui pakenemaan omasta kotikylästään Syyrian sodan aikana. Hän haluaa saavuttaa unelmansa olivatpa olosuhteet mitkä hyvänsä. Kuva: Abu Talib Al-Buhaya.
14-vuotias Omar Al Zuhaili joutui pakenemaan pienenä lapsena kotikylästään. Nyt hän käy koulua alkuperäisen kotikylänsä korjatussa lähikoulussa.
”Haluan tulevaisuudessa arkkitehdiksi, koska pidän piirtämisestä ja rakennusten suunnittelusta. Haluan saavuttaa unelmani, olivatpa olosuhteet mitkä tahansa. Rohkaisen ystäviäni saattamaan opintonsa loppuun,” Al Zuhaili kuvailee.
Koulutus on myös voimakas keino lapsityönvoiman kitkemiseksi. 14-vuotias Rida Issa tietää olevansa onnekas, sillä hänen ei ole tarvinnut lähteä isänsä avuksi rakennustyömaalle. Issa korostaa, ettei töiden tekemisessä ole mitään noloa, mutta sanoo toivovansa, että hänen töitä tekevät luokkakaverit saavat hoidettua koulutyöt kunnialla.
”Tulevaisuudessa haluan sähköinsinööriksi, sillä rakastan keksintöjä. Kerran suunnittelin pienen hämähäkin pienestä moottorista ja metalliromusta. Kun moottori on käynnissä, hämähäkki tärisee ja liikkuu,” Rida Issa kertoo.
Teksti: Ulriikka Myöhänen, Lähi-idän viestinnän asiantuntija
Koronavuosi 2020 oli haastava, mutta apu saavutti sitä eniten tarvitsevat –KUA:n koulutustyö tavoitti yli 350 000 oppijaa ja yli 44 000 sai katastrofiapua
Vaikeasta pandemiatilanteesta huolimatta onnistuimme jatkamaan ja sopeuttamaan työtämme koulutuksen, toimeentulon ja rauhantyön saralla.
Annet Rukundo piti radiossa englanninkielen tunteja neljäs- ja viidesluokkalaisille Ugandassa. Kuva: Hugh Rutherford.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) venyi vuonna 2020 onnistumisiin, vaikka vuosi oli erityisen haastava Covid-19-pandemian vuoksi. Myös rahoituksemme kasvoi suotuisasti vaikeasta maailmantilanteesta huolimatta.
Tuotot nousivat erityisesti institutionaalisilta rahoittajilta kuten YK- järjestöiltä ja EU:lta saatujen varojen ansiosta. Toisaalta koronapandemia esti kasvokkain tapahtuvan varainhankinnan ja hidasti ohjelmien toimeenpanoa useissa maissa. Kirkollisessa rahoituksessa esimerkiksi kolehtien määrä laski, mutta yksityisvarainhankinta piti pintansa ja onnistui siirtämään toimintojaan verkkoon.
Tilikauden tuotot olivat 47,9 miljoonaa, mikä tarkoittaa 4,4 prosentin kasvua edellisvuoteen verrattuna. Jopa 89 prosenttia eli 42,5 miljoonaa euroa Kirkon Ulkomaanavun vuoden 2020 toimintakuluista (47,8 M€) käytettiin avustustyöhön toimintamaissamme Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä. Loput 11 prosenttia käytettiin tukitoimintoihin.
Koulutus-, toimeentulo- ja rauhantyön ohella vastasimme humanitaarisiin kriiseihin jakamalla hätäapua esimerkiksi tulvista kärsivässä Etelä-Sudanissa, sodan raunioittamassa Syyriassa ja satamaräjähdyksen ravisuttamassa Libanonin pääkaupungissa Beirutissa.
Yhteensä työmme tavoitti 465 776 henkilöä, kun edellisvuonna luku oli 399 837.
Etäkoulu haastoi opetusta
Charles kuuntelee matematiikan tuntia Kyakan pakolaisasutusalueella Ugandassa. Radio-oppitunnit otettiin käyttöön pandemian suljettua koulut. Kuva: Hugh Rutherford.
Vuonna 2020 korona sulki kouluja ympäri maailman. Osassa maita siirryttiin etäopetukseen, osassa opetus jäi kokonaan tauolle. Kirkon Ulkomaanavun koulutusaiheinen työ tavoitti koko vuoden aikana huimat 352 542 oppijaa, mikä ylitti asetetut tavoitteet. Osa oppijoista oli tuen piirissä vain osan vuodesta.
Vuoden 2020 aikana tuimme 2 649 opettajan ammattitaitoa järjestämällä heille koulutusta.
Etäopetukseen tarvittavien taitojen, yhteyksien, laitteiden ja infrastruktuurin puute on aiheuttanut haasteita koulutukselle kaikkialla maailmassa koko pandemian ajan. Haasteista huolimatta KUA:n toiminnanjohtaja Jouni Hemberg näkee etäopetuksessa tulevaisuuden mahdollisuuksia.
“Pandemiavuosi on raottanut meille myös uusia ovia. Nyt ja jatkossa meidän pitää pystyä kehittymään ja miettimään, miten voimme hyödyntää digitalisaatiota työssämme. Tulevaisuudessa iso osa koulutustoiminnastamme tulee siirtymään pois fyysisistä rakennuksista.”
Hembergin mukaan digitaalinen opetus voi olla tulevaisuudessa isoksi avuksi esimerkiksi Afrikassa, jossa tarvitaan tulevina vuosikymmeninä valtava määrä koulutuspaikkoja.
Uusien yritysten perustamisessa päästiin tavoitteeseen
KUA tukee ihmisten toimeentuloa Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa. Käytännössä työtä tehdään esimerkiksi järjestämällä yrittäjyyttä ja ammattia tukevaa koulutusta ja tukemalla ammatinharjoittajien työvälinehankintoja.
Monissa toimintamaissamme yrittäjyys tarjoaa ihmisille mahdollisuuden toimeentuloon. Tuellamme perustettiin vuonna 2020 yhteensä 3 330 yritystä, joista suurin osa oli yhden työntekijän yrityksiä. Yrittäjien joukossa on esimerkiksi maanviljelijöitä ja palvelualojen yrittäjiä.
15 377 henkilöä sai koulutusta yrittäjyydestä ja toimeentulon hankkimisesta. Heistä 70 prosenttia oli naisia. Koronavuoden 2020 aikana paransimme keinojamme tarjota koulutuksia etänä.
Hätäapu tavoitti ihmiset katastrofien keskellä
Kirkon Ulkomaanapu toimitti välittömästi hätäapua, kuten hygieniapakkauksia, Beirutin räjähdyksessä kotinsa menettäneille perheille. Kuva: Håvard Bjelland/NCA.
Vuonna 2020 yhteensä 44 628 ihmistä sai avullamme apua humanitaarisessa hätätilanteessa. Jaoimme hätäapua Libanonissa, Kambodžassa, Syyriassa, Nepalissa, Jemenissä, Etelä-Sudanissa ja Kreikassa.
Tuimme myös 62 kansalaisyhteiskuntien johtamaa prosessia, joiden aiheina olivat muiden muassa konfliktien ratkaisu, naisten oikeudet, taloudellinen voimaantuminen ja koronapandemia. Suurin osa prosesseista oli naisten ja nuorten johtamia tai erityisesti heille suunnattuja.
Kirkon Ulkomaanavun vuosikertomus 2020 on julkaistu.
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) hallitus nimitti 1. kesäkuuta kolme maatoimistojen edustajaa globaaliin johtoryhmäänsä. Globaali johtoryhmä on osa KUA:n uutta huhtikuun alussa voimaan tullutta organisaatiorakennetta. Maatoimistojen edustajien toimikausi on 2+1 vuotta.
Etelä-Sudanin maajohtaja Berhanu Haile, Nepalin maajohtaja Sofia Olsson ja Ugandan maajohtaja Wycliffe Nsheka aloittavat uudessa roolissa elokuussa. Lisäksi johtoryhmän pysyvinä jäseninä toimivat toiminnanjohtaja Jouni Hemberg ja apulaistoiminnanjohtaja Tomi Järvinen.
Uuden johtoryhmän monipuolinen kokemus kehittyvissä maissa työskentelystä vahvistaa Kirkon Ulkomaanavun työn vaikuttavuutta ja vastuullisuutta.
”Kehitysyhteistyön painopiste on siirtynyt keskinäisen oppimisen edistämiseen. Olen työskennellyt kehitysyhteistyösektorilla 20 vuotta ja lokalisoinnista on puhuttu jo pitkään, mutta käytäntöön viemisessä on vielä tekemistä”, kertoo Wycliffe Nsheka.
Berhanu Haile toteaa, että uusi johtamismalli parantaa Kirkon Ulkomaanavun työtä yhdistämällä strategisen päätöksenteon tehokkaasti paikalliseen osaamiseen ja arkitodellisuuteen toiminta-alueillamme.
“Tämä on merkittävä askel eteenpäin paikallisten tarpeiden ja toimintaympäristön entistä parempaan huomioiseen. Samalla Kirkon Ulkomaanavusta tulee aidosti globaali järjestö, jossa yhdistyvät Pohjoisen ja Etelän näkökulmat”, Haile jatkaa.
”Lähestymistapa varmistaa, että työmme vastaa strategisesti tarpeisiin, joita marginalisoiduilla ihmisillä joiden kanssa työskentelemme on, ja edistää heidän oikeuksiensa toteutumista”, sanoo Sofia Olsson.
