Toiminnanjohtajan blogi: Korona toi esiin vahvuutemme
Pandemiavuosi on raottanut meille uusia ovia. Nyt ja jatkossa meidän pitää pystyä kehittymään ja miettimään, miten voimme hyödyntää digitalisaatiota työssämme, kirjoittaa Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg.
Etäkoulua, karanteeneja, matkustuskieltoja. Yhteiskuntasulkuja, peruuntuneita tapahtumia ja satoja etäkokouksia. Pandemiavuosi 2020 oli varsin poikkeuksellinen myös Kirkon Ulkomaanavulle.
Tilanteet toimintamaissamme ovat olleet vaikeita aiemminkin. Olemme työskennelleet konflikteissa, maanjäristyksissä, luonnonkatastrofeissa ja epidemioiden keskellä. Kenelläkään meistä ei kuitenkaan ollut kokemusta globaalista pandemiasta. Ensimmäistä kertaa kriisi kosketti koko järjestöä.
Vuoden tapahtumat yllättivät – ja toisaalta eivät yllättäneet. Työntekijämme ovat hajautettuina ympäri maailman, joten meillä on työskennelty aina etänäkin. Suomessa koko Helsingin toimisto siirtyi hetkessä keittiönpöytien ääreen ja sohville tekemään töitä. Kun mietin sitä, miten etätyö sujuu vuoden jälkeen, on ero kuin yöllä ja päivällä. Maatoimistomme Aasiassa, Afrikassa ja Lähi-idässä pystyivät toimimaan pitkään ilman Covid-19-tapauksia, vaikka tilanne on sittemmin monessa maassa heikentynyt.
Pandemia on luonnollisesti muuttanut meidän ohjelmatyötämme koulutuksen, toimeentulon ja rauhan saralla. Maailma siirtyi vuonna 2020 etäopetukseen, osassa maita koulut jouduttiin jopa sulkemaan. Suomessa on tuskailtu sitä, miten etäkoulun ja -töiden järjestäminen kotona onnistuu. Tilanne on vaatinut kekseliäisyyttä myös toimintamaissamme, joissa ei ole yhteyksiä ja infraa. Opettajat ovat kiertäneet kylissä opettamassa lapsia, ja oppitunteja on pidetty radion välityksellä.
Korona on vaikuttanut myös ihmisten toimeentuloon. Euroopassa valtiot kantavat vastuuta ihmisten ja yritysten pärjäämisestä. Kehittyvissä maissa ihmisillä ei ole sitä mahdollisuutta. Yhteiskunnan turvaverkot ovat heikkoja, ja koronapandemiaa pienemmätkin epidemiat vaikeuttavat elämää helposti. Jos toimeentuloa ei ole, ihmiset lähtevät hakemaan sitä mahdollisuuksien mukaan muualta. Työn perässä liikkuminen puolestaan on pandemian näkökulmasta riski ja voi osaltaan lisätä alueellisia levottomuuksia. Pandemia on haastanut myös rauhantyötä, konfliktit kun eivät paljon epidemioista välitä.
Haasteista huolimatta kehityksemme on ollut hurjaa. Kansainvälinen tulorahoitus on ollut huimassa kasvussa. Se on merkki siitä, että sellaiset tahot kuin YK, EU ja julkiset rahoittajat luottavat työhömme ja visioomme lujasti.
Korona on kuitenkin syönyt kotimaan kolehtitulojamme. Yhteiskunta on ollut pitkiä aikoja täysin kiinni, ja kolehtien kerääminen virtuaalisesti on erittäin hankalaa. Ahkerat feissarimme eivät ole päässeet kaduille. Vaikka tulot kotimaassa pienenivät, myös menot pienenivät matkustamisen vähentyessä. Pääsimme vuonna 2020 tilanteeseen, jossa ei tullut jättitappioita.
Pandemiavuosi on raottanut meille uusia ovia. Nyt ja jatkossa meidän pitää pystyä kehittymään ja miettimään, miten voimme hyödyntää digitalisaatiota työssämme. Tulevaisuudessa iso osa koulutustoiminnastamme tulee siirtymään pois fyysisistä rakennuksista. Esimerkiksi Afrikassa tarvitaan tulevaisuudessa valtava määrä koulutuspaikkoja. Digitaalinen opetus voi olla siihenkin ratkaisu. Tosiasia on, ettei työmme tule jatkumaan samanlaisena kuin ennen pandemiaa. Meidän on mietittävä, miten poimimme jatkossa parhaat puolet siitä, mitä olemme pandemia-aikana oppineet.
Toiminnanjohtajana toivoisin, että saisimme pian väännettyä niskat nurin tältä pandemialta ja palautuminen voisi alkaa. Pandemian jälkeen työmme rakentuu entistä vahvemmin kestävän kehityksen tielle. Jatkamme ponnistelujamme koulutuksen, rauhan, toimeentulon ja tasa-arvon saralla. Etätyöstä oppineena voimme tehdä aiempaa suurempia ympäristötekoja. Matkustamaan lähdemme entistäkin tarkemmin suunnitellen.
Vaikka vuosi oli rankka, se on ollut meille Kirkon Ulkomaanavussa tietynlainen superonnistuminen. Kiitos siitä kuuluu työntekijöillemme, luottamushenkilöillemme ja vapaaehtoisillemme. Te olette suurin resurssimme ja mahdollistatte sen, että pystymme toimimaan siellä, missä apua tarvitaan eniten.
Jouni Hemberg, Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja
Teksti on alun perin julkaistu Kirkon Ulkomaanavun vasta ilmestyneen vuosikertomuksen esipuheena. Haluatko tietää enemmän työmme tuloksista?
He haluavat insinööreiksi, opettajiksi ja autokauppiaiksi
Syyriassa elää 6,7 miljoonaa maan sisäistä pakolaista, joista iso osa on lapsia. Suurimpia syitä sisäiselle pakolaisuudelle ovat konfliktit, väkivaltaisuudet ja luonnonkatastrofit. Koulu ankkuroi lapset elämään myös kriisien keskellä.
”Meidän piti muuttaa useaan otteeseen. Tunne epävakaudesta ja kaaoksesta on inhottava,” sanoo syyrialainen Rida Issa.
Syyriassa elää lasten sukupolvi, joka on viettänyt koko elämänsä tai ainakin merkittävän osan siitä pakolaisina. Issa kuuluu kyseiseen sukupolveen. Taisteluiden aikana koulupojan perhe rakensi kotiaan yhä uudelleen ja uudelleen Itä-Ghoutan alueella.
Kun tilanne rauhoittui, perhe palasi alkuperäiselle asuinseudulleen. Oma kotitalo oli tuhoutunut, ja nyt Issan koti on hänen isovanhempiensa talossa.
Syyrialainen Rida Issa käy koulua Itä-Ghoutan alueella Syyriassa. Hän on elänyt lapsuuttaan pakolaisena kotimaassaan. Kuva: Abu Talib Al-Buhaya.
Osa sotaa paenneista syyrialaisista on lähtenyt rajan yli Jordaniaan, Turkkiin, Kreikan saarille tai yhä kohti keskistä Eurooppaa. Merkittävä osa on kuitenkin jatkanut elämää pakolaisina oman maansa sisällä, kuten Issankin perhe.
17,5 miljoonan asukkaan Syyriassa elää vuonna 2021 yhteensä 6,7 miljoonaa maan sisäistä pakolaista – heitä on siis yli miljoona enemmän kuin Suomessa on asukkaita.
Taistelut Syyriassa ovat toistaiseksi laantuneet, mutta silti maassa raportoitiin vuonna 2020 yli 1,8 miljoonaa uutta maan sisäistä pakolaista. Heistä miltei kaikki pakenivat konfliktien ja väkivaltaisuuksien vuoksi.
Maailmassa oli vuoden 2020 lopussa ennätykselliset 55 miljoona maiden sisäistä pakolaista (internally displaced people). Kotimaansa ulkopuolelle paenneita ja YK:n pakolaisstatuksen saaneita henkilöitä on yli 26 miljoonaa (2019).
Vuoden aikana 40,5 miljoonaa ihmistä joutui pakenemaan kotimaansa sisällä. Kyseessä on korkein vuosittainen lukema viimeisen vuosikymmenen aikana.
Raportin laatijoiden mukaan erityisen huolestuttavaa on, että arvioon päädyttiin korona-aikana, jolloin liikkumisrajoitukset haittasivat tiedonkeruuta ja yhä harvempi etsiytyi hätäsuojiin tartuntojen pelossa.
Noin 85 prosenttia sisäisistä pakolaisista on jättänyt kotinsa konfliktin tai väkivaltaisuuksien vuoksi. Loput pakenivat luonnonkatastrofeja, joista suurin osa oli säähän liittyviä (tulvat, rankkasateet, syklonit).
Pakolaisina elävät lapset kohtaavat monenlaisia riskejä. Heidän mahdollisuutensa käydä koulua ja saada terveydenhoitoa ja suojelua vaarantuu. Kun lapsi repäistään pois tutusta ympäristöstään ja yhteisöstään, hän voi joutua eroon myös perheestään. Lisäksi lapsityöläisyyden ja lapsiavioliittojen riskit kasvavat.
Pakolaisuus ja konfliktien varjostama elämä vaikuttavat lapsiin monin tavoin. Syyrialaislapset Kirkon Ulkomaanavun tukemissa kouluissa kertovat itse, miten.
Remal & Enas: Muistot aseista painavat mieltä
Neljäsluokkalainen Remal Tahina käy koulua Daraan alueella. Koulussa oppiminen tuottaa hankaluuksia, mutta Tahina toivoo seuraavansa isänsä jalanjälkiä autokauppiaaksi.
Remal Tahinan koulunkäynti takkuaa. Tahina on viettänyt osan lapsuudestaan pakolaisena, mutta nyt hän käy koulua Daraan alueella Syyriassa. Kuva: Abu Talib Al-Buhaya.
”Sodan aikana meidän piti lähteä kotikylästämme toiselle paikkakunnalle. Muistan yhä selkeästi kranaatit, ohjukset, panssarivaunut ja kiväärit. Aseita oli aina lähettyvillä.
Kerran kranaatti tippui lähelle meidän kotiamme. Isoisäni olisi voinut saada vammoja, mutta onneksi hän oli moskeijassa.
Perheeseeni kuuluu isäni, äitini ja kaksi siskoa. Isäni on töissä Arabiemiraateissa, koska ei löytänyt töitä Syyriasta. Setäni tarjosi hänelle töitä autokaupasta. Hän hyväksyi tarjouksen, jotta voisi elättää meitä. Ikävöin häntä jatkuvasti. Hän käy luonamme vain kesäisin ja tuo mukanaan lahjoja. Kerran sain polkupyörän.
Koulussa minulla on vaikeuksia lukemisessa ja kirjoittamisessa. Kaverini aloittavat riitoja kanssani ja väittävät tekevänsä sen leikillään. Se häiritsee minua.”
Työmme Syyriassa keskittyy sodan raunioittaman koulutussektorin jälleenrakentamiseen.
Tuemme koulujen korjausta ja varustelua sekä järjestämme tukiopetusta oppilaille, joiden koulunkäynti on keskeytynyt tai on vaarassa keskeytyä.
Vuonna 2020 yhteensä 9345 koululaista pääsi jatkamaan koulunkäyntiään korjatuissa koulurakennuksissa. Oppimista tukeviin aktiviteetteihimme osallistui yhteensä 4 749 oppilasta. 3 000 koululaista sai koulupuvun ja -tarvikkeita. Lisäksi koulutimme 108 opettajaa psykososiaalisesta tuesta ja opetustyöstä katastrofitilanteissa.
Vuosikertomus 2020 on juuri julkaistu. Tutustu työhömme ja sen tuloksiin tästä.
Myös 12-vuotias Enas Alasimy kertoo, miten sota vaikuttaa häneen. Alasimyn perhe oli sodan aikana pakolaisina Jordaniassa yhteensä seitsemän vuoden ajan.
“En muista sodasta paljoakaan, koska olin todella nuori. Olen kuullut ihmisten kertovan tulituksista, ammuskeluista ja aseista.
Minulla on vaikeuksia koulussa. Minua pelottaa viitata ja osallistua. Pelkään, että opettaja lyö minua, jos vastaukseni on väärä.
Haluaisin aikuisena opettajasi, jotta voisin auttaa kaltaisiani ujoja oppilaita olemaan pelkäämättä.”
Enas Alasimy oli sodan aikana pakolaisena Jordaniassa. Nyt 12-vuotias Alasimy kertoo, ettei muista sota-ajoista paljoakaan. Kuva: Abu Talib Al-Buhaya.
Muhammad: Pitkä päivä työmaalla
Itäghoutalainen Muhammad Abdo Hijzai on 13-vuotias poika, joka osallistuu Kirkon Ulkomaanavun tukemaan tukiopetukseen muun muassa matematiikassa. Hizjain perheeseen kuuluu yhdeksän henkilöä. Rahasta tekee tiukkaa, minkä vuoksi Hijzai joutuu käymään töissä.
13-vuotias Muhammad Abdo Hijzai käy aamut koulussa ja päivät töissä. Auringonlaskun jälkeen hän palaa kotiin tekemään läksyjä. Kuva: Abu Talib Al-Buhaya.
”Kun koulu loppuu iltapäiväyhdeltä, autan isääni hänen työssään. Isä on rakennustyöntekijä. Yhdessä me päällystämme seiniä tasaisiksi maalausta varten. Isäni ei pysty tekemään kaikkea työtä yksin, joten siksi autan häntä.
Noin kuuden tunnin kovan työn teon jälkeen lopettelemme työt auringon laskeutuessa. Kun pääsen kotiin, avaan koulukirjat. Teen sen, jotta saavutan unelmani ja pystyn tekemään niistä totta. Minulla ei ole tarpeeksi aikaa, mutta teen parhaani: opiskelen 1-3 tuntia päivässä.
Viikonloppuisin leikin ystävieni kanssa, koska emme työskentele perjantaisin. Toivoisin, että voisin olla heidän kanssaan useammin, mutten voi jättää isääni yksin töiden kanssa. Kaikki isommat sisarukseni ovat tyttöjä, joten he eivät voi osallistua tämäntyyppisen työn tekemiseen.”
Aya: Puolet elämästä sodassa
14-vuotias Aya Darwish asuu Itä-Ghoutassa ja on huomannut, miten vaikeaa opintojen paluu oli sotavuosien jälkeen.
14-vuotias Aya Darwish asuu Itä-Ghoutassa. Hän haaveilee oman taidegallerian avaamisesta. Kuva: Abu Talib Al-Buhaya.
”Olen piirtänyt aina. Piirrän, kun olen surullinen. Piirrän, kun olen vihainen. Ironista kyllä, mielestäni piirustukseni ovat parhaimmillaan, kun olen itse huonoimmillani.
Muistan hyvin tämän pitkän sodan, jonka olemme joutuneet kokemaan. Asiat olivat todella vaikealla tolalla, eikä minun tarvitse edes mennä yksityiskohtiin. 14-vuotiaana olen viettänyt seitsemän vuotta sodassa. Puolet elämästäni olen katsellut elämän pahimpia asioita. Sen vuoksi olen kiitollinen jokaisesta hyvästä asiasta, jota minulle tapahtuu.
Niinä seitsemänä vuonna melkein unohdin, millaista on olla koululainen. Sen ajan jälkeen oli vaikea ryhtyä opiskelemaan taas englantia, sillä en ollut käyttänyt tai kuullut kieltä aikoihin. Tukiopetus on auttanut minua valtavasti.
En usko, että maalaaminen on koskaan minulle enemmän kuin harrastus. Haaveilen kuitenkin omien gallerioiden avaamisesta. Niissä voisin esitellä maalauksiani ja omaa maailmankatsomustani.”
Unelmat elävät myös haastavissa oloissa
Koulu on konflikteissa ja pakolaisina eläville lapsille elintärkeä paikka. Kouluissa rakennetaan kestävää tulevaisuutta ja annetaan lapsille eväitä tulevaisuuteen toimeentulon hankkimiseksi.
Myös 14-vuotias Omar Al Zuhaili joutui pakenemaan omasta kotikylästään Syyrian sodan aikana. Hän haluaa saavuttaa unelmansa olivatpa olosuhteet mitkä hyvänsä. Kuva: Abu Talib Al-Buhaya.
14-vuotias Omar Al Zuhaili joutui pakenemaan pienenä lapsena kotikylästään. Nyt hän käy koulua alkuperäisen kotikylänsä korjatussa lähikoulussa.
”Haluan tulevaisuudessa arkkitehdiksi, koska pidän piirtämisestä ja rakennusten suunnittelusta. Haluan saavuttaa unelmani, olivatpa olosuhteet mitkä tahansa. Rohkaisen ystäviäni saattamaan opintonsa loppuun,” Al Zuhaili kuvailee.
Koulutus on myös voimakas keino lapsityönvoiman kitkemiseksi. 14-vuotias Rida Issa tietää olevansa onnekas, sillä hänen ei ole tarvinnut lähteä isänsä avuksi rakennustyömaalle. Issa korostaa, ettei töiden tekemisessä ole mitään noloa, mutta sanoo toivovansa, että hänen töitä tekevät luokkakaverit saavat hoidettua koulutyöt kunnialla.
”Tulevaisuudessa haluan sähköinsinööriksi, sillä rakastan keksintöjä. Kerran suunnittelin pienen hämähäkin pienestä moottorista ja metalliromusta. Kun moottori on käynnissä, hämähäkki tärisee ja liikkuu,” Rida Issa kertoo.
Teksti: Ulriikka Myöhänen, Lähi-idän viestinnän asiantuntija
Koronavuosi 2020 oli haastava, mutta apu saavutti sitä eniten tarvitsevat –KUA:n koulutustyö tavoitti yli 350 000 oppijaa ja yli 44 000 sai katastrofiapua
Vaikeasta pandemiatilanteesta huolimatta onnistuimme jatkamaan ja sopeuttamaan työtämme koulutuksen, toimeentulon ja rauhantyön saralla.
Annet Rukundo piti radiossa englanninkielen tunteja neljäs- ja viidesluokkalaisille Ugandassa. Kuva: Hugh Rutherford.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) venyi vuonna 2020 onnistumisiin, vaikka vuosi oli erityisen haastava Covid-19-pandemian vuoksi. Myös rahoituksemme kasvoi suotuisasti vaikeasta maailmantilanteesta huolimatta.
Tuotot nousivat erityisesti institutionaalisilta rahoittajilta kuten YK- järjestöiltä ja EU:lta saatujen varojen ansiosta. Toisaalta koronapandemia esti kasvokkain tapahtuvan varainhankinnan ja hidasti ohjelmien toimeenpanoa useissa maissa. Kirkollisessa rahoituksessa esimerkiksi kolehtien määrä laski, mutta yksityisvarainhankinta piti pintansa ja onnistui siirtämään toimintojaan verkkoon.
Tilikauden tuotot olivat 47,9 miljoonaa, mikä tarkoittaa 4,4 prosentin kasvua edellisvuoteen verrattuna. Jopa 89 prosenttia eli 42,5 miljoonaa euroa Kirkon Ulkomaanavun vuoden 2020 toimintakuluista (47,8 M€) käytettiin avustustyöhön toimintamaissamme Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä. Loput 11 prosenttia käytettiin tukitoimintoihin.
Koulutus-, toimeentulo- ja rauhantyön ohella vastasimme humanitaarisiin kriiseihin jakamalla hätäapua esimerkiksi tulvista kärsivässä Etelä-Sudanissa, sodan raunioittamassa Syyriassa ja satamaräjähdyksen ravisuttamassa Libanonin pääkaupungissa Beirutissa.
Yhteensä työmme tavoitti 465 776 henkilöä, kun edellisvuonna luku oli 399 837.
Etäkoulu haastoi opetusta
Charles kuuntelee matematiikan tuntia Kyakan pakolaisasutusalueella Ugandassa. Radio-oppitunnit otettiin käyttöön pandemian suljettua koulut. Kuva: Hugh Rutherford.
Vuonna 2020 korona sulki kouluja ympäri maailman. Osassa maita siirryttiin etäopetukseen, osassa opetus jäi kokonaan tauolle. Kirkon Ulkomaanavun koulutusaiheinen työ tavoitti koko vuoden aikana huimat 352 542 oppijaa, mikä ylitti asetetut tavoitteet. Osa oppijoista oli tuen piirissä vain osan vuodesta.
Vuoden 2020 aikana tuimme 2 649 opettajan ammattitaitoa järjestämällä heille koulutusta.
Etäopetukseen tarvittavien taitojen, yhteyksien, laitteiden ja infrastruktuurin puute on aiheuttanut haasteita koulutukselle kaikkialla maailmassa koko pandemian ajan. Haasteista huolimatta KUA:n toiminnanjohtaja Jouni Hemberg näkee etäopetuksessa tulevaisuuden mahdollisuuksia.
“Pandemiavuosi on raottanut meille myös uusia ovia. Nyt ja jatkossa meidän pitää pystyä kehittymään ja miettimään, miten voimme hyödyntää digitalisaatiota työssämme. Tulevaisuudessa iso osa koulutustoiminnastamme tulee siirtymään pois fyysisistä rakennuksista.”
Hembergin mukaan digitaalinen opetus voi olla tulevaisuudessa isoksi avuksi esimerkiksi Afrikassa, jossa tarvitaan tulevina vuosikymmeninä valtava määrä koulutuspaikkoja.
Uusien yritysten perustamisessa päästiin tavoitteeseen
KUA tukee ihmisten toimeentuloa Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa. Käytännössä työtä tehdään esimerkiksi järjestämällä yrittäjyyttä ja ammattia tukevaa koulutusta ja tukemalla ammatinharjoittajien työvälinehankintoja.
Monissa toimintamaissamme yrittäjyys tarjoaa ihmisille mahdollisuuden toimeentuloon. Tuellamme perustettiin vuonna 2020 yhteensä 3 330 yritystä, joista suurin osa oli yhden työntekijän yrityksiä. Yrittäjien joukossa on esimerkiksi maanviljelijöitä ja palvelualojen yrittäjiä.
15 377 henkilöä sai koulutusta yrittäjyydestä ja toimeentulon hankkimisesta. Heistä 70 prosenttia oli naisia. Koronavuoden 2020 aikana paransimme keinojamme tarjota koulutuksia etänä.
Hätäapu tavoitti ihmiset katastrofien keskellä
Kirkon Ulkomaanapu toimitti välittömästi hätäapua, kuten hygieniapakkauksia, Beirutin räjähdyksessä kotinsa menettäneille perheille. Kuva: Håvard Bjelland/NCA.
Vuonna 2020 yhteensä 44 628 ihmistä sai avullamme apua humanitaarisessa hätätilanteessa. Jaoimme hätäapua Libanonissa, Kambodžassa, Syyriassa, Nepalissa, Jemenissä, Etelä-Sudanissa ja Kreikassa.
Tuimme myös 62 kansalaisyhteiskuntien johtamaa prosessia, joiden aiheina olivat muiden muassa konfliktien ratkaisu, naisten oikeudet, taloudellinen voimaantuminen ja koronapandemia. Suurin osa prosesseista oli naisten ja nuorten johtamia tai erityisesti heille suunnattuja.
Kirkon Ulkomaanavun vuosikertomus 2020 on julkaistu.
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) hallitus nimitti 1. kesäkuuta kolme maatoimistojen edustajaa globaaliin johtoryhmäänsä. Globaali johtoryhmä on osa KUA:n uutta huhtikuun alussa voimaan tullutta organisaatiorakennetta. Maatoimistojen edustajien toimikausi on 2+1 vuotta.
Etelä-Sudanin maajohtaja Berhanu Haile, Nepalin maajohtaja Sofia Olsson ja Ugandan maajohtaja Wycliffe Nsheka aloittavat uudessa roolissa elokuussa. Lisäksi johtoryhmän pysyvinä jäseninä toimivat toiminnanjohtaja Jouni Hemberg ja apulaistoiminnanjohtaja Tomi Järvinen.
Uuden johtoryhmän monipuolinen kokemus kehittyvissä maissa työskentelystä vahvistaa Kirkon Ulkomaanavun työn vaikuttavuutta ja vastuullisuutta.
”Kehitysyhteistyön painopiste on siirtynyt keskinäisen oppimisen edistämiseen. Olen työskennellyt kehitysyhteistyösektorilla 20 vuotta ja lokalisoinnista on puhuttu jo pitkään, mutta käytäntöön viemisessä on vielä tekemistä”, kertoo Wycliffe Nsheka.
Berhanu Haile toteaa, että uusi johtamismalli parantaa Kirkon Ulkomaanavun työtä yhdistämällä strategisen päätöksenteon tehokkaasti paikalliseen osaamiseen ja arkitodellisuuteen toiminta-alueillamme.
“Tämä on merkittävä askel eteenpäin paikallisten tarpeiden ja toimintaympäristön entistä parempaan huomioiseen. Samalla Kirkon Ulkomaanavusta tulee aidosti globaali järjestö, jossa yhdistyvät Pohjoisen ja Etelän näkökulmat”, Haile jatkaa.
”Lähestymistapa varmistaa, että työmme vastaa strategisesti tarpeisiin, joita marginalisoiduilla ihmisillä joiden kanssa työskentelemme on, ja edistää heidän oikeuksiensa toteutumista”, sanoo Sofia Olsson.
”Kehitysapu on rahan heittämistä kankkulan kaivoon” – tulokset kumoavat tämän väitteen
Jokaisella ihmisellä maailmassa on oikeus ravitsevaan ruokaan, puhtaaseen veteen, koulutukseen, toimeentuloon ja rauhalliseen elinympäristöön. Kehitysyhteistyö on työtä, jota tehdään elämän edellytysten parantamiseksi siellä, missä ihmiset tarvitsevat eniten tukea edellä mainittujen perustarpeidensa täyttämiseksi. Kehitysyhteistyö tähtää myös ihmisarvon ja omanarvontunnon tukemiseen ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamiseen.
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) kehitysyhteistyön kulmakivet ovat koulutus, toimeentulon parantaminen ja rauhantyö. Toimintamaissaan KUA tukee yhdessä paikallisten yhteisöjen kanssa kaikkein köyhimpiä ja haavoittuvimpia ihmisiä heidän elinolojensa parantamisessa.
Äärimmäinen köyhyys on valtava ongelma maailmanlaajuisesti ja sen poistaminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi, vaikka YK:n jäsenmaat ovat sopineet päihittävänsä ongelman vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2018 äärimmäisessä köyhyydessä eli Maailmanpankin mukaan kymmenen prosenttia maapallon väestöstä eli 735 miljoonaa ihmistä.
735 miljoonaa ihmistä on edelleen liian paljon inhimillistä kärsimystä, ja monesti kuuleekin kysyttävän, ovatko kehitysyhteistyöhön käytetyt miljardit menneet hukkaan, kun ongelmaa ei ole ratkaistu.
Äärimmäinen köyhyys on puolittunut
Vastaus on ei. Miljoonat maailman köyhimmät ihmiset ovat hyötyneet kehitysyhteistyöstä. Vielä vuonna 1990 äärimmäisessä köyhyydessä eli 1,9 miljardia ihmistä. Voidaan siis todeta, että yli miljardi ihmistä on nostanut itsensä äärimmäisestä köyhyydestä, ja maailman köyhyysaste on matalampi kuin se on koskaan ollut tilastoidussa historiassa. Ei ihme, että Maailmanpankin johtaja Jim Yong Kim kutsui edistystä ”yhdeksi suurimmista inhimillisistä saavutuksista aikanamme”.
Oikein toteutettuna kehitysyhteistyö auttaa kehittyvien maiden ihmisiä parantamaan omaa elämäänsä ja muuttamaan yhteiskuntaansa oikeudenmukaisemmaksi. Kehitysyhteistyön lisäksi köyhyyttä ovat vähentäneet myös muut tekijät, esimerkiksi Aasian vahva talouskasvu. Talous on voimistunut myös monessa Afrikan maassa, joita vielä 2000-luvun alussa pidettiin kehitysmaina. Vuonna 2019 osa maailman nopeimmin taloudellisesti kasvavista valtioista sijaitsi Afrikassa.
Talouskasvu ei kuitenkaan yksin takaa kehitystä eikä paranna maailman köyhimpien ihmisten asemaa. Nyt kehittyvät taloudet eivät myöskään voi jättää ilmastokysymyksiä huomioimatta kuten rikkaammat länsimaat pitkälti 1900-luvulla tekivät. Kehitysyhteistyön puolella onkin viime vuosina kehitetty yhä enemmän keinoja, joilla voidaan tukea kehittyviä talouksia eriarvoisuuden tasaamisessa, ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja muissa kestävän kehityksen kysymyksissä.
Naisten ja lasten asema parantunut
Yksi avain kestävään kehitykseen on koulutus. Kehitysyhteistyön ansiosta yhä useampi lapsi maailman köyhimmissä maissa pääsee kouluun. Vuonna 1990 jopa 100 miljoonaa lasta ei käynyt koulua. 25 vuotta myöhemmin, vuonna 2015, luku oli enää 57 miljoonaa.
Esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa perusopetukseen osallistuvien lasten osuus nousi 52 prosentista 80 prosenttiin. Erona 1990-lukuun on myös se, että entistä useampi tyttö saa käydä koulua. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) viime vuosien saavutuksiin kuuluu se, että 200 000 lasta on saanut perusasteen koulutusta erityisesti hauraissa valtioissa ja pakolaisleireillä toteutettavan hätäavun kautta. KUA on tukenut myös paikallisten opettajien kouluttamista, mikä vahvistaa kestävällä tavalla koulutuksen jatkumista.
Suka Maya Thing valmistaa ja myy värikkäitä bambutuoleja työkseen.
Koulutus tarkoittaa luku- ja kirjoitustaidon lisäksi monesti parempaa toimeentuloa. Lisäksi se nostaa ensisynnyttäjien ikää ja turvaa sekä äitien että lasten terveyttä ja asemaa. Seksuaalivalistuksen ja tietoisuuden yleistymisen ansiosta maailmassa havaittiin vuonna 2013 noin 30 prosenttia vähemmän hiv-tartuntoja kuin vuonna 2000. Hiv ei enää tarkoita varmaa kuolemaa edes kehittyvässä maassa. Sairauden etenemistä hidastavan lääkityksen saatavuus on 2000-luvulla parantunut merkittävästi.
Kehitysyhteistyön ansiosta myös alle viisivuotiaiden lasten kuolemat ovat puolittuneet. Vuonna 1990 jokaista tuhatta syntyvää lasta kohti kuoli 90 alle viisivuotiasta lasta. Vuonna 2015 luku oli 43 kuolemaa tuhatta syntyvää lasta kohti. Pikkulasten kuolemien yleisimmät syyt liittyvät tosin pitkälti edelleen sairauksiin, joita voitaisiin ehkäistä ja hoitaa rokottamalla ja paremmalla hygienialla.
Yksi merkittävä edistysaskel on ollut äitiyskuolleisuuden puolittuminen. Vuodesta 1990 raskauden ja synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin liittyvät kuolemat vähenivät Etelä-Aasiassa 64 prosenttia ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 49 prosenttia vuoteen 2013 mennessä. Suomen rahoittaman kehitysyhteistyön tuella yhä useampi nainen maailman köyhimmissä maissa voi käyttää ehkäisyä, mikä vähentää ei-toivottujen raskauksien määrää ja tukee seksuaaliterveyttä.
Kehitysyhteistyöltä saa vaatia tuloksia
Kehitysyhteistyön historiassa on tehty virheitä. Pahimmillaan apu on mennyt vääriin käsiin ja täysin hukkaan. Juuri siksi kehitysyhteistyötä tehdään nykyisin hyvin tiiviissä yhteistyössä tukea saavien valtioiden, niiden viranomaisten ja paikallisten järjestöjen kanssa. Kehitysyhteistyöstä on tullut myös tarkoin suunniteltua ja valvottua toimintaa, jonka tuloksia ja vaikutuksia arvioidaan ja mitataan jatkuvasti. Mikäli työ ei tuota haluttuja vaikutuksia, työtä tai sen toteuttamistapoja muutetaan.
Kehityksen mittaaminen on hidasta. Sen sijaan varsin luotettavasti voidaan mitata, onko esimerkiksi lasten lukutaito parantunut tai pääsevätkö tytöt entistä useammin kouluun. Valvonta ja mittaaminen vaativat ammattitaitoa. Siksi esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavulla on asiaan erikoistuneita suomalaisia ja toimintamaista palkattuja työntekijöitä, kehitysyhteistyön ammattilaisia.
Kirkon Ulkomaanavun tekemän kehitysyhteistyön tuloksia valvovat ja arvioivat vuosittain keskeisimmät rahoittajamme kuten Suomen Ulkoministeriö ja YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimisto OCHA.
Kehitysapu on vanhentunut termi
Kehitystä on tapahtunut myös kehityksen parissa työskentelevissä järjestöissä ja rahoittajapuolella. Kehitysapu on vanhentunut sana, jolla viitataan yksisuuntaiseen toimintaan, jossa joku auttaa ja toinen on avun kohteena. Nykyaikaisessa kehitysyhteistyössä korostuu yhteistyö.
Kun esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu päättää, minkälaisiin ohjelmiin se Suomen valtiolta ja muilta rahoittajiltaan käyttämänsä rahat suuntaa, se ei tee päätöksiä yksin.
Ohjelmatyön suunnittelussa kuunnellaan tarkalla korvalla paikallisia viranomaisia ja järjestöjä, jotka ovat oman maansa tilanteen parhaita asiantuntijoita.
Kehitysyhteistyön tavoite on tukea maailman kaikkein köyhimpiä ja heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Työn ytimessä on ajatus siitä, että tukea saavien ihmisten elinolosuhteet heidän omissa kotimaissaan paranevat. Kehitys luo mahdollisuuksia, joita ei ennen ollut.
Kirkon Ulkomaanavun työssä painopiste on tukea laadukasta koulutusta, riittävää toimeentuloa ja rauhaa. Koulutus, toimeentulo ja rauha muodostavat kolmion, joka tukee yhteisön kehitystä ja ihmisten hyvinvointia. Kehitys ja hyvinvointi luovat toivoa.
Jos toivo puuttuu, ihmiset lähtevät herkästi etsimään parempaa elämää muualta, jopa Euroopasta ja Suomesta asti. Syyt toivon menettämisen ja sitä kautta myös pakolaisuuden taustalla ovat moninaisia. Tällä hetkellä maailmassa on enemmän pakolaisia kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen.
Maailmassa 79,5 miljoonaa pakolaista
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan 79,5 miljoonaa ihmistä maailmassa eli vuoden 2019 lopulla pakolaisena. Se tarkoittaa yhtä prosenttia koko maapallon väestöstä.
Heistä yhteensä 26 miljoonalla oli YK:n pakolaisstatus. Lisäksi 4,2 miljoonaa ihmistä oli jättänyt kotinsa ja kotimaansa hakeakseen turvapaikkaa. Suurin osa maailman pakolaisista, 45,7 miljoonaa ihmistä, oli joutunut jättämään kotinsa ja pakenemaan oman kotimaansa sisällä. Pakolaisista jopa 40 prosenttia on lapsia.
Vaikka media esimerkiksi vuonna 2015 uutisoi “pakolaisvyörystä” Eurooppaan, kolme neljästä maailman pakolaisesta elää entisen kotimaansa naapurimaissa, joissa esimerkiksi kieli ja kulttuuri ovat yleensä lähinnä kotimaan tuttuja elinolosuhteita. Matka naapurimaahan on yleensä myös lyhyempi, riskittömämpi ja halvempi kuin matka kauemmas.
Pakolaisista suurin osa, 85 prosenttia, eli UNHCR:n mukaan vuonna 2019 kehittyvissä maissa. Eniten pakolaisia eli vuonna 2019 Turkissa (3,6 miljoonaa), Kolumbiassa (1,8 miljoonaa), Pakistanissa (1,4 miljoonaa), Ugandassa (1,4 miljoonaa) ja Saksassa (1,1 miljoonaa). Eniten pakolaisina elää syyrialaisia (6,6 miljoonaa), venezuelalaisia (3,7 miljoonaa), afgaaneja (2,7 miljoonaa), eteläsudanilaisia (2,2 miljoonaa) ja Myanmarista paenneita rohingoja (1,1 miljoonaa).
Yleisin syy pakolaisuuden taustalla on aseellinen konflikti tai vaino. Toisaalta myös ilmastonmuutoksen aiheuttamat aavikoituminen ja kuivuus sekä tulvat ja muut sään ääri-ilmiöt tekevät yhä laajemmista ihmisten perinteisesti asuttamista alueista asuinkelvottomia jo nyt.
Kirkon Ulkomaanapu auttaa syyrialaisia pakolaisia.
Lisääkö kehitysyhteistyö pakolaisuutta?
Kehitysyhteistyö ei lisää pakolaisten määrää. Päinvastoin.
Kehitysyhteistyön tarkoituksena on tukea ihmisten elinolosuhteita ja esimerkiksi rauhaa ja sopeutumista ilmastonmuutokseen heidän omalla kotiseudullaan. Kehitysyhteistyömäärärahoilla esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu on mukana rakentamassa ihmisten elinoloissa riittävän toimeentulon turvaaviin ammatteihin opiskelua, paikalliset olosuhteet huomioivia viljelytekniikoita ja tukemassa rauhallisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan vahvistamista.
Kehitysyhteistyön tarkoituksena on tehdä yhteisöistä ja sen ihmisistä omavaraisia ja luoda toivoa siitä, että omaa kotiseutua ja sen kehitystä kannattaa rakentaa. Jos kotona on hyvä olla, sieltä ei tarvitse lähteä maailman ääriin.
Pakolaisellakin on oikeus elämään
Joskus kuulee kysyttävän, mikseivät pakolaisiksi lähtevät ihmiset jää kotimaihinsa rakentamaan kehitystä tai rakentamaan rauhaa. Vastaus on monesti monimutkainen. Nykyaikaiset konfliktit ovat monimutkaisia. Niissä rintamalinjat ovat epäselviä ja vastakkain voi olla useita eri aseellisia ryhmittymiä tai kyseessä voi olla yksipuolinen ja raaka terrori, joka kohdistuu aseettomaan siviiliväestöön. Yhä useammin edes avustusjärjestöillä ei ole pääsyä konfliktin myllerrykseen joutuneille alueille.
Oikeus elämään on jokaisen ihmisen perusoikeus. Siksi jokaisella ihmisellä maailmassa on oikeus paeta esimerkiksi aseellista konfliktia ja vainoa. Kehitys on yleensä mahdollista vasta, kun konfliktit saadaan ratkaistua. Toisaalta kehitys tasapainottaa ja vakauttaa niitä yhteiskuntia, joissa ihmisten on mahdollista kouluttautua ja hankkia itselleen riittävä toimeentulo. Kehitysyhteistyön tuella tällaisia yhteisöjä voidaan auttaa pysymään hyvällä tiellä, mikä pienentää esimerkiksi konfliktin ja pakolaisuuden riskiä. Sillä tavalla kehitysyhteistyö on myös pakolaisuuden ennalta ehkäisemistyötä.
Digitalisaatio etenee kaikkialla, myös kehitysyhteistyössä. Koulutusta on Suomessa tuotu digiaikaan jo vuosia ja COVID-pandemian aikana rikkaissa maissa etätyöhön ja –opetukseen on opittu hyödyntämään erilaisia työkaluja. Sekä digitaitoja että verkkopalveluiden saatavuutta lisätään ja parannetaan jatkuvasti. Sama suunta näkyy myös globaalisti, mutta köyhissä ja hauraissa ympäristöissä ollaan kehityksessä eri tahdissa.
Kirkon Ulkomaanavulla tehdään töitä sen eteen, että digitalisaation hyödyt saadaan käyttöön koulutushankkeissa Afrikassa ja Aasiassa. COVID-19-pandemia on vaikuttanut digitalisaation vauhdittumiseen Kirkon Ulkomaanavun kentällä.
”Viime keväänä kartoitimme pandemian vaikutuksia koulutussektorin työhön. Selvityksessä ilmeni, että KUA:n opetusalan ammattilaiset hyödynsivät jo monin tavoin opetusteknologiaa työssään. Koulutuksen digitalisaatio oli kehittymässä esimerkiksi Zoomin ja Teamsin, television ja radion kautta”, kertoo innovaatioiden, yhteistyön ja koulurakentamisen koordinaattori Pasi Aaltonen.
Käytössä olevat teknologiat ovat toistaiseksi hyvin yksinkertaisia. Radio on käyttökelpoinen väline maissa, joissa muut telekommunikaation menetelmät ovat joko kehittymättömiä tai köyhien perheiden saavuttamattomissa. Esimerkiksi Keniassa KUA hankki radioita, joissa on muistikortille paikka. Kun opettajien paikallisradioiden kautta jakamat lähetykset pystyi tallentamaan, se auttoi koululaisia kertauksessa ja tuki opetusta. Kirkon Ulkomaanapu oli mukana kehittämässä ohjeistusta radiovälitteiselle opetukselle, jota KUA:n työntekijät pääsivät hyödyntämään ohjelmamaissa.
Lapset opiskelevat Ugandassa radion välityksellä. Kuva: Hugh Rutherford
Opettajien ja opinto-ohjaajien koulutuksessa Kambodžassa ja Myanmarissa hyödynnetään heidän omia tietokoneitaan ja älylaitteitaan. Kambodžassa on hyödynnetty opinto-ohjaukseen videoitua materiaalia, jota on levitetty chat- ja Facebook-ryhmissä. Myös maan opetusministeriö on levittänyt sitä omilla alustoillaan. Videoihin on yhdistetty tehtäväpapereita, koska opiskelijoilla ei ole omasta takaa koulukirjoja. Videopohjainen opetus on uusi asia Kambodžassa mutta se on pandemian ja koulujen sulkemisen aikana mahdollistanut opintojen jatkumisen keskeytyksettä, kertoo Kambodžan maaohjelman koulutusasiantuntija Sari Turunen.
Keniassa ja Ugandassa on pilotoitu mobiilimentorointia opettajille hyvin tuloksin, vaikka omia älypuhelimia on vielä harvalla. Kirkon Ulkomaanapu on tarjonnut laitteita käyttöön ja opettajilla onkin yleensä kohtalaiset digitaidot. Suurin haaste työssä on taata kaikille riittävät verkkoyhteydet, joiden saaminen kuntoon on monissa kehittyvissä maissa merkittäviä tulevaisuuden kysymyksiä.
1. Lahjoitus: Lohkoketju laatii viitteen (reference) jokaisesta lahjoituksesta. Viitteen avulla on mahdollista seurata lahjoitussumman käyttöä tarkasti.
2. Hyödynsaajien rekisteröinti: Lohkoketjuteknologialla hyödynsaajia voi rekisteröidä biometrisesti, kuten sormenjälkien tai iiriksen skannauksella – tai älykorteilla (smart cards).
3. Luotettavat kauppiaat: Ruokaa ja muita hyödykkeitä myyvät kauppiaat varustetaan tarvittavilla tunnistusvälineillä ja opetetaan käyttämään niitä.
4. Lunastus: Kauppiaat pystyvät laitteiston rekisteröimien myynnin perusteella lunastamaan saamansa tulot avustuksia jakavalta järjestöltä.
5. Seuranta: Jos maksuissa hyödynnetään sähköisiä laitteita, lahjoittaja voi älysopimuksen kautta seurata reaaliajassa, milloin lahjoitus menee perille ja mihin hyödynsaaja varat käyttää.
Käteisavustuksien edut ja haasteet
Käteisavustukset ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan. Syy on yksinkertainen: käteistä jaettaessa suurempi osa avusta menee suoraan sitä tarvitseville. Toiseksi köyhät perheet saavat itse päättää, mitä he tarvitsevat ja priorisoida hankintansa. Paikalliset kauppiaat hyötyvät vilkastuneesta kaupankäynnistä.
Käteisen jakamisessa on kuitenkin haasteensa. Vastaanottaja ottaa riskin kantamalla verrattain suuria rahasummia turvattomilla alueilla. Varojen käytön seuraaminen vaatii järjestöltä työvoimaa, koska seurannalla varmistetaan, ettei hanke johda esimerkiksi petoksiin tai korruptioon.
Koronaviruksen leviäminen on myös hankaloittanut käteissiirtoja, ja käteisen käyttö voi lisätä tartuntariskejä.
”Lohkoketju tekee rahansiirroista entistä turvallisempia ja suojaa hyödynsaajien henkilöllisyyden.”
Lohkoketjuteknologialla hyödynsaajalle on mahdollista luoda virtuaalilompakko, jolla voi maksaa luotettavaksi todetuille myyjille. Kauppiaat on varustettu tarvittavalla teknologialla. Käytännössä rahansiirrot olisivat näin seurattavissa lohkoketjun kautta, mikä tehostaa seurantaa. Lohkoketju tekee myös rahansiirroista entistä turvallisempia ja suojaa hyödynsaajien henkilöllisyyden.
Kirkon Ulkomaanapu ja ohjelmointiyhtiö Solita ovat kehittäneet lohkoketjuun perustuvan konseptin, joka mahdollistaisi entistä nopeamman, tehokkaamman ja läpinäkyvämmän avustusohjelman. Teknologialla yksittäisen lahjoittajan on jopa mahdollista seurata oman avustussummansa perillemenoa ja vastaanottaa tietoa siitä, miten rahaa käytetään.
Koronapandemia on hallinnut uutisia Suomessa noin vuoden ajan. Ensimmäisen poikkeustilan alkaessa ei olisi uskonut, että tilanne vielä vuodenkin päästä on akuutti. Pandemian globaalit vaikutukset ovat olleet ja tulevat olemaan valtavat.
Koronapandemian myötä globaaliköyhyys on lähtenyt nousuun ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen. Maailmanpankki arvioi, että vuonna 2020 äärimmäiseen köyhyyteen ajautui jopa 93 miljoonaa ihmistä.
”Köyhien maiden näkökulmasta tilanne näyttää heikolta,” arvioi Kirkon Ulkomaanavun asiantuntija Saara Lehmuskoski. Saara Lehmuskoski työskenteli pandemian alkaessa Kambodžassa maatoimiston johtajana.
”Monet tippuvat tasolle, jossa juuri ja juuri saadaan päivittäinen ruoka pöytään. Köyhyydestä nouseminen on pitkä tie. Viime vuosina on ollut paljon positiivisia uutisia siitä, kuinka ihmisiä on noussut köyhyydestä. Nyt otetaan iso takapakki, valitettavasti.”
Kun tuottavaa toimintaa on vähemmän, on verotulojakin vähemmän. Se taas johtaa leikkauksiin. Maailmanpankki arvioi, että jo kaksi kolmesta köyhästä maasta on leikannut koulutusbudjettiaan koronan seurauksena. Lisääntyvä köyhyys ja koulutusleikkaukset kurittavat erityisesti jo ennestään köyhiä perheitä ja lapsia.
”Esimerkiksi Kambodžassa etäkoulu on mahdollista vain rikkaimmille lapsille. Kaikkein köyhimmillä maaseudun oppilailla, joilla muutenkin koulunkäynti on vähäistä, ei ole televisiota tai älypuhelinta”, Lehmuskoski kertoo.
Kambodžassa Kirkon Ulkomaanavun tukemaa opinto-ohjausta on toteutettu esimerkiksi video-oppituntien avulla. Kuva: Long Ratana
Lapset jäävät pois koulutuksen piiristä, sillä koulut ovat kiinni. Lisääntyvän köyhyyden vuoksi osa perheistä tarvitsee lapset mukaan työntekoon, jotta päivittäinen ravinnonsaanti turvataan.
”Pitkällä aikavälillä tämä tilanne on hirveä riski niille ikäluokille, jotka nyt ovat kouluiässä. Pandemian seurauksia tullaan korjailemaan vielä 10-15 vuotta. Nyt pitää varmistaa, että lapset pysyvät koulussa ja oppiminen jatkuu, jotta sitten kun pandemia on ohi, opintiensä päättävillä nuorilla on valmiudet toimeentulon hankkimiseen ja kyky olla aktiivisia toimijoita yhteisöissään”, Saara Lehmuskoski sanoo.
Digioppimisesta ratkaisu?
Köyhemmissä maissa budjetti koulutukselle on usein pieni suhteessa muihin budjettimenoihin. Kun tulee koronan tyyppinen kriisi, niin varoja tarvitaan esimerkiksi terveydenhuoltoon. Lyhyen tähtäimen säästöratkaisuja ei kannata tehdä koulutuksen kustannuksella, muistuttaa Kirkon Ulkomaanavun kansainvälisen työn johtaja Tomi Järvinen.
”On tutkittua näyttöä siitä, että koulutus lisää kansantuotetta sekä tietysti yksilön tulotasoa. Jokainen kouluvuosi lisää tulotasoa tulevaisuudessa. Tyttöjen kohdalla nousu on vielä merkittävämpi”, Järvinen sanoo.
Pandemian sulkiessa koulut oltiin huolissaan siitä, palaavatko lapset ja erityisesti tytöt takaisin kouluun köyhimmissä maissa.
”Vakava viesti kentältä on se, että pandemian alkaessa esitetyt skenaariot ovat ainakin osittain toteutuneet. Teiniraskaudet ja lapsiavioliitot ovat lisääntyneet ja huoli kouluun palaamisesta on totta”, Järvinen sanoo.
Rajoitustenkin aikana on tärkeää säilyttää koulun ja oppilaiden välinen yhteys. Koulupudokkuus on riski erityisesti tyttöjen kohdalla. Kuva: Hugh Rutherford
Jotta koulunkäynti ei keskeytyisi, on tärkeää kehittää keinoja yhteydenpitoon ja valmistella kouluun paluuta. Esimerkiksi Keniassa on KUA:n tuella on tehty paljon työtä sen eteen, että oppilaiden yhteys kouluun säilyy ja sinne palataan, kun se on mahdollista.
Digitaalinen oppiminen on yksi osa ratkaisua myös kehittyvissä maissa. Se mahdollistaa osaltaan koulutukseen pääsemisen ja laadukkaan koulutuksen kaikille. Digitaaliset ratkaisut mahdollistavat jatkossakin etäkoulun esimerkiksi silloin, kun lapset sairastavat tai eivät muusta syystä pysty osallistumaan lähiopetukseen.
”Ei pidä ajatella, että digitaalinen oppiminen tulee kehittyviin maihin joskus myöhemmin. Digitaalisia ollaan jo monella saralla kommunikaation ja kaupan suhteen. Nyt digitaalisia ratkaisuja on ulotettava myös koulutukseen.”
Hauraissa maissa, joissa Kirkon Ulkomaanapu toimii, digitaalisuus tarkoittaa alkuvaiheessa hyvin matalaa teknologiaa, kuten radio-opetusta ja WhatsApp-viestintää. Esimerkiksi Keniassa pakolaisleireillä ja maaseudulla oppitunteja on lähetetty radion kautta. Perheille on jaettu radiovastaanottimia.
”Ei ole tilannetta, jossa mitään ei voitaisi tehdä. Nyt on panostettava digitaaliseen oppimiseen ja sen kehittämiseen sekä analysoitava mitä voimme oppia tulevaisuuden varalle koronakriisistä. ”
Keski-Afrikan tasavalta on ajautunut laajaan humanitaariseen kriisiin joulukuun 27. päivä järjestettyjen presidentin- ja parlamenttivaalien seurauksena. Vaaleja ennen alkaneet väkivaltaisen levottomuudet ovat jatkuneet tähän päivän asti.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan jopa 200 000 ihmistä on joutunut jättämään kotinsa vaalien aiheuttamien väkivaltaisuuksien takia. Moni on paennut naapurimaa Kongon demokraattiseen tasavaltaan, osa Kameruniin ja Tsadiin, mutta noin puolet on jäänyt maansisäisiksi pakolaisiksi. Kongoon päästäkseen on ylitettävä Oubangui-joki, jonka ylitti tammikuun 13. päivä ennätysmäärä ihmisiä, yhteensä 10 000.
Kirkon Ulkomaanavun kenttätoimistojen työntekijöitä Bozoumissa, Bossangoassa, Bangassoussa ja Mbaikissa on evakuoitu pääkaupunki Banguihin, missä he jatkavat työskentelyä etänä. Banguin lisäksi ainoastaan Berberatin toimisto on auki.
Taustaa
Kirkon Ulkomaanapu on ainoa suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö, joka työskentelee Keski-Afrikan tasavallassa ja toimintaympäristö siellä on hyvin haastava. Keski-Afrikan tasavalta sijaitsee nimensä mukaisesti hyvin keskellä Afrikan mannerta, ja se on asukasluvultaan Suomen kokoinen. Se on Ranskan entinen siirtomaa ja luonnonvaroiltaan hyvin rikas. Siitä huolimatta se sijoittui toiseksi viimeiseksi vain Nigerin edelle inhimillisen kehityksen indeksillä UNDP:n inhimillisen kehityksen raportissa vuodelta 2020. Valtio on hyvin epävakaa.
Kirkon Ulkomaanavulla on ollut ympäri maata lukuisia hankkeita vuodesta 2013 lähtien. Niistä nyt iso osa on viivästynyt COVID-pandemian ja väkivaltaisuuksien takia, vaikka joitakin pystytään myös toteuttamaan kentällä. Banguissa esimerkiksi jatkuvat Masseka lego ti siriri –rauhanhankkeeseen kuuluvat nuorten kerhot. Maajohtajan ohjeistuksen mukaiseksi toimintaa jatketaan paikallisyhteisöissä sikäli, kun se on mahdollista ilman Kirkon Ulkomaanavun henkilökunnan läsnäoloa. Kirkon Ulkomaanapu tekee turvallisuusseurantaa kenttätoimistojemme alueilla ja arvioi mahdollisuuksia palata työhön turvallisesti.
