Kriisi- ja katastrofitilanteissa vastataan ensimmäisenä välittömiin tarpeisiin järjestämällä ihmisille suojaa ja ruokaa. Kriiseillä on kuitenkin taipumus pitkittyä ja esimerkiksi pakolaisuus kestää keskimäärin kaksikymmentä vuotta. On tärkeää, että kriisinkin keskellä lapset pääsevät kouluun ja arki voi jatkua.
Miksi koulunkäynti on niin tärkeää? Lue alta viisi syytä.
Koulutus tuo paremman tulevaisuuden.
Koulutus on tärkeää! Hyvä koulutus mahdollistaa paremmat työllistymismahdollisuudet tulevaisuudessa.
Rebecca käy Kirkon Ulkomaanavun perustamaa koulua Kenian Turkanassa. Rebeccan perhe on pitkään ansainnut toimeentulonsa karjankasvatuksesta, kuten lähes kaikki Turkanan asukkaat. Perhe on kuitenkin menettänyt valtaosan eläimistään karjavarkaille ja seutua vuosia riivanneelle kuivuudelle.
Tytöt ovat seudulla perinteisesti menneet naimisiin jo alaikäisinä, mutta Rebeccan kohdalla vanhemmat ovat päättäneet, että hän ei mene naimisiin ennen kuin on käynyt koulunsa loppuun. Koulutus antaa uusia toimeentulomahdollisuuksia ja paremmat tulevaisuudennäkymät.
”Vanhempani kannustavat minua käymään koulussa. Isona minusta voi tulla opettaja tai lääkäri.”
Koulu tarjoaa lapsille tunteen normaalista arjesta
Koulu tarjoaa lapsille ja perheille rutiineja ja tunteen normaalista arjesta. Jos lapsi on joutunut kokemaan traumaattisia asioita, on koulussa mahdollisuus keskittyä johonkin muuhun.
Ahmad on yksi KUA:n sirkuskouluun osallistuvista syyrialaislapsista Jordanian pakolaisleirillä. Sirkuskoulun avulla lapset pystyvät käsittelemään traumaattisia kokemuksiaan ja saavat elintärkeää iloa ja riemua elämäänsä.
Koulussa saa ystäviä!
Tietojen ja taitojen lisäksi koulussa opitaan olemaan yhdessä muiden kanssa. Koulu on tärkeä osa lapsen sosiaalista elämää ja siellä luodaan loppuelämänkin kannalta tärkeitä ystävyyssuhteita.
Lapset hyppivät narua koulupäivän jälkeen New Fangakissa. Kirkon Ulkomaanapu tukee lasten iltapäivätoimintaa, joka tarjoaa lapsille turvallisen ympäristön vapaa-ajalle. Pelit ja leikit tukevat lasten sosiaalista kehitystä.
Kun lapset ovat koulussa, vanhemmilla on aikaa tehdä töitä
Kun lapset ovat päivisin koulussa, on aikuisilla mahdollisuus keskittyä kotitöihin ja työn tekoon.
Yhdentoista lapsen äiti Florence Mahoro elää Rwamwanjan pakolaisasutusalueella Ugandassa. Lasten koulunkäynti keskeytyi keväällä, kun koulut suljettiin koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Koulujen sulkeutuminen aiheutti Mahorolle paljon huolta. Lapsilla ei ollut päivisin järkevää tekemistä ja heille piti järjestää ruokaa.
Kirkon Ulkomaanavun tukema etäkoulu sisältää radio-oppintunteja ja kotitehtäviä. Etäkoulun alettua lapset pysyivät kotona opiskelemassa. Se helpotti äidin huolta.
”Haluan, että lapseni käyvät koulua ja saavat paremman tulevaisuuden kuin me jotka emme ole pääseet kouluun.”
Koulu suojelee lasten oikeuksia
Koulunkäynti suojaa lasten oikeuksia. Koulujen kiinni oleminen altistaa lapsia työnteolle, teiniraskauksille ja hyväksikäytölle.
Ebola-epidemian aikaan koulut olivat kiinni Länsi-Afrikassa 6–8 kuukautta. Tänä aikana teiniraskauksien määrä kasvoi, esimerkiksi Sierra Leonessa osissa maata jopa 65 prosenttia. Epidemiasta kärsineissä maissa lisääntyivät myös kotiväkivalta ja äitiyskuolleisuus. Lapset kuvailivat joutuneensa ottamaan kotona enemmän vastuuta elannon hankkimisesta perheiden toimeentulon heikennyttyä.
Ugandassa koulut suljettiin maaliskuussa koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Uwasse Mbabazi asuu Rwamwanjan pakolaisasutusalueella, hän jatkoi koulunkäyntiä etäopetuksena Kirkon Ulkomaanavun tukemana.
”Kun korona loppuu, menen mielelläni takaisin kouluun! Haluan suorittaa loppuun peruskoulun.”
Teksti: Noora Pohjanheimo
Kuvat: Tatu Blomqvist, Maria de la Guardia, Hugh Rutherford
Koronavirukseen oli kesäkuun loppuun mennessä sairastunut yli 9 miljoonaa ihmistä 188 maassa ja viruksen aiheuttamaan covid-19-tautiin on kuollut satoja tuhansia ihmisiä. Etukäteen koronaviruksen pelättiin iskevän kaikista kovimmin niihin, joilla on kaikkein vähiten mahdollisuuksia suojautua ja päästä sairaanhoidon piiriin: kehittyvien maiden köyhimpiin ja pakolaisina eläviin ihmisiin.
Ovatko pahimmat pelot toteutuneet? Vastaus on: kyllä ja ei.
Koronaviruksen uhka sulki maailman maaliskuussa, ja noin neljä kuukautta myöhemmin näyttää yhä siltä, että tauti on kohdellut kaikkein rajuimmin Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) toimintamaihin kuuluvissa Etelä-Sudanissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Ugandassa, Somaliassa ja Keniassa koronaviruksen odotettiin etenevän nopeasti etenkin pakolaisleireillä ja köyhimmillä, tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla, joissa puhtaasta vedestä on pulaa ja ihmiskontaktien vältteleminen hankalaa.
Ensimmäisten pandemiakuukausien jälkeen tartuntaluvut ovat kuitenkin pysyneet kohtuullisina. Tapauksia lasketaan ennemmin kymmenissä kuin kymmenissä tuhansissa. Miksi näin, vaikka voisi kuvitella, että covid-19-tauti leviäisi ja tappaisi juuri siellä, missä ihmiset elävät ahtaasti ja hygienian ylläpitäminen on hankalaa esimerkiksi puhtaan veden puuttumisen vuoksi?
Todellisten tartuntamäärien arvioiminen vaikeaa
Moni Afrikan maa, Kirkon Ulkomaanavun toimintamaat mukaan luettuina, ymmärsi pandemian kynnyksellä tilanteen vakavuuden. Ne sulkivat muun maailman kanssa samaan aikaan rajojaan, koulujaan ja rajoittivat ihmisten kokoontumista tartuntojen ehkäisemiseksi.
Alhaisia tartuntamääriä on osittain selitetty myös sillä, ettei tautitapausten ja niihin liittyvien kuolemien tilastoiminen ole itsestäänselvyys maissa, joissa sairaanhoidon piiriin, tehohoidosta puhumattakaan, pääsee vain pieni osa väestöstä.
Kirkon Ulkomaanavun työntekijä Alex Ahimbisibwe toimitti etäopetuksessa käytettyjä radioita Kyakan pakolaisasutusalueelle Ugandassa.
Olisi vaarallista ajatella, ettei koronaviruksella ole ollut Afrikan mantereella vakavia vaikutuksia. Huomionarvoista on, että koronavirus ei ole vain terveydellinen uhka. Pandemialla on laajoja välillisiä vaikutuksia etenkin kehittyvissä maissa. Maailman terveysjärjestö WHO totesi kesäkuussa, että koronaviruksen vuoksi tehdyt rajoitukset ihmisten liikkumiselle ja taloudelle ovat lyöneet kovimmin juuri kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja hauraimpiin yhteisöihin.
Miljoonat tytöt ja naiset kaipaavat pakolaisleireillä kuukautissuojia, mutta yhtä paljon he toivovat puhdasta vettä, saippuaa ja lukittavia ovia.
Maailmassa on tällä hetkellä noin 30 miljoonaa pakolaisena elävää tyttöä ja naista, joista moni joutuu joka kuukausi ratkaisemaan saman ongelman. Tämä ongelma kuuluu: kuinka tällä kerralla pärjään kuukautisteni kanssa?
Kuukautishygienian ylläpitäminen ei ole pakolaisleiriolosuhteissa ole aivan yksinkertaista. Saatavilla ei joko ole kunnollisia kuukautissuojia tai ne ovat liian kalliita, jotta niitä voisi ostaa, ainakaan tarpeeksi. Lisäksi pakolaisleireillä asuvat tytöt ja naiset eri puolilla maailmaa joutuvat pelkäämään turvallisuutensa vuoksi. Vähintään ongelmana on yksityisyys olosuhteissa, joissa naisilla ei ole omia, tai ainakaan lukittavalla ovella eristettyjä, käymälöitä.
Intiimihygieniaa on vaikea ylläpitää olosuhteissa, joissa ei ole saatavilla puhdasta pesuvettä. Monissa kulttuureissa kuukautisiin liitetään myös ajatuksia epäpuhtaudesta, ja tytöt ja naiset kokevat biologisten toimintojensa vuoksi jopa häpeää. Pahimmillaan tytöt ja naiset joutuvat eristäytymään muusta yhteisöstä tai jopa omista perheenjäsenistään kuukautisten ajaksi.
”Kuukautissuojien puuttuminen vaikuttaa suoraan esimerkiksi tyttöjen koulunkäyntiin”, kertoo Kirkon Ulkomaanavun työntekijä Lilian Musoki.
Tyttöjä matkalla Yoyon alakoulun oppitunnille Bidibidin pakolaisasutusalueella.
Hän on ollut mukana järjestämässä hygieniapakettien jakamista Bidibidin pakolaisasutusalueella Ugandassa. Lähes omaksi kaupungikseen muodostuneessa Bidibidissä asuu enemmän ihmisiä kuin Tampereella, noin 270 000, ja se kuuluu maailman suurimpiin pakolaisleireihin. Asukkaat ovat pääosin peräisin Ugandan pohjoisesta naapurista Etelä-Sudanista, josta he ovat paenneet sisällissotaa.
Nopeasti ajateltuna kuukautisilla ja koulunkäynnillä ei tunnu olevan minkäänlaista yhteyttä toisiinsa, mutta Musoki kertoo, että ne liittyvät hyvin tiivisti yhteen.
”Tytöt jäävät helposti koulusta pois aina, kun heillä on kuukautiset. Asiaan vaikuttaa se, onko heillä kunnollisia kuukautissuojia ja onko koulussa tiloja, joissa he saavat rauhassa huolehtia kuukautishygieniastaan.”
Ongelmallista ”naistenpäivien” lomissa on se, että tytöt jäävät niiden vuoksi opinnoissa jälkeen ja kynnys jatkaa koulu loppuun kasvaa.
Kuukautisvalistusta kouluissa
Bidibidin pakolaisasutusalueen olosuhteissa kunnollisia kuukautissuojia on saatavilla vähän tai ne ovat liian kalliita pakolaisina elävien tyttöjen ja naisten kukkaroille. Siksi tytöt ja naiset turvautuvat usein suojiin, joita on saatavilla. Käytännössä se tarkoittaa, että he tekevät suojat itse esimerkiksi kankaisista räteistä. Ne saattavat päästää vuotoa ja hajuja läpi, mikä tekee kuukautiset inhottavalla tavalla näkyviksi muille. Siksi kuukautissuojat kuuluvat Kirkon Ulkomaanavun (KUA) jakamiin hygieniapaketteihin. Vuonna 2019 KUA:n hygieniapaketin sai Bidibidissä 19 850 tyttöä.
Tue heikoimmassa asemassa olevia tyttöjä. Jo 12 eurolla tyttö saa hygieniapaketin.
Kirkon Ulkomaanapu jakoi kansainvälisenä kuukautispäivänä 28.5.2019 hygieniapakkauksia yhteensä 19 850 tytölle Bidibidin pakolaisasutusalueella Ugandassa.
Musokin mukaan tytöiltä puuttuu monesti myös kuukautisiin liittyvää tietoa.
”Kulttuurissamme äitien ei oikeastaan ole mahdollista puhua kuukautisista kovin avoimesti edes tyttäriensä kanssa. Se ei kuulu kulttuuriin”, kertoo Musoki.
Lilian Musoki.
Yleensä kyse on myös siitä, että äideillä on paljon muutakin tekemistä kodin ja toimeentulon ylläpitämisessä. KUA:n hankkeissa on jaettu pakolaisasutusalueella tietoa perheille, mutta myös alueen kouluissa on huomioitu kuukautisiin liittyvät asiat.
Koulussa tytöt saavat tietoa kuukautisista ja siitä, kuinka niiden kanssa kannattaa toimia. Lisäksi he voivat kääntyä asiassa ennalta määritellyn vanhemman naisopettajan puoleen, jos kuukautiset alkavat esimerkiksi kesken koulupäivän. Opettajalta voi tällaisissa tapauksissa Musokin mukaan pyytää kuukautissuojan niin, että koulupäivä voi jatkua.
”Kun tytöt saavat tietoa kuukautisista, niihin ja oman kehon muutoksiin liittyvä häpeä poistuu”, Musoki sanoo.
Ympäristösyistä osa KUA:n toimittamista kuukautissuojista on pestäviä ja uudelleen käytettäviä. Suojien pesemiseen tarvittava saippua sisältyy pakolaisasutusalueella jaettaviin hygieniapaketteihin. Paketeissa on myös alushousuja. Musokin mukaan jaossa on kuukautissiteitä, koska tamponit, kuukupeista puhumattakaan, ovat liian kalliita paikallisille. Kolme Yhdysvaltain dollaria maksava tamponipaketti on luksustuote.
Lukittava ovi luo turvaa
Kuukautishygienian kannalta on tärkeää, että tytöillä on koulussa omia käymälöitä, joissa he voivat rauhassa vaihtaa siteen lukitun oven takana ilman pelkoa häiriöistä.
Tytöille ja naisille suunnatuille turvallisille tiloille on ollut tarvetta myös toisella puolella maailmaa maailman suurimmalla pakolaisleirillä Bangladeshin Cox Bazarissa. Siellä KUA tukee yhdessä sisarjärjestönsä Tanskan Kirkon Ulkomaanavun (DCA) kanssa Bangladeshiin Myanmarista paenneille rohingyanaisille ja -tytöille rakennettuja turvatiloja.
Turvatiloissa tytöt ja naiset voivat käyttää siistejä ja turvallisia wc-tiloja, joissa on käsienpesupisteet ja saippuaa. Lisäksi he saavat kuukautissiteitä pystyäkseen osallistumaan heille leirillä tarjottuun luku- ja laskutaito-opetukseen myös kuukautisten aikana.
Miksi omat käymälät erillisessä turvallisessa tilassa ovat niin tärkeitä? Cox Bazarissa sukupuoleen kohdistuvaan väkivaltaan liittyvän hankkeen johtaja Kaji Shahin Akter Tanskan Kirkon Ulkomaanavusta kertoo, että kuukautisiin liittyvät tabut yhdessä pakolaisleiriolosuhteiden kanssa altistavat naiset väkivallalle.
”Perinteisesti rohingyanaiset käyttävät kankaista revittyjä rättejä kuukautissuojinaan. Koska kulttuurissa kuukautisiin liittyy ajatus epäpuhtaudesta, naisten on hoidettava suojien peseminen joko aamuvarhain tai iltamyöhällä”, hän kertoo.
Se tarkoittaa, että tyttöjen ja naisten on poikettava leirin vesipisteillä pimeän aikaan. Pimeys altistaa heidät esimerkiksi seksuaaliselle väkivallalle. Vaara saattaa odottaa myös naisille merkityissä käymälöissä, joissa ei ole suurempaa valvontaa.
Bangladeshissa maailman suurimmalle pakolaisleirille on rakennettu KUA:n ja sen sisarjärjestön Tanskan Kirkon Ulkomaanavun tuella turvallisia tiloja tytöille ja naisille.
Cox Bazarin koulutushankkeen johtaja Margaret Goll Tanskan Kirkon Ulkomaanavusta kertoo, että kertakäyttöisissäkin kuukautissuojissa on omat ongelmansa. Ne kasvattavat omalta osaltaan valtavan pakolaisleirin jäteongelmaa.
”Kuukautisiin liittyviä ongelmia on Cox Bazarissa monenlaisia, oikeastaan kaikki, mitä voit kuvitella”, sanoo Goll.
Miehetkin tarvitsevat kuukautistietoa
Tyttöjen elämää kuukautiset rajoittavat myös siten, että moni rohingyatyttö lopettaa koulunkäynnin kuukautisten alettua. Keskimäärin tämä tapahtuu noin 14-vuotiaana.
”Kuukautisten alkaminen tarkoittaa rohingyojen kulttuurissa, että tytöt eivät saa enää olla tekemisissä muiden kuin oman perheensä miesten ja poikien kanssa. Moni heistä myös joutuu naimisiin kuukautisten alettua”, Goll sanoo.
Cox Bazarin pakolaisleirillä tytöille ja naisille on luotu omia turvallisia tiloja, joissa he voivat rauhassa opiskella ja saada tietoa kuukautisista ja muista, omaan elämäänsä liittyvistä, tärkeistä asioista.
Kuukautisiin liittyvät rohingyojen parissa myös ajatukset siitä, että tyttö tai nainen on jollakin tavalla epäpuhdas kuukautisten aikaan eikä hän saa osallistua normaaliin elämään kuten muuten. Myös näitä asenteita on Margaret Gollin ja Kaji Shahin Akterin mukaan yritetty muokata. Oleellista on, että myös yhteisön miehet otetaan keskusteluihin mukaan.
”Olemme jakaneet pojille ja miehille tietoa paitsi kuukautisista myös positiivisesta kehonkuvasta ja positiivisesta isyydestä. Alkuun se ei kyllä ollut helppoa, miehet ja pojat olivat vähän vastentahtoisia osallistumaan, koska me kaikki hankkeessa toimineet olimme naisia”, kertoo Kaji Shahin Akter.
Lopulta työssä päästiin eteenpäin, kun hankkeeseen saatiin mukaan esimerkiksi uskonnollisia johtajia kuten imaameja.
Yksi tapa tehdä kuukautisista näkyvämmät on ollut vuosittainen kuukautishygieniaan keskittyvä teemapäivä, jota vietetään toukokuun 28. päivänä.
”Aiempina vuosina se on ollut Cox Bazarissakin iso tapahtuma. Tänä vuonna joudumme ehkä turvautumaan tapoihin, joissa ei kokoonnuta niin paljon yhteen”, Goll kertoo.
Muista maailman tyttöjä kuukautispäivänä 28.5. ja tee #kuukautislahjoitus!
Teksti: Elisa Rimaila
Maailmanlaajuinen koronapandemia on mullistanut myös Kirkon Ulkomaanavun työn. Nopeasti etenevä virus on vaatinut välitöntä reagointia ja vastaamista uusiin tarpeisiin.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt lähes puolella miljoonalla eurolla hätäapua toimintamaihinsa koronaviruspandemian pysäyttämiseksi.
KUA pyrkii estämään viruksen leviämisen erityisesti pakolaisasutusalueilla tekemällä valistustyötä ja kouluttamalla opettajia, koulukomiteoita ja yhteisötyöntekijöitä koronavirukselta suojautumisesta.
Kouluille ja pakolaisille jaetaan muun muassa saippuaa, käsidesiä, desinfiointiaineita ja ämpäreitä. Valistustyötä tehdään radion kautta, tekstiviestien ja megafonien avulla sekä järjestämällä tiedotustilaisuuksia ja koulutuksia turvavälejä ja eri maiden viranomaisten ohjeita noudattaen.
KUA jakaa hygieniatarvikkeita ja tekee valistustyötä Ugandassa, Syyriassa, Etelä-Sudanissa, Somaliassa, Keniassa, Nepalissa ja Kambodžassa.
Koronavirus edustaa koko maailmalle jotakin hyvin uutta ja arvaamatonta.
Tuoreiden arvioiden mukaan pandemia saattaa kestää jopa kaksi vuotta, joten sen kanssa on opittava elämään tavalla tai toisella. Ihmiskunta ei ole ollut vastaavassa tilanteessa vuosikymmeniin, mutta jo ennen koronapandemian puhkeamista humanitaarisen avun tarve on maailmassa ollut korkeammalla kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Vastaavasta tilanteesta on vain vähän kokemusta jopa arvaamattomiin tilanteisiin ja katastrofeissa ja kriiseissä toimimiseen erikoistuneilla avustusjärjestöillä.
Kun pahin sokkivaihe alkaa pian olla ohi, on aika katsoa tulevaisuuteen ja kysyä: miten kriisistä päästään ylös ja eteenpäin?
”Paljon riippuu siitä, minkälaisia vaurioita pandemia aiheuttaa ja kuinka paljon ihmisiä menehtyy tai miten yhteisöjen toimeentulopuoli ja koulunkäynti vaurioituvat. Mitä enemmän, sitä vaikeampaa nousu on”, sanoo Eija Alajarva, Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö.
Koronakriisissä yllättävintä ovat ehkä olleet sen vaikutukset Suomen ja muiden kehittyneiden ja hyvinvoivien valtioiden terveydenhuolto- ja talousjärjestelmille. Maailman hauraimmissa valtioissa pandemian vaikutukset ovat hieman erilaisia, koska taloudelliset lähtökohdat ja esimerkiksi terveydenhuollon kapasiteetti ovat jo lähtökohtaisesti paljon matalammalla tasolla kuin kehittyneemmissä valtioissa.
Esimerkiksi koko Afrikassa julkisen sairaanhoidon käytössä on vain noin 2 000 hengityskonetta, vaikka mantereella elää 1,26 miljardia ihmistä. Esimerkiksi viiden miljoonan asukkaan Suomessa hengityskoneita on noin 1 500.
Koronavirus uhkaa yhteiskunnan rakenteita
Terveysongelmien lisäksi maailman hauraimmissa valtioissa kertautuvat pandemian ja siihen liittyvien rajoitusten vuoksi muut ongelmat, jotka olivat olemassa jo ennen koronavirusta. Esimerkiksi hauras ja toiveikas rauha saattaa ryöpsähtää konfliktiksi, kun pandemian torjuntaan ja ihmishenkien suojelemiseen tarkoitetut rajoitukset vievät toimeentulon miljoonilta.
Lapsille kohtalokasta voi olla se, että he eivät pääse kouluun. Osalle kuukausien tauko koulusta saattaa tarkoittaa, että opinnot katkeavat kokonaan esimerkiksi perheen toimeentulon katoamisen, väkivallan tai lapsiavioliiton vuoksi.
Näihin kaikkiin tilanteisiin myös Kirkon Ulkomaanapu yrittää varautua.
”Nyt pitää miettiä hyvin tarkasti, mitä tarpeita koronan vuoksi kriisiin joutuneilla mailla on”, sanoo Alajarva.
”Toki akuuttiin ja terveyttä uhkaavaan kriisiin pitää vastata, mutta samalla on pohdittava jo ennakkoon, voiko joitakin asioita tehdä toisin ja varautua siihen, mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo.”
Koronaviruspandemia on aiheuttanut humanitaarisen kriisin, joka on pakottanut ihmisiä ympäri maailman humanitaarisen avun piirin. Kuvassa Nepalissa Kailain alueelle jaettavaa ruoka-apua.
Toukokuussa 2020 on meneillään vasta kriisin alkuvaihe. Tilanne on erikoinen. Koronavirus aiheuttaa valtavan jälleenrakentamisen tarpeen, vaikka se ei tuhoa peltoja, koteja, teitä, tietoverkkoja ja koulurakennuksia, kuten hirmumyrskyt ja maanjäristykset.
”Harvemmin olemme katsomassa tulevaa kriisiä silmiin, vaikka hirmumyrskyjäkin pystytään ennakoimaan. Nyt aloitamme työmme monessa ohjelmamaassamme ennen katastrofin alkua ja yritämme torjua sitä esimerkiksi hygieniavalistuksella ja jakamalla hygieniatarvikkeita ja saippuaa”, sanoo Alajarva.
Myös pandemian pitkä aikajänne vaikeuttaa tulevaisuuden suunnittelemista. Kriisi vaikuttaa yhteiskuntien ja yhteisöjen sisällä. Se jättää jälkeensä työttömyyttä ja vakavia aukkoja toimeentuloon. Talouslama on aiheuttanut YK:n mukaan ”raamatullisen nälänhädän” uhkan noin 265 miljoonalle ihmiselle. Se tarkoittaa, että nälkää näkevien määrä voi kaksinkertaistua vain parissa kuukaudessa.
Korona vei toimeentulon miljoonilta
Kirkon Ulkomaanapu on tukenut ohjelmamaissaan erityisesti mikro- ja pienyritysten perustamista, koska juuri ne synnyttävät maailman hauraimmissa valtioissa ison osan tarvittavista työpaikoista. YK:n kehitysohjelman UNDP:n mukaan tällaisten niin sanotun epävirallisen talouden työpaikkojen piirissä työskentelee esimerkiksi Afrikassa jopa 71 prosenttia työvoimasta. Juuri näiden ihmisten toimeentuloon koronaviruksen torjunnassa käytetyt rajoitukset vaikuttivat dramaattisimmin. Miljoonat jäivät tyhjän päälle ja vain harvalla Afrikan maalla on tarjota kansalaisilleen sosiaaliturvaa, puhumattakaan pakolaisina maassa elävistä ihmisistä.
Huhtikuussa YK:n alainen Afrikan talouskomissio UNECA varoitti, että Afrikassa jopa 29 miljoonaa ihmistä voi koronaviruksen vuoksi pudota jälleen köyhyyteen. Kyseessä on valtava takaisku mantereella, jossa on kuluneina vuosikymmeninä tehty menestyksekkäästi työtä äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi.
Koronakriisin vuoksi esimerkiksi pienlainaryhmien toiminnan tukeminen on seisahduksissa, puhumattakaan ruoka-avun ja muiden jakeluiden sujumisesta riippuvaisten ihmisten auttamisesta humanitaarisen avun puolella.
”Tilanne on vakava esimerkiksi Etelä-Sudanissa, jossa oli jo ennen pandemiaa paljon maan sisäisiä pakolaisia ja muita humanitaarista apua tarvitsevia ihmisiä. Virus saattaa siellä tulla monen muun katastrofin lisäksi”, Alajarva kertoo.
Ugandassa Rwamwanjan pakolaisasutusalueella jaettiin saippuaa koronaviruksen vastaisessa kampanjassa keväällä 2020. Jakelu kattoi yli 1 250 perhettä.
Koronakriisi vaatii hauraissa valtioissa kokonaisvaltaista jälkihoitoa
Yksityissektorin kehittämisen erityisedustaja Jussi Ojala Kirkon Ulkomaanavusta muistuttaa, että parhaat ja kestävimmät ratkaisut nousevat aina yhteisöistä itsestään eikä niitä voi tuoda ulkoapäin. Kukaan ei tunne paikalliskontekstia kuten paikalliset ihmiset. He ovat myös niitä, jotka välittävät kaikista eniten tulevaisuudestaan kotiseudullaan.
”Kun mietitään, miten koronakriisin vastataan parhaiten Suomessa, vastaus tulee suomalaisilta. Kun kysytään, miten kriisi hoidetaan Somaliassa, kaikkien kannattaa luottaa siihen, että somalialaiset tietävät parhaiten”, sanoo Ojala.
Isoin ero on siinä, miten hyvä yhteisöjen ja yhteiskuntien varautumisen ja tietotaidon taso on. Hauraat maat tarvitsevat kipeästi tukea omien suunnitelmiensa toteuttamiseen. Siksi Kirkon Ulkomaanavun ja muiden toimijoiden on tärkeää pitää kiinni kehitysyhteistyön prioriteeteista.
Esimerkiksi pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen ja säällisten työpaikkojen luominen hauraissa valtioissa on koronakriisinkin keskellä vähintään yhtä tärkeää kuin se oli ennen epidemiaa. Siksi Kirkon Ulkomaanavun omistama sijoitusyhtiö FCA Investments esittää nyt erityistä korona-ajan tukea Somalian ruokaturvaa tukeville pienyrityksille. Hankkeessa yhdistyvät pitkäjänteinen tuki maan pk-yrityksille ja toisaalta puuttuminen koronaepidemian laajempien vaikutusten ja uhkaavan nälänhädän puuttumiseen tärkeys.
”Humanitaariselle avullekin on valtava tarve ja sillä on kriisien jälkihoidossa saatu paljon aikaan, mutta ratkaisut rakenteellisiin ongelmiin ja siihen, miten hauraat valtiot nousevat kaikista ongelmistaan, ovat paikallisia”, Ojala sanoo.
Kriisistä nousemisessa tärkeässä roolissa ovat myös uskonnolliset ja perinteiset toimijat. Heidän roolinsa oikean tiedon levittäjinä havaittiin esimerkiksi Länsi-Afrikkaa vuosina 2014–2015 kohdanneen ebolaepidemian aikana. Tuolloin esimerkiksi hautajaisiin liittyvät rituaalit olivat ebolan leviämisen kannalta kriittisiä tilanteita.
Yhteisöille hautajaisrituaalit olivat kuitenkin niin tärkeitä, että ulkopuolisten avustustyöntekijöiden jakamat suositukset niistä luopumiseksi herätti lähinnä epäluottamusta. Epidemian kannalta turvallisemmat rituaalit saatiin käyttöön vasta, kun paikalliset uskonnolliset ja perinteiset toimijat saatiin mukaan valistustyöhön.
Myös Ojala korostaa, ettei koronaviruksen kaltaista laajasti koko yhteiskuntaan iskevää kriisiä voi hoitaa vain terveydellisenä ongelmana etenkään hauraissa valtioissa.
”Länsi-Afrikassa ebola ja terveys olivat kriisin pohjana, mutta kysymys kuului: mitä seurauksia tilanteella voi olla jo valmiiksi hauraiden valtioiden olemassaololle? Luhistuvatko ne täysin vai voidaanko niitä tukea jotenkin?”
Ojalan mukaan luhistumisen riski oli ilmeinen ebolan kurittamissa valtioissa. Tilanteen kokonaisvaltainen hoitaminen auttoi myös terveyttä uhkaavan ongelman hoitamisessa.
”Onnistuminen olisi ollut heikompaa, jos nämä maat olisivat olleet täydessä anarkiassa, jossa jokainen taistelee omasta selviytymisestään”, sanoo Ojala.
Koronakriisin vaikutukset yltävät yhteisöissä eri puolilla maailmaa paljon terveyttä laajemmalle. Kuva Nepalista alueelta, jossa Kirkon Ulkomaanapu on ollut mukana jakamassa ruoka-apua noin 10 000 ihmiselle koronakriisin vuoksi.
Valtioita pitää auttaa pitkäjänteisesti
Kriisien huono hoitaminen voi herkästi heijastua yleisenä tyytymättömyytenä esimerkiksi viranomaisten työskentelyyn ja johtaa täysimittaiseen konfliktiin. Alajarva nostaa esimerkiksi kymmenettä vuottaan jatkuvan Syyrian sodan ja Somalian herkän tilanteen.
”Syyriassa oli esimerkiksi tyytymättömyyttä valtion hallintoa ja viranomaisia kohtaan mutta myös puhtaan veden riittämättömyydestä.”
Somaliassa pelätään ääriliikkeiden saavan jalansijaa, kun viranomaiset keskittyvät koronatilanteen hoitamiseen. Näistä syistä valtioiden ja avustustoimijoiden pitää suunnitella pitkäjänteistä toimintaa.
Mittavia tuhoja kärsivissä maissa aloitetaan jälleenrakennuksella, mutta Alajarvan mukaan Kirkon Ulkomaanapu haluaa keskittyä ohjelmamaissaan erityisesti pitkäjänteiseen kehitysyhteistyöhön. Miten esimerkiksi Suomen kaltaiset valtiot voivat parhaiten tukea hauraita valtioita palautumaan koronakriisistä?
Alajarvan mukaan tuki on aivan välttämätöntä, mutta se täytyy osata kohdistaa niin, että se tukee koko yhteiskuntajärjestelmää.
”Kaikkia rahoja ei voi ohjata normaalilta ohjelmatyöltämme covid-19-työhön. Se olisi lyhytnäköistä. Perustyömme tarpeet eivät ole poistuneet koronakriisin vuoksi”, Alajarva sanoo.
Teksti: Elisa Rimaila
Kansikuva: Paul Jeffrey
Auta suojelemaan ihmisiä pakolaisleireillä koronavirukselta
Voit auttaa perheitä lahjoittamalla:
Käteisavustukset antavat köyhien perheiden itse päättää, mitä he tarvitsevat ja missä järjestyksessä he tarvikkeet haluavat ostaa.
Vihanneksia, kalaa, vaatteita, kenkiä. Bambukeppejä ja heinää rakentamiseen. Monissa osissa Etelä-Sudania tavaraa ja ruokaa on markkinoilla ja ihmisten ulottuvilla paremmin kuin pitkään aikaan.
Rauhansopimus on helpottanut kuljetuksia jopa maan syrjäseuduille. Harvalla on kuitenkaan varaa ostaa tarvitsemaansa. Yli kaksi miljoonaa ihmistä on paennut sotaa maan sisällä ja jättänyt kaiken omaisuutensa taakseen. Etelä-Sudanissa inflaatio on vielä nostanut ruuan hinnan pilviin.
Tällaisessa tilanteessa avustusjärjestöt tukeutuvat yhä vahvemmin käteisavustuksiin. Esimerkiksi EU:n komission humanitaarisesta avusta noin 40 prosenttia, yhteensä 990 miljoonaa euroa, on käteisavustuksia. Apu annetaan joko rahana tai kuponkeina, joita voi käyttää tiettyihin tuotteisiin.
”Käteinen on sekä toimivampi että kustannustehokkaampi tapa tukea ihmisiä humanitaarisessa kriisissä”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun (KUA) humanitaarinen koordinaattori Moses Habib.
Päätelmää tukevat myös monet tutkimukset, joita aiheesta on tehty. Esimerkiksi Maailmanpankki ja YK suosivat käteisavustuksia humanitaaristen kriisien jälkihoidossa.
Yksinkertaisesti sanottuna käteistä jaettaessa entistä suurempi osa avusta menee suoraan sitä tarvitseville.
Esimerkiksi Etelä-Sudanissa ruoka pitää tuoda pääkaupunki Jubasta asti. Pelkästään varastointi, kuljetus ja kuljetuksen turvaaminen maksavat paljon, mikä pienentää perille menevän avun määrää. Matka Niiliä tai maanteitä pitkin kestää päiviä ja kuljetuksia saatetaan ryöstää.
Etelä-Sudanissa KUA on jakanut käteisavustuksia Jubassa, Old Fangakissa ja Yeissä.
Rahaa vastaanottavat etenkin yksinhuoltajaäidit. Keskiverto-perheessä on 6–7 henkilöä. Perheet saavat KUA:n hankkeen aikana kahdessa tai kolmessa erässä yhteensä 100–150 euroa. Jakelupäivänä perheen pää saapuu henkilökohtaisesti tunnistautumaan sormenjäljellään.
Avustuspäätöstä edellyttää tarkka tilannearvio siitä, miten käteisen jakaminen vaikuttaa markkinoihin ja kyläyhteisöihin. Kylän vanhimmat auttavat esimerkiksi arvioimaan, miten perheiden tilanteet eroavat toisistaan ja keneltä puuttuvat kaikki tukiverkot.
Kartoitus ottaa huomioon myös lieveilmiöitä. Niitä voivat olla riita rahan käytöstä perheen sisällä tai kateellinen naapuri. Niinpä rahaa jaettaessa pyritään välttämään tilanteita, joissa kahdesta rinnakkain asuvasta perheestä toinen saa apua ja toinen ei.
Suurin haaste onkin valita, kuka saa apua. Old Fangakissa KUA on tukenut tuhatta perhettä, mutta käytännössä kaikki 50 000 ihmistä ovat kärsineet sodasta. Moni apua tarvitseva perhe jää ilman tukea.
Suurella määrällä käteistä, joka jaetaan kerralla, voi olla myös kielteisiä vaikutuksia markkinoihin. Vaarana on inflaatio tai se, että jakelusta kuulleet kauppiaat nostavat hintoja.
Tilanteen välttämiseksi KUA seuraa rahan käyttöä jakelun jälkeen yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. Tarkkailu osoittaa, että yli puolet rahoista käytetään ruokaan ja esimeriksi lasten vanhemmat saavat itse päättää, että heidän lapsensa syövät mahdollisimman monipuolisesti.
Huomattavan moni maan sisäinen pakolainen käyttää avustuksia majoituksensa rakentamiseen. Moses Habib kertoo esimerkin äidistä, joka asui lapsineen toisen perheen pihalla ja joutui heidän kaltoin kohtelemakseen. Käteisavustuksilla hän pystyi rakentamaan perheelleen oman savimajan.
Parhaassa tapauksessa käteinen ennaltaehkäisee niin kutsuttua apuriippuvuutta. Säännöllisen ruoka-avun vastaanottaja ei välttämättä saa mahdollisuutta auttaa itseään ja tottuu tilanteeseen, jossa hän vastaanottaa tavaroita. Rahalla hän voi itse suunnitella elämäänsä.
Moni myös säästää rahoja pahan päivän varalle. Esimerkiksi viljelijät laittavat rahaa talteen selviytyäkseen huonosta satokaudesta. Jotkut ostavat siemeniä viljelyyn tai vuohia tuottamaan perheelle maitoa.
On tärkeää, että käteisen vastaanottajaa eivät sido mitkään ehdot.
”Meille tärkeintä on, että ihmisillä on mahdollisuus priorisoida omia tarpeitaan sen sijaan, että annamme heille, mitä luulemme heidän tarvitsevan”, Habib sanoo.
Teksti: Erik Nyström
Kuvitus: Carla Ladau
Elina Yli-Hakalan kaukokaipuu alkoi lapsena, kun hän kiipesi ison männyn latvaan ja näki sieltä ensimmäisen kerran kauas suureen maailmaan. Liike ei ole toistaiseksi lakannut.
Tänä vuonna 70-vuotta täyttävä Elina suuntaa marraskuussa puoleksi vuodeksi Kambodžaan kehittämään perusopetuksen laatua. Matka Kambodžaan Opettajat ilman rajoja –vapaaehtoisena on Elinalle jo kolmas.
Takana on 33 vuoden ura yläkoulun kieltenopettajana Keravalla ja Espoossa. Jäätyään eläkkeelle keväällä 2011, Elina oli jo saman vuoden syksynä kiipeämässä vuorta Nepalissa osana Kapua -ryhmää. Matkalla maalattiin klinikka, tehtiin metsätöitä ja etsittiin salametsästäjiä.
Vuoria on tullut kiivettyä myös Keniassa ja Tansaniassa. Elina lähtee matkoilleen joko yksin tai edellisillä matkoilla tavattujen uusien tuttavuuksien kanssa.
”Lapsenlapset luottavat jo nykyään, että kyllä mummi pärjää siellä maailmalla”, Elina nauraa.
Sammumaton elämännälkä ja maratonharrastus on vienyt Elinaa ympäri maailmaa läpi aikuisiän. Erityisen hyvin mieleen on jäänyt Jerusalemin maraton 90-luvun loppupuolella. Lähtöviivalla Elina huomasi, että kilpailussa oli hänen lisäkseen vain yksi toinen nainen.
”Hän oli niin ilahtunut minut huomatessaan, että tuli halaamaan. Maalin häämöttäessä tiesimme jo paljon toistemme elämästä.”
Männyn latvasta suureen maailmaan
Järvenpäässä asuva Elina on kotoisin ”Kainuun korvesta”, Elinan omin sanoin.
”Kun kerran pääsin sieltä pussin perältä lähtemään niin liike ei lakkaa! Siellä maailma oli todella pieni, kymmenen savun kylä”, Elina muistelee.
Lapsia oli perheessä kymmenen ja leikit villejä. Veljien perässä pysyminen vaati kekseliäisyyttä.
Koulussa Elina oli utelias lapsi, joka halusi tietää kaiken Kainuun ulkopuolisesta maailmasta. Koulu pystyi kuitenkin tarjoamaan harmillisen vähän tietoa innokkaalle oppijalle. Yksi muisto lapsuudesta on jäänyt muita elävämmin mieleen.
”Kerran yhtenä kirkkaana helmikuun päivänä kiipesin ison männyn latvaan, olin silloin 6 tai 7 vuotias. Sieltä puun latvasta minulla oli oikea näköalatorni, metsä ja sininen taivas jatkuivat loputtomiin. Silloin ajattelin, että tuolla se iso maailma on ja joskus minä vielä tulen sinne! Minä vielä lähden täältä ja jonain päivänä katson sen maailman!”
Siitä alkoi loputon tutkimusmatka ja samalla jäi rakkaus korkeisiin paikkoihin.
Vapaaehtoistöitä siellä mihin tie vie, välillä etänä
Vuonna 2016 Elina lähti ensimmäistä kertaa Opettajat ilman rajoja –vapaaehtoiseksi Dream School -hankkeeseen Kambodžaan, Battambangin provinssiin. Hankkeen tavoitteena on perusopetuksen tason nostaminen ja opettajien ammattitaidon tukeminen. Maan ensimmäiset opinto-ohjaajat oli juuri koulutettu, ja Elina oli mukana kouluttamassa heistä tulevien opinto-ohjaajien kouluttajia.
Kun vapaaehtoisjakso Kambodžassa tuli puolen vuoden jälkeen päätökseensä, Elinaa pyydettiin palaamaan seuraavana keväänä takaisin.
Tuleva lähtö Kambodžaan on jo kolmas. Tarkoituksena on jatkaa samaa työtä opetuksen kehittämisen parissa, jonka Elina aloitti vuosina 2016-2017.
”Tuntuu hyvältä mennä takaisin, vähän kuin kotiin palaisi. Kun on ollut siellä hankkeen alkujuurilla, on etuoikeutettua päästä näkemään, mihin työ on johtanut.”
Elina tekee vapaaehtoistyötä myös Suomessa. Etävapaaehtoistöinä Elina mentoroi ugandalaisia opettajia Whatsappin välityksellä. Mobiilimentorointi on Kirkon Ulkomaanavun hanke, jossa suomalaiset opettajat auttavat ugandalaisia kollegoitaan etänä. Whatsapp on Ugandassa ja monessa muussa Afrikan maassa kätevin tapa pitää yhteyttä. Aivan toisenlaisten haasteiden kanssa painivan kollegan saappaisiin astuminen puhelimen välityksellä vaatii hyvää tilannetajua.
”Yhdellä opettajalla voi olla ryhmässä liki 200 oppilasta. Vaatii jonkin verran tilannetajua päättää, minkälaisia neuvoja sinne lähettää matkaan.”
Mukavuusalueelta poistuminen kasvattaa
Mikä saa Elinan lähtemään aina vain uudestaan?
”En pidä itseäni seikkailijana. Minulla on tietynlainen hinku oppia ja haastaa itseä, opettaa ja olla avuksi, jos suinkin mahdollista. Sitä tunnetta on vaikea sammuttaa, kun on mahdollisuuksia niin paljon jäljellä.”
Elina aikoo jatkaa matkustamista ja vapaaehtoistöitä niin kauan kuin siltä tuntuu. Palkitsevinta on, kun matkan päätteeksi tulee tunne, että kannatti mennä.
”Haluaisin rohkaista kaikkia laajentamaan perspektiiviä ja ottamaan omassa elämässään mahdollisuuksia tehdä asioita, joita ei olisi uskonut tekevänsä. Jokainen poistuminen omalta mukavuusalueelta muuttaa ja kasvattaa ihmistä väkisinkin. Unelmien tavoittelu tuo äärettömän syvää merkitystä elämään.”
Teksti: Elina Kostiainen
Opettajat ilman rajoja –verkosto lähettää opetusalan ammattilaisia vapaaehtoistehtäviin Aasiaan ja Afrikkaan.
Kevään 2020 paikkojen haku on käynnissä! Lue lisää ja hae ohjelmaan 10.11.2019 mennessä täällä.