Vanhat puiset koulurakennukset ja niitä peittävät UNHCR:n valkoiset pressut kertovat heti, että tässä on koulu, jossa opiskelee pakolaisia.
Valkoisten kankaiden takana näkyy kuitenkin neljä värikästä, kirkkaan oranssia betonirakennusta, joiden käytävät ja ikkunankarmit on maalattu vihreiksi. Kyseessä on Ebenezerin yläkoulu ja lukio, jota käyvät sekä eteläsudanilaiset pakolaiset että ugandalaiset paikalliset, jotka asuvat Palorinyan pakolaisasutusalueella Pohjois-Ugandassa.
”Opettaminen oli hankalaa vanhoissa tiloissa”, kertoo opettaja Winnie Akol, joka on kotoisin itäisestä Ugandasta mutta asuu nykyään koululla.
”Luokkahuoneet olivat tunkkaisia, niihin ei tullut raitista ilmaa. Me opettajat emme pystyneet kulkemaan huoneen perälle huolehtimaan takana istuvista oppilaista, koska tilat olivat niin ahtaat. Kun satoi, meidän piti keskeyttää opetus, koska emme kuulleet omaa ääntämme peltikattoja vasten iskevän sateen ropinan yli. Kukaan ei pystynyt keskittymään ja sisällä oli aina pölyistä.”
Winnie Akol itäisestä Ugandasta opettaa Ebenezerin koulussa Moyossa Pohjois-Ugandassa.
Opetus kärsi häiriöistä ja se näkyi suorituksissa. Winnie uskoo, että uusien tilojen valmistuttua nuoret oppivat paremmin. Kaksi pääluokkahuonetta ovat luonnontiedelaboratorioita ja niissä on sähkö, lavuaarit ja kaasupolttimet, joiden avulla lapset voivat harjoitella oppimaansa.
Toisenlaisen Lahjan uusin eettinen lahja on Saippuat koko kylälle. Sähköinen kortti ehtii vielä hyvin perille jouluksi. Toisenlaisen Lahjan kautta saadut lahjoitukset auttavat kaikkein köyhimpiä perheitä maailmassa.
Käsienpesu saippualla on helpoin ja tehokkain tapa pitää sairaudet loitolla. Monet tarttuvat taudit leviävät käsien kautta. Käsienpesu saippualla ja puhtaalla vedellä ei ole itsestäänselvyys kaikkein köyhimmissä maissa.
Saippuat koko kylälle -lahjan avulla rakennetaan kehitysmaiden kyliin ja kouluihin käsienpesupisteitä. Lahjan avulla järjestetään myös koulutuksia hyvästä käsihygieniasta ja jaetaan saippuaa perheiden käyttöön. Hyvä käsihygienia ja riittävän usein toistuva käsienpesu auttavat välttämään tartuntoja.
Yhdentoista lapsen äiti Florence asuu pakolaisasutusalueella Ugandassa. Alueella jaetaan saippuaa koronaviruksen hillitsemiseksi.
”Esimerkiksi pakolaisleireillä koronaviruksen leviämisen estämistä hankaloittaa puhtaan veden ja saippuan puute. Tämän vuoden uutuuslahja vastaa tähän ajankohtaiseen tarpeeseen”, kertoo Toisenlaisen Lahjan koordinaattori Kaarina Karjalainen.
Kirkon Ulkomaanapu on perustanut esimerkiksi Ugandaan pakolaisasutusalueelle käsienpesupisteitä ja jakaa perheille hygieniatarvikkeita, kuten saippuaa ja käsidesiä. Toinen ajankohtainen lahja tähän jouluun on Puhdasta vettä.
Aineeton ja eettinen lahja menee perille täysin sähköisesti. Joulumuistaminen onnistuu hyvin vielä jouluviikollakin.
”Sähköisen kortin voit lähettää suoraan lahjan saajalle tai itsellesi sähköpostitse. Saat jaettua sähköisen kortin myös Facebookissa tai WhatsAppissa. Linkki korttiin löytyy maksun jälkeen Kuitti-sivulta ja tilausvahvistuksesta, joka lähetetään sinulle sähköpostilla”, Karjalainen kertoo.
Suomen suurin kansainvälisen avun järjestö Kirkon Ulkomaanapu toimittaa Toisenlaisen Lahjan kautta saadut lahjoitukset luotettavasti perille eniten apua tarvitseville. Tuotoilla Kirkon Ulkomaanavun avustuskohteisiin lahjoitetaan esimerkiksi vuohia, koulupukuja ja puuntaimia. Nämä lahjat auttavat katkaisemaan köyhyyden kierteen ja ihmiset pystyvät itse niiden avulla parantamaan elinolojaan.
Lisätietoja:
Maapallon väkiluku oli noin 7,6 miljardia ihmistä vuonna 2019. Väkiluvun odotetaan vielä kaksinkertaistuvan vuoteen 2100 mennessä, ennen kuin lukemat kääntyvät laskuun. Erityisen vauhdikasta väestönkasvu on Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Väestönkasvu kiihtyy siis edelleen, vaikka hedelmällisyysluku eli naisen keskimääräinen lapsiluku on laskenut kautta maailman. Maailman kokonaishedelmällisyysluku on peräti puolittunut 70 vuodessa. Vuonna 2017 kokonaishedelmällisyysluku oli 2,4 lasta naista kohti, kun vuonna 1950 vastaava luku oli 4,7 lasta.
Muutos on pitkälti aiheutunut siitä, että naiset Suomen kaltaisissa maissa saavat vähemmän lapsia kuin ennen. Mikäli kehitys olisi tasaista ympäri maailman, se tarkoittaisi, että maailman väestönkasvu hidastuu.
Hedelmällisyysluku on pienentynyt myös Afrikassa, vaikka mielikuvat suurista afrikkalaisperheistä elävät sitkeinä. Naiset Saharan eteläpuolisessa Afrikassa synnyttivät vuonna 2018 keskimäärin 4,69 lasta. Korkeimmillaan hedelmällisyysluku oli alueella 1970-luvulla, jolloin perheiden lapsiluku oli lähempänä seitsemää.
Miksi väestö silti kasvaa edelleen etenkin Afrikassa? Vastaus on pitkälti puhdasta matematiikkaa: Afrikan väestö on maailman nuorinta ja lähivuosina hedelmälliseen ikään tulevat nuoret perustavat omia perheitään.
Aiheuttaako kehitysyhteistyö väestöräjähdyksen?
Toisinaan kuulee sanottavan, että syy maailman suurimpiin ekologisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja turvallisuuteen liittyviin ongelmiin on kehitysmaissa tapahtuva väestöräjähdys. Väestöräjähdyksellä viitataan näissä yhteyksissä ihmismäärän hallitsemattomaan lisääntymiseen erityisesti maailman köyhimmissä maissa, joita Suomen kaltaiset pohjoiset vauraammat maat tukevat kehitysyhteistyön avulla.
Ajatus kehitysyhteistyöstä väestönkasvun vauhdittajana sisältää virheellisen oletuksen siitä, mitä nykyaikainen kehitysyhteistyö on. Kehitysyhteistyön tarkoituksena on turvata elämää, tukea ihmisarvoa ja omanarvontuntoa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on turvattu toimeentulo.
Kehitysyhteistyö ei ole sama asia kuin hätäapu, joka sisältää esimerkiksi välttämättömien elintarvikkeiden ja puhtaan veden jakelua. Hätäapua annetaan tilanteissa, joissa ihmiset tietyllä alueella ovat menettäneet kaiken omaisuutensa ja mahdollisuutensa hankkia elämälle välttämättömiä tarvikkeita. Kehitysapu puolestaan rakentuu tukemaan esimerkiksi sitä, että ihmiset pystyvät rakentamaan itselleen parempia elinympäristöjä, joissa he pystyvät turvaamaan itselleen toimeentulon, jonka avulla he pystyvät hankkimaan tarvitsemansa asiat. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun (KUA) kehitysyhteistyön ytimessä ovat koulutuksen, riittävän ja kestävän toimeentulon ja rauhallisen elinympäristön turvaaminen.
Naiset opettelevat lukemaan Bozoumissa, Keski-Afrikan tasavallassa. Kuva: Fredrik Lerneryd
Miksi tehdään kehitysyhteistyötä eikä jaeta ehkäisyvälineitä?
Ehkäisyvälineet auttavat torjumaan sukupuolitauteja ja ei-toivottuja raskauksia. Maapallon väestö ei kuitenkaan kasva vain siksi, että esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ei olisi tarpeeksi ehkäisyvälineitä. Kyse on siitä, että ihmisiltä usein puuttuvat oikea tieto ja mahdollisuus suunnitella omaa elämäänsä.
Väestönkasvun hillitsemisen tehokkaimpia keinoja on turvata koulutus ja parantaa terveydenhuoltoa. Kun erityisesti tytöt pääsevät kouluun, heillä on aikuisina parempi mahdollisuus turvata oma toimeentulonsa ja tehdä itseään koskevia päätöksiä. Oma toimeentulo tarkoittaa, että naiset pystyvät vaikuttamaan paremmin esimerkiksi siihen, etteivät he päädy liian nuorina naimisiin ja kuinka monta lasta he saavat. Hiukankin kouluja käynyt nainen saa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa keskimäärin 4-5 lasta, kouluttamaton 6-7 lasta.
Kun nainen tuo kotiin omat palkkatulot, koko perheen talous paranee. Myös Suomessa perhekoot ovat pienentyneet samaan aikaan, kun naisten koulutustaso on noussut ja työssäkäynti lisääntynyt.
Koulutus lisää myös tietoisuutta kaikkia elämän osa-alueita hyödyttävistä kestävistä elämäntavoista, jotka auttavat pitämään huolta paitsi perheestä myös ympäristöstä ja hidastamaan ilmastonmuutosta.
Terveydenhuollon kehittyminen tarkoittaa vähemmän lapsikuolleisuutta ja parempaa elämänlaatua. Ilmaston ja ympäristön kannalta mielessä kannattaa pitää se, että kehittyvien maiden väestön kuluttaminen ja hiilijalanjälki ovat vain murto-osan siitä, mitä me esimerkiksi Suomessa kulutamme.
Perheiden koosta ja hedelmällisyysluvuista puhuttaessa kannattaa aina muistaa, että niissä on kyse oikeista ihmisistä, heidän elämästään ja hyvin henkilökohtaisista haaveistaan. Perhe on elämän suurimpia onnellisuuden lähteitä myös maailman köyhimmissä maissa. Siksi kaikkein vastuullisinta väestöpolitiikkaa on tukea kehittyvien maiden nuoren väestön kouluttautumiseen tähtäävää työtä.
Kirjoittaja: Elisa Rimaila
Kuvat: Veera Pitkänen, Fredrik Lerneryd
Lähteet: Fingo, Maailmanpankki, UN Women
1. Ilmiö
Ilmastonmuutos tarkoittaa ilmiötä, joka on teollisen aikakauden alun eli 1800-luvun jälkipuoliskon jälkeen vauhdittunut ihmisen toiminnan seurauksena. Ilmaston lämpeneminen johtuu ennen kaikkea niin sanottujen kasvihuonekaasujen eli ilmakehän hiilidioksidi-, metaani-ja typpioksiduulipitoisuuksien sekä troposfäärin otsonipitoisuuksien kasvusta. Suuren osan kasvihuonepäästöistä muodostaa ihmisen toiminta kuten fossiilisten polttoaineiden, öljyn, ja kivihiilen, polttaminen esimerkiksi lämmitys-ja energiantuotantotarkoituksissa sekä liikenteen päästöt.
2. Mittaushistoria
Vuosi 2019 oli mittaushistorian lämpimin. Yhdysvaltain ilmailu-ja avaruushallintoviraston Nasan mukaan maapallon lämpötila oli 0,98 Celsius-astetta eli lähes asteen lämpimämpi vuonna 2019 kuin koko 1900-luvun keskilämpötila. Kyse ei ole sattumasta, sillä vuodesta 1880 alkaen pidetyn tilaston viisi lämpöennätystä ajoittuvat kaikki vuosille 2015–2019. Lämpenemisen kriittisenä rajana pidetään 1,5 asteen nousua. Jos lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 astetta ylittyy vuoteen 2050 mennessä.
3. Vaikutukset nyt
Jopa miljardi ihmistä maailmassa kärsii ilmastonmuutoksen aiheuttamista tulvista, kuivuudesta, merenpinnan kohoamisesta ja lisääntyneistä rajumyrskyistä, joista on tullut vaikeammin ennustettavia. Erityisen herkkiä ilmastonmuutoksen vaikutuksille ovat maailman köyhimpiin kuuluvat Afrikan ja Aasian kehittyvät maat ja maanviljelyksestä vahvasti riippuvaiset yhteisöt.
4. Maanviljely
Maanviljely on äärimmäisen haavoittuva elinkeino ilmastonmuutoksen aiheuttamien ääri-ilmiöiden edessä. Rajut ja yllättävät sääilmiöt voivat viedä sadon, mutta ilmastonlämpeneminen vaikuttaa myös viljelykasveihin ja esimerkiksi kasvukauden pituuteen. Muutoksesta voi olla paikallisesti etua joissakin osissa maailmaa, mutta pääsääntöisesti ilmiö vaikeuttaa maanviljelyä siellä, missä se on jo valmiiksi hankalaa mutta välttämätöntä hengissä pysymisen ja toimeentulon kannalta.
5. Ilmastopakolaiset
Vaikka ilmastopakolaisuudesta ja siirtolaisuudesta yleensä puhutaan kansainvälisenä, valtioiden rajoja ylittävänä ilmiönä, suurin osa muuttoliikkeistä tapahtuu maiden sisällä. Maailmanpankki arvioi, että seuraavien 30 vuoden aikana yli 140 miljoonaa ihmistä muuttaa ilmastonmuutoksen vuoksi maansa rajojen sisällä. Riskialueita ovat Saharan eteläpuoleinen Afrikka, Etelä-Aasia ja Latinalainen Amerikka, joissa asuu yhteensä yli puolet koko maapallon väestöstä.
6. Konfliktit
Yleensä ilmastonmuutos ei yksin synnytä konflikteja vaan se altistaa jo valmiiksi hauraita yhteisöjä konflikteille luomalla ihmisten ja ihmisryhmien välille kilpailua. Tilanne voi pahimmillaan muuttua aseelliseksikonfliktiksi. Nuoret ihmiset saattavat ajautua ääriliikkeiden pariin, jos vaihtoehdot mielekkääseen ja riittävään toimeentulon hankkimiseen ovat vähissä esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi.
7. Talous
Ilmastonmuutos vaikuttaa myös taloudellisesti. Erityisen tuhoisia ovat sen synnyttämät äkilliset myrskyt, jotka voivat hetkessä pyyhkäistä mennessään kokonaisten kylien infrastruktuurin, tiet, koulut, sähköt ja viemäröinnin. Myrskytuhoilla on pitkäaikaisia vaikutuksia jopa miljoonien ihmisten toimeentulolle ja arjelle.
8. Luonnon monimuotoisuus
Ilmastonmuutos tuhoaa luonnon monimuotoisuutta. Jo yhden kasvilajikkeen tai eliölajin katoaminen vaikuttaa kymmeniin ellei satoihin muihin. Ennen pitkään monimuotoisuuden katoaminen vaikuttaa myös viljelykasvien menestykseen, kun esimerkiksi muita kasveja aiemmin ravinnokseen käyttäneet hyönteiset käyvät ihmisten ja kotieläinten ruoaksi kasvatettavien viljojen ja vihannesten kimppuun.
9. Suomi
Monet ilmastonmuutoksesta johtuvat ilmiöt näkyvät jo meillä Suomessa. Suomen talvista on vain muutaman vuosikymmenen aikana tullut leudompia ja vähälumisempia, ja vuoden keskilämpötila on noussut yli kaksi astetta. WWF:n mukaan talvikuukaudet ovat Suomessa lämmenneet kesäkuukausia enemmän ja joulukuussa keskilämpötila on noussut jo viisi astetta.
10. Hiilijalanjälki
Ihmiset rikkaammissa maissa kuluttavat luonnonvaroja ja aiheuttavat päästöjä moninkertaisesti verrattuna kehittyvien maiden väestöön. Siksi on hyödyllistä yrittää pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Suuressa kuvassa ilmastotoimet tarvitsevat kuitenkin kansainvälistä yhteistyötä ja yhteisiä poliittisia lupauksia. Vain valtioiden välisellä yhteistyöllä voidaan pitää huoli siitä, että esimerkiksi kehittyvien maiden nousu köyhyydestä on mahdollista ilman, että ympäristö kärsii.
+1 Kirkon Ulkomaanapu huomioi ilmastoasiat kaikessa työssään
Voimme vielä vaikuttaa tulevaisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Koska ilmasto lämpenee jo, pelkkä päästöjen leikkaaminen ei riitä. Peruutusnappia ei ole, ja siksi monet maailman hauraimmista valtioista tarvitsevat tukea sopeutuakseen.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) ottaa ilmastonmuutoksen uhkat ja vaikutukset huomioon kaikessa työssään. Erityinen ilmastotyökalu auttaa huomioimaan ilmastoon liittyvät näkökulmat osana KUA:n kaikkea toimintaa olipa kyse sitten sään ääri-ilmiöihin varautumisesta Etelä-Sudanin maaseutu-yhteisöissä tai ilmastoystävällisistä toimistokäytännöistä Helsingissä. Tärkeää on huomioida etenkin se, minkälaisia työ-ja viljelymahdollisuuksia tulevaisuudessa on ja tukea niitä esimerkiksi koulutuksen keinoin.
Ilmastonäkökulma ei ole KUA:n työssä uusi ulottuvuus, vaan työnja ohjelmien vaikutuksia ympäristölle on huomioitu jo pitkään. Erityisesti Afrikassa ja Aasiassa KUA tekee työtä, joka parantaa paikallisten ihmisten varautumista sään ääri-ilmiöihin ja tukee maanviljelyksestä riippuvaisten yhteisöjen kestävää toimeentuloa esimerkiksi koulutuksen avulla.
Teksti: Elisa Rimaila
Kuvitus: Carla Ladau
Kriisi- ja katastrofitilanteissa vastataan ensimmäisenä välittömiin tarpeisiin järjestämällä ihmisille suojaa ja ruokaa. Kriiseillä on kuitenkin taipumus pitkittyä ja esimerkiksi pakolaisuus kestää keskimäärin kaksikymmentä vuotta. On tärkeää, että kriisinkin keskellä lapset pääsevät kouluun ja arki voi jatkua.
Miksi koulunkäynti on niin tärkeää? Lue alta viisi syytä.
Koulutus tuo paremman tulevaisuuden.
Koulutus on tärkeää! Hyvä koulutus mahdollistaa paremmat työllistymismahdollisuudet tulevaisuudessa.
Rebecca käy Kirkon Ulkomaanavun perustamaa koulua Kenian Turkanassa. Rebeccan perhe on pitkään ansainnut toimeentulonsa karjankasvatuksesta, kuten lähes kaikki Turkanan asukkaat. Perhe on kuitenkin menettänyt valtaosan eläimistään karjavarkaille ja seutua vuosia riivanneelle kuivuudelle.
Tytöt ovat seudulla perinteisesti menneet naimisiin jo alaikäisinä, mutta Rebeccan kohdalla vanhemmat ovat päättäneet, että hän ei mene naimisiin ennen kuin on käynyt koulunsa loppuun. Koulutus antaa uusia toimeentulomahdollisuuksia ja paremmat tulevaisuudennäkymät.
”Vanhempani kannustavat minua käymään koulussa. Isona minusta voi tulla opettaja tai lääkäri.”
Koulu tarjoaa lapsille tunteen normaalista arjesta
Koulu tarjoaa lapsille ja perheille rutiineja ja tunteen normaalista arjesta. Jos lapsi on joutunut kokemaan traumaattisia asioita, on koulussa mahdollisuus keskittyä johonkin muuhun.
Ahmad on yksi KUA:n sirkuskouluun osallistuvista syyrialaislapsista Jordanian pakolaisleirillä. Sirkuskoulun avulla lapset pystyvät käsittelemään traumaattisia kokemuksiaan ja saavat elintärkeää iloa ja riemua elämäänsä.
Koulussa saa ystäviä!
Tietojen ja taitojen lisäksi koulussa opitaan olemaan yhdessä muiden kanssa. Koulu on tärkeä osa lapsen sosiaalista elämää ja siellä luodaan loppuelämänkin kannalta tärkeitä ystävyyssuhteita.
Lapset hyppivät narua koulupäivän jälkeen New Fangakissa. Kirkon Ulkomaanapu tukee lasten iltapäivätoimintaa, joka tarjoaa lapsille turvallisen ympäristön vapaa-ajalle. Pelit ja leikit tukevat lasten sosiaalista kehitystä.
Kun lapset ovat koulussa, vanhemmilla on aikaa tehdä töitä
Kun lapset ovat päivisin koulussa, on aikuisilla mahdollisuus keskittyä kotitöihin ja työn tekoon.
Yhdentoista lapsen äiti Florence Mahoro elää Rwamwanjan pakolaisasutusalueella Ugandassa. Lasten koulunkäynti keskeytyi keväällä, kun koulut suljettiin koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Koulujen sulkeutuminen aiheutti Mahorolle paljon huolta. Lapsilla ei ollut päivisin järkevää tekemistä ja heille piti järjestää ruokaa.
Kirkon Ulkomaanavun tukema etäkoulu sisältää radio-oppintunteja ja kotitehtäviä. Etäkoulun alettua lapset pysyivät kotona opiskelemassa. Se helpotti äidin huolta.
”Haluan, että lapseni käyvät koulua ja saavat paremman tulevaisuuden kuin me jotka emme ole pääseet kouluun.”
Koulu suojelee lasten oikeuksia
Koulunkäynti suojaa lasten oikeuksia. Koulujen kiinni oleminen altistaa lapsia työnteolle, teiniraskauksille ja hyväksikäytölle.
Ebola-epidemian aikaan koulut olivat kiinni Länsi-Afrikassa 6–8 kuukautta. Tänä aikana teiniraskauksien määrä kasvoi, esimerkiksi Sierra Leonessa osissa maata jopa 65 prosenttia. Epidemiasta kärsineissä maissa lisääntyivät myös kotiväkivalta ja äitiyskuolleisuus. Lapset kuvailivat joutuneensa ottamaan kotona enemmän vastuuta elannon hankkimisesta perheiden toimeentulon heikennyttyä.
Ugandassa koulut suljettiin maaliskuussa koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Uwasse Mbabazi asuu Rwamwanjan pakolaisasutusalueella, hän jatkoi koulunkäyntiä etäopetuksena Kirkon Ulkomaanavun tukemana.
”Kun korona loppuu, menen mielelläni takaisin kouluun! Haluan suorittaa loppuun peruskoulun.”
Teksti: Noora Pohjanheimo
Kuvat: Tatu Blomqvist, Maria de la Guardia, Hugh Rutherford
Koronavirukseen oli kesäkuun loppuun mennessä sairastunut yli 9 miljoonaa ihmistä 188 maassa ja viruksen aiheuttamaan covid-19-tautiin on kuollut satoja tuhansia ihmisiä. Etukäteen koronaviruksen pelättiin iskevän kaikista kovimmin niihin, joilla on kaikkein vähiten mahdollisuuksia suojautua ja päästä sairaanhoidon piiriin: kehittyvien maiden köyhimpiin ja pakolaisina eläviin ihmisiin.
Ovatko pahimmat pelot toteutuneet? Vastaus on: kyllä ja ei.
Koronaviruksen uhka sulki maailman maaliskuussa, ja noin neljä kuukautta myöhemmin näyttää yhä siltä, että tauti on kohdellut kaikkein rajuimmin Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) toimintamaihin kuuluvissa Etelä-Sudanissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Ugandassa, Somaliassa ja Keniassa koronaviruksen odotettiin etenevän nopeasti etenkin pakolaisleireillä ja köyhimmillä, tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla, joissa puhtaasta vedestä on pulaa ja ihmiskontaktien vältteleminen hankalaa.
Ensimmäisten pandemiakuukausien jälkeen tartuntaluvut ovat kuitenkin pysyneet kohtuullisina. Tapauksia lasketaan ennemmin kymmenissä kuin kymmenissä tuhansissa. Miksi näin, vaikka voisi kuvitella, että covid-19-tauti leviäisi ja tappaisi juuri siellä, missä ihmiset elävät ahtaasti ja hygienian ylläpitäminen on hankalaa esimerkiksi puhtaan veden puuttumisen vuoksi?
Todellisten tartuntamäärien arvioiminen vaikeaa
Moni Afrikan maa, Kirkon Ulkomaanavun toimintamaat mukaan luettuina, ymmärsi pandemian kynnyksellä tilanteen vakavuuden. Ne sulkivat muun maailman kanssa samaan aikaan rajojaan, koulujaan ja rajoittivat ihmisten kokoontumista tartuntojen ehkäisemiseksi.
Alhaisia tartuntamääriä on osittain selitetty myös sillä, ettei tautitapausten ja niihin liittyvien kuolemien tilastoiminen ole itsestäänselvyys maissa, joissa sairaanhoidon piiriin, tehohoidosta puhumattakaan, pääsee vain pieni osa väestöstä.
Kirkon Ulkomaanavun työntekijä Alex Ahimbisibwe toimitti etäopetuksessa käytettyjä radioita Kyakan pakolaisasutusalueelle Ugandassa.
Olisi vaarallista ajatella, ettei koronaviruksella ole ollut Afrikan mantereella vakavia vaikutuksia. Huomionarvoista on, että koronavirus ei ole vain terveydellinen uhka. Pandemialla on laajoja välillisiä vaikutuksia etenkin kehittyvissä maissa. Maailman terveysjärjestö WHO totesi kesäkuussa, että koronaviruksen vuoksi tehdyt rajoitukset ihmisten liikkumiselle ja taloudelle ovat lyöneet kovimmin juuri kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja hauraimpiin yhteisöihin.
Miljoonat tytöt ja naiset kaipaavat pakolaisleireillä kuukautissuojia, mutta yhtä paljon he toivovat puhdasta vettä, saippuaa ja lukittavia ovia.
Maailmassa on tällä hetkellä noin 30 miljoonaa pakolaisena elävää tyttöä ja naista, joista moni joutuu joka kuukausi ratkaisemaan saman ongelman. Tämä ongelma kuuluu: kuinka tällä kerralla pärjään kuukautisteni kanssa?
Kuukautishygienian ylläpitäminen ei ole pakolaisleiriolosuhteissa ole aivan yksinkertaista. Saatavilla ei joko ole kunnollisia kuukautissuojia tai ne ovat liian kalliita, jotta niitä voisi ostaa, ainakaan tarpeeksi. Lisäksi pakolaisleireillä asuvat tytöt ja naiset eri puolilla maailmaa joutuvat pelkäämään turvallisuutensa vuoksi. Vähintään ongelmana on yksityisyys olosuhteissa, joissa naisilla ei ole omia, tai ainakaan lukittavalla ovella eristettyjä, käymälöitä.
Intiimihygieniaa on vaikea ylläpitää olosuhteissa, joissa ei ole saatavilla puhdasta pesuvettä. Monissa kulttuureissa kuukautisiin liitetään myös ajatuksia epäpuhtaudesta, ja tytöt ja naiset kokevat biologisten toimintojensa vuoksi jopa häpeää. Pahimmillaan tytöt ja naiset joutuvat eristäytymään muusta yhteisöstä tai jopa omista perheenjäsenistään kuukautisten ajaksi.
”Kuukautissuojien puuttuminen vaikuttaa suoraan esimerkiksi tyttöjen koulunkäyntiin”, kertoo Kirkon Ulkomaanavun työntekijä Lilian Musoki.
Tyttöjä matkalla Yoyon alakoulun oppitunnille Bidibidin pakolaisasutusalueella.
Hän on ollut mukana järjestämässä hygieniapakettien jakamista Bidibidin pakolaisasutusalueella Ugandassa. Lähes omaksi kaupungikseen muodostuneessa Bidibidissä asuu enemmän ihmisiä kuin Tampereella, noin 270 000, ja se kuuluu maailman suurimpiin pakolaisleireihin. Asukkaat ovat pääosin peräisin Ugandan pohjoisesta naapurista Etelä-Sudanista, josta he ovat paenneet sisällissotaa.
Nopeasti ajateltuna kuukautisilla ja koulunkäynnillä ei tunnu olevan minkäänlaista yhteyttä toisiinsa, mutta Musoki kertoo, että ne liittyvät hyvin tiivisti yhteen.
”Tytöt jäävät helposti koulusta pois aina, kun heillä on kuukautiset. Asiaan vaikuttaa se, onko heillä kunnollisia kuukautissuojia ja onko koulussa tiloja, joissa he saavat rauhassa huolehtia kuukautishygieniastaan.”
Ongelmallista ”naistenpäivien” lomissa on se, että tytöt jäävät niiden vuoksi opinnoissa jälkeen ja kynnys jatkaa koulu loppuun kasvaa.
Kuukautisvalistusta kouluissa
Bidibidin pakolaisasutusalueen olosuhteissa kunnollisia kuukautissuojia on saatavilla vähän tai ne ovat liian kalliita pakolaisina elävien tyttöjen ja naisten kukkaroille. Siksi tytöt ja naiset turvautuvat usein suojiin, joita on saatavilla. Käytännössä se tarkoittaa, että he tekevät suojat itse esimerkiksi kankaisista räteistä. Ne saattavat päästää vuotoa ja hajuja läpi, mikä tekee kuukautiset inhottavalla tavalla näkyviksi muille. Siksi kuukautissuojat kuuluvat Kirkon Ulkomaanavun (KUA) jakamiin hygieniapaketteihin. Vuonna 2019 KUA:n hygieniapaketin sai Bidibidissä 19 850 tyttöä.
Tue heikoimmassa asemassa olevia tyttöjä. Jo 12 eurolla tyttö saa hygieniapaketin.
Kirkon Ulkomaanapu jakoi kansainvälisenä kuukautispäivänä 28.5.2019 hygieniapakkauksia yhteensä 19 850 tytölle Bidibidin pakolaisasutusalueella Ugandassa.
Musokin mukaan tytöiltä puuttuu monesti myös kuukautisiin liittyvää tietoa.
”Kulttuurissamme äitien ei oikeastaan ole mahdollista puhua kuukautisista kovin avoimesti edes tyttäriensä kanssa. Se ei kuulu kulttuuriin”, kertoo Musoki.
Lilian Musoki.
Yleensä kyse on myös siitä, että äideillä on paljon muutakin tekemistä kodin ja toimeentulon ylläpitämisessä. KUA:n hankkeissa on jaettu pakolaisasutusalueella tietoa perheille, mutta myös alueen kouluissa on huomioitu kuukautisiin liittyvät asiat.
Koulussa tytöt saavat tietoa kuukautisista ja siitä, kuinka niiden kanssa kannattaa toimia. Lisäksi he voivat kääntyä asiassa ennalta määritellyn vanhemman naisopettajan puoleen, jos kuukautiset alkavat esimerkiksi kesken koulupäivän. Opettajalta voi tällaisissa tapauksissa Musokin mukaan pyytää kuukautissuojan niin, että koulupäivä voi jatkua.
”Kun tytöt saavat tietoa kuukautisista, niihin ja oman kehon muutoksiin liittyvä häpeä poistuu”, Musoki sanoo.
Ympäristösyistä osa KUA:n toimittamista kuukautissuojista on pestäviä ja uudelleen käytettäviä. Suojien pesemiseen tarvittava saippua sisältyy pakolaisasutusalueella jaettaviin hygieniapaketteihin. Paketeissa on myös alushousuja. Musokin mukaan jaossa on kuukautissiteitä, koska tamponit, kuukupeista puhumattakaan, ovat liian kalliita paikallisille. Kolme Yhdysvaltain dollaria maksava tamponipaketti on luksustuote.
Lukittava ovi luo turvaa
Kuukautishygienian kannalta on tärkeää, että tytöillä on koulussa omia käymälöitä, joissa he voivat rauhassa vaihtaa siteen lukitun oven takana ilman pelkoa häiriöistä.
Tytöille ja naisille suunnatuille turvallisille tiloille on ollut tarvetta myös toisella puolella maailmaa maailman suurimmalla pakolaisleirillä Bangladeshin Cox Bazarissa. Siellä KUA tukee yhdessä sisarjärjestönsä Tanskan Kirkon Ulkomaanavun (DCA) kanssa Bangladeshiin Myanmarista paenneille rohingyanaisille ja -tytöille rakennettuja turvatiloja.
Turvatiloissa tytöt ja naiset voivat käyttää siistejä ja turvallisia wc-tiloja, joissa on käsienpesupisteet ja saippuaa. Lisäksi he saavat kuukautissiteitä pystyäkseen osallistumaan heille leirillä tarjottuun luku- ja laskutaito-opetukseen myös kuukautisten aikana.
Miksi omat käymälät erillisessä turvallisessa tilassa ovat niin tärkeitä? Cox Bazarissa sukupuoleen kohdistuvaan väkivaltaan liittyvän hankkeen johtaja Kaji Shahin Akter Tanskan Kirkon Ulkomaanavusta kertoo, että kuukautisiin liittyvät tabut yhdessä pakolaisleiriolosuhteiden kanssa altistavat naiset väkivallalle.
”Perinteisesti rohingyanaiset käyttävät kankaista revittyjä rättejä kuukautissuojinaan. Koska kulttuurissa kuukautisiin liittyy ajatus epäpuhtaudesta, naisten on hoidettava suojien peseminen joko aamuvarhain tai iltamyöhällä”, hän kertoo.
Se tarkoittaa, että tyttöjen ja naisten on poikettava leirin vesipisteillä pimeän aikaan. Pimeys altistaa heidät esimerkiksi seksuaaliselle väkivallalle. Vaara saattaa odottaa myös naisille merkityissä käymälöissä, joissa ei ole suurempaa valvontaa.
Bangladeshissa maailman suurimmalle pakolaisleirille on rakennettu KUA:n ja sen sisarjärjestön Tanskan Kirkon Ulkomaanavun tuella turvallisia tiloja tytöille ja naisille.
Cox Bazarin koulutushankkeen johtaja Margaret Goll Tanskan Kirkon Ulkomaanavusta kertoo, että kertakäyttöisissäkin kuukautissuojissa on omat ongelmansa. Ne kasvattavat omalta osaltaan valtavan pakolaisleirin jäteongelmaa.
”Kuukautisiin liittyviä ongelmia on Cox Bazarissa monenlaisia, oikeastaan kaikki, mitä voit kuvitella”, sanoo Goll.
Miehetkin tarvitsevat kuukautistietoa
Tyttöjen elämää kuukautiset rajoittavat myös siten, että moni rohingyatyttö lopettaa koulunkäynnin kuukautisten alettua. Keskimäärin tämä tapahtuu noin 14-vuotiaana.
”Kuukautisten alkaminen tarkoittaa rohingyojen kulttuurissa, että tytöt eivät saa enää olla tekemisissä muiden kuin oman perheensä miesten ja poikien kanssa. Moni heistä myös joutuu naimisiin kuukautisten alettua”, Goll sanoo.
Cox Bazarin pakolaisleirillä tytöille ja naisille on luotu omia turvallisia tiloja, joissa he voivat rauhassa opiskella ja saada tietoa kuukautisista ja muista, omaan elämäänsä liittyvistä, tärkeistä asioista.
Kuukautisiin liittyvät rohingyojen parissa myös ajatukset siitä, että tyttö tai nainen on jollakin tavalla epäpuhdas kuukautisten aikaan eikä hän saa osallistua normaaliin elämään kuten muuten. Myös näitä asenteita on Margaret Gollin ja Kaji Shahin Akterin mukaan yritetty muokata. Oleellista on, että myös yhteisön miehet otetaan keskusteluihin mukaan.
”Olemme jakaneet pojille ja miehille tietoa paitsi kuukautisista myös positiivisesta kehonkuvasta ja positiivisesta isyydestä. Alkuun se ei kyllä ollut helppoa, miehet ja pojat olivat vähän vastentahtoisia osallistumaan, koska me kaikki hankkeessa toimineet olimme naisia”, kertoo Kaji Shahin Akter.
Lopulta työssä päästiin eteenpäin, kun hankkeeseen saatiin mukaan esimerkiksi uskonnollisia johtajia kuten imaameja.
Yksi tapa tehdä kuukautisista näkyvämmät on ollut vuosittainen kuukautishygieniaan keskittyvä teemapäivä, jota vietetään toukokuun 28. päivänä.
”Aiempina vuosina se on ollut Cox Bazarissakin iso tapahtuma. Tänä vuonna joudumme ehkä turvautumaan tapoihin, joissa ei kokoonnuta niin paljon yhteen”, Goll kertoo.
Muista maailman tyttöjä kuukautispäivänä 28.5. ja tee #kuukautislahjoitus!
Teksti: Elisa Rimaila
Maailmanlaajuinen koronapandemia on mullistanut myös Kirkon Ulkomaanavun työn. Nopeasti etenevä virus on vaatinut välitöntä reagointia ja vastaamista uusiin tarpeisiin.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt lähes puolella miljoonalla eurolla hätäapua toimintamaihinsa koronaviruspandemian pysäyttämiseksi.
KUA pyrkii estämään viruksen leviämisen erityisesti pakolaisasutusalueilla tekemällä valistustyötä ja kouluttamalla opettajia, koulukomiteoita ja yhteisötyöntekijöitä koronavirukselta suojautumisesta.
Kouluille ja pakolaisille jaetaan muun muassa saippuaa, käsidesiä, desinfiointiaineita ja ämpäreitä. Valistustyötä tehdään radion kautta, tekstiviestien ja megafonien avulla sekä järjestämällä tiedotustilaisuuksia ja koulutuksia turvavälejä ja eri maiden viranomaisten ohjeita noudattaen.
KUA jakaa hygieniatarvikkeita ja tekee valistustyötä Ugandassa, Syyriassa, Etelä-Sudanissa, Somaliassa, Keniassa, Nepalissa ja Kambodžassa.
Koronavirus edustaa koko maailmalle jotakin hyvin uutta ja arvaamatonta.
Tuoreiden arvioiden mukaan pandemia saattaa kestää jopa kaksi vuotta, joten sen kanssa on opittava elämään tavalla tai toisella. Ihmiskunta ei ole ollut vastaavassa tilanteessa vuosikymmeniin, mutta jo ennen koronapandemian puhkeamista humanitaarisen avun tarve on maailmassa ollut korkeammalla kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Vastaavasta tilanteesta on vain vähän kokemusta jopa arvaamattomiin tilanteisiin ja katastrofeissa ja kriiseissä toimimiseen erikoistuneilla avustusjärjestöillä.
Kun pahin sokkivaihe alkaa pian olla ohi, on aika katsoa tulevaisuuteen ja kysyä: miten kriisistä päästään ylös ja eteenpäin?
”Paljon riippuu siitä, minkälaisia vaurioita pandemia aiheuttaa ja kuinka paljon ihmisiä menehtyy tai miten yhteisöjen toimeentulopuoli ja koulunkäynti vaurioituvat. Mitä enemmän, sitä vaikeampaa nousu on”, sanoo Eija Alajarva, Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö.
Koronakriisissä yllättävintä ovat ehkä olleet sen vaikutukset Suomen ja muiden kehittyneiden ja hyvinvoivien valtioiden terveydenhuolto- ja talousjärjestelmille. Maailman hauraimmissa valtioissa pandemian vaikutukset ovat hieman erilaisia, koska taloudelliset lähtökohdat ja esimerkiksi terveydenhuollon kapasiteetti ovat jo lähtökohtaisesti paljon matalammalla tasolla kuin kehittyneemmissä valtioissa.
Esimerkiksi koko Afrikassa julkisen sairaanhoidon käytössä on vain noin 2 000 hengityskonetta, vaikka mantereella elää 1,26 miljardia ihmistä. Esimerkiksi viiden miljoonan asukkaan Suomessa hengityskoneita on noin 1 500.
Koronavirus uhkaa yhteiskunnan rakenteita
Terveysongelmien lisäksi maailman hauraimmissa valtioissa kertautuvat pandemian ja siihen liittyvien rajoitusten vuoksi muut ongelmat, jotka olivat olemassa jo ennen koronavirusta. Esimerkiksi hauras ja toiveikas rauha saattaa ryöpsähtää konfliktiksi, kun pandemian torjuntaan ja ihmishenkien suojelemiseen tarkoitetut rajoitukset vievät toimeentulon miljoonilta.
Lapsille kohtalokasta voi olla se, että he eivät pääse kouluun. Osalle kuukausien tauko koulusta saattaa tarkoittaa, että opinnot katkeavat kokonaan esimerkiksi perheen toimeentulon katoamisen, väkivallan tai lapsiavioliiton vuoksi.
Näihin kaikkiin tilanteisiin myös Kirkon Ulkomaanapu yrittää varautua.
”Nyt pitää miettiä hyvin tarkasti, mitä tarpeita koronan vuoksi kriisiin joutuneilla mailla on”, sanoo Alajarva.
”Toki akuuttiin ja terveyttä uhkaavaan kriisiin pitää vastata, mutta samalla on pohdittava jo ennakkoon, voiko joitakin asioita tehdä toisin ja varautua siihen, mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo.”
Koronaviruspandemia on aiheuttanut humanitaarisen kriisin, joka on pakottanut ihmisiä ympäri maailman humanitaarisen avun piirin. Kuvassa Nepalissa Kailain alueelle jaettavaa ruoka-apua.
Toukokuussa 2020 on meneillään vasta kriisin alkuvaihe. Tilanne on erikoinen. Koronavirus aiheuttaa valtavan jälleenrakentamisen tarpeen, vaikka se ei tuhoa peltoja, koteja, teitä, tietoverkkoja ja koulurakennuksia, kuten hirmumyrskyt ja maanjäristykset.
”Harvemmin olemme katsomassa tulevaa kriisiä silmiin, vaikka hirmumyrskyjäkin pystytään ennakoimaan. Nyt aloitamme työmme monessa ohjelmamaassamme ennen katastrofin alkua ja yritämme torjua sitä esimerkiksi hygieniavalistuksella ja jakamalla hygieniatarvikkeita ja saippuaa”, sanoo Alajarva.
Myös pandemian pitkä aikajänne vaikeuttaa tulevaisuuden suunnittelemista. Kriisi vaikuttaa yhteiskuntien ja yhteisöjen sisällä. Se jättää jälkeensä työttömyyttä ja vakavia aukkoja toimeentuloon. Talouslama on aiheuttanut YK:n mukaan ”raamatullisen nälänhädän” uhkan noin 265 miljoonalle ihmiselle. Se tarkoittaa, että nälkää näkevien määrä voi kaksinkertaistua vain parissa kuukaudessa.
Korona vei toimeentulon miljoonilta
Kirkon Ulkomaanapu on tukenut ohjelmamaissaan erityisesti mikro- ja pienyritysten perustamista, koska juuri ne synnyttävät maailman hauraimmissa valtioissa ison osan tarvittavista työpaikoista. YK:n kehitysohjelman UNDP:n mukaan tällaisten niin sanotun epävirallisen talouden työpaikkojen piirissä työskentelee esimerkiksi Afrikassa jopa 71 prosenttia työvoimasta. Juuri näiden ihmisten toimeentuloon koronaviruksen torjunnassa käytetyt rajoitukset vaikuttivat dramaattisimmin. Miljoonat jäivät tyhjän päälle ja vain harvalla Afrikan maalla on tarjota kansalaisilleen sosiaaliturvaa, puhumattakaan pakolaisina maassa elävistä ihmisistä.
Huhtikuussa YK:n alainen Afrikan talouskomissio UNECA varoitti, että Afrikassa jopa 29 miljoonaa ihmistä voi koronaviruksen vuoksi pudota jälleen köyhyyteen. Kyseessä on valtava takaisku mantereella, jossa on kuluneina vuosikymmeninä tehty menestyksekkäästi työtä äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi.
Koronakriisin vuoksi esimerkiksi pienlainaryhmien toiminnan tukeminen on seisahduksissa, puhumattakaan ruoka-avun ja muiden jakeluiden sujumisesta riippuvaisten ihmisten auttamisesta humanitaarisen avun puolella.
”Tilanne on vakava esimerkiksi Etelä-Sudanissa, jossa oli jo ennen pandemiaa paljon maan sisäisiä pakolaisia ja muita humanitaarista apua tarvitsevia ihmisiä. Virus saattaa siellä tulla monen muun katastrofin lisäksi”, Alajarva kertoo.
Ugandassa Rwamwanjan pakolaisasutusalueella jaettiin saippuaa koronaviruksen vastaisessa kampanjassa keväällä 2020. Jakelu kattoi yli 1 250 perhettä.
Koronakriisi vaatii hauraissa valtioissa kokonaisvaltaista jälkihoitoa
Yksityissektorin kehittämisen erityisedustaja Jussi Ojala Kirkon Ulkomaanavusta muistuttaa, että parhaat ja kestävimmät ratkaisut nousevat aina yhteisöistä itsestään eikä niitä voi tuoda ulkoapäin. Kukaan ei tunne paikalliskontekstia kuten paikalliset ihmiset. He ovat myös niitä, jotka välittävät kaikista eniten tulevaisuudestaan kotiseudullaan.
”Kun mietitään, miten koronakriisin vastataan parhaiten Suomessa, vastaus tulee suomalaisilta. Kun kysytään, miten kriisi hoidetaan Somaliassa, kaikkien kannattaa luottaa siihen, että somalialaiset tietävät parhaiten”, sanoo Ojala.
Isoin ero on siinä, miten hyvä yhteisöjen ja yhteiskuntien varautumisen ja tietotaidon taso on. Hauraat maat tarvitsevat kipeästi tukea omien suunnitelmiensa toteuttamiseen. Siksi Kirkon Ulkomaanavun ja muiden toimijoiden on tärkeää pitää kiinni kehitysyhteistyön prioriteeteista.
Esimerkiksi pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen ja säällisten työpaikkojen luominen hauraissa valtioissa on koronakriisinkin keskellä vähintään yhtä tärkeää kuin se oli ennen epidemiaa. Siksi Kirkon Ulkomaanavun omistama sijoitusyhtiö FCA Investments esittää nyt erityistä korona-ajan tukea Somalian ruokaturvaa tukeville pienyrityksille. Hankkeessa yhdistyvät pitkäjänteinen tuki maan pk-yrityksille ja toisaalta puuttuminen koronaepidemian laajempien vaikutusten ja uhkaavan nälänhädän puuttumiseen tärkeys.
”Humanitaariselle avullekin on valtava tarve ja sillä on kriisien jälkihoidossa saatu paljon aikaan, mutta ratkaisut rakenteellisiin ongelmiin ja siihen, miten hauraat valtiot nousevat kaikista ongelmistaan, ovat paikallisia”, Ojala sanoo.
Kriisistä nousemisessa tärkeässä roolissa ovat myös uskonnolliset ja perinteiset toimijat. Heidän roolinsa oikean tiedon levittäjinä havaittiin esimerkiksi Länsi-Afrikkaa vuosina 2014–2015 kohdanneen ebolaepidemian aikana. Tuolloin esimerkiksi hautajaisiin liittyvät rituaalit olivat ebolan leviämisen kannalta kriittisiä tilanteita.
Yhteisöille hautajaisrituaalit olivat kuitenkin niin tärkeitä, että ulkopuolisten avustustyöntekijöiden jakamat suositukset niistä luopumiseksi herätti lähinnä epäluottamusta. Epidemian kannalta turvallisemmat rituaalit saatiin käyttöön vasta, kun paikalliset uskonnolliset ja perinteiset toimijat saatiin mukaan valistustyöhön.
Myös Ojala korostaa, ettei koronaviruksen kaltaista laajasti koko yhteiskuntaan iskevää kriisiä voi hoitaa vain terveydellisenä ongelmana etenkään hauraissa valtioissa.
”Länsi-Afrikassa ebola ja terveys olivat kriisin pohjana, mutta kysymys kuului: mitä seurauksia tilanteella voi olla jo valmiiksi hauraiden valtioiden olemassaololle? Luhistuvatko ne täysin vai voidaanko niitä tukea jotenkin?”
Ojalan mukaan luhistumisen riski oli ilmeinen ebolan kurittamissa valtioissa. Tilanteen kokonaisvaltainen hoitaminen auttoi myös terveyttä uhkaavan ongelman hoitamisessa.
”Onnistuminen olisi ollut heikompaa, jos nämä maat olisivat olleet täydessä anarkiassa, jossa jokainen taistelee omasta selviytymisestään”, sanoo Ojala.
Koronakriisin vaikutukset yltävät yhteisöissä eri puolilla maailmaa paljon terveyttä laajemmalle. Kuva Nepalista alueelta, jossa Kirkon Ulkomaanapu on ollut mukana jakamassa ruoka-apua noin 10 000 ihmiselle koronakriisin vuoksi.
Valtioita pitää auttaa pitkäjänteisesti
Kriisien huono hoitaminen voi herkästi heijastua yleisenä tyytymättömyytenä esimerkiksi viranomaisten työskentelyyn ja johtaa täysimittaiseen konfliktiin. Alajarva nostaa esimerkiksi kymmenettä vuottaan jatkuvan Syyrian sodan ja Somalian herkän tilanteen.
”Syyriassa oli esimerkiksi tyytymättömyyttä valtion hallintoa ja viranomaisia kohtaan mutta myös puhtaan veden riittämättömyydestä.”
Somaliassa pelätään ääriliikkeiden saavan jalansijaa, kun viranomaiset keskittyvät koronatilanteen hoitamiseen. Näistä syistä valtioiden ja avustustoimijoiden pitää suunnitella pitkäjänteistä toimintaa.
Mittavia tuhoja kärsivissä maissa aloitetaan jälleenrakennuksella, mutta Alajarvan mukaan Kirkon Ulkomaanapu haluaa keskittyä ohjelmamaissaan erityisesti pitkäjänteiseen kehitysyhteistyöhön. Miten esimerkiksi Suomen kaltaiset valtiot voivat parhaiten tukea hauraita valtioita palautumaan koronakriisistä?
Alajarvan mukaan tuki on aivan välttämätöntä, mutta se täytyy osata kohdistaa niin, että se tukee koko yhteiskuntajärjestelmää.
”Kaikkia rahoja ei voi ohjata normaalilta ohjelmatyöltämme covid-19-työhön. Se olisi lyhytnäköistä. Perustyömme tarpeet eivät ole poistuneet koronakriisin vuoksi”, Alajarva sanoo.
Teksti: Elisa Rimaila
Kansikuva: Paul Jeffrey
Auta suojelemaan ihmisiä pakolaisleireillä koronavirukselta
Voit auttaa perheitä lahjoittamalla: