Kuivuus ja nälänhätä uhkaavat 60 miljoonan ihmisen elämää Itä-Afrikassa
Nälkä on pitkäkestoinen kriisi. Pahimmin kuivuus vaikuttaa Somaliaan, Kenian pohjoisosiin ja eteläiseen Etiopiaan.
PITKITTYNYT KUIVUUS on aiheuttanut valtavan humanitaarisen katastrofin Itä-Afrikassa erityisesti Somalian, eteläisen Etiopian ja Pohjois-Kenian alueilla. Pahasta kuivuudesta pitkään kärsineessä Etelä-Sudanissa puolestaan tulvii.
Syksystä 2020 alkaen sateet ovat Afrikan sarven alueella viivästyneet jo kolmesti. Taustalla vaikuttavat ilmastonmuutos ja merivettä Tyynellä valtamerellä jäähdyttävä La Niña -ilmiö. Kuivuuden arvioidaan jatkuvan pitkälle kevääseen 2022.
Lapset erityisessä vaarassa
Marraskuussa Maailman ruokaohjelma WFP varoitti nälänhädän uhkaavan lähes 60 miljoonaa ihmistä Itä-Afrikassa. Pelastakaa lapset -järjestö kertoi joulukuun alussa nälän aiheuttaneen tänä vuonna arviolta 260 000 alle viisivuotiaan lapsen kuoleman Itä-Afrikassa. Luvun odotetaan kasvavan ilman humanitaarista hätäapua.
Keniassa yli puoli miljoonaa pikkulasta ja 96 000 raskaana olevaa tai imettävää naista kärsi joulukuussa akuutista aliravitsemuksesta. Somaliassa luvut ovat vielä synkempiä. Vuoden 2021 loppuun mennessä 1,2 miljoonan alle viisivuotiaan lapsen odotetaan kärsivän akuutista ja yli 213 000 vakavasta aliravitsemuksesta.
Kuivuus heikentää myös toimeentulon mahdollisuuksia alueilla, jotka ovat jo muutenkin haavoittuvia. Lasten koulunkäynti saattaa keskeytyä sairastumisten ja heikentyneen ravitsemustilan vuoksi.
Kuivuus vaikuttaa laiduntavien eläinten ravinnonsaantiin. Ilman eläimiä paimentolaisten ruokaturva on uhattuna. Arkistokuva Kenian Turkanasta. Kuva: Ville Nykänen / Kirkon UlkomaanapuKuivuus vaikuttaa laiduntavien eläinten ravinnonsaantiin. Ilman eläimiä paimentolaisten ruokaturva on uhattuna. Arkistokuva Kenian Turkanasta. Kuva: Ville Nykänen / Kirkon Ulkomaanapu
Nälkä heikentää vastustuskykyä
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) Lähi-idän ja Itä-Afrikan humanitaarisen avun päällikkö Risto Härmä kertoo, että nälänhädän aiheuttamaa kuolleisuutta kasvattaa varsinaisen ruoan puutteen lisäksi myös se, että pitkittynyt nälkiintyminen heikentää vastustuskykyä, mikä altistaa erilaisille tartuntataudeille. Erityisesti pienten lasten tapauksessa tavallisesta ripulista tulee tappava, kun elimistö on valmiiksi heikossa kunnossa eikä kunnon hoitoa ole saatavilla.
”Kuivuuden koettelemat alueet ovat hyvin syrjäisiä ja matka klinikalle saattaa olla hyvin pitkä ellei jopa mahdoton”, kertoo Härmä.
Klinikkahoitoa tarvitsevat ne ihmiset, joiden oma elimistö ei enää pitkittyneen nälkiintymisen vuoksi pysty käyttämään hyväkseen tavallista ruokaa vaikka sellaista olisi saatavilla.
Kuivuus lisää taudinaiheuttajien leviämistä. Kun esimerkiksi kaivojen ja muiden vesipisteiden vedenpinta laskee hyvin alas, vesi saastuu helposti. Tällöin esimerkiksi koleraepidemian riski kasvaa. Ilman hoitoa kolera tappaa jopa tunneissa.
Nälkä uhkaa jälleen Somaliaa
Somalia on viimeisen vuosikymmenen aikana kärsinyt pahasta nälänhädästä myös vuonna 2011. Tuolloin nälkään kuoli yli neljännesmiljoona ihmistä. Kuolleista puolet oli pieniä lapsia. Katastrofin pelätään uusiutuvan.
”Täällä Somaliassa yli 80 prosenttia koko maasta on altistunut joko erittäin vakavalle tai keskivaikealle kuivuudelle”, kertoo KUA:n Somalian maatoimiston johtaja Ikali Karvinen.
Pahimmin kuivuus vaikuttaa maaseudulla ja syrjäisemmillä alueilla elävien ihmisten elämään, jossa väestö saa elantonsa karjankasvatuksesta ja maanviljelystä. Kun eläimiltä loppuu laidunnettava ja vesi, myös ihmisten riski nälänhätään kasvaa.
”Viidesosa väestöstä asuu alueilla, jotka kärsivät pahasta vesipulasta. On arvioitu, että vuoden 2021 loppuun mennessä jo 3,5 miljoonan ihmisen ruokaturva on uhattuna”, Karvinen sanoo.
Vuoden 2017 kuivuuden aiheuttamaan nälkään kuolleiden eläinten luita tien varressa Turkanan alueella Keniassa. Kuva: Tatu Blomqvist / Kirkon UlkomaanapuVuoden 2017 kuivuuden aiheuttamaan nälkään kuolleiden eläinten luita tien varressa Turkanan alueella Keniassa. Kuva: Tatu Blomqvist / Kirkon Ulkomaanapu
Osassa Somaliaa julistettu hätätila
Osassa Somalian osavaltioita on jo julistettu kuivuuden vuoksi hätätila. Kriisi on aiheuttanut myös voimakasta hintojen nousua, mikä heikentää kansalaisten ostovoimaa. Akuutti rahapula on johtanut tilanteeseen, jossa osa ihmisistä joutuu käteisen tarpeessa tekemään nopeita ratkaisuja kuten myymään karjaansa.
”Tästä tulee pitkäkestoinen kriisi. Tällä hetkellä tilanne näyttää heikolta.”
Kirkon Ulkomaanapu saa tällä hetkellä Euroopan komission humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun pääosastonECHOn rahoitusta koulutushankkeelleen, jonka tarkoituksena on pitää lapset koulussa moninkertaisen kriisin keskellä. Somalian humanitaarista kriisiä ovat pahentaneet koronaviruspandemia, pitkittynyt terrorismin uhka ja maan hallituksen heikko kyky tarjota kansalaisille peruspalveluita.
Teksti: Elisa Rimaila
Voit tukea perheitä Itä-Afrikassa lahjoittamalla
Sinun ja muiden lahjoittajien tuella perheet saavat elintärkeää ruokaa ja apua toimeentuloon.
Perinteinen tilisiirto: Nordea: FI33 1572 3000 5005 04, viitenumero 1368
Korona toi digiosaamisen pakolaisyhteisöihin – ”Me tarvitsemme näitä taitoja”
Harva arvasi vuoden 2020 alkupuolella, millaisiin saavutuksiin maailma venyy, kun on pakko. Pandemia pakotti asukkaat koteihinsa niin pakolaisleireillä kuin niiden ulkopuolella, ja vain luovuus oli rajana seuraavien kuukausien etäratkaisuissa. Yksi asia kävi selväksi Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa: digitaidoille on huutava tarve.
ZAATARIN PAKOLAISLEIRI pohjoisessa Jordaniassa oli eristyksissä keskellä aavikkoa jo paljon ennen pandemiaa, mutta korona-aika on pakottanut leirin 80 000 asukasta pysyttelemään entistä tiukemmin omissa oloissaan.
Vuonna 2012 perustetussa Zaatarissa on kamppailtu parempien internetyhteyksien puolesta aina siitä lähtien, kun leiri alkoi täyttyä sotaa pakenevista syyrialaisista. Leirioloissa haasteita ovat laitteiden puute, yhteyksien kallis hinta ja sähkökatkot. Monilla on silti polttava tarve pitää yhteyttä kotimaahan jääneisiin perheenjäseniinsä.
Pandemia-aikana yhteyksien, laitteiden ja digitaitojen tarpeesta tuli entistä pakottavampi. Tilanne oli monille uusi.
”Elektronisista työkaluista tuli perustarpeita kaikissa töissä, koulunkäynnissä ja yliopisto-opinnoissa. Sekä lapset että aikuiset käyttävät laitteita ja yhteyksiä, mikä on tuonut mukanaan myös ongelmia, esimerkiksi epätoivottuja verkkosivuvierailuja ja häirintää,” kuvailee Wissam Ahmed al-Mutlaq, 28.
Itsekin pakolaisena Jordaniaan saapunut syyrialainen al-Mutlaq kouluttaa Zaatarin leirin asukkaita käyttämään yhteyksiä ja laitteita turvallisesti.
Kyberturvallisuuteen keskittyvillä kursseilla käsitellään tietojen kalasteluun, tietomurtoihin ja elektroniseen rahankäyttöön liittyviä aiheita.
Kyberturvallisuuteen keskittyvillä kursseilla käsitellään tietojen kalasteluun, tietomurtoihin ja elektroniseen rahankäyttöön liittyviä aiheita. Osin WhatsApp-yhteyksin järjestetylle, keskimäärin kaksituntiselle kurssille osallistui syyskuun 2020 ja maaliskuun 2021 välillä 1 219 Zaatarin leirin asukasta.
”Kyberturvallisuustaitoja pidetään tämän ajan välttämättömyytenä. Yhteisöt tarvitsevat näitä taitoja, ja sen vuoksi koulutuksia pitää järjestää”, painottaa al-Mutlaq.
Al-Mutlaqin kouluttajaparina toimii niin ikään Syyriasta paennut, kirjastonhoitajana työskentelevä Ibtisam Riyad Ghazi, 35.
Ghazi kertoo kuulleensa monen joutuneen tekemisiin kyberrikosten, tilien hakkeroinnin ja vaarallisten linkkien kanssa. Pandemia-aikana esimerkiksi verkkohäirintä on lisääntynyt, eikä vanhemmilla ole ollut aikaa vahtia etäyhteyksin koulua käyvien lastensa kaikkia tekemisiä.
”Koulutusten yhteydessä olemme kuulleet pojilta ja tytöiltä erilaisista ongelmista, joita he ovat peitelleet perinteiden ja yhteisön pelossa”, Ghazi kertoo.
”Kyberturvallisuustaitoja pidetään tämän ajan välttämättömyytenä. Yhteisöt tarvitsevat näitä taitoja, ja sen vuoksi koulutuksia pitää järjestää”, painottaa Wissam Ahmed al-Mutlaq, 28. Kuva: Osama Nabeel
Koulutuksissa katsotaan opetusvideoita ja käydään ryhmäkeskusteluja. Ibtisam Riyad Ghazi, 35, osallistui koulutukseen viime vuonna ja opettaa nyt taitojaan eteenpäin. Kuva: Osama Nabeel
Kirkon Ulkomaanavun työ Jordaniassa keskittyy pakolaisten ja jordanialaisten toimeentulo- ja koulutusmahdollisuuksien parantamiseen. Viime vuosina esiin on noussut uudenlaisia tarpeita. Pakolaistaustaiset henkilöt tarvitsevat esimerkiksi koodaamiseen ja digimarkkinointiin liittyviä taitoja, joiden avulla he pääsevät käsiksi parempaan toimeentuloon ja laajempiin markkinoihin.
Kyberturvallisuuskurssille osallistunut syyrialainen Khadija Youssef Hariri uskoo kurssin parantaneen hänen työllistymismahdollisuuksiaan. Hariri kertoo oppineensa käyttämään digitaalista lompakkoa, mikä helpottaa sähköisten liiketoimien tekemistä.
”Nämä taidot ovat meille uusia”, Hariri toteaa tyytyväisenä.
Etätyökulttuurin kehittyminen avaa myös pakolaisille uusia työllistymismahdollisuuksia. Kirkon Ulkomaanapu sekä suomalainen pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia tukeva StartUp Refugees aloittivat toukokuussa Zaatarissa yhteistyön.
Projektissa Suomessa olevat mentorit tarjoavat leirissä asuville koulutusta etäyhteyksin. 45 leirin asukasta oppii, millaisia mahdollisuuksia ICT-alan freelance-työt voivat tarjota ja kuinka omaa osaamistaan voi markkinoida.
25-vuotias Zakaria Tahseen Alkilani sai mentorin Suomesta. KUA:n ja Startup Refugeesin hanke välittää ICT-alan yrittäjyysoppeja Zaatarin leirin asukkaille. Alkilani haluaa ohjelmoida pelejä. Kuvaus: Osama Nabeel, Editointi: Ville Nykänen
Tabletit ja pelit tukevat oppimista
Pandemian vaikutukset ovat alleviivanneet laitteiden, yhteyksien ja taitojen tärkeyttä. Esimerkiksi 44 miljoonan asukkaan Ugandassa 15 miljoonaa lasta on kärsinyt korona-aikana koulusuluista. Luku pitää sisällään 600 000 ala- ja yläkouluikäistä pakolaistaustaista koululaista.
On tärkeää, että etäyhteydet ja digitaidot ovat jatkossa kaikkien saatavissa.
Kirkon Ulkomaanapu on yhdessä hollantilaisen kumppanijärjestön kanssa varustanut tablettitietokoneilla luokkia Länsi- ja Luoteis-Ugandan pakolaisasutusalueilla. Peruskoulun oppilaat voivat pelata tableteilla luku- ja laskutaitoa kehittäviä vuorovaikutuksellisia pelejä.
”Pelit perustuvat Ugandan opetusviranomaisen hyväksymään peruskoulun opetussuunnitelmaan, jonka tarkoitus on tehdä oppimisesta hauskaa, osallistavaa ja tehokkaampaa,” kertoo KUA:n vanhempi ohjelmatyöntekijä Filbert Idha.
Lisäksi KUA ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ovat jalkauttaneet kouluihin digitaalisen alustan, jonka kautta oppilaat, opiskelijat ja opettajat pääsevät käsiksi oppimateriaaleihin ilman internetyhteyttä. Oppimateriaalit koostuvat teksteistä, videoista, vuorovaikutuksellisista simulaatioista ja digipeleistä. Niiden avulla opiskellaan kaikkea matematiikasta taideaineisiin.
Teknologia ei ole uusi juttu pakolaisasutusalueiden lapsille ja nuorille. Digitaitojen oppiminen on kuitenkin tärkeää, jotta lapset ja nuoret saavat laitteista ja yhteyksistä irti kaiken hyödyn. Kuva: Hugh Rutherford
Rwamwanjan pakolaisasutusalueen ammattikoululaiset ovat opiskelleet digiturvallisuutta ja -hygieniaa, digimarkkinointia sekä esimerkiksi valokuvausta ja videoiden tekemistä älypuhelimilla. Laitteet, yhteydet ja niiden käyttämiseen liittyvät taidot ovat tärkeitä myös perhesyistä.
”Joillain pakolaisista on perhettä kotimaassaan, ja digitaalinen vuorovaikutus on ainoa keino pitää yhteyttä heihin,” muistuttaa IT-projektityöntekijä Edgar Mutaryebwa.
Teknologia ei ole uusi juttu pakolaisasutusalueiden nuorille. Älypuhelimet ovat yleisimpiä laitteita edullisuutensa vuoksi, ja eniten nuoret käyttävät WhatsAppia, Googlea ja Facebookia.
Mutaryebwa uskoo, että digitaitojen oppiminen auttaa pakolaistaustaisia nuoria hahmottamaan päämääriään ja mahdollisuuksiaan. Taitojen puute puolestaan asettaa heidät marginaaliin ja lisää nuorten turhautuneisuutta.
”Kun älypuhelimet ja sosiaalinen media ovat helposti saatavilla, nuoret pääsevät käsiksi digimaailmaan. Ilman taitoja he kuitenkin joutuvat helposti vedätysten kohteiksi,” Mutaryebwa selventää.
KUA on yhdessä hollantilaisen kumppanijärjestön kanssa varustanut Ugandan pakolaisasutusalueiden kouluja tablettitietokoneilla. Kuva: Hugh Rutherford
Vuorovaikutukselliset pelit kehittävät oppilaiden luku- ja laskutaitoa. Kuva: Hugh Rutherford
”Olen aina rakastanut tietokoneita,” sanoo Kongon demokraattisesta tasavallasta Ugandaan paennut Byamukama Ruhigwa (oik.). Hän osallistui tietokonekurssille ja pyörittää nyt pientä elokuva- ja musiikkibisnestä pakolaisasutusalueella. Moni alueen nuorista ei tiedä paljoakaan tietokoneista, mutta Byamukama opettaa heitä mielellään. Kuva: Hugh Rutherford
Tuk-tuk ja animaatiovideot vievät oppeja syrjäseuduille
Syrjäseuduilla tietoliikenneyhteydet ovat usein huonoja tai puuttuvat kokonaan. Kirkon Ulkomaanavun toiminta-alueilla Kambodžassa 60 prosenttia perheistä ei omista televisiota tai pääse internetiin. Se tarkoittaa, etteivät televisiossa lähetetyt opetusohjelmat ja verkon oppimateriaalit tavoita heitä.
Haastavat tilanteet pakottavat luoviin ratkaisuihin. Kambodžassa opettajat ja opinto-ohjaajat ovat liikkuneet kylästä toiseen tuk-tukeilla pitämässä oppitunteja, jakamassa opiskelumateriaaleja ja rohkaisemassa perheitä tukemaan lapsiaan etäkouluaikana.
Hätä keinot keksii. Koronasulkujen aikana Kambodžan opettajat ja opinto-ohjaajat liikkuivat kylästä toiseen tuk-tukeilla pitämässä oppitunteja. Kuva: KUA Kambodža
Myanmarin syrjäisillä maaseuduilla on puolestaan kysyntää uusille yrityksille ja toimeentulomuodoille. Viime vuonna alueen asukkaille tuotettiin opetusmateriaaleja yrittäjyydestä ja käsityöläisyydestä animaatiovideoiden muodossa. Materiaalit tehtiin neljällä eri kielellä, jotta niistä olisi hyötyä mahdollisimman monelle.
Myanmarin maaseudulla naiset ovat saaneet yrittäjyyteen ja käsityöläisyyteen liittyviä oppeja animaatiovideoiden avulla. Videot tehtiin neljällä eri kielellä, jotta ne olisivat ymmärrettäviä mahdollisimman monelle. Kuva: Myat Kyaw Thein
Koulutukseen osallistuminen on tuonut yrittäjä Htoo Thint Zinille uusia kaupallisia mahdollisuuksia ja taloudellista hyötyä. Kouluttautuminen on parantanut tuotteiden laatua ja auttanut saamaan tuotteita myyntiin.
”Työskentelen yhdessä 50 muun käsityöläisen kanssa. Yritystoiminnan lisäksi opetan nuorten, naisten ja vammaisten ryhmille yrittäjyyteen liittyviä taitoja laadunvalvonnasta, suunnittelusta ja kirjanpidosta”, Htoo Thint Zin kertoo.
Myanmarilainen käsityöyrittäjä Htoo Thint Zin kävi animaatiovideokoulutuksen. Opit toivat hänelle uusia kaupallisia mahdollisuuksia ja taloudellista hyötyä. Kuva: Myat Kyaw Thein
Luovat ratkaisut Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa osoittavat, että pandemian vauhdittamaan etäaikaan liittyy myös mahdollisuuksia. Jos yhteydet ovat olemassa, niin esimerkiksi koulutukset ja oppimateriaalit ovat nyt yhä useamman saatavilla.
Teksti: Ulriikka Myöhänen, Linda Kabuzire, Noora Pohjanheimo
Juttu on julkaistu alun perin Tekoja-lehdessä 2/2021. Syksyn lehti kantaa teemaa Digi, teknologia ja kehitys.
Kehityspolitiikasta tehtiin selkoa eduskunnassa – 3+1 nostoa
Kehityspolitiikan ylivaalikautisen selonteon suurin heikkous on, ettei se sisällä kehitysrahoituksen tiekarttaa, josta on selkeä kirjaus hallitusohjelmassa, kirjoittaa KUA:n vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso. Positiivista on, että koulutuksen painoarvo kehityspolitiikassa kasvoi.
Eduskunta keskusteli tällä viikolla Suomen uudesta kehityspoliittisesta selonteosta. Puutteineenkin selonteko on kaivattu ja tärkeä pitkän aikavälin linjaus Suomen kehityspolitiikasta.
Kansanedustajat osoittivat laajaa tukea kehitysyhteistyölle ja toivat esiin myös hyviä sisällöllisiä nostoja.
”Keskinäisriippuvaisessa maailmassa Suomi ei ole tyhjiössä, jossa maailman kehityskulut ja tapahtumat eivät vaikuttaisi meihin. Kehitysyhteistyöllä voidaan osaltaan vaikuttaa yhteiskuntien kehitykseen, jotta kotiseutu olisi vakaa ja inhimillinen paikka elää, joka tarjoaa elinmahdollisuuksia ja on tasa-arvoinen ja jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, jotta pakon edessä ei olisi jätettävä kotia.” – Hussein al-Taee, sdp
1. Koulutus nousi kehityspolitiikan painopisteeksi
Merkittävin muutos kehityspolitiikassa on koulutuksen nostaminen omaksi painopisteekseen. Tämä on myönteinen ja laajasti tuettu askel, jossa Suomi hyödyntää omia vahvuuksiaan kehityspolitiikassa.
Selonteossa itse koulutuspainopisteen sisältö jää vielä verrattain ohueksi. Ensimmäiset askeleet toteutuksessa – kuten kansainvälisiin koulutusrahastoihin osallistuminen – ovat kuitenkin olleet hyviä.
Kehityspolitiikan uutta koulutuspainotusta syvennetään järjestelmällisesti, ja sen kytköksiä muihin painopisteisiin ja humanitaariseen apuun vahvistetaan hallituskauden aikana. Esimerkiksi koulutus katastrofeissa (Education in Emergencies) vahvistaa koulutuksen ja humanitaarisen avun yhteyttä.
”Erityisen iloinen olen koulutuksen noususta omaksi erilliseksi temaattiseksi painopisteekseen. Varmasti moni teistäkin on maailmalla vieraillessaan kuullut toiveet ja kiinnostuksen Suomen koulutusosaamista kohtaan. Tällä sektorilla meillä on todella annettavaa, oli kyse sitten opettajankoulutuksesta, varhaiskasvatuksesta, äidinkielisestä tai erityisopetuksesta tai vaikka yritysvetoisesta digiosaamisesta. Painopisteen sisältö vaatii kuitenkin jatkotyöstöä ja ‑pohdintaa esimerkiksi siitä, kuinka se näkyy humanitäärisessä avussa.” – Inka Hopsu, vihr.
2. Yksityisen sektorin kehittäminen on tärkeää
Tällä hetkellä noin 60 prosenttia afrikkalaisista on alle 25-vuotiaita. Tämä tuo maanosaan varsin erilaista dynamiikkaa harmaantuvaan Eurooppaan verrattuna. Haasteena on työpaikkojen löytyminen. Joka vuosi noin 10–12 miljoonaa nuorta tulee työmarkkinoille, mutta uusia työpaikkoja syntyy vain kolme miljoonaa.
Yksityisen sektorin kehittäminen näkyy vahvasti Suomen kehityspolitiikassa, mikä on tärkeää.Tarkkuutta tarvitaan kuitenkin siinä, että toimet tukevat yrittäjyyttä nimenomaan kehittyvissä maissa, ei ainoastaan Suomessa.
Erityisen tärkeitä työpakkojen syntymisen kannalta ovat pienet ja keskisuuret yritykset, mutta juuri pk-sektorin tila on heikko monissa vähiten kehittyneissä maissa. Puhutaan jopa ”missing middle” –ilmiöstä.
Vähiten kehittyneissä ja hauraissa maissa tulee pyrkiä hyödyntämään ei vain lahjamuotoista kehitysapua, vaan enenevästi kaikkia kehitysrahoituksen instrumentteja. Lainamuotoinen kehitysyhteistyö näissä konteksteissa pitää kohdistaa erityisesti pk-sektorille.
”Perinteinen julkinen kehitysyhteistyörahoitus ei yksin riitä. Selonteko asettaa tavoitteeksi, että suomalaisyritysten osuus kehitysyhteistyörahoitteisessa toiminnassa kasvaa. Investointien ja innovaatioiden kautta vauhditamme kestävien yksityisen sektorin työpaikkojen syntymistä.” – Hilkka Kemppi, kesk.
3. Suomi on muita Pohjoismaita jäljessä rahoituksen suhteen
Kehityspolitiikan ylivaalikautisen selonteon suurin heikkous on, ettei se sisällä kehitysrahoituksen tiekarttaa, josta on selkeä kirjaus hallitusohjelmassa. Kehitysrahoituksen nostaminen YK-sitoumuksen mukaisesti 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta (BKTL) vaatii pitkäjänteistä sitoutumista.
Suomi on edelleen etäällä muista Pohjoismaista. Vuonna 2020 Ruotsin kehitysrahoituksen BKTL-osuus oli 1,14%, Norjan 1,11 % ja Tanskan 0,73 %.
Useat kansanedustajat nostivat esille rahoitustiekartan puutteen ja kehitysministeri Ville Skinnari lupailikin jatkokeskusteluja eduskuntaryhmien kesken.
Myönteistä on se, että Suomi on Vähiten kehittyneitä (LDC) maita koskevan 0,2%:n tavoitteen osalta hyvin lähellä tavoitteen saavuttamista. Kehitysrahoituksen painottamista köyhimmille ja hauraimmille maille pitää edelleen jatkaa.
”Hallitus on lisäksi päättänyt leikata kehitysyhteistyöstä myös vuonna 2023. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on todennut yksimielisessä lausunnossaan, että hallituksen määrärahaleikkauksella voi olla negatiivisia vaikutuksia Suomen YK:n turvallisuusneuvostokampanjaan, mihin on syytä suhtautua vakavuudella.” – Saara-Sofia Sirén, kok.
+ Afrikka ansaitsee monipuolisempaa keskustelua
Eduskunnan kehityspoliittisesta keskustelusta nousi esiin myös vahva tarve monipuolisemmalle Afrikka-kuvalle ja -keskustelulle. Kehityspolitiikka usein syystäkin keskittyy ongelmiin, mutta silti Afrikka kuvataan liian usein Eurooppaa uhkaavan nopean väestönkasvun ja muuttoliikkeen kautta. Toivottavasti Suomen uuden Afrikka-strategian myötä lähestymistavat ja näkökulmat moninaistuvat.
Monien päällekkäisten kriisien seurauksena perheväkivalta, lasten hyväksikäyttö, lapsiavioliitot sekä lapsityövoima ovat yleistyneet Libanonissa, kirjoittaa KUA:n Beirutissa asuva humanitaarisen avun koordinaattori Emma Pajunen. KUA on aloittanut työn Beirutin satamaräjähdyksestä kärsineissä kouluissa.
Vierailin vastikään beirutilaisessa koulussa, jossa olemme aloittamassa Kirkon Ulkomaanavun koulutusteemaista työtä. Keskustelin opetushenkilökunnan ja koululaisten kanssa koulun tilanteesta. Mieleeni jäi koripallokenttä, jossa ei enää pelattu koripalloa. Minulle kerrottiin, että kenttä toimii nykyisin autojen parkkipaikkana.
Beirutissa leikkipuistot ovat olleet koronan vuoksi jo pitkään suljettuina. Moni lapsi ja nuori on ollut ison osan kuluneesta puolestatoista vuodesta kotona. Koulussa tapaamani oppilaat toivovat leikin ja pelien mahdollisuutta koulujen pihoilla, kun koulut taas syksyllä alkavat.
Kirkon Ulkomaanapu aloittaa kunnostustyöt viidessä satamaräjähdyksestä kärsineessä koulussa Beirutissa. Lasten leikeille ei ole sopivia tiloja vaurioituneissa kouluissa. Kuva: Emma Pajunen 2021.
Libanonissa lapset ja nuoret tarvitsevat nyt tukea enemmän kuin koskaan. Elokuun 2020 tuhoisan satamaräjähdyksen jäljiltä maa on poliittisessa pattitilanteessa ilman toimivaa hallitusta. Lisäksi Libanon kärsii vakavasta talouskriisistä, jota koronapandemia entisestään pahentaa.
Tukea tarvitsevat paikallisten lisäksi myös pakolaiset. Syyrian sodan seurauksena maassa on noin 1,5 miljoonaa syyrialaista, ja kokonaisuudessaan neljäsosa maan väestöstä on pakolaisia.
Poikkeuksellinen talousromahdus ja tuhoisa räjähdys
Maailmanpankin kesäkuussa julkaiseman raportin mukaan Libanonin talouskriisin arvioidaan sijoittuvan maailmanlaajuisesti jopa kolmen pahimman kriisin joukkoon sitten 1800-luvun puolivälin.
Lokakuun 2019 jälkeen Libanonin punta on menettänyt arvostaan noin 90 prosenttia dollaria vastaan. Se tarkoittaa, että myös tavallisten ihmisten palkka- tai eläkesäästöt ovat menettäneet suurimman osan arvostaan. Köyhyys- ja työttömyysluvut ovat arvioiden mukaan vähintäänkin kaksinkertaistuneet.
Elintarvikkeiden ohella valuutan romahdus näkyy polttoaineen ja lääkkeiden saatavuudessa ja hinnoissa. Jututtamieni libanonilaisten mukaan ainoa keino pärjätä on se, että ulkomailla asuva sukulainen tai tuttava lähettää heille dollareita.
Beirutin tuhoisa satamaräjähdys tapahtui 4. elokuuta 2020. Voimakas paineaalto vauroitti laajasti kaupungin rakennuksia. Kuva on koulusta, jossa KUA aloittaa työt. Kuva: Emma Pajunen 2021.
Maassa ole ollut täysivaltaista hallitusta edellisen hallituksen erottua Beirutin elokuun 2020 satamaräjähdyksen jälkeen, mikä hankaloittaa tilannetta entisestään. Räjähdyksessä noin 200 ihmistä kuoli ja 300 000 henkilöä menetti kotinsa.
Räjähdyksen jälkeen KUA lähetti välittömästi muun muassa ruokaa ja hygieniatarvikkeita sisältävää hätäapua yli sadalle perheelle. Hätäapu toimitettiin yhteistyössä Norjan Kirkon Ulkomaanavun kanssa.
Räjähdys myös vaurioitti yli 200 koulua, joissa opiskelee yli 85 000 oppilaista. Jälleenrakentaminen on edelleen kesken.
Kirkon Ulkomaanapu on aloittamassa satamaräjähdyksessä vaurioituneiden koulujen kunnostamisen. Koulut sijaitsevat Beirutin köyhimmillä alueilla, ja niissä opiskelee pääosin libanonilaisia ja pakolaistaustaisia lapsia.
Koulumaailman monet haasteet
Libanonin koulutussektori on vakavassa kriisissä. Lokakuussa 2019 alkaneet maanlaajuiset mielenosoitukset pitivät lapsia kotona jo ennen koronasulkuja. Niin libanonilaisia kuin syyrialaisiakin oppilaita on jo jäänyt kokonaan koulutuksen ulkopuolelle, ja yli miljoona oppilasta on menettänyt vähintään yli vuoden opetuksesta.
Unicefin tuoreen raportin mukaan 15 prosenttia heidän haastattelemista perheistä on joutunut katkaisemaan lastensa koulutuksen sillä heillä ei ole enää varaa koulumaksuihin. Lisäksi 9 prosenttia perheistä joutui lähettämään lapsensa töihin koulun sijaan.
Syyrialaispakolaisista kouluikäisistä vain puolet kävi koulua ennen etäkouluun siirtymistä. 2020–21 lukukauden aikana 25 000 syyrialaispakolaista putosi koulutuksen parista. Yli 40 000 libanonilaista oppilaista siirtyi yksityisistä julkisiin kouluihin, kun vanhemmilla ei ollut enää varaa lukukausimaksuihin. Julkiset koulut olivat jo valmiiksi täynnä. Nyt opetusta on jouduttu järjestämään kahdessa vuorossa.
Räjähdys särki rakennusten rakenteita ja ikkunoita. Tässä koulussa ikkunalasit oli korvattu muoveilla vielä toukokuussa 2021. Kuva: Emma Pajunen.
Etäopetuksen järjestäminen on ollut vaikeaa, ja syitä on monia. Internetyhteydet ovat kehnoja ja kalliita, sähköä riittää huonosti, perheillä ei ole tarpeeksi laitteita ja vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia auttaa lapsia kotikoulussa. Vaikutukset ovat olleet erityisen karuja jo valmiiksi heikossa asemassa oleville koululaisille, kuten syyrialaispakolaisille.
Taloustilanne on vaikuttanut myös opettajiin, sillä myös heidän palkkojensa arvo on romahtanut. Jos opettajan kuukausipalkan arvo dollareissa oli noin 1900 dollaria kuukaudessa, on se nyt noin 160 dollaria. On vaikeaa kuvitella, miten tällä summalla voi elättää perheensä, maksaa vuokransa tai ylipäätään käydä ruokakaupassa nykyhinnoilla. Opettajat joutuvat usein tekemään pärjätäkseen yhtä tai kahta sivutyötä iltaisin ja viikonloppuisin.
Koululaiset tarvitsevat tukea
Kouluvierailujen yhteydessä olen kuunnellut opetushenkilökunnan ja oppilaiden keskusteluja, niissä nousee usein esiin lasten hyvinvoinnin tukeminen. Monien päällekkäisten kriisien seurauksena perheväkivalta, lasten hyväksikäyttö, lapsiavioliitot sekä lapsityövoima ovat yleistyneet Libanonissa. Huonovointisuus on kaiken kaikkiaan kasvanut, ja kouluissa on suuri tarve psykososiaaliselle tuelle.
KUA:n kouluprojekteissa kunnostetaan myös koulujen pihoja, jotta lapsilla on mukavat olosuhteet leikeille ja pelailuille. Kuva: Emma Pajunen 2021.
Pyrimme työllämme tarjoamaan koululaisille paremmat puitteet koulunkäyntiin. Korjaamme yhteistyökouluissamme satamaräjähdyksen aiheuttamia tuhoja, mutta lisäksi panostamme ulkotiloihin. Osassa kouluista pihat ovat pieniä, eikä niissä mahdu kunnolla leikkimään, liikkumaan tai pelaamaan pelejä. Viihtyisät koulupihat ja niissä vietetty aika tukevat merkittävästi oppilaiden hyvinvointia.
Järjestämme myös tukiopetusta niille, jotka ovat vaarassa pudota koulusta. Tukiopetuksen yhteydessä tarjoamme myös aterian tukiopetukseen osallistuville oppilaille. Lisäksi annamme käteisapua vanhemmille, joilla ei ole varaa maksaa koulumaksuja. Oppilaille järjestetään heidän toiveidensa pohjalta hyvinvointiohjelmaa, kuten urheilua ja pelejä. Opettajat saavat myös psykososiaalisen tuen koulutusta ja koulutusta etäopetusmenetelmistä.
Kunnostustyöt alkavat pian ja muu kouluissa tehtävä työ syyskuussa, kun uusi lukukausi alkaa.
Emma Pajunen
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun koordinaattori Libanonissa. Pajunen on asunut Beirutissa 2,5 vuotta.
Kun koronaviruspandemia levisi Bangladeshiin, maan hallitus päätti yleisestä sulkutilasta ja nimitti kouluksen ”ei-välttämättömäksi toiminnaksi”. Tämä päätös sulki myös kaikki koulut Cox’s Bazaarin pakolaisleirillä, jossa asuu Myanmarista paenneita rohingya-pakolaisia.
Suomen ja Tanskan kirkkojen ulkomaanavun työntekijöiden oli siirrettävä opettajankoulutus verkkoon maassa, jossa internetyhteydet ovat huonot ja kaikilla ei ole pääsyä tarvittaviin laitteisiin. Tilanne pakolaisleirilllä oli jo alunperin opettajille kuormittava mutta elämä sulkutilan alla aiheutti heille lisää huolta.
Kirkkojen ulkomaanapujen tiimi joutui kehittämään tilanteessa uusia tapoja toimia ja järjestää koulutusta. He myös huomasivat, että nämä arvokkaat opit olisi hyvä tallentaa etäopettajankoulutuspakettiin, jota voisi jakaa ympäri maailmaa ja hyödyntää erilaisissa haastavissa ympäristöissä.
”Työmme keskittyi yhtä paljon osallistujiin kuin sisältöönkin,” sanoo Kirkon Ulkomaanvun koulutuksen asiantunija Andreia Soares. Hänet on maaliskuusta alkaen sekondeerattu Tanskan kirkon Ulkomaanavun Coxin Bazaarin tiimiin Bangladeshissa. ”Kun loimme koulutuspakettia, kiinnitimme erityistä huomiota osallistujien hyvinvointiin opettajankoulutuksen ohella ja koko prosessi oli hyvin vastavuoroinen.”
Palautetta ja näkemyksiä kerättiin osallistujilta koko ajan ja toimintaa kehitettiin heidän kokemustensa pohjalta. Myös Opettajat ilman rajoja –verkoston vapaaehtoiset tukivat koulutuksen toteuttamisessa sähköisissä kanavissa. Koulutusta järjestettiin sekä Zoomin että WhatsAppin kautta, mikä tarjosi mahdollisuuden sekä joustavaan osallistumiseen että yhteisöllisyyteen.
Kirkon Ulkomaanapu tukee 4 000 Syyrian sodasta kärsinyttä lasta ja nuorta pääsemään laadukkaan koulutuksen piiriin Haman alueella Syyriassa. KUA sai noin 620 000 euron rahoituksen YK:n Syyrian humanitaarisesta rahastosta tähän työhön.
Syyrian 10 vuotta jatkunut sota on aiheuttanut aikamme suurimman pakolaiskriisin. Noin 6,2 miljoonaa ihmistä on evakossa Syyrian sisällä, ja 12 miljoonaa tarvitsee humanitaarista apua. Ainakin puolet heistä on lapsia.
Sota on raunioittanut Syyrian koulujärjestelmän. Yksi kolmesta koulusta on vaurioitunut pahasti tai tuhoutunut, ja monia kouluja käytetään muihin kuin opetustarkoituksiin, esimerkiksi pakolaiskeskuksina. Monet koulut toimivat kahdessa tai kolmessa vuorossa, jotta mahdollisimman moni lapsi pääsisi kouluun.
Koulutustarpeisiin vastaaminen vaatii nyt kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden yhteistyötä, toteaa Karam Sharouf, Kirkon Ulkomaanavun koulutusohjelman päällikkö Syyriassa.
“Koulutus on avain kokonaisvaltaiseen inhimilliseen, taloudelliseen ja yhteiskunnallisesti kestävään kehitykseen. Siksi Syyrian koulutussektori tarvitsee jatkuvaa tukea ja voimavarojen kehittämistä, jotta se voi osallistua Syyrian jälleenrakennukseen”, Sharouf sanoo.
Sota on vaurioittanuttai tuhonnut joka kolmannen koulun Syyriassa. Kuva: Karam Sharouf.
Koulujen kunnostaminen ja opettajakoulutus edistävät laadukasta koulutusta
Haman maaseutualueen yhteisöissä on arvioiden mukaan tuhat lasta koulun ulkopuolella. Se tarkoittaa, että vain noin 77 prosenttia lapsista on koulussa. Köyhyys ja turvallisuuden puute estävät usein kouluun pääsyn. Pitkittynyt pakolaisuus ja heikot toimeentulomahdollisuudet pakottavat perheet turvautumaan esimerkiksi lapsityöhön ja lapsiavioliittoihin. Tämä on Sharoufin mukaan yleistä maaseudun kylissä, joissa ei ole koulua.
“Näemme paljon lapsiavioliittoja, ja monet perheet turvautuvat lasten työpanokseen, kun perheen isät ovat joko kuolleet tai muualla”, Sharouf sanoo.
Koulut tarjoavat turvallisen ympäristön lapsille ja edistävät heidän hyvinvointiaan, mutta tällä hetkellä ne ovat tupaten täynnä. Kouluista puuttuu lämmitysjärjestelmät ja valtaosasta ikkunat ja ovet sekä opetusmateriaalit. Vessat ja vesipisteet eivät enimmäkseen toimi. KUA kunnostaa koulurakennuksista turvallisia ja esteettömiä, sekä rakentaa niihin saavutettavat ja eri sukupuolet huomioivat wc-tilat.
Tarve opettajakoulutukselle on valtava, sillä opettajien määrä Syyrian koululaitoksessa on tippunut yli puolella viimeisten viiden vuoden aikana. Jäljellä olevat opettajat eivät ole saaneet täydennyskoulutusta sen jälkeen, kun sota alkoi, eikä uusilla opettajilla useinkaan ole pätevyyttä. KUA järjestää opettajille koulutusta esimerkiksi lasten suojelusta ja psykososiaalisesta tuesta. Opettajille jaetaan lisäksi opetusmateriaalipaketteja ja kouluille harrastuspaketteja, joissa on muun muassa askartelutarvikkeita ja urheiluvälineitä.
Hanke keskittyy varmistamaan lasten ja nuorten pääsyn laadukkaan koulutuksen piiriin tarjoamalla tukiopetusta ja nopeutettua opetusta. Nopeutetulla opetuksella autetaan lapsia ja nuoria, joilta on jäänyt kouluvuosia väliin sodan takia, jotta he voivat saavuttaa ikätoverinsa.
“Näin he voivat jatkaa koulunkäyntiä ja pysyä tiedoissa ja taidoissa samalla tasolla kuin ikätoverinsa. Se vähentää riskiä keskeyttää koulunkäynti”, Sharouf sanoo.
Kirkon Ulkomaanavulla on vahva kokemus laadukkaan koulutuksen tarjoamisessa erityisesti katastrofi- ja konfliktiitilanteissa. KUA tekee jo koulutustyötä paikallisten kumppanien kanssa, ja uusi ohjelma vahvistaa KUA:n roolia myös paikallisten järjestöjen tukena.
Kaksi kuukautta Beirutin sataman tuhoisan räjähdyksen jälkeen sen vaikutukset ovat kouriintuntuvat ihmisten arjessa. Avun tarpeiden arvioinnissa on korostunut erityisesti lasten ja nuorten valtava tarve saada tukea arjesta selviytymiseen. Myös vanhemmat ja opettajat tarvitsevat nyt tukea ja työkaluja lasten hyvinvoinnin tukemiseen.
Emma Pajunen työskentelee vuoden loppuun humanitaarisen avun koordinaattorina Beirutissa. Kuva: Saara Mansikkamäki.
Kirkon Ulkomaanapu lähettää humanitaarisen avun koordinaattori Emma Pajusen tukemaan Kirkon Ulkomaanavun ja Norjan Kirkon Ulkomaanavun yhteistä avustusoperaatiota loppuvuodeksi. Pajunen aloitti työt syyskuussa.
”Psykologisen tuen tarpeeseen vastaaminen ja lasten hyvinvoinnin takaaminen on nyt erittäin tärkeätä, etenkin kun on arvioitu että koulujen korjaaminen voi pahimmillaan viedä jopa yli vuoden”, sanoo Pajunen.
”Koulut ovat olleet kiinni helmikuusta asti, ja kouluikäisiä ovat kaikki 3–18-vuotiaat lapset ja nuoret.”
Jo ennestään vakavasta taloudellisesta ja poliittisesta kriisistä kärsinyt Libanon tarvitsee kansainvälistä apua Beirutin jälleenrakennukseen vielä kauan. Noin 300 000 ihmistä jäi arvioiden mukaan kodittomaksi. Myös noin 180 koulua vaurioitui, mikä vaikuttaa suoraan noin 85 000 lapsen ja nuoren koulunkäyntiin. Pitkään jatkuneet talousvaikeudet ovat ajaneet tavalliset ihmiset ahdinkoon, jota koronapandemia ja tuhoisa räjähdys pahensivat. Köyhyys on YK:n arvioiden mukaan lisääntynyt Libanonissa rajusti vuoden 2020 aikana.
Pajusen työhön kuuluu muun muassa koordinaatio muiden avustustoimijoiden ja opetusministeriön kanssa, yhteistyökumppaneiden kartoittaminen sekä koulutustyön suunnittelu. Tarpeita ovat psykososiaalisen tuen lisäksi muun muassa koulutilojen kunnostus sekä kalusteiden ja opetusmateriaalien hankkiminen.
Välittömästi räjähdyksen jälkeen KUA toimitti Beirutiin kotinsa menettäneille hätäapua, jonka jakelusta huolehti Norjan Kirkon Ulkomaanapu paikallisten yhteistyökumppanien kanssa.
Lisätietoja:
Humanitaarisen avun koordinaattori Emma Pajunen, emma.pajunen@kua.fi, p. +961 71 260 940 (myös WhatsApp)
Kuvia vapaasti käytettävissä Kirkon Ulkomaanavun työstä kertovien juttujen yhteydessä, mainitsethan kuvalähteen (kuvaajan nimi/organisaatio): Beirut, mm. hygieniatarvikejakelut, Emma Pajunen
Hirmumyrsky Idai toi mukanaan rankkasateet, ja pian vesi tulvi voimakkaasti niin laajalla alueella, että asiantuntijatkin alkoivat puhua sisämaan merestä.
Myrskytuhot vaikuttivat Mosambikissa lähes kahden miljoonan ihmisen elämään. Heistä suurin osa asuu Sofalan maakunnassa. Lisäksi myrskytuhot vaikuttivat noin miljoonan ihmisen elämään naapurimaissa Zimbabwessa ja Malawissa.
Vuosi sitten uutisissa levisivät kuvat veden saartamina talojensa katoille ja puihin henkensä kaupalla pelastautuneista ihmisistä. Kymmenet tuhannet menettivät Idain vuoksi kaiken omaisuutensa, kotinsa ja satonsa. Noin tuhannen ihmisen on arvioitu kuolleen hirmumyrskyn seurauksena.
Lisäksi myrsky tuhosi kouluja, teitä ja sähkölinjoja. Maailman ilmatieteen järjestö on kutsunut Idaita yhdeksi pahimmista eteläistä pallonpuoliskoa kohdanneista säähän liittyvistä katastrofeista.
Idain pahimmin tuhoama Beiran kaupunki sijaitsee Mosambikin keskiosassa.
Kuinka Mosambikin pahimmin tulvinut alue on päässyt jaloilleen vuosi täystuhon jälkeen?
Hirmumyrskyä on seurannut hidas jälleenrakentamisen kausi. Vuodessa moni asia on saatu korjattua, osa jopa paremmiksi kuin Idaita edeltävänä aikana. Myös Kirkon Ulkomaanapu (KUA) osallistui myrskytuhojen korjaustoimiin.
Vuoden 2019 aikana KUA ohjasi Mosambikiin Sofalan maakunnan alueelle katastrofirahastostastaan ja Mosambikiin kohdistetuista keräysvaroista yhteensä noin 465 000 euroa.
KUA tuki katastrofirahastosta välittömästi hirmumyrskyn jälkeen paikallista yhteistyöjärjestöä hätäaputyössä ja -jakeluissa.
Tuhannet koululuokat tuhoutuivat maaliskuussa 2019 käyttökelvottomiksi Mosambikissa Idai-hirmumyrskyn ja tulvien seurauksena. Kuva: Natalia Jidovanu.
Sää vaikuttaa lasten koulunkäyntiin
Vuoden aikana KUA:n katastrofirahaston ja keräysvarojen tuella Sofalan maakunnan alueelle rakennettiin neljä koulua. Se tarkoittaa, että 1 988 lasta pystyi jatkamaan koulunkäyntiään. Koulunkäynti tuo katastrofin jälkeen lapsille turvallisia rutiineja ja mahdollisimman nopea paluu kouluun pienentää koulunkäynnin keskeyttämisen riskiä.
Mosambikissa KUA:n hankkeessa työskennelleen koulutusasiantuntija Andreia Soaresin mukaan sääilmiöt vaikuttavat dramaattisesti lasten koulunkäyntiin Sofalan maakunnassa. Jos alkuvuoden tulvat ovat voimakkaita, vanhemmat eivät uskalla päästää lapsiaan kouluun. Harva lapsi jatkaa opintojaan yläasteelle ja vielä harvempi ammatillisten opintojen pariin.
Suurin osa perheistä elää sääilmiöille herkän maanviljelyn varassa, minkä vuoksi alueella on paljon köyhyyttä.
KUA:n tuella 2 904 lasta sai lisäksi opiskeluun välttämättömiä koulutarvikkeita ja koulut opetusvälineitä. Lisäksi seitsemän koulun opettajat saivat psykososiaalisen tuen koulutusta ja he ovat valmiimpia kohtaamaan lapset, joille hirmumyrskyn tuhot ovat saattaneet aiheuttaa pelkoja ja traumaattisia muistoja. Koulujen rakentaminen myös työllisti paikallisia ja auttoi heitä saamaan toimeentuloa luonnonkatastrofin jälkeisessä tilanteessa.
Ensimmäinen koulupäivä Mecombezi Ponten alakoulussa Mosambikissa vietettiin 4. helmikuuta 2020. Mosambikissa koulujen lukuvuosi alkaa helmikuussa ja päättyy marraskuussa.
Kirkon Ulkomaanapu, Helsingin yliopisto ja Koulutus katastrofeissa -verkosto INEE järjestivät 14.5. ensimmäisen kansainvälisen koulutus katastrofeissa –seminaarin Suomessa. Nimekkäät koulutusasiantuntijat pohtivat Helsingissä ratkaisuja siihen, miten koulutus saataisiin nykyistä paremmin kaikkien ulottuville.
Tästä asiasta ollaan yhtä mieltä: kestävän kehityksen tavoitteet eivät toteudu ilman koulutusta. Entä kuinka hyvin olemme aikataulussa tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä? Kirittävää on. Oma lukunsa ovat katastrofit ja konfliktit, joissa lasten ja nuorten oikeus koulutukseen toteutuu aivan liian harvoin.
UNESCO:n koulutusalan seurantaraportin johtaja Manos Antoninis oli yksi merkittävistä puhujista, joka saapui Helsinkiin pitämään puheenvuoronsa inklusiivisen koulutuksen merkityksestä osana kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.
Manos Antoninis jakoi näkemyksensä siitä, miksi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista ilman inklusiivista koulutusta.
”Inklusiivinen koulutus pitäisi nähdä yleisenä lähestymistapana osana kaikkea koulutustyötä. Tarvitsemme ennen kaikkea asennemuutosta, jotta kaikki saadaan tasavertaisesti koulutuksen piiriin. Vain siten voimme taata jokaiselle pääsyn laadukkaaseen koulutukseen”, Antoninis painottaa.
Tällä hetkellä vain kaksi prosenttia alhaisimman tulotason maiden tytöistä suorittaa toisen asteen koulutuksen. Agenda 2030 tavoitteiden mukaisesti vuonna 2030 meidän tulisi elää maailmassa, jossa kaikki tytöt ja pojat suorittavat toisen asteen koulutuksen.
”Se ei tule olemaan mahdollista, ellei suunta muutu perustavanlaatuisesti”, Antoninis jatkaa. ”Meillä on merkittäviä haasteita mitä tulee esimerkiksi opiskeluympäristöihin. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa joka neljännessä koulussa ei ole kunnollisia käymälöitä, mikä vaikeuttaa erityisesti tyttöjen koulunkäyntiä”.
”Ei puhetta meistä ilman meitä”
Mitä ensinnäkin tarkoitetaan sillä, että koulutuksen tulisi olla inklusiivista?
UNESCO:n määritelmän mukaan ”inkluusio nähdään prosessina, joka ottaa huomioon ja vastaa kaikkien lasten, nuorten ja aikuisten erilaisiin tarpeisiin lisäämällä oppimaan osallistumista, kulttuurillista ja yhteisöllistä osallisuutta sekä vähentää ja poistaa koulutuksessa ja koulutuksesta syrjäytymistä”.
Käytännössä se tarkoittaa, että koulutushankkeita suunniteltaessa ja toteuttaessa pitäisi ottaa huomioon eri ryhmien tarpeet, mukaan lukien esimerkiksi eri kieli- ja ikäryhmien sekä vammaisten lasten ja nuorten tarpeet.
Kynnys ry:n kehityskoordinaattori Tuomas Tuure puhui tilaisuudessa siitä, miten vammaisten ihmisten tarpeet voisi ottaa paremmin huomioon jo koulutushankkeiden suunnitteluvaiheessa.
Peter Hyll-Larsen ja Tuomas Tuure.
”Minkään toisen ryhmän kohdalla osallistava lähestymistapa ei ole niin tärkeää, kuin vammaisten henkilöiden kanssa. Jopa Suomen kaltaisissa maissa vammaiset ihmiset osallistuvat yllättävän vähän omaan elämäänsä vaikuttavaan päätöksentekoon. Osallistuminen on kaiken a ja o”, Tuure painottaa.
Tuuren mukaan meidän tulisi ennen kaikkea tunnistaa, että paras osaaminen vammaisten henkilöiden huomioon ottamiseksi tulee heiltä itseltään. Paikalliset vammaiset ihmiset tulisi osallistaa jo suunnitteluvaiheessa niillä alueilla, joilla hanke aiotaan toteuttaa.
Kestävän kehityksen tavoitteilla oikeaan suuntaan
Overseas Development Instituten ohjelmapäällikkö Susan Nicolainostaa esille olennaisen eron YK:n vuosituhattavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden välillä. Vuosituhattavoitteiden aikana epätasa-arvo lisääntyi, kun taas kestävän kehityksen tavoitteet eroavat jo lähtökohtaisesti vuosituhattavoitteista.
”Vuosituhattavoitteiden aikana saavutettiin merkittävää edistystä mm. koulutukseen pääsyn kohdalla. Silti eniten hyötyivät ne, joilla asiat olivat jo valmiiksi paremmin. Sitä vastoin kestävän kehityksen tavoitteet lähtevät siitä, että ketään ei saa jättää kehityksestä jälkeen”, Nicolai huomauttaa.
Olemme siis menossa oikeaan suuntaan, mutta töitä on yhä tehtävänä, jotta kaikki saadaan kehitykseen mukaan.
Kriisin kääntäminen uhasta mahdollisuudeksi ammatillisen koulutuksen avulla
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) kansainvälisen työn johtaja Tomi Järvinen painottaa ammatillisen koulutuksen ja virallisten tutkintojen roolia konfliktialueilla elävien nuorten kanssa tehtävässä työssä.
Seminaarin osallistujia ryhmäkeskustelussa.
”Jokaisessa kriisissä on aina myös mahdollisuus. Konfliktialueilla elämä on pelkkää odottamista, mutta ajan voi käyttää myös uuden taidon opettelemiseen tai jopa tutkinnon suorittamiseen, jos mahdollisuuksia on tarjolla”, Järvinen sanoo ja painottaa, että pakolaisasutusalueilla eläville nuorille tulee tarjota relevanttia ammatillista koulutusta.
KUA järjestää viime vuonna perustetun FCA Collegen kautta Ugandan pakolaisasutusalueella opetusta, joka johtaa viralliseen, mm. EU:n sisällä hyväksyttyyn tutkintoon. Järvinen painottaakin, että tarjottavien tutkintojen tulisi mahdollisuuksien mukaan olla virallisesti tunnustettuja, koska ne avaavat ovia myös tulevaisuudessa.
”Saatu koulutus vaikuttaa nuoren elämään ja mahdollisuuksiin niin suuressa määrin, että myös sitä voidaan pitää elintärkeänä osana humanitaarista työtä. On olennaista keskittyä myös laatuun ja koulutuksen tarpeellisuuteen, sen sijaan että keskitytään vain pääsyyn”, Järvinen summaa.
“Suomella on yksi maailman parhaista koulujärjestelmistä, mutta emme ole vielä täysin keksineet, miten voisimme jakaa asiantuntemustamme myös kansainvälisesti.”
Seminaari järjestettiin Paasitornin historiallisessa miljöössä.
Suomella on paljon koulutukseen liittyvää osaamista niin tutkimuksen, viranomaisten, yritysten kuin kansalaisjärjestökentänkin puolella, mutta sen hyödyntäminen edellyttää tiiviimpää yhteistyötä.
Santala on kuitenkin optimistinen jatkosta.
“Raportti on otettu hyvin vastaan ja aiheeseen on selvästi viime aikoina sitouduttu. Riippuu pitkälti tulevasta hallituksesta, miten paljon meillä tulee olemaan resursseja työn jatkamiseksi tulevaisuudessa”, Santala tiivistää.
Koulutus on katastrofitilanteissa perustarpeiden lisäksi yksi kaikkein kiireisimmistä tarpeista. Silti vain kaksi prosenttia maailman humanitaarisesta avusta ohjataan koulutustyöhön.
Taban Severino Ayo oli ensimmäistä kertaa pakolaisena Ugandassa 1980-luvulla. Hän oli tunnollinen oppilas, ja pääsi UNHCR:n tukemana korkeakoulutuksen. Vuonna 2005 hän palasi Etelä-Sudaniin ja pärjäsi hyvin. Ugandassa pakolaisvuosina saatu koulutus auttoi muitakin maassa, jossa vain yksi lapsi neljästä käy koulua.
Mutta sitten sota alkoi uudelleen. Kesällä 2016 sotilaat tunkeutuivat Ayon naapuriin. Naapurilla ei ollut juuri mitään omaisuutta, joten hänet ammuttiin melkein heti. Sitten oli Ayon vuoro.
”Minulla oli rahaa, moottoripyöriä, aurinkopaneeleja ja vaatteita. Ja tietenkin taloni. He veivät kaiken, mutta antoivat minun elää”, Ayo sanoo.
Ayo pakeni jälleen Ugandaan ja nyt, 48-vuotiaana, hän on aloittanut Kirkon Ulkomaanavun (KUA) koulutustyön avustajana Pohjois-Ugandan Bidibidissä, maailman suurimmalla pakolaisasutusalueella. Hänen työhönsä kuuluu varmistaa laadukas opetus tukemalla pakolaisten opettajia.
”Olen vakuuttunut, että jos Etelä-Sudanissa olisi panostettu koulutukseen, olisimme ratkaisseet asiat neuvottelupöydässä”, Ayo tuumii.
Humanitaarisesta avusta vain 2 prosenttia menee koulutukseen
Myös koulutuksen tilaa maailmalla seuraava UNESCO:n Global Education Monitoring -raportti kertoo, että koulutus on paljon enemmän kuin osa humanitaarisia operaatioita. Koulutus voi ratkaista kriisejä.
Maailmassa on 1,8 miljardia nuorta. Heistä joka neljännen elämään vaikuttaa väkivaltainen konflikti, ja koulutus voi osaltaan auttaa heitä tukemaan yhteisöjään jännitteiden purkamisessa.
Kotimaansa sisällä tai ulkomailla asuvat pakolaiset ovat viisi kertaa vähemmän todennäköisesti koulussa kuin muut maailman lapset ja nuoret. Näin sanoo KUA:n vaikuttamistyötä opetusalan kansainvälisessä asiantuntijaverkostossa INEE:ssä edustava Peter Hyll Larsen.
”Ilman pakolaisia vastaanottaviin maihin integroitumista ja koulutuksen tuomaa toivoa sota ja epävakaus vain jatkuvat. Valitettavasti poliittinen tahtotila puuttuu asian korjaamiseksi.”
YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden on tarkoitus taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet vuoteen 2030 mennessä. Erityisen hankala on juuri pakolaisten tilanne. Heille pitäisi rakentaa siltoja tulevaisuuteen eikä muureja, YK painottaa.
Monet pitkittyneet kriisit ovat kestäneet jo pitempään kuin nuorten koulutaival. Kun maailmalla jo lähes kaikki ihmiset käyvät vähintään peruskoulun, pakolaisista käy vain noin 60 prosenttia. Ero on vielä merkittävämpi toiseen asteen oppilaiden välillä. Maailmalla 84 prosenttia ihmisistä saa toiseen asteen koulutuksen, pakolaisista vain joka viides.
Silti maailman humanitaarisesta avusta vain 2,1 prosenttia ohjataan koulutukseen.
Hyll Larsenin mukaan Suomen ja muiden EU-maiden pitää tukea ja rohkaista suuria pakolaismääriä isännöiviä maita poliittisesti ja taloudellisesti. Rahoituksen osuus on pysynyt vaatimattomana.
Kansalaiset ovat samaa mieltä. Ulkoministeriön vuosittaisessa mielipidemittauksessa enemmistö vastaajista haluaa Suomen kehityspolitiikan keskittyvän ensisijaisesti koulutukseen. Koulutuksen osuus kehitysvaroista on kuitenkin jäänyt parhaimmillaankin alle 10 prosenttiin.
Vuoden 2016 kehitysyhteistyön budjetista Suomi ohjasi 46 miljoonaa dollaria koulutukseen. Summasta kahdeksan miljoonaa käytettiin toisen asteen koulutukseen ja viisi korkeakoulutukseen. Suomella olisi siis varaa lisätä tukeaan toisen asteen koulutukselle.
”Nuorten tukeminen koulutuksella rakentaa vakaampaa maailmaa”, Hyll Larsen sanoo.
Koulutus voi muuttaa Etelä-Sudania
Uganda on yksi maailman eniten pakolaisia vastaanottaneista maista. Bangladesh on puolestaan lyhyessä ajassa ottanut vastaan yli 700 000 pakolaista Myanmarissa. Somaliassa ja Eritreassa on miljoonia maan sisäisiä pakolaisia. Suurin osa pakolaisista on alle 18-vuotiaita, ja pako tietää koulutuksen keskeytymistä.
KUA tekee koulutustyötä kaikissa edellä mainituissa valtioissa. Parasta olisi, jos pakolaiset pystyttäisiin integroimaan kansallisiin koulutusjärjestelmiin, ja jos nuorten koulutus linkitettäisiin työllistymismahdollisuuksiin. Muuten pakolaisleireistä kehittyy rinnakkaisyhteiskuntia, joissa ei ole toivoa integraatiosta eikä paluusta kotimaahan.
Vain osa pakolaisia vastaanottaneista maista sallii pakolaisille samanlaisia koulutusmahdollisuuksia kuin omille kansalaisilleen. Yksi niistä on Uganda, jossa esimerkiksi Etelä-Sudanin pakolaisilla on oikeus viljellä omaa maatilkkuaan ja liikkua vapaasti maassa.
Pakolaisten auttamiseen suunnattu rahoitus ei kuitenkaan ole riittävä. Ugandassa varat riittävät alle puoleen YK:n arvioimista avustustarpeista. Lisäksi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n sisäinen tarkastus on tuonut julki korruptioepäilyn, jossa järjestön työntekijät ovat maksaneet avustustarvikkeista ja -kuljetuksista miljoonia dollareita ylihintaa.
Yksi tärkeimpiä syitä pakolaisten koulutuksen vahvistamiseen on, että koulutuksen saaneet pakolaiset voivat muodostaa voimavaran omien maidensa jälleenrakentamiselle. Ainakin Ugandassa pakolaiset lähes poikkeuksetta kaipaavat kotimaahansa, Ayo kertoo.
”Vaikka viihtyisimme kuinka hyvin täällä Ugandassa, Etelä-Sudan on kotimaamme, ja haluamme rakentaa sen toimivaksi maaksi.”
Ayon suurin unelma olisi nousta maansa opetusministeriksi. Vähintään hän kuitenkin haluaa perustaa koulun. Koulutetuilla kansalaisilla Etelä-Sudan pystyy hänen mukaansa ratkaisemaan omat ongelmansa.
”Koulutus on ainoa ase, joka voi muuttaa Etelä-Sudania.”
