Monien päällekkäisten kriisien seurauksena perheväkivalta, lasten hyväksikäyttö, lapsiavioliitot sekä lapsityövoima ovat yleistyneet Libanonissa, kirjoittaa KUA:n Beirutissa asuva humanitaarisen avun koordinaattori Emma Pajunen. KUA on aloittanut työn Beirutin satamaräjähdyksestä kärsineissä kouluissa.
Vierailin vastikään beirutilaisessa koulussa, jossa olemme aloittamassa Kirkon Ulkomaanavun koulutusteemaista työtä. Keskustelin opetushenkilökunnan ja koululaisten kanssa koulun tilanteesta. Mieleeni jäi koripallokenttä, jossa ei enää pelattu koripalloa. Minulle kerrottiin, että kenttä toimii nykyisin autojen parkkipaikkana.
Beirutissa leikkipuistot ovat olleet koronan vuoksi jo pitkään suljettuina. Moni lapsi ja nuori on ollut ison osan kuluneesta puolestatoista vuodesta kotona. Koulussa tapaamani oppilaat toivovat leikin ja pelien mahdollisuutta koulujen pihoilla, kun koulut taas syksyllä alkavat.
Kirkon Ulkomaanapu aloittaa kunnostustyöt viidessä satamaräjähdyksestä kärsineessä koulussa Beirutissa. Lasten leikeille ei ole sopivia tiloja vaurioituneissa kouluissa. Kuva: Emma Pajunen 2021.
Libanonissa lapset ja nuoret tarvitsevat nyt tukea enemmän kuin koskaan. Elokuun 2020 tuhoisan satamaräjähdyksen jäljiltä maa on poliittisessa pattitilanteessa ilman toimivaa hallitusta. Lisäksi Libanon kärsii vakavasta talouskriisistä, jota koronapandemia entisestään pahentaa.
Tukea tarvitsevat paikallisten lisäksi myös pakolaiset. Syyrian sodan seurauksena maassa on noin 1,5 miljoonaa syyrialaista, ja kokonaisuudessaan neljäsosa maan väestöstä on pakolaisia.
Poikkeuksellinen talousromahdus ja tuhoisa räjähdys
Maailmanpankin kesäkuussa julkaiseman raportin mukaan Libanonin talouskriisin arvioidaan sijoittuvan maailmanlaajuisesti jopa kolmen pahimman kriisin joukkoon sitten 1800-luvun puolivälin.
Lokakuun 2019 jälkeen Libanonin punta on menettänyt arvostaan noin 90 prosenttia dollaria vastaan. Se tarkoittaa, että myös tavallisten ihmisten palkka- tai eläkesäästöt ovat menettäneet suurimman osan arvostaan. Köyhyys- ja työttömyysluvut ovat arvioiden mukaan vähintäänkin kaksinkertaistuneet.
Elintarvikkeiden ohella valuutan romahdus näkyy polttoaineen ja lääkkeiden saatavuudessa ja hinnoissa. Jututtamieni libanonilaisten mukaan ainoa keino pärjätä on se, että ulkomailla asuva sukulainen tai tuttava lähettää heille dollareita.
Beirutin tuhoisa satamaräjähdys tapahtui 4. elokuuta 2020. Voimakas paineaalto vauroitti laajasti kaupungin rakennuksia. Kuva on koulusta, jossa KUA aloittaa työt. Kuva: Emma Pajunen 2021.
Maassa ole ollut täysivaltaista hallitusta edellisen hallituksen erottua Beirutin elokuun 2020 satamaräjähdyksen jälkeen, mikä hankaloittaa tilannetta entisestään. Räjähdyksessä noin 200 ihmistä kuoli ja 300 000 henkilöä menetti kotinsa.
Räjähdyksen jälkeen KUA lähetti välittömästi muun muassa ruokaa ja hygieniatarvikkeita sisältävää hätäapua yli sadalle perheelle. Hätäapu toimitettiin yhteistyössä Norjan Kirkon Ulkomaanavun kanssa.
Räjähdys myös vaurioitti yli 200 koulua, joissa opiskelee yli 85 000 oppilaista. Jälleenrakentaminen on edelleen kesken.
Kirkon Ulkomaanapu on aloittamassa satamaräjähdyksessä vaurioituneiden koulujen kunnostamisen. Koulut sijaitsevat Beirutin köyhimmillä alueilla, ja niissä opiskelee pääosin libanonilaisia ja pakolaistaustaisia lapsia.
Koulumaailman monet haasteet
Libanonin koulutussektori on vakavassa kriisissä. Lokakuussa 2019 alkaneet maanlaajuiset mielenosoitukset pitivät lapsia kotona jo ennen koronasulkuja. Niin libanonilaisia kuin syyrialaisiakin oppilaita on jo jäänyt kokonaan koulutuksen ulkopuolelle, ja yli miljoona oppilasta on menettänyt vähintään yli vuoden opetuksesta.
Unicefin tuoreen raportin mukaan 15 prosenttia heidän haastattelemista perheistä on joutunut katkaisemaan lastensa koulutuksen sillä heillä ei ole enää varaa koulumaksuihin. Lisäksi 9 prosenttia perheistä joutui lähettämään lapsensa töihin koulun sijaan.
Syyrialaispakolaisista kouluikäisistä vain puolet kävi koulua ennen etäkouluun siirtymistä. 2020–21 lukukauden aikana 25 000 syyrialaispakolaista putosi koulutuksen parista. Yli 40 000 libanonilaista oppilaista siirtyi yksityisistä julkisiin kouluihin, kun vanhemmilla ei ollut enää varaa lukukausimaksuihin. Julkiset koulut olivat jo valmiiksi täynnä. Nyt opetusta on jouduttu järjestämään kahdessa vuorossa.
Räjähdys särki rakennusten rakenteita ja ikkunoita. Tässä koulussa ikkunalasit oli korvattu muoveilla vielä toukokuussa 2021. Kuva: Emma Pajunen.
Etäopetuksen järjestäminen on ollut vaikeaa, ja syitä on monia. Internetyhteydet ovat kehnoja ja kalliita, sähköä riittää huonosti, perheillä ei ole tarpeeksi laitteita ja vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia auttaa lapsia kotikoulussa. Vaikutukset ovat olleet erityisen karuja jo valmiiksi heikossa asemassa oleville koululaisille, kuten syyrialaispakolaisille.
Taloustilanne on vaikuttanut myös opettajiin, sillä myös heidän palkkojensa arvo on romahtanut. Jos opettajan kuukausipalkan arvo dollareissa oli noin 1900 dollaria kuukaudessa, on se nyt noin 160 dollaria. On vaikeaa kuvitella, miten tällä summalla voi elättää perheensä, maksaa vuokransa tai ylipäätään käydä ruokakaupassa nykyhinnoilla. Opettajat joutuvat usein tekemään pärjätäkseen yhtä tai kahta sivutyötä iltaisin ja viikonloppuisin.
Koululaiset tarvitsevat tukea
Kouluvierailujen yhteydessä olen kuunnellut opetushenkilökunnan ja oppilaiden keskusteluja, niissä nousee usein esiin lasten hyvinvoinnin tukeminen. Monien päällekkäisten kriisien seurauksena perheväkivalta, lasten hyväksikäyttö, lapsiavioliitot sekä lapsityövoima ovat yleistyneet Libanonissa. Huonovointisuus on kaiken kaikkiaan kasvanut, ja kouluissa on suuri tarve psykososiaaliselle tuelle.
KUA:n kouluprojekteissa kunnostetaan myös koulujen pihoja, jotta lapsilla on mukavat olosuhteet leikeille ja pelailuille. Kuva: Emma Pajunen 2021.
Pyrimme työllämme tarjoamaan koululaisille paremmat puitteet koulunkäyntiin. Korjaamme yhteistyökouluissamme satamaräjähdyksen aiheuttamia tuhoja, mutta lisäksi panostamme ulkotiloihin. Osassa kouluista pihat ovat pieniä, eikä niissä mahdu kunnolla leikkimään, liikkumaan tai pelaamaan pelejä. Viihtyisät koulupihat ja niissä vietetty aika tukevat merkittävästi oppilaiden hyvinvointia.
Järjestämme myös tukiopetusta niille, jotka ovat vaarassa pudota koulusta. Tukiopetuksen yhteydessä tarjoamme myös aterian tukiopetukseen osallistuville oppilaille. Lisäksi annamme käteisapua vanhemmille, joilla ei ole varaa maksaa koulumaksuja. Oppilaille järjestetään heidän toiveidensa pohjalta hyvinvointiohjelmaa, kuten urheilua ja pelejä. Opettajat saavat myös psykososiaalisen tuen koulutusta ja koulutusta etäopetusmenetelmistä.
Kunnostustyöt alkavat pian ja muu kouluissa tehtävä työ syyskuussa, kun uusi lukukausi alkaa.
Emma Pajunen
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun koordinaattori Libanonissa. Pajunen on asunut Beirutissa 2,5 vuotta.
Kun koronaviruspandemia levisi Bangladeshiin, maan hallitus päätti yleisestä sulkutilasta ja nimitti kouluksen ”ei-välttämättömäksi toiminnaksi”. Tämä päätös sulki myös kaikki koulut Cox’s Bazaarin pakolaisleirillä, jossa asuu Myanmarista paenneita rohingya-pakolaisia.
Suomen ja Tanskan kirkkojen ulkomaanavun työntekijöiden oli siirrettävä opettajankoulutus verkkoon maassa, jossa internetyhteydet ovat huonot ja kaikilla ei ole pääsyä tarvittaviin laitteisiin. Tilanne pakolaisleirilllä oli jo alunperin opettajille kuormittava mutta elämä sulkutilan alla aiheutti heille lisää huolta.
Kirkkojen ulkomaanapujen tiimi joutui kehittämään tilanteessa uusia tapoja toimia ja järjestää koulutusta. He myös huomasivat, että nämä arvokkaat opit olisi hyvä tallentaa etäopettajankoulutuspakettiin, jota voisi jakaa ympäri maailmaa ja hyödyntää erilaisissa haastavissa ympäristöissä.
”Työmme keskittyi yhtä paljon osallistujiin kuin sisältöönkin,” sanoo Kirkon Ulkomaanvun koulutuksen asiantunija Andreia Soares. Hänet on maaliskuusta alkaen sekondeerattu Tanskan kirkon Ulkomaanavun Coxin Bazaarin tiimiin Bangladeshissa. ”Kun loimme koulutuspakettia, kiinnitimme erityistä huomiota osallistujien hyvinvointiin opettajankoulutuksen ohella ja koko prosessi oli hyvin vastavuoroinen.”
Palautetta ja näkemyksiä kerättiin osallistujilta koko ajan ja toimintaa kehitettiin heidän kokemustensa pohjalta. Myös Opettajat ilman rajoja –verkoston vapaaehtoiset tukivat koulutuksen toteuttamisessa sähköisissä kanavissa. Koulutusta järjestettiin sekä Zoomin että WhatsAppin kautta, mikä tarjosi mahdollisuuden sekä joustavaan osallistumiseen että yhteisöllisyyteen.
Kirkon Ulkomaanapu tukee 4 000 Syyrian sodasta kärsinyttä lasta ja nuorta pääsemään laadukkaan koulutuksen piiriin Haman alueella Syyriassa. KUA sai noin 620 000 euron rahoituksen YK:n Syyrian humanitaarisesta rahastosta tähän työhön.
Syyrian 10 vuotta jatkunut sota on aiheuttanut aikamme suurimman pakolaiskriisin. Noin 6,2 miljoonaa ihmistä on evakossa Syyrian sisällä, ja 12 miljoonaa tarvitsee humanitaarista apua. Ainakin puolet heistä on lapsia.
Sota on raunioittanut Syyrian koulujärjestelmän. Yksi kolmesta koulusta on vaurioitunut pahasti tai tuhoutunut, ja monia kouluja käytetään muihin kuin opetustarkoituksiin, esimerkiksi pakolaiskeskuksina. Monet koulut toimivat kahdessa tai kolmessa vuorossa, jotta mahdollisimman moni lapsi pääsisi kouluun.
Koulutustarpeisiin vastaaminen vaatii nyt kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden yhteistyötä, toteaa Karam Sharouf, Kirkon Ulkomaanavun koulutusohjelman päällikkö Syyriassa.
“Koulutus on avain kokonaisvaltaiseen inhimilliseen, taloudelliseen ja yhteiskunnallisesti kestävään kehitykseen. Siksi Syyrian koulutussektori tarvitsee jatkuvaa tukea ja voimavarojen kehittämistä, jotta se voi osallistua Syyrian jälleenrakennukseen”, Sharouf sanoo.
Sota on vaurioittanuttai tuhonnut joka kolmannen koulun Syyriassa. Kuva: Karam Sharouf.
Koulujen kunnostaminen ja opettajakoulutus edistävät laadukasta koulutusta
Haman maaseutualueen yhteisöissä on arvioiden mukaan tuhat lasta koulun ulkopuolella. Se tarkoittaa, että vain noin 77 prosenttia lapsista on koulussa. Köyhyys ja turvallisuuden puute estävät usein kouluun pääsyn. Pitkittynyt pakolaisuus ja heikot toimeentulomahdollisuudet pakottavat perheet turvautumaan esimerkiksi lapsityöhön ja lapsiavioliittoihin. Tämä on Sharoufin mukaan yleistä maaseudun kylissä, joissa ei ole koulua.
“Näemme paljon lapsiavioliittoja, ja monet perheet turvautuvat lasten työpanokseen, kun perheen isät ovat joko kuolleet tai muualla”, Sharouf sanoo.
Koulut tarjoavat turvallisen ympäristön lapsille ja edistävät heidän hyvinvointiaan, mutta tällä hetkellä ne ovat tupaten täynnä. Kouluista puuttuu lämmitysjärjestelmät ja valtaosasta ikkunat ja ovet sekä opetusmateriaalit. Vessat ja vesipisteet eivät enimmäkseen toimi. KUA kunnostaa koulurakennuksista turvallisia ja esteettömiä, sekä rakentaa niihin saavutettavat ja eri sukupuolet huomioivat wc-tilat.
Tarve opettajakoulutukselle on valtava, sillä opettajien määrä Syyrian koululaitoksessa on tippunut yli puolella viimeisten viiden vuoden aikana. Jäljellä olevat opettajat eivät ole saaneet täydennyskoulutusta sen jälkeen, kun sota alkoi, eikä uusilla opettajilla useinkaan ole pätevyyttä. KUA järjestää opettajille koulutusta esimerkiksi lasten suojelusta ja psykososiaalisesta tuesta. Opettajille jaetaan lisäksi opetusmateriaalipaketteja ja kouluille harrastuspaketteja, joissa on muun muassa askartelutarvikkeita ja urheiluvälineitä.
Hanke keskittyy varmistamaan lasten ja nuorten pääsyn laadukkaan koulutuksen piiriin tarjoamalla tukiopetusta ja nopeutettua opetusta. Nopeutetulla opetuksella autetaan lapsia ja nuoria, joilta on jäänyt kouluvuosia väliin sodan takia, jotta he voivat saavuttaa ikätoverinsa.
“Näin he voivat jatkaa koulunkäyntiä ja pysyä tiedoissa ja taidoissa samalla tasolla kuin ikätoverinsa. Se vähentää riskiä keskeyttää koulunkäynti”, Sharouf sanoo.
Kirkon Ulkomaanavulla on vahva kokemus laadukkaan koulutuksen tarjoamisessa erityisesti katastrofi- ja konfliktiitilanteissa. KUA tekee jo koulutustyötä paikallisten kumppanien kanssa, ja uusi ohjelma vahvistaa KUA:n roolia myös paikallisten järjestöjen tukena.
Kaksi kuukautta Beirutin sataman tuhoisan räjähdyksen jälkeen sen vaikutukset ovat kouriintuntuvat ihmisten arjessa. Avun tarpeiden arvioinnissa on korostunut erityisesti lasten ja nuorten valtava tarve saada tukea arjesta selviytymiseen. Myös vanhemmat ja opettajat tarvitsevat nyt tukea ja työkaluja lasten hyvinvoinnin tukemiseen.
Emma Pajunen työskentelee vuoden loppuun humanitaarisen avun koordinaattorina Beirutissa. Kuva: Saara Mansikkamäki.
Kirkon Ulkomaanapu lähettää humanitaarisen avun koordinaattori Emma Pajusen tukemaan Kirkon Ulkomaanavun ja Norjan Kirkon Ulkomaanavun yhteistä avustusoperaatiota loppuvuodeksi. Pajunen aloitti työt syyskuussa.
”Psykologisen tuen tarpeeseen vastaaminen ja lasten hyvinvoinnin takaaminen on nyt erittäin tärkeätä, etenkin kun on arvioitu että koulujen korjaaminen voi pahimmillaan viedä jopa yli vuoden”, sanoo Pajunen.
”Koulut ovat olleet kiinni helmikuusta asti, ja kouluikäisiä ovat kaikki 3–18-vuotiaat lapset ja nuoret.”
Jo ennestään vakavasta taloudellisesta ja poliittisesta kriisistä kärsinyt Libanon tarvitsee kansainvälistä apua Beirutin jälleenrakennukseen vielä kauan. Noin 300 000 ihmistä jäi arvioiden mukaan kodittomaksi. Myös noin 180 koulua vaurioitui, mikä vaikuttaa suoraan noin 85 000 lapsen ja nuoren koulunkäyntiin. Pitkään jatkuneet talousvaikeudet ovat ajaneet tavalliset ihmiset ahdinkoon, jota koronapandemia ja tuhoisa räjähdys pahensivat. Köyhyys on YK:n arvioiden mukaan lisääntynyt Libanonissa rajusti vuoden 2020 aikana.
Pajusen työhön kuuluu muun muassa koordinaatio muiden avustustoimijoiden ja opetusministeriön kanssa, yhteistyökumppaneiden kartoittaminen sekä koulutustyön suunnittelu. Tarpeita ovat psykososiaalisen tuen lisäksi muun muassa koulutilojen kunnostus sekä kalusteiden ja opetusmateriaalien hankkiminen.
Välittömästi räjähdyksen jälkeen KUA toimitti Beirutiin kotinsa menettäneille hätäapua, jonka jakelusta huolehti Norjan Kirkon Ulkomaanapu paikallisten yhteistyökumppanien kanssa.
Lisätietoja:
Humanitaarisen avun koordinaattori Emma Pajunen, emma.pajunen@kua.fi, p. +961 71 260 940 (myös WhatsApp)
Kuvia vapaasti käytettävissä Kirkon Ulkomaanavun työstä kertovien juttujen yhteydessä, mainitsethan kuvalähteen (kuvaajan nimi/organisaatio): Beirut, mm. hygieniatarvikejakelut, Emma Pajunen
Hirmumyrsky Idai toi mukanaan rankkasateet, ja pian vesi tulvi voimakkaasti niin laajalla alueella, että asiantuntijatkin alkoivat puhua sisämaan merestä.
Myrskytuhot vaikuttivat Mosambikissa lähes kahden miljoonan ihmisen elämään. Heistä suurin osa asuu Sofalan maakunnassa. Lisäksi myrskytuhot vaikuttivat noin miljoonan ihmisen elämään naapurimaissa Zimbabwessa ja Malawissa.
Vuosi sitten uutisissa levisivät kuvat veden saartamina talojensa katoille ja puihin henkensä kaupalla pelastautuneista ihmisistä. Kymmenet tuhannet menettivät Idain vuoksi kaiken omaisuutensa, kotinsa ja satonsa. Noin tuhannen ihmisen on arvioitu kuolleen hirmumyrskyn seurauksena.
Lisäksi myrsky tuhosi kouluja, teitä ja sähkölinjoja. Maailman ilmatieteen järjestö on kutsunut Idaita yhdeksi pahimmista eteläistä pallonpuoliskoa kohdanneista säähän liittyvistä katastrofeista.
Idain pahimmin tuhoama Beiran kaupunki sijaitsee Mosambikin keskiosassa.
Kuinka Mosambikin pahimmin tulvinut alue on päässyt jaloilleen vuosi täystuhon jälkeen?
Hirmumyrskyä on seurannut hidas jälleenrakentamisen kausi. Vuodessa moni asia on saatu korjattua, osa jopa paremmiksi kuin Idaita edeltävänä aikana. Myös Kirkon Ulkomaanapu (KUA) osallistui myrskytuhojen korjaustoimiin.
Vuoden 2019 aikana KUA ohjasi Mosambikiin Sofalan maakunnan alueelle katastrofirahastostastaan ja Mosambikiin kohdistetuista keräysvaroista yhteensä noin 465 000 euroa.
KUA tuki katastrofirahastosta välittömästi hirmumyrskyn jälkeen paikallista yhteistyöjärjestöä hätäaputyössä ja -jakeluissa.
Tuhannet koululuokat tuhoutuivat maaliskuussa 2019 käyttökelvottomiksi Mosambikissa Idai-hirmumyrskyn ja tulvien seurauksena. Kuva: Natalia Jidovanu.
Sää vaikuttaa lasten koulunkäyntiin
Vuoden aikana KUA:n katastrofirahaston ja keräysvarojen tuella Sofalan maakunnan alueelle rakennettiin neljä koulua. Se tarkoittaa, että 1 988 lasta pystyi jatkamaan koulunkäyntiään. Koulunkäynti tuo katastrofin jälkeen lapsille turvallisia rutiineja ja mahdollisimman nopea paluu kouluun pienentää koulunkäynnin keskeyttämisen riskiä.
Mosambikissa KUA:n hankkeessa työskennelleen koulutusasiantuntija Andreia Soaresin mukaan sääilmiöt vaikuttavat dramaattisesti lasten koulunkäyntiin Sofalan maakunnassa. Jos alkuvuoden tulvat ovat voimakkaita, vanhemmat eivät uskalla päästää lapsiaan kouluun. Harva lapsi jatkaa opintojaan yläasteelle ja vielä harvempi ammatillisten opintojen pariin.
Suurin osa perheistä elää sääilmiöille herkän maanviljelyn varassa, minkä vuoksi alueella on paljon köyhyyttä.
KUA:n tuella 2 904 lasta sai lisäksi opiskeluun välttämättömiä koulutarvikkeita ja koulut opetusvälineitä. Lisäksi seitsemän koulun opettajat saivat psykososiaalisen tuen koulutusta ja he ovat valmiimpia kohtaamaan lapset, joille hirmumyrskyn tuhot ovat saattaneet aiheuttaa pelkoja ja traumaattisia muistoja. Koulujen rakentaminen myös työllisti paikallisia ja auttoi heitä saamaan toimeentuloa luonnonkatastrofin jälkeisessä tilanteessa.
Ensimmäinen koulupäivä Mecombezi Ponten alakoulussa Mosambikissa vietettiin 4. helmikuuta 2020. Mosambikissa koulujen lukuvuosi alkaa helmikuussa ja päättyy marraskuussa.
Kirkon Ulkomaanapu, Helsingin yliopisto ja Koulutus katastrofeissa -verkosto INEE järjestivät 14.5. ensimmäisen kansainvälisen koulutus katastrofeissa –seminaarin Suomessa. Nimekkäät koulutusasiantuntijat pohtivat Helsingissä ratkaisuja siihen, miten koulutus saataisiin nykyistä paremmin kaikkien ulottuville.
Tästä asiasta ollaan yhtä mieltä: kestävän kehityksen tavoitteet eivät toteudu ilman koulutusta. Entä kuinka hyvin olemme aikataulussa tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä? Kirittävää on. Oma lukunsa ovat katastrofit ja konfliktit, joissa lasten ja nuorten oikeus koulutukseen toteutuu aivan liian harvoin.
UNESCO:n koulutusalan seurantaraportin johtaja Manos Antoninis oli yksi merkittävistä puhujista, joka saapui Helsinkiin pitämään puheenvuoronsa inklusiivisen koulutuksen merkityksestä osana kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.
Manos Antoninis jakoi näkemyksensä siitä, miksi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista ilman inklusiivista koulutusta.
”Inklusiivinen koulutus pitäisi nähdä yleisenä lähestymistapana osana kaikkea koulutustyötä. Tarvitsemme ennen kaikkea asennemuutosta, jotta kaikki saadaan tasavertaisesti koulutuksen piiriin. Vain siten voimme taata jokaiselle pääsyn laadukkaaseen koulutukseen”, Antoninis painottaa.
Tällä hetkellä vain kaksi prosenttia alhaisimman tulotason maiden tytöistä suorittaa toisen asteen koulutuksen. Agenda 2030 tavoitteiden mukaisesti vuonna 2030 meidän tulisi elää maailmassa, jossa kaikki tytöt ja pojat suorittavat toisen asteen koulutuksen.
”Se ei tule olemaan mahdollista, ellei suunta muutu perustavanlaatuisesti”, Antoninis jatkaa. ”Meillä on merkittäviä haasteita mitä tulee esimerkiksi opiskeluympäristöihin. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa joka neljännessä koulussa ei ole kunnollisia käymälöitä, mikä vaikeuttaa erityisesti tyttöjen koulunkäyntiä”.
”Ei puhetta meistä ilman meitä”
Mitä ensinnäkin tarkoitetaan sillä, että koulutuksen tulisi olla inklusiivista?
UNESCO:n määritelmän mukaan ”inkluusio nähdään prosessina, joka ottaa huomioon ja vastaa kaikkien lasten, nuorten ja aikuisten erilaisiin tarpeisiin lisäämällä oppimaan osallistumista, kulttuurillista ja yhteisöllistä osallisuutta sekä vähentää ja poistaa koulutuksessa ja koulutuksesta syrjäytymistä”.
Käytännössä se tarkoittaa, että koulutushankkeita suunniteltaessa ja toteuttaessa pitäisi ottaa huomioon eri ryhmien tarpeet, mukaan lukien esimerkiksi eri kieli- ja ikäryhmien sekä vammaisten lasten ja nuorten tarpeet.
Kynnys ry:n kehityskoordinaattori Tuomas Tuure puhui tilaisuudessa siitä, miten vammaisten ihmisten tarpeet voisi ottaa paremmin huomioon jo koulutushankkeiden suunnitteluvaiheessa.
Peter Hyll-Larsen ja Tuomas Tuure.
”Minkään toisen ryhmän kohdalla osallistava lähestymistapa ei ole niin tärkeää, kuin vammaisten henkilöiden kanssa. Jopa Suomen kaltaisissa maissa vammaiset ihmiset osallistuvat yllättävän vähän omaan elämäänsä vaikuttavaan päätöksentekoon. Osallistuminen on kaiken a ja o”, Tuure painottaa.
Tuuren mukaan meidän tulisi ennen kaikkea tunnistaa, että paras osaaminen vammaisten henkilöiden huomioon ottamiseksi tulee heiltä itseltään. Paikalliset vammaiset ihmiset tulisi osallistaa jo suunnitteluvaiheessa niillä alueilla, joilla hanke aiotaan toteuttaa.
Kestävän kehityksen tavoitteilla oikeaan suuntaan
Overseas Development Instituten ohjelmapäällikkö Susan Nicolainostaa esille olennaisen eron YK:n vuosituhattavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden välillä. Vuosituhattavoitteiden aikana epätasa-arvo lisääntyi, kun taas kestävän kehityksen tavoitteet eroavat jo lähtökohtaisesti vuosituhattavoitteista.
”Vuosituhattavoitteiden aikana saavutettiin merkittävää edistystä mm. koulutukseen pääsyn kohdalla. Silti eniten hyötyivät ne, joilla asiat olivat jo valmiiksi paremmin. Sitä vastoin kestävän kehityksen tavoitteet lähtevät siitä, että ketään ei saa jättää kehityksestä jälkeen”, Nicolai huomauttaa.
Olemme siis menossa oikeaan suuntaan, mutta töitä on yhä tehtävänä, jotta kaikki saadaan kehitykseen mukaan.
Kriisin kääntäminen uhasta mahdollisuudeksi ammatillisen koulutuksen avulla
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) kansainvälisen työn johtaja Tomi Järvinen painottaa ammatillisen koulutuksen ja virallisten tutkintojen roolia konfliktialueilla elävien nuorten kanssa tehtävässä työssä.
Seminaarin osallistujia ryhmäkeskustelussa.
”Jokaisessa kriisissä on aina myös mahdollisuus. Konfliktialueilla elämä on pelkkää odottamista, mutta ajan voi käyttää myös uuden taidon opettelemiseen tai jopa tutkinnon suorittamiseen, jos mahdollisuuksia on tarjolla”, Järvinen sanoo ja painottaa, että pakolaisasutusalueilla eläville nuorille tulee tarjota relevanttia ammatillista koulutusta.
KUA järjestää viime vuonna perustetun FCA Collegen kautta Ugandan pakolaisasutusalueella opetusta, joka johtaa viralliseen, mm. EU:n sisällä hyväksyttyyn tutkintoon. Järvinen painottaakin, että tarjottavien tutkintojen tulisi mahdollisuuksien mukaan olla virallisesti tunnustettuja, koska ne avaavat ovia myös tulevaisuudessa.
”Saatu koulutus vaikuttaa nuoren elämään ja mahdollisuuksiin niin suuressa määrin, että myös sitä voidaan pitää elintärkeänä osana humanitaarista työtä. On olennaista keskittyä myös laatuun ja koulutuksen tarpeellisuuteen, sen sijaan että keskitytään vain pääsyyn”, Järvinen summaa.
“Suomella on yksi maailman parhaista koulujärjestelmistä, mutta emme ole vielä täysin keksineet, miten voisimme jakaa asiantuntemustamme myös kansainvälisesti.”
Seminaari järjestettiin Paasitornin historiallisessa miljöössä.
Suomella on paljon koulutukseen liittyvää osaamista niin tutkimuksen, viranomaisten, yritysten kuin kansalaisjärjestökentänkin puolella, mutta sen hyödyntäminen edellyttää tiiviimpää yhteistyötä.
Santala on kuitenkin optimistinen jatkosta.
“Raportti on otettu hyvin vastaan ja aiheeseen on selvästi viime aikoina sitouduttu. Riippuu pitkälti tulevasta hallituksesta, miten paljon meillä tulee olemaan resursseja työn jatkamiseksi tulevaisuudessa”, Santala tiivistää.
Koulutus on katastrofitilanteissa perustarpeiden lisäksi yksi kaikkein kiireisimmistä tarpeista. Silti vain kaksi prosenttia maailman humanitaarisesta avusta ohjataan koulutustyöhön.
Taban Severino Ayo oli ensimmäistä kertaa pakolaisena Ugandassa 1980-luvulla. Hän oli tunnollinen oppilas, ja pääsi UNHCR:n tukemana korkeakoulutuksen. Vuonna 2005 hän palasi Etelä-Sudaniin ja pärjäsi hyvin. Ugandassa pakolaisvuosina saatu koulutus auttoi muitakin maassa, jossa vain yksi lapsi neljästä käy koulua.
Mutta sitten sota alkoi uudelleen. Kesällä 2016 sotilaat tunkeutuivat Ayon naapuriin. Naapurilla ei ollut juuri mitään omaisuutta, joten hänet ammuttiin melkein heti. Sitten oli Ayon vuoro.
”Minulla oli rahaa, moottoripyöriä, aurinkopaneeleja ja vaatteita. Ja tietenkin taloni. He veivät kaiken, mutta antoivat minun elää”, Ayo sanoo.
Ayo pakeni jälleen Ugandaan ja nyt, 48-vuotiaana, hän on aloittanut Kirkon Ulkomaanavun (KUA) koulutustyön avustajana Pohjois-Ugandan Bidibidissä, maailman suurimmalla pakolaisasutusalueella. Hänen työhönsä kuuluu varmistaa laadukas opetus tukemalla pakolaisten opettajia.
”Olen vakuuttunut, että jos Etelä-Sudanissa olisi panostettu koulutukseen, olisimme ratkaisseet asiat neuvottelupöydässä”, Ayo tuumii.
Humanitaarisesta avusta vain 2 prosenttia menee koulutukseen
Myös koulutuksen tilaa maailmalla seuraava UNESCO:n Global Education Monitoring -raportti kertoo, että koulutus on paljon enemmän kuin osa humanitaarisia operaatioita. Koulutus voi ratkaista kriisejä.
Maailmassa on 1,8 miljardia nuorta. Heistä joka neljännen elämään vaikuttaa väkivaltainen konflikti, ja koulutus voi osaltaan auttaa heitä tukemaan yhteisöjään jännitteiden purkamisessa.
Kotimaansa sisällä tai ulkomailla asuvat pakolaiset ovat viisi kertaa vähemmän todennäköisesti koulussa kuin muut maailman lapset ja nuoret. Näin sanoo KUA:n vaikuttamistyötä opetusalan kansainvälisessä asiantuntijaverkostossa INEE:ssä edustava Peter Hyll Larsen.
”Ilman pakolaisia vastaanottaviin maihin integroitumista ja koulutuksen tuomaa toivoa sota ja epävakaus vain jatkuvat. Valitettavasti poliittinen tahtotila puuttuu asian korjaamiseksi.”
YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden on tarkoitus taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet vuoteen 2030 mennessä. Erityisen hankala on juuri pakolaisten tilanne. Heille pitäisi rakentaa siltoja tulevaisuuteen eikä muureja, YK painottaa.
Monet pitkittyneet kriisit ovat kestäneet jo pitempään kuin nuorten koulutaival. Kun maailmalla jo lähes kaikki ihmiset käyvät vähintään peruskoulun, pakolaisista käy vain noin 60 prosenttia. Ero on vielä merkittävämpi toiseen asteen oppilaiden välillä. Maailmalla 84 prosenttia ihmisistä saa toiseen asteen koulutuksen, pakolaisista vain joka viides.
Silti maailman humanitaarisesta avusta vain 2,1 prosenttia ohjataan koulutukseen.
Hyll Larsenin mukaan Suomen ja muiden EU-maiden pitää tukea ja rohkaista suuria pakolaismääriä isännöiviä maita poliittisesti ja taloudellisesti. Rahoituksen osuus on pysynyt vaatimattomana.
Kansalaiset ovat samaa mieltä. Ulkoministeriön vuosittaisessa mielipidemittauksessa enemmistö vastaajista haluaa Suomen kehityspolitiikan keskittyvän ensisijaisesti koulutukseen. Koulutuksen osuus kehitysvaroista on kuitenkin jäänyt parhaimmillaankin alle 10 prosenttiin.
Vuoden 2016 kehitysyhteistyön budjetista Suomi ohjasi 46 miljoonaa dollaria koulutukseen. Summasta kahdeksan miljoonaa käytettiin toisen asteen koulutukseen ja viisi korkeakoulutukseen. Suomella olisi siis varaa lisätä tukeaan toisen asteen koulutukselle.
”Nuorten tukeminen koulutuksella rakentaa vakaampaa maailmaa”, Hyll Larsen sanoo.
Koulutus voi muuttaa Etelä-Sudania
Uganda on yksi maailman eniten pakolaisia vastaanottaneista maista. Bangladesh on puolestaan lyhyessä ajassa ottanut vastaan yli 700 000 pakolaista Myanmarissa. Somaliassa ja Eritreassa on miljoonia maan sisäisiä pakolaisia. Suurin osa pakolaisista on alle 18-vuotiaita, ja pako tietää koulutuksen keskeytymistä.
KUA tekee koulutustyötä kaikissa edellä mainituissa valtioissa. Parasta olisi, jos pakolaiset pystyttäisiin integroimaan kansallisiin koulutusjärjestelmiin, ja jos nuorten koulutus linkitettäisiin työllistymismahdollisuuksiin. Muuten pakolaisleireistä kehittyy rinnakkaisyhteiskuntia, joissa ei ole toivoa integraatiosta eikä paluusta kotimaahan.
Vain osa pakolaisia vastaanottaneista maista sallii pakolaisille samanlaisia koulutusmahdollisuuksia kuin omille kansalaisilleen. Yksi niistä on Uganda, jossa esimerkiksi Etelä-Sudanin pakolaisilla on oikeus viljellä omaa maatilkkuaan ja liikkua vapaasti maassa.
Pakolaisten auttamiseen suunnattu rahoitus ei kuitenkaan ole riittävä. Ugandassa varat riittävät alle puoleen YK:n arvioimista avustustarpeista. Lisäksi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n sisäinen tarkastus on tuonut julki korruptioepäilyn, jossa järjestön työntekijät ovat maksaneet avustustarvikkeista ja -kuljetuksista miljoonia dollareita ylihintaa.
Yksi tärkeimpiä syitä pakolaisten koulutuksen vahvistamiseen on, että koulutuksen saaneet pakolaiset voivat muodostaa voimavaran omien maidensa jälleenrakentamiselle. Ainakin Ugandassa pakolaiset lähes poikkeuksetta kaipaavat kotimaahansa, Ayo kertoo.
”Vaikka viihtyisimme kuinka hyvin täällä Ugandassa, Etelä-Sudan on kotimaamme, ja haluamme rakentaa sen toimivaksi maaksi.”
Ayon suurin unelma olisi nousta maansa opetusministeriksi. Vähintään hän kuitenkin haluaa perustaa koulun. Koulutetuilla kansalaisilla Etelä-Sudan pystyy hänen mukaansa ratkaisemaan omat ongelmansa.
”Koulutus on ainoa ase, joka voi muuttaa Etelä-Sudania.”
”Ei minua pelota uusi maanjäristys”, sanoo kahdeksanvuotias Manjali Shah. ”Minä tiedän, miten toimia.”
Nepalin maanjäristykset tuhosivat kaksi vuotta sitten tuhansia koulua vieden opiskelupaikan miljoonalta lapselta. Shahin kotikylän Bhimphedin lähes satavuotias koulu vaurioitui pahoin ensimmäisessä järistyksessä huhtikuun lopussa ja tuhoutui täysin 17 päivää myöhemmin jälkijäristyksessä.
Nyt Mahendar High Schoolissa käydään koulua normaaliin tapaan, mutta vanhan koulurakennuksen sijaan uusissa parakeissa. Shah käy neljättä luokkaa ja kyselee sujuvalla englanninkielellä suomalaisvierailijoiden nimet ja kotipaikat.
”Haluan isona opettajaksi, jotta voin jakaa muille tietoa”, Shah kertoo.
3-4-vuotiaat esikoululaiset opettelevat numeroita englanniksi Ulkomaanavun jälleenrakentamassa Shree Bhrikutin koulussa Gorkhan maakunnassa. Lapset saavat halutessaan samalla hoivata pehmoleluja ja nukkeja.
Shah oli yksin kotona katsomassa televisiota maanjäristyksen sattuessa, koska hänen vanhempansa olivat toisaalla. Hän pääsi vahingoittumattomana ulos, mutta kotitalo vaurioitui. Shah perheineen joutui asumaan kuukauden ulkosalla ennen kuin pystyi palaamaan kotiinsa.
Koulu pääsi alkamaan vasta puolitoista kuukautta järistyksen jälkeen. Aluksi moni lapsi jätti tulematta kouluun, kertoo koulun rehtori Ramji Yadav. Osa ei tiennyt, että opetusta järjestetään jälleen. Toiset pelkäsivät jälkijäristyksiä niin paljon, että eivät uskaltaneet tulla.
Alkuun koulussa ei annettu tavallista opetusta, vaan kaikki perustui peleihin ja leikkeihin.
”Näin saimme lapset uskaltamaan takaisin kouluun. Oli erilaisia hauskoja tehtäviä, emmekä antaneet läksyjä. Sen lisäksi annoimme lapsille vinkkejä, miten toimia järistyksen aikana.”
Koulua käyneet lapset kertoivat muille oppejaan uuden järistyksen varalle. Tämä rakensi luottamusta myös muiden lasten keskuudessa ja kolme kuukautta järistyksen jälkeen suurin osa lapsista oli palannut kouluun.
334 sementtistä koulurakennusta
Ensin opetusta varten rakennettiin väliaikaisia luokkia bambusta ja kanaverkosta. Seuraavaksi alettiin rakentaa pysyvämpiä sementtiseinäisiä koululuokkia. Näihin rakennuksiin koulun henkilökunta on erittäin tyytyväistä.
”Nyt meillä on paikka, johon lapset voivat tulla oppimaan”, Yadav sanoo silmin nähden ylpeänä.
Mahendar High Schoolin edessä oleva nurmikenttä on tarkoitettu paitsi koululaisten peleihin myös koko kylän turvapaikaksi, jos maanjäristys iskee taas.
Yhdessä rakennuksessa on kaksi luokkaa, joihin kumpaankin mahtuu tarvittaessa 40 oppilasta. Pienempien, alle kuusivuotiaiden, lasten luokissa opetus tapahtuu matalan pöydän ympärillä lattialla istuen. Isommat lapset opiskelevat pulpettien ääressä.
Rakennukset on tarkoitettu väliaikaiseen käyttöön noin 4-5 vuodeksi. Paikalliset työntekijät kuitenkin arvioivat, että ne voivat olla käytössä jopa yli 20 vuotta, koska ne ovat kestävää tekoa. Bhimphedin kylän koulu oli ensimmäinen, johon juuri tällaisia väliaikaisia koulurakennuksia tehtiin.
Yhteensä Kirkon Ulkomaanapu on rakentanut 334 vastaavaa koulurakennusta tuhoutuneiden koulujen oppilaille.
Kouluihin on rakennettu myös saniteettitilat: vessat ja käsienpesupaikat. Ulkomaanavun työntekijät ovat antaneet koulutuksen niiden ylläpidosta ja hygienian merkityksestä.
Koulurakennukset luovat turvallisuuden tunnetta
Shree Bhrikuti Lower Secondary School sijaitsee mäen rinteessä Thati Pokhari kylän yläpuolella. Kun kiipeää mäkeä ylös koululle, kuulee puolessa välissä matkaa rytmikkään ja reippaan yhteenlausunnan. Yhdessä luokista opetellaan värejä englanniksi, toisessa kertotauluja.
Kaikki rakennustarvikkeet uusiin kouluihin jouduttiin kantamaan mäen juurelta ylös, koska koululle ei ole tietä. Ennen kuin rakennustyöt saatiin valmiiksi, opetusta annettiin rakennusten keskellä olevalla aukiolla, joka on aurinkoisena päivänä paahtavan kuuma. Tuolla aukiolla sijaitsi ennen koulurakennus, joka tuhoutui järistyksessä.
Rehtori Tara Jashi kertoo oppilaiden olevan helpottuneita, kun saavat käydä koulua rakennuksissa, jotka ovat turvallisia. Koulun opettajat ovat saaneet koulutusta luonnonkatastrofien varalta. Parin päivän koulutuksen jälkeen he suunnittelevat nyt pieniä muutoksia koulutiloihin. He ovat silminnähden innoissaan siitä, että pystyvät tekemään kouluympäristöstä entistä turvallisemman lapsille.
Koulu on tärkeä koko kyläyhteisölle ja suomalaisvieraita tervehtimään on saapunut koulun koko johtokunta.
”Kouluttamalla lapsia autamme heitä saamaan hyvän, mukavan ja rauhallisen elämän” Jashi perustelee opetuksen tärkeyttä.
Teksti: Maija Lappalainen
Kuvat: Johanna Erjonsalo
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
Sota on pakottanut syyrialaisnuoret aikuistumaan liian varhain. Koulu on jäänyt kesken eikä leikkiin ole aikaa. Kirkon Ulkomaanapu haluaa antaa pakolaislapsille mahdollisuuden opiskeluun ja harrastuksiin – toivoon paremmasta tulevaisuudesta.
Teksti: Erik Nyström, Kuvat: Ville Asikainen
Fakta
Pinta-alaltaan lähes neljä kertaa Suomea pienempi Jordania on ottanut vastaan kolmanneksi eniten syyrialaisia pakolaisia maailmassa. Heitä on rekisteröity noin 650 000, mutta arvioiden mukaan heitä on jopa 1,4 miljoonaa.
Nuorisotyöttömyys on virallisten arvioiden mukaan 30 prosenttia. Jordaniassa on pulaa luonnonvaroista, ja maa on riippuvainen veden ja energian tuonnista naapurimaista.
Kirkon Ulkomaanavun toiminnasta Jordaniassa on vuoden 2016 aikana hyötynyt noin 12 000 pakolaista.
Vuoden 2017 Yhteisvastuukeräys tukee nuoria syyrialaisia pakolaisia. Kirkon Ulkomaanapu tarjoaa 12–30-vuotiaille pakolaisille koulutusta ja psykososiaalista tukea.
Veren haju leijui kaikkialla kaupungissa.
Muisto ällöttää 14-vuotiasta Mohammed Rajubia.
Luoteja sateli makuuhuoneen ikkunoista, ja pommi tuhosi isän rakentaman talon terassin. Perhe säntäsi ulos ennen kuin talo hajosi heidän silmiensä edessä, kivi kiveltä. Kaikki oli tuusannuuskana.
Ihmiset kantoivat lapsiaan, heittäytyivät tai kaatuivat maahan ja itkivät holtittomasti.
”Lopetin hengittämisen, koska en halunnut verenhajua muistiini. Vihasin sitä niin paljon”, Mohammed sanoo.
Mohammed on kotoisin Syyrian Homsista. Se on ollut yksi Syyrian kuusi vuotta jatkuneen sodan polttopisteistä. Kapinalliset pitivät Homsia hallussaan sodan alkuvaiheessa, ja hallitus pommitti sitä ankarasti. Pommituksissa kuoli tuhansia siviilejä. Oli pienestä kiinni, että silloin 10-vuotias Mohammed ei ollut heidän joukossaan.
Kammottava pakomatka
Mohammed vangitsee kuulijansa intensiivisellä katseella. Hän käyttää ikäisekseen harvinaisen rikasta arabiaa.
Istumme suojassa paahtavalta auringolta Kirkon Ulkomaanavun koulutuskeskuksen sisäänkäynnillä Itä-Ammanissa. Täällä Mohammed oppii englantia ja pelaa jalkapalloa ystäviensä kanssa.
Syyriassa Mohammed oli kympin oppilas ja muistaa lämmöllä, kun opettaja palkitsi hänet äidinkielestään kiinnittämällä tähtitarran hänen otsaansa. Hän tietää jo, että haluaa opiskella toimittajaksi.
”Isäni sanoo, että koulutukseni on viimeinen asia, josta voimme pitää kiinni. Menetimme kaiken muun.”
Mohammed kotonaan Itä-Ammanissa. Hänen kanssaan asuvat hänen vanhempansa ja yksi sisko. Yli 80 prosenttia Jordaniaan paenneista syyrialaisista asuu kaupungeissa.
Perhe pääsi bussilla pois Homsista, mutta matka oli kamala. Tienlaidat olivat täynnä ruumiita. Matkustajia kehotettiin pitämään suut auki, jotta pommitusten paine ei särkisi korvia. Tarkastuspisteellä Mohammedin sisko yritettiin raiskata. Mohammed kuvailee päivää ”elämänsä rumimmaksi”.
Mohammed odotti vanhempiensa ja sisarustensa kanssa kuukausia tilaisuutta paeta sodan jaloista Syyrian pääkaupungin Damaskoksen liepeillä.
Lopulta tuli tilaisuus päästä Jordaniaan.
Bussikuski vakuutti, että tie oli turvallinen. Matkustajat olivat hermona ja bussin täytti sankka tupakansavu.
Taas bussi pysäytettiin. Matkustajia kuulusteltiin ja isää kohdeltiin Mohammedin mukaan ”kuin orjaa”.
”Isä vilkuili minua ja minä katsoin pois. Jos olisin nähnyt mitä hänelle tehtiin, nöyryytys olisi ollut täydellinen.”
Kaikki samassa veneessä
Keskuksessa pakolaiset saavat koulutusta. Vapaa-ajan aktiviteetit ovat samalla psykososiaalista tukea. Mohammedin käymät englannintunnit ovat keskuksen suosituimpia aktiviteetteja. Käsityöpajoista, parturikursseista ja valokuvausopinnoista oppii taitoja toimeentulon hankkimiseksi.
Kurssit vaihtuvat kysynnän mukaan. Kävijöitä on noin sata päivässä, arvioi keskuksen jordanialainen koordinaattori Omayma Qattash. Täällä pakolaiset tutustuvat myös toisiinsa – ja jordanialaisiin.
”Moni tulee tänne ikään kuin olisivat huolineen yksin. Täällä he huomaavat, että kaikki ovatkin samassa veneessä, ja että heidän kohtalonsa liikuttaa myös paikallisia”, Qattash sanoo.
Kun Fatima kuuli ensimmäistä kertaa sirkuksesta, hän ajatteli pelleä. Nyt hän työskentelee osapäiväisesti ja ohjaa nuorempia tyttöjä harrastuksessa.
Jordaniaan saapuneista pakolaisista yli 80 prosenttia asuu kaupungissa, loput pakolaisleireillä. Aavikolla lähellä Syyrian rajaa sijaitseva Za’atarin pakolaisleiri on 80 000 asukkaallaan Jordanian suurin.
20-vuotias Fatima Hariri on asunut Za’atarissa jo neljä vuotta. Alussa äiti itki jatkuvasti, ja nuorin sisar sairastui vakavasti. Lisäksi Fatiman 15-vuotiaana solmima avioliitto päättyi vähän ennen pakomatkaa.
Hariri kävi tunnollisesti koulunsa ennen sodan alkua ja suunnitteli jatko-opintojaan, kun taistelut pakottivat perheen Jordaniaan.
”Kävelimme tuntikausia kukkuloilla. Pienille lapsille annettiin unilääkkeitä, jotta pystyimme liikkumaan aivan hiljaa”, hän kertoo.
Nuorten kohtalo suurin huoli
Pakolaisten suurin huoli on lasten ja nuorten tulevaisuus. Yli kolmasosa pakolaislapsista ja -nuorista on nyt koulutusjärjestelmän ulkopuolella. Luokkahuoneet ovat pullollaan, ja kouluun pääsy edellyttää esimerkiksi henkilötodistuksia, joita kaikilla ei ole mukanaan. Useimmat eivät uskoneet sodan venyvän vuosikausien mittaiseksi.
Za’atarissa Fatimasta tuntui aluksi, että kaikki unelmat olivat kuolleet. Vanhemmat kuitenkin kannustivat häntä Kirkon Ulkomaanavun sirkuskouluun.
Nyt hän työskentelee osa-aikaisesti nuorten tyttöjen ohjaajana – ja on päässyt yliopistoon lukemaan sairaalahallintoa. Siitä hän kiittää sirkuksen elämään tuomaa järjestystä ja itseluottamusta.
Harrastuksilla ylläpidetään toivoa, ja Ulkomaanapu järjestää sirkuksen lisäksi muun muassa jalkapalloa, musiikkia ja shakkia.
”Saavuttuani leiriin, olin vihainen. Sirkuksen ansiosta olen löytänyt toivon, hymyn ja ilon uudelleen”, Fatima sanoo.
Rakkauden paluu Syyriaan
Fatima ja Mona työskentelevät Kirkon Ulkomaanavun sirkuksen ohjaajina. Sirkuksessa tytöt ja pojat harjoittelevat päivittäin omissa vuoroissaan ja oppivat huimia temppuja.
Mohammed menestyi aluksi hyvin jordanialaisen koulun kuudennella luokalla. Syksyllä hän joutui silti jättämään koulun kesken ja tekee nyt 11-tuntisia päiviä siivoojana. Isän palkka tarjoilijana ei riitä laskuihin.
Yli 60 prosenttia syyrialaisperheistä on riippuvaisia töissä käyvistä lapsista. Mohammed ei kuitenkaan ole lannistumassa. Pitkän keskustelun jälkeen hän paljastaa suurimman haaveensa.
”Se on ehkä hiukan vaikea”, hän varoittaa. ”Mutta haluan Syyrian presidentiksi.”
Mohammed seuraa uutisia, keskustelee aikuisten kanssa sodasta ja tutustuu ikäisiinsä lapsiin. Hän sanoo verkostoituvansa ja tietää siksi, mitä Syyria tarvitsee.
”Talonsa menettäneet tarvitsevat uuden kodin ja kaikille syyrialaisille kuuluu koulutus ja työpaikka.”
Sota on Mohammedin mielestä paaduttanut syyrialaisten sydämet. Ennen sotaa ne olivat täynnä rakkautta. Nyt tämä rakkaus on palautettava.
Mohammed saa voimia äidiltään. He lohduttavat vuoroin toisiaan. Äiti toistaa usein Mohammedille, että huomenna on parempi päivä. Mohammedin suosikkihetkiä ovat, kun hän joskus saa äitinsä nauramaan.
”Jos murehdimme vain menneitä, voimme samalla unohtaa tulevaisuuden.”
Osallistu Yhteisvastuukeräykseen ja mahdollista toivo Mohammedille ja Fatimalle osoitteessa yhteisvastuu.fi. Alla olevista videoista voit katsoa heidän tarinansa.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
Opetusalan asiantuntijaverkosto INEE (Inter-Agency Network for Education in Emergencies) on julkaissut opettajankoulutukseen suunnitellun materiaalipaketin, jonka tavoitteena on kohentaa opetuksen laatua katastrofitilanteissa. Paketti on vapaasti saatavilla INEEn verkkosivuilta.
Koulutuspaketin tavoitteena on valmistaa opettajia työskentelemään humanitaarisissa hätätilanteissa ja tukea heitä itse työssä. Materiaalia on ollut kehittämässä opetusalan ammattilaisia seitsemästä kansainvälisestä järjestöstä. Kirkon Ulkomaanavun lisäksi ryhmässä oli edustettuina International Rescue Committee, Norjan pakolaisapu, Pelastakaa Lapset, Columbian yliopiston opettajainkoulutuslaitos, YK:n pakolaisjärjestö UNHCR sekä Unicef.
Katastrofiolosuhteissa opettajilta vaaditaan erityistä ammattitaitoa, mutta opettajien kouluttaminen on usein puutteellista. INEEn julkaiseman, asiantuntijoiden kokoaman opetusmateriaalin tarkoituksena on paikata tämä puute ja kehittää opetuksen laatua katastrofiolosuhteissa.
”Kyseessä on laaja opettajakoulutuksen kokonaisuus, joka on laadittu joustavaksi niin, että käyttöön voi ottaa tarpeen mukaan pieniäkin osia – esimerkiksi lastensuojelua koulukontekstissa käsittelevän osion. Aineistoa voidaan myös räätälöidä käytettäväksi vaikkapa nuorten opettamiseen”, sanoo Minna Peltola, Kirkon Ulkomaanavun opetusalan erityisasiantuntija.
Materiaali koostuu useasta osiosta, jotka on jaoteltu teemojen mukaan. Teemoja ovat esimerkiksi opettajan rooli ja hyvinvointi, lastensuojelu sekä opetusohjelman suunnittelu. Materiaalin pohjaksi valittiin opettajan työssä vaadittavia avainkompetensseja, joiden ympärille osiot rakennettiin. Koulutuspakettia on jo testattu kentällä Irakissa ja Keniassa.
Kirkon Ulkomaanapu on toteuttanut aineistolla pilottihankkeen Kakuman pakolaisleirillä Keniassa, missä aineistoon on yhdistetty opettajien tukeminen mobiilioppimisen keinoin.
”Seuraavaksi Ulkomaanapu kehittää ohjeistoa opettajien pitkäjänteisempään valmentamiseen. Myös pikakoulutusversio on tekeillä sellaisiin tilanteisiin, joissa koko koulutuskokonaisuutta ei voida kriisitilanteesta johtuen ottaa käyttöön”, Peltola sanoo.
Materiaaleja voidaan käyttää opettajien täydennyskoulutukseen, mutta niiden avulla voidaan kouluttaa myös sellaisia opettajia, joilla ei ole ammattipätevyyttä. Tavoitteena on tarjota katastrofitilanteissa tai pakolaisten parissa työskenteleville opettajille työkaluja, jotka tukevat heitä näissä haastavissa olosuhteissa.
Lisätietoa paketista on saatavilla englanniksi INEEn verkkosivuilta, joilta kokonaisuuden voi myös ladata itselleen.
