”Ei minua pelota uusi maanjäristys”, sanoo kahdeksanvuotias Manjali Shah. ”Minä tiedän, miten toimia.”
Nepalin maanjäristykset tuhosivat kaksi vuotta sitten tuhansia koulua vieden opiskelupaikan miljoonalta lapselta. Shahin kotikylän Bhimphedin lähes satavuotias koulu vaurioitui pahoin ensimmäisessä järistyksessä huhtikuun lopussa ja tuhoutui täysin 17 päivää myöhemmin jälkijäristyksessä.
Nyt Mahendar High Schoolissa käydään koulua normaaliin tapaan, mutta vanhan koulurakennuksen sijaan uusissa parakeissa. Shah käy neljättä luokkaa ja kyselee sujuvalla englanninkielellä suomalaisvierailijoiden nimet ja kotipaikat.
”Haluan isona opettajaksi, jotta voin jakaa muille tietoa”, Shah kertoo.
3-4-vuotiaat esikoululaiset opettelevat numeroita englanniksi Ulkomaanavun jälleenrakentamassa Shree Bhrikutin koulussa Gorkhan maakunnassa. Lapset saavat halutessaan samalla hoivata pehmoleluja ja nukkeja.
Shah oli yksin kotona katsomassa televisiota maanjäristyksen sattuessa, koska hänen vanhempansa olivat toisaalla. Hän pääsi vahingoittumattomana ulos, mutta kotitalo vaurioitui. Shah perheineen joutui asumaan kuukauden ulkosalla ennen kuin pystyi palaamaan kotiinsa.
Koulu pääsi alkamaan vasta puolitoista kuukautta järistyksen jälkeen. Aluksi moni lapsi jätti tulematta kouluun, kertoo koulun rehtori Ramji Yadav. Osa ei tiennyt, että opetusta järjestetään jälleen. Toiset pelkäsivät jälkijäristyksiä niin paljon, että eivät uskaltaneet tulla.
Alkuun koulussa ei annettu tavallista opetusta, vaan kaikki perustui peleihin ja leikkeihin.
”Näin saimme lapset uskaltamaan takaisin kouluun. Oli erilaisia hauskoja tehtäviä, emmekä antaneet läksyjä. Sen lisäksi annoimme lapsille vinkkejä, miten toimia järistyksen aikana.”
Koulua käyneet lapset kertoivat muille oppejaan uuden järistyksen varalle. Tämä rakensi luottamusta myös muiden lasten keskuudessa ja kolme kuukautta järistyksen jälkeen suurin osa lapsista oli palannut kouluun.
334 sementtistä koulurakennusta
Ensin opetusta varten rakennettiin väliaikaisia luokkia bambusta ja kanaverkosta. Seuraavaksi alettiin rakentaa pysyvämpiä sementtiseinäisiä koululuokkia. Näihin rakennuksiin koulun henkilökunta on erittäin tyytyväistä.
”Nyt meillä on paikka, johon lapset voivat tulla oppimaan”, Yadav sanoo silmin nähden ylpeänä.
Mahendar High Schoolin edessä oleva nurmikenttä on tarkoitettu paitsi koululaisten peleihin myös koko kylän turvapaikaksi, jos maanjäristys iskee taas.
Yhdessä rakennuksessa on kaksi luokkaa, joihin kumpaankin mahtuu tarvittaessa 40 oppilasta. Pienempien, alle kuusivuotiaiden, lasten luokissa opetus tapahtuu matalan pöydän ympärillä lattialla istuen. Isommat lapset opiskelevat pulpettien ääressä.
Rakennukset on tarkoitettu väliaikaiseen käyttöön noin 4-5 vuodeksi. Paikalliset työntekijät kuitenkin arvioivat, että ne voivat olla käytössä jopa yli 20 vuotta, koska ne ovat kestävää tekoa. Bhimphedin kylän koulu oli ensimmäinen, johon juuri tällaisia väliaikaisia koulurakennuksia tehtiin.
Yhteensä Kirkon Ulkomaanapu on rakentanut 334 vastaavaa koulurakennusta tuhoutuneiden koulujen oppilaille.
Kouluihin on rakennettu myös saniteettitilat: vessat ja käsienpesupaikat. Ulkomaanavun työntekijät ovat antaneet koulutuksen niiden ylläpidosta ja hygienian merkityksestä.
Koulurakennukset luovat turvallisuuden tunnetta
Shree Bhrikuti Lower Secondary School sijaitsee mäen rinteessä Thati Pokhari kylän yläpuolella. Kun kiipeää mäkeä ylös koululle, kuulee puolessa välissä matkaa rytmikkään ja reippaan yhteenlausunnan. Yhdessä luokista opetellaan värejä englanniksi, toisessa kertotauluja.
Kaikki rakennustarvikkeet uusiin kouluihin jouduttiin kantamaan mäen juurelta ylös, koska koululle ei ole tietä. Ennen kuin rakennustyöt saatiin valmiiksi, opetusta annettiin rakennusten keskellä olevalla aukiolla, joka on aurinkoisena päivänä paahtavan kuuma. Tuolla aukiolla sijaitsi ennen koulurakennus, joka tuhoutui järistyksessä.
Rehtori Tara Jashi kertoo oppilaiden olevan helpottuneita, kun saavat käydä koulua rakennuksissa, jotka ovat turvallisia. Koulun opettajat ovat saaneet koulutusta luonnonkatastrofien varalta. Parin päivän koulutuksen jälkeen he suunnittelevat nyt pieniä muutoksia koulutiloihin. He ovat silminnähden innoissaan siitä, että pystyvät tekemään kouluympäristöstä entistä turvallisemman lapsille.
Koulu on tärkeä koko kyläyhteisölle ja suomalaisvieraita tervehtimään on saapunut koulun koko johtokunta.
”Kouluttamalla lapsia autamme heitä saamaan hyvän, mukavan ja rauhallisen elämän” Jashi perustelee opetuksen tärkeyttä.
Teksti: Maija Lappalainen
Kuvat: Johanna Erjonsalo
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
Sota on pakottanut syyrialaisnuoret aikuistumaan liian varhain. Koulu on jäänyt kesken eikä leikkiin ole aikaa. Kirkon Ulkomaanapu haluaa antaa pakolaislapsille mahdollisuuden opiskeluun ja harrastuksiin – toivoon paremmasta tulevaisuudesta.
Teksti: Erik Nyström, Kuvat: Ville Asikainen
Fakta
Pinta-alaltaan lähes neljä kertaa Suomea pienempi Jordania on ottanut vastaan kolmanneksi eniten syyrialaisia pakolaisia maailmassa. Heitä on rekisteröity noin 650 000, mutta arvioiden mukaan heitä on jopa 1,4 miljoonaa.
Nuorisotyöttömyys on virallisten arvioiden mukaan 30 prosenttia. Jordaniassa on pulaa luonnonvaroista, ja maa on riippuvainen veden ja energian tuonnista naapurimaista.
Kirkon Ulkomaanavun toiminnasta Jordaniassa on vuoden 2016 aikana hyötynyt noin 12 000 pakolaista.
Vuoden 2017 Yhteisvastuukeräys tukee nuoria syyrialaisia pakolaisia. Kirkon Ulkomaanapu tarjoaa 12–30-vuotiaille pakolaisille koulutusta ja psykososiaalista tukea.
Veren haju leijui kaikkialla kaupungissa.
Muisto ällöttää 14-vuotiasta Mohammed Rajubia.
Luoteja sateli makuuhuoneen ikkunoista, ja pommi tuhosi isän rakentaman talon terassin. Perhe säntäsi ulos ennen kuin talo hajosi heidän silmiensä edessä, kivi kiveltä. Kaikki oli tuusannuuskana.
Ihmiset kantoivat lapsiaan, heittäytyivät tai kaatuivat maahan ja itkivät holtittomasti.
”Lopetin hengittämisen, koska en halunnut verenhajua muistiini. Vihasin sitä niin paljon”, Mohammed sanoo.
Mohammed on kotoisin Syyrian Homsista. Se on ollut yksi Syyrian kuusi vuotta jatkuneen sodan polttopisteistä. Kapinalliset pitivät Homsia hallussaan sodan alkuvaiheessa, ja hallitus pommitti sitä ankarasti. Pommituksissa kuoli tuhansia siviilejä. Oli pienestä kiinni, että silloin 10-vuotias Mohammed ei ollut heidän joukossaan.
Kammottava pakomatka
Mohammed vangitsee kuulijansa intensiivisellä katseella. Hän käyttää ikäisekseen harvinaisen rikasta arabiaa.
Istumme suojassa paahtavalta auringolta Kirkon Ulkomaanavun koulutuskeskuksen sisäänkäynnillä Itä-Ammanissa. Täällä Mohammed oppii englantia ja pelaa jalkapalloa ystäviensä kanssa.
Syyriassa Mohammed oli kympin oppilas ja muistaa lämmöllä, kun opettaja palkitsi hänet äidinkielestään kiinnittämällä tähtitarran hänen otsaansa. Hän tietää jo, että haluaa opiskella toimittajaksi.
”Isäni sanoo, että koulutukseni on viimeinen asia, josta voimme pitää kiinni. Menetimme kaiken muun.”
Mohammed kotonaan Itä-Ammanissa. Hänen kanssaan asuvat hänen vanhempansa ja yksi sisko. Yli 80 prosenttia Jordaniaan paenneista syyrialaisista asuu kaupungeissa.
Perhe pääsi bussilla pois Homsista, mutta matka oli kamala. Tienlaidat olivat täynnä ruumiita. Matkustajia kehotettiin pitämään suut auki, jotta pommitusten paine ei särkisi korvia. Tarkastuspisteellä Mohammedin sisko yritettiin raiskata. Mohammed kuvailee päivää ”elämänsä rumimmaksi”.
Mohammed odotti vanhempiensa ja sisarustensa kanssa kuukausia tilaisuutta paeta sodan jaloista Syyrian pääkaupungin Damaskoksen liepeillä.
Lopulta tuli tilaisuus päästä Jordaniaan.
Bussikuski vakuutti, että tie oli turvallinen. Matkustajat olivat hermona ja bussin täytti sankka tupakansavu.
Taas bussi pysäytettiin. Matkustajia kuulusteltiin ja isää kohdeltiin Mohammedin mukaan ”kuin orjaa”.
”Isä vilkuili minua ja minä katsoin pois. Jos olisin nähnyt mitä hänelle tehtiin, nöyryytys olisi ollut täydellinen.”
Kaikki samassa veneessä
Keskuksessa pakolaiset saavat koulutusta. Vapaa-ajan aktiviteetit ovat samalla psykososiaalista tukea. Mohammedin käymät englannintunnit ovat keskuksen suosituimpia aktiviteetteja. Käsityöpajoista, parturikursseista ja valokuvausopinnoista oppii taitoja toimeentulon hankkimiseksi.
Kurssit vaihtuvat kysynnän mukaan. Kävijöitä on noin sata päivässä, arvioi keskuksen jordanialainen koordinaattori Omayma Qattash. Täällä pakolaiset tutustuvat myös toisiinsa – ja jordanialaisiin.
”Moni tulee tänne ikään kuin olisivat huolineen yksin. Täällä he huomaavat, että kaikki ovatkin samassa veneessä, ja että heidän kohtalonsa liikuttaa myös paikallisia”, Qattash sanoo.
Kun Fatima kuuli ensimmäistä kertaa sirkuksesta, hän ajatteli pelleä. Nyt hän työskentelee osapäiväisesti ja ohjaa nuorempia tyttöjä harrastuksessa.
Jordaniaan saapuneista pakolaisista yli 80 prosenttia asuu kaupungissa, loput pakolaisleireillä. Aavikolla lähellä Syyrian rajaa sijaitseva Za’atarin pakolaisleiri on 80 000 asukkaallaan Jordanian suurin.
20-vuotias Fatima Hariri on asunut Za’atarissa jo neljä vuotta. Alussa äiti itki jatkuvasti, ja nuorin sisar sairastui vakavasti. Lisäksi Fatiman 15-vuotiaana solmima avioliitto päättyi vähän ennen pakomatkaa.
Hariri kävi tunnollisesti koulunsa ennen sodan alkua ja suunnitteli jatko-opintojaan, kun taistelut pakottivat perheen Jordaniaan.
”Kävelimme tuntikausia kukkuloilla. Pienille lapsille annettiin unilääkkeitä, jotta pystyimme liikkumaan aivan hiljaa”, hän kertoo.
Nuorten kohtalo suurin huoli
Pakolaisten suurin huoli on lasten ja nuorten tulevaisuus. Yli kolmasosa pakolaislapsista ja -nuorista on nyt koulutusjärjestelmän ulkopuolella. Luokkahuoneet ovat pullollaan, ja kouluun pääsy edellyttää esimerkiksi henkilötodistuksia, joita kaikilla ei ole mukanaan. Useimmat eivät uskoneet sodan venyvän vuosikausien mittaiseksi.
Za’atarissa Fatimasta tuntui aluksi, että kaikki unelmat olivat kuolleet. Vanhemmat kuitenkin kannustivat häntä Kirkon Ulkomaanavun sirkuskouluun.
Nyt hän työskentelee osa-aikaisesti nuorten tyttöjen ohjaajana – ja on päässyt yliopistoon lukemaan sairaalahallintoa. Siitä hän kiittää sirkuksen elämään tuomaa järjestystä ja itseluottamusta.
Harrastuksilla ylläpidetään toivoa, ja Ulkomaanapu järjestää sirkuksen lisäksi muun muassa jalkapalloa, musiikkia ja shakkia.
”Saavuttuani leiriin, olin vihainen. Sirkuksen ansiosta olen löytänyt toivon, hymyn ja ilon uudelleen”, Fatima sanoo.
Rakkauden paluu Syyriaan
Fatima ja Mona työskentelevät Kirkon Ulkomaanavun sirkuksen ohjaajina. Sirkuksessa tytöt ja pojat harjoittelevat päivittäin omissa vuoroissaan ja oppivat huimia temppuja.
Mohammed menestyi aluksi hyvin jordanialaisen koulun kuudennella luokalla. Syksyllä hän joutui silti jättämään koulun kesken ja tekee nyt 11-tuntisia päiviä siivoojana. Isän palkka tarjoilijana ei riitä laskuihin.
Yli 60 prosenttia syyrialaisperheistä on riippuvaisia töissä käyvistä lapsista. Mohammed ei kuitenkaan ole lannistumassa. Pitkän keskustelun jälkeen hän paljastaa suurimman haaveensa.
”Se on ehkä hiukan vaikea”, hän varoittaa. ”Mutta haluan Syyrian presidentiksi.”
Mohammed seuraa uutisia, keskustelee aikuisten kanssa sodasta ja tutustuu ikäisiinsä lapsiin. Hän sanoo verkostoituvansa ja tietää siksi, mitä Syyria tarvitsee.
”Talonsa menettäneet tarvitsevat uuden kodin ja kaikille syyrialaisille kuuluu koulutus ja työpaikka.”
Sota on Mohammedin mielestä paaduttanut syyrialaisten sydämet. Ennen sotaa ne olivat täynnä rakkautta. Nyt tämä rakkaus on palautettava.
Mohammed saa voimia äidiltään. He lohduttavat vuoroin toisiaan. Äiti toistaa usein Mohammedille, että huomenna on parempi päivä. Mohammedin suosikkihetkiä ovat, kun hän joskus saa äitinsä nauramaan.
”Jos murehdimme vain menneitä, voimme samalla unohtaa tulevaisuuden.”
Osallistu Yhteisvastuukeräykseen ja mahdollista toivo Mohammedille ja Fatimalle osoitteessa yhteisvastuu.fi. Alla olevista videoista voit katsoa heidän tarinansa.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
Opetusalan asiantuntijaverkosto INEE (Inter-Agency Network for Education in Emergencies) on julkaissut opettajankoulutukseen suunnitellun materiaalipaketin, jonka tavoitteena on kohentaa opetuksen laatua katastrofitilanteissa. Paketti on vapaasti saatavilla INEEn verkkosivuilta.
Koulutuspaketin tavoitteena on valmistaa opettajia työskentelemään humanitaarisissa hätätilanteissa ja tukea heitä itse työssä. Materiaalia on ollut kehittämässä opetusalan ammattilaisia seitsemästä kansainvälisestä järjestöstä. Kirkon Ulkomaanavun lisäksi ryhmässä oli edustettuina International Rescue Committee, Norjan pakolaisapu, Pelastakaa Lapset, Columbian yliopiston opettajainkoulutuslaitos, YK:n pakolaisjärjestö UNHCR sekä Unicef.
Katastrofiolosuhteissa opettajilta vaaditaan erityistä ammattitaitoa, mutta opettajien kouluttaminen on usein puutteellista. INEEn julkaiseman, asiantuntijoiden kokoaman opetusmateriaalin tarkoituksena on paikata tämä puute ja kehittää opetuksen laatua katastrofiolosuhteissa.
”Kyseessä on laaja opettajakoulutuksen kokonaisuus, joka on laadittu joustavaksi niin, että käyttöön voi ottaa tarpeen mukaan pieniäkin osia – esimerkiksi lastensuojelua koulukontekstissa käsittelevän osion. Aineistoa voidaan myös räätälöidä käytettäväksi vaikkapa nuorten opettamiseen”, sanoo Minna Peltola, Kirkon Ulkomaanavun opetusalan erityisasiantuntija.
Materiaali koostuu useasta osiosta, jotka on jaoteltu teemojen mukaan. Teemoja ovat esimerkiksi opettajan rooli ja hyvinvointi, lastensuojelu sekä opetusohjelman suunnittelu. Materiaalin pohjaksi valittiin opettajan työssä vaadittavia avainkompetensseja, joiden ympärille osiot rakennettiin. Koulutuspakettia on jo testattu kentällä Irakissa ja Keniassa.
Kirkon Ulkomaanapu on toteuttanut aineistolla pilottihankkeen Kakuman pakolaisleirillä Keniassa, missä aineistoon on yhdistetty opettajien tukeminen mobiilioppimisen keinoin.
”Seuraavaksi Ulkomaanapu kehittää ohjeistoa opettajien pitkäjänteisempään valmentamiseen. Myös pikakoulutusversio on tekeillä sellaisiin tilanteisiin, joissa koko koulutuskokonaisuutta ei voida kriisitilanteesta johtuen ottaa käyttöön”, Peltola sanoo.
Materiaaleja voidaan käyttää opettajien täydennyskoulutukseen, mutta niiden avulla voidaan kouluttaa myös sellaisia opettajia, joilla ei ole ammattipätevyyttä. Tavoitteena on tarjota katastrofitilanteissa tai pakolaisten parissa työskenteleville opettajille työkaluja, jotka tukevat heitä näissä haastavissa olosuhteissa.
Lisätietoa paketista on saatavilla englanniksi INEEn verkkosivuilta, joilta kokonaisuuden voi myös ladata itselleen.
