Kirkon Ulkomaanapu tukee 4 000 Syyrian sodasta kärsinyttä lasta ja nuorta pääsemään laadukkaan koulutuksen piiriin Haman alueella Syyriassa. KUA sai noin 620 000 euron rahoituksen YK:n Syyrian humanitaarisesta rahastosta tähän työhön.
Syyrian 10 vuotta jatkunut sota on aiheuttanut aikamme suurimman pakolaiskriisin. Noin 6,2 miljoonaa ihmistä on evakossa Syyrian sisällä, ja 12 miljoonaa tarvitsee humanitaarista apua. Ainakin puolet heistä on lapsia.
Sota on raunioittanut Syyrian koulujärjestelmän. Yksi kolmesta koulusta on vaurioitunut pahasti tai tuhoutunut, ja monia kouluja käytetään muihin kuin opetustarkoituksiin, esimerkiksi pakolaiskeskuksina. Monet koulut toimivat kahdessa tai kolmessa vuorossa, jotta mahdollisimman moni lapsi pääsisi kouluun.
Koulutustarpeisiin vastaaminen vaatii nyt kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden yhteistyötä, toteaa Karam Sharouf, Kirkon Ulkomaanavun koulutusohjelman päällikkö Syyriassa.
“Koulutus on avain kokonaisvaltaiseen inhimilliseen, taloudelliseen ja yhteiskunnallisesti kestävään kehitykseen. Siksi Syyrian koulutussektori tarvitsee jatkuvaa tukea ja voimavarojen kehittämistä, jotta se voi osallistua Syyrian jälleenrakennukseen”, Sharouf sanoo.
Sota on vaurioittanuttai tuhonnut joka kolmannen koulun Syyriassa. Kuva: Karam Sharouf.
Koulujen kunnostaminen ja opettajakoulutus edistävät laadukasta koulutusta
Haman maaseutualueen yhteisöissä on arvioiden mukaan tuhat lasta koulun ulkopuolella. Se tarkoittaa, että vain noin 77 prosenttia lapsista on koulussa. Köyhyys ja turvallisuuden puute estävät usein kouluun pääsyn. Pitkittynyt pakolaisuus ja heikot toimeentulomahdollisuudet pakottavat perheet turvautumaan esimerkiksi lapsityöhön ja lapsiavioliittoihin. Tämä on Sharoufin mukaan yleistä maaseudun kylissä, joissa ei ole koulua.
“Näemme paljon lapsiavioliittoja, ja monet perheet turvautuvat lasten työpanokseen, kun perheen isät ovat joko kuolleet tai muualla”, Sharouf sanoo.
Koulut tarjoavat turvallisen ympäristön lapsille ja edistävät heidän hyvinvointiaan, mutta tällä hetkellä ne ovat tupaten täynnä. Kouluista puuttuu lämmitysjärjestelmät ja valtaosasta ikkunat ja ovet sekä opetusmateriaalit. Vessat ja vesipisteet eivät enimmäkseen toimi. KUA kunnostaa koulurakennuksista turvallisia ja esteettömiä, sekä rakentaa niihin saavutettavat ja eri sukupuolet huomioivat wc-tilat.
Tarve opettajakoulutukselle on valtava, sillä opettajien määrä Syyrian koululaitoksessa on tippunut yli puolella viimeisten viiden vuoden aikana. Jäljellä olevat opettajat eivät ole saaneet täydennyskoulutusta sen jälkeen, kun sota alkoi, eikä uusilla opettajilla useinkaan ole pätevyyttä. KUA järjestää opettajille koulutusta esimerkiksi lasten suojelusta ja psykososiaalisesta tuesta. Opettajille jaetaan lisäksi opetusmateriaalipaketteja ja kouluille harrastuspaketteja, joissa on muun muassa askartelutarvikkeita ja urheiluvälineitä.
Hanke keskittyy varmistamaan lasten ja nuorten pääsyn laadukkaan koulutuksen piiriin tarjoamalla tukiopetusta ja nopeutettua opetusta. Nopeutetulla opetuksella autetaan lapsia ja nuoria, joilta on jäänyt kouluvuosia väliin sodan takia, jotta he voivat saavuttaa ikätoverinsa.
“Näin he voivat jatkaa koulunkäyntiä ja pysyä tiedoissa ja taidoissa samalla tasolla kuin ikätoverinsa. Se vähentää riskiä keskeyttää koulunkäynti”, Sharouf sanoo.
Kirkon Ulkomaanavulla on vahva kokemus laadukkaan koulutuksen tarjoamisessa erityisesti katastrofi- ja konfliktiitilanteissa. KUA tekee jo koulutustyötä paikallisten kumppanien kanssa, ja uusi ohjelma vahvistaa KUA:n roolia myös paikallisten järjestöjen tukena.
Opettajat ympäri maailman ovat olleet elintärkeässä roolissa taisteluissa koronavirusta vastaan pandemian aikana. Maailman opettajien päivänä 5. lokakuuta kiitämme kaikkia opettajia upeasta työstä.
Koronavirus julistettiin maailmanlaajuiseksi globaaliksi pandemiaksi 11. maaliskuuta, ja se pakotti koulut sulkemaan ovensa suuressa osassa maailmaa. Erityisesti haavoittuvissa yhteisöissä, kuten pakolaisasutusalueilla, opettajat ovat tehneet työtä etulinjassa pandemian torjumiseksi.
Opettajat tekevät valistustyötä koronaviruksesta ja tartuntojen ehkäisemiseksi. He ovat ottaneet käyttöön uusia opetustapoja tilanteessa, jossa etäopiskelu on ainoa keino jatkaa koulunkäyntiä. Esimerkiksi Ugandassa oli etsittävä uusia keinoja kotona tapahtuvan opiskelun tueksi.
Heikkojen verkkoyhteyksien vuoksi koulut Ugandan pakolaisasutusalueilla ovat turvautuneet radion kautta välitettäviin oppitunteihin. Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on noudattanut Ugandan hallituksen ohjeita sosiaalisten etäisyyksien pitämisestä ja tukenut etäopetusta jakamalla radioita ja kotiopetusmateriaaleja oppilaille ja heidän perheilleen. Radion kautta perheet ovat voineet seurata myös päivityksiä koronatilanteesta ja saavat ajantasaiset ohjeet.
KUA on jakanut 1 403 radiota ja 141 825 opetusmateriaalipakettia pakolaisasutusalueiden oppilaille Ugandassa yhdessä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n, Euroopan Union humanitaarisen avun osaston ja Education Cannot Wait-järjestön kanssa.
Godfrey Baryakaijuka ja Annet Rukundo ovat pitäneet radio-oppitunteja Radio Nyumbani-kanavalla ja tukeneet kotiopiskelua Rwamwanjan pakolaisasutusalueella. He ovat kiertäneet oppilaiden kotona ja tukeneet heitä radiotunteja tukevien kotitehtävien tekemisessä keväästä lähtien.
”Kuljen kodista kotiin, tarkistan tehtäviä, ja autan oppilaita asioissa, jotka tuntuvat heistä vaikeilta. Joskus kävelen hyvin pitkiä matkoja, koska osa oppilaista asuu kaukana sijaitsevissa kylissä. Sää ei aina suosi, liikkuminen on hankalaa, jos on liian kuuma tai sataa rankasti. Radiossa olen opettanut englantia ja matematiikkaa peruskoulun kolmasluokkalaisille.
Me opettajat teemme kovasti töitä säilyttääksemme oppijoiden yhteyden kouluun ja varmistaaksemme, että oppiminen jatkuu. Olen huomannut, että jotkut oppilaistani ovat siirtyneet maataloustöihin, koska koulut ovat olleet pitkään suljettuna. Otan tehtäväkseni olla yhteydessä heihin ja rohkaista heitä jatkamaan opintojaan.
Opettajat noudattavat tarkasti toimia koronaviruksen leviämisen rajoittamiseksi ja muistuttavat myös perheitä turvavälien ja maskien pitämisen tärkeydestä.
Rakastan opettamista, ei edes koulujen koulujen sulkeminen ole vaikuttanut siihen. Nautin opiskelijoideni ohjaamisesta ja haluan myös rohkaista ja lohduttaa heitä. Moni oppilaistani kysyy, avautuvatko koulut enää koskaan ja näkevätkö he enää luokkatovereitaan. Vakuutan heille, että tulee vielä päivä, jolloin kaikki voimme palata kouluun.
Tärkein tehtäväni tämän pandemian aikana on pitää oppilaat motivoituneina ja innokkaina jatkamaan oppimista esteistä huolimatta.”
Annet Rukundo, opettaja
Annet Rukundo. Kuva: Hugh Rutherford / KUA.
”Kun olen yhteydessä oppilaisiini, useimmat heistä kysyvät koska he voivat palata kouluun. Olen tästä hyvin ylpeä, sillä tiedän, että useimmat haluavat palata. Myös vanhemmat ovat olleet hyvin kiinnostuneita lastensa oppimisesta. Kun liikkumisrajoitukset alkoivat pakolaisasutusalueella, useimmat opettajista jäivät myös kotiin. Olimme todella iloisia, kun meidät kutsuttiin takaisin opetustöihin.
Olen pitänyt radiossa englanninkielen tunteja neljäs- ja viidesluokkalaisille. Tuntien aikana yhteisöjen oppilaat saivat soittaa minulle puhelimella ja esittää kysymyksiä lähetyksessä. Ennen kuin kotiopiskelumateriaalit jaettiin ja radiolähetykset aloitettiin, näin että oppilaat kokoontuivat joutilaina koulujen pihoilla. Oppitunnit ovat auttaneet pitämään lapset ja nuoret opintojen parissa kotiopetuksen aikana.
Yksi etäopetuksen haasteista on, että kaikilla oppijoilla ei ole ollut pääsyä radion äärelle. Vaikka radio olisikin käytössä, oppilailla ei ole varaa ostaa puheaikaa puhelimiin, eivätkä he siten voi olla yhteydessä opettajaan. Radion kautta opettaminen on myös opettajakeskeistä, ei oppijakeskeistä.
Luokassa on mahdollista antaa oppilaille enemmän huomiota. Radion kautta en pystynyt varmistumaan siitä, ymmärsivätkö oppilaat opetettavan asian kunnolla. Kun oli aika ottaa vastaan puheluja radiotunnilla, linjat olivat yleensä ruuhkaisia ja oppilaiden oli vaikea tavoittaa opettajaa.
Nyt hoidan etäopetusta yhteisössä ja vierailen oppilaiden luona heidän kotonaan. Opetamme maanantaista torstaihin, ja perjantaisin tapaamme opettajien kesken ja keskustelemme haasteista ja suunnittelemme työtämme. Tapaamme myös muiden koulujen opettajia, jaamme kokemuksia ja improvisoimme yhdessä toimivampia opetustapoja.
Olen iloinen, että koulut avaavat asteittain oviaan lokakuun puolivälissä alkaen loppututkintoon valmistautuvista luokista, kuten Ugandan hallitus on päättänyt. Tiedän, että oppilaat ovat innoissaan ja tulen siitä itsekin iloiseksi.
Koulutus on ratkaisu, kohtaamme sitten tulevaisuudessa mitä tilanteita tahansa.”
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
Kenian koululaiset ovat virittäneet radiot taajuudelle, jolta lähetetään koko maahan opetusohjelman mukaisia oppitunteja. Keniassa hallitus sulki koulut 16. maaliskuuta koronapandemian takia.
Opettajat ovat jatkaneet työtään etulinjassa myös radiostudion ulkopuolella: he ovat pitäneet yllä oppilaiden kosketusta kouluun, tukeneet oppimista ja tehneet työtä estääkseen lapsia keskeyttämästä koulunkäyntiä kokonaan.
27-vuotias Obang Omot Oboya opettaa matematiikka ja tiedeaineita jo viidettä vuotta Kalobeyin peruskoulussa ja huolehtii oppilaistaan myös etäkoulun aikana. Näin hän kertoo kokemuksistaan etäoppimisesta Kakuman pakolaisasutusalueella.
”Vuosi 2020 toi mukanaan ehkä suurimman haasteen, minkä maailman opettajat ovat kohdanneet. Kenia ei ole poikkeus. Jopa opettajat, joilla on vuosikymmenten kokemus, joutuivat opettelemaan uutta: miten tuemme oppijoita, kun he eivät voi tulla kouluun?
Kirkon Ulkomaanapu jakoi aurinkopaneeleilla toimivia radioita Kakuman pakolaisasutusalueella.
Kun koulut suljettiin, opetus siirtyi Keniassa radiolähetyksiin ja virtuaalisille alustoille. Ensimmäinen askel oli varmistaa, että Kakuman pakolaisasutusalueen oppilailla oli mahdollisuus kuunnella kansallisia radiolähetyksiä. Kirkon Ulkomaanapu jakoi perheille radioita, ja aloimme etsiä uusia ratkaisuja radio-opetuksen tukemiseksi, kuten kertaushetkiä ja kotitehtäviä.
Kakuman koulut ovat osoittaneet jokaiselle opettajalle joukon kuuden oppilaan ryhmiä. Yhtä radiota kohden on kuusi oppilasta. Tämä järjestely noudattaa Kenian terveysministeriön ohjeita etäisyyksien pitämisestä, kun KUA:n tukemat opettajat tapaavat jokaisen ryhmän erikseen. Tunnin päätteeksi radio-opettaja yleensä antaa kotitehtäviä. Arvioimme kotitehtävät, ja näin radio-opetus muistuttaa enemmän tavanomaista koulunkäyntiä.
Koska oppilaat eivät voi tulla kouluun, meidän täytyy mennä heidän luokseen.
Matemaattiset kaavat täytyy havainnollistaa
Opettaja Oboya havainnollistaa radio-opetusta liitutaululla.
Ensimmäiset päivät olivat haastavia niin opettajille kuin oppijoillekin. Opettajina olemme henkilökohtaisesti kontaktissa oppilaiden kanssa luokkahuoneessa, vaikka vain kiertelisimme katselemassa mitä he tekevät. Radio-opettajalle se ei ole mahdollista. Omaan rooliini ei tällä hetkellä kuulu opetuksen valmistelu, vaan menen sen mukaan, mitä radio-opettaja on valmistellut.
Aluksi oli vaikeaa pitää oppilaiden kiinnostusta yllä radion välityksellä ja saada luotua rutiini radio-opetuksen seuraamiseen. Autoimme oppilaita virittämään oikean taajuuden.
Pitääkseni oppilaiden tarkkaavaisuutta yllä otan yleensä mukaani liitutaulun ja liituja, jotta voin havainnollistaa opetusta. Oppilaiden täytyy nähdä matemaattiset kaavat, kun he seuraavat matematiikan tuntia. Se auttaa heitä pysymään tarkkaavaisina.
Jaan myös oppitunteja sopiviin osiin ja saavutettaviin tavoitteisiin, ja autan jokaista oppilasta henkilökohtaisesti varmistaakseni, että he ymmärtävät käsitteet. Nyt kaikki ovat jo päässeet kärryille.
Hedelmällistä yhteistyötä opettajien ja vanhempien välillä
Uudet oppimistavat ovat myös tuoneet helpotusta niin opettajille kuin oppilaille verrattuna tavalliseen arkeen. Pystyn nyt aivan eri tavalla vastaamaan jokaisen oppijan tarpeisiin verrattuna luokkahuoneeseen. On helpompaa kuunnella kuuden oppilaan ryhmää kerrallaan kuin 80 oppilasta, joita tapasin opettaa luokassa. Opettajat pystyvät nyt nopeasti tunnistamaan ja tukemaan esimerkiksi hitaita oppijoita.
Nyt opetan päivän aikana 48 oppilasta, jotka on jaettu kahdeksaan ryhmään. Joka päivä on kahdeksan 35 minuutin radio-oppituntia, mikä tarkoittaa, että opetan jokaista ryhmää yhden tunnin ajan. Loppuja 32 luokkani oppilasta opettavat vapaaehtoiset vanhemmat, jotka ovat saanet tehtävään koulutuksen Kirkon Ulkomaanavulta.
Mikä kaikkein tärkeintä, vanhemmat ovat myös osallistuneet lastensa oppimisprosessiin. Teemme enemmän yhteistyötä vanhempien kanssa, sillä he liittyvät seuraan radiotuntien ajaksi ja varmistavat, että lapset tekevät kotitehtävänsä. Vanhemmat ja opettajat tekevät yhteistyötä lasten motivoimiseksi.
Olemme yhteydessä vanhempiin myös Whatsappin kautta, esimerkiksi tallentamalla opetusmateriaaleja puhelimella ja jakamalla niitä perustamiimme WhatsApp-ryhmiin. Oppijoiden täytyy käyttää vanhempiensa laitteita.
Tytöt vaarassa etäopetuksen aikana
Yksi koulun tärkeistä tehtävistä ei etäopetuksessa valitettavasti toteudu: koulu tarjoaa lapsille, erityisesti tytöille, turvallisen tilan. Kun tytöt ovat koulussa, on pienempi todennäköisyys sille, että he joutuvat seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi tai pakotetuiksi naimisiin. Pandemian aikana koulurakennukset eivät suojele tyttöjä.
Jotkut oppilaistani ovat tulleet raskaaksi nyt koulujen ollessa suljettuina. Tästä päättelemme, että kodit ja asuinalueemme eivät ole turvallisia, kun lapset ovat joutilaina. Nämä tytöt tarvitsevat psykososiaalista tukea ja apua jatkaakseen koulunkäyntiä.
Opettaminen on kutsumustyö ja intohimo. Paras maailman opettajien päivän lahja, jonka voin antaa oppilailleni tänä vuonna, on aikani ja kannustukseni etäopetukseen sopeutumisessa.
Toivon, että oppilaani eivät anna tämän vaiheen lannistaa itseään, vaan että he sopeutuvat uuteen normaaliin ja saavuttavat tavoitteensa.”
Opettaja Obang Omot Oboyaa haastatteli KUA:n Kenian toimiston viestintäharjoittelija Elizabeth Oriedi.
Uwase Mbabazi, 13 vuotta, Rwamwanjan pakolaisasutusalue
Uwabe Mbabazi kuuntelee oppitunteja radion välityksellä.
”Kun koulut menivät kiinni, olin huolissani. Tykkään käydä koulussa, sillä siellä voin aina kysyä opettajalta, jos en tiedä jotain. Nyt opetus on jatkunut radion välityksellä ja lisäksi olemme saaneet koulusta tehtäviä kotiin. Kuuntelemme radiosta oppitunteja matematiikasta, englannista, uskonnosta ja yhteiskuntaopista. Kuuntelemme oppitunteja yhdessä ja tunnin jälkeen puhumme siitä mitä olemme kuulleet. Neuvomme toisiamme, jos joku ei ole kuullut tai ymmärtänyt jotain. Etsimme tietoa myös netistä, mutta yhteydet ovat huonot ja aina se ei onnistu.
Kun korona loppuu, menen mielelläni takaisin kouluun! Haluan suorittaa loppuun peruskoulun.”
Charles Muragwa, 13 vuotta, Kyakan pakolaisasutusalue
Charles Muragwa (oikealla) ja muut koululaiset ovat kokoontuneet radion ääreen opiskelemaan.
”Tykkään käydä koulussa, kun siellä on opettajat ja ystäviä. Nyt kun koulut ovat kiinni, opiskelen kotona ja kuuntelen radiosta oppitunteja. Välillä on hankalaa, kun ei voi kysyä opettajalta tarkempaa selitystä, jos ei ymmärrä jotain.
Haluan opiskella, jotta saan tulevaisuudessa hyvän työn ja voin auttaa vanhempiani. Toivon, että pääsemme pian takaisin kouluun ja jatkamaan tavallista opiskelua. Koulussa meillä on enemmän materiaaleja ja opettaja, joka neuvoo ja auttaa.”
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
Kriisi- ja katastrofitilanteissa vastataan ensimmäisenä välittömiin tarpeisiin järjestämällä ihmisille suojaa ja ruokaa. Kriiseillä on kuitenkin taipumus pitkittyä ja esimerkiksi pakolaisuus kestää keskimäärin kaksikymmentä vuotta. On tärkeää, että kriisinkin keskellä lapset pääsevät kouluun ja arki voi jatkua.
Miksi koulunkäynti on niin tärkeää? Lue alta viisi syytä.
Koulutus tuo paremman tulevaisuuden.
Koulutus on tärkeää! Hyvä koulutus mahdollistaa paremmat työllistymismahdollisuudet tulevaisuudessa.
Rebecca käy Kirkon Ulkomaanavun perustamaa koulua Kenian Turkanassa. Rebeccan perhe on pitkään ansainnut toimeentulonsa karjankasvatuksesta, kuten lähes kaikki Turkanan asukkaat. Perhe on kuitenkin menettänyt valtaosan eläimistään karjavarkaille ja seutua vuosia riivanneelle kuivuudelle.
Tytöt ovat seudulla perinteisesti menneet naimisiin jo alaikäisinä, mutta Rebeccan kohdalla vanhemmat ovat päättäneet, että hän ei mene naimisiin ennen kuin on käynyt koulunsa loppuun. Koulutus antaa uusia toimeentulomahdollisuuksia ja paremmat tulevaisuudennäkymät.
”Vanhempani kannustavat minua käymään koulussa. Isona minusta voi tulla opettaja tai lääkäri.”
Koulu tarjoaa lapsille tunteen normaalista arjesta
Koulu tarjoaa lapsille ja perheille rutiineja ja tunteen normaalista arjesta. Jos lapsi on joutunut kokemaan traumaattisia asioita, on koulussa mahdollisuus keskittyä johonkin muuhun.
Ahmad on yksi KUA:n sirkuskouluun osallistuvista syyrialaislapsista Jordanian pakolaisleirillä. Sirkuskoulun avulla lapset pystyvät käsittelemään traumaattisia kokemuksiaan ja saavat elintärkeää iloa ja riemua elämäänsä.
Koulussa saa ystäviä!
Tietojen ja taitojen lisäksi koulussa opitaan olemaan yhdessä muiden kanssa. Koulu on tärkeä osa lapsen sosiaalista elämää ja siellä luodaan loppuelämänkin kannalta tärkeitä ystävyyssuhteita.
Lapset hyppivät narua koulupäivän jälkeen New Fangakissa. Kirkon Ulkomaanapu tukee lasten iltapäivätoimintaa, joka tarjoaa lapsille turvallisen ympäristön vapaa-ajalle. Pelit ja leikit tukevat lasten sosiaalista kehitystä.
Kun lapset ovat koulussa, vanhemmilla on aikaa tehdä töitä
Kun lapset ovat päivisin koulussa, on aikuisilla mahdollisuus keskittyä kotitöihin ja työn tekoon.
Yhdentoista lapsen äiti Florence Mahoro elää Rwamwanjan pakolaisasutusalueella Ugandassa. Lasten koulunkäynti keskeytyi keväällä, kun koulut suljettiin koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Koulujen sulkeutuminen aiheutti Mahorolle paljon huolta. Lapsilla ei ollut päivisin järkevää tekemistä ja heille piti järjestää ruokaa.
Kirkon Ulkomaanavun tukema etäkoulu sisältää radio-oppintunteja ja kotitehtäviä. Etäkoulun alettua lapset pysyivät kotona opiskelemassa. Se helpotti äidin huolta.
”Haluan, että lapseni käyvät koulua ja saavat paremman tulevaisuuden kuin me jotka emme ole pääseet kouluun.”
Koulu suojelee lasten oikeuksia
Koulunkäynti suojaa lasten oikeuksia. Koulujen kiinni oleminen altistaa lapsia työnteolle, teiniraskauksille ja hyväksikäytölle.
Ebola-epidemian aikaan koulut olivat kiinni Länsi-Afrikassa 6–8 kuukautta. Tänä aikana teiniraskauksien määrä kasvoi, esimerkiksi Sierra Leonessa osissa maata jopa 65 prosenttia. Epidemiasta kärsineissä maissa lisääntyivät myös kotiväkivalta ja äitiyskuolleisuus. Lapset kuvailivat joutuneensa ottamaan kotona enemmän vastuuta elannon hankkimisesta perheiden toimeentulon heikennyttyä.
Ugandassa koulut suljettiin maaliskuussa koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Uwasse Mbabazi asuu Rwamwanjan pakolaisasutusalueella, hän jatkoi koulunkäyntiä etäopetuksena Kirkon Ulkomaanavun tukemana.
”Kun korona loppuu, menen mielelläni takaisin kouluun! Haluan suorittaa loppuun peruskoulun.”
Teksti: Noora Pohjanheimo
Kuvat: Tatu Blomqvist, Maria de la Guardia, Hugh Rutherford
Somalian viljelijät ja paimenet seuraavat ilmastonmuutosta aitiopaikalta. Sään ääriolosuhteet vaihtelevat ankarasta kuivuudesta tuhoisiin tulviin. Jäljelle jää yhä vähemmän karjaa ja satoa.
Tilanne on vaikein alueilla, joilla väkivaltaista ekstremismiä viljelevä al-Shabaab on vahvimmillaan ja koulutusmahdollisuudet perinteisesti heikot. Vaihtoehtojen puute johtaa selviytymistaisteluun, jossa valtiota vastaan taistelevaan äärijärjestöön liittyminen saattaa tuntua ainoalta ratkaisulta.
Somalia tasapainottelee nälänhädän partaalla ja vanhemmat pyrkivät pelastamaan perheensä pakenemalla kaupunkeihin. Baidoa on Somalian toiseksi suurin pakolaiskeskittymä pääkaupunki Mogadishun jälkeen. Pakolaisia on arviolta jopa 360 000, enemmän kuin paikallisia asukkaita.
Määrä on kasvanut dramaattisesti vuoden 2017 kuivuuden jälkeen ja pakolaisleirien olosuhteet ovat vaikeat. Kun työtä ei ole, uuden elämän aloittaminen on monelle vaikeaa.
Somalia sulki useimpien muiden maiden tapaan koulunsa keväällä koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Lapset palasivat oppitunneille elokuussa.
Viljelmänsä ja karjansa menettäneet isät kertovat, mitä he toivovat lastensa tulevaisuuden varalle.
Abdibakir Abdinur Aden, 38, ja hänen tyttärensä Falhado, 11.
”Tyttäreni opettaa minulle asioita”
Abdibakir Abdinur Aden, 38. Viiden lapsen yksinhuoltaja.
”Kuivuus pakotti meidät valitsemaan: pako tai kuolema. Meillä ei ollut syötävää eikä juotavaa. Pakenimme tänne Baidoaan kaksija puoli vuotta sitten.
Somaliassa suurin haasteemme onankara sää. Ensin kuivuus vei elinkeinomme. Karjamme kuoli ja viljelmämme kuihtuivat. Tänään uutiset kertovat, että entinen kotiseutumme on tulvien vallassa. Onneksi lähdimme.
Saapuminen Baidoaan avasi silmäni. Koulutettujen ihmisten on paljon helpompaa tulla toimeen, vaikka kärsimme kaikki sään vaihteluista. He pystyvät sopeutumaan uusiin elämäntilanteisiin. He löytävät aina töitä, koska osaavat lukea ja kirjoittaa ja he perustavatyrityksiä.
En itse päässyt kouluun. Kylässäni koulutusta ei arvostettu, sukupolveni tietää vain viljelystä ja karjasta. En enää pysty pitämään huolta perheestäni omin voimin menetettyäni viljelmäni, koska en ikinä saanut käydä koulua ja oppia muuta. En halua, että lapseni joutuvat kokemaan saman.
Elämä pakolaisleirillä on haastavaa. Meillä ei ole sähköä. Vedestä ja terveydenhuollosta on puute. Meillä on kuitenkin koulu ja se on minusta valtava helpotus. Aiemmin lapset leikkivät kadulla, eikä katu ole turvallinen paikka kasvaa aikuiseksi. Aseelliset ääriryhmät rekrytoivat toimettomia nuoria.
Lapseni ovat käyneet koulua muutaman kuukauden. Näen valtavan muutoksen. Heidän elämällään on tarkoitus, ja koulu tuo heille turvaa ja ystäviä. He ovat oppineet myös kurinalaisuutta.
Ihmiset janoavat parempaa tulevaisuutta lapsilleen. Mielestäni erityisesti tyttöjen on tärkeä päästä kouluun. Naiset muuttavat yhteisöjä ja murtavat stereotypioita. Itse opin kaiken äidiltäni. Naiset luovat kodin ilmapiirin, ja siksi on itsestään selvää, että koulutus kuuluu sekä tytöille että pojille.
Tyttäreni Falhado on 11-vuotias ja on toisella luokalla. Kun hän tulee kotiin, hän tekee ahkerasti läksynsä ja kertoo minulle, mitä hän on oppinut. Opin itsekin asioita, ja olen hänestä todella ylpeä.
Kun lapseni valmistuvat koulusta, olen varma, että he pystyvät pitämään huolta itsestään ja perheestään. He voivat tukea yhteisöänsä ja koko Somalian kehitystä.
Paratiisini on sitä, että näen tyttäreni pärjäävän omillaan elämässään.”
Abdullahi Hassan Yusuf, 53, ja hänen tyttärensä Luuley.
”Kaikki hyötyvät siitä, että tytöt opiskelevat”
Abdullahi Hassan Yusuf, 53. Seitsemän lapsen isä.
”Koulu on muuttanut elämämme Baidoassa. Lapsemme ovat käyneet muutaman kuukauden koulua ja jo nyt he osaavat lukea ja kirjoittaa. He ovat parempia keskittymään. Elämä on vakaampaa.
Uskon, että koulutus avaa heille runsaasti mahdollisuuksia, etenkin tytöille. Olin itse viljelijä ja karjankasvattaja ennen kuin menetimme kaiken kuivuuden ja sodan takia. Saavuimme pakolaisina Baidoaan.
Tyttäreni Luuley on kuulovammainen, mutta nyt hänkin pääsee kouluun. Olen onnellinen hänen puolestaan.
Luuley pitää erityisesti englannista ja matematiikasta. Hän on löytänyt kuulovammaisten luokalta ystäviä, ja he leikkivät paljon keskenään esimerkiksi hyppynaruilla. Uudet ystävät vain lisäävät koulunkäynnin merkitystä. Koulu helpottaa vanhempien taakkaa, koska arkemme täällä on täynnä haasteita.
Koulun rehtorin mukaan Luuley on nopea oppimaan. Hän on käynyt koulua neljä kuukautta, mutta selviää hyvin jopa kaikkein vaikeimmista tehtävistä. Hänellä on hyvä englannin sanavarasto.
Lastemme koulunkäyntiä vaikeuttaa se, että kaikki eivät mahdu kouluihin. Tarvitsemme lisää kouluja.
Mikä tahansa yhteisö hyötyy lasten koulunkäynnistä, ja etenkin siitä, että myös tytöt opiskelevat. Heistä kasvaa fiksuja aikuisia, jotka tietävät meitä paremmin, miten kehittää yhteisöä.”
Subane Bulle Aden, 37, ja hänen tyttärensä Nasteho, 12.
”Haluan, että lapseni kulkevat omaa polkuaan elämässä”
Subane Bulle Aden, 37. Kolmen lapsen isä.
”Vähän yli vuosi sitten menetin joka päivä vuohia. Eläimet kuolivat janoon ja nälkään. Lopulta kuivuus vei minulta kaiken omaisuuteni. Olin kylvänyt peltoni suuren sadon toivossa, mutta sateita ei näkynyt. Ruoan ja veden puute olisi voinut maksaa vielä henkemme.
Maaseudulla meidän ei ollut mahdollista käydä koulua – ei minun sukupolvellani eikä lapsillani. Kouluja ei ollut ja ihmiset tiesivät todella vähän mistään muusta kuin viljelystä ja karjankasvatuksesta. Emme esimerkiksi ymmärtäneet, että elinkeinomme katoaisi.
Jos sää muuttuu tulevaisuudessa vakaammaksi, miettisin paluuta. En kuitenkaan tiedä, voiko siihen luottaa. Uskon ennemmin siihen, että koulutus takaa lapsilleni paremman tulevaisuuden.
Koulutus tekee ihmisistä oma-aloitteisempia. Se auttaa selviämään vastoinkäymisistä, kuten näistä sääolosuhteista. Koulutus lisää huomattavasti mahdollisuuksia työllistyä. Menetin itse jo tämän mahdollisuuden. Isänä voin varmistaa, ettei sama tapahdu lapsilleni.
Fakta
Kirkon Ulkomaanapu on perustanut kuusi koulua maan sisäisille pakolaisille Baidoassa. Hätäapuhanke tarjoaa laadukasta koulutusta yli 3 000 lapselle ja nuorelle.
Koulutukselle on valtava kysyntä. Kaksi vuotta sitten pakolaisten asuttamia alueita oli Baidoassa 70, viime vuoden lopussa jo 435.
Äärijärjestö al-Shabaabilla on paljon vaikutusvaltaa kuivuudesta kärsivillä alueilla. Koulutus- ja toimeentulomahdollisuuksien puute on yksi syy, joka voi hyödyttää järjestön rekrytointia.
Minulle on tärkeää, että myös tyttäreni käyvät koulua. Toinen heistä syntyi neljä kuukautta sitten, samoihin aikoihin kuin esikoiseni Nasteho aloitti koulun. Nasteho on 12 vuotta vanha ja hän on kertonut haluavansa opettajaksi. Hän nauttii jokaisesta koulupäivästä, mikä tekee minut iloiseksi.
Kun lapseni valmistuvat, haluan heidän valitsevan oman polkunsa elämässä. Olen varma, että sellainen tulevaisuus on hyödyksi myös minulle ja koko yhteisöllemme.”
Koulun keskeyttäneiden lasten määrä ja koulukiusaaminen ovat vähentyneet ja koulun ilmapiiri on parantunut. Ne ovat isoja muutoksia, jotka Sandaraman kouluun toi opinto-ohjaus.
Peruskoulu kestää Myanmarissa yhtä kauan kuin Suomessa eli yhdeksän vuotta – ellei lapsi joudu käymään jotakin luokkaa kahdesti. Myanmarissa yhdeksännen luokan tarjoavat vain valtion koulut, jotka ovat osittain maksullisia, koska valtio rahoittaa kouluja vain vähän. Se tarkoittaa, että perheiden on sitouduttava lastensa peruskoulun suorittamiseen taloudellisesti. Kaikilla ei siihen ole varaa.
Köyhempien perheiden lapset voivat kuitenkin käydä peruskoulun ensimmäiset kahdeksan luokkaa luostareiden ylläpitämissä kouluissa. Niitä Myanmarissa on 1 600. Luostarikouluissa opetus seuraa valtion opetussuunnitelmaa, mutta koulut toimivat pääosin lahjoitusvaroin ja kunnilta saadun tuen turvin.
Luostarikoulujen oppilaat tulevat usein kodeista, joilla ei ole varaa valtion ylläpitämään kouluun. Luostarikouluissa opiskelusta ei koidu perheille ylimääräisiä kuluja, mutta luostarikoulusta ei saa peruskoulun lopputodistusta.
Tarvitaan kuitenkin paljon työtä ja suunnitelmallisuutta, että lapset pääsevät Myanmarissa peruskoulun viimeiselle luokalle. Myanmarissa koulun keskeyttäminen on yleistä. Lasten koulunkäynti voi keskeytyä, tai jopa loppua, esimerkiksi perheen muuton takia. Monesti myös rahan puute vaikuttaa ratkaisuihin. Perhe voi tarvita lapsen auttamaan elannon hankkimisessa eikä osaa nähdä lapsen koulutusta pidemmän aikavälin ratkaisuna köyhyyteen. Alakoulun viimeisen eli viidennen luokan Myanmarissa suorittaa noin 70 prosenttia lapsista.
Iso osa koululaisista suorittaa alakoulua kauemmin kuin viisi vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että alakoulun viimeisillä luokilla ja yläkoulussa opiskelee paljon eri ikäisiä koululaisia.
Kengät jätetään luokkahuoneen ulkopuolelle.
Tällaisten haasteiden keskellä on paljon kysyntää oppilaanohjauksen ammattilaisille. Heitä on koulutettu Myanmarissa tammikuusta 2018 alkaen.
Kirkon ulkomaanavun hanke on tuottanut Myanmarin suurimmassa kaupungissa Yangonissa tähän mennessä 17 opinto-ohjaajaa. Hankkeessa on mukana neljä paikallisten luostareiden ylläpitämää ja kaksi valtion koulua. Toiveena on, että opinto-ohjauksesta tulee osa Myanmarin kansallista opetussuunnitelmaa.
Opinto-ohjaajien työhön luotetaan
Yangonin länsipuolella Hlain Tharyarin kaupunginosassa sijaitsevassa Sandaraman koulussa on 445 oppilasta ja 18 opettajaa. Opettajista kaksi on kouluttautunut opinto-ohjaajaksi Kirkon ulkomaanavun hankkeesta. Yhteensä Myanmarissa ”opoksi” on nyt kouluttautunut Kirkon Ulkomaanavun tuella 17 opettajaa.
Varsinaisen koulutuksen lisäksi opot ovat saaneet tukea Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoisilta. Työnsä tueksi opot ovat lisäksi saamassa burmankielisen oppaan, jossa on runsaasti konkreettisia ohjeita, koulutunneille tarkoitettuja tehtäviä ja työtä tukevaa tietoa.
Oppilaanohjaajien työhön kuuluu Sandaraman koulussa ryhmätuntien pitäminen 5.– 8.-luokan oppilaille. Lisäksi he tarjoavat kahdenkeskistä ohjausta, johon saavat tarpeen mukaan osallistua myös koulun nuoremmat oppilaat. Oppilaanohjaus ei vielä ole päässyt koulun varsinaiseen lukujärjestykseen, joten opinto-ohjaajat pitävät ryhmätunnit oman opetustyönsä ohessa. Se tarkoittaa heille neljää lisätuntia työtä kuukaudessa.
Koulun johto on kuitenkin jo havainnut opinto-ohjauksen hyödyt ja järjestänyt opinto-ohjaajan ja oppilaan välisille luottamuksellisille keskusteluille oman tilan.
Opoina Sandaraman koulussa toimivat vararehtori U Zaw Min Oo ja luokanopettaja Daw Thidar Aung kertovat, että opinto-ohjaus on auttanut jo muuttamaan useamman lapsen elämän suuntaa. Opinto-ohjauksen ansiosta viisi keskeyttämisvaarassa ollutta koululaista onnistuttiin saamaan takaisin koulunpenkille viime lukuvuoden aikana. Koulun kesken jääminen vaikuttaa lapsen ja nuoren koko elämään ja esimerkiksi toimeentulomahdollisuuksiin.
Hlain Thayarin koulun vararehtori U Zaw Min Oo antaa opinto-ohjausta eri luokille neljästi kuussa.
Tuoreet opinto-ohjaajat ovat jakaneet oppejaan positiivisten keinojen käytöstä ryhmänhallinnassa, oppilaskeskeisistä opetusmenetelmistä ja yhteishenkeä parantavasta toiminnasta muillekin koulun opettajille.
”Aiemmin koulussa oli usein oppilaiden välisiä tappeluita ja kiusaamista sekä rauhattomuutta. Nyt koulussa on opiskelurauha ja opettajat voivat paremmin keskittyä opettamiseen”, kertovat luokanopettajat Daw Wah Wah Khaing sekä Daw Su Su Hlaing.
Opettajat kertovat, että koulun ilmapiiriä ja työrauhaa on yritetty ennenkin parantaa. Hankkeen myötä työ on kuitenkin ollut systemaattista, mikä on tuonut todellisen muutoksen koulun arkeen.
Luokanopettajat ilmaisivat koko koulun opettajien puolesta kiitokset opinto-ohjauksesta saadulle hyödylle. He toivovat, että kaikki opettajat saisivat mahdollisuuden osallistua kursseille, joissa opitaan pedagogisesti tärkeää tietoa lapsen kehityksestä, yhteistyötaitoja ja positiivisia keinoja ylläpitää työrauha luokassa.
Vanhempainilta ratkaiseva askel tulevaisuuteen
Kirkon Ulkomaanavun tukemina opinto-ohjaajiksi valmistuneet U Zaw Min Oo ja Daw Thidar Aung järjestivät Sandaraman koulussa kahdeksannen luokan oppilaiden vanhemmille vanhempainillan, jonka tarkoituksena oli vakuuttaa perheet siitä, että lapsen kannattaa antaa suorittaa peruskoulu loppuun. Arvovaltaansa tilaisuuden järjestämisessä käytti myös koulun rehtori, johtajamunkki Ven. Sandarwara.
Myös oppilaat osallistuivat vanhempainiltaan. He olivat valmistelleet puheenvuoroja, joissa kertoivat toiveistaan jatkaa koulunkäyntiä. Peruskoulun suorittaminen vaatii, että oppilaat siirtyvät yhdeksänneksi eli viimeiseksi vuodeksi luostarikoulusta maksulliseen valtion kouluun. Monelle köyhälle perheelle se tarkoittaa ison summan sijoittamista lapsen koulunkäyntiin.
Vanhempainiltaan osallistuneet vanhemmat saivat päättää, antaisivatko he lapsensa jatkaa koulunkäyntiä. Suostumuksen merkiksi vanhempien piti ottaa askel eteenpäin. Lähes kaikki vanhemmat ottivat ratkaisevan askeleen eteen. Se tarkoittaa, että heidän lapsensa saavat valmistua peruskoulusta ja turvaavat sillä tavalla itselleen myös mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen.
Teksti ja kuvat: Hanna Päivärinta
Kirjoittaja toimi Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Myanmarissa keväällä 2020.
Kirkon ulkomaanavulla on opinto-ohjauksen hankkeet käynnissä Kambodžassa ja Myanmarissa. Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoiset tukevat hankkeiden toteutusta.
Koulunkäynti merkitsee lapsille ja nuorille paljon muutakin kuin oppitunneille osallistumista. Koulut tarjoavat turvaa ja suojelevat hyväksikäytöltä ja väkivallalta.
Koronavirus on aiheuttanut ennennäkemättömän tilanteen, jossa suurin osa maailman lapsista ja nuorista on joutunut keskeyttämään koulunkäynnin. UNESCOn mukaan koulujen sulkeminen koskee jo 90 prosenttia kaikista maailman koululaisista. Luvun on arvioitu vielä nousevan.
Näistä 1,54 miljardista lapsesta ja nuoresta hiukan alle puolet, 743 miljoonaa, on tyttöjä. Tytöistä yli 111 miljoonaa asuu vähiten kehittyneissä maissa, joissa kouluun pääsy oli jo ennen kriisiä vaikeaa.
Lisäksi yhdeksän kymmenestä maailman 1,8 miljardista nuoresta elää kehittyvissä maissa, joissa mahdollisuudet etäopetukselle ovat heikot.
Kun koulut sulkeutuvat, lapset ja nuoret eivät enää vietä päiviään ikäistensä seurassa eivätkä he ole opettajien valvonnassa. Ilman koulussakäyntiä moni jää myös ilman kouluruokailua ja terveydenhuoltoa.
Kukaan ei tiedä, kuinka pitkään pandemia jatkuu. Viikkojen sijaan kyse on todennäköisesti kuukausista.
Mitä opimme ebolasta?
Ebola-epidemian aikaan koulut olivat kiinni Länsi-Afrikassa 6–8 kuukautta. Tänä aikana teiniraskauksien määrä kasvoi, esimerkiksi Sierra Leonessa osissa maata jopa 65 prosenttia. Epidemiasta kärsineissä maissa lisääntyivät myös kotiväkivalta ja äitiyskuolleisuus.
Lasten ja nuorten kokemuksia ebolan aikana on selvitetty lukuisilla kansainvälisillä tutkimuksilla. Kun lapsia haastateltiin tutkimuksia varten, ilmeni suora yhteys koulujen sulkemisen ja lapsityön lisääntymisen välillä. Lapset kuvailivat joutuneensa ottamaan kotona enemmän vastuuta elannon hankkimisesta perheiden toimeentulon heikennyttyä.
Kun lapsilta ja nuorilta kysyttiin, mikä heitä huolestutti ebola-epidemiassa eniten, heidän päällimmäisin huolensa oli koulujen sulkeutuminen sekä sen vaikutukset heidän tulevaisuudelleen. Lapsia pelotti palata kouluun, koska he pelkäsivät ebolan leviävän niissä edelleen. Sama riski on olemassa nykytilanteessa koronaviruksen tapauksessa.
Etäopiskelu oli vähäistä ebolasta eniten kärsineissä Liberiassa, Sierra Leonessa ja Guineassa. Vain 30–40 prosenttia lapsista sanoi opiskelleensa epidemian aikana kotona. Opiskelu oli lähinnä vanhojen muistiinpanojen lukemista. Suurin osa vanhemmista ei osaa lukea tai kirjoittaa, joten he eivät pystyneet tukemaan lapsiaan etäopiskelussa.
Ebola-alueilla toteutettiin jonkin verran etäopiskelua radion avulla. Se ei kuitenkaan osoittautunut aina hyväksi keinoksi. Kaikkien lasten vanhemmilla ei ollut varaa ostaa radiota tai pattereita, eikä useampi naapuruston lapsi voinut kokoontua yhden radion ympärille kokoontumisrajoitusten vuoksi.
Koulujen sulkeutumiseen voidaan valmistautua esimerkiksi oppimateriaaleja etukäteen koteihin varaamalla.
Koronaviruksen aiheuttamat koulujen sulkemiset tulivat monissa maissa yllätyksenä, Suomi mukaan luettuna, eikä siihen ehditty valmistautua. Mitä matalamman tulotason maasta on kyse sitä vaikeampaa etäoppimisen järjestäminen on. Viimeistään korona on opettanut, että kaikissa maissa on jatkossa varauduttava paremmin poikkeustiloihin.
Oppimisen jatkuttava, vaikka koulut sulkeutuvat
Etäopetus voi olla laadukasta, jos se on huolellisesti valmisteltu. Matalan tulotason maissa kaikki etäoppimisen tavat, jotka edellyttävät internetin käyttöä, ovat oppijoille vaikeasti saavutettavissa ja usein kalliita ja monimutkaisia käyttää.
Kotona tapahtuvaa oppimista on kuitenkin tärkeää tukea, jotta koulupudokkaita tulisi mahdollisimman vähän. Radiolähetykset ovat edelleen kustannustehokkain etäopetuksen ratkaisu, joka tavoittaa suurimman määrän lapsia ja nuoria. Ebolan aikaan peilaten on tärkeää varmistaa, että mahdollisimman monella perheellä olisi radio kotona. KUA jakaa perheille aurinkoenergialla latautuvia radioita, jotta lapset pääsisivät etäopetuksen piiriin.
Yhteyden säilyttäminen kouluun on tärkeää, jotta koulunkäynti jatkuu myös kriisin jälkeen. Mitä pidempään lapset ja nuoret ovat pois koulusta sitä todennäköisempää on, että he eivät enää palaa.
Opetusministeri Li Anderssonin kehotus pätee kaikkiin maihin: täytyy tähdätä siihen, että oppiminen jatkuu poikkeustilasta huolimatta, vaikka opetussuunnitelmiin kirjattuihin tavoitteisiin ei välttämättä päästäisi.
WhatsApp avuksi opettajien kouluttamisessa
Poikkeustilan aikana on tärkeää säilyttää yhteys oppilaiden lisäksi opettajiin. Näin valmistaudutaan koulujen uudelleen avautumiseen kriisin päätyttyä.
Bangladeshissa KUA valmistautuu aloittamaan opettajien kouluttamisen WhatsAppin välityksellä. Etäkoulutuksen avulla opettajat kehittävät ammattitaitoaan, pysyvät motivoituneina ja pitävät yhteyttä toisiinsa.
WhatsAppin välityksellä jaetaan myös tietoa viruksen leviämisen estämisestä. Samaa tietoa opettajat voivat jakaa omissa yhteisöissään.
On tärkeää katsoa jo eteenpäin ja valmistautua kouluihin palaamiseen. Opetusta joudutaan mahdollisesti nopeuttamaan ja oppisisältöjä kertaamaan, ja valmistautua tarjoamaan myös psykososiaalista tukea.
Koulutus, myös etäopetuksena, antaa kriisin aikana toivoa paremmasta tulevaisuudesta, mikä on erityisen tärkeää lapsille ja nuorille. Oppimisen ja käsienpesun pitää nyt jatkua.
Aiemmin Bangladeshin hallitus on kieltänyt rohingyalapsia käymästä koulua, koska se lisäisi rohingyapakolaisten todennäköisyyttä jäädä maahan pysyvästi.
Bangladeshin hallitus ilmoitti keskiviikkona, että maan pakolaisasutusalueella elävät rohingyalapset saavat viimein alkaa käydä koulua. Hallituksen suunnitelmien mukaan virallista kouluopetusta saavat 11–14-vuotiaat rohingyalapset.
Tuleva opetus noudattaa rohingyojen lähtömaan Myanmarin opetussuunnitelmaa ja sitä järjestetään myanmarin kielellä.
Maailman köyhimpiin valtioihin kuuluva Bangladesh on elokuun 2017 jälkeen ottanut vastaan lähes miljoona rohingyapakolaista naapurivaltio Myanmarista, jossa rohingyoihin kohdistuu vainoa. Bangladeshin kaakkoisosassa sijaitseva Cox’s Bazar on maailman suurin pakolaisleiri.
”Tuntemukset pakolaisleirillä ovat varovaisen optimistisia sekä pakolaisten että avustusjärjestöjen keskuudessa. Monien vanhempien ja lasten tarpeet ja toiveet on viimein kuultu”, sanoo Minna Peltola, Kirkon Ulkomaanavun opetusalan erityisasiantuntija.
Tähän mennessä vain noin neljännes pakolaisleirin kouluikäisistä lapsista on voinut saada opetusta pakolaisasutusalueen tilapäisissä koulukeskuksissa. YK ja muut kansainväliset järjestöt ovat olleet huolissaan satojen tuhansien rohingyalasten jäävän kokonaan ilman koulutusta.
Peltolan mukaan Kirkon Ulkomaanapu on yhdessä muiden maassa toimivien järjestöjen kanssa nostanut vaikuttamistyössään voimakkaasti esiin rohingyalasten oikeutta oppia.
”Bangladeshin hallituksen päätös on tulosta systemaattisesta ja koordinoidusta yhteistyöstä eri toimijoiden kesken”, Peltola sanoo.
Haasteita on kuitenkin vielä edessä. Pakolaisasutusalueen koulut esimerkiksi tarvitsevat riittävän koulutettuja opettajia, jotka osaavat opettaa myanmarin kielellä sekä käyttää Myanmarin opetussuunnitelmaa.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on työskennellyt Bangladeshissa Cox’s Bazarin pakolaisleirillä kriisin alkuvaiheista lähtien. KUA:n ja sen tanskalaisen sisarjärjestön yhteisessä hankkeessa annetaan luku-ja laskutaito-opetusta, elämäntaitoneuvontaa, ammatillisten taitojen koulutusta sekä psykososiaalista tukea sukupuoleen kohdistuvaa väkivaltaa kokeneille murrosikäisille tytöille ja aikuisille naisille.
Bangladeshin hallitus on lisäksi antanut luvan ammatillisen koulutuksen järjestämiseen yli 14-vuotiaille rohingoille. Taitojen oppiminen antaa nuorille mahdollisuuden tulla tuottaviksi yhteiskunnan jäseniksi. Aikuisuuden kynnyksellä olevat nuoret kärsivät kriiseissä suunnattomasti ja ovat suurimmassa riskiryhmässä, mikäli heille ei tarjota tulevaisuudennäkymiä.
”Olemme luoneet opetussuunnitelman, joka on ainoa Bangladeshin pakolaisasutusalueen rohingyanuorille tehty opetussuunnitelma. Koulutamme myös naisopettajia, koska se lisää tyttöjen koulutusta ja antaa heille tärkeitä roolimalleja ympäristössä, joka tarjoaa hyvin vähän tulevaisuudennäkymiä”, Peltola sanoo.
Suomen ammatilliset opettajakorkeakoulut ja Kirkon Ulkomaanapu (KUA) ovat aloittaneet yhteistyön suomalaisen koulutusosaamisen tarjoamiseksi kehittyviin maihin.
Haaga-Helian, Hämeen (HAMK), Jyväskylän (JAMK), Tampereen (TAMK) sekä Oulun (OAMK) ammatilliset opettajakorkeakoulut allekirjoittivat sopimuksen 15.1.2020 Kirkon Ulkomaanavun kanssa yhteistyön aloittamisesta.
Yhteistyön tavoitteena on kehittää ammatillista koulutusta Kirkon Ulkomaanavun ohjelmamaissa. KUA toimii monissa maailman hauraimmissa maissa, joissa ammatillinen koulutus ja opettajakoulutus on puutteellista tai sitä ei järjestetä ollenkaan.
”Joissakin maissa on mahdollista luoda jopa koko maan kattava ammattikoulutusjärjestelmä, koska sitä ei käytännössä ole olemassa. Suomi pystyy nopeastikin saamaan merkittävän muutoksen aikaan esimerkiksi Etelä-Sudanissa, koska toimijoita on vähän ja halu kehittyä kova”, sanoo Tomi Järvinen, KUA:n kansainvälisen työn johtaja.
Koulutusyhteistyö tulee pitämään sisällään muun muassa opinto-ohjaajien ja ammattikoulujen opettajien koulutusta, tutkimusyhteistyötä, suomalaisten ammattikorkeakoulututkintojen viemistä sekä opetussektorin ja ammatillisten koulutusten opetussuunnitelmien kehittämistä yhteistyössä paikallisten ministeriöiden kanssa.
”Kun Suomessa lähdettiin aikanaan kehittämään ammatillista koulutusta, haettiin silloinkin vaikutteita ulkomailta. Tarkoituksenamme ei ole viedä tai kopioida suomalaista järjestelmää minnekään sellaisenaan, vaan olla mukana rakentamassa kehittyvien maiden omia järjestelmiä”, sanoo Jari Laukia, Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun johtaja.
Nuorisotyöttömyys kasvava ongelma
Tarpeet ammatilliselle koulutukselle ovat globaalisti valtavat. Yhdeksän kymmenestä maailman 1,8 miljardista nuoresta elää kehittyvissä maissa. Pelkästään Afrikassa työmarkkinoille tulee vuosittain yli 10 miljoonaa nuorta, mutta uusia työpaikkoja syntyy mantereella vain kolme miljoonaa vuodessa. YK:n (2019) mukaan nuori päätyy kaksi kertaa todennäköisemmin työttömäksi aikuiseen verrattuna.
”Monessa Afrikan maassa osaajat yrityksiin haetaan ulkomailta, osittain siksi että maissa ei ole ammattikoulutettua työvoimaa. Koska ei ole ammatillista koulutusta tarjoavia oppilaitoksia, paikallisella nuorisolla ei ole myytävää osaamista ja he päätyvät työttömiksi”, sanoo Carita Cruz, KUA:n koulutusasiantuntija.
Toimettomien nuorten kasvava joukko ei ole pelkästään elinkeinoelämän ongelma. On tutkittu, että moniin ääriliikkeisiin liittymisen taustalla on ensisijaisesti tarve työllistymiselle.
Onneksi monet valtiot ovat heränneet siihen, että ammattikoulutusta tarvitaan. Suomalaista opetusosaamista on jo viety menestyksekkäästi kehittyviin maihin, ja uudet yhteistyön muodot mahdollistavat toiminnan huomattavan kasvattamisen tulevaisuudessa.
”Meillä on Suomessa ainutlaatuinen opettajienkoulutusjärjestelmä. Tällainen järjestelmä olisi sovellettavissa myös ulkomailla. Nyt voisi olla aika yhteiselle konseptille”, sanoo Martti Majuri Hämeen ammattikorkeakoulusta.
Lisätietoja:
Carita Cruz, Kirkon Ulkomaanavun koulutusasiantuntija
p. 040 183 6709
carita.cruz[at]kua.fi
Hanna Ilola, (TAMK) ammatillisten opettajakorkeakoulujen yhteistyö
p. 0400 263 675
hanna.ilola[at]tamk.fi
