Tutkimus: Suomi ja muut Pohjoismaat unohtavat naiset ilmastorahoituksessaan
Kehittyvien maiden naiset ovat miehiä vähemmän koulutettuja ja siksi riippuvaisempia pienviljelystä ja alttiimpia ilmastonmuutoksen aiheuttamille riskeille.
TIISTAINA JULKAISTU tutkimus paljastaa, että tasa-arvon mallimaina tunnetut Pohjoismaat eivät huomioi riittävästi naisten aseman parantamista kehittyville maille antamassaan ilmastorahoituksessa. Vain puolet rahoituksesta ottaa huomioon naisten aseman parantamisen, vaikka naiset ovat alttiimpia ilmastonmuutoksen aiheuttamille riskeille. Naiset ovat miehiä köyhempiä, ja he saavat usein toimeentulonsa pienviljelystä, joka on riippuvainen paikallisista sääoloista. Naiset ovat vähemmän koulutettuja, ja heillä on siksi miehiä heikompi mahdollisuus saada tietoa esimerkiksi ilmastoriskeihin varautumisesta. Naisia ei myöskään kuunnella päätöksenteossa.
Pohjoismaista Ruotsi on kärjessä tasa-arvon edistämisessä: sen hankkeista yli 80 prosenttia kohdistuu naisten aseman parantamiseen. Suomen ilmastorahoituksessa osuus jää reilusti alle puoleen hankkeista.
Tutkimuksen on teettänyt kirkollisten kehitys- ja humanitaarisen avun toimijoiden kansanvälinen ACT-allianssi, ja Suomesta tutkimuksessa olivat mukana Suomen Lähetysseura ja Kirkon Ulkomaanapu.
”Ilmastokriisin vaikutukset koettelevat erityisesti naisia.”
”Tulos on huolestuttava, sillä ilmastokriisin vaikutukset koettelevat erityisesti naisia. Naisten on arvioitu kuolevan 14 kertaa todennäköisemmin ilmastonmuutoksen seurauksena, koska lapset jäävät usein naisten huolehdittaviksi eivätkä he siksi ole niin vapaita pakenemaan luonnonkatastrofeja kuin miehet”, sanoo tutkimuksen ohjausryhmään kuulunut Lähetysseuran johtava vaikuttamistyön asiantuntija Niko Humalisto.
Järjestöjen työ tuloksekkainta tasa-arvon edistämisessä
Tutkimus paljastaa, että kansalaisjärjestöjen toteuttamat ilmastohankkeet ovat tasa-arvon edistämisessä tehokkaimmat. Sen sijaan yksityisen sektorin hankkeet laahaavat peränpitäjinä.
”Suomen ja muiden Pohjoismaiden on arvioitava kriittisesti, mitä kanavia pitkin rahoitusta halutaan tulevaisuudessa kanavoida.”
”Suomen ja muiden Pohjoismaiden on arvioitava kriittisesti, mitä kanavia pitkin rahoitusta halutaan tulevaisuudessa kanavoida. Järjestöt ovat tehneet pitkään työtä tasa-arvon edistämiseksi, mikä näkyy tutkimuksen tuloksissa, sanoo Kirkon Ulkomaanavun ilmastotyön asiantuntija Aly Cabrera.
Tutkimuksessa tarkasteltiin numeerisen datan lisäksi hankkeiden laadullista toteutumista. Tutkimuksen mukaan hankkeita suunniteltaessa naiset näyttäytyvät kyllä hyödynsaajina, mutta heitä ei osallisteta johdonmukaisesti hankkeen varsinaisiksi toteuttajiksi. Siksi hankkeet voivat lisätä naisten haavoittuvuutta ja vahvistaa naisten asemaan ja osallistumismahdollisuuksiin haitallisesti vaikuttavia rakenteita.
Suomen tulisi asettaa konkreettiset tavoitteet ja kehittää ilmastorahoitusta Pohjoismaiden kanssa
Tutkimus osoittaa useita keinoja, joilla voidaan varmistaa ilmastorahoitushankkeiden tuki köyhien maiden naisille. Suomessa tasa-arvo tulisi ottaa selkeäksi ohjaavaksi periaatteeksi ulkoministeriön ilmastorahoitusta koskevassa suunnitelmassa ja asettaa konkreettiset tavoitteet, joiden edistymisestä raportoitaisiin läpinäkyvästi, esimerkiksi osana ilmastovuosikertomusta.
Kansainväliset pankit ja rahoituslaitokset voisivat edistää tehokkaammin naisten aseman parantamista.
Kirkon Ulkomaanapu ja Suomen Lähetysseura peräänkuuluttavat Pohjoismaisen yhteistyön tärkeyttä, jotta kaikki ilmastorahoitetut hankkeet huomioisivat tasa-arvon ja naisten aseman edistämisen. Glasgow’n ilmastoneuvotteluissa rahoitus on yksi avainkysymyksistä, minkä ohella Pohjoismaat voisivat vaikuttaa kansainvälisiin pankkeihin ja rahoituslaitoksiin, jotta nämä heikosti tasa-arvoa edistävät toimijat tukisivat hankkeissaan YK:n ilmastosopimuksen tavoitteita ja edistäisivät tehokkaammin naisten aseman parantamista.
Ilmastorahoitus perustuu Pariisin ilmastosopimukseen, jossa vahvistettiin rikkaita teollisuusmaita koskeva velvoite mobilisoida vuoteen 2020 mennessä yhteensä 100 miljardia dollaria ilmastotoimiin köyhissä maissa ja ilmastonmuutokselle alttiissa saarivaltioissa. Ilmastorahoituksella tuetaan maailman köyhimpiä puhtaaseen energiaan siirtymisessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.
Lähetysseuran Niko Humalisto osallistuu Glasgow´n ilmastokokoukseen paikan päällä 7.11.-14.11.2021.
Lisätiedot:
Johtava vaikuttamistyön asiantuntija, dosentti Niko Humalisto, Suomen Lähetysseura, niko.humalisto(at)suomenlahetysseura.fi, puh. +358 40 7574 036.
Ilmastotyön asiantuntija, Aly Cabrera, Kirkon Ulkomaanapu, aly.cabrera(at)kua.fi, puh. +358 50 5057 855 (englanniksi)
Tätä palloa tallaavista noin puolet on naisia. Miltä maailma kuulostaisi, jos väestön toinenkin puolikas pääsisi täysivaltaisesti ääneen? Kysyy Tekoja-lehden toimituspäällikkö Ulriikka Myöhänen.
KUN KORONASTA tuli koko maailman puheenaihe maaliskuussa 2020, tein töitä ulkomaantoimittajana. Seurasin uutisia Syyrian Idlibin hauraasta tulitauosta. Miljoonan pakolaisen maakunnassa pelättiin tartuntoja.
Sain WhatsAppilla yhteyden syyrialaiseen perheenäitiin, joka kertoi minulle sodasta ja lastensa kuulumisista. Yhteyksien avulla 2 800 kilometrin välimatka Helsingin ja Idlibin välillä tuntui kaventuvan hetkessä.
Haastattelun jälkeen olin tyytyväinen. Konfliktiuutisia hallitsevat usein maskuliiniset aiheet kuten tulitauot ja hyökkäykset, ja tapahtumista kertovat useammin miehet kuin naiset tai vähemmistöt.
Kerrankin sain haastattelun tavalliselta perheenäidiltä! Monta tarinaa jää kertomatta nimenomaan siksi, etteivät naiset tavalla tai toisella pääse ääneen.
SUKUPUOLTEN VÄLILLÄ on digikuilu, joka ruokkii epätasa-arvoa. Kansainvälisen televiestintäliiton mukaan 41 prosenttia kehittyvien maiden naisista pääsee verkkoon. Miehillä vastaava luku on 53 prosenttia. Vertailun vuoksi: Suomessa ainakin 92 prosenttia väestöstä käyttää tänä päivänä nettiä.
Mobiiliverkkooon pääseviä naisia on maailmassa 234 miljoonaa vähemmän kuin verkkoon pääseviä miehiä, kertoo matkapuhelinoperaattoreita edustavan GSMA:n raportti. Nainen myös omistaa älypuhelimen miestä epätodennäköisemmin.
Nainen myös omistaa älypuhelimen miestä epätodennäköisemmin.
Unicefin kirjallisuuskatsauksen mukaan myös alaikäisillä tytöillä on poikia huonommat mahdollisuudet päästä yhteyksien äärelle.
Se tarkoittaa esimerkiksi, etteivät tytöt pääse käsiksi tietoon samalla lailla kuin pojat ja etteivät tytöt osallistu somessa käytävään keskusteluun samoin kuin pojat. Kuilu näkyy erityisen selkeästi Aasian maissa kuten Nepalissa ja Bangladeshissa.
Tätä palloa tallaavista noin puolet on naisia. Miltä maailma kuulostaisi, jos väestön toinenkin puolikas pääsisi täysivaltaisesti ääneen?
KOULUTUS PARANTAA digitaalista lukutaitoa – siis siitä, että osaa navigoimaan digiviidakossa, ymmärtää sen sisältöjä ja myös arvioi niitä kriittisesti. Korona-aika vauhditti digikehitystä Kirkon Ulkomaanavun hankkeissa. Esimerkiksi Jordaniassa kyberturvallisuuskoulutuksen 1219 osallistujasta puolet oli naisia.
Digitaidot ovat entistä tärkeämpiä myös toimeentulon kannalta. YK on arvioinut, että 90 prosenttia työpaikoista pitää sisällään jonkinlaisen digitaalisen elementin.
Jos tytöt ja naiset eivät pääse yhdenvertaisina opettelemaan laitteiden ja yhteyksien käyttöä, heillä on tulevaisuudessa vähemmän työhön liittyviä mahdollisuuksia.
MAALISKUUSSA 2020 yhteydet ja viestittelysovellus auttoivat minua saamaan esiin syyrialaisen naisen äänen. Uutisjuttuni ei muuttanut isossa kuvassa sitä, kuka esimerkiksi Syyrian konfliktista puhuu. Ilmestymispäivänään se kuitenkin toi tervetullutta näkökulmaa jo tuolloin lähes vuosikymmenen mittaiseen konfliktiin.
Äiti kertoi konfliktin etenemiseen liittyvistä havainnoistaan siinä missä uutistoimistojen haastattelemat kenraalitkin, mutta lähestymistapa oli inhimillinen. Hän ei puhunut kasvottomista sodan uhreista vaan omista lapsista, pikkutytöistä ja -pojista.
Juttu olisi jäänyt tekemättä, jollei meillä molemmilla olisi ollut älypuhelinta ja verkkoyhteyttä sekä taitoja niiden käyttämiseen. Työ digitasa-arvon parissa jatkukoon, sillä etäyhteydet ovat tulleet jäädäkseen.
Juttu on julkaistu alun perin Tekoja-lehdessä 2/2021. Syksyn lehti kantaa teemaa Digi, teknologia ja kehitys.
Afganistanin saavutusten pelätään murentuvan, mutta lukutaitoa ei voi ottaa pois
Maan sisäisiä pakolaisia Afganistanissa. Kuva: CWS Asia
Afganistanin hallituksen romahdettua kansainvälisessä yhteisössä on käyty paljon tarpeellista itsetutkiskelua. Ulkoapäin pakotettu valtion rakentaminen epäonnistui pahasti. Taleban pitää 20 vuoden jälkeen taas valtaa Afganistanissa – jäikö mitään saavutuksia jäljelle?
Afganistanin kehitysyhteistyössä on puhuttu paljon koulutuksesta ja erityisesti tyttöjen koulutuksesta. Talebanin edellisellä valtakaudella tytöt suljettiin pitkälti koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle, joten tyttöjen kouluttamisella on ollut myös valtava symbolinen merkitys.
Juuri naisten ja tyttöjen oikeuksien suhteen kansainvälisen kehitysyhteistyön saavutukset Afganistanissa ovat kiistattomat. Ja näiden saavutusten murentamista nyt pelätään. Afganistanista tulevaan dataan on tietysti suhtauduttava varauksellisesti, mutta suunta on ollut selvä. Erot maan sisällä esimerkiksi kaupunkien ja maaseudun välillä ovat kuitenkin suuret.
Lukutaidottomuus on Afganistanissa laajaa, mutta edistystä on saatu aikaan. Yli 15-vuotiaiden afganistanilaisten lukutaito on noussut 31 prosentista 43 prosenttiin vuoden 2011 jälkeen. Erityisen paljon on parantunut tyttöjen (15–24-vuotiaiden) lukutaito, joka nousi 32 prosentista 56 prosenttiin. Ylipäänsä nuoret lukevat selvästi vanhempia sukupolvia paremmin, lukutaito on kohonnut 65 prosenttiin.
Tytöt käyvät nyt enemmän koulua ja naisia on enemmän opettajina. Toisen asteen koulutuksen suorittaminen on nuorten naisten keskuudessa noussut. Vuonna 2005 luku oli vain 9 prosenttia. Kymmenet tuhannet naiset ovat päässeet yliopistoon. Työelämään osallistuminen on lisääntynyt.
Nämä tulokset eivät syntyneet helposti tai pelkästään ulkopuolisella avulla. Afganistanilaiset naiset ovat itse rakentaneet itselleen aiempaa vahvemman roolin yhteiskunnassa ja esimerkiksi vieneet tyttöjen kouluttamista eteenpäin, vaikka se on usein ollut hengenvaarallista.
Hankittua lukutaitoa ja koulutusta ei voi viedä pois. Naisten asema ei Afganistanissa ole koskaan ollut hyvä, silti se on nyt täysin erilainen kuin 20 vuotta sitten. Ei ole siis ihme, että afganistanilaiset naiset ovat haastaneet Taleban – valtaa niin kaduilla kuin televisiossa. Ulkomaiset joukot ovat poistuneet, mutta Afganistanin kansalaisyhteiskunta ei ole kadonnut.
Yhdysvaltojen rauhansopimus Talebanin kanssa tehtiin ohi vallassa olleen hallituksen, mutta myös ohi afganistanilaisten naisten oikeuksien. Afganistanin miehitystä perusteltiin toistuvasti naisten ja tyttöjen puolustamisella, mutta vetäytymisen yhteydessä naisten ja tyttöjen oikeuksien turvaaminen ei näytä olleen edes keskustelunaihe.
Nyt kansainvälisen yhteisön on tehtävä kaikkensa, jotta viimeisen 20 vuoden edistysaskeleita ei oteta pois Afganistanin naisilta. Talebania on painostettava niin ihmisoikeuksista, inklusiivisen, demokraattisen hallinnon perustamisesta kuin naisten oikeuksien takaamisesta. On tärkeää, että esimerkiksi YK:n ihmisoikeuselimet seuraavat tarkasti, mitä maassa tapahtuu – myös isojen kaupunkien ulkopuolella. Maahan on saatava kansainvälisiä ihmisoikeustarkkailijoita ja Taleban on pyrittävä painostamaan selkeisiin sitoumuksiin.
Tietenkin tämä tulee olemaan vaikeaa, mutta juuri siksi se on meidän velvollisuutemme. Erityisen tärkeää se on sitten, kun maailman mielenkiinto väistämättä pian siirtyy johonkin muuhun asiaan. Jos haluat seurata Afganistanin tapahtumia tarkemmin, suosittelen esimerkiksi tätä listaa twittaajista, joka sisältää erityisesti paikallisia ääniä.
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön päällikkö.
Heti koronarajoitusten julistamisen jälkeen ymmärsimme, että lapsiavioliitot nousevat haasteeksi työskentelyalueillamme Nepalissa, kirjoittaa KUA:n ohjelmakoordinaattori Deepika Naidu.
COVID-19-PANDEMIA vaikutti meidän kaikkien elämään, mutta koulu- ja yhteiskuntasulut olivat erityisen vakavia nepalilaisille naisille ja tytöille. Naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyi, ja äidit ja siskot tekivät enemmän kotitöitä. Osa tytöistä jäi pois koulusta, ja yhä useampi lapsi joutui naimisiin. Vaikutukset koskevat erityisesti haavoittuvaisia yhteisöjä.
Heti koronarajoitusten julistamisen jälkeen ymmärsimme, että lapsiavioliitot nousevat haasteeksi työskentelyalueillamme Nepalissa. Tyttöjen naittaminen on perheille perinteinen mutta lyhytnäköinen tapa selviytyä taloudellisesti vaikeasta tilanteesta. Halusimme tehdä lasten suojelemisesta yhden ykkösprioriteeteistamme. Perustimme kouluihin kerhoja sekä järjestimme aihetta käsitteleviä keskustelutilaisuuksia ja katuteatteria.
Pystytimme kyliin huomiotauluja, joissa kerroimme lapsiavioliittojen negatiivista vaikutuksista lasten fyysiseen, henkiseen ja sosiaalisen hyvinvointiin. Tauluissa kerrottiin myös lapsiavioliittoihin liittyvistä laista ja rangaistuksista. Oli ilahduttavaa nähdä, että yhteisöt ja paikallishallinnot ottivat viestin hyvin vastaan.
Covid-19 pakotti meidät vastaamaan kriisiin myös monin muin tavoin. Ruokajakelumme tavoitti kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Heidän joukossaan oli erityisesti raskaana olevia ja imettäviä naisia sekä vammaisia henkilöitä.
Nepalissa – kuten monessa muussakin maassa – raportoitiin yhteiskuntasulkujen aikana aiempaa enemmän naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Teimme parhaamme helpottaaksemme tilannetta. Järjestimme perhedialogeja ja mediakampanjan. Lisäksi kokosimme yhteisöistä miehiä, poikia, naisia ja tyttöjä tilaisuuksiin, jossa keskustelimme naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja ratkaisuista. Kirkon Ulkomaanavun tukemat osuuskunnat laativat vaikuttamistyön suunnitelman, joka piti sisällään lapsiavioliittojen ja väkivallan ehkäisyyn tähtääviä aktiviteetteja. Suunnitelma luovutettiin paikallishallintojen edustajille.
Pandemian aikana naiset ja tytöt ovat kohdanneet erityisesti karanteenikeskuksissa enenevissä määrin väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Kirkon Ulkomaanapu ja muut kansalaisjärjestöt puhuivat naisille ja tytöille tarkoitettujen turvallisten tilojen puolesta. Ponnistelumme tuottivat tulosta. Järjestöjen yhteisen ulostulon myötä karanteenikeskuksiin perustettiin naisille ja tytöille omia tiloja.
Olen toiveikas, sillä täällä Nepalissa perustuslakimme on edistyksellinen. Laissa olevat, lapsiavioliittoihin ja sukupuoleen kohdistuvaan väkivaltaan liittyvät pykälät ja käytännöt ovat lupaavia. Paikallishallintojen tavoitteena on luoda ympäristö, jossa naiset ja tytöt voivat elää hyvää elämää.
Kirkon Ulkomaanavulla iso rooli naisten poliittisen osallisuuden huomattavassa kasvussa Somaliassa
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) päättäväinen työ on johtanut naisten poliittisen osallisuuden huomattavaan kasvuun Somaliassa ja auttanut muuttamaan paikallisen päätöksenteon tapoja.
Kirkon Ulkomaanavun rauhantyön projektit Somaliassa ovat auttaneet maata siirtymään kohti kestävää rauhaa edistämällä sukupuolten tasa-arvoa ja lisäämällä naisten osallistumista politiikkaan. KUA on vahvistanut naisten taitoja ja lisännyt tilaisuuksia yhteiskunnalliseen osallisuuteen sekä auttanut rakentamaan oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia hallintorakenteita koulutusten, keskustelutilaisuuksien ja monipuolisen vaikuttamistyön avulla.
”Kirkon Ulkomaanavun tiimi Somaliassa työskentelee haastavissa olosuhteissa, mutta toisaalta näiden projektien ajoitus sopi erinomaisesti sisällissodan jälkeiseen hallinnon rakentamiseen”, ohjelmajohtaja Bashir Fidow Somalian toimistosta kertoo.
Somalia on yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista naisia kohtaan, mikä johtuu kulttuuriin pohjautuvista uskomuksista, yhteiskunnallisten rakenteiden vinoumista ja syrjinnästä. Monet uskovat edelleen, että naisen paikka on kotona eikä heille ole sijaa missään päätöksenteossa. Valtiollisen lainsäädännön ja oikeusjärjestelmän sijaan noudatetaan usein perinteisiä tapoja ja sääntöjä. Historiallisesti naiset ovat osallistuneet hyvin vähän politiikkaan.
KUA:n työ lisää naisten osallistumista päätöksentekoon politiikassa ja yhteisöissä
Kirkon Ulkomaanapu on tehnyt yhteistyötä Somalian Koulutus- ja tutkimuskeskuksen ja naisten tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista vastaavan ministeriön kanssa tavoitteena lisätä naisten osallisuutta politiikassa. Edistääkseen sukupuolten tasa-arvoa KUA järjesti yhdessä kumppaniensa kanssa lukuisia kansalaiskeskusteluita, väittelyitä ja kokouksia, jotka tarjosivat naisille mahdollisuuksia sekä tulla kuulluiksi että oppia toisiltaan. Tulokset ovat luupaavia, sillä sadat naiset ovat saaneet koulutuksissa tietoa oikeuksistaan ja aktiivisesta kansalaisuudesta, mikä on antanut heille itseluottamusta ja tarvittavia taitoja päätöksentekoon osallistumiseen.
Kirkon Ulkomaanapu on pyrkinyt lisäämään kaikkien mahdollisuuksia osallistua aluevaltuustojen muodostamiseen ja vakiinnuttamaan 30 prosentin kiintiön naisille, ja työ on saavuttanut huomattavia tuloksia. KUA johti toimijoiden yhteenliittymää, joka tuki naisten ja nuorten osallistumista aluevaltuustojen muodostamiseen Berdalessa ja Hudurissa Lounaisessa osavaltiossa vuonna 2018 ja vuonna 2020 Afmadovissa Jubalandissa ja Galkacyossa Galmudugissa. Kaksi naista valittiin valtuustoon Berdalessa, viisi Galkacyossa ja kaksi Afmadowissa. Kansallinen Sukupuolten tasa-arvo-ohjelma luotiin Lounaisessa osavaltiossa. Lounaisen osavaltion paikallisvaaleissa naisten voittamien paikkojen määrä kasvoi huomattavasti. Tällä hetkellä valtuustossa on 16 naista ja nainen varapuheenjohtajana.
KUA on työskennellyt Somaliassa vuodesta 2008 lähtien ja edistänyt kestävän rauhan rakentamista. Maaohjelma toimii neljässä osavaltiossa, Lounaassa, Hirshabellessa, Galmudugissa ja Jubalandissa. Maatoimisto on työskennellyt aktiivisesti koko sen ajan, kun sisällissodan jälkeen Somaliassa on rakennettu demokraattisia hallintojärjestelmiä ja tuotu päätöksentekoa aluetasolle. KUA:lla on toimintaa myös Mogadishussa ja Somalimaassa.
KUA:n Somalian toimisto on toteuttanut lukuisia rauhanprojekteja Somaliassa edistääkseen osallistavaa hallintoa ja naisten poliittista osallisuutta. ”Sukupuolten tasa-arvo ja yhteiskunnallinen osallisuus” –hanke kohdistui Baidoan, Hudurin ja Berdalen alueille Lounaisessa osavaltiossa ja sitä rahoitti Somalia Stability Fund (SSF).
Toinen projekti, jonka tavoitteena oli vahvistaa paikallishallinnon rakenteita ja järjestelmiä, jotka varmistavat vastuullisuuden ja osallistamisen osavaltiotasolla, teki töitä Lounaisessa osavaltiossa, Hirshabellessa, Jubalandissa ja Galmudugissa. Sitä rahoitti Euroopan Unioni. Projekti pyrki vakiinnuttamaan 30 prosentin kiintiön naisille aluevaltuustoissa.
Vaikuttamistyötä monella saralla
”Keskeinen osa-alue kaikissa projekteissa on ollut laaja-alainen ja strateginen vaikuttamistyö”, kertoo liiketoiminnan kehittämisen päällikkö Leakhena Sieng KUA:n Somalian-toimistosta.
Kumppanit ovat olleet keskeisessä roolissa tuloksellisessa vaikuttamistyössä. Naisten tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista vastaava ministeriö tuki KUA:a verkostojen luomisessa ja järjesti tapaamisia ja kohtaamispaikkoja, joissa naiset ja poliittiset päättäjät keskustelivat ja tekivät päätöksiä.
”KUA:n toimintaan osallistui ihmisiä paikallistasolta, klaanijohtajia ja tavallisia perheitä”, kertoo Abdulwahab Osman, joka työskentelee paikallishallintoon kohdistuvien hankkeiden päällikkönä KUA:n Somalian-toimistolla. ”Projektien puitteissa olemme tarjonneet naisverkostoille mahdollisuuden vakuuttaa uskonnollisia ja perinteisiä johtajia siitä, miten tärkeää naisten osallisuus on. Moneen otteeseen työpajoissa ja keskusteluissa on puhuttu naisten mukaan saamisesta.”
Klaanijohtajiin on pyritty vaikuttamaan niin, että he mahdollistaisivat ja tukisivat naisten aktiivista roolia. Klaanijärjestelmä vaikuttaa vahvasti Somalian hallinto- ja yhteiskuntarakenteissa ja ilman klaaninvanhimpien tukea naisten nousu päättäviin asemiin on vaikeaa. Kun paikalliset johtajat on vakuutettu siitä, että naisia tarvitaan päätöksentekoon, somalialaisessa yhteiskunnassa se on merkittävä edistysaskel ja vaikuttaa sekä paikallisyhteisöjen että poliittisten johtajien suuntaan.
On ollut tärkeää haastaa perinteisiä rakenteita ja rooleja, jotka ovat estäneet naisia osallistumasta yhteiskunnalliseen toimintaan aktiivisesti. Naisia ei ole kannustettu opiskelemaan ja tytöiltä on viety oikeus koulutukseen. KUA:n kouluttamat naiset ovat kiertäneet kylissä ja puhuneet naisille ja heidän perheilleen sitä, miten naiset voivat ottaa aktiivisemman roolin ja miksi heidän kannattaa tehdä se.
”Yksi keskeinen tavoite on ollut nostaa yleisesti tietämystä aiheesta ja nyt 56 % projektiin osallistuneista naisista sanoo, että he voivat vaikuttaa yhteisönsä päätöksentekoon”, kertoo Leakhena Sieng.
Kirkon Ulkomaanapu on tukenut naisten mahdollisuuttaa osallistua päätöksentekoon. Työn tuloksena useita naisia on valittu valtuustoihin eri puolilla Somaliaa.
Naiset tukevat ja auttavat toisiaan
Kirkon Ulkomaanapu on halunnut tarjota kunnianhimoisille naisille politiikassa tarvittavia työkaluja ja itseluottamusta. BAYWAN-niminen naisyhdistysten verkosto on ollut keskeinen tässä työssä. Verkoston perustivat 207 KUA:n ja Koulutus- ja tutkimuskeskuksen kouluttamaa naista, ja sen tarkoituksena on tarjota tukea naisille taustasta ja iästä riippumatta sekä mahdollistaa keskinäinen yhteistyö ja näkemysten ja kokemusten vaihto.
BAYWAN vaikuttaa muutoksen monella yhteiskunnan saralla, ja he ovat edistäneet naisten osallisuutta ja tyttöjen koulutusta ja tasa-arvoisempaa asemaa.
KUA:n projekteilla on ollut valtava vaikutus naisten osallistumiseen politiikkaan.
”KUA valitsi 150 nuorta yliopistossa politiikkaa opiskellutta naista koulutukseen, jonka tarkoituksena oli valmistella heitä uralle poliittisen päätöksenteon, ja tarjota heille verkostoja, itseluottamusta tuoda esille näkemyksiään ja paikka käydä keskusteluja ikätovereidensa sekä mentorien kanssa”, Bashir Fidow kertoo.
KUA toi yhteen nuoria naisia, joilla on korkeat tavoitteet, sekä naispuoleisia poliitikkoja innostamaan nuorempaa sukupolvea. Naisten tasa-arvoasioista vastaava ministeriö tarjosi harjoittelu- ja vapaaehtoistyöpaikkoja yliopisto-opiskelijoille. Näiden naisten, KUA:n ja yhteistyökumppanien työ on niin menestyksekästä Lounaisessa osavaltiossa, että muuallakin Somaliassa on innostuttu seuraamaan esimerkkiä.
Pysyvä muutos kohti kestävää rauhaa on mahdollinen
Kirkon Ulkomaanavun työ Somaliassa naisten poliittisen osallisuuden lisäämiseksi on yleisesti ottaen ollut suuri menestys. KUA on pystynyt tuomaan yhteen tiedotusvälineitä ja keskeisiä poliittisia päättäjiä ja johtohahmoja. Bashir Fidow kertoo, että koska kasvanut valtuustoihin valittujen naisten määrä on saanut paljon mediahuomiota erityisesti Galkacyossa, Afmadowissa ja Diinsoorissa, aihe on valtavirtaistunut.
KUA:n projekteilla on ollut valtava vaikutus. Yli 700 naista ja lukuisia klaani- ja uskonnollisia päälliköitä on koulutettu johtamaan muutosta kohti sukupuolten tasa-arvoa ja naisten voimaantumista. Politiikassa mukana olevien naisten määrä on kasvanut, ja yliopistossa opiskelevien nuorten naisten innostus osoittaa, että suuntaus on pysyvä.
”Nyt me olemme muiden osavaltioiden edellä naisten poliittisessa osallisuudessa. Kannustan muita seuraamaan Lounaisen osavaltion esimerkkiä ja tarjoamaan poliittista tilaa naisille”, sanoo Faduma Ali Ahmed, edustaja Lounaisen osavaltion aluevaltuustossa.
YK:n kestävän kehityksen tavoite numero viisi toteaa, että ”sukupuolten tasa-arvo ei ole ainoastaan ihmisoikeuskysymys, vaan se edellytys rauhalliselle, menestykselliselle ja kestävälle maailmalle” ja tämä on hyvin tärkeää Somalian kaltaisessa maassa, joka on kärsinyt vuosikymmeniä sisällissodasta ja väkivaltaisista ääriliikkeistä.
Tavoite 16, ”edistää rauhanomaisia yhteiskuntia ja taata kaikille pääsy oikeuspalveluiden pariin, rakentaa tehokkaita ja vastuullisia instituutioita kaikilla tasoilla”, liittyy keskeisesti KUA:n työhön Somaliassa. Projektien tulokset osoittavat, että maassa on otettu isoja harppauksia kohti tämän tavoitteen täyttymistä.
Pohjois-Keniassa yhdistävä kehitysprojekti (The Northern Kenya Integrated Development project) kouluttaa naisia rakentamaan rauhaa. Milka Rutonye kertoo, miten naiset toivat kaksi eripuraista yhteisöä yhteen.
Kolme vuotta sitten Milka Rutonye oli saanut tarpeekseen. Kenialainen seitsemän lapsen äiti kasvoi pokotien alueella mutta oli nainut miehen, joka kuului lähellä asuvaan marakwetien yhteisöön. Milka ei enää kestänyt näiden kahden yhteisön ristiriitojen vaikutusta.
Poliittinen kiihottaminen, karjavarkaudet ja vesivarojen vieminen ovat johtaneet pokotien ja marakwetien välisiin ampumisiin, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja lasten koulunkäynnin keskeytyksiin. Milka oli jo päättänyt jättää miehensä, kotinsa ja lapsensa ja palata sukunsa luo Pokotiin paetakseen laukauksia.
”Minusta tuntui aina kamalalta, kun pokotit – oma kansani – tulivat Marakwetiin aiheuttamaan kaaosta,” hän sanoo. ”He unohtavat, että heidän lapsensa, siskonsa ja kälynsä ovat naimisissa marakwetien kanssa.”
Vuonna 2018 Milka puhui ääneen katkeruudestaan ja valititti alueen turvattomuutta ja sen vaikutusta elämäänsä. Hän alkoi osallistua molempien konfliktin osapuolten naisten keskustelukerhoihin. Kirkon Ulkomaanvun luoman foorumin kautta 57 naista on löytänyt yhteisen tavoitteen ja ottanut vastuun siitä, että puhe Kerio-laakson turvattomuudesta muuttuu.
Keskusteluryhmät yhdistävät naisia lähekkäsin asuvista Elgeyo Marakwetin ja Länsi-Pokotin yhteisöistä. Veden vähäisyyden ja karjavarkauksien kaltaisiset ongelmat ovat aiheuttaneet väkivaltaisuuksia kyseisellä alueella Keniassa.
Koulutuksista syntyi aloitteita rauhanrakennukseen
Milka Rutonye on osallistunut naisten keskusteluryhmiin vuodesta 2018.
Keskusteluryhmä kutsuu itseään Endo Chamkalyaksi. Se kannustaa naisia pysymään vahvoina kaikilla elämän osa-alueilla ja olemaan aktiivisesti mukana luomassa oikeudenmukaista, rauhallista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa virallisia ja epävirallisia kanavia hyödyntämällä. Kansainvälisen naisten päivän (8.3.) alla Milka puhui innostavista esimerkeistä.
”Minua kosketti nähdä, miten Kirkon Ulkomaanapu, joka tulee yhteisöjemme ulkopuolelta, oli kiinnostunut hyvinvoinnistamme. Keskusteluryhmät ovat saaneet meidät ymmärtämään ristiriitojen syitä”, hän sanoo.
”Veden vähyys on kiihdyttänyt tappeluita koska olemme halunneet varmistaa, että karja saa ruokaa. Koulutus on antanut meille kykyä kuulla ja ymmärtää toisiamme.”
Pohjois-Kenian yhdistävä kehitysprojekti järjestää rauhanrakennuksen koulutuksia. Koulutus on synnyttänyt monia aloitteita, joita naiset ovat toteuttaneet rauhan palauttamiseksi.
Milka muistaa erään merkittävän tapahtuman, väkivallan vastaisen mielenosoituksen vuonna 2018. Kesken Elgeyo Marakwetin ja Länsi-Pokotin välisen rajaselkkauksen Endon naiset ylittivät rajan Pokotin puolelle aikana, jolloin selkkaus oli käytännössä estänyt kaiken liikkumisen rajan yli. He rukoilivat rauhan puolesta.
”Olimme saaneet liikkeelle pokot-naiset, jotka olivat naimisissa marakwet-miehien kanssa. Olimme päättäneet, että edistämme rauhaa kaikin keinoin. Ainoa tapa edetä oli päästä puhumaan pokoteille”, hän sanoo.
Marakwet- ja pokot-naiset rukoilevat yhdessä rauhan puolesta.
Pokotien yhteisön naiset tapasivat naiset, jotka Milkan ryhmä oli koonnut. Keskusteluryhmän naiset tapasivat lopulta 35 Länsi-Pokotin kylänvanhinta. Kahdessa sovittelutapaamisessa naiset kertoivat, miten he haluaisivat lastensa käyvän koulua keskeytyksettä, karjansa laiduntavan vapaasti ja kaikkien nauttivan rauhasta kuten ihmiset muuallakin Keniassa.
Rauhan rakentaminen voi alkaa niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin että oppii ilmaisemaan itseään toiselle ihmisille. Milka sanoo, etteivät pokotien vanhimmat tienneet hyökkäävänsä verisukulaisiaan vastaan, naisia, jotka ovat naimisissa marakwetien kanssa. He katuivat sitä ja jotkut jopa itkivät.
Vielä olennaisempaa Milkan mielestä on se, että tämä tarina osoittaa, miten jokainen meistä voi tarttua vastaavaan tilaisuuteen ja tulla lopulta rauhanrakentajaksi.
”Pystyimme vaikuttamaan sekä pokotien että marakwetien kylänvanhimpiin ja saimme heidät koolle ja keskustelemaan.”
Toimeentulomahdollisuudet paranivat tien siivouksen myötä
Kirkon Ulkomaanavun keskusteluryhmän johtaman rauhanneuvottelun jälkeen tilanne kahden yhteisön välillä ja koko Kerio-laaksossa on parantunut.
Benedicta, Milkan keskusteluryhmän moderaattori, kertoo, että pokotien ja marakwetien nuoret tulivat mukaan siivoamaan yhdeksän kilometrin mittaista tietä kahden yhteisön välillä. Tiivis pusikko oli tarjonnut piilopaikkoja aseistetuille ryöstäjille, ja siellä oli myös liikkumisen esteitä. Benedicta on ajan saatossa nähnyt kahden raskaana olevan naisen kuolevan mahdottoman tien takia.
”He olivat matkalla aluesairaalaan, joka on normaaliolosuhteissa kahden tunnin matkan päässä. Rauhantyö on pitänyt tien turvallisena. Kukaan ei enää kuole tien takia”, hän sanoo.
Marakwet- ja pokot-nuoret siivoavat pusikoita kahta yhteisöä yhdistävän tien varresta Pohjois-Keniassa.
Tie johtaa Lodion markkina-alueen päähän, joka on tärkeä yhteisöjen toimeentulon kannalta. Se helpottaa pääsyä terveyskeskukseen. Benedictan mukaan se auttoi ihmisiä käymään kauppaa ja korottamaan elintasoaan.
Kun COVID-19 rajoitti tapaamisia Kerio-laaksossa, naisten ryhmät keksivät luovia tapoja järjestää rauhankokouksia. Keskustelut rauhasta jatkuivat sulkutilan aikana radiokanavilla, kuten North Rift FM:llä ja Upendo FM Eldoretilla, ja naisilla oli tässä huomattava rooli.
”Keskusteluryhmät ovat voimaannuttaneet meitä naisia ja olemme nyt sitoutuneet edistämään ihmisoikeuksia ja johtamaan paimentolaisia ja kokonaisia yhteisöjä aseidenriisunnan, kehityksen, toimeentulon ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi”, Milka lisää.
Maapallon väkiluku oli noin 7,6 miljardia ihmistä vuonna 2019. Väkiluvun odotetaan vielä kaksinkertaistuvan vuoteen 2100 mennessä, ennen kuin lukemat kääntyvät laskuun. Erityisen vauhdikasta väestönkasvu on Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Väestönkasvu kiihtyy siis edelleen, vaikka hedelmällisyysluku eli naisen keskimääräinen lapsiluku on laskenut kautta maailman. Maailman kokonaishedelmällisyysluku on peräti puolittunut 70 vuodessa. Vuonna 2017 kokonaishedelmällisyysluku oli 2,4 lasta naista kohti, kun vuonna 1950 vastaava luku oli 4,7 lasta.
Muutos on pitkälti aiheutunut siitä, että naiset Suomen kaltaisissa maissa saavat vähemmän lapsia kuin ennen. Mikäli kehitys olisi tasaista ympäri maailman, se tarkoittaisi, että maailman väestönkasvu hidastuu.
Hedelmällisyysluku on pienentynyt myös Afrikassa, vaikka mielikuvat suurista afrikkalaisperheistä elävät sitkeinä. Naiset Saharan eteläpuolisessa Afrikassa synnyttivät vuonna 2018 keskimäärin 4,69 lasta. Korkeimmillaan hedelmällisyysluku oli alueella 1970-luvulla, jolloin perheiden lapsiluku oli lähempänä seitsemää.
Miksi väestö silti kasvaa edelleen etenkin Afrikassa? Vastaus on pitkälti puhdasta matematiikkaa: Afrikan väestö on maailman nuorinta ja lähivuosina hedelmälliseen ikään tulevat nuoret perustavat omia perheitään.
Aiheuttaako kehitysyhteistyö väestöräjähdyksen?
Toisinaan kuulee sanottavan, että syy maailman suurimpiin ekologisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja turvallisuuteen liittyviin ongelmiin on kehitysmaissa tapahtuva väestöräjähdys. Väestöräjähdyksellä viitataan näissä yhteyksissä ihmismäärän hallitsemattomaan lisääntymiseen erityisesti maailman köyhimmissä maissa, joita Suomen kaltaiset pohjoiset vauraammat maat tukevat kehitysyhteistyön avulla.
Ajatus kehitysyhteistyöstä väestönkasvun vauhdittajana sisältää virheellisen oletuksen siitä, mitä nykyaikainen kehitysyhteistyö on. Kehitysyhteistyön tarkoituksena on turvata elämää, tukea ihmisarvoa ja omanarvontuntoa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on turvattu toimeentulo.
Kehitysyhteistyö ei ole sama asia kuin hätäapu, joka sisältää esimerkiksi välttämättömien elintarvikkeiden ja puhtaan veden jakelua. Hätäapua annetaan tilanteissa, joissa ihmiset tietyllä alueella ovat menettäneet kaiken omaisuutensa ja mahdollisuutensa hankkia elämälle välttämättömiä tarvikkeita. Kehitysapu puolestaan rakentuu tukemaan esimerkiksi sitä, että ihmiset pystyvät rakentamaan itselleen parempia elinympäristöjä, joissa he pystyvät turvaamaan itselleen toimeentulon, jonka avulla he pystyvät hankkimaan tarvitsemansa asiat. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun (KUA) kehitysyhteistyön ytimessä ovat koulutuksen, riittävän ja kestävän toimeentulon ja rauhallisen elinympäristön turvaaminen.
Naiset opettelevat lukemaan Bozoumissa, Keski-Afrikan tasavallassa. Kuva: Fredrik Lerneryd
Miksi tehdään kehitysyhteistyötä eikä jaeta ehkäisyvälineitä?
Ehkäisyvälineet auttavat torjumaan sukupuolitauteja ja ei-toivottuja raskauksia. Maapallon väestö ei kuitenkaan kasva vain siksi, että esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ei olisi tarpeeksi ehkäisyvälineitä. Kyse on siitä, että ihmisiltä usein puuttuvat oikea tieto ja mahdollisuus suunnitella omaa elämäänsä.
Väestönkasvun hillitsemisen tehokkaimpia keinoja on turvata koulutus ja parantaa terveydenhuoltoa. Kun erityisesti tytöt pääsevät kouluun, heillä on aikuisina parempi mahdollisuus turvata oma toimeentulonsa ja tehdä itseään koskevia päätöksiä. Oma toimeentulo tarkoittaa, että naiset pystyvät vaikuttamaan paremmin esimerkiksi siihen, etteivät he päädy liian nuorina naimisiin ja kuinka monta lasta he saavat. Hiukankin kouluja käynyt nainen saa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa keskimäärin 4-5 lasta, kouluttamaton 6-7 lasta.
Kun nainen tuo kotiin omat palkkatulot, koko perheen talous paranee. Myös Suomessa perhekoot ovat pienentyneet samaan aikaan, kun naisten koulutustaso on noussut ja työssäkäynti lisääntynyt.
Koulutus lisää myös tietoisuutta kaikkia elämän osa-alueita hyödyttävistä kestävistä elämäntavoista, jotka auttavat pitämään huolta paitsi perheestä myös ympäristöstä ja hidastamaan ilmastonmuutosta.
Terveydenhuollon kehittyminen tarkoittaa vähemmän lapsikuolleisuutta ja parempaa elämänlaatua. Ilmaston ja ympäristön kannalta mielessä kannattaa pitää se, että kehittyvien maiden väestön kuluttaminen ja hiilijalanjälki ovat vain murto-osan siitä, mitä me esimerkiksi Suomessa kulutamme.
Perheiden koosta ja hedelmällisyysluvuista puhuttaessa kannattaa aina muistaa, että niissä on kyse oikeista ihmisistä, heidän elämästään ja hyvin henkilökohtaisista haaveistaan. Perhe on elämän suurimpia onnellisuuden lähteitä myös maailman köyhimmissä maissa. Siksi kaikkein vastuullisinta väestöpolitiikkaa on tukea kehittyvien maiden nuoren väestön kouluttautumiseen tähtäävää työtä.
Köyhyyden vähentäminen ja hauraiden yhteisöjen vahvistaminen ovat kehitysyhteistyön tärkeimpiä tehtäviä. Työn ja toimeentulon luominen, erityisesti naisille, on ratkaisu tähän.
Naisten koulutus- ja tulotason nousulla on tutkitusti lukuisia myönteisiä vaikutuksia. Se esimerkiksi pienentää tehokkaasti perheiden lapsilukua ja hillitsee näin väestönkasvua. Kirkon Ulkomaanavun ja Naisten Pankin toimeentulotyön ydintä ovat osuuskunnat ja säästökassat. Toimeentuloa tukevissa hankkeissa muun muassa Nepalissa, Ugandassa, Myanmarissa ja Jordaniassa monipuolinen yrittäjyyskoulutus ja tuki tarjoavat pohjan ammatinharjoittamiselle. Osuuskunnan perustaminen tukee työn tekoa ja kehittämistä, ja tarjoaa samalla monia muita hyötyjä.
Oma toimeentulo
Fulmaya Rai on saanut osuuskunnan kautta koulutuksen bambuista tehtävien tuotteiden valmistamiseen. Nyt Fulmaya valmistaa ja myy erilaisia bambutuotteita kuten jakkaroita, tuoleja ja pöytiä kotonaan Sindhulissa, Nepalissa.
Monissa köyhissä maissa pääelinkeinona on maanviljelys. Maatalous on epävakaa ja kausittainen tulonlähde, jota esimerkiksi sään ääri-ilmiöt horjuttavat. Elinkeino, jossa tuotteita jalostetaan esimerkiksi säilömällä, kuivaamalla tai jauhamalla takaa tulonlähteen ympärivuoden. Kestävän toimeentulon voi luoda myös yritystoiminnasta, joka perustuu esimerkiksi käden taitoihin tai palveluihin.
Heikon sosiaaliturvan maissa suku huolehtii jäsenistään ja perheet pitävät yhtä. toisistaan. Perinteisesti miehet tekevät palkkatyötä ja naiset hoitavat kotiasioita. Epävakaat tulot ovat osa köyhyyttä, työ on kausittaista ja sitä tehdään pienellä päiväpalkalla. Naisen toimeentulo vakauttaa perheen taloustilannetta.
Lapset pääsevät kouluun
Dil Maya Syangtang on käynyt KUA:n tarjoaman yrittäjyyskoulutuksen ja elättää nyt itsensä ja lapsena myymällä valmistamiaan ruokia. Hän ei itse päässyt lapsena kouluun, ja haluaa sen vuoksi tarjota lapsilleen hyvän koulutuksen.
Lasten kouluttaminen ja perheen hyvinvoinnin takaaminen kannustavat naisia hankkimaan omia tuloja. Säästöryhmissä osallistujat tallettavat haluamansa summan kuukausittain kassaan. Varoja voi säästää myös koulutustilille, jolla tuetaan lasten koulunkäyntiä. Osuuskunnat saattavat myös ylläpitää sosiaalirahastoa, jonka varoilla myönnetään avustuksia tai korotonta lainaa kriisin sattuessa. Tutkimusten mukaan naisten saamat säästöt ja tulot käytetään ensisijaisesti lasten hyvinvointiin ja koulutukseen.
Vahvistaa demokratiaa
Kamu Sunar on yrittäjä ja yksinhuoltajaäiti. Lisäksi hän on valtuutettu nepalilaisessa maaseudun kunnanvaltuustossa gaupalikassa. Sunarin kotikylässä on jo usean vuoden ajan toiminut Naisten Pankin tukema naisten osuuskunta. Kun Nepalissa pidettiin kunnallisvaalit, Bhardeun naiset päättivät yhdistää voimansa ja äänestää arvostettua ryhmän jäsentä Kamu Sunaria, jolla dalit-kiintiön kautta oli muita hieman parempi mahdollisuus tulla valituksi.
Osuuskunnat toimivat demokraattisesti. Päätökset tehdään yhdessä ja tärkeistä päätöksistä äänestetään. Osuuskuntien toimintaa tutkittaessa on huomattu, että naisten välinen yhteistoiminta ja yhteistyö on kasvanut ja naisten näkyvyys ja äänivalta omissa yhteisöissään on lisääntynyt selvästi.
Osuuskunnan toiminnassa mukana oleminen rohkaisee osallistumaan muuhunkin päätöksentekoon ja asettumaan ehdolle esimerkiksi paikallisvaaleissa. Esimerkiksi Nepalissa osuuskunnissa mukana olleita naisia on valittu kuntien luottamustehtäviin.
Kitkee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja muita haitallisia ilmiöitä
Säästöryhmän tapaamisien aikaan toimistohuone on aina täynnä ja asioista sovitaan yhdessä. Yhteistyö tekee onnelliseksi, kertovat Länsi-Nepalissa kokoontuvan säästöryhmän naiset.
Osuuskuntien kautta voidaan tuoda esiin vaikeitakin asioita kuten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, joka on valitettavan yleistä. Sen vuoksi lähes kaikkiin osuuskuntiin on perustettu erillinen väkivallan vastainen komitea. Sen ansiosta naisten kokema väkivalta voidaan ottaa puheeksi, tehdä siitä näkyvää ja tarjota naisille mahdollisuus jakaa kokemuksiaan. Puhuminen lieventää aiheeseen liittyvää häpeää.
Komiteat järjestävät kampanjoita väkivaltaa vastaan. Lisäksi komiteat antavat väkivaltaa kokeneille naisille neuvontaa ja tukea väkivallan lopettamiseksi ja tekijöiden saattamiseksi vastuuseen.
Sopeutumiskykyinen yhteisö
KUA:n tukemassa hankkeessa Rakhinen osavaltiossa Myanmarissa naisia on koulutettu käsityöammatteihin. Koronakriisin aiheuttaman poikkeustilan aikaan osallistujia koulutettiin kasvomaskien tuotantoon. Maskeille on kova kysyntä ja niiden valmistaminen luo vastuullisen toimeentulomuodon tekijöille.
Osaaminen, yhteisöllisyys ja taloudelliset puskurit vahvistavat yksilön ja yhteisön kykyä selvitä yllättävistä vaikeuksista. Hankkeissa tuetaan yhteisöjen varautumista mahdollisiin kriiseihin, Nepalissa varaudutaan luonnonmullistuksiin, Myanmarissa aseellisiin konflikteihin ja Ugandan maaseudulla ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Osuuskunta- ja säästötoiminta opettavat paljon talouden suunnittelusta ja varautumisesta.
Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila vei monelta toimeentulon. Mutta naiset, joilla jo ennen koronakriisiä oli ammatti ja omia säästöjä, ovat paremmassa asemassa toipumaan kriisistä.
Tekstiä varten on haastateltu toimeentulo-teeman vanhempi asiantuntija Ulla Sarasalmea.
Kerrankin on aivan hiljaista. Ei kuulu naurun remakkaa tai kanojen kotkotusta, lapsetkin leikkivät hiljaa sivummalla. Tilanne vaatii keskittymistä. Virheitä ei saa syntyä.
”Seuraava”, kajahtaa Adah Tukahirwan, 33, ääni ja rikkoo hiljaisuuden.
Kuvioituun perinnemekkoon pukeutunut nainen nousee rivistä, kävelee ryhmän keskelle ja ojentaa kassanhoitajalle 5 000 Ugandan shillinkiä, 1,35 euroa. Summa merkitään vihkoon, minkä jälkeen seteli katoaa ryhmän keskellä olevaan metalliseen lippaaseen.
Nainen palaa paikalleen ja hänen vierustoverinsa nousee. Myös hän tallettaa oman setelinsä lippaaseen. Lipas on raskas ja sen kolmen lukon avaamiseen tarvitaan kolme ihmistä. Avaimien jakamisella useammalle henkilölle varmistetaan rahojen pysyminen turvassa.
Tässä kylässä rahat ovat naisten käsissä, ja he tietävät tismalleen, mitä he niillä tekevät.
Mahdollisuus nousta köyhyydestä
Kamwengen naiset alkoivat säästää kolme vuotta sitten, kun Naisten Pankki perusti alueella ensimmäiset säästöryhmät. Nyt ryhmiä on jo kaksisataa. Niistä jokaisessa on 20-30 jäsentä.
Säästöryhmät ovat maailmalla laajalle levinnyt keino lisätä yhteisöjen taloudellista omavaraisuutta syrjäisellä maaseudulla, josta puuttuvat pankkien kaltaiset viralliset rahoituslaitokset. Laina on mahdollisuus tehdä köyhyydestä nousemiseen tarvittava isompi kertainvestointi, kuten ostaa karjaa. Laina maksetaan takaisin, kun eläimet poikivat tai niistä saatu maito tuo myyntituloja.
Säästöryhmän yhteisen lippaan avaamiseen tarvitaan kolme avainta.
Ryhmien jäsenet tapaavat viikoittain ja tallettavat yhteiseen kirstuun etukäteen sovitun summan.
”Summa on sovittu niin alhaiseksi, että myös köyhimmät pystyvät osallistumaan”, kertoo Haq Makumbi, Kirkon Ulkomaanavun kumppanijärjestön RACOBAO:n projektipäällikkö.
Naisten Pankin tukemissa säästöryhmissä minimisumma on 1 000 shillinkiä (noin 30 senttiä). Rahastosta myönnetään pienikorkoisia lainoja. Lainat on suhteutettu siihen, kuinka paljon kukin jäsen on säästänyt.
Haq Makumbi.
”Kaikki säästöryhmään kuuluvat saavat lainan jossakin vaiheessa”, Makumbi kertoo.
Säästöryhmien jäsenet ovat pääosin naisia. Naisia kannattaa tukea toimeentulon hankkimisessa, koska lukuisien tutkimusten mukaan juuri naisten taloudellisen vaikutusvallan kasvattaminen nostaa koko perheen elintasoa. Kun naiset saavat päättää rahankäytöstä, perheen tulot käytetään ruokaan, lasten koulutukseen sekä terveyteen liittyviin kustannuksiin.
Säästöryhmissä on myös miehiä, mutta korkeintaan viidesosa.
”Miesten mukanaololla varmistetaan kotirauhan säilyminen ja koko yhteisön sitoutuminen toimintaan. Monet pariskunnat ovat yhdistäneet voimansa maksaakseen lainan takaisin, mikä lähentää puolisoita”, Makumbi kertoo.
Luottamustehtävä tuo vaihtelua arkeen
Ugandan luoteisosassa sijaitseva Kamwenge lukeutuu maan köyhimpiin alueisiin. Perhekoot ovat Ugandan suurimpia. Korkea syntyvyys ylläpitää köyhyyttä. Ugandan tilastokeskuksen (2016) mukaan alhaisimpaan tuloluokkaan kuuluvat naiset synnyttävät elämänsä aikana keskimäärin seitsemän lasta.
Adah Tukahirwa olisi halunnut odottaa lasten hankinnan kanssa, opiskella ja tienata omaa rahaa. Nuoren avioparin saatavilla ollut ehkäisymenetelmä kuitenkin petti, ja sittemmin lapsia tuli joka vuosi.
”Minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin keskittyä huolehtimaan perheestäni ja luopua omista unelmistani. Nykyään kaikki suunnitelmani koskevat lapsiani”, Adah sanoo.
Nyt 33 –vuotiaana ja seitsemän lapsen äitinä Adah toivoo, ettei tulisi enää raskaaksi.
Viime vuonna Adah valittiin kylänsä säästöryhmän puheenjohtajaksi. Se on arvostettu luottamustehtävä.
”Minut tekee onnelliseksi, että 30 ihmistä luottaa minuun ja on valinnut minut ryhmän johtajaksi.”
Puheenjohtaja Adah Tukahirwa (keskellä) valvoo, että kaikki tapahtuu sääntöjen mukaisesti säästöryhmän tapaamisissa.
Puheenjohtajana Adahin tehtävä on varmistaa, että lainoja myönnetään takaisinmaksukykyisille jäsenille. Vastuu on suuri, mutta Adahin mukaan sopiva.
Säästöryhmän kokouksia vetäessään Adah on elementissään. Itsevarmuus loistaa Adahin kirkkaista kasvoista ja määrätietoisesta otteesta, jolla hän luotsaa tapaamista.
Mikä on menestyksen salaisuus?
”Kasvoin perheessä, joka painotti lähimmäisenrakkautta. Vanhempani kehottivat toivomaan toiselle ihmiselle samaa kuin, mitä toivot itsellesi. Ovet olivat aina auki vieraille. Niillä opeilla olen päässyt tähän asemaan.”
Perheenäidin riskinotto kannatti
Kamwengessa asuu paljon sotilasdiktaattori Idi Aminin hirmuhallintoa 1970-luvulla paenneita perheitä ja heidän jälkeläisiään. Ugandan valtio sijoitti paluumuuttajia alueelle 2000-luvun alussa ja jakoi heille pieniä maatilkkuja viljelyä varten.
Sadekausi tuo maisemasta esiin vihreän lukemattomat eri sävyt. Paahtavan auringon alla kypsyvät maissi, kassava, pavut ja matoké eli ruokabanaani.
Suurin osa Kamwengen asukkaista elättää perheensä viljelemällä maata. Elinkeino on täysin riippuvainen sääolosuhteista, mikä tekee perheiden taloudesta epävarmaa. Pienikin muutos ilmastossa tai ylimääräinen kuluerä voivat olla kohtalokkaita. Perheenjäsenen sairastuessa sato pitää myydä ennenaikaisesti, jotta lääkkeisiin on varaa.
”Kauppiaat maksavat puolikypsästä maissikilosta vain 200 shillinkiä, vaikka käypä hinta olisi nelinkertainen”, Justina Nuwahereza, 36, huokaisee.
Justina on kuuden lapsen äiti ja maanviljelijä. Lasten vatsojen täyttäminen aamuin ja illoin on kovan työn takana.
Ennen kaikki työ piti tehdä itse käsin, mutta säästöryhmän laina auttoi Justinaa ostamaan kaksi härkää ja auran. Valinta oli naiselle poikkeuksellinen, mutta sijoitus kannatti.
”Nykyään härät kyntävät pellon puolestani. Se helpottaa suuresti työtaakkaani ja työ on tehokkaampaa. Vuokraan härkiäni myös naapuripelloille, mikä tuo lisätuloja.”
Miljoonat tytöt ja naiset kaipaavat pakolaisleireillä kuukautissuojia, mutta yhtä paljon he toivovat puhdasta vettä, saippuaa ja lukittavia ovia.
Maailmassa on tällä hetkellä noin 30 miljoonaa pakolaisena elävää tyttöä ja naista, joista moni joutuu joka kuukausi ratkaisemaan saman ongelman. Tämä ongelma kuuluu: kuinka tällä kerralla pärjään kuukautisteni kanssa?
Kuukautishygienian ylläpitäminen ei ole pakolaisleiriolosuhteissa ole aivan yksinkertaista. Saatavilla ei joko ole kunnollisia kuukautissuojia tai ne ovat liian kalliita, jotta niitä voisi ostaa, ainakaan tarpeeksi. Lisäksi pakolaisleireillä asuvat tytöt ja naiset eri puolilla maailmaa joutuvat pelkäämään turvallisuutensa vuoksi. Vähintään ongelmana on yksityisyys olosuhteissa, joissa naisilla ei ole omia, tai ainakaan lukittavalla ovella eristettyjä, käymälöitä.
Intiimihygieniaa on vaikea ylläpitää olosuhteissa, joissa ei ole saatavilla puhdasta pesuvettä. Monissa kulttuureissa kuukautisiin liitetään myös ajatuksia epäpuhtaudesta, ja tytöt ja naiset kokevat biologisten toimintojensa vuoksi jopa häpeää. Pahimmillaan tytöt ja naiset joutuvat eristäytymään muusta yhteisöstä tai jopa omista perheenjäsenistään kuukautisten ajaksi.
”Kuukautissuojien puuttuminen vaikuttaa suoraan esimerkiksi tyttöjen koulunkäyntiin”, kertoo Kirkon Ulkomaanavun työntekijä Lilian Musoki.
Tyttöjä matkalla Yoyon alakoulun oppitunnille Bidibidin pakolaisasutusalueella.
Hän on ollut mukana järjestämässä hygieniapakettien jakamista Bidibidin pakolaisasutusalueella Ugandassa. Lähes omaksi kaupungikseen muodostuneessa Bidibidissä asuu enemmän ihmisiä kuin Tampereella, noin 270 000, ja se kuuluu maailman suurimpiin pakolaisleireihin. Asukkaat ovat pääosin peräisin Ugandan pohjoisesta naapurista Etelä-Sudanista, josta he ovat paenneet sisällissotaa.
Nopeasti ajateltuna kuukautisilla ja koulunkäynnillä ei tunnu olevan minkäänlaista yhteyttä toisiinsa, mutta Musoki kertoo, että ne liittyvät hyvin tiivisti yhteen.
”Tytöt jäävät helposti koulusta pois aina, kun heillä on kuukautiset. Asiaan vaikuttaa se, onko heillä kunnollisia kuukautissuojia ja onko koulussa tiloja, joissa he saavat rauhassa huolehtia kuukautishygieniastaan.”
Ongelmallista ”naistenpäivien” lomissa on se, että tytöt jäävät niiden vuoksi opinnoissa jälkeen ja kynnys jatkaa koulu loppuun kasvaa.
Kuukautisvalistusta kouluissa
Bidibidin pakolaisasutusalueen olosuhteissa kunnollisia kuukautissuojia on saatavilla vähän tai ne ovat liian kalliita pakolaisina elävien tyttöjen ja naisten kukkaroille. Siksi tytöt ja naiset turvautuvat usein suojiin, joita on saatavilla. Käytännössä se tarkoittaa, että he tekevät suojat itse esimerkiksi kankaisista räteistä. Ne saattavat päästää vuotoa ja hajuja läpi, mikä tekee kuukautiset inhottavalla tavalla näkyviksi muille. Siksi kuukautissuojat kuuluvat Kirkon Ulkomaanavun (KUA) jakamiin hygieniapaketteihin. Vuonna 2019 KUA:n hygieniapaketin sai Bidibidissä 19 850 tyttöä.
Kirkon Ulkomaanapu jakoi kansainvälisenä kuukautispäivänä 28.5.2019 hygieniapakkauksia yhteensä 19 850 tytölle Bidibidin pakolaisasutusalueella Ugandassa.
Musokin mukaan tytöiltä puuttuu monesti myös kuukautisiin liittyvää tietoa.
”Kulttuurissamme äitien ei oikeastaan ole mahdollista puhua kuukautisista kovin avoimesti edes tyttäriensä kanssa. Se ei kuulu kulttuuriin”, kertoo Musoki.
Lilian Musoki.
Yleensä kyse on myös siitä, että äideillä on paljon muutakin tekemistä kodin ja toimeentulon ylläpitämisessä. KUA:n hankkeissa on jaettu pakolaisasutusalueella tietoa perheille, mutta myös alueen kouluissa on huomioitu kuukautisiin liittyvät asiat.
Koulussa tytöt saavat tietoa kuukautisista ja siitä, kuinka niiden kanssa kannattaa toimia. Lisäksi he voivat kääntyä asiassa ennalta määritellyn vanhemman naisopettajan puoleen, jos kuukautiset alkavat esimerkiksi kesken koulupäivän. Opettajalta voi tällaisissa tapauksissa Musokin mukaan pyytää kuukautissuojan niin, että koulupäivä voi jatkua.
”Kun tytöt saavat tietoa kuukautisista, niihin ja oman kehon muutoksiin liittyvä häpeä poistuu”, Musoki sanoo.
Ympäristösyistä osa KUA:n toimittamista kuukautissuojista on pestäviä ja uudelleen käytettäviä. Suojien pesemiseen tarvittava saippua sisältyy pakolaisasutusalueella jaettaviin hygieniapaketteihin. Paketeissa on myös alushousuja. Musokin mukaan jaossa on kuukautissiteitä, koska tamponit, kuukupeista puhumattakaan, ovat liian kalliita paikallisille. Kolme Yhdysvaltain dollaria maksava tamponipaketti on luksustuote.
Lukittava ovi luo turvaa
Kuukautishygienian kannalta on tärkeää, että tytöillä on koulussa omia käymälöitä, joissa he voivat rauhassa vaihtaa siteen lukitun oven takana ilman pelkoa häiriöistä.
Tytöille ja naisille suunnatuille turvallisille tiloille on ollut tarvetta myös toisella puolella maailmaa maailman suurimmalla pakolaisleirillä Bangladeshin Cox Bazarissa. Siellä KUA tukee yhdessä sisarjärjestönsä Tanskan Kirkon Ulkomaanavun (DCA) kanssa Bangladeshiin Myanmarista paenneille rohingyanaisille ja -tytöille rakennettuja turvatiloja.
Turvatiloissa tytöt ja naiset voivat käyttää siistejä ja turvallisia wc-tiloja, joissa on käsienpesupisteet ja saippuaa. Lisäksi he saavat kuukautissiteitä pystyäkseen osallistumaan heille leirillä tarjottuun luku- ja laskutaito-opetukseen myös kuukautisten aikana.
Miksi omat käymälät erillisessä turvallisessa tilassa ovat niin tärkeitä? Cox Bazarissa sukupuoleen kohdistuvaan väkivaltaan liittyvän hankkeen johtaja Kaji Shahin Akter Tanskan Kirkon Ulkomaanavusta kertoo, että kuukautisiin liittyvät tabut yhdessä pakolaisleiriolosuhteiden kanssa altistavat naiset väkivallalle.
”Perinteisesti rohingyanaiset käyttävät kankaista revittyjä rättejä kuukautissuojinaan. Koska kulttuurissa kuukautisiin liittyy ajatus epäpuhtaudesta, naisten on hoidettava suojien peseminen joko aamuvarhain tai iltamyöhällä”, hän kertoo.
Se tarkoittaa, että tyttöjen ja naisten on poikettava leirin vesipisteillä pimeän aikaan. Pimeys altistaa heidät esimerkiksi seksuaaliselle väkivallalle. Vaara saattaa odottaa myös naisille merkityissä käymälöissä, joissa ei ole suurempaa valvontaa.
Bangladeshissa maailman suurimmalle pakolaisleirille on rakennettu KUA:n ja sen sisarjärjestön Tanskan Kirkon Ulkomaanavun tuella turvallisia tiloja tytöille ja naisille.
Cox Bazarin koulutushankkeen johtaja Margaret Goll Tanskan Kirkon Ulkomaanavusta kertoo, että kertakäyttöisissäkin kuukautissuojissa on omat ongelmansa. Ne kasvattavat omalta osaltaan valtavan pakolaisleirin jäteongelmaa.
”Kuukautisiin liittyviä ongelmia on Cox Bazarissa monenlaisia, oikeastaan kaikki, mitä voit kuvitella”, sanoo Goll.
Miehetkin tarvitsevat kuukautistietoa
Tyttöjen elämää kuukautiset rajoittavat myös siten, että moni rohingyatyttö lopettaa koulunkäynnin kuukautisten alettua. Keskimäärin tämä tapahtuu noin 14-vuotiaana.
”Kuukautisten alkaminen tarkoittaa rohingyojen kulttuurissa, että tytöt eivät saa enää olla tekemisissä muiden kuin oman perheensä miesten ja poikien kanssa. Moni heistä myös joutuu naimisiin kuukautisten alettua”, Goll sanoo.
Cox Bazarin pakolaisleirillä tytöille ja naisille on luotu omia turvallisia tiloja, joissa he voivat rauhassa opiskella ja saada tietoa kuukautisista ja muista, omaan elämäänsä liittyvistä, tärkeistä asioista.
Kuukautisiin liittyvät rohingyojen parissa myös ajatukset siitä, että tyttö tai nainen on jollakin tavalla epäpuhdas kuukautisten aikaan eikä hän saa osallistua normaaliin elämään kuten muuten. Myös näitä asenteita on Margaret Gollin ja Kaji Shahin Akterin mukaan yritetty muokata. Oleellista on, että myös yhteisön miehet otetaan keskusteluihin mukaan.
”Olemme jakaneet pojille ja miehille tietoa paitsi kuukautisista myös positiivisesta kehonkuvasta ja positiivisesta isyydestä. Alkuun se ei kyllä ollut helppoa, miehet ja pojat olivat vähän vastentahtoisia osallistumaan, koska me kaikki hankkeessa toimineet olimme naisia”, kertoo Kaji Shahin Akter.
Lopulta työssä päästiin eteenpäin, kun hankkeeseen saatiin mukaan esimerkiksi uskonnollisia johtajia kuten imaameja.
Yksi tapa tehdä kuukautisista näkyvämmät on ollut vuosittainen kuukautishygieniaan keskittyvä teemapäivä, jota vietetään toukokuun 28. päivänä.
”Aiempina vuosina se on ollut Cox Bazarissakin iso tapahtuma. Tänä vuonna joudumme ehkä turvautumaan tapoihin, joissa ei kokoonnuta niin paljon yhteen”, Goll kertoo.
