Kirkon Ulkomaanavun tukemissa rauhankerhoissa pelataan jalkapalloa. Kuvan peli pelattiin lokakuussa 2024 Mbaikissa, joka sijaitsee pitkästä väkivallan kierteestä kärsineessä Keski-Afrikan tasavallassa.
Kuva: Antti Yrjönen Teksti: Elisa Rimaila
VARVASSANDAALI lentää kaaressa, kun nuori mies venyttää itsensä potkaisemaan palloa. Hiekasta punertavaksi värjäytynyt pallo ottaa jalasta vauhtia ja pomppaa kohti kepeillä merkittyä maalia. Tällä kertaa pallo vierii ohi, mutta tässä pelissä ei ole syvimmiltään kyse maaleista.
Tärkeintä on peli, jossa molemmilla joukkueilla on sama tavoite: tutustua ja tehdä yhdessä, luoda vuoropuhelua erilaisten ihmisten välille.
Jalkapallolla yhdistää ihmisiä maailmanlaajuisesti. Säännöt ovat selkeät, ja kaikki niitä noudattavat ovat tervetulleita. Pelatessa oppii tärkeitä asioita joukkueena toimimisesta, erilaisista ihmisistä ja itsestä. Jalkapallot ovat myös verrattain halpoja hankintoja, jotka parhaimmillaan tuottavat käyttäjilleen iloa pitkäksi ajaksi. Mikä parasta: jalkapalloja myydään kaikkialla maailmassa, eikä pelaamiseen tarvita kalliita vaatteita tai muita varusteita.
Muun muassa näistä syistä jalkapallo on mukana Kirkon Ulkomaanavun rauhantyössä esimerkiksi Keniassa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Pallon pelaaminen tuo yhteen erilaisia nuoria, miehiä ja naisia, eri yhteisöistä ja taustoista. Ystävyysottelut eri yhteisöjen välillä auttavat tutustumaan ja madaltavat kynnystä keskustella välejä hiertävistä asioista rauhanomaisesti.
Kun vieras muuttuu vastustajasta pelitoveriksi, aukeaa erilainen näkökulma. Taidammekin olla kaikki samassa joukkueessa, rakentamassa parempaa tulevaisuutta.
Arkkipiispa Tapio Luoma, Espoon piispa Kaisamari Hintikka ja Kirkon Ulkomaanapu vetoavat:
Lähi-itään tarvitaan kestävä rauha
Maanantaina 7.10. vietämme jälleen yhden sodan vuosipäivää. Tasan vuosi sitten Gazan aluetta hallitseva islamilainen vastarintaliike Hamas toteutti terrori-iskuja Israelin puolelle osana pitkään jatkunutta konfliktia.Iskuissa kuoli noin 1200 ihmistä, ja Hamas otti 251 panttivankia. Israelin valtio vastasi terrori-iskuihin välittömillä Gazan alueeseen kohdistuneilla sotatoimilla.
Israelin valtio on kostotoimillaan tappanut yli 40 000 ihmistä ja lähes 100 000 on loukkaantunut. Tapetuista yli 11 000 on lapsia. Yli 90 prosenttia Gazan kouluista on vaurioitunut ja alueen alle 10-vuotiaista lapsista 650 000 on menettänyt kokonaisen kouluvuoden. Israelin pommitukset ovat tuhonneet sairaaloita, kouluja ja kirkkoja, joista ihmiset ovat etsineet turvaa hädässään. Israel ei päästä riittävästi humanitaarista apua Gazaan, minkä vuoksi alueella on jatkuva pula lääkkeistä, ruuasta, sähköstä ja vedestä.
Samaan aikaan Israel on koventanut miehitystään Länsirannalla. Siviiliväestön pakkosiirrot, talojen tuhoamiset, siirtokuntien laajennus ja liikkumisrajoitukset ovat lisääntyneet. Turvattomuutta ja pelkoa aiheuttaa myös laittomasti alueella asuvien israelilaisten siirtokuntalaisten palestiinalaisiin kohdistaman väkivallan lisääntyminen. Kansainvälinen tuomioistuin ICJ totesi vastikään Israelin miehitysvallan palestiinalaisalueilla laittomaksi.
Israelin kovat otteet eivät ole lisänneet turvallisuutta. Sota on läikkynyt jo pitkään naapurimaihin ja viimeisimmäksi syvälle Libanoniin, jossa jopa miljoona siviiliä on paennut pommituksia maan sisällä sekä rajojen yli naapurimaa Syyriaan. Kriisin pitkittyminen vaikeuttaa myös entisestään kireää maailmanpoliittista tilannetta.
Palestiinalaisten ja israelilaisten turvallisuus ja ihmisoikeudet eivät ole vastakkaisia. Päinvastoin ne voivat toteutua vain yhdessä. Ainoa kestävä tie kärsimyksen lopettamiseksi ja tilanteen vakauttamiseksi on pysyvä tulitauko, rauhanprosessin käynnistäminen ja lopulta Israelin miehitysvallan lopettaminen palestiinalaisalueilla. Hamasin on vapautettava panttivankinsa ja Israelin on sitouduttava kansainvälisten tuomioistuinten antamiin päätöksiin.
Kansainvälisen yhteisön, poliittisten päättäjien ja meidän jokaisen on edistettävä väkivallan loppumista, riittävän humanitaarisen avun pääsyä Gazaan ja kestävän ratkaisun saavuttamista. Meidän tulee tehdä kaikki mahdollinen, jotta niin israelilaiset kuin palestiinalaiset voisivat elää turvallista elämää alueella, jossa vallitsee rauha ja jossa jokaisen ihmisen ihmisoikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti.
Tapio Luoma, Turun ja Suomen arkkipiispa Kaisamari Hintikka, Espoon hiippakunnan piispa ja Kirkon Ulkomaanavun hallituksen varapuheenjohtaja Tomi Järvinen, Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja
Lisätiedot:
Meri-Anna Paloniemi, arkkipiispan erityisavustaja, p. 040 141 6348 Mervi Ritokoski, yhteyskehittäjä, Espoon hiippakunta, p. 050 472 7407 Ikali Karvinen, varatoiminnanjohtaja, Kirkon Ulkomaanapu, p. 040 660 2530
Kuvan tyttö on kuvattu romahtaneen rakennuksen raunioissa Gazan eteläosissa Khan Yunisissa 2.10.2024. Kuvalähde: Bashar Taleb, Lehtikuva / AFP.
Vetoomuksen tekstiä muokattu 11.10.2024: sana ”siviiliä” korvattu sanalla ”ihmistä”.
KUA:n rauhanverkoston johtaja nimettiin Yhdysvaltain kansainvälisen uskonnonvapauden komissioon
Tohtori Mohamed Elsanousin nimityksestä ilmoitettiin kesäkuun lopussa.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on nimennyt tohtori Mohamed Elsanousin Yhdysvaltain kansainvälisen uskonnonvapauden komissioon. Elsanousi on KUA:n perustaman Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkoston (Peacemakers Network) johtaja. Valkoinen talo ilmoitti Elsanousin nimityksestä 26. kesäkuuta 2024.
Mohamed Elsanousi.
Yhdysvaltain kansainvälinen uskonnonvapauskomissio (United States Commission on International Religious Freedom, USCIRF) on riippumaton, puoluerajat ylittävä muodostama Yhdysvaltain liittovaltion hallituksen komissio. Se perustettiin vuoden 1998 kansainvälisestä uskonnonvapaudesta annetulla lailla, ja komissio valvoo yleismaailmallista oikeutta uskonnon- ja uskonvapauteen ulkomailla. USCIRF seuraa uskonnonvapauden loukkauksia maailmanlaajuisesti ja antaa poliittisia suosituksia presidentille, ulkoministerille ja kongressille. Presidentti ja molempien poliittisten puolueiden kongressijohtajat nimittävät USCIRF:n komission jäsenet.
”Minulle on suuri kunnia saada presidentti Joe Bidenin nimitys Yhdysvaltain kansainvälisen uskonnonvapauskomission komissaariksi”, Elsanousi sanoo.
”Nimitys on osoitus siitä, miten tärkeää on edistää ymmärrystä ja kunnioitusta eri uskonnollisten yhteisöjen välillä kaikkialla maailmassa. Olen sitoutunut työskentelemään muiden komissaarien kanssa, jotta voimme puolustaa yleismaailmallista oikeutta kansainväliseen uskonnonvapauteen ja puolustaa niitä, jotka joutuvat vainon kohteeksi uskonsa vuoksi. Yhdessä voimme jatkossakin vaikuttaa merkittävällä tavalla rauhan ja uskonnonvapauden edistämiseen maailmanlaajuisesti”, Elsanousi pohtii.
”Uskonnon- ja vakaumuksenvapaus on tärkeä asia kaikille kaikkialla. Yhdysvaltain kansainvälisessä uskonnonvapauskomissiossa toimiminen ei ole kokopäiväinen tehtävä, ja siksi tohtori Elsanousi jatkaa kanssamme verkoston toiminnanjohtajana. Olemme ylpeitä voidessamme tukea tohtori Elsanousia tehtävässä ja uskomme, että siitä on hyötyä kaikille osapuolille”, kertoo Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Tomi Järvinen.
Vankka kokemus vähemmistöjen oikeuksien puolustajana
Mohamed Elsanousi on uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden verkoston toiminnanjohtaja. Aiemmin hän toimi uskontojen välisen toiminnan ja hallitussuhteiden johtajana Pohjois-Amerikan islamilaisessa seurassa (Islamic Society of North America). Elsanousi oli myös jäsenenä Yhdysvaltain ulkoministeriön uskonnon ja ulkopolitiikan työryhmässä, jossa hän antoi ulkoministerille suosituksia Yhdysvaltain hallituksen, kansalaisyhteiskunnan ja uskonnollisten toimijoiden välisen yhteistyön lisäämiseksi.
Elsanousi toimi on koordinoinut pöytäkirjoja kristittyjen, juutalaisten ja muiden uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien turvaamiseksi muslimienemmistöisissä yhteisöissä. Tämä johti Marrakeshin julistuksen hyväksymiseen, joka on tunnustetuin islamilainen teologinen asiakirja uskonnonvapauden puolesta.
Elsanousi on myös Shoulder to Shoulder -järjestön perustajajäsen ja YK:n moniuskonnollisen neuvoa-antavan toimikunnan toinen puheenjohtaja. Hän toimii myös lukuisten uskontojenvälisten järjestöjen johtokunnissa ja luottamushenkilöinä, muun muassa New Yorkin juutalaisen teologisen seminaarin uskontojenvälisen vuoropuhelun keskuksessa (Center for Interreligious Dialogue at the Jewish Theological Seminary in New York City) ja rauhan edistämisen foorumissa (Forum for Promoting Peace in Muslim Societies).
Elsanousi perusti myös Faiths4Vaccines-kampanjan, jossa merkittävät uskonnolliset toimijat Yhdysvalloissa tukevat tavoitetta edistää rokotteiden tasapuolista jakelua ja torjua rokote-epätietoisuutta.
Elsanousi on suorittanut oikeustieteen kandidaatin ja maisterin tutkinnot sekä tohtorin tutkinnon Indianan yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Teksti: Sarah Tyler Suomenkielinen versio: Ulriikka Myöhänen
Konfliktit, rauha ja demokratia herättivät keskustelua SuomiAreenassa
Viime vuosina konfliktit ja kriisit ovat tulleet aiempaa lähemmäksi suomalaisia, ja keskustelu aiheesta kävi vilkkaana SuomiAreenassa. Demokratia ei toteudu ilman dialogia ja vaivannäköä, muistuttaa KUA:n Tomi Järvinen.
Rauha ja demokratia olivat ajankohtaisina puheenaiheina Kirkon Ulkomaanavun ja Demo Finlandin järjestämässä kutsuvierastilaisuudessa, johon osallistui puolueiden, rauhantekijöiden, kansalaisyhteiskunnan, uskonnollisten toimijoiden ja yritysten edustajia.
Tilaisuus kantoi nimeä “Sotien ja konfliktien aikakausi – tuoko demokratia vakautta?”, ja se järjestettiin Porissa SuomiAreenan yhteydessä.
“Demokratiaa ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Siihen on havahduttava myös Suomessa. Demokratian puolustaminen vaatii dialogia ja vaivannäköä”, Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Tomi Järvinen muistuttaa.
Viime vuosina konfliktit ovat tulleet aiempaa lähemmäksi suomalaisia, ja konflikteissa henkensä menettäneiden määrä on lisääntynyt. Taustalla vaikuttavat esimerkiksi sodat Ukrainassa ja Gazassa sekä lukuisat muut aseelliset konfliktit esimerkiksi Etiopiassa ja Myanmarissa.
“Demokratialla on vahva yhteys rauhaan. Autoritaariset hallinnot eivät ole uhka vain omille kansalaisilleen, vaan myös turvallisuudelle ja vakaudelle kaikkialla maailmassa”, Demo Finlandin toiminnanjohtaja Anu Juvonen kertoo.
Nuoret ja heidän tulevaisuutensa toistuivat puheenvuoroissa
Mikkelin piispa Mari Parkkinen piti tilaisuudessa puheenvuoron, jossa hän korosti, että myös uskonnollisten yhteisöjen tehtävänä on rakentaa rauhaa. Parkkinen muistutti, että rauha edistyy parhaiten silloin, kun sen taustalle on rakentanut hyvää vuorovaikutusta, jopa ystävyyssuhde.
Mikkelin piispa Mari Parkkinen ja avustajansa Hanne-Maaria Rentola kuvattuina SuomiAreenassa 2023.
Tilaisuudessa käydyissä keskusteluissa korostuivat myös nuoret ja heidän tulevaisuutensa.
“Ajattelen, että nuorissa on meidän tulevaisuutemme, ja sen vuoksi kannan suurta murhetta maailman konflikteista. Sukupolvilta toisille kantautuvat traumat ovat tulevaisuudessakin syitä konflikteille”, Parkkinen pohtii ja lisää, että traumoja pystytään toki purkamaan mutta se vie paljon aikaa.
Myös KUA:n Tomi Järvinen painottaa, että nuorten on oltava entistä vahvemmin mukana päätöksen teossa sekä demokratian ja rauhan rakentamisessa.
“Meidän pitää ajatella yhä enemmän, miten nuoret voivat jatkossa nähdä toivon näkökulmia ympärillään”, Järvinen pohtii.
Tilaisuudessa kuultiin myös puheenvuorot Amazon Web Servicesin Suomen ja Norjan yhteiskuntasuhdejohtaja Ida Schaumanilta sekä videon välityksellä Kirkon Ulkomaanavun Etelä-Sudanin maajohtajalta Seme Nelsonilta.
Kirkon Ulkomaanapu oli mukana myös keskiviikkona 26.6. järjestetyssä Helena Ranta Forumin ohjelmassa “Globaalit kriisit – mitä voimme tehdä rauhan ja vakauden eteen?”. Ohjelmassa nähtiin videoterveisiä Etelä-Sudanin Kajo-Kejissä järjestetystä rauhankonferenssista, jossa KUA järjesti yhdessä kumppaninsa Multi-Partner Trust Fundin kanssa.
Pysyvä toimeentulo saa aikaan ihmeitä seuduilla, joilla ihmishenki maksaa vain neljä euroa. Pitkän sisällissodan kokenut Keski-Afrikan tasavalta etsii uomiaan sovinnon tiellä, ja Kirkon Ulkomaanavun rauhankerhot antavat nuorille uuden mahdollisuuden.
MYÖHÄISEN ILTAPÄIVÄAURINGON punertava paiste hellii Mbaikin kylänraittia Keski-Afrikan tasavallan lounaisosassa, sata kilometriä pääkaupunki Banguista. Sadekauden vehreys koristaa tien laitaa. Kukistaan tunnettu 25 000 asukkaan kaupunki on toden totta kaunis.
Kylänraitin päässä, vaaleanvihreän talon edustalla lojuu siisti rivi kenkäpareja kuluneista sandaaleista kiillotettuihin mustiin nahkakenkiin. Niistä päätellen parturi-kampaamossa on yhä vilkasta. Oviaukkoja peittävien kangasverhojen takana parturi-kampaajat letittävät ja leikkaavat hiuksia koneella. 20-neliön huoneessa tunnelma on tiivis.
Nuorten rauhankerhon perustama parturi-kampaamo on Mbaikissa tullut tunnetuksi siitä, että siellä käy naisia ja miehiä samaan aikaan.
Parturi-kampaamossa käy sekä miehiä että naisia. Seinien julisteet tarjoilevat runsaasti inspiraatiota hiustyyleihin. Niissä komeilevat muun muassa Real Madrid -jalkapallojoukkueen pelaajat. Seinille aika ajoin silmäilevän parturi Merlin Sombon viimeistelytyö on millintarkkaa puuhaa. Trimmeri vaihtuu saksiin ja kampaan, kun hän vielä nipsii siistittäviä hiuksia miesasiakkaansa päästä. Lippispäinen mies uhkuu tunnollisuutta.
Tätä parempaa kohtaamispaikkaa on vaikea löytää, kertoo paikkaa pyörittävä 25-vuotias Charlene Derich Nam-Ngania. Rakennuksen seinälle on kirjoitettu käsin, että bisnes on nuorten rauhankerhon perustama. Asiakkaat vaihtavat kuulumisia arkisten tarpeiden äärellä.
”Pysymme yhteisön pulssilla. Asiakkaamme ovat nuoria ja vanhempia, torimyyjistä kunnallispäättäjiin”, Nam-Ngania sanoo.
Charlene Derich Nam-Ngania korostaa kohtaamispaikkojen tärkeyttä onnistuneessa rauhantyössä.
Parturi-kampaamo kylänraitilla on esimerkki KUA:n ulkoministeriön rahoituksella tukemasta, yhteisön vakautta edistävästä liiketoiminnasta. Nuoret saavat paitsi tuloja mahdollisuuden vaikuttaa elinympäristöönsä. Inhimilliset kohtaamiset ovat merkityksellisiä: aivan vastikään eräs asiakas perui avioeroaikeensa parturinpenkissä käytyjen keskustelun jälkeen.
”Kuulemme myös, jos yhteisössä leviää huolestuttavia huhuja. Nuoret ovat yleensä olleet jännitteiden ytimessä, mutta myös ratkaisut ovat meistä kiinni”, Nam-Ngania lisää.
Väkivalta painaa Keski-Afrikan tasavaltaa
Keski-Afrikan tasavalta kuuluu maailman köyhimpiin maihin. Maa ja sen asukkaat ovat vuosikymmenten saatossa kärsineet useasta vallankaappauksesta, toistuvista väkivallan kierteistä sekä viimeksi tuhoisasta sisällissodasta, jonka syttymisestä tuli syksyllä kuluneeksi kymmenen vuotta.
Konflikti oli monisyinen, mutta tiivistettynä siitä voisi kertoa, että osapuolia oli kaksi: pääosin muslimijäsenistöinen seleka-aseryhmä sekä suurimmaksi osin kristityistä koostuvat anti-balakat. Selekat hyökkäsivät vuonna 2013 siviiliväestöä kohtaan ja anti-balakat aloittivat vastarinnan. Vihapuhe syvensi uskontoon perustuvia jakolinjoja puolin ja toisin. Väkivaltaisuudet pakottivat sadat tuhannet ihmiset jättämään kotinsa.
Selekoiden väkivaltaisuuksien taustalla oli tyytymättömyys maan johtoon, jota he syyttivät maan muslimienemmistöisen pohjoisosan laiminlyönnistä. Selekoihin liittyi taistelijoita naapurimaista kuten Tšadista ja Sudanista.
Vuosien mittaan presidentit ovat vaihtuneet, mutta väkivalta jatkui. Vuonna 2019 syntynyt Khartumin rauhansopimus otti vakauden ensiaskeleita. Viimeisin väkivallan kierre vuonna 2020 kuitenkin katkaistiin vasta ruandalaisten ja venäläisten sotilasjoukkojen tuella. Rauha on yhä hauras ja maan turvallisuus riippuvainen ulkovalloista.
Mbaikin nuorten mukaan syy Keski-Afrikan tasavallan konflikteille on huomattavasti yksinkertaisempi.
”Köyhyys on kaiken pahan alku ja juuri”, 23-vuotias Koke Augrace kiteyttää näkemyksensä.
Nuoren miehen kotipiha sijaitsee kivenheiton päässä parturi-kampaamolta. Hän on toisen, porsaiden kasvatuksen ympärille syntyneen, rauhankerhon puheenjohtaja. Kun porsaat kasvavat sioiksi ja saavuttavat lisääntymisiän, kerho saa tuloja porsaiden myynnistä. Pääomalla he pystyvät myöntämään lainoja nuorille, jotka kamppailevat koulunkäyntikulujensa kanssa tai haluavat perustaa pienyrityksiä toimeentulon saamiseksi.
Nuorten rauhankerho kasvattaa porsaita Koke Augracen piha-alueella.
”Koulutus on avain merkitykselliseen elämään ja tavoitteenamme on varmistaa, ettei kukaan joudu keskeyttämään koulunkäyntiä”, Augrace sanoo
Nuorten mahdollisuudet tuloihin ja oman elämänsä hallintaan ovat avain rauhaan, Augrace painottaa. Hän tietää mistä puhuu. Aiemmin hän oli itse huumekoukussa. Kannabiksen käyttö johdatti huonoihin porukoihin. Teini-iässä Augrace varasteli moottoripyöriä ja tappeli. Isokokoisena miehenalkuna hänellä oli paha maine eikä ripaustakaan kunnioitusta aikuisia kohtaan. Hän löi jopa opettajaansa.
Heikossa taloudellisessa jamassa ja huonossa seurassa tie voi auttamatta viedä henkirikoksiin. KUA:n rauhantyötä seudulla vetävä Olivier Bizanga tietää, että nuoren saa tappamaan toisen vain 2 000:lla Keski-Afrikan frangilla eli alle neljällä eurolla. Näköalattomat nuoret ovat otollisia uhreja aseryhmien rekrytoitaviksi.
”Nuoret liittyvät aseryhmiin vaihtoehtojen puutteessa tai ystävien ja perheenjäsenten houkuttelemina”, Bizanga sanoo.
Köyhyys ja kouluttautumattomus ovat otollista maaperää vihapuheelle, jonka levittäjillä on poliittisia pyrkimyksiä. Keski-Afrikan sisällissota loi kristittyjen ja muslimien välille syvät jakolinjat yhteisöissä, joissa niitä ei asukkaiden mukaan aiemmin ollut.
Ennen sisällissotaa muslimit ja kristityt pelasivat esimerkiksi jalkapalloa yhdessä, kertoo Addun Ache, 48. Hänet tunnistaa hijabista muslimiksi. Naisten säästö- ja lainaryhmä on kokoontunut ryhmän vetäjän Ogalana Alicen kotipihalle. Ryhmä hoitaa täällä vuohia, joita he saivat KUA:n tuella. Neljän vuohen laumasta on kasvanut jo kahdentoista katras. Naiset valmistavat saippuaa Mbaikin markkinoilla myytäväksi, ja ahkerilla naisilla on säästöjä jo kunnioitettavat puoli miljoonaa Keski-Afrikan frangia eli lähes 800 euroa.
Dimanche Suzette, Yaba Vivianne, Addun Ache ja Ogalana Alice naisten säästö- ja lainaryhmän kokouksessa Mbaikissa.
Kun pääosin kristityt anti-balakajoukot iskivät häikäilemättä muslimeja vastaan kostona seleka-ryhmän teoista, Ache pakeni taisteluita viiden lapsensa kanssa naapurimaahan Tšadiin. Lapset eivät pakolaisina päässeet kouluun, ja ruokakin oli vähissä, joten perhe palasi kotiseudulleen.
Koti oli poltettu ja omaisuus ryöstetty. Mbaikin kylänraitilla oli lisäksi vaarallista kulkea.
”Minua osoitettin sormella, että tuossa kulkee muslimi ja hänet pitäisi tappaa”, Ache muistelee.
Yksinhuoltajana hän alkoi myydä kalaa kadulla. Ache kertoo, että moni hänen asiakkaistaan oli kristittyjä. Luottamus rauhaan rakentui arkisten kohtaamisten kautta. Uskonryhmiin liittyvien jännitteiden vuoksi Ache kuitenkin muutti vanhimman poikansa nimen kristityksi, mikä Achen mukaan helpotti pojan pääsyä Banguin yliopistoon.
Naistenryhmä saa tulonsa muun muassa saippuan valmistuksesta ja myynnistä. Säästöistä naiset saavat anoa lainoja omiin pienyrityksiin tai muihin tarpeisiin.
Nykyisin Ache kuuluu naisten säästö- ja lainaryhmään, jonka 25 jäsenestä lähes kaikki ovat kristittyjä. Ihmisten toimeentulomahdollisuuksien lisääminen on Achen mukaan ollut tärkein keino vakauttaa yhteiskuntaa. Naistenryhmä on opettanut myös lukutaitoa.
”Koulutus ja lukutaito auttavat ihmisiä paitsi itsenäisiksi myös suhtautumaan kriittisesti yhteisöissä leviävään tietoon ja käsittelemään erimielisyyksiä”, hän sanoo.
Toimeentulo vahvistaa rauhaa
Kirkon Ulkomaanavun toimeentuloa tukevat rauhankerhot ovat hyvä esimerkki ruohonjuuritason rauhantyöstä. Kestävän sovinnon nimissä muutoksia on kuitenkin tapahduttava myös valtiotasolla. Rauhansopimuksen jälkeen päivitetyssä perustuslaissa valtio korostaa naisten ja nuorten roolia rauhassa.
Nuorilla pitää lain mukaan olla 30 prosentin edustus aluekomiteoissa, joissa edistetään rauhaa ja sovintoa. Laki kieltää vihapuheen ja painottaa, että eri uskonryhmien pitää olla edustettuina virallisissa neuvostoissa ja kansalaisjärjestöjen hankkeissa. Nykyisellään myös muslimien pyhäpäivät ovat kansallisia vapaapäiviä.
Naisten aseman parantamiseksi valtio on päättänyt kiintiöstä, jonka mukaan 35 prosenttia parlamenttivaalien ehdokkaista pitää olla naisia. Naisten edustus parlamentissa on kuitenkin vielä vain 13 prosenttia.
Kun Kirkon Ulkomaanavun rauhantyön projektipäällikkö Olivier Bizanga saapui Mbaikin kouluun luennoimaan rauhasta ja avaamaan hakua järjestön tukemaan rauhankerhoon, Koke Augrace näki tilaisuutensa päästä ulos noidankehästään. Hän oli halunnut kääntää elämänsuuntaansa jo pitkään ja onnistunut pysymään koulussa.
Rauhankerhon pääsykokeessa mitattiin hakijoiden motivaatiota ja ymmärrystä rauhan merkityksestä sekä valmiuksia esiintyä ja opettaa muita. Augrace oli parhaimmistoa, mutta rehtori varoitti valitsijoita Augracesta: hänestä ei ollut esikuvaksi.
”Mutta hän oli myös todennut, että jos onnistutte kääntämään hänen elämänsä suunnan, saatte parhaan mahdollisen esimerkin siitä, että muutos on mahdollinen”, Augrace kertoo hieman ujosti.
Koke Augrace (oik.) vaimonsa Deganai Elodien ja heidän yhdeksän kuukautta vanhan Marcosus-vauvan kanssa. Augracen mukaan köyhyys on kaikkien konfliktien alku ja juuri, ja toimeentulomahdollisuudet siksi ratkaisevia.
Rauhankerhon perustamisesta on nyt neljä vuotta. Augracella on tänään vieressään vaimo Deganai Elodie ja yhdeksän kuukautta vanha poika Marcosus. Perhe on hänelle tärkein, ja hän haaveilee rauhankerhonsa rekisteröinnistä viralliseksi järjestöksi. Silloin toiminta olisi vahvalla pohjalla myös KUA:n hankkeen päättymisen jälkeen ja kerho pystyisi hakemaan lisärahoitusta toiminnalleen, joka pitää sisällään keskustelutilaisuuksia ja muita nuorille suunnattuja tapahtumia.
”Rauha syntyy siitä, kun sinulla on jotain, johon uskot ja jotain, josta pitää kiinni”, Augrace sanoo.
Ammattitaito kunniaan
Viljelmät ovat vehreän Mbaikin suurimpia työllistäjiä. Kaikista ei kuitenkaan ole viljelijöiksi. Parturi Merlin Sombo kertoo työpäivänsä päätteeksi, miten hän päätyi parturiksi.
”Epäonnistuin viljelijänä. Satoni olivat surkeita. Enkä ollut kaupustelijana tarpeeksi myyntihenkinen”, sanoo pidättyväisen oloinen mies.
Parturi Merlin Sombo, 35, kertoo löytäneensä parturina unelma-ammattinsa.
Sombon sisko osasi onneksi leikata hiuksia ja opetti taidon veljelleen. Se kannatti. Essuun pukeutunut 35-vuotias kertoo suurimmaksi ylpeyden aiheekseen sen, kun asukkaat osoittavat häntä kadulla ja kertovat muille, että tuossa kulkee mies, joka teki minulle näin hienon kampauksen.
”Tämä on juttuni. Rakastan työtäni. Se tunne, kun on löytänyt jotain, jossa on hyvä, on korvaamaton”, sanoo Sombo.
Piinapenkki: Eurooppalaisten kannattaisi huolehtia vain Ukrainan sodasta – vai mitä, Aziza Maalim?
Aziza Maalim on Kirkon Ulkomaanavun rauhanasiantuntija, joka alkujaan kiinnostui rauhanrakennuksesta oman paimentolaistaustansa kautta. Toimitus istutti Maalimin piinapenkkiin ja tivasi muun muassa, miksi rauhan rakentaminen on usein turhauttavaa.
Tulet paimentolaiskulttuurista ja taustasi on saanut sinut kiinnostumaan rauhantyöstä.
On totta, että paimentolaistaustani on muovannut minua. Jo nuorena kuulin tarinoita etnisistä yhteenotoista eri paimentolaisklaanien välillä. Yhteenotot ovat osa kulttuuria, joten yritin ymmärtää, miksi yhteisöt toimivat tällä tavalla. Se herätti intohimoni rauhan rakentamista kohtaan.
Eurooppalaisten kannattaisi keskittyä vain Ukrainan-sotaan, koska se on ainoa eurooppalaisiin vaikuttava sota.
Väärin, mutta monet tuntuvat nyt ajattelevan näin. Sota Ukrainassa on muuttanut rauhan ja turvallisuuden dynamiikkaa. Kuka olisi uskonut, että Euroopassa on pakolaisia ja ihmiset kärsivät konfliktista? Kun kyse ei ole globaalista etelästä ja Afrikasta, moni on yllättynyt. Humanitaarinen apu on nyt keskittynyt Ukrainaan. Samaan aikaan meillä on apua odottavia konflikteja ja humanitaarisia tarpeita muualla maailmassa.
Sodat Sudanissa ja Ukrainassa sekä vallankaappaukset läntisessä Afrikassa osoittavat, että rauhan saavuttaminen on mahdotonta.
Yhteistyö konfliktissa elävien yhteisöjen kanssa johtaa kestävään rauhaan. Jos laiminlyömme konflikteja ja ajattelemme, etteivät sodat Afrikassa koskaan ratkea, luvassa on enemmän kärsimystä: oikeusvaltioperiaate kärsii, ihmisoikeudet heikkenevät ja niin edelleen. Olemme yrittäneet rakentaa rauhaa Somaliassa vuodesta 1993, mutta emme ole luovuttaneet. Sovinnonteko on pitkä prosessi: sen yhteydessä korjaillaan sukupolvien traumoja ja uudistetaan hallintorakenteita.
Somaliassa KUA tukee naisia osallistumaan politiikkaan. Tämänkaltaiset hankkeet ovat ainoa reitti kohti rauhaa, sillä naiset ovat miehiä rauhanomaisempia.
Voi hyvänen aika, kuka keksi tämän? Naiset voivat olla sekä rauhan edistäjiä että etunenässä julistamassa väkivallan kulttuuria. Radikaalin ekstremismin piirissä naiset usein piilottelevat sim-kortteja ja tekevät ostoksia ekstremisteille. Naiset ovat myös eturintamassa ruokkimassa ympärileikkausten kulttuuria ja muuta väkivaltaa, joka kohdistuu nuoriin tyttöihin. Siksi myös naisten pitää olla mukana rauhanprosesseissa.
Konflikteihin liittyy usein seksuaalista ja sukupuoleen kohdistuvaa väkivaltaa. Se on mörkö, joka on nostettava pöydälle myös sovinnonteossa.
Seksuaalista ja sukupuoleen kohdistuvaa väkivaltaa käytetään taktisena keinona konflikteissa. Esimerkiksi Ruandassa miehiä pakotettiin katsomaan vierestä, kun heidän vaimojaan hyväksikäytettiin väkivaltaisesti. Konfliktin päätyttyä tällaiset asiat pitää käsitellä, jotta nöyryytetyt ja hyväksikäytetyt yhteisöt ja niiden jäsenet pääsevät jatkamaan elämäänsä.
Uskonnollisten ja perinteisten johtajien osallistuminen rauhanprosesseihin on arveluttavaa, koska he saattavat lietsoa konflikteja.
Esimerkiksi monissa Etelä-Sudanin, Somalian ja Kenian konflikteissa rauhanprosessit nojaavat perinteisiin konfliktinratkaisumekanismeihin, joita johtavat uskonnolliset ja perinteiset johtajat. He ovat niitä henkilöitä, jotka toimivat ruohonjuuritasolla ja saavat ihmiset liikkeelle. Samaan aikaan tiedostamme, että jotkut näistä johtajista ovat osallisia etnisissä ja klaaneihin liittyvissä konflikteissa.
Rauhansopimukset eivät ole minkään arvoisia, koska ne usein romuttuvat.
Olen eri mieltä. Kun rauhansopimus allekirjoitetaan, se tarkoittaa, että osapuolet ovat tyytyväisiä, olivat osapuolet sitten klaanit tai kokonaiset valtiot. Osapuolten tavoitteet voivat muuttua ja jos sopimus purkautuu, asioita pitää tarkastella uudestaan. Silloin pitää keskittyä siihen, että kuinka nopeasti saamme aikaiseksi uusia ratkaisuja osapuolia kuuntelemalla. Rauhansopimuksen päättyminen ei sinänsä ole ongelma. Haasteena on saada osapuolet takaisin neuvottelupöytään, jotta voimme estää ihmishenkien menetykset ja anarkiaan luisumiset.
Kädenpuristus sinetöi jokaisen rauhansopimuksen.
Joissain yhteisöissä osapuolet kaatavat maitoa toistensa päälle. Toisaalla kasvatetaan ruohoa hedelmällisyyden merkiksi. Joskus osapuolet ruokkivat toisiaan, toisinaan öljyävät toistensa hiuksia. Nämä kaikki symboloivat rauhaa omalla tavallaan.
Teksti ja kuva: Björn Udd Käännös: Ulriikka Myöhänen
KUA avasi Afrikan unionin -toimistonsa Addis Abebassa
Uuden toimiston on tarkoitus tiivistää Kirkon Ulkomaanavun yhteistyötä, kumppanuutta ja vaikuttamistyötä Afrikan unionin kanssa ja työ keskittyy lisäämään erityisesti nuorten, naisten ja uskonnollisten ja perinteisten johtajien merkityksellistä osallistumista kansalaisyhteiskunnassa kautta mantereen.
UUDEN TOIMISTON kolmepäiväisiä avajaisseremonioita vietettiin Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa marraskuun alussa. Paikalla oli Kirkon Ulkomaanavun (KUA) ja sen yhteydessä toimivan Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkoston edustajien lisäksi suomalaisia ja kansainvälisiä diplomaatteja, Etiopian ja Afrikan unionin edustajia sekä kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen edustajia.
Toimisto Addis Abebassa vastaa jatkossa KUA:n Afrikassa tapahtuvan nuorten, naisten ja uskonnollisten ja perinteisten johtajien merkityksellistä osallistumista kansalaisyhteiskunnassa vahvistavasta työstä. KUA:lla on mantereella nyt kaikkiaan kuusi toimistoa, joista viisi on varsinaisia maatoimistoja. Maatoimistot sijaitsevat Keniassa, Ugandassa, Somaliassa, Etelä-Sudanissa ja Keski-Afrikan tasavallassa.
Kaikki KUA:n viiden maatoimiston johtajat olivat paikalla Afrikan unionin -toimiston avajaisissa Addis Abebassa.
”Tämä tilaisuus on hyvin tärkeä meille, koska Afrikan unioni on Kirkon Ulkomaanavun tärkeä strateginen kumppani, ja haluamme tiivistää yhteistyötämme ja vahvistaa tätä kumppanuuttamme, ymmärtää yhteisiä prioriteetteja ja tunnistaa ne aihepiirit ja alueet, joilla voimme tehdä yhteistyötä”, sanoi Mahdi Abdile, KUA:n johtava edustaja Afrikan unionissa.
Afrikan unionia (AU) tilaisuudessa edustaneet puhujat vahvistivat viestiä siitä, että 55 jäsenvaltion unionilla ja KUA:lla on yhteinen päämäärä koulutuksen, toimeentulon, rauhan ja turvallisuuden vahvistamiseksi mantereella. Yhteistyön tiivistäminen tapahtuu tärkeällä hetkellä, jolloin Afrikan unioni on käynnistänyt työnsä Agenda 2063:n, ”Afrikka, jonka me haluamme”, eteen.
Kirkon Ulkomaanavun Kenian maajohtaja John Bongei tapasi KUA:n Afrikan unionin -toimiston avajaisissa Addis Abebassa Afrikan unionin rajaohjelman ja alueellisen turvallisuuden suurlähettilään Frederic Gateretse-Ngogan. Kuva: Daisy Obare / KUA
2024 – koulutuksen teemavuosi Afrikan unionissa
Uuden toimiston avajaisiin osallistunut Suomen Etiopian ja Afrikan unionin suurlähettiläs Sinikka Antila muistutti Suomen ja Afrikan yhteisestä tavoitteesta laadukkaan koulutuksen vahvistamiseksi kaikille.
”Ihmiset ovat jokaisen maan kaikkein tärkein resurssi. Ketään jälkeen jättämättömän koulutuksen asettaminen tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi on siksi tärkein kehitystä edistävä tekijä”, Antila sanoi.
Suurlähettiläs kiitteli KUA:n työtä erityisesti katastrofien keskellä tapahtuvan laadukkaan koulutuksen eteen ja nuorten yrittäjyyden tukemiseksi. Afrikan väestö on maailman nuorinta ja heidän tulevaisuuden toimeentulomahdollisuutensa ovat pitkälti pienten ja keskisuurten yritysten muodostamien työpaikkojen varassa.
”KUA:n ponnisteluilla toimeentulomahdollisuuksien kehittämiseksi, erityisesti yrittäjyyden ja start-upien kautta, on ollut merkittävä rooli Afrikan nuoren väestön voimaannuttamisessa ja taloudellisen kasvun tukemisessa. Tämä on hienosti linjassa työpaikkojen luomisen tarpeen kanssa, etenkin innovaatioiden ja luovien alojen saroilla.”
Afrikan unioni on nostanut vuoden 2024 teemaksi koulutuksen. Afrikan unionin koulutusjaoston johtaja Sophia Ashipala kiitteli hänkin KUA:n työtä koulutuksen eteen ja muistutti nuorten tärkeästä roolista tulevaisuuden rakentamisessa.
Afrikan unionin koulutusjaoston johtaja Sophia Ashipala (oikealla) korosti laadukkaan koulutusjärjestelmän tärkeyttä kaikille maille ja kiitteli Kirkon Ulkomaanavun työtä. Vasemmalla kuvassa KUA:n sidosryhmätyön johtaja Katri Suomi. Kuva: Daisy Obare / KUA
”Koulutus, tiede, teknologia ja innovaatiot ovat edistyksen ja kehityksen kulmakiviä jokaisella mantereella”, Ashipala sanoi.
Hän muistutti myös koulutusjärjestelmien haasteista, joita Afrikalla on edessään muiden mantereiden tavoin aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Koulutusjärjestelmiin liittyvät haasteet ovat vaikeuttaneet myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.
”Tästä syystä on tärkeää kohdistaa vuonna 2024 katse koulutukseen ja kestävien koulutusjärjestelmien rakentamiseen lisäämällä inklusiivista, laadukasta ja tarkoituksenmukaista koulutusta koko mantereella”, Ashipala sanoi.
Rauha on kehityksen edellytys
Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto on nimensä mukaisesti KUA:n perustama yli sadan jäsenen maailmanlaajuinen verkosto, joka toimii 40 maassa. Vuoropuhelun ja rauhanvälityksen keinoin rauhan puolesta toimiva verkosto juhlisti tänä syksynä ensimmäistä kymmentä vuottaan.
Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto on KUA:n perustama yli sadan jäsenen maailmanlaajuinen verkosto, joka toimii 40 maassa. Myös rauhanverkosto osallistui Afrikan unionin -toimiston avajaisiin Addis Abebassa marraskuun alussa. Kuva: Daisy Obare / KUA
Addis Abeban -toimiston avajaisten yhteydessä rauhanverkoston edustajat tapasivat Afrikan unionin rajaohjelman ja alueellisen turvallisuuden suurlähettilään Frederic Gateretse-Ngogan. Suurlähettiläs korosti puheessaan yhteisöissä usein luottamusta nauttivien uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden roolia rauhantyössä, konfliktien ehkäisemisessä ja jälkihoidossa.
”Rauhanprosessit eivät voi menestyä ilman uskonnollisia ja perinteisiä toimijoita”, hän sanoi.
Rauhanverkoston Saharan eteläpuolisen Afrikan alueen ohjelman johtaja Gina Dias muistutti, että 84 prosentilla maailman väestöstä on jonkinlainen uskonnollinen vakaumus.
”Viime vuosina noin kaksi kolmesta konfliktista on sisältänyt jonkinlaisen uskonnollisen elementin. Siksi uskonnollisilla johtajilla ja uskoperustaisilla järjestöillä on tärkeä rauhanvälityksen roolinsa useimmissa konflikteissa, vaikka sitä ei monesti täysin tunnisteta, mistä syystä heissä oleva potentiaali on alihyödynnettyä.”
Kaikista köyhimmät maat tuntuvat pysyvän köyhinä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Mitä yhteistä köyhimmillä mailla on toistensa kanssa? Miksi ne eivät nouse köyhyydestä ja mitä niiden tilanteelle on tehtävissä?
1. PUUTTEITA TERVEYDESSÄ JA KOULUTUKSESSA.
Yksi tapa määritellä maailman köyhimmät maat on YK:n vähiten kehittyneiden maiden (LDC) -lista. Kolmen vuoden välein päivitettävällä listalla on nyt 46 maata, joista valtaosa sijaitsee Afrikassa. Loput maista ovat Aasiassa ja Tyynellämerellä, ja lisäksi listalla on Karibialta Haiti. LDC-maita listattaessa tarkastellaan esimerkiksi kansalaisten tulotasoa, terveyttä ja koulutusta.
2. KÖYHYYS KOSKETTAA VALTAVAA JOUKKOA.
Reilu kymmenesosa maailman väestöstä asuu hauraissa maissa, ja Maailmanpankin mukaan äärimmäisessä köyhyydessä elää noin kahdeksan prosenttia ihmisistä. Köyhyyden merkkejä ovat esimerkiksi korkeat äiti- ja lapsikuolleisuusluvut, naisten heikko asema sekä väestön matala koulutustaso. Valtaosa työstä tehdään virallisen työelämän ulkopuolella esimerkiksi kotitöissä, joten verokertymällä ei pystytä tuottamaan valtion palveluita. Peruspalvelut, kuten koulutus ja terveydenhuolto, ovat puutteellisia.
3. KOLONIALISMIN VARJO HIDASTAA KEHITYSTÄ.
Monissa köyhissä maissa kolonialismin perintö vaikuttaa edelleen. Entiset siirtomaaisännät piirsivät nykyisten itsenäisten valtioiden rajat keinotekoisesti, eivätkä ne noudata esimerkiksi etnisiä linjoja tai perinteisiä asuma-alueita. Luonnonvaroilla on kerrytetty vaurautta hyvin pienelle osalle väestöä. Kun yhteiskunta on kehittynyt tämäntyyppisesti väärään suuntaan, se on altis konflikteille ja etnisten ryhmien välisille taisteluille. Kehittymättömään hallintoon pesiytyy hyvän hallinnon vastaisia toimintatapoja kuten korruptiota ja varojen väärinkäyttöä.
4. KASVUN TIELLÄ ESTEITÄ.
Köyhien maiden kehitystä saattaa estää esimerkiksi konflikti, erityisesti pienissä maissa huono hallinto tai luonnonvaroihin nojaava talous. Myös naapureilla on merkitystä varsinkin maille, joilla ei itsellään ole meriyhteyttä. Pääsy maailmanmarkkinoille ja tavarakuljetusten turvaaminen olisi erityisen tärkeää kasvaville talouksille.
5. ESTEITÄ VOI KIERTÄÄ.
YK:n LDC-listalta voi myös ”valmistua” pois, kuten on käynyt muiden muassa Botswanalle ja Vanuatulle. Hauraissakin maissa on tehtävissä paljon muun muassa koulutuksella. Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen kehittäminen on tehokas keino tarjota väyliä työelämään ja toimeentuloon. Samalla on muistettava, että vaikka hyvää kehitystä tapahtuu, naiset, vammaiset tai marginaalissa olevat etniset ryhmät jäävät usein sen ulkopuolelle. On tärkeää pitää kaikki mukana, jotta kehitys ulottuu koko yhteiskuntaan.
6. PAIKALLINEN AJATUS ON TÄRKEÄ.
Minkälaisesta kehityksestä puhutaan, kun sanotaan, että kehityksen on ulotuttava koko yhteiskuntaan? Esimerkiksi bruttokansantuotteen (bkt) ja elinajanodotteen mittaaminen ovat länsimaisia tapoja määritellä kehitystä. Viime vuosina kehitysyhteistyö on muuttunut merkittävästi niin, että toimijuus on ensisijaisesti paikallisilla. Näin paikalliset ovat itse määrittelemässä kehityksen agendaa. Bkt:n ja muiden mittareiden lisäksi tarkastellaan myös yksittäisten ihmisten asemaa ja mahdollisuuksia elää omannäköistään elämää.
7. TOIMIVA APU KATSOO TULEVAAN.
Humanitaarinen apu kuvataan usein välittömänä katastrofiapuna. Sitä tarvitaan kuitenkin myös pitkittyneissä konflikteissa ja pakolaisten parissa. Pelkästään akuuttiin auttamiseen keskittyminen on lyhytnäköistä: jotta ihmiset voivat nostaa itsensä köyhyydestä, on luotava koulutusta, työpaikkoja ja mahdollisuuksia toimeentuloon. Siksi hauraissa maissa paras tapa auttaa on yhdistää avun muodot ja ajatella akuutin hädän lisäksi tulevaisuutta ja köyhyyden pysyvää poistamista. Myös rauhantyöllä on merkittävä rooli.
8. RIKASTUMISEN EI TARVITSE TARKOITTAA RIISTOA.
Jo pitkään on tiedetty, ettei kehitys voi tarkoittaa luonnon ja ilmaston kantokyvyn kannalta kestämätöntä kulutukseen perustuvaa länsimaista elämäntapaa. Tavoiteltavaa kehitystä määriteltäessä on siis huomioitava myös se, ettei länsimaidenkaan elämä voi jatkua ennallaan. Kulutuskeskeinen ja riistoon perustuva kehityksen malli ei ole vaihtoehto.
9. KEHITYSYHTEISTYÖ EI OLE ONGELMA VAAN RATKAISU.
Kehitysyhteistyö saa usein osakseen kritiikkiä ja arvostelua, ja sen kiistanalaisuus näkyi myös Suomen tuoreimmissa hallitusneuvotteluissa. Avun antaminen ei kuitenkaan ole vain moraalinen ja eettinen velvoite, vaan se myös turvaa hyviä elinoloja meille kaikille. Esimerkiksi hyvät kauppasuhteet, innovaatiot ja teknologian edistäminen vaikuttavat positiivisesti koko maailmaan.
10. KEHITYS ON KAIKKIEN ETU.
Koulutus ja työ ovat parhaita lääkkeitä siihen, ettei ihminen päädy toimeentulosta kamppaillessaan esimerkiksi ääriryhmien pariin. Yhden maan vakautuminen leviää usein myös naapurimaihin – aivan kuten konfliktit jatkuvasti leviävät yli valtioiden rajojen. Siksi avun antaminen on myös antajamaiden etujen mukaista. Lisäksi kehitysyhteistyöllä paikataan aiemmin tehtyjä virheitä, sillä Suomikin on ylihyötynyt globaalin etelän luonnonvaroista.
+ 1: KUA AJAA PYSYVIÄ MUUTOKSIA.
Kirkon Ulkomaanavun työssä ja lahjoittajien toiveissa korostuu naisten ja nuorten merkitys kehityksessä. Kun naiset ja nuoret ovat mukana päätöksenteossa ja hallinnollisissa tehtävissä, koko yhteiskunnassa tapahtuu usein positiivisia muutoksia. Kouluttautuneet naiset haluavat lastensakin saavan koulutuksen, mikä tukee koko paikallisyhteisön kehitystä.
Lähteet: KUA:n varatoiminnanjohtajan Ikali Karvisen haastattelu, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD, YK:n kehitysohjelma UNDP, Maailmanpankki, Paul Collierin teos The Bottom Billion.
”Meidän tulee muistaa, että myös rauha on ihmisten käsissä. Jokainen meistä voi vaikuttaa rauhan rakentumiseen maailmassa. Joskus hyvin pienessä piirissä, joskus auttamalla niin kauas, kuin vain pystyy”, sanoo kouluttajapsykoterapeutti, tietokirjailija Maaret Kallio.
Maaret Kallio haastaa pohtimaan joulun syvintä tarkoitusta: olisiko aineeton lahja merkityksellisempi kuin materia?
Rauha on ehdoton perusedellytys ihmisarvoiselle elämälle. Hankkimalla Kirkon Ulkomaanavun Toisenlaisen Lahjan Rauha-lahjan voit tänä jouluna tukea vaikeissa oloissa olevia ihmisiä ja välittää toivon kipinää niin lähelle ja kauas.
RAUHA ON EHDOTON perusedellytys ihmisarvoiselle elämälle. Harva meistä olisi kuitenkaan uskonut vielä muutama vuosi sitten, miltä koko maailma näyttää nyt rauhan näkökulmasta, ja mikä vaikutus sen uupumisella on globaalisti.
Kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio osallistui muutama vuosi sitten Toisenlaisen Lahjan joulukampanjaan kertomalla videolla, mitä rauha hänelle merkitsee. Nyt joulukuussa 2022 Kallio peilaa ajatuksiaan rauhaan ja nykyhetkeen.
”Sota-aikaa lapsena elänyt ja alkuvuodesta menehtynyt mummini puhui elämänsä loppuun saakka rauhan merkityksestä ja se on ollut minullekin aina suuri arvo elämässä. Tänä vuonna sota Euroopassa toi rauhan merkityksen vielä huomattavasti tuoreemmaksi ja lähemmäksi kaikkia meitä suomalaisia.”
Ajatus rauhasta nostaa juuri nyt suomalaisten mieliin Ukrainan sodan, jonka päättymistä useimmat meistä odottavat. Yhtä lailla myös muualla maailmassa konfliktien ja sodan keskellä elävät ihmiset ansaitsevat rauhaa ja turvallisen elämän.
”Sota on aina ihmisen aloittama ja ihmisen jatkama. Meidän tulee muistaa, että myös rauha on ihmisten käsissä. Jokainen meistä voi vaikuttaa rauhan rakentumiseen maailmassa. Joskus hyvin pienessä piirissä, joskus auttamalla niin kauas, kuin vain pystyy”, sanoo Kallio.
Toisenlainen Lahja välittää toivoa lähelle ja kauas
Tämä aika vuodesta saa pohtimaan, mitkä tekijät tuovat hyvän joulun. Tuleeko onni materiasta vai olisiko yhteinen hetki tai aineeton lahja merkityksellisempi? Jos ajatus on lahjassa tärkein, voi myös miettiä millaisia ajatuksia lahjalla haluaa oikeasti välittää.
Maaret Kallio haastaa pohtimaan, mikä joulussa on oikeasti oleellista.
”Vanhoissa joululauluissa korostuu rauha, jonka korva poimii teksteistä nyt aiempaa selkeämmin. Jouluun liittyy paljon turhaa ja pinnallista, vaikka sen ydin ei katso materiaa, siivouksen laatua tai lahjojen kalleutta. Mieti, millainen joulu mahtaa koittaa ukrainalaisilla? Mikä todella oikeasti on joulun ajassa tärkeää? Luo rauhaa ja rakkautta lähellesi – joskus aloittaen ensimmäisenä itsestäsi.” Kallio sanoo.
Toisenlaisen Lahjan tuotoilla autamme alueiden jälleenrakentamisessa ja koulutamme paikallisia yhteisöjä ratkaisemaan erimielisyyksiä väkivallattomin keinoin.
Suomen suurin kansainvälisen avun järjestö Kirkon Ulkomaanapu työskentelee alueilla, joissa konfliktit ovat horjuttaneet turvallisuutta. Toisenlaisten Lahjojen tuotot ohjataan Kirkon Ulkomaanavun työhön. Hankkimalla Rauha-lahjan voit tukea vaikeissa oloissa olevia ihmisiä ja välittää toivon kipinää niin lähelle ja kauas.
Kirkon Ulkomaanapu toimittaa Toisenlaisen Lahjan kautta saadut lahjoitukset luotettavasti perille eniten apua tarvitseville. Lahjojen avulla ihmiset pystyvät itse parantamaan elinolojaan. Toisenlainen Lahja on helppo ja kestävä tapa muistaa ystäviä, läheisiä tai yhteistyökumppaneita. Lahjoituksesta saa annettavaksi perinteisen postikortin tai sähköisen kortin. Kortissa kerrotaan, miten lahja auttaa.
Katso, mitä Maaret Kallio kertoo luonnon rauhoittavista keinoista.
Uskonnollisilla toimijoilla on keskeinen rooli rauhantyössä
Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) yleiskokouksessa, joka kokoontui syyskuun ensimmäisellä viikolla Saksan Karlsruhessa, nousivat vahvasti esiin Ukrainan sodan värittämä keskustelu ja kirkkojen rooli rauhantyössä. Nämä teemat nousivat keskusteluun myös Kirkon Ulkomaanavun ja Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkoston yleiskokouksessa järjestämässä paneelikeskustelussa 5.9.2022.
USKONNOLLISTEN toimijoiden rooli rauhantyössä ja sovintoprosesseissa -otsikolla käydyssä paneelikeskustelussa olivat mukana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma, Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomitean moderaattori, tohtori Agnes Abuom Kenian anglikaanisesta kirkosta, Sally Azar Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisesta kirkosta sekä Matthias Wevelsiep Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkostosta.
Yli 80 prosenttia maailman väestöstä määrittelee itsensä jonkin uskonnollisen ryhmän jäseneksi, ja uskonnollisilla toimijoilla on ratkaiseva rooli rauhan rakentamisessa ja sovintoprosesseissa eri puolilla maailmaa. Uskonnollisesta taustasta tulevat sovittelijat toimivat yhteisöjen sisällä. Perinteet ja usko toimivat motivaationa ja myös ohjaavat rauhantyötä.
Paneelissa korostui uskonnollisten johtajien ja yhteisöjen sekä muiden uskonperustaisten toimijoiden merkitys rauhantyössä.
”Globaalisti tarkasteltuna uskonnollisilla johtajilla on omissa yhteisöissään paljon vaikutusvaltaa, mutta myös suuri vastuu toimia tasapuolisesti ja edistää oikeudenmukaisuutta ja rauhaa omalla toiminnallaan”, painotti arkkipiispa Tapio Luoma.
KMN:n keskuskomitean moderaattori Agnes Abuom korosti myös ekumeenisten järjestöjen merkitystä vuoropuhelun ja rauhantyön alustoina.
KUA:n ja Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkoston yhteinen paneeli. Kuva: Katri Suomi/KUA
Ekumeeninen yhteistyö edistää rauhaa
Kirkkojen maailmanneuvosto on perustettu Amsterdamissa vuonna 1948 ja siihen kuuluu 352 jäsenkirkkoa yli 120 maasta. Yleiskokous on KMN:n ylin päätöksentekoelin ja se kokoontuu kahdeksan vuoden välein. KMN:n tehtävä on edistää kirkkojen välistä yhteyttä ja ykseyttä. Työ rauhan ja oikeudenmukaisuuden edistämiseksi on niin ikään ollut keskeinen osa KMN:n toimintaa sen perustamisesta lähtien.
Kirkkojen maailmanneuvoston kumppanina KUA tukee erityisesti KMN:n uskontodialogitoimintaa sekä rauhantyötä Lähi-idässä. Lisäksi KUA lähettää vuosittain vapaaehtoisia ihmisoikeustarkkailijoita Itä-Jerusalemiin ja Länsirannalle KMN:n EAPPI-ohjelman (Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel) kautta. Kolme kuukautta kestävän vapaaehtoisjakson aikana vapaaehtoiset seuraavat ihmisoikeustilannetta ruohonjuuritasolla, raportoivat siitä ja tarjoavat suojelevaa läsnäoloa paikallisille.
