”Työskentelen peltiseppänä Rwamwanjan pakolaisasutusalueella. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) koulutuksen jälkeen perustin menestyvän yrityksen. Nyt maksan palkkaa jo kuudelle työntekijälle ja ohjaan tulevia pelti-seppiä KUA:nammattikoulussa.
Taipaleeni peltiseppänä alkoi vuonna 2016, kun kuulin kirkkomme kautta ammattikoulutuksesta. Ajattelin heti, että haluan peltisepäksi, koska heille on kysyntää pakolaisasutusalueella. Halusin myös miesten alalle, koska siellä voi ansaita parempia tuloja.Olin kurssin ainoa nainen ja kaiken lisäksi olen pakolainen.
Kun pakenin Kongon demokraattisesta tasavallasta vuonna 2014, minulla ei ollut taitoja mihinkään ammattiin. En pystynyt ansaitsemaan rahaa. Aloitin koulutuksen sellaisella asenteella, että tämän myötä minun on pakko pystyä muuttamaan elämäni.
”Olen ylpeä siitä, että olen peltiseppä, nainen ja pakolainen.”
Kongossa elämä oli sotaisaa. Menetin vanhempani, ja toinen sisaristani katosi. Se oli surullista aikaa, koimme kovia. Olin siskoni kanssa vedenhakumatkalla, kun kotiimme hyökättiin. Jälki oli veristä, ja päätimme siskoni kanssa suunnata Ugandaan.
Kaiken kärsimyksen jälkeen nuorten on hyvä oppia taitoja, jotka auttavat elämässä eteenpäin. Jos olisimme jo saapuessamme osanneet jonkin käytännönläheisen ammatin, olisimme heti voineet tehdä jotain hyödyllistä. Akateeminen todistus ei ole välttämätön, jos osaa käyttää käsiään.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
Jo lapsena ajattelin, että haluan kasvaa ahkeraksi, töitä tekeväksi naiseksi. En kuitenkaan halunnut tyypilliseen naisammattiin, koska niissä on jo paljon naisia. Valitsin peltisepän ammatin, koska halusin olla tämän alan ainoa nainen.
Ugandassa vallitsee perinteisesti asenne, jonka mukaan ihmiset asioivat ennemmin naisten kuin miesten kanssa, jos voivat valita.Viikossa myyn esimerkiksi noin viisi peltirasiaa. Saan jokaisesta rasiasta noin 35,000 Ugandan shillinkiä (noin 8 euroa). Liesiä myyn vielä enemmän 15,000 Ugandan shillingin (3,70 euron) kappalehintaan.
Rakastan työtäni ja haluan kehittyä siinä. Rohkaisen muita naisia tekemään, mitä miehet tekevät. Pystymme samaan. Teen töitä ja ansaitsen elantoni. Naisissa ja miehissä ei ole muuta eroa kuin se, että naisina synnytämme myös lapsia. Olen ylpeä siitä, että olen peltiseppä, nainen ja pakolainen.”
Kirkon Ulkomaanapu kehittää yrittäjyyskoulutusta Myanmarissa yhteistyössä paikallisten kumppaneiden kanssa.
Kirkon Ulkomaanavun ja yhteistyökumppaineiden työntuloksena on syntynyt monipuolinen Myanmar Artisan Toolkit (MAT) koulutusmateriaali yrittäjyydestä ja käsityöläisyydestä. Koulutusmateriaalit on nyt jalostettu opetusvideoiksi. Tähän mennessä 192 henkilö on käynyt läpi seitsemän videota sisältävän koulutuskokonaisuuden.
Myanmarissa on kysyntää uusille yrityksille. Maan turismi on ollut nousussa ja yritysmaailma kasvaa. Kehittyvä talous luo mahdollisuuksia ja markkinoita myös pienemmille yrityksille.
MAT-koulutusmateriaalit tarjoavat oppeja sekä yrityksen perustamiseen että yrityksen pyörittämiseen. MAT-koulutus on ollut suosittua. Jotta koulutuksen pariin pääsisi mahdollisimman moni, ideaa päätettiin kehittää eteenpäin. Seurauksena syntyi sarja animaatiovideoita, jotka käyvät läpi koulutuksen sisällön. Animaatiovideot ja muut etäopetukseen soveltuvat materiaalit mahdollistavat koulutuksen yhä useampien ulottuville.
Koulutus koostuu animaatiovideoista, joissa käydään läpi yritystoiminnan perustamiseen ja kehittämiseen liittyviä aiheita.
Videot on tehty neljällä eri kielellä, jotka ovat burma, rohingya, rakhine ja pwo kayin. Animaatiovideoiden lisäksi konseptiin kuuluu Facebook Messenger Chatbot, jonka kautta on mahdollista katsoa muitakin videoluentoja. Lisäksi palvelun kautta voi kysyä neuvoa ylläpitäjiltä tai muilta yhteisön jäseniltä. Ensimmäisen neljän kuukauden aikana palveluun kirjautui 1 200 käyttäjää.
Koulutus auttaa laadun kehittämisessä ja markkinoinnissa
Htoo Thint Zin opiskeli MAT-kouluttajaksi vuonna 2019. Sen ansiosta hän sai uusien tietojen ja taitojen lisäksi verkostoja.
Htoo Thint Zin on saanut yrityksensä kukoistamaan koulutuksen ansiosta.
”Oma yritykseni on sosiaalinen yritys ja työskentelen yhdessä 50 muun käsityöläisen kanssa. Yritystoiminnan lisäksi opetan nuorten, naisten ja vammaisten ryhmille yrittäjyyteen liittyviä taitoja laadunvalvonnasta, suunnittelusta ja kirjanpidosta”, Htoo Thint Zin kertoo.
Kouluttautuminen on parantanut tuotteiden laatua ja auttanut tuotteiden saamisessa myyntiin.
”Tuotteidemme laatu alkaa olla kansainvälistä laatua. Koulutus mahdollistaa minulle ja kumppaneilleni sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä.”
Opit yrityksen perustamisesta hyödyttävät erityisesti sellaisia, joilla on jo taitoja käsityöläisyyteen, mutta ei kokemusta yritystoiminnasta kertoo Nin Nu Htwe. Hän osallistui MAT-koulutukseen vuonna 2019 ja lisäksi verkkokoulutukseen koronapandemian aikaan. Nin Ni Htwe valmistaa käsinukkeja.
Nin Ni Htwe on laajentanut yritystään koulutuksesta saamiensa verkostojen avulla.
”Ennen koulutuksia työskentelin yksin, mutta nyt minulla on iso verkosto käsityöläisiä ja harjoittelijoita, joiden kanssa työskentelen”, hän kertoo.
Laadukkaiden tuotteiden ansioista kysyntä on kasvanut ja NIn Nu Htwe on voinut työllistää lisää työntekijöitä. Kouluttautuminen MAT-materiaalien ja erityisesti Facebook Chatbotin kautta oli helppoa Nin Nu Htwe kehuu.
Maapallon väkiluku oli noin 7,6 miljardia ihmistä vuonna 2019. Väkiluvun odotetaan vielä kaksinkertaistuvan vuoteen 2100 mennessä, ennen kuin lukemat kääntyvät laskuun. Erityisen vauhdikasta väestönkasvu on Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Väestönkasvu kiihtyy siis edelleen, vaikka hedelmällisyysluku eli naisen keskimääräinen lapsiluku on laskenut kautta maailman. Maailman kokonaishedelmällisyysluku on peräti puolittunut 70 vuodessa. Vuonna 2017 kokonaishedelmällisyysluku oli 2,4 lasta naista kohti, kun vuonna 1950 vastaava luku oli 4,7 lasta.
Muutos on pitkälti aiheutunut siitä, että naiset Suomen kaltaisissa maissa saavat vähemmän lapsia kuin ennen. Mikäli kehitys olisi tasaista ympäri maailman, se tarkoittaisi, että maailman väestönkasvu hidastuu.
Hedelmällisyysluku on pienentynyt myös Afrikassa, vaikka mielikuvat suurista afrikkalaisperheistä elävät sitkeinä. Naiset Saharan eteläpuolisessa Afrikassa synnyttivät vuonna 2018 keskimäärin 4,69 lasta. Korkeimmillaan hedelmällisyysluku oli alueella 1970-luvulla, jolloin perheiden lapsiluku oli lähempänä seitsemää.
Miksi väestö silti kasvaa edelleen etenkin Afrikassa? Vastaus on pitkälti puhdasta matematiikkaa: Afrikan väestö on maailman nuorinta ja lähivuosina hedelmälliseen ikään tulevat nuoret perustavat omia perheitään.
Aiheuttaako kehitysyhteistyö väestöräjähdyksen?
Toisinaan kuulee sanottavan, että syy maailman suurimpiin ekologisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja turvallisuuteen liittyviin ongelmiin on kehitysmaissa tapahtuva väestöräjähdys. Väestöräjähdyksellä viitataan näissä yhteyksissä ihmismäärän hallitsemattomaan lisääntymiseen erityisesti maailman köyhimmissä maissa, joita Suomen kaltaiset pohjoiset vauraammat maat tukevat kehitysyhteistyön avulla.
Ajatus kehitysyhteistyöstä väestönkasvun vauhdittajana sisältää virheellisen oletuksen siitä, mitä nykyaikainen kehitysyhteistyö on. Kehitysyhteistyön tarkoituksena on turvata elämää, tukea ihmisarvoa ja omanarvontuntoa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on turvattu toimeentulo.
Kehitysyhteistyö ei ole sama asia kuin hätäapu, joka sisältää esimerkiksi välttämättömien elintarvikkeiden ja puhtaan veden jakelua. Hätäapua annetaan tilanteissa, joissa ihmiset tietyllä alueella ovat menettäneet kaiken omaisuutensa ja mahdollisuutensa hankkia elämälle välttämättömiä tarvikkeita. Kehitysapu puolestaan rakentuu tukemaan esimerkiksi sitä, että ihmiset pystyvät rakentamaan itselleen parempia elinympäristöjä, joissa he pystyvät turvaamaan itselleen toimeentulon, jonka avulla he pystyvät hankkimaan tarvitsemansa asiat. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun (KUA) kehitysyhteistyön ytimessä ovat koulutuksen, riittävän ja kestävän toimeentulon ja rauhallisen elinympäristön turvaaminen.
Naiset opettelevat lukemaan Bozoumissa, Keski-Afrikan tasavallassa. Kuva: Fredrik Lerneryd
Miksi tehdään kehitysyhteistyötä eikä jaeta ehkäisyvälineitä?
Ehkäisyvälineet auttavat torjumaan sukupuolitauteja ja ei-toivottuja raskauksia. Maapallon väestö ei kuitenkaan kasva vain siksi, että esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ei olisi tarpeeksi ehkäisyvälineitä. Kyse on siitä, että ihmisiltä usein puuttuvat oikea tieto ja mahdollisuus suunnitella omaa elämäänsä.
Väestönkasvun hillitsemisen tehokkaimpia keinoja on turvata koulutus ja parantaa terveydenhuoltoa. Kun erityisesti tytöt pääsevät kouluun, heillä on aikuisina parempi mahdollisuus turvata oma toimeentulonsa ja tehdä itseään koskevia päätöksiä. Oma toimeentulo tarkoittaa, että naiset pystyvät vaikuttamaan paremmin esimerkiksi siihen, etteivät he päädy liian nuorina naimisiin ja kuinka monta lasta he saavat. Hiukankin kouluja käynyt nainen saa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa keskimäärin 4-5 lasta, kouluttamaton 6-7 lasta.
Kun nainen tuo kotiin omat palkkatulot, koko perheen talous paranee. Myös Suomessa perhekoot ovat pienentyneet samaan aikaan, kun naisten koulutustaso on noussut ja työssäkäynti lisääntynyt.
Koulutus lisää myös tietoisuutta kaikkia elämän osa-alueita hyödyttävistä kestävistä elämäntavoista, jotka auttavat pitämään huolta paitsi perheestä myös ympäristöstä ja hidastamaan ilmastonmuutosta.
Terveydenhuollon kehittyminen tarkoittaa vähemmän lapsikuolleisuutta ja parempaa elämänlaatua. Ilmaston ja ympäristön kannalta mielessä kannattaa pitää se, että kehittyvien maiden väestön kuluttaminen ja hiilijalanjälki ovat vain murto-osan siitä, mitä me esimerkiksi Suomessa kulutamme.
Perheiden koosta ja hedelmällisyysluvuista puhuttaessa kannattaa aina muistaa, että niissä on kyse oikeista ihmisistä, heidän elämästään ja hyvin henkilökohtaisista haaveistaan. Perhe on elämän suurimpia onnellisuuden lähteitä myös maailman köyhimmissä maissa. Siksi kaikkein vastuullisinta väestöpolitiikkaa on tukea kehittyvien maiden nuoren väestön kouluttautumiseen tähtäävää työtä.
Ilmastonmuutos tarkoittaa ilmiötä, joka on teollisen aikakauden alun eli 1800-luvun jälkipuoliskon jälkeen vauhdittunut ihmisen toiminnan seurauksena. Ilmaston lämpeneminen johtuu ennen kaikkea niin sanottujen kasvihuonekaasujen eli ilmakehän hiilidioksidi-, metaani-ja typpioksiduulipitoisuuksien sekä troposfäärin otsonipitoisuuksien kasvusta. Suuren osan kasvihuonepäästöistä muodostaa ihmisen toiminta kuten fossiilisten polttoaineiden, öljyn, ja kivihiilen, polttaminen esimerkiksi lämmitys-ja energiantuotantotarkoituksissa sekä liikenteen päästöt.
2. Mittaushistoria
Vuosi 2019 oli mittaushistorian lämpimin. Yhdysvaltain ilmailu-ja avaruushallintoviraston Nasan mukaan maapallon lämpötila oli 0,98 Celsius-astetta eli lähes asteen lämpimämpi vuonna 2019 kuin koko 1900-luvun keskilämpötila. Kyse ei ole sattumasta, sillä vuodesta 1880 alkaen pidetyn tilaston viisi lämpöennätystä ajoittuvat kaikki vuosille 2015–2019. Lämpenemisen kriittisenä rajana pidetään 1,5 asteen nousua. Jos lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 astetta ylittyy vuoteen 2050 mennessä.
3. Vaikutukset nyt
Jopa miljardi ihmistä maailmassa kärsii ilmastonmuutoksen aiheuttamista tulvista, kuivuudesta, merenpinnan kohoamisesta ja lisääntyneistä rajumyrskyistä, joista on tullut vaikeammin ennustettavia. Erityisen herkkiä ilmastonmuutoksen vaikutuksille ovat maailman köyhimpiin kuuluvat Afrikan ja Aasian kehittyvät maat ja maanviljelyksestä vahvasti riippuvaiset yhteisöt.
4. Maanviljely
Maanviljely on äärimmäisen haavoittuva elinkeino ilmastonmuutoksen aiheuttamien ääri-ilmiöiden edessä. Rajut ja yllättävät sääilmiöt voivat viedä sadon, mutta ilmastonlämpeneminen vaikuttaa myös viljelykasveihin ja esimerkiksi kasvukauden pituuteen. Muutoksesta voi olla paikallisesti etua joissakin osissa maailmaa, mutta pääsääntöisesti ilmiö vaikeuttaa maanviljelyä siellä, missä se on jo valmiiksi hankalaa mutta välttämätöntä hengissä pysymisen ja toimeentulon kannalta.
5. Ilmastopakolaiset
Vaikka ilmastopakolaisuudesta ja siirtolaisuudesta yleensä puhutaan kansainvälisenä, valtioiden rajoja ylittävänä ilmiönä, suurin osa muuttoliikkeistä tapahtuu maiden sisällä. Maailmanpankki arvioi, että seuraavien 30 vuoden aikana yli 140 miljoonaa ihmistä muuttaa ilmastonmuutoksen vuoksi maansa rajojen sisällä. Riskialueita ovat Saharan eteläpuoleinen Afrikka, Etelä-Aasia ja Latinalainen Amerikka, joissa asuu yhteensä yli puolet koko maapallon väestöstä.
6. Konfliktit
Yleensä ilmastonmuutos ei yksin synnytä konflikteja vaan se altistaa jo valmiiksi hauraita yhteisöjä konflikteille luomalla ihmisten ja ihmisryhmien välille kilpailua. Tilanne voi pahimmillaan muuttua aseelliseksikonfliktiksi. Nuoret ihmiset saattavat ajautua ääriliikkeiden pariin, jos vaihtoehdot mielekkääseen ja riittävään toimeentulon hankkimiseen ovat vähissä esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi.
7. Talous
Ilmastonmuutos vaikuttaa myös taloudellisesti. Erityisen tuhoisia ovat sen synnyttämät äkilliset myrskyt, jotka voivat hetkessä pyyhkäistä mennessään kokonaisten kylien infrastruktuurin, tiet, koulut, sähköt ja viemäröinnin. Myrskytuhoilla on pitkäaikaisia vaikutuksia jopa miljoonien ihmisten toimeentulolle ja arjelle.
8. Luonnon monimuotoisuus
Ilmastonmuutos tuhoaa luonnon monimuotoisuutta. Jo yhden kasvilajikkeen tai eliölajin katoaminen vaikuttaa kymmeniin ellei satoihin muihin. Ennen pitkään monimuotoisuuden katoaminen vaikuttaa myös viljelykasvien menestykseen, kun esimerkiksi muita kasveja aiemmin ravinnokseen käyttäneet hyönteiset käyvät ihmisten ja kotieläinten ruoaksi kasvatettavien viljojen ja vihannesten kimppuun.
9. Suomi
Monet ilmastonmuutoksesta johtuvat ilmiöt näkyvät jo meillä Suomessa. Suomen talvista on vain muutaman vuosikymmenen aikana tullut leudompia ja vähälumisempia, ja vuoden keskilämpötila on noussut yli kaksi astetta. WWF:n mukaan talvikuukaudet ovat Suomessa lämmenneet kesäkuukausia enemmän ja joulukuussa keskilämpötila on noussut jo viisi astetta.
10. Hiilijalanjälki
Ihmiset rikkaammissa maissa kuluttavat luonnonvaroja ja aiheuttavat päästöjä moninkertaisesti verrattuna kehittyvien maiden väestöön. Siksi on hyödyllistä yrittää pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Suuressa kuvassa ilmastotoimet tarvitsevat kuitenkin kansainvälistä yhteistyötä ja yhteisiä poliittisia lupauksia. Vain valtioiden välisellä yhteistyöllä voidaan pitää huoli siitä, että esimerkiksi kehittyvien maiden nousu köyhyydestä on mahdollista ilman, että ympäristö kärsii.
+1 Kirkon Ulkomaanapu huomioi ilmastoasiat kaikessa työssään
Voimme vielä vaikuttaa tulevaisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Koska ilmasto lämpenee jo, pelkkä päästöjen leikkaaminen ei riitä. Peruutusnappia ei ole, ja siksi monet maailman hauraimmista valtioista tarvitsevat tukea sopeutuakseen.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) ottaa ilmastonmuutoksen uhkat ja vaikutukset huomioon kaikessa työssään. Erityinen ilmastotyökalu auttaa huomioimaan ilmastoon liittyvät näkökulmat osana KUA:n kaikkea toimintaa olipa kyse sitten sään ääri-ilmiöihin varautumisesta Etelä-Sudanin maaseutu-yhteisöissä tai ilmastoystävällisistä toimistokäytännöistä Helsingissä. Tärkeää on huomioida etenkin se, minkälaisia työ-ja viljelymahdollisuuksia tulevaisuudessa on ja tukea niitä esimerkiksi koulutuksen keinoin.
Ilmastonäkökulma ei ole KUA:n työssä uusi ulottuvuus, vaan työnja ohjelmien vaikutuksia ympäristölle on huomioitu jo pitkään. Erityisesti Afrikassa ja Aasiassa KUA tekee työtä, joka parantaa paikallisten ihmisten varautumista sään ääri-ilmiöihin ja tukee maanviljelyksestä riippuvaisten yhteisöjen kestävää toimeentuloa esimerkiksi koulutuksen avulla.
Armottoman iltapäiväauringon alla kaikki huhkiminen on parasta siirtää varjoon. Nyaluak Kong Kuon survoo majassaan puukaulinta litteää kiveä vasten. Niiden väliin muodostuu tummanruskeaa tahnaa.
Tahna koostuu puun lehdistä. Arabiaksi puu tunnetaan nimellä lalop, suomeksi egyptintokopuu, ja siitä on moneen. Nyaboth on ensin keittänyt lehdet ja jauhaa niitä nyt ruuaksi lapsilleen. Juuret voi myös keittää ruuaksi, ja lehdissä on vahaa, joilla sanotaan olevan lääkinnällinen vaikutus.
Oksat ja runko kelpaavat vielä polttopuuksi. Yhdestä nipusta Nyaluakin ystävä Nyaboth Liep Wang saa 30 Etelä-Sudanin puntaa eli noin 20 eurosenttiä Fangakin maakunnassa sijaitsevan New Fangakin kylän markkinoilla.
Puu on monelle eteläsudanilaiselle myös viimeinen oljenkorsi.
”Syömme lehtiä lähes päivittäin. Selviydymme niillä ja lumpeiden hedelmillä”, Nyaboth kertoo.
Nälkä vaatii uhmaamaan vaaroja suolla
Lumpeita löytyy runsaasti ympäröivältä Suddilta, joka on yksi maailman suurimpia suoalueita. Lumpeiden poimiminen on kuitenkin vaarallista. Suolla piileksii krokotiileja, virtahepoja ja käärmeitä.
Seitsemän lapsen äiti ei normaalisti asettaisi itseään sellaiseen vaaraan villihedelmien tähden. Koko ikänsä hän on kasvattanut viljaa ja viime vuosina myös vihanneksia. Etelä-Sudanin pohjoisosissa kuivat kaudet ovat aina olleet kuumia ja sadekaudet rankkoja, mutta satoa hän on silti aina saanut.
”Tähän vuoteen saakka. Viime vuosi oli vielä hyvä, mutta nyt näemme nälkää”, hän sanoo.
New Fangak on perinteistä paimentolaisaluetta, lähellä naapurimaa Sudanin rajaa. Lehmät ja härät ovat arvokasta kauppatavaraa – terveinä niiden kappalehinta on yli 400 euroa, mikä vastaa eteläsudanilaisen keskimääräistä kuukausipalkkaa. Lehmien maito on myös tärkeää ravintoa.
Nyabothin naapurilla James Bab Kueltilla on kohtuullisen iso lauma. Tuntuu hassulta kysellä, miten tulvat vaikuttivat häneen, kun karjan on selvästi vaikea löytää syötävää halkeilevasta maasta. James kertoo monen lehmän hukkuneen tulvivaan jokeen.
Lehmät eivät ole muutenkaan entisellään. Tulvavedet toivat mukanaan loisia, joista lehmät vielä kärsivät.
”Sairaina nämä menettävät arvonsa”, James toteaa.
Etelä-Sudanissa ennennäkemättömät tulvat
Tulvat tekivät tuhoa monissa osissa maata. Etelä-Sudanin presidentti Salva Kiir julisti Fangakin tulvat katastrofiksi. Veden valtaan jäi muitakin maakuntia.
YK on luokitellut Fangakin ruokatilanteen viisiportaisella asteikolla neloseksi. Asteikon viides vaihe on nälänhätä. Fangakissa maanviljelijät arvioivat menettäneensä sadostaan 70 prosenttia.
Tulvien taustalla oli mitä ilmeisimmin Intian valtameren dipoli-ilmiö. Se saa alkunsa ilmakehän ja valtameren vuorovaikutuksesta: meri lämpenee Itä-Afrikan rannikolla, mikä tuo alueelle äärimmäisiä rankkasateita.
Tutkijat eivät pysty varmasti osoittamaan, miten ilmastonmuutos vaikuttaa dipoli-ilmiön voimakkuuteen, mutta Fangakin asukkaat eivät ole kokeneet vastaavaa sadekautta.
Pienyrittäjät ympäri maailmaa ovat olleet kovilla tänä vuonna, kun koronavirusrajoitukset ovat sulkeneet yhteiskuntia. Kirkon Ulkomaanavun ammattikoulun käynyt Ahimidwe Boutros pyrkii pitämään päänsä kylmänä.
”Olen Ahimidwe Boutros. Pakenin kotimaastani Kongon demokraattisesta tasavallasta vuonna 2015. Kun saavuin Ugandaan, minulla ei ollut minkäänlaisia taitoja, millä elättää itseni.
Ugandassa pääsin ensimmäistä kertaa oppimaan jotain uutta. Aloitin Kirkon Ulkomaanavun ammattikoulussa Rwamwanjan pakolaisasutusalueella ja opiskelin räätäliksi. Se tuntui minulle sopivalta työltä. Minulla on albinismi enkä voi työskennellä esimerkiksi viljelmillä, joilla ollaan pitkiä päiviä auringonpaahteessa.
Viime vuonna valmistuin myös KUA:n koulutuksesta, josta sain suomalaisen yrittäjän ammattitutkinnon. Kurssi opetti minulle paljon, esimerkiksi miten asiakassuhteista huolehditaan ja veroja maksetaan sekä siitä, millaiset asut sopivat parhaiten millekin asiakkaalle.
Ompelu on ihanaa ja minulla on riittävästi rohkeutta tehdä sitä. Ihmiset rakastavat vaatteita ja tiedän osaavani tehdä niistä heille mieleisiä. Käytän paikallista Kitenge-kangasta. Valmistuttuani räätäliksi ostin itselleni ompelukoneen, ja sen avulla olen rakentanut itselleni elämän.
Pidän työssäni myös siitä, että se tuo ihmisiä luokseni juttelemaan. Ystäväni pyytävät minua opettamaan heillekin ompelua, ja se on myös yksi syy, miksi nautin työstäni ja siitä, että osaan tehdä tätä. Tuloillani olen pystynyt myös tukemaan sekä ystäviäni että sisaruksiani.
Koronaviruksen leviäminen ja sen torjumiseksi asetetut rajoitukset ovat kuitenkin tuoneet haasteita työhöni. Kauempana asuvat asiakkaani eivät pysty käymään luonani. Tuloni ovat vähentyneet, ja sen lisäksi minun on ollut vaikea tilata uusia kankaita, koska yhteiskunnan rajoitukset estävät kuljetuksia tänne. Koronan takia minulta puuttuu ompelumateriaaleja.
Olen ratkaissut tilanteen esimerkiksi viemällä vaatteita myytäväksi paljon yksinkertaisemmilla sommitelmilla. Yritän saada niitä kaupaksi kävelemällä lähialueille, koska en tässä tilanteessa pysty kulkemaan pitkiä matkoja.
En ansaitse yhtä paljon kuin koronaa edeltäneenä aikana. Lähitulevaisuudessa toivon tilanteen kuitenkin palaavan ennalleen ja yritykseni kehittyvän niin, että voin sekä opettaa että palkata muitakin ihmisiä. Unelmani on perustaa iso työpaja, jossa voimme kaikki työskennellä.”
Köyhyyden vähentäminen ja hauraiden yhteisöjen vahvistaminen ovat kehitysyhteistyön tärkeimpiä tehtäviä. Työn ja toimeentulon luominen, erityisesti naisille, on ratkaisu tähän.
Naisten koulutus- ja tulotason nousulla on tutkitusti lukuisia myönteisiä vaikutuksia. Se esimerkiksi pienentää tehokkaasti perheiden lapsilukua ja hillitsee näin väestönkasvua. Kirkon Ulkomaanavun ja Naisten Pankin toimeentulotyön ydintä ovat osuuskunnat ja säästökassat. Toimeentuloa tukevissa hankkeissa muun muassa Nepalissa, Ugandassa, Myanmarissa ja Jordaniassa monipuolinen yrittäjyyskoulutus ja tuki tarjoavat pohjan ammatinharjoittamiselle. Osuuskunnan perustaminen tukee työn tekoa ja kehittämistä, ja tarjoaa samalla monia muita hyötyjä.
Oma toimeentulo
Fulmaya Rai on saanut osuuskunnan kautta koulutuksen bambuista tehtävien tuotteiden valmistamiseen. Nyt Fulmaya valmistaa ja myy erilaisia bambutuotteita kuten jakkaroita, tuoleja ja pöytiä kotonaan Sindhulissa, Nepalissa.
Monissa köyhissä maissa pääelinkeinona on maanviljelys. Maatalous on epävakaa ja kausittainen tulonlähde, jota esimerkiksi sään ääri-ilmiöt horjuttavat. Elinkeino, jossa tuotteita jalostetaan esimerkiksi säilömällä, kuivaamalla tai jauhamalla takaa tulonlähteen ympärivuoden. Kestävän toimeentulon voi luoda myös yritystoiminnasta, joka perustuu esimerkiksi käden taitoihin tai palveluihin.
Heikon sosiaaliturvan maissa suku huolehtii jäsenistään ja perheet pitävät yhtä. toisistaan. Perinteisesti miehet tekevät palkkatyötä ja naiset hoitavat kotiasioita. Epävakaat tulot ovat osa köyhyyttä, työ on kausittaista ja sitä tehdään pienellä päiväpalkalla. Naisen toimeentulo vakauttaa perheen taloustilannetta.
Lapset pääsevät kouluun
Dil Maya Syangtang on käynyt KUA:n tarjoaman yrittäjyyskoulutuksen ja elättää nyt itsensä ja lapsena myymällä valmistamiaan ruokia. Hän ei itse päässyt lapsena kouluun, ja haluaa sen vuoksi tarjota lapsilleen hyvän koulutuksen.
Lasten kouluttaminen ja perheen hyvinvoinnin takaaminen kannustavat naisia hankkimaan omia tuloja. Säästöryhmissä osallistujat tallettavat haluamansa summan kuukausittain kassaan. Varoja voi säästää myös koulutustilille, jolla tuetaan lasten koulunkäyntiä. Osuuskunnat saattavat myös ylläpitää sosiaalirahastoa, jonka varoilla myönnetään avustuksia tai korotonta lainaa kriisin sattuessa. Tutkimusten mukaan naisten saamat säästöt ja tulot käytetään ensisijaisesti lasten hyvinvointiin ja koulutukseen.
Vahvistaa demokratiaa
Kamu Sunar on yrittäjä ja yksinhuoltajaäiti. Lisäksi hän on valtuutettu nepalilaisessa maaseudun kunnanvaltuustossa gaupalikassa. Sunarin kotikylässä on jo usean vuoden ajan toiminut Naisten Pankin tukema naisten osuuskunta. Kun Nepalissa pidettiin kunnallisvaalit, Bhardeun naiset päättivät yhdistää voimansa ja äänestää arvostettua ryhmän jäsentä Kamu Sunaria, jolla dalit-kiintiön kautta oli muita hieman parempi mahdollisuus tulla valituksi.
Osuuskunnat toimivat demokraattisesti. Päätökset tehdään yhdessä ja tärkeistä päätöksistä äänestetään. Osuuskuntien toimintaa tutkittaessa on huomattu, että naisten välinen yhteistoiminta ja yhteistyö on kasvanut ja naisten näkyvyys ja äänivalta omissa yhteisöissään on lisääntynyt selvästi.
Osuuskunnan toiminnassa mukana oleminen rohkaisee osallistumaan muuhunkin päätöksentekoon ja asettumaan ehdolle esimerkiksi paikallisvaaleissa. Esimerkiksi Nepalissa osuuskunnissa mukana olleita naisia on valittu kuntien luottamustehtäviin.
Kitkee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja muita haitallisia ilmiöitä
Säästöryhmän tapaamisien aikaan toimistohuone on aina täynnä ja asioista sovitaan yhdessä. Yhteistyö tekee onnelliseksi, kertovat Länsi-Nepalissa kokoontuvan säästöryhmän naiset.
Osuuskuntien kautta voidaan tuoda esiin vaikeitakin asioita kuten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, joka on valitettavan yleistä. Sen vuoksi lähes kaikkiin osuuskuntiin on perustettu erillinen väkivallan vastainen komitea. Sen ansiosta naisten kokema väkivalta voidaan ottaa puheeksi, tehdä siitä näkyvää ja tarjota naisille mahdollisuus jakaa kokemuksiaan. Puhuminen lieventää aiheeseen liittyvää häpeää.
Komiteat järjestävät kampanjoita väkivaltaa vastaan. Lisäksi komiteat antavat väkivaltaa kokeneille naisille neuvontaa ja tukea väkivallan lopettamiseksi ja tekijöiden saattamiseksi vastuuseen.
Sopeutumiskykyinen yhteisö
KUA:n tukemassa hankkeessa Rakhinen osavaltiossa Myanmarissa naisia on koulutettu käsityöammatteihin. Koronakriisin aiheuttaman poikkeustilan aikaan osallistujia koulutettiin kasvomaskien tuotantoon. Maskeille on kova kysyntä ja niiden valmistaminen luo vastuullisen toimeentulomuodon tekijöille.
Osaaminen, yhteisöllisyys ja taloudelliset puskurit vahvistavat yksilön ja yhteisön kykyä selvitä yllättävistä vaikeuksista. Hankkeissa tuetaan yhteisöjen varautumista mahdollisiin kriiseihin, Nepalissa varaudutaan luonnonmullistuksiin, Myanmarissa aseellisiin konflikteihin ja Ugandan maaseudulla ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Osuuskunta- ja säästötoiminta opettavat paljon talouden suunnittelusta ja varautumisesta.
Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila vei monelta toimeentulon. Mutta naiset, joilla jo ennen koronakriisiä oli ammatti ja omia säästöjä, ovat paremmassa asemassa toipumaan kriisistä.
Tekstiä varten on haastateltu toimeentulo-teeman vanhempi asiantuntija Ulla Sarasalmea.
Kerrankin on aivan hiljaista. Ei kuulu naurun remakkaa tai kanojen kotkotusta, lapsetkin leikkivät hiljaa sivummalla. Tilanne vaatii keskittymistä. Virheitä ei saa syntyä.
”Seuraava”, kajahtaa Adah Tukahirwan, 33, ääni ja rikkoo hiljaisuuden.
Kuvioituun perinnemekkoon pukeutunut nainen nousee rivistä, kävelee ryhmän keskelle ja ojentaa kassanhoitajalle 5 000 Ugandan shillinkiä, 1,35 euroa. Summa merkitään vihkoon, minkä jälkeen seteli katoaa ryhmän keskellä olevaan metalliseen lippaaseen.
Nainen palaa paikalleen ja hänen vierustoverinsa nousee. Myös hän tallettaa oman setelinsä lippaaseen. Lipas on raskas ja sen kolmen lukon avaamiseen tarvitaan kolme ihmistä. Avaimien jakamisella useammalle henkilölle varmistetaan rahojen pysyminen turvassa.
Tässä kylässä rahat ovat naisten käsissä, ja he tietävät tismalleen, mitä he niillä tekevät.
Mahdollisuus nousta köyhyydestä
Kamwengen naiset alkoivat säästää kolme vuotta sitten, kun Naisten Pankki perusti alueella ensimmäiset säästöryhmät. Nyt ryhmiä on jo kaksisataa. Niistä jokaisessa on 20-30 jäsentä.
Säästöryhmät ovat maailmalla laajalle levinnyt keino lisätä yhteisöjen taloudellista omavaraisuutta syrjäisellä maaseudulla, josta puuttuvat pankkien kaltaiset viralliset rahoituslaitokset. Laina on mahdollisuus tehdä köyhyydestä nousemiseen tarvittava isompi kertainvestointi, kuten ostaa karjaa. Laina maksetaan takaisin, kun eläimet poikivat tai niistä saatu maito tuo myyntituloja.
Säästöryhmän yhteisen lippaan avaamiseen tarvitaan kolme avainta.
Ryhmien jäsenet tapaavat viikoittain ja tallettavat yhteiseen kirstuun etukäteen sovitun summan.
”Summa on sovittu niin alhaiseksi, että myös köyhimmät pystyvät osallistumaan”, kertoo Haq Makumbi, Kirkon Ulkomaanavun kumppanijärjestön RACOBAO:n projektipäällikkö.
Naisten Pankin tukemissa säästöryhmissä minimisumma on 1 000 shillinkiä (noin 30 senttiä). Rahastosta myönnetään pienikorkoisia lainoja. Lainat on suhteutettu siihen, kuinka paljon kukin jäsen on säästänyt.
Haq Makumbi.
”Kaikki säästöryhmään kuuluvat saavat lainan jossakin vaiheessa”, Makumbi kertoo.
Säästöryhmien jäsenet ovat pääosin naisia. Naisia kannattaa tukea toimeentulon hankkimisessa, koska lukuisien tutkimusten mukaan juuri naisten taloudellisen vaikutusvallan kasvattaminen nostaa koko perheen elintasoa. Kun naiset saavat päättää rahankäytöstä, perheen tulot käytetään ruokaan, lasten koulutukseen sekä terveyteen liittyviin kustannuksiin.
Säästöryhmissä on myös miehiä, mutta korkeintaan viidesosa.
”Miesten mukanaololla varmistetaan kotirauhan säilyminen ja koko yhteisön sitoutuminen toimintaan. Monet pariskunnat ovat yhdistäneet voimansa maksaakseen lainan takaisin, mikä lähentää puolisoita”, Makumbi kertoo.
Luottamustehtävä tuo vaihtelua arkeen
Ugandan luoteisosassa sijaitseva Kamwenge lukeutuu maan köyhimpiin alueisiin. Perhekoot ovat Ugandan suurimpia. Korkea syntyvyys ylläpitää köyhyyttä. Ugandan tilastokeskuksen (2016) mukaan alhaisimpaan tuloluokkaan kuuluvat naiset synnyttävät elämänsä aikana keskimäärin seitsemän lasta.
Adah Tukahirwa olisi halunnut odottaa lasten hankinnan kanssa, opiskella ja tienata omaa rahaa. Nuoren avioparin saatavilla ollut ehkäisymenetelmä kuitenkin petti, ja sittemmin lapsia tuli joka vuosi.
”Minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin keskittyä huolehtimaan perheestäni ja luopua omista unelmistani. Nykyään kaikki suunnitelmani koskevat lapsiani”, Adah sanoo.
Nyt 33 –vuotiaana ja seitsemän lapsen äitinä Adah toivoo, ettei tulisi enää raskaaksi.
Viime vuonna Adah valittiin kylänsä säästöryhmän puheenjohtajaksi. Se on arvostettu luottamustehtävä.
”Minut tekee onnelliseksi, että 30 ihmistä luottaa minuun ja on valinnut minut ryhmän johtajaksi.”
Puheenjohtaja Adah Tukahirwa (keskellä) valvoo, että kaikki tapahtuu sääntöjen mukaisesti säästöryhmän tapaamisissa.
Puheenjohtajana Adahin tehtävä on varmistaa, että lainoja myönnetään takaisinmaksukykyisille jäsenille. Vastuu on suuri, mutta Adahin mukaan sopiva.
Säästöryhmän kokouksia vetäessään Adah on elementissään. Itsevarmuus loistaa Adahin kirkkaista kasvoista ja määrätietoisesta otteesta, jolla hän luotsaa tapaamista.
Mikä on menestyksen salaisuus?
”Kasvoin perheessä, joka painotti lähimmäisenrakkautta. Vanhempani kehottivat toivomaan toiselle ihmiselle samaa kuin, mitä toivot itsellesi. Ovet olivat aina auki vieraille. Niillä opeilla olen päässyt tähän asemaan.”
Perheenäidin riskinotto kannatti
Kamwengessa asuu paljon sotilasdiktaattori Idi Aminin hirmuhallintoa 1970-luvulla paenneita perheitä ja heidän jälkeläisiään. Ugandan valtio sijoitti paluumuuttajia alueelle 2000-luvun alussa ja jakoi heille pieniä maatilkkuja viljelyä varten.
Sadekausi tuo maisemasta esiin vihreän lukemattomat eri sävyt. Paahtavan auringon alla kypsyvät maissi, kassava, pavut ja matoké eli ruokabanaani.
Suurin osa Kamwengen asukkaista elättää perheensä viljelemällä maata. Elinkeino on täysin riippuvainen sääolosuhteista, mikä tekee perheiden taloudesta epävarmaa. Pienikin muutos ilmastossa tai ylimääräinen kuluerä voivat olla kohtalokkaita. Perheenjäsenen sairastuessa sato pitää myydä ennenaikaisesti, jotta lääkkeisiin on varaa.
”Kauppiaat maksavat puolikypsästä maissikilosta vain 200 shillinkiä, vaikka käypä hinta olisi nelinkertainen”, Justina Nuwahereza, 36, huokaisee.
Justina on kuuden lapsen äiti ja maanviljelijä. Lasten vatsojen täyttäminen aamuin ja illoin on kovan työn takana.
Ennen kaikki työ piti tehdä itse käsin, mutta säästöryhmän laina auttoi Justinaa ostamaan kaksi härkää ja auran. Valinta oli naiselle poikkeuksellinen, mutta sijoitus kannatti.
”Nykyään härät kyntävät pellon puolestani. Se helpottaa suuresti työtaakkaani ja työ on tehokkaampaa. Vuokraan härkiäni myös naapuripelloille, mikä tuo lisätuloja.”
Koronavirukseen oli kesäkuun loppuun mennessä sairastunut yli 9 miljoonaa ihmistä 188 maassa ja viruksen aiheuttamaan covid-19-tautiin on kuollut satoja tuhansia ihmisiä. Etukäteen koronaviruksen pelättiin iskevän kaikista kovimmin niihin, joilla on kaikkein vähiten mahdollisuuksia suojautua ja päästä sairaanhoidon piiriin: kehittyvien maiden köyhimpiin ja pakolaisina eläviin ihmisiin.
Ovatko pahimmat pelot toteutuneet? Vastaus on: kyllä ja ei.
Koronaviruksen uhka sulki maailman maaliskuussa, ja noin neljä kuukautta myöhemmin näyttää yhä siltä, että tauti on kohdellut kaikkein rajuimmin Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) toimintamaihin kuuluvissa Etelä-Sudanissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Ugandassa, Somaliassa ja Keniassa koronaviruksen odotettiin etenevän nopeasti etenkin pakolaisleireillä ja köyhimmillä, tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla, joissa puhtaasta vedestä on pulaa ja ihmiskontaktien vältteleminen hankalaa.
Ensimmäisten pandemiakuukausien jälkeen tartuntaluvut ovat kuitenkin pysyneet kohtuullisina. Tapauksia lasketaan ennemmin kymmenissä kuin kymmenissä tuhansissa. Miksi näin, vaikka voisi kuvitella, että covid-19-tauti leviäisi ja tappaisi juuri siellä, missä ihmiset elävät ahtaasti ja hygienian ylläpitäminen on hankalaa esimerkiksi puhtaan veden puuttumisen vuoksi?
Todellisten tartuntamäärien arvioiminen vaikeaa
Moni Afrikan maa, Kirkon Ulkomaanavun toimintamaat mukaan luettuina, ymmärsi pandemian kynnyksellä tilanteen vakavuuden. Ne sulkivat muun maailman kanssa samaan aikaan rajojaan, koulujaan ja rajoittivat ihmisten kokoontumista tartuntojen ehkäisemiseksi.
Alhaisia tartuntamääriä on osittain selitetty myös sillä, ettei tautitapausten ja niihin liittyvien kuolemien tilastoiminen ole itsestäänselvyys maissa, joissa sairaanhoidon piiriin, tehohoidosta puhumattakaan, pääsee vain pieni osa väestöstä.
Kirkon Ulkomaanavun työntekijä Alex Ahimbisibwe toimitti etäopetuksessa käytettyjä radioita Kyakan pakolaisasutusalueelle Ugandassa.
Olisi vaarallista ajatella, ettei koronaviruksella ole ollut Afrikan mantereella vakavia vaikutuksia. Huomionarvoista on, että koronavirus ei ole vain terveydellinen uhka. Pandemialla on laajoja välillisiä vaikutuksia etenkin kehittyvissä maissa. Maailman terveysjärjestö WHO totesi kesäkuussa, että koronaviruksen vuoksi tehdyt rajoitukset ihmisten liikkumiselle ja taloudelle ovat lyöneet kovimmin juuri kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja hauraimpiin yhteisöihin.
Kirkon Ulkomaanavun nepalilaisen kumppanijärjestön Sahakaryan ohjelmakoordinaattori Tulsin Ghimire haluaa nähdä maaseudun yritysten kukoistavan ja lasten pääsevän kouluun. Hän on tyytyväinen työssään näkemäänsä kehitykseen.
Sindhulin maakunta Nepalissa sijaitsee vuoristoisella alueella. Tiet ovat mutkaisia ja huonossa kunnossa. Kirkon Ulkomaanapu työskentelee alueen kehittämiseksi yhteistyössä Sahakarya Nepal –järjestön kanssa.
Sahakaryan ohjelmakoordinaattori Tulsin Ghimire, 27, on itsekin varttunut syrjäseudulla. Hänen mielestään työ ihmisten toimeentulon kehittämiseksi on todella palkitsevaa.
Maaseudulla kasvanut Tulsin ajatteli jo opiskelleessaan, että haluaa työskennellä Nepalin syrjäseutujen kehittämisen parissa. Nyt hän on työskennellyt kaksi vuottaSahakaryassa ja saanut ylennyksen ohjelmakoordinaattoriksija aikoo ponnistella parantaakseen paikallisten elämänlaatua.
”Olen viime vuosina nähnyt jo paljon muutoksia tällä alueella. Näen, että tämän alueen ihmiset ovat nurkkaan ajettuja. Haluan heidän saavan täyden tuen ja edut. Haluan olla näkemässä muutoksen”,Tulsin sanoo.
Tulsinin työnkuvaan kuuluu projektien suunnittelu, toteuttaminen ja seuranta. Tällä hetkellä käynnissä on muun muassa projekti, jossa ihmisiä koulutetaanyrittäjiksi maanviljelyn, vihannesten säilömisen ja bambukäsitöiden aloilla. Projektin opeilla osallistujat saavat itselleen ja perheelleen elinkeinon. Oma toimeentulo on tärkeä, koska sen puute ajaa monet nepalilaiset siirtotyöhön ulkomaille.Tulsin tekeetyötä yhdessä Kirkon Ulkomaanavun kanssa. Tulosten raportointi ja seuraaminen on hänelle tärkeää.
”Haluan nähdä, että ihmiset vaurastuvat, heidän yrityksensä kukoistavat ja lapset pääsevät kouluun.Haluan myös, että alueen naiset saavat äänensä kuuluviinjakuulevat ja ymmärtävät oikeutensa.”
Luonnonolosuhteet hankaloittavat alueen ihmisten elämää.Monsuuniaikaan tiet ovat usein poikki, kuivalla kaudella vesi ei riitä kasteluun. Alueella on hyvin köyhää. Tulsin kuitenkin kokee, että alue on kehittynyt muutamassa vuodessa paljon.
”Jo nyt olemme päässeet pitkälle. Haluan vielä nähdä yhteisöjen kasvavan ja olevan kestäviä. Tämä on unelmieni työ”, hän kertoo.
