Kun lapset olivat pieniä, maanviljelijä KhinchaLalPahari teki niin kuin moni nepalilainen mies tekee:lähtitöihin ulkomaille. Päätöksen taustalla olivat kuulopuheet, joiden mukaan ulkomailla on mahdollista tienata hyvin.Ystävä auttoi järjestelyissä, ja niin Khincha lähti Malesiaan.
Toimeentulon saaminen kotikylässä ei vaikuttanut mahdolliselta.
Khinchan kotikylä, eteläisellä Sindhulin alueella sijaitseva Bakhfer, on hyvin syrjäinen, ja sinne johtavan tien päällystystyö on kesken. Valmistuminen kestäneevielä vuosia, ja mutkitteleva tie katkeaa välillä mutaisiin joenpohjiin tai vuorilta valuneisiin kiviin. Huonojen kulkuyhteyksien vuoksi tuotteiden vieminen kylästä markkinoille on hankalaa. Maanviljelyn lisäksi alueella on niukasti elinkeinomahdollisuuksia.
Maanviljely on Nepalin pääelinkeino, jota vaikeuttavat vuoristoisen maan vaihtelevat sääolosuhteet. Monsuuniaikaan, kun vettä sataa paljon, on mahdollista viljellä vain riisiä, mutta yhtä ongelmallisia maanviljelylle ovat talvikauden pitkät kuivuuskaudet.
Ugandalainen Emmanuel Obwori, 40, on ehtinyt perustaa ja pyörittää elämänsä aikana viittä eri yritystä, jotka kaikki ovat menestyneet. Nyt hänellä on työ, jota kukaan ennen tammikuuta 2019 ei ollut tehnyt Suomessa.
Kun Kirkon Ulkomaanapu perusti syksyllä 2018 Suomen ensimmäisenä kehitysyhteistyöjärjestönä oman sijoitusyhtiön, FCA Investmentsin, yhtiön sijoitusjohtajaksi ryhtyminen oli Emmanuel Obworille luonteva valinta.
Obworilla on aina ollut hyvä bisnesvainu.
Ugandan pääkaupungissa Kampalassa syntynyt ja kasvanut Obwori aloitti yrittämisen 16-vuotiaana ollessaan koulusta kesälomalla.
”Isäni työskenteli silloin Sonylle ja toi eräänä päivänä kotiin tietokoneen. Tietokoneet olivat Ugandassa tuolloin vielä todella harvinaisia. Aluksi pelasin sillä, mutta sitten keksin, että miksen opettaisi myös muita ihmisiä käyttämään sitä. Aloin antaa tietokonetunteja vanhempieni parvekkeella pientä maksua vastaan.”
Tietokonetunneista saamillaan rahoilla Obwori osti leipomistarvikkeita ja alkoi tehdä niistä seesamikakkuja.
”Koulusta palaavat lähialueen lapset olivat aina etsimässä jotain suupalaa. Tienasin kakkuja myymällä hyvin. Lopulta vanhempani olivat minulle vihaisia, koska keskityin bisneksiini enemmän kuin kouluun”, Obwori nauraa.
Myöhemmin Obwori meni apulaiseksi yliopistonsa lähellä sijaitsevaan tietokonesaliin. Kun salin omistanut vanha mies halusi jäädä eläkkeelle, Obwori vakuutti tämän myymään salin hänelle luotolla, jonka Obwori maksaisi takaisin toiminnan alettua tuottaa.
”Huomasin pian, että lapset ja nuoret olivat ensisijaisesti kiinnostuneita tietokonepeleistä, joten muunsin salin pelisaliksi pikkuveljeni kanssa. Se oli silloin yksi ensimmäisiä pelisaleja Kampalassa, ja nykyään kaupungin suurin. Pikkuveljeni pyörittää sitä edelleen.”
Obwori näkee perinteisen kehitysyhteistyön ja kestävän sijoittamisen yhdistämisessä paljon hyödyntämätöntä maaperää.
”Suurin osa ihmisistä ajattelee tätä nollasummapelinä; joko työskentelet kansalaisjärjestölle tai yksityiselle sektorille. Tosiasiassa nuo kaksi ovat toisiaan täydentäviä. Kansalaisjärjestöt ovat hyviä antamaan hätäapua: jakamaan ruokaa, suojaa, juomavettä sekä tarjoamaan koulutusta ja välitöntä toimeentulon tukea. Mutta jos lopetamme tähän, avunsaajat tulevat tarvitsemaan tukeamme loppuelämänsä ajan.”
Kirkon Ulkomaanavun sijoitusyhtiö sijoittaa kehittyvien maiden pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotta ihmisillä olisi työtä ja toimeentuloa myös järjestöjen lähdettyä. Sijoitusjohtajana Obworin tehtävänä on etsiä ja arvioida potentiaalisia yrityksiä.
”Valitsemme ne yrittäjät ja yritykset, joilla on jo valmiiksi mahdollisimman suuri positiivinen vaikutus yhteisössään. Investoimme näihin yrityksiin auttaaksemme niitä laajentumaan ja työllistämään ihmisiä lisää. Tällä tavalla yritykset vetävät yhteisön pois köyhyydestä pysyvästi.”
Naisten osuuskassat ovat kasvaneet ja vakiinnuttaneet asemansa niin, että niistä on tullut kyläkehityksen moottoreita.
KATMANDU. Nara Maya Rana on pian kymmenen vuotta koordinoinut Katmandun läheisellä Lalitpurin alueella 12 osuuskassan kehittämistyötä ja tukenut alueen naisyrittäjiä.
Rana työskentelee Naisten Pankin Nepalin kumppanuusjärjestössä SOLVE:ssa, joka on erikoistunut naisten osuuskassojen käynnistämiseen ja naisten taloudellisen ja sosiaalisen aseman kehittämiseen.
Osuuskuntiin kuuluu yhteensä 4000 jäsentä, ja pääoma on nyt noin 500 000 euroa. Se koostuu pääosin naisten säästöistä.
”Nara Mayaa voi kutsua alueen voimanaiseksi, koska hän on edennyt kylissä työskentelevästä yrittäjyysneuvojasta koko hankkeen yhteisökoordinaattoriksi, joka vastaa muun muassa hankkeen säästö- ja lainatoimintaan liittyvästä koulutuksesta. Hän on ollut mukana alusta alkaen ja saavuttanut suuren luottamuksen”, KUA:n toimeentuloasiantuntija Ulla Sarasalmi sanoo.
”Hän tekee työtään sitoutuneesti, sydämellä ja kovalla ammattitaidolla.”
Millaisia haasteita kohtaat työssäsi?
”Joskus on vaikea saada naiset ymmärtämään, miten säästäminen ja lainan saanti käytännössä toimii”, Rana kertoo.
Millaisissa olosuhteissa työskentelet?
”Kylät sijaitsevat kaukana toisistaan ja monesti vaikeiden kulkuyhteyksien päässä. Sadekausina liikkuminen voi olla hankalaa, eikä läheskään joka paikkaan pääse autolla.”
Mitä tuloksia kylissä on saatu aikaan?
”Aikaisemmin monet naiset olivat arkoja eivätkä uskaltaneet puhua omista asioistaan. Itse säästetyn ja ansaitun rahan avulla heistä on tullut itsenäisempiä ja rohkeampia.”
”Osuuskunnan koulutusten kautta naiset ovat tulleet myös tietoisiksi omista oikeuksistaan. Erityisesti on kiinnitetty huomiota kotiväkivaltaan. Koulutuksissa opastetaan naisia, miten väkivaltatilanteissa pitää toimia, miten niistä raportoidaan ja mistä hakea apua.”
Mitä työ antaa sinulle?
”En laske työtuntejani, sillä saan energiaa siitä, että voin tehdä työtä naisten parissa ja nähdä työn tulokset. Se tekee minut onnelliseksi.
Teksti: Tiina Toivakka
Kuva: Maria Miklas
Kuvaaja ja toimittaja ovat Naisten Pankin vapaaehtoisia.
Avioeron jälkeen sukulaiset eivät auttaneet. Nyt Kamu Sunar on se, jolta tullaan pyytämään apua ja neuvoja.
Pieni poika tulee ostoksille Kamu Sunarin kauppaan. Hän valitsee suklaapatukan ja antaa siitä rahan. Poika on jo kääntynyt lähteäkseen, kun Sunar muistuttaa häntä vielä ottamaan vaihtorahan.
Kamu Sunarin kauppa on yksi huone kaksikerroksisessa kivitalossa Bhardeun kylän kapean pääkadun varrella. Kaupassa myydään monenlaista tavaraa saippuasta ja rannerenkaista kenkiin ja bensiiniin. Pieni Bhardeun kylä sijaitsee vehreässä laaksossa aivan keskellä Nepalia.
Sunar on dalit eli kastiton, ja yrittäjä ja yksinhuoltajaäiti. Nyt hän on myös valtuutettu nepalilaisessa maaseudun kunnanvaltuustossa gaupalikassa, eli mukana päättämässä alueensa asioista.
Sunarin kotikylässä on jo usean vuoden ajan toiminut Kirkon Ulkomaanavun vapaaehtoisverkoston Naisten Pankin tukema naisten osuuskunta. Siihen kuuluvat naiset ovat saaneet koulutusta ja tukea esimerkiksi säästämiseen ja maatalouteen sekä omien pienyritysten perustamiseen. Osuuskuntalaisten taloudellinen ja sosiaalinen asema on parantunut, mutta naisten mukaan yhtä tärkeää on ollut itsetunnon kasvaminen, ryhmän yhteishenki ja toisten tuki.
Ja kun Nepalissa pidettiin kunnallisvaalit, Bhardeun naiset päättivät yhdistää voimansa. He äänestivät arvostettua ryhmän jäsentä Kamu Sunaria, jolla dalit-kiintiön kautta oli muita hieman parempi mahdollisuus tulla valituksi. Kun hänet valittiin, se oli yhteinen voitto.
Politiikassa Sunar haluaa ajaa naisten taloudellista ja henkistä voimaantumista. Nepalissa naisten asema on vielä heikko, eivätkä kaikki miellä esimerkiksi omistusoikeuden ja taloudellisen päätösvallan kuuluvan naisille samalla tavoin kuin miehillekin.
Salaa kouluun ja nuorena naimisiin
Kamu Sunarin kotikylässä toimii Naisten Pankin tukema naisten osuuskunta.
Syrjäinen Bhardeu ei ole aina ollut Kamu Sunarin koti. Hän vietti lapsuutensa pääkaupunki Katmandussa, jossa hänen vanhemmillaan oli kultaliike. Lapsuus viisilapsisen perheen vanhimpana tyttärenä oli onnellinen.
”Kävin viisi vuotta koulua. Sen jälkeen vanhemmat halusivat, että autan äitiä kotona ja isää kaupassa. Olin voimakastahtoinen jo lapsena. Olin hyvin kiinnostunut matematiikasta. Yritin jatkaa koulunkäyntiä salaa, mutta kun isä ja äiti saivat sen selville, sain selkääni, ja koulunkäynti oli pakko lopettaa.”
Kamu Sunar huokaa. Nyt alkaa hänen tarinansa kipein osa.
Kultaliikkeessä vieraili eräs nuori mies.
”Olin 15-vuotias, kun tapasimme, hän kuusi vuotta vanhempi. Menimme naimisiin rakkaudesta.”
Rakkausavioliitot olivat Nepalissa parikymmentä vuotta sitten paljon harvinaisempia kuin nyt. Nuoripari muutti miehen kotikylään Bhardeuhun. Onnea kesti kymmenen vuotta.
”Sitten hän löysi toisen. En halua puhua tästä yhtään enempää. Hän petti minut. En halua ajatella häntä”, Sunar sanoo.
”Ei, en todellakaan aio avioitua enää ikinä, koska en tahdo, että minulle voisi taas käydä niin.”
Kun mies lähti, Sunar ja lapset, pieni tyttö ja poika, jäivät puille paljaille. Miehen perhe ei halunnut auttaa.
”Sain rohkeutta lapsistani. En halunnut, että he joutuvat kärsimään.”
”Äiti on hyväsydäminen ja hauska”
”Olen nyt hyvin onnellinen”, kertoo Sunari.
Naisten osuuskunnan jäsenyys auttoi elämän uudelleen järjestämisessä. Pikkuhiljaa Sunar keräsi taitoja ja pääomaa. Hän otti 15 000 Nepalin rupian (110 euron) lainan oman kaupan perustamista varten. Hän oli unelmoinut omasta kaupasta aina.
Kauppa menestyi. Molemmat lapset saivat mahdollisuuden jatkaa koulunkäyntiä niin pitkälle kuin haluaisivat.
Laitamme kaupan hetkeksi kiinni ja lähdemme katsomaan Kamu Sunarin rakennustyömaata. Hän on toteuttamassa toistakin unelmaa, omaa kotia. Pian asuminen entisen miehen veljen talossa päättyy. Talo ei ole edes turvallinen, sillä se vaurioitui vuoden 2015 voimakkaissa maanjäristyksissä.
Sunarin oma pieni tontti on kävelymatkan päässä kaupalta tässä kauniissa laaksossa, jossa kylä sijaitsee. Talot on ripoteltu laaksoon harvakseen, niitä ympäröivät niityt ja porrastetut maissi- ja sinappipellot. Laaksoa reunustavia korkeita vihreärinteisiä kukkuloita ei täällä lumihuipuistaan kuuluisassa maassa voi kutsua vuoriksi.
Tontilla hänen tyttärensä ja ystävättärensä työskentelevät kuumassa auringonpaisteessa murskaten kiviä. Kivimurskaa saa ostaa myös valmiina, mutta tulee halvemmaksi tehdä sitä itse.
Pian tontille kohoaa pieni talo, joka on Sunarin ikioma. Se tuntuu todella ihanalta.
14-vuotias Amrita-tytär pääsee huomenna kivenmurskauksesta eroon ja kouluun, kun kouluvuosi alkaa.
”Amrita on vahvempi kuin minä. Hän on kova puhumaan ja hänellä on paljon ehdotuksia”, Sunar kertoo.
Amritaa kiinnostaisi ura lentopallon pelaajana. ”Hän saa itse valita”, Sunar vakuuttaa. Hänen 18-vuotias poikansa Amit on töissä kultaliikkeessä Katmandussa, mutta käy usein äidin ja siskon luona.
14-vuotias Amrita tytär on ylpeä äidistään.
”Äiti on hyväsydäminen ja hauska. Ja vähän ankara. Aikaisemmin äiti oli tosi hiljainen, mutta ei enää. Olen tosi ylpeä siitä, että hän on valtuustossa”, Amrita sanoo.
Työtä naisten puolesta
Kastittomat kohtaavat edelleen monenlaista syrjintää Nepalissa.
”Olen kärsinyt paljon, koska olen kastiton. Mutta olen myös oppinut paljon. Olen nyt tässä, koska minua on tuettu voimakkaasti”, Sunar sanoo.
Valtuustossa kaikki jäsenet ovat Sunarin mukaan kuin yhtä perhettä.
”Syömme yhdessä ja autamme toisiamme. Siellä ei ole syrjintää.”
Sunar tietää omasta kokemuksestaan tarkalleen, millaisia taitoja nainen tarvitsee parantaakseen asemaansa yhteiskunnassa. Hän on nyt siinä asemassa, että voi neuvoa ja auttaa muita.
Valtuustotyöstä saa vain pienen palkkion eikä köyhän maan 460 kunnanvaltuustolla ole paljon varoja jaettavaksi alueen kehitykseen. 18 prosenttia varoista on kohdistettu erityisesti naisten tukemiseen. Se on kuitenkin enemmän kuin ei mitään.
”Aiemmin mieleni oli tyhjä. Nyt minulla on paljon tietoja, taitoja ja ideoita”, Sunar kuvailee.
Työ ja toimeentulo ovat avain kestävään rauhaan. Kirkon Ulkomaanapu alkaa vauhdittaa työpaikkojen syntymistä sijoittamalla pieniin ja keskisuuriin yrityksiin köyhissä ja hauraissa maissa.
Seuraavan 15 vuoden aikana maailmaan pitäisi luoda yli 600 miljoonaa työpaikkaa, jotta kasvava väestö saisi mahdollisuudet kunnolliseen toimeentuloon, Maailmanpankki arvioi. Kehittyvissä maissa uusien työpaikkojen luominen on avainasemassa taistelussa köyhyyttä ja epätasa-arvoa vastaan.
Jopa 70 prosenttia uusista työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Luku kasvaa vielä suuremmaksi, kun mennään kaikista köyhimpiin ja hauraimpiin maihin. Ja vaikka pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on paras potentiaali luoda uusia työpaikkoja, niiden on myös hankalinta saada rahoitusta yritystoimintansa käynnistämiselle ja kehittämiselle.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) perusti syyskuussa 2018 uuden sijoitusyhtiön vauhdittaakseen uusien työpaikkojen syntymistä kehittyviin ja hauraisiin maihin.
Maailmanpankin alaisen kansainvälisen rahoitusyhtiö IFC:n Itä-Afrikan johtajan Michel Botzungin mukaan IFC sijoitti pk-yrityksiin viime vuonna 23 miljardia dollaria. Tästä potista vain alle 5 prosenttia meni kaikista köyhimpien ja hauraimpien maiden pk-yritysten tukemiseen. Esimerkiksi tähän ”markkinarakoon” KUA:n sijoitusyhtiö on tarkoitettu.
Työpaikat tuovat verotuloja ja vakautta
Tulevaisuuden haasteet ovat niin suuret, ettei perinteinen kehitysyhteistyö yksin enää riitä. Kehityksen tukemiseen ja vauhdittamiseen tarvitaan jatkossa uudenlaisia keinoja ja työkaluja.
Yksi uusista työkaluista on KUA:n sijoitusyhtiö FCA Investments, joka alkaa sijoittaa köyhien ja hauraiden maiden pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.
FCA Investmentsin nimi tulee KUA:n englanninkielisen nimen Finn Church Aidin lyhenteestä FCA.
”Sijoitustoiminnalla pystytään luomaan uusia työpaikkoja kehitysmaihin, tukemaan perheiden ja yhteisöjen toimeentuloa sekä kasvattamaan kehitysmaiden saamia verotuloja. Mahdollisuus tehdä työtä ja ansaita toimeentuloa edistää merkittävästi yhteiskunnan vakautta ja kehitystä”, sanoo KUA:n toiminnanjohtaja Jouni Hemberg.
Alkuun FCA Investments sijoittaa Suomen ulkoministeriöltä lainaksi saamansa 16 miljoonaa euroa. Ensimmäiset suorat sijoitukset tehdään Ugandassa, sen jälkeen mahdollisesti Somaliassa, Keniassa, Jordaniassa, Nepalissa, Myanmarissa ja Kambodžassa.
Sijoituksia tehdään yhteiskunta- ja ympäristövastuullisiin yrityksiin, jotka luovat työpaikkoja, nostavat matalapalkkatyöntekijöiden tulotasoa ja vähentävät köyhyyttä. KUA on aiemmissa hankkeissaan tukenut etenkin naisyrittäjiä, ja naisten sekä nuorten parempi työllistyminen on myös FCA Investmentsin sijoitustoiminnan keskeisiä tavoitteita.
”Tällä hetkellä on suuri kuilu lupaavien paikallisten yritysten ja rahoituksen välillä. FCA Investmentsiä ja sen kaltaisia sijoitusyhtiöitä tarvitaan kuromaan tätä kuilua umpeen kaikkein köyhimmissä ja hauraimmissa maissa”, IFC:n Botzung sanoi KUA:n ja ulkoministeriön yhteisessä seminaarissa lokakuun alussa.
Uusi työkalu KUA:n pakkiin
Perinteinen kehitysyhteistyö ei ole katoamassa minnekään, vaan sitä tarvitaan jatkossakin. FCA Investments onkin tavallaan uusi työkalu KUA:n työkalupakkiin – yksi keino ratkoa suuria globaaleja haasteita.
Rahoituksen lisäksi FCA Investments tarjoaa pk-yrityksille myös tukea yritystoiminnan kehittämiseen, kuten taloushallinnon ja hallinnon kehittämiseen.
Yrityksiä voivat auttaa sekä KUA:n omat asiantuntijat että liiketoiminnan ammattilaiset, jotka haluavat vapaaehtoispohjalta lahjoittaa ammattiosaamistaan.
Parhaimmassa tapauksessa FCA Investmentsin työ vaikuttaa myönteisesti tuhansien ihmisten elämään myös kaikista hauraimmissa maissa, jotka ovat tällä hetkellä vaarassa jäädä jälkeen kehityksessä.
Teksti: Noora Jussila
Kuva: Fredrik Lerneryd
Sijoituksia tehdään vastuullisiin yrityksiin
FCA Investmentsin tavoitteena on tehdä tuottavia sijoituksia yhteiskuntaja ympäristövastuullisiin yrityksiin, jotka luovat ja ylläpitävät kunnollisia työpaikkoja ja/tai mahdollistavat peruspalveluiden ja -hyödykkeiden saatavuuden kohtuuhinnoin KUA:n toimintamaissa.
Yrityksiin tehdään niin sanotut due diligence-tarkastukset, joissa kartoitetaan muun muassa yrityksen toimintaan liittyvät riskit ja yritystoiminnan vastuullisuus. KUA:n ja FCA Investmentsin työntekijät ovat läsnä kohdemaissa ja valvovat myös yritysten toimintaa.
Sijoitustoiminnan tuotot käytetään toiminnan jatkuvuuden turvaamiseen ja laajentamiseen, jotta FCA Investments pystyy tukemaan yhä useampia yrityksiä ja siten työpaikkojen syntymistä sinne, missä niitä eniten tarvitaan.
Taimet kasvavat muovisissa mukeissa, jotka on upotettu muoviputkiin. Pumppu kierrättää vettä 15 minuutin ajan kerran kahdessa tunnissa. Tasakatolla kasvaa tomaattia, vesimelonia, kurkkua, paprikaa, mansikkaa ja kukkia. Pressut suojaavat ruukkuja liialta auringolta.
Kattopuutarha on Ibrahim Milhemin, 45, rakentama vesiviljelmän prototyyppi Irbidissä, Jordanian kolmanneksi suurimmassa kaupungissa.
Insinööriksi opiskellut Ibrahim työskenteli aiemmin lannoite- ja sementtiyrityksissä. Hänen jäätyään työttömäksi seitsenlapsisen perheen elämä muuttui ja he menettivät muun muassa talonsa.
”Rakastan kasveja ja puita ja niiden istuttamista”, kertoo Ibrahim.
Ibrahim Milhemin tytär Layal auttaa mielellään isäänsä ja seuraa hänen puuhiaan kattopuutarhassa. Kuva: Tatu Blomqvist.
Olohuoneen seinät Ibrahimin veljen talossa, jossa perhe nyt asuu, ovat täynnä maalausta harrastavan Ibrahimin tauluja, joista useimmat esittävät puita ja kasveja.
Viljelysten kastelu on kuitenkin kallista, sillä vedestä on Jordaniassa pula.
Ibrahim ryhtyi ratkomaan ongelmaa ja löysi netistä tietoa vesiviljelystä. Samoihin aikoihin hän sai kuulla Kirkon Ulkomaanavun (KUA) järjestämästä yrittäjyyskoulutuksesta. Koulutuksen avulla idea omasta yrityksestä tarkentui. Lisäksi hän oppi markkinointia, josta hänellä ei aiemmin ollut kokemusta.
Vesiviljely on Jordaniassa aivan uutta, mutta neuvokas Ibrahim rakensi veljensä talon katolle oman prototyypin, jota hän aikoo nyt lähteä kehittämään ja laajentamaan.
Vesiviljely säästää noin 80 prosenttia vettä verrattuna tavanomaiseen viljelyyn.
”En aluksi uskonut sitä, mutta sitten kokeilin ja totta se on”, sanoo Ibrahim, joka opiskelee jatkuvasti lisää ja oppii kokeilemalla.
Tavoitteena on luomuvihanneksia tuottava puutarha, jonne asiakkaat ovat tervetulleita itse poimimaan omat vihanneksensa.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
Suomalainen yrittäjyysvalmennus rohkaisi
Jordanian työttömyysaste on yli 18 prosenttia, ja se on vielä huomattavasti paljon korkeampi naisten ja nuorten kohdalla. 9,5 miljoonan asukkaan Jordania on ottanut vastaan yli miljoona pakolaista vuoden 2011 jälkeen. Se on Libanonin jälkeen toiseksi eniten väkilukuun nähden. Suurin osa on paossa naapurimaa Syyrian jo kahdeksatta vuotta jatkuvaa sotaa.
KUA järjesti vuosina 2017–2018 yhdessä Kauppiaitten kauppaoppilaitos Mercurian kanssa tiiviitä yrittäjäkoulutuksia pakolaisille ja heikommassa asemassa oleville jordanialaisille. Kahden kuukauden koulutusjakson jälkeen osallistujat saivat mentorointia ja pienen starttirahan.
Koulutuksiin osallistui 55 henkilöä ja tähän mennessä he ovat perustaneet yhteensä 49 yritystä, joista osa työllistää jo muitakin. Yrityksen perustaneista yli puolet on naisia ja kymmenen prosenttia vammaisia.
Kukkia ja asennekasvatusta
Asma’an (vas.) ja Hussamin mielestä yrityksen perustaminen ei ole ollut erityisen vaikeaa. Eniten heitä on mietityttänyt, miten he saavat kuuroina vuorovaikutuksen toimimaan asiakkaiden kanssa. Siihen he ovat kehittämässä avuksi kuvia ja viittomia hyödyntävää sovellusta. Kuva: Tatu Blomqvist.
Jordanialaiset kuurot ystävykset Asma’a ja Hussam oppivat yrittäjyyskurssilla muun muassa markkinointia, taloussuunnittelua ja asiakaspalvelua. He ovat perustamassa kortteliinsa kukkakauppaa.
”Kehitämme taulutelevision kautta toimivaa sovellusta, jonka avulla voimme keskustella asiakkaidemme kanssa, sillä Jordaniassa on todella vähän viittomakielen tulkkeja”, kertoo Asma’a.
”Voimme samalla tehdä asennekasvatusta ja nostaa esiin kuurojen asemaa yhteiskunnassa.”
Asma’a ja Hussam ovat molemmat korkeasti koulutettuja. CV:n perusteella molemmat on monesti kutsuttu työhaastatteluun, mutta kuurous on estänyt työpaikan saannin.
Kaupunginosan ensimmäinen kukkakauppa on jo kauniiksi sisustettu muutaman viikon kuluttua koittavia avajaisia varten. Vain tuoreet kukat on haettava tukusta.
Harrastuksesta tuli elinkeino
Ranaa Abu Atta perusti Reeno-suklaakaupan käytyään Kirkon Ulkomaanavun järjestämän yrittäjyyskoulutuksen. Kuva: Tatu Blomqvist.
Jordanialaista Rana Abu Attaa, 23, harmittaa, vaikka emme sitä hymyn ja naurun seasta ilman tulkkia olisi huomanneet. Aikatauluhaasteiden vuoksi olemme tulleet tapaamaan häntä päivää aiemmin kuin alun perin sovittiin, eikä hän ole ehtinyt täyttää vitriinin hyllyjä taidokkaimmilla suklaillaan.
Hyllyt, ja kohta myös vatsamme, ovat silti täynnä herkullisia jälkiruokia ja makeisia, joita lastataan eteemme maistettaviksi.
Rana joutui keskeyttämään taloushallinnon opintonsa perheen taloudellisten vaikeuksien vuoksi.
Hän halusi tehdä jotakin auttaakseen perhettään. Rana päätti aloittaa suklaamakeisten valmistuksen. Idean hän sai Facebookissa näkemästään videosta. Siitä heräsi halu oppia enemmän ja hän etsi YouTubesta lisää videoita.
Vaikka makeisten valmistus näytti hauskalta, Rana totesi, ettei se aina ole helppoa. Hän jatkoi yrittämistä ja julkaisi itsekin Facebookissa videon tekemistään makeisista. Siitä pidettiin ja hän alkoi saada tilauksia.
Rana huomasi ilmoituksen KUA:n järjestämästä yrittäjyyskoulutuksesta, haki kurssille ja tuli valituksi.
Nyt Ranalla on kauppa ja yksi työntekijä. Pankkilaina kauppaa varten on äidin nimissä, joka on tukenut tytärtään yrityksen perustamisessa. Suklaan ja jälkiruokien valmistus tapahtuu yhä perheen kotona, ja haaveena onkin laajentaa isompaan liiketilaan, jossa olisi myös iso keittiö.
”Oma liiketila on lisännyt ihmisten luottamusta tuotteisiini. He ajattelevat, että jos minulla on itseluottamusta avata oma kauppa, tuotteiden täytyy olla hyviä. Tulot ovat kasvaneet kaupan avaamisen jälkeen”, kertoo Rana.
”Yksi kauneimmista asioista on oman tyttären haaveiden toteutuminen. Olen todella ylpeä hänestä”, sanoo Ranan äiti Amal Fawzi. Kuva: Tatu Blomqvist.
Uusi alku uudessa maassa
Syyriasta sotaa paennut Omar Balkhi elättää perheensä valmistamalla perinteisiä puuhuonekaluja ja tarjoamalla entisöintipalveluja. Kuva: Dana Mufleh.
Omar Balkhi haavoittui Syyrian sodassa: kranaatinsirpale vei häneltä jalat. Kahden lapsen isä pakeni perheineen Syyriasta Jordaniaan. Uudessa kotimaassa Omar kamppaili löytääkseen keinon perheensä elättämiseksi. Hän halusi perustaa oman verstaan, mutta ei tiennyt miten.
”Nyt pystyn pyörittämään omaa yritystä ja minulla on sisua mennä eteenpäin. Osaan kehittää työtäni ja hankkia tietoa kilpailijoista. Opin johtamistaitoja ja markkinointia. En ollut aiemmin ymmärtänyt, miten tärkeitä nämä taidot ovat”, kertoo Omar KUA:n koulutuksen jälkeen.
Verstaassaan Omar aikoo myydä perinteisisiä syyrialaisia puuhuonekaluja, jotka hän valmistaa itse käsityönä. Yritys tarjoaa myös huonekalujen entisöinti- ja korjauspalveluja.
Lainsäädäntö rajoittaa pakolaisten yritystoimintaa
Kurssilla olleiden pakolaisten ja jordanialaisten kesken on syntynyt yhteisyrityksiä.
”On hyvä rakentaa yritystä jordanialaisen kumppanin kanssa. Valitettavasti ei ole mitään lakia tai virallista paperia, jossa vahvistettaisiin oikeuteni omistaa yritys. Olen jatkuvasti huolissani siitä, että menetän yritykseni”, kertoo yksi hankkeen syyrialaisista yrittäjistä.
Hankkeen kokemusten pohjalta Kirkon Ulkomaanapu tekee yhdessä muiden kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kanssa vaikuttamistyötä, jotta Jordaniaan saataisiin selkeät lailliset puitteet yhteisyrityksille. Näin syyrialaiset voisivat toimia yrittäjinä jordanialaisten kanssa tasaveroisina yhtiökumppaneina ja hyödyttää Jordanian taloutta.
Ibrahim Milhemin kattopuutarha on pieni keidas kaupungin keskellä. Perheen lapset viihtyvät katolla. Kuva: Tatu Blomqvist.
Teksti: Minna Elo
Kuvat: Tatu Blomqvist ja Dana Mufleh.
Hankkeen rahoitti European Regional Development and Protection Programme for the Middle East (RDPP), jota tukevat Euroopan Unioni, Tšekki, Tanska, Irlanti, Alankomaat, Norja, Sveitsi ja Iso-Britannia.
Eniten tukea tarvitsevat naiset ja tytöt oppivat lukemaan ja saavat uusia taitoja Bangladeshin pakolaisleireillä.
“Naisille ja tytöille tarkoitetussa tilassa on turvallinen olo. On aina mukavaa tulla tänne ja olla yhdessä muiden kanssa”, sanoo vapaaehtoisena opettajana toimiva pakolaisnainen. Myanmarissa hän opetti maan kieltä burmaa sekä ompelua.
Bangladeshissa Cox Bazarin alueen leirikeskittymässä asuu lähes miljoona rohingya-vähemmistöön kuuluvaa ihmistä. He ovat paenneet Myanmarista väkivaltaa, jota YK:n ihmisoikeustarkkailijoiden raportti kuvaa massamurhiksi ja joukkoraiskauksiksi. YK:n raportin mukaan armeijan väkivallan tarkoituksena oli kansanmurha.
Suurin osa pakolaisista on naisia ja lapsia. Erityisesti orpojen sekä nuorten naisten ja tyttöjen tilanne on erittäin vaikea.
”Unelmani on, että naiset ja tytöt, joita opetan, voisivat alkaa opettaa muita. Ja että naiset voisivat työllään ansaita toimeentulonsa”, vapaaehtoinen sanoo.
Tukea väkivallan jälkeen
Opetuksesta ja toimeentulomahdollisuuksista on maailman suurimmalla pakolaisleirillä huutava pula. Erityisesti nuorille suunnattua koulutusta tarvitaan kipeästi.
Kirkon Ulkomaanavun ja sen tanskalaisen sisarjärjestön yhteisessä hankkeessa annetaan psykososiaalista tukea sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa kokeneille sekä koulutusta naisille ja murrosikäisille tytöille.
”Lukutaito-opetuksessamme on tällä hetkellä 169 naista ja tyttöä. Elämäntaitoneuvonnassa, jossa puhutaan esimerkiksi hygieniasta, ravitsemuksesta ja perhesuunnittelusta, on 179 osallistujaa. Lisäksi 765 naista ja tyttöä on saanut psykososiaalista tukea ja tiimimme on käynyt 1050 perheen luona kertomassa naisille ja tytöille tarkoitetuista tiloista ja palveluista”, Cox Bazarissa työskentelevä KUA:n koulutusasiantuntija Petra Weissengruber kertoo.
Tietoiskut hygieniasta, lapsiavioliitoista ja katastrofiriskien vähentämisestä ovat tavoittaneet lähes 1400 naista ja tyttöä. Hankkeen alussa tehdyssä kyselyssä tuli ilmi, että kiinnostus koulutuksen on suurta ja että naiset toivovat voivansa myös jakaa osaamistaan. Esimerkiksi ompelua haluttiin opettaa myös kodeissa. Tähänkin on annettu mahdollisuus ja opetus on aloitettu.
Leirillä olosuhteet ovat karut. Ihmiset elävät pienissä hökkeleissä vieri vieressä.
”Monsuunisateet eivät onneksi ole olleet täällä tänä vuonna niin rajut kuin pelättiin. Niinä päivinä, kun sataa paljon, koulutustiimi ei aina pääse leireille. Sade, joka muuttaa pakolaisleirien tiet mutavelliksi, vaikeuttaa tietysti myös naisten ja tyttöjen pääsyä koulutustiloihin”, Weissengruber sanoo.
Teksti: Ulla Kärki Kuva: Tine Sletting Jakobsen / Dan Church Aid
Bangladeshin pakolaisleireillä murrosikäisiä tyttöjä ja nuoria naisia auttavaa työtä tehdään naisille tarkoitettujen tilojen lisäksi yksinhuoltajaäitien perheiden asumuksissa. Näin saavutetaan kaikkein eniten tukea tarvitsevia naisia ja tyttöjä sekä perheitä, jotka asuvat kaukana toimintatiloista.
Kysyimme 313 työmme piirissä olevalta naiselta ja tytöltä, millaista tietoa ja koulutusta he erityisesti toivovat.
”Kiinnostus koulutukseen on suurta. Ompelu, neulominen ja virkkaus kiinnostavat. Monilla on jo näitä taitoja ja he toivovat voivansa jakaa osaamistaan. Kyselyn tuloksista näkyy, että naiset ovat valmiita pitämään esimerkiksi kotiopetusta naapureille. Elämäntaidoista kiinnostavat erityisesti hygienia, hygienia kuukautisten aikana sekä ravitsemusasiat. Tietoa toivotaan myös perhesuunnittelusta, lapsiavioliitoista ja terveydestä yleisesti”, Kirkon Ulkomaanavun koulutusasiantuntija Petra Weissengruber sanoo.
Humanitaarinen koulutustyö keskittyy lukutaidon ja laskemisen opetukseen, elämäntaitoihin ja toimeentuloon. Koulutusta annetaan kahdessa naisille ja tytöille tarkoitetussa toimintatilassa sekä kodeissa Jamtolin ja Chakmarkulin pakolaisleireillä Cox’s Bazarin alueella.
Tietojen lisäämisen ohella hanke tavoittelee tyttöjen ja naisten elämänpiirin avautumista ja sitä kautta parempia mahdollisuuksia hakeutua itse palvelujen pariin ja toimeentulon lähteille.
Kotikäynnille menossa.
Kyselyyn vastanneista naisista ja tytöistä 68 prosenttia ei ole koskaan käynyt koulua ja 22 prosenttia on käynyt vain alakoulun. Lopuista osa on suorittanut yläkoulun ja osa käynyt moskeijojen yhteydessä olevia madrasa-kouluja.
Suurimmalla osalla äidinkielenä on rohingya ja loput puhuvat burmaa. ”Koulutuksissa on otettava huomioon, että rohingyalla ei ole kirjoitettua kieltä”, Weissengruber sanoo.
Kyselyn tuloksista käy ilmi, että pakolaisleireillä pitää parantaa tietoisuutta naisten ja tyttöjen oikeudesta koulutukseen, jotta osallistuminen hyväksytään vanhoillisissa yhteisöissä.
Suurin osa pakolaisista naisia ja lapsia
Bangladeshin pakolaisleireillä, myös Jamtolin ja Chakmarkulin leireillä, joissa KUA toimii, ihmiset asuvat hökkeleissä vieri vieressä hyvin pienellä alueella. Asiantuntijoiden mukaan lastensuojelu ja psykososiaalinen tuki samoin kuin koulutuspalvelut ovat Bangladeshissa vielä täysin riittämättömät.
Cox Bazarissa Bangladeshin kaakkoisnurkassa on nyt YK:n mukaan 905 000 Myanmarista paennutta rohingya-väestöön kuuluvaa ihmistä. Suurin osa heistä on naisia ja lapsia. Moni on paennut ilman mitään omaisuutta, takanaan traumaattisia kokemuksia.
KUA:n työtä Bangladeshissa tuetaan Suomen ulkoministeriön tuella ja keräysvaroilla.
