KUAn vapaaehtoiset poistuneet Länsirannalta turvallisuustilanteen vuoksi – työ koulutuksen parissa jatkuu
Kirkon Ulkomaanavun työhön koulutussektorilla Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa kuuluu myös psykososiaalisen tuen järjestäminen lapsille ja kouluhenkilökunnalle. KUVA: Kirkon Ulkomaanapu
Kirkon Ulkomaanapu pitää tärkeänä, että työ palestiinalaisalueilla ja Israelissa jatkuu kriisistä huolimatta.
LÄNSIRANNALLA JA ITÄ-JERUSALEMISSA työskennelleet Kirkon Ulkomaanavun suomalaiset vapaaehtoiset ovat poistuneet alueelta tiistaina 10.10. Syynä poistumiselle on Israelin ja palestiinalaisalueiden heikentynyt turvallisuustilanne sen jälkeen, kun Hamas aloitti sotilaallisen eskalaation ja Israel on vastannut pommittamalla saarrettua Gazaa.
Kirkon Ulkomaanavulla oli Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa viisi vapaaehtoista Eappi-ihmisoikeustarkkailijaa ja kolme Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoista. Päätös alueelta poistumisesta tehtiin yhdessä Kirkon Ulkomaanavun turvallisuustiimin ja johtoryhmän kanssa.
“Kaikki vapaaehtoisemme voivat hyvin ja ovat kertoneet meille olevansa tyytyväisiä Kirkon Ulkomaanavun tekemään järjestelyyn”, kertoo KUAn vapaaehtoistyön päällikkö Sabina Bergholm.
Työ jatkuu ja saa mahdollisesti uusia muotoja
Kirkon Ulkomaanapu toivoo, että väkivaltaisuudet miehitetyillä palestiinalaisalueilla ja Israelissa loppuvat välittömästi. KUA peräänkuuluttaa myös humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksien toteutumista alueella. Siviiliväestöön kohdistuva väkivalta on aina väärin, ja humanitaarisen lain mukaisesti siviilejä on suojeltava, kunnioitettava ja kohdeltava inhimillisesti.
Kirkon Ulkomaanapu pitää tärkeänä, että työ palestiinalaisalueilla ja Israelissa jatkuu kriisistä huolimatta. Työn loppumisen seuraukset heikentäisivät kriisistä kärsivien siviilien elämää entisestään.
Kirkon Ulkomaanavun työ Itä-Jerusalemissa ja Länsirannalla keskittyy laadukkaan ja inklusiivisen koulutuksen tukemiseen. Työ jatkuu mahdollisuuksien mukaan, koska koulutus ja koulunkäyminen on tärkeää myös kriisitilanteissa. Koulu tarjoaa rutiineja lasten ja nuorten elämään, ja epävarmoina aikoina opettajat ovat oppilaille tärkeitä, turvallisia aikuisia. Kirkon Ulkomaanavun työhön koulutussektorilla kuuluu myös psykososiaalisen tuen järjestäminen lapsille ja kouluhenkilökunnalle.
“Maatoimistomme työ jatkuu paikallisten työntekijöidemme ja kumppanijärjestöjemme voimin. Jatkamme työtä koulutussektorilla ja keskitymme näinä haastavina aikoina erityisesti psykososiaaliseen tukeen”, Bergholm kertoo.
KUA on jatkuvassa yhteydessä paikallisiin työntekijöihinsä ja seuraa tarkasti turvallisuustilanteen kehittymistä alueella. Selvityksessä on myös, voisiko alueelta poistuneiden vapaaehtoisten asiantuntijoiden työ jatkua etäyhteyksin. Opettajat ilman rajoja –verkostolla on hyviä kokemuksia korona-aikana luoduista malleista, joissa etäyhteydet osoittautuivat tärkeiksi työkaluiksi yhteistyössä.
Kirkon Ulkomaanapu valitsi uuden hallituksen vuosille 2023-2026
KUA:n edellisen hallituksen kaudella muun muassa Ukrainan sota vaati nopeita päätöksiä. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu / Antti Yrjönen
Kirkon Ulkomaanavulle (KUA) on valittu uusi hallitus. Seuraavalla kolmivuotiskaudella 2023–2026 KUA:n hallituksen jäseniä ovat
DI, MBA Helena Arlander (uusi)
johtaja, Kirkon ruotsinkielisen työn keskus Sixten Ekstrand
piispa, Espoon hiippakunta Kaisamari Hintikka
maallikkojäsen, Kirkkohallituksen täysistunto Tarja Kantola
lähetystyön ja kansainvälisen vastuun asiantuntija, Jyväskylän seurakunta Ulla Klemettinen (uusi)
professori, Helsingin yliopisto Markku Kulmala (uusi)
kansanedustaja (kok) Jarno Limnell (uusi)
kirkkoherra, Tuiran seurakunta Niilo Pesonen (uusi)
työelämäprofessori, Aalto yliopisto Ritva Reinikka
tiiminvetäjä ja juridinen neuvonantaja, Fondia Satu Relander (uusi)
päätoimittaja, Yle Uutiset Riikka Räisänen (uusi)
rehtori/toimitusjohtaja, Kajaanin ammattikorkeakoulu Matti Sarén (uusi)
kirkkoherra, Pirkkalan seurakunta Olli-Pekka Silfverhuth
asiantuntija, valtionneuvoston kanslia Antti Toivanen (uusi)
”Kirkon Ulkomaanapu on vahva kansainvälisen työn edelläkävijä ja järjestön hallituksella on tärkeä tehtävä KUA:n työn linjaamisessa ja toimivan johdon tukemisessa”, sanoo hallituksen puheenjohtajana jatkava Tarja Kantola.
KUA:n edellisen hallituksen kauteen mahtui lukuisia käänteentekeviä kriisejä, kuten koronapandemia ja Ukrainan sota sekä monisäikeisten kriisien vaikutukset Itä-Afrikkaan. KUA on Kantolan mukaan onnistunut kiitettävästi reagoimaan muuttuvaan toimintaympäristöön ripeillä päätöksillä.
”Kirkon Ulkomaanapu toteuttaa kirkon kansainvälistä diakoniaa. Teemme työtä kumppanien kanssa hyvin erilaisissa olosuhteissa ja erityinen vahvuutemme on uskopohjainen tuntemus yhdistettynä monialaiseen kehityskysymysten osaamiseen”, hän sanoo.
Hallituksen valinnan valmisteli ensimmäistä kertaa vaalivaliokunta
Kirkon Ulkomaanavun hallituksen nimittämistä koskevaa sääntöä on myös muutettu. Muutoksen myötä KUA:n hallituksen valinnan valmisteli ensimmäistä kertaa vaalivaliokunta.
Valmistelussa etsittiin Ulkomaanavun työn kannalta tärkeitä substanssiosaajia, huomioitiin keskeisiä sidosryhmiä sekä haettiin maantieteellistä kattavuutta, kertoo valiokunnan jäsenenä toiminut Silfverhuth.
”Vaalivaliokunnan työ sujui hyvin, ja olemme lopputulokseen varsin tyytyväisiä. Hallitukseen tulee tällä kertaa normaalia enemmän vaihtuvuutta, mutta uudessakin hallituksessa on paljon osaamista ja sitoutumishalua tehtävän hoitamiseen”, Silfverhuth sanoo.
Maailmanlaajuisten vaikeuksien, nousevien hintojen ja useiden kriisien aikana ratkaisun voi tarjota keskittyminen pitkäaikaisten kehityshankkeiden avulla resilienssin rakentamiseen.
KUVITTELE, että pidät kädessäsi kumipalloa. Kun puristat sitä, se palautuu hetkessä ennalleen. Kun puristat sitä uudelleen, se palautuu taas ennalleen. Tämä kuvastaa resilienssiä yksinkertaistetusti – yksilön tai yhteisön kyky kestää iskuja ja stressiä ja toipua niistä.
Mutta riittääkö, että pallo palautuu ennalleen? Entä jos sen sijaan, että pysyisimme samanlaisina, voisimmekin kasvaa ja kehittyä järkytyksen jälkeen? Resilienssi vaatii tietynlaista kykyä sopeutua olosuhteisiin, mutta mitä jos sen korvaisikin kyky muokkaantua joksikin uudeksi?
Tämän ilmiön haluamme määritellä uudelleen ja kutsua sitä resilienssiksi, tarkoittaen ihmisten, yhteiskuntien tai järjestelmien kykyä reagoida luonnonkatastrofien, sotien tai talouskriisien kaltaisiin häiriöihin kehittymällä kestävämmäksi ja kaikkia hyödyttävämmäksi. Seuraavalla kerralla, kun kriisi iskee, sen vaikutus vähenee merkittävästi, kunnes se lopulta tuskin jättää jälkiä ollenkaan.
KUA:n sosiaalisilla foorumeilla meille esitetään usein kysymyksiä siitä, kuinka kauan meidän pitäisi jatkaa auttamista kriisin aikana. Maailmanlaajuisten vaikeuksien, nousevien hintojen ja useiden kriisien aikana nämä kysymykset ovat entistä äänekkäämpiä ja yleisempiä. Ratkaisun voi tarjota se, että keskitytään pitkäaikaisten kehityshankkeiden avulla resilienssin rakentamiseen. Vaikka nämä hankkeet edellyttävät usein pitkäaikaista sitoutumista, tulokset vähentävät lopulta kustannuksia ja ennen kaikkea kärsimystä.
Tulvat New Fangakissa pakottivat Nyaluak Kuach Khorin vaihtamaan koulua kolme kertaa. KUA tarjosi tilapäisiä oppimistiloja ja käteistukea hänen perheelleen.
”Koulutuksen jatkaminen on oleellista, sillä koulutuksella on niin tärkeä rooli elämässä. Seuraavalle sukupolvelle on annettava voimavaroja ja koulutusta, jotta voidaan selviytyä tulvien kaltaisista kriiseistä.” KUVA: Achuoth Deng / KUA
Paljastiko koronapandemia resilienssin reseptin?
Covid-19-pandemia herätti monia resilienssiin liittyviä kysymyksiä erityisesti terveydenhuoltoalalla mutta myös talouden puolella. Miksi jotkin maat kestivät pandemian vaikutuksia paremmin kuin toiset maat? Onko resilienssiin liittyen olemassa sellaisia ominaisuuksia, jotka muodostavat luontaisen kyvyn kestää stressiä paremmin kuin toiset?
Resilienssin määritteleminen tai mittaaminen tällä tavoin ei kuitenkaan usein ole käytännöllisesti mahdollista. Vaikka on olemassa erityisiä resilienssin osatekijöitä, jotka kiistatta auttavat – kuten toimiva koulutusjärjestelmä, taloudellinen monimuotoisuus tai vankat hallintorakenteet – muut ominaisuudet ovat abstraktimpia, kuten vahvat yhteydet yhteisöihin tai kansallinen identiteetti.
Resilienssi on mahdollista myös hauraissa ympäristöissä
Jotta voisimme alkaa ymmärtää resilienssiä, meidän on myös tarkasteltava sen eri ilmenemismuotoja ja tarkasteltava uskomuksiamme. Resilienssiä voi esiintyä yksilötasolla, yhteisötasolla tai yleisesti yhteiskunnassa.
Näin ollen voimme löytää resilienssiä niiltäkin alueilta, joissa ei ole vankkoja kansallisia rakenteita, kun tarkastelemme resilienssiä muuna kuin vain vahvana taloutena ja infrastruktuurina.
”Huomaamme usein, että paikoissa joissa työskentelemme ilmenee hyvin vahvaa yhteisöllistä resilienssiä. Vaikka ihmiset omistavat todella vähän niin ryhmä auttaa kun jollakin ryhmäläisellä ei mene hyvin. Kyse on ihmisistä, jotka ovat joillakin mittareilla mitattuna hyvin köyhiä, mutta jopa tässä tilanteessa he pystyvät auttamaan toisiaan. Se on mukautumiskykyä (absorption capacity)”, sanoo ohjelma- ja toimintajohtaja Matthias Wevelsiep uskonnollisten ja perinteisten rauhantekijöiden verkostosta (The Network for Religious and Traditional Peacemakers).
Resilienssi on kuin puu, jolla on vahvat oksat ja tukevat juuret. Kuvitus: Julia Tavast
Joskus resilienssin eri tasot tukevat toisiaan, joskus ne korvaavat toisensa. Esimerkiksi Syyriassa jotkin alueet pystyivät toimimaan, vaikka ympärillä oli sota, vahvojen sosiaalisten siteiden ja yhteisörakenteiden ansiosta. Nämä rakenteet olivat hyödyksi, kun tarjosimme koulutusta lapsille, jotka olivat jääneet vuosia jälkeen koulussa. Sana levisi nopeasti, ja perheet olivat yleensä innokkaita lähettämään tyttöjä ja poikia kouluun.
Kun pohdimme kehitysyhteistyön yhteydessä yhteisön resilienssiä, meidän pitäisi myös ottaa huomioon sellaisia resilienssin lähteitä, jotka eivät ehkä ole aivan ilmeisiä. Esimerkiksi naiset ja tytöt ovat usein luonnostaan resilienttejä, mutta alistavat järjestelmät saattavat estää heitä toteuttamasta sitä.
Aya Darwish on taidemaalari, joka on elänyt puolet elämästään sodassa.
”Olen elänyt 14:stä elinvuodestani seitsemän vuotta sodassa, joten puolet tähänastisesta elämästäni on ollut pahimmasta päästä. Olen melkein unohtanut, millaista on olla opiskelija. KUA:n kurssit antoivat minulle uutta ja vahvaa tahtoa opiskella, oppia ja jopa piirtää enemmän.” Kuva: Tatu Blomqvist / KUA
Kuinka tuemme resilienssiä?
Ihmiselämän pelastaminen ja ihmisarvon vaaliminen ovat ensisijaiset tavoitteemme. Toteuttaessamme järjestöna toimia, meidän on kuitenkin oltava varovaisia, ettemme muuta alkuperäisiä järjestelmiä, pyrkiessämme tekemään ihmisistä enemmän resilienttejä. Pikemminkin meidän on katsottava, kuunneltava ja opittava ymmärtämään täysin paikallisia olosuhteita ja sitä, mitä YK kutsuu ”resilienssiobjektiiviksi” (Resilience Lens), jotta voimme arvioida, miten suunnitellut toimemme vahvistavat instituutioita, edistävät kestävää hyötyä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Eri yhteyksissä samat toimet voivat johtaa hyvinkin erilaisiin tuloksiin.
Meidän on myös tiedostettava, että resilienssi ja oikeudet ovat joskus ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi nuori pakolaisyrittäjä voi löytää toimeentulomahdollisuuden ja alkaa ansaita elantonsa toimimalla paikallisilla markkinoilla. Oikeuksien näkökulmasta katsottuna nuoren ”pitäisi” käydä koulua, koska hänellä on oikeus koulutukseen. Tämän oikeuden toteuttaminen saattaa kuitenkin vaarantaa nuoren kyvyn selviytyä.
”Jos lähdemme liikkeelle oikeuksien näkökulmasta, meidän olisi muutettava järjestelmät sellaisiksi, että kaikki pääsisivät kouluun. Se ei kuitenkaan ole vielä realistista monen maan osalta. Parempi olisi siis pikemminkin löytää keino, jolla voimme hyödyntää tätä resilienssiä ja löytää ratkaisu”, ehdottaa Wevelsiep.
Siksi voimme työstää joustavia hankkeita, kuten ohjelmia, jotka tarjoavat asteittaisen pääsyn uudelleenkoulutukseen, epäviralliseen oppimiseen tai vanhemmille nuorille oppimisen yhdistämistä ansiotyöhön.
Reida Awate Morris, 21, työskentelee Regency-hotellin keittiössä Jubassa, Etelä-Sudanissa, suoritettuaan KUA:n teknisen ja ammatillisen koulutuksen (TVET). Ravintolakurssin ansiosta hän pystyi tienaamaan samalla kun hän oppi. KUVA: Patrick Meinhardt/ KUA
Yhteiskuntia ei voi laittaa odotushuoneeseen kriisien ajaksi
Humanitaarisessa työssä keskitytään ymmärrettävistä syistä usein pelkästään välittömiin tarpeisiin, eikä silloin useinkaan tarkastella resilienssiä pitkällä tähtäimellä. Tällä ajattelutavalla me kuitenkin ylläpidämme tapaamme reagoida, kun rakentavampi tapa suhtautua olisi ennaltaehkäisevä valmistautuminen. Alueilla, joilla katastrofit toistuvat, ennakointi on avainasemassa, eikä silloin voi odottaa, että edellinen kriisi on ensin ohi.
”Jos yhteiskunnat pysäytetään konfliktin ajaksi, se tarkoittaa, että konfliktin jälkeen kestää sukupolven tai kaksi, ennen kuin voidaan palata tavalliseen elämään. Siksi meidän on työskenneltävä esimerkiksi opettajien kanssa konfliktin aikana, jotta he ovat valmiita kohtaamaan todellisuus sellaisena kuin se on, kun olosuhteet paranevat”, Wevelsiep selittää.
Esimerkki koulutuksesta hätätilanteissa, joissa koulunkäynti asetetaan muiden humanitaaristen tarpeiden rinnalle, on merkittävä. Kun reagoimme katastrofiin, meidän on aina mietittävä, miltä yhteiskunnat näyttävät tapahtuneen jälkeen. Miltä Ukraina näyttää sodan jälkeen? Miten ihmiset Etelä-Sudanissa palaavat koteihinsa tulvien jälkeen? Mitä voimme tehdä nyt, jotta voimme valmistella maaperää?
YK on esittänyt resilienssiin perustuvan lähestymistavan, jossa keskitytään tehostettuun humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön integroituun toimintaan erityisesti pitkittyneissä kriiseissä, joissa suuri määrä pakolaisia asuu vastaanottavan yhteisön keskuudessa vuosia. On havaittu, että ohjelmat, kuten toimeentulomahdollisuuksien tarjoaminen pakolaisille ja vastaanottaville yhteisöille, ovat olennaisen tärkeitä resilienssin parantamisessa.
Zhanna Kudina on psykologi ja opettaja, joka työskentelee Tšernihivissä, Ukrainassa.
Hän on saanut KUA:n koulutusta lasten tukemisesta traumaattisten tapahtumien jälkeen. ”Sota muutti opettajien työtä dramaattisesti. Emme ole enää vain opettajia, vaan tarjoamme myös terapiaa.” KUVA: Antti Yrjönen / KUA
Ilmastokriisi koettelee resilienssiämme
Yksi ilmiselvimmistä globaalin resilienssin haasteista on ilmastonmuutos. Tarkastelemme jokaista hankettamme sekä omaa organisaatiotamme, jotta voimme lieventää lämpötilan nousun vaikutuksia ja rakentaa resilienssiä niitä vastaan.
”Kymmenen vuotta sitten, jopa viisi vuotta sitten, ilmastokriisi näytti kaukaiselta, mutta nyt se on todellinen. Maatoimistomme näkevät nyt omakohtaisesti, mitä tapahtuu Keniassa, Somaliassa ja Etelä-Sudanissa. Ne tuntevat kuivuuden, tulvat ja äärimmäiset sääilmiöt. Heille se on todellisuutta”, sanoo KUA:n ilmasto- ja ympäristövastuuneuvonantaja Aly Cabrera.
Kehitämme jo nyt parempia käytäntöjä, kuten kiertotaloushankkeiden toteuttamista, joissa jätettä karsitaan tuotantokierrosta. Esimerkkinä tästä on BUZZ-hankkeemme Nepalissa, jossa käytetään perinteisten viljelykasvien sijasta eläinten rehuna mustan sotilaskärpäsen toukkia.
”Kotieläinten jätteet käytetään uudelleen ja uudelleen toukkia varten. Tämä on todella hyvä aloite, koska myös ihmisravinnoksi ja eläinten ravinnoksi tarkoitetusta ruoasta käydään kilpailua. Tämän ansiosta ei tarvitse olla tilaa kasvattaa viljelykasveja eläinten rehuksi, ja se vähentää myös metsien hävittämisen kaltaisia käytäntöjä”, Cabrera jatkaa.
Naiset Nepalissa tutkivat mustasotilaskärpäsen toukkia osana FCA:n ja Naisten Pankin aloitetta, jossa kehitetään kiertotaloushankkeita tulojen ja kestävien maatalouskäytäntöjen lisäämiseksi.
”Aluksi naiset, jotka näkivät toukkatilamme prototyypin, olivat hieman epäileviä ja jopa peloissaan, koska tämä on aivan uutta Nepalissa. Koulutuksen jälkeen he ovat kuitenkin todella varmoja toukkien käsittelyssä ja pitävät prosessia helpompana ja hyödyllisempänä kuin tavanomaista maanviljelystään”, BUZZ-hankkeen koordinaattori Nishi Khatun sanoo. Photo: Nishi Khatun / KUA
Katse tulevaisuuteen
KUA:ssa haluamme kaikilla kolmella työalallamme selvittää, miten voimme edistää resilienssiä. Nämä kolme osa-aluetta ovat rauhanohjelmamme, koulutusohjelmamme ja toimeentulon edistämisohjelmamme. Rauhanohjelmassamme työskentelemme hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan sekä perinteisten ja uskonnollisten johtajien kanssa selvittääksemme konfliktien taustatekijöitä ja muutosmahdollisuuksia. Olemme usein havainneet, että nuoret ovat joskus yllättävän taitavia rauhanvälittäjiä.
”Olemme huomanneet, että nuorilla on hyvät mahdollisuudet työskennellä konfliktien parissa, mikä on mielenkiintoista, koska oletus on, ettei kukaan ikähierarkkisessa yhteiskunnassa kuuntelisi heitä. Konfliktitilanteissa nuorilla voi kuitenkin olla helpompaa kuin vanhemmilla yhteisön jäsenillä, koska konfliktin historia ei vaikuta heihin tunnetasolla , mikä tekee heistä objektiivisempia”, Wevelsiep pohtii.
Ennakointi ja sopeutuminen
Samoin koulutuksessa ja toimeentulon edistämisessä ennakoimme muuttuvia ympäristöjä ja sopeudumme niihin. Etelä-Sudanissa, jossa äärimmäiset tulvat ovat nyt uusi normaali tilanne, kehitämme kouluille joustavia ja siirrettäviä oppimistiloja opetuksen jatkamisen mahdollistamiseksi. Pohjois-Keniassa, jossa konfliktit lisääntyvät karjan laidunmaiden vähenemisen vuoksi, otamme käyttöön vaihtoehtoisia elinkeinoja ja tuemme samalla paikallisia rauhanrakentamis- ja konfliktinratkaisuryhmiä.
Emme kuitenkaan saa koskaan unohtaa, että resilienssin tärkein lähde ei ole se, mitä me järjestönä tilanteeseen tuomme, vaan ihmiset, joiden kanssa työskentelemme. Matthias Wevelsiep pohtii tätä usein.
”Vaikka puhummekin voimaantumisesta, näemme työssämme liian usein ihmiset haavoittuvina. Vaikka he saattavat olla tietyssä mielessä haavoittuvia ja heidän oikeuksiaan loukataan, se ei kuitenkaan määrittele heitä, he ovat paljon enemmän ja sen löytäminen on voimavaramme. Mielestäni resilienssi ja haavoittuvuus ovat saman kolikon kaksi puolta.”
Hallitus vaihtuu – mitä tapahtuu kehitysyhteistyölle?
PÄÄMINISTERIPetteri Orpon hallituksen ohjelma valmistui samalla viikolla, jona YK:n pakolaisjärjestö UNHCR kertoi, että vuoden 2022 aikana kotinsa jättämään joutuneiden ihmisten määrä nousi ennätykselliseen 110 miljoonaan. Valitettavasti tuore hallitusohjelma ei vastaa kasvaviin haasteisiin, vaan Suomi peruuttelee globaalista vastuustaan.
Ennen Orpon hallitusohjelmaa Suomen rahoitus kehitysyhteistyölle oli vihdoin palautumassa vuoden 2015 äkkinäisten, ja paljon turhaakin vahinkoa aiheuttaneiden, kehitysyhteistyöleikkauksia edeltäneelle tasolle. Hallitusohjelman nyt linjaamat 280 miljoonan euron leikkaukset verrattuna suunniteltuun vuoden 2027 tasoon kääntävät jälleen Suomen kehitysrahoituksen laskusuuntaan.
Valitettavasti tuore hallitusohjelma leikkaa kaikista heikoimmassa asemassa olevien tukemisesta tilanteessa, jossa pandemian jäljet, ilmastokriisin kiihtyminen ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset lisäävät köyhyyttä ja epävakautta ympäri maailmaa, ja globaalin vastuun kantamista tarvittaisiin enemmän kuin aikoihin. Pandemia aiheutti merkittävää takapakkia inhimilliselle kehitykselle, jota viime vuosikymmeninä on saavutettu. Esimerkiksi äärimmäinen köyhyys on taas lisääntynyt eikä kestävän kehityksen tavoitteita (SDG:t) olla saavuttamassa vuoteen 2030 mennessä.
Tuore hallitus on vedonnut sosiaaliturvaa ja maahanmuuttopolitiikkaa koskevissa linjauksissaan muiden Pohjoismaiden esimerkkiin. Tämän ajattelutavan soisi ulottuvan myös kehitysrahoitukseen, jossa Suomi on muita Pohjoismaita perässä.
Onneksi vuoden 2015 äkkinäisten leikkauksien vahingoista on otettu opiksi. Tuolloin leikkaukset tehtiin niin nopeasti, että Suomi joutui irtisanoutumaan jo tehdyistä sitoumuksista ja ohjelmia ajettiin alas kesken toteutuksen. Se oli suorastaan rahan tuhlaamista. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu joutui sulkeman maaohjelmansa Kongon Demokraattisessa Tasavallassa. Orpon hallituksen leikkaukset toteutetaan asteittain kohti hallituskauden loppua huomioiden olemassa olevat sitoumukset. Toivottavasti tämä tapa mahdollistaa myös leikkaustarpeiden harkitsemisen uudelleen.
Jatkuvuutta vai poukkoilua?
Pitkäjänteisyys on yksi vaikuttavan kehitysyhteistyön välttämättömyyksistä. Valitettavasti Sanna Marinin hallituksen aikana valmisteltu kehityspolitiikan ”ylivaalikautinen” selonteko jäi lyhytikäiseksi. Ajatuksena ylivaalikautisen selonteon taustalla oli tuoda vakautta Suomen tempoilevaan kehityspoliittiseen linjaan. Tilalle Marinin hallitus laatiiSuomen kansainvälisten taloussuhteiden ja kehitysyhteistyön selonteon.
Vielä on liian aikaista sanoa, kuinka paljon kehityspolitiikan linja muuttuu. Hallitusohjelma on tässä suhteessa melko tulkinnanvarainen. Kehityspolitiikan painopisteet kertovat kuitenkin jatkuvuudesta:
”Hallituksen kehityspolitiikan painopisteitä ovat naisten ja tyttöjen aseman, itsemääräämisoikeuden sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden vahvistaminen, joka on keskeistä myös väestönkasvun hillinnässä, sekä koulutus ja ilmastotoimet.”
Lisäksi hallitus tukee kestävän kehityksen edellytyksinä toimivaa demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja elinvoimaista kansalaisyhteiskuntaa. Myös vahva tuki Ukrainalle on yksi asia, josta kaikki ovat yksimielisiä.
Sen sijaan kehitysyhteistyön vahva ehdollistaminen niin maahanmuuttopolitiikkaan kuin Venäjä-politiikkaan on uutta. Ylipäänsä hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittinen osuus korostaa Suomen intressejä ja strategisia etuja. On myös epäselvää, miten tällainen lähestymistapa on mahdollista sovittaa yhteen ohjelmassa myös korostettujen tasavertaisten yhteistyömallien kanssa.
Järjestöjen rooli korostuu
Hallitusohjelma korostaa suomalaisten toimijoiden roolia kehitysyhteistyössä. On myönteistä, että Kirkon Ulkomaanavun kaltaisten järjestöjen hyvä ja tehokas työ saa tunnustusta. Kehitysyhteistyön painopistettä hallitus siirtää järjestöjen suuntaan ja samalla se pyrkii etsimään keinoja vahvistaa rahoituspohjaa myös Suomen kehitysyhteistyörahoituksen ulkopuolelta.
Itsenäinen ja vahva kansalaisyhteiskunta on demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumisen perusedellytyksiä. Kansalaisjärjestöt tavoittavat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset ja toimivat haurailla alueilla. Isot kansainväliset toimijat kuten YK-järjestöt toimeenpanevat merkittävän osan omaa toimintaansa järjestöjen kautta.
Suomalaisilla järjestöillä on merkittävä rooli myös kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja kehittyvien maiden asiantuntemuksen ylläpitämisessä Suomessa. Järjestöissä lisäämme suomalaisten läsnäoloa maailmalla – usein sellaisissa paikoissa, joissa virallinen Suomi ei ole läsnä.
KUA:n paikallisille työntekijöille maailman kovimmat katastrofit ovat sekä työtä että henkilökohtaista elämää
Karam heräsi maanjäristykseen, Marianna pakeni sotaa. Susan jättää työpäiviä välistä vedenhakureissun vuoksi. KUA:n työntekijät kertovat, millaista on elää katastrofin ytimessä.
TIESITKÖ, ETTÄ Kirkon Ulkomaanavussa työskentelee yli 3 000 ihmistä ja heistä 95 prosenttia on paikan päältä palkattuja ammattilaisia? Paikalliset työntekijämme ovat avustustyön sankareita. He elävät keskellä niitä katastrofeja, jotka ovat monille kaukaisia.
Tässä jutussa tapaamme KUA:n asiantuntijoita, jotka ovat kokeneet Ukrainan sodan, itäisen Afrikan kuivuuden ja Syyrian tuhoisan maanjäristyksen. Heille työ ei ole pelkästään työtä, sillä pelissä on myös oman perheen ja kotimaan tulevaisuus.
Karam Sharouf työskentelee KUA:n Syyrian maatoimistossa ohjelmapäällikkönä ja oli toimiston ensimmäisiä syyrialaisia työntekijöitä vuonna 2019. ”Olen elänyt käytännössä koko aikuisuuteni erilaisten katastrofien keskellä: vuosikymmenen kestänyt sota, koronapandemia ja nyt maanjäristyksen tuhot. Moni syyrialainen suunnittelee lähtevänsä pois. Meillä on ollut vain kriisiä kriisin jälkeen”, hän sanoo. Kuva: Karam Sharouf / KUA
Syyrialainen Karam Sharouf on elänyt koko aikuisikänsä katastrofien keskellä, mutta ajattelee silti, että ikkunasta pilkistää valoa.
“Aluksi luulin, että meitä vastaan hyökätään jälleen. Ääni muistutti niitä pommien ääniä, joita olemme sodan aikana tottuneet kuulemaan. Lopulta ymmärsin, että maa järisi.
Oli 6. helmikuuta 2023, aamuyö. Olin nukkumassa kodissamme, joka sijaitsee neljännessä kerroksessa Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa. Kaappasin shokissa vaimoni ja lapseni kainaloihini. Tavarat tipahtelivat ja särkyivät, mutta me emme onneksi saaneet vammoja.
Olen 33-vuotias syyrialainen. Olen elänyt käytännössä koko aikuisuuteni erilaisten katastrofien keskellä: vuosikymmenen kestänyt sota, koronapandemia ja nyt maanjäristyksen tuhot. Moni syyrialainen suunnittelee lähtevänsä pois. Meillä on ollut vain kriisiä kriisin jälkeen.
Olen työskennellyt KUA:ssa vuodesta 2019, jolloin minusta tuli KUA:n ensimmäinen paikallinen työntekijä Syyriassa. Jo ennen sitä minulle oli kertynyt kymmenen vuotta järjestökokemusta. Maanjäristyksen jälkeen olemme olleet todella kiireisiä. Meillä ei ole ollut Syyriassa mahdollisuutta varautua maanjäristyksen ja pandemian kaltaisiin katastrofeihin, koska olemme eläneet pommituksen ja hyökkäysten alla viimeisen vuosikymmenen ajan. Meillä ei ole ollut käsitystä siitä, miten hoitaa maanjäristyksen kaltaisia tilanteita.
Juuri ennen järistystä me Kirkon Ulkomaanavussa olimme laajentaneet työtämme Aleppoon ja Raqqaan, jonka moni muistaa Isisin pääkaupunkina. Näiden kaupunkien ihmiset ovat eläneet valtavan paineen alla. He ovat kertoneet tarvitsevansa aikaa vain hengitellä kaiken pahan jälkeen. He eivät olisi tarvinneet maanjäristyksen kaltaista katastrofia elämäänsä. Moni on menettänyt viimeisimmän katastrofin myötä kotinsa tai perheensä.
Vaikeasta tilanteesta huolimatta ajattelen, että meille syyrialaisille on olemassa pieni ikkuna, josta tulvii sisään valoa. Se pitää minut täällä. Meidän tehtävämme on voimaannuttaa ihmisiä.
Syyrian tulevaisuus riippuu ennen kaikkea paikallisista ihmisistä, vaikka kansainvälisen yhteisön apua tarvitaankin. Kun ihmiset paiskivat töitä oman maansa eteen, syntyy yhteenkuuluvuuden tunne. Olen ollut harmissani siitä, miten valkoiset ihmiset suhtautuvat meihin Lähi-idän ihmisiin. KUA:ssa työskennellessäni en ole huomannut sitä, vaikka olemme jatkuvasti yhteydessä Suomeen ja muihin toimintamaihimme. KUA:n Syyrian-toimiston henkilökunnasta miltei kaikki ovat syyrialaisia. Se on aika poikkeuksellista ja herättää paljon positiivista huomiota.”
Ukrainalainen Marianna Zhurbenko pakeni sotaa ja avaisi nyt epäröimättä kotinsa myös muille pakolaisille.
“Muistan, miten tuijotin epäuskoisena taivaalle oman kotini ikkunasta Gostomelissa, Kiovan länsipuolella. Oli 24. helmikuuta vuonna 2022, ja helikopterit pörräsivät ja puhelin soi lakkaamatta. Ystäväni soittivat hädissään ja käskivät minua ja perhettäni pakenemaan. Sota oli alkanut yhtäkkiä, ja rintamalinja oli vain 500 metrin päässä kotoamme. Minusta tuntui kuin olisin katsonut elokuvaa ikkunastani.
Marianna Zhurbenko työskentelee logistiikkakoordinaattorina KUA:n Ukrainan maatoimistossa. Kuva Antti Yrjönen / KUA
Illalla alkoi tykistötulen meteli, ja silloin päätimme mieheni kanssa paeta. Pakkasimme 9-vuotiaan poikamme, kuusi kuukautta vanhan vauvamme ja koiramme autoon. Lähdimme ensin Kiovaan ja sitten läntiseen Ukrainaan.
Siellä elin poikieni kanssa seuraavat kuukaudet. Valvoin paljon ja kuuntelin 9-vuotiaani itkua. Nuorimmainen ei onneksi ymmärtänyt tilanteesta mitään.
Tuntemattomat perheet ottivat meidät luokseen asumaan. Yritimme tarjota heille maksua käyttämästämme vedestä ja sähköstä, mutta he eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Sota on yhdistänyt meitä ukrainalaisia. Minäkin avaisin oven vieraille perheille, jos sellainen tilanne tulisi vielä eteen.
Sota on muuttanut omia arvojani. Ymmärsin, ettei tavaroilla ole mitään merkitystä. Elämästä, terveydestä, perhesuhteista ja rakkaudesta tuli minulle tärkeitä arvoja.
Pääsimme palaamaan kotiimme toukokuussa 2022. Kiova oli silloin tyhjillään. Kotipihallamme oli miinoja ja ammusten osia. Miinat siivottiin, ja nyt lapset voivat leikkiä siellä turvallisesti.
Ennen sotaa työskentelin vastuullisessa tehtävissä ompeluyrityksessä. Kotiinpaluun jälkeen kävi selväksi, että vaikka työpaikkani ei ollut tuhoutunut taisteluissa, kaikki työntekijät olivat paenneet muualle eivätkä olleet aikeissa palata.
Aloitin kesäkuussa Kirkon Ulkomaanavussa logistiikkakoordinaattorina. Vastaan hankinnoista ja siitä, että esimerkiksi KUA:n kouluihin menevät avustukset löytävät perille.
Olin maansisäisenä pakolaisena ja tiedän, miltä ihmisistä tuntuu. Minusta on ihanaa, että voin auttaa lapsia. Pidän itsestäni tehdessäni tätä työtä.”
Susan Abuba Jackson saapui Keniaan pakolaisena Etelä-Sudanista vuonna 2017. Kalobeyein pakolaisleirillä on on jatkanut työtään opettajana Kirkon Ulkomaanavun palkkaamana. Kuva: Björn Udd / KUA
Kenian pakolaisleirillä asuva Susan Abuba Jackson on opettaja mutta joutuu joskus käyttämään työpäivänsä vedenhakureissuun.
”Olen opettaja. Kuivuus vaikeuttaa paitsi oppilaideni arkea myös omaa elämääni. Minulla on viisi lasta kotona, joten jonain päivinä minun on yksinkertaisesti pakko lähteä hakemaan vettä sen sijaan että tulisin töihin. Muuten omat lapseni eivät pärjää. Jos en itse saa ruokaa, minulla ei ole energiaa opettaa. Meitä opettajia on koulussa neljä. Luokkakoot ovat niin isoja, että nälkäisenä ja janoisena on mahdoton jaksaa.
Tulin Keniaan Etelä-Sudanista 2017. Pakenin sotaa. Muistan, että yhtä henkilöä ammuttiin ja seuraavaksi hyökättiin meidän kimppuumme. Pakenin lasteni kanssa tänne Keniaan, mieheni jäi Etelä-Sudaniin sotilaaksi.
Työskentelin opettajana Etelä-Sudanissa 12 vuotta. Kun tulin tänne, aloitin peruskoulunopettajana. Viimeisen kahden vuoden aikana olen työskennellyt lastentarhanopettajana Kirkon Ulkomaanavun pyörittämässä koulussa Kalobeyen pakolaisleirissä.
Pidän lasten kanssa työskentelystä, koska lapset ovat niin joustavia, oppivat nopeasti ja ovat niin suorapuheisia. Varhaiskasvatus on myös hyvin tärkeä lapsille. Siinä luodaan perusta kaikelle oppimiselle.
Kuivuus on meille nyt isoin ongelma. Yleensä meillä on 500 oppilasta, mutta moni jättäytyy pois koulusta, koska koulussakaan ei ole vettä. Jos sitä ei ole, emme voi tarjota edes ruokaa.
Täällä olevilla lapsilla on isoja erityistarpeita. Moni on tullut sodan keskeltä, heillä on traumoja, heidän vanhempansa ovat saattaneet kuolla ja he saattavat jopa asua yksin vanhempien sisarustensa kanssa. Meidän tehtävänämme on pitää huolta näistä lapsista ja siitä, että saavat hyvän koulutuksen. Se on tällaisessa tilanteessa vaikeaa.”
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Liisa Kuparinen auttaa pitämään maailman asioita kirkon agendalla
Luottamushenkilöt ovat mukana päättämässä, miten seurakunnat tukevat maailman katastrofien uhreja.
SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN kirkon seurakunnat ovat tärkeitä Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avustustyön rahoittajia. Syyrian maanjäristyksestä tai Ukrainan sodasta kärsivien auttamisesta päättävät seurakuntavaaleissa valitut luottamushenkilöt.
Kauppatieteiden tohtori Liisa Kuparinen valittiin marraskuun seurakuntavaaleissa luottamushenkilöksi ja vuoden 2023 alussa Jyväskylän kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi. Kuparinen työskentelee kansainvälisissä ICT- eli informaatioteknologian alan tehtävissä, ja hän kertoo työnsä kansainvälisen otteen auttavan myös luottamushenkilön tehtävissä.
Kansainvälinen vastuu on Kuparisen mielestä luonteva osa seurakunnan toimintaa. Kuparisen mukaan toisista huolehtiminen, myös kaukaisimmista lähimmäisistä, on osa kirkon sanomaa ja ihmisenä olemista.
Katastrofien sattuessa luottamushenkilön pöydälle tulee esityksiä maailman eri kriisien uhrien taloudellisesta tukemisesta. Liisa Kuparinen oli mukana päätöksenteossa, kun Jyväskylän seurakunta lahjoitti 20 000 euroa Ukrainaan ja 10 000 euroa Syyrian maanjäristyksen uhrien auttamiseen Kirkon Ulkomaanavun kautta.
”Tällaisissa päätöstilanteissa en ole ikinä kuullut soraääniä, vaan auttaminen kuuluu kirkon työn ytimeen, ” Kuparinen kertoo.
Globaali kuva avaa silmät
Luottamushenkilön tehtävä ei ole aina helppo. Asioiden eteneminen voi olla hitaampaa kuin toivoisi. Kuparista motivoi se, että hän pystyy seurakunnan luottamushenkilönä puolustamaan kansainvälisten asioiden ohella myös lähellä olevia tärkeitä asioita kuten metsiä.
Viime kaudella Kuparinen toimi ympäristö- sekä metsästrategiatyöryhmien puheenjohtajana. Jyväskylän seurakunnan metsänhoitoa määritteleekin nyt metsästrategia, jossa on asetettu tavoitteeksi suojella lähivuosina 30 prosenttia seurakunnan metsistä. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on suurempi arvo kuin se, kuinka hakkuista saataisiin suurin mahdollinen tuotto.
Kuparisen mukaan globaali kuva avaa silmät. Ilmastonmuutoksen vastaista työtä voi tehdä sekä lähellä että kaukana. Pääasia, että työtä tehdään: muuttuvan ilmaston vuoksi yhä useampi ihminen joutuu maailmalla esimerkiksi lähtemään kotiseuduiltaan.
“Suomessa on mahdollisuus vaikuttaa siihen, etteivät ihmiset joutuisi jättämään kotiaan. Turhaudun, jos joku väittää Suomen jo tehneen osansa.”
Liisa Kuparinen ja espanjanvesikoira Viva kuvattiin Kuokkalan kirkolla Jyväskylässä. Luottamushenkilönä Kuparinen voi vaikuttaa asioihin lähellä ja kaukana. Kuva: Antti Yrjönen / KUA
”Kirkko on lähimmäisen etujärjestö”
Kirkon Ulkomaanavun työssä Kuparinen arvostaa erityisesti sitä, että ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti. Hänen mielestään kansainväliseen työhön varattuja määrärahoja jaettaessa tulisi ottaa huomioon tasa-arvokysymykset ja sitoutuminen yhdenvertaisuuteen.
“Kirkossa ollaan muita varten, ei siksi, että ajetaan oma etua. Kirkko on lähimmäisen etujärjestö.”
Kirkkovaltuuston puheenjohtajana Kuparinen pitää tärkeänä koko valtuuston vuorovaikutuksen vaalimista ja sitä, että kaikki kokevat tulevansa kuulluksi, etenkin ensi kertaa luottamustoimia hoitavat nuoret.
”On tärkeää huolehtia myös siitä, että ryhmät keskustelevat keskenään, koska arvokysymyksissä on hyvinkin toisistaan eroavia näkemyksiä,” summaa Kuparinen.
Teksti: Ulla Oinonen
Globaalia kirkkoa rakentamassa
Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Lähetysseura ja Suomen Pipliaseura haastoivat seurakuntavaaleissa ehdokkaita rakentamaan yhdessä globaalia kirkkoa ja pitämään seurakunnan päätöksenteossa esillä kirkon kansainvälistä tehtävää.
Vetoomuksen allekirjoitti 350 ehdokasta. Mukana oli ehdokkaita 132 seurakunnasta. Allekirjoittaneista 62,6 prosenttia sai luottamuspaikan.
Pirjo Mäkelä johtaa Changemaker-nuorisoverkostoa ja muistuttaa, että aktivismi on meille jokaiselle paitsi mahdollisuus myös velvollisuus.
ILMASTONMUUTOS, luontokato ja oikeudenmukaisuuskysymykset ovat viime vuosina puhutelleet nuoria erityisen paljon. Ilmastolakkoliikkeen käynnistänyt ruotsalainen Greta Thunberg, 20, on noussut aktivismin nuoriksi kasvoiksi.
Nuorissa on tulevaisuus, sanotaan juhlapuheissa, mutta kun päätösten aika tulee, nuorten näkökulma usein unohtuu.
”Vaikka nuorilla on valtavasti tietoa, heidät on helppo sivuuttaa. Nuoria on helppo pitää naiiveina ja idealisteina, jotka eivät ymmärrä elämän realiteetteja”, sanoo Changemaker-nuorisoverkoston puheenjohtaja Pirjo Mäkelä, 32.
Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Mäkelä otti vaikuttamistoiminnan ensiaskeleet yläasteikäisenä nuorisovaltuustossa. Lukion jälkeen hän keskittyi musiikkipedagogin töihin, mutta paluu opiskelijaksi herätti vanhan kiinnostuksen vaikuttamistyötä kohtaan. Mäkelä opiskelee Helsingin yliopistossa globaalia kehitystutkimusta.
”Opintojen aloittamisen myötä ajattelin, että nyt on aika.”
CHANGEMAKERIN ja Mäkelän yhteinen taival alkoi alkuvuodesta 2021, kun hän osallistui vaikuttamistoiminnan ABC-koulutussarjaan. Pian hän oli jo lähtenyt mukaan verkoston toimintaa koordinoivaan tiimiin.
Mäkelä pitää sosiaalista mediaa merkittävänä työkaluna aktivismista kiinnostuneille nuorille. Somemainos houkutteli myös Mäkelän mukaan Changemakerin toimintaan.
”Olemme nuorisoverkosto. Jos emme olisi somessa, meitä ei olisi olemassa.”
Changemaker onkin tehnyt kannanottoja somessa ja verkkosivuilla, mutta perinteisemmätkään kanavat eivät ole nuorille tuntemattomia. Verkoston mielipidekirjoituksia on julkaistu valtakunnan suurimpien lehtien sivuilla, ja nuoret ovat jalkautuneet kylttien kanssa erilaisiin tapahtumiin ja mielenilmauksiin. Verkosto myös julkaisee vapaaehtoistensa tuottamaa Globalisti-lehteä ja -podcastia.
Changemakerin ylikulutusta vastustavan Ei kestä! -kampanjan tiimoilta verkosto tapasi eduskuntavaalien alla puolueita. Länsimainen kulutuskulttuuri ruokkii ilmastonmuutosta, joka osuu ankarimmin jo valmiiksi haavoittuvaisimpiin alueisiin. Siksi ylikulutuksen hillintä on myös globaalin oikeudenmukaisuuden kysymys.
”Yhteiskunnassa tulee olla sellaiset rakenteet, jotka tukevat kestävää kuluttamista. Suuri ongelma on, että kuluttamiamme tavaroita ei ole suunniteltu kestämään eikä korjattaviksi.”
Changemakerin viesti puolueille oli, että korjaus- ja lainapalveluiden arvonlisäveroa pitäisi laskea.
”Tavoitteena on, että olisi aina edullisempaa korjata kuin ostaa uusi”, Mäkelä linjaa.
VAIKKA Mäkelä johtaa nuorisoverkostoa, hän ei halua tehdä liikaa jakoa nuorten ja muiden ikäryhmien ihmisten välillä. Teoilla on vaikutusta iästä riippumatta.
”Miettikää, mitä tapahtuisi, jos kaikki alkaisivat uskoa siihen, että omilla toimilla on merkitystä. Millainen vaikutus silloin saataisiin aikaan?”
Mäkelä näkee vaikuttamistyön olevan paitsi mahdollisuus myös velvollisuus.
”Jos asiat toimisivat optimaalisesti, voisimme kaikki puuhailla omia juttujamme samalla, kun poliitikot tekisivät kestävää ja oikeudenmukaista politiikkaa. Koska niin ei ole, meidän on pakko toimia.”
Kirkon Ulkomaanapu maksaa takaisin ulkoministeriön myöntämän valtionavustuksen
Kirkon Ulkomaanavun sisäisen tarkastuksen yhteydessä havaittiin, että avustuksen käyttö ei noudattanut KUA:n laatu- ja vastuullisuusvaatimuksia.
KIRKON ULKOMAANAPU (KUA) maksaa takaisin ulkoministeriön rauhanvälityskeskuksen 4.2.2021 myöntämän 50 000 euron suuruisen valtionavustuksen.
Kirkon Ulkomaanavun 10.3.2022 aloittaman sisäisen tarkastuksen yhteydessä havaittiin, että avustuksen käyttö ei noudattanut KUA:n laatu- ja vastuullisuusvaatimuksia. Tapaus liittyy paikallisen toimijan hankintamenettelyyn, joka koski rauhantyöhön sisältyvän kokouksen järjestämistä Somaliassa. Avustuksen sovitusta käytöstä ei tarkastuksessa löytynyt selkeää näyttöä.
KUA ilmoitti havainnostaan ulkoministeriölle 13.3.2022. KUA:n sisäisessä tarkastuksessa vahvistuneiden löydösten pohjalta ulkoministeriö on pyytänyt 20.4.2023 KUA:a maksamaan avustuksen takaisin.
Rauhanvälitystyö on tärkeä osa KUA:n Somalian maaohjelmaa. KUA on työskennellyt Somaliassa vuodesta 2008 alkaen. Työllä on saatu aikaan positiivisia vaikutuksia etenkin naisten osallisuuden lisäämiseksi päätöksentekoelimissä ja rauhantyössä.
KUA:n kaikkien ohjelmien toteutumista Somaliassa seuraa maatoimiston monitorointi-, talous- ja johtotiimi. Sisäisessä valvonnassa ja taloushallinnossa toimitaan KUA:n yleisten ohjeiden mukaisesti. Maaohjelmissa toteutetaan vuosittain tilintarkastukset. Kehittämistoimenpiteitä seurataan säännöllisesti ja systemaattisesti sekä KUA:n maatoimistoissa että Helsingin-toimistossa. Takaisinperintään johtanut tapaus on rauhantyön laajuus huomioiden vähäinen, mutta erittäin valitettava.
”Kirkon Ulkomaanapu työskentelee usein erittäin hauraissa valtioissa. Tämä on huomioitu sisäisessä valvonnassamme. Mikäli epäilyjä ilmenee, tartumme niihin välittömästi. Avun saattaminen perille on tärkein tavoitteemme. Jatkamme riskienhallintamenetelmiemme vahvistamista sekä sisäistä selvitystyötä”, sanoo KUA:n Somalian maajohtaja Ikali Karvinen.
Kirkon Ulkomaanapu maksaa takaisinperinnän kohteena olevan summan kokonaisuudessaan ulkoministeriölle. KUA jatkaa työtään Somaliassa tukemalla rauhan ja sovinnon työtä sekä romahtaneen valtionhallinnon uudelleenrakentamista. Humanitaarinen apu tuo vettä ja ruokaa kuivuudesta pahiten kärsiville alueille.
Lisätiedot:
Ikali Karvinen, Somalian maajohtaja, Kirkon Ulkomaanapu. Ikali.Karvinen(a)kirkonulkomaanapu.fi
Suomen Lähetysseura ja Kirkon Ulkomaanapu ovat julkaisseet seurakuntien käyttöön materiaalin, jonka avulla voi järjestää eduskuntavaalipaneelin. Seurakunnan alueen ehdokkaat ja seurakuntalaiset kannattaa koota yhteen keskustelemaan tärkeistä aiheista.
”Kulkutauti, luonnonmullistukset, sota ja nälkä ovat tuoneet kärsimystä ja epätoivoa liian monen ihmisen elämään. Aikamme vitsaukset osuvat pahimmin köyhimpiin ja heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin, mutta ne eivät säästä rikasta pohjoistakaan. Elämme yhdessä yhteisessä maailmassa, jossa kaukaisilta tuntuvista ongelmista tulee yhtäkkiä myös meidän ongelmiamme – siksi on tärkeää, että myös seurakunnissa puhutaan näistä teemoista eduskuntavaalien alla”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso.
Seurakuntien käyttöön valmistellusta materiaalista löytyy käytännön vinkkejä paneelin järjestämiseen. Materiaalissa on kysymyksiä eri aihepiireistä, jotka pohjautuvat Lähetysseuran, Kirkon Ulkomaanavun ja kotimaan asioiden osalta Kirkkohallituksen tekemiin hallitusohjelmasuosituksiin. Kysymyksiä on niin kehitysyhteistyöstä, rauhanrakennuksesta, nuorten aseman parantamisesta kuin aluekehityksestäkin. Materiaalia voi käyttää myös vaalien jälkeenkin kokoamalla alueen valitut kansanedustajat keskustelemaan päätöksenteon pohjalla olevista arvoista.
”Sota Ukrainassa, uhkaava nälänhätä Afrikan sarvessa ja globaali oppimisen kriisi ovat meidän ongelmiamme. Kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu ovat vastuun kantamista yhteisestä tulevaisuudesta ja turvallisuudesta. Tulevan hallituksen on lisättävä kehitysrahoitusta. Moderni kehitysyhteistyö on osa Suomen ulkopolitiikkaa, ja sitä tehdään yhdessä niin yritysten kuin kansalaisyhteiskunnan kanssa. KUA:n työhön kuuluu niin humanitaarista hätäapua kuin sijoitustoimintaa tai luovien alojen koulutuksen tarjoamista”, summaa Tapio Laakso.
Seurakuntien luottamushenkilöt ovat avainasemassa varmistamassa, että vastuu lähimmäisestä ulottuu myös oman maan rajojen ulkopuolelle. Kirkon Ulkomaanapu on valmistellut luottamushenkilöille verkkosivut, joiden kautta seurakunnan päättäjät voivat tutustua Kirkon Ulkomaanapuun seurakuntien kansainvälisen diakonian toteuttajana. Tutustu luottamushenkilöiden verkkosivuihin.
Myös Suomen ev. lut. kirkko tavoittelee hallitusohjelmaan kehitysyhteistyön vahvistamista. Piispa Matti Repo tiivistää: ”Nykypäivänä ei voida ajatella eristäytymistä omaan turvallisuuteen. Ongelmia ja uhkakuvia ei voi sulkea oman maan tai maanosan ulkopuolelle. Ei ole mahdollista eikä järkevää käpertyä oman kansallisen edun varmistamiseen, kun jokaisen maailmankolkan asioilla on heijastusvaikutuksensa toisaalla. On herättävä näkemään, että kaikilla on sama maapallo yhteisenä kotina. Myös Suomen hyvinvointi ja turvallisuus ovat kiinnitetyt maailmanlaajuiseen kestävään kehitykseen. ” Lue piispa Revon koko puheenvuoro.
”On tärkeää, että apua saadaan katastrofialueelle nopeasti” – KUA myöntää toiset 200 000 euroa lisää maanjäristyksestä kärsineen Syyrian avustamiseen
”Tässä tilanteessa on ehdottoman tärkeää tukea maanjäristyksestä kärsineitä ihmisiä humanitaarisen avun muodossa kaikin keinoin”, sanoo Syyrian maajohtaja Mazen Khzouz Kirkon Ulkomaanavusta.
HELMIKUUN 6. PÄIVÄN aamuna Turkkia ja Syyriaa ravistellut maanjäristys on historian tuhoisimpia alueella. Kirkon Ulkomaanavun toimintamaassa Syyriassa humanitaarisen avun tarpeessa arvioidaan maanjäristyksen jäljiltä olevan kuusi miljoonaa ihmistä.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt tällä viikolla katastrofirahastostaan maanjäristyksestä kärsineiden ihmisten auttamiseen Syyriassa toiset 200 000 euroa. Yhteensä 400 000 euroa käytetään Kirkon Ulkomaanavun Syyrian maatoimiston käynnistämään avustustyöhön.
Pohjois-Syyriassa on tällä hetkellä kylmä talvi. Magnitudin 7,8 ja 7,6 maanjäristykset ovat viimeisimpien tietojen mukaan ajaneet kodeistaan kymmeniä tuhansia perheitä. Kouluihin ja muihin väliaikaisiin suojiin on YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston OCHA:n mukaan majoittunut ainakin 18 500 perhettä, joista noin 12 600 on raportin mukaan maanjäristyksen pahimmin vaurioittamiin alueisiin kuuluvassa Aleppossa.
Karam-vauva syntyi Syyrian Aleppossa vain tunti ennen maanjäristystä, joka teki Koillis-Syyriassa ja Turkissa valtavaa tuhoa helmikuun kuudennen päivän aamuna. Karam on äitinsä Wafaan esikoinen. Perhe asui maanjäristystä seuranneella viikolla kouluun rakennetussa hätämajoituksessa yhdessä 35 muun perheenjäsenen kanssa. KUVA: KIRKON ULKOMAANAPU
Humanitaarisessa kriisitilanteessa on tärkeää, että apu tavoittaa hädässä olevat niin nopeasti kuin mahdollista. Erityisen akuutin avuntarpeesta tekee talven kylmyys. Maanjäristys iski yllättäen ja aamuyöllä, eivätkä kodeistaan paenneet ihmiset ehtineet varautua tilanteeseen juuri mitenkään. Monet niistäkin, joiden kotitalo on yhä olemassa, pelkäävät palata uusien maanjäristysten ja rakennusten sortumisvaaran vuoksi.
”Tässä tilanteessa on ehdottoman tärkeää tukea maanjäristyksestä kärsineitä ihmisiä humanitaarisen avun muodossa kaikin mahdollisin keinoin ja varusteilla, joilla he voivat selviytyä talvesta”, sanoo Syyrian maajohtaja Mazen Khzouz Kirkon Ulkomaanavusta.
”Tällaisia varusteita ovat lämpimät vaatteet lapsille ja aikuisille, peitot, taskulamput, patjat ja suojat.”
Syyriassa uusi kriisi korostaa alkuperäistä avuntarvetta
Kirkon Ulkomaanapu on kuluneen viikon aikana arvioinut tilannetta ja vieraillut väliaikaisissa majoitustiloissa Aleppossa ja Hamassa.
Syyriassa miljoonat ihmiset olivat jo ennen helmikuista maanjäristystä humanitaarisen avun tarpeessa yli vuosikymmenen ajan jatkuneen sodan ja väkivaltaisuuksien vuoksi. Kirkon Ulkomaanapu on työskennellyt Syyriassa vuodesta 2017 alkaen humanitaarisen avun parissa. Nykyisin KUA:lla on Syyriassa maatoimisto, joka perustettiin Damaskokseen vuonna 2019. Ennen maanjäristystä KUA:n työ keskittyi vahvasti tukemaan lasten kouluun pääsemistä ja koulutusta.
”Maanjäristyksen aiheuttama humanitaarinen kriisi pahentaa Syyriassa jo aiemmin ollutta avun tarvetta ja lisää heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kärsimystä”, sanoo Khzouz.
Kirkon Ulkomaanavun työntekijät kiersivät maanjäristystä seuranneella viikolla Aleppossa keräämässä tietoa tuhojen laajuudesta ja haastattelemassa paikallisia ihmisiä heidän tarpeistaan. KUVA: KIRKON ULKOMAANAPU
Kirkon Ulkomaanapu on yksi harvoista kansainvälisistä avustusjärjestöistä, jotka ovat toimineet Syyriassa on valmiiksi. Siksi päätös avustusoperaatiosta pystyttiin tekemään nopeasti. Maanjäristyksen luoma hätä on saanut myös suomalaiset auttamaan.
”Meille tehtyjen lahjoitusten avulla pystymme tukemaan heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä hädän keskellä Syyriassa. On erittäin tärkeää, että apua saadaan katastrofialueelle nopeasti. Sillä voi olla jopa ihmishenkiä pelastava vaikutus”, sanoo toiminnanjohtaja Tomi Järvinen Kirkon Ulkomaanavusta.
Syyrialaisten hätä on koskettanut niin yksityisiä suomalaisia kuin seurakuntia. Muun muassa Helsingin ja Espoon seurakuntayhtymät ovat lahjoittaneet Kirkon Ulkomaanavun hätäapukeräykseen syyrialaisten auttamiseksi.
”Kiitämme jokaista lahjoittajaa lämpimästi. Jokaisella eurolla on merkitystä. Tuhot Syyriassa ovat valtavia ja, kun huomioidaan maassa jo ennen maanjäristystä vallinnut humanitaarinen kriisi, avuntarve jatkuu vielä pitkään”, Järvinen sanoo.
