”On tärkeää, että apua saadaan katastrofialueelle nopeasti” – KUA myöntää toiset 200 000 euroa lisää maanjäristyksestä kärsineen Syyrian avustamiseen
”Tässä tilanteessa on ehdottoman tärkeää tukea maanjäristyksestä kärsineitä ihmisiä humanitaarisen avun muodossa kaikin keinoin”, sanoo Syyrian maajohtaja Mazen Khzouz Kirkon Ulkomaanavusta.
HELMIKUUN 6. PÄIVÄN aamuna Turkkia ja Syyriaa ravistellut maanjäristys on historian tuhoisimpia alueella. Kirkon Ulkomaanavun toimintamaassa Syyriassa humanitaarisen avun tarpeessa arvioidaan maanjäristyksen jäljiltä olevan kuusi miljoonaa ihmistä.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt tällä viikolla katastrofirahastostaan maanjäristyksestä kärsineiden ihmisten auttamiseen Syyriassa toiset 200 000 euroa. Yhteensä 400 000 euroa käytetään Kirkon Ulkomaanavun Syyrian maatoimiston käynnistämään avustustyöhön.
Pohjois-Syyriassa on tällä hetkellä kylmä talvi. Magnitudin 7,8 ja 7,6 maanjäristykset ovat viimeisimpien tietojen mukaan ajaneet kodeistaan kymmeniä tuhansia perheitä. Kouluihin ja muihin väliaikaisiin suojiin on YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston OCHA:n mukaan majoittunut ainakin 18 500 perhettä, joista noin 12 600 on raportin mukaan maanjäristyksen pahimmin vaurioittamiin alueisiin kuuluvassa Aleppossa.
Karam-vauva syntyi Syyrian Aleppossa vain tunti ennen maanjäristystä, joka teki Koillis-Syyriassa ja Turkissa valtavaa tuhoa helmikuun kuudennen päivän aamuna. Karam on äitinsä Wafaan esikoinen. Perhe asui maanjäristystä seuranneella viikolla kouluun rakennetussa hätämajoituksessa yhdessä 35 muun perheenjäsenen kanssa. KUVA: KIRKON ULKOMAANAPU
Humanitaarisessa kriisitilanteessa on tärkeää, että apu tavoittaa hädässä olevat niin nopeasti kuin mahdollista. Erityisen akuutin avuntarpeesta tekee talven kylmyys. Maanjäristys iski yllättäen ja aamuyöllä, eivätkä kodeistaan paenneet ihmiset ehtineet varautua tilanteeseen juuri mitenkään. Monet niistäkin, joiden kotitalo on yhä olemassa, pelkäävät palata uusien maanjäristysten ja rakennusten sortumisvaaran vuoksi.
”Tässä tilanteessa on ehdottoman tärkeää tukea maanjäristyksestä kärsineitä ihmisiä humanitaarisen avun muodossa kaikin mahdollisin keinoin ja varusteilla, joilla he voivat selviytyä talvesta”, sanoo Syyrian maajohtaja Mazen Khzouz Kirkon Ulkomaanavusta.
”Tällaisia varusteita ovat lämpimät vaatteet lapsille ja aikuisille, peitot, taskulamput, patjat ja suojat.”
Syyriassa uusi kriisi korostaa alkuperäistä avuntarvetta
Kirkon Ulkomaanapu on kuluneen viikon aikana arvioinut tilannetta ja vieraillut väliaikaisissa majoitustiloissa Aleppossa ja Hamassa.
Syyriassa miljoonat ihmiset olivat jo ennen helmikuista maanjäristystä humanitaarisen avun tarpeessa yli vuosikymmenen ajan jatkuneen sodan ja väkivaltaisuuksien vuoksi. Kirkon Ulkomaanapu on työskennellyt Syyriassa vuodesta 2017 alkaen humanitaarisen avun parissa. Nykyisin KUA:lla on Syyriassa maatoimisto, joka perustettiin Damaskokseen vuonna 2019. Ennen maanjäristystä KUA:n työ keskittyi vahvasti tukemaan lasten kouluun pääsemistä ja koulutusta.
”Maanjäristyksen aiheuttama humanitaarinen kriisi pahentaa Syyriassa jo aiemmin ollutta avun tarvetta ja lisää heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kärsimystä”, sanoo Khzouz.
Kirkon Ulkomaanavun työntekijät kiersivät maanjäristystä seuranneella viikolla Aleppossa keräämässä tietoa tuhojen laajuudesta ja haastattelemassa paikallisia ihmisiä heidän tarpeistaan. KUVA: KIRKON ULKOMAANAPU
Kirkon Ulkomaanapu on yksi harvoista kansainvälisistä avustusjärjestöistä, jotka ovat toimineet Syyriassa on valmiiksi. Siksi päätös avustusoperaatiosta pystyttiin tekemään nopeasti. Maanjäristyksen luoma hätä on saanut myös suomalaiset auttamaan.
”Meille tehtyjen lahjoitusten avulla pystymme tukemaan heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä hädän keskellä Syyriassa. On erittäin tärkeää, että apua saadaan katastrofialueelle nopeasti. Sillä voi olla jopa ihmishenkiä pelastava vaikutus”, sanoo toiminnanjohtaja Tomi Järvinen Kirkon Ulkomaanavusta.
Syyrialaisten hätä on koskettanut niin yksityisiä suomalaisia kuin seurakuntia. Muun muassa Helsingin ja Espoon seurakuntayhtymät ovat lahjoittaneet Kirkon Ulkomaanavun hätäapukeräykseen syyrialaisten auttamiseksi.
”Kiitämme jokaista lahjoittajaa lämpimästi. Jokaisella eurolla on merkitystä. Tuhot Syyriassa ovat valtavia ja, kun huomioidaan maassa jo ennen maanjäristystä vallinnut humanitaarinen kriisi, avuntarve jatkuu vielä pitkään”, Järvinen sanoo.
Ukrainalaisperheen äiti haavoittui raketti-iskussa, isä on viettänyt vuoden armeijan riveissä ja lapset kaipaavat huoletonta arkea. Starodubin perheen vuosi on ollut henkisesti rankka kuten monissa ukrainalaisperheissä. Kun Ukrainan sotaa on käyty jo lähes vuosi, he toivovat tavallista elämää ilman ilmahälytyksiä.
10-VUOTIASMaria katsoo keskittyneesti peiliin ja levittää violettia väriä ronskisti luomilleen. Äiti Oksana istuu vieressä ja tuijottaa kauhunsekaisin ilmein tyttärensä touhuja.
Starodubin perheessä Pohjois-Ukrainan Tšernihivissä vietetään tammikuun puolivälissä juliaanisen kalenterin mukaista uutta vuotta. Naapuruston lapset piipahtelevat ovilla laulamassa ja saavat palkaksi makeisia ja pikkurahaa.
Maria virnistää äidilleen ja pohtii, millaisen karkkisaaliin hän mahtaa saada kasaan illan aikana. Meikin pitää olla näyttävä, sillä laulamaan mennään värikkäisiin huiveihin ja kukkapantoihin sonnustautuneina.
Päällisin puolin kaikki vaikuttaa normaalilta, mutta itse asiassa mikään ei ole. On onnekasta, että perheen lapset Maria ja Kyryl saavat tänään nauttia sekä isänsä läheisyydestä että äitinsä ruokapatojen antimista. Viimeinen vuosi on ollut perheelle tuskallinen.
Kulunut vuosi on ollut ukrainalaisperheille raskas. Oksanan mukaan rutiinit auttavat jaksamaan, mutta uuden vuoden viettäminen ei tunnu samalta kuin aiemmin. Oksana sytytti kynttilän kirkossa, joka sijaitsee sotilassairaalan lähellä. KUVA: ANTTI YRJÖNEN / KUA
Räjähdys rikkoi kodin ikkunat
Pahaenteinen. Niin Oksana kuvailee maaliskuun 6. päivän aamua vuonna 2022. Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli kestänyt pari viikkoa, ja Tšernihiv oli ankaran tulituksen alla.
Oksana oli aamupäivällä vapaaehtoistöissä koululla, jossa hän opettaa ukrainan kieltä. Elintarvikealalla uraa tehnyt perheen isä Mykola oli värväytynyt Ukrainan armeijan alueellisiin joukkoihin.
Iltaviiden aikaan Oksana komensi lapset perheen kodin ikkunattomalle käytävälle, talon suojaisimpaan paikkaan. Sen lattialla äiti ja lapset olivat nukkuneet kaikki yöt hyökkäyksen alusta lähtien. Oksana itse kärsi kuumeesta ja lepäsi pimeän kodin makuuhuoneessa. Hän puhui miehensä kanssa puhelimessa, kun räjähdys tuli. Ikkunat paiskautuivat sisään, ja tavarat lentelivät.
“Ymmärsin, että jaloilleni kävi jotain. Olin shokissa. Viskelin rojua pois jalkojeni päältä ja raahauduin lasteni luo”, Oksana kuvailee.
“Näin heti, ettei äiti ollut kunnossa. Verta oli hirveästi. Lantio oli murtunut”, 15-vuotias Kyryl kommentoi ja muistelee, kuinka he yhdessä sitoivat haavaa pikkusiskon ponikuvioisella villapaidalla. Puhelinlinjoille yksin jäänyt Mykola ymmärsi tilanteen ja alkoi järjestää vaimolleen apua yhdessä muiden sotilaiden kanssa.
Koko perhe muistaa vieläkin, miten 10-vuotias Maria parkui tuona iltana sydäntä särkevästi.
Opettaja Oksana Starodubin koulu Ukrainan Tšernihivissä on tammikuussa 2023 pakkasasteilla. Oppilaat ovat etäopetuksessa, ja koulun kirjaston kirjat on säilötty pusseihin. KUVA: ANTTI YRJÖNEN / KUA
Lasten ei pidä jäädä yksin sodan traumojen kanssa
Sodassa lapset näkevät ja kuulevat jo pieninä asioita, joita lasten ei koskaan pitäisi kokea.
Starodubin perheessä menneen vuoden tapahtumista puhutaan avoimesti, etteivät lapset jäisi yksin ajatustensa kanssa. Erityisesti Maria on oirehtinut tapahtumia jälkikäteen. Oksana kertoo, ettei perhe ole vielä tarvinnut psykologin apua, mutta arvelee, että sekin on paikallaan aikanaan.
Aikuisetkaan eivät ole välttyneet traumoilta. Oksana muistelee, miten hän haavoittumisensa jälkeen makasi liikuntakyvyttömänä sairaalan viidennessä kerroksessa ja kuunteli pommituksia.
“Hoitajat kiirehtivät pommisuojaan ja käskivät meitä potilaitaan rukoilemaan. Sairaalan ikkunat helisivät”, Oksana kertaa tapahtumia tuskainen katse silmissään.
Kriisin keskellä ihmismieli kaipaa rutiineja ja normaaliuden tunnetta, ja niitä on yritetty vaalia myös Starodubin perheessä pitkin poikkeuksellista vuotta. Tytär Maria osallistui viime kesänä Kirkon Ulkomaanavun ja paikallisen kumppanijärjestön DOCCUn järjestämiin kesäkerhoihin.
“Se oli ihanaa”, huudahtaa Maria. “Katsoimme videoita ja liikuimme yhdessä. Eniten pidin lautapeleistä. Niitä pelatessa tapasin tytön, josta on tullut sittemmin hyvä ystäväni.”
Kerhoja järjestettiin heinä-elokuussa, ja niissä lapsille tarjottiin myös psykososiaalista tukea. Maria piti kerhoista niin paljon, että hän osallistui niihin koko kesän ajan.
10-vuotias Maria auttoi äitiään Oksanaa uuden vuoden aaton illallisen kattamisessa. KUVA: ANTTI YRJÖNEN / KUA
Raketti-isku autioitti koulun
Venäläisjoukot vetäytyivät Tšernihivin alueelta maalis-huhtikuun vaihteessa. Tammikuussa 2023 edellisen kevään kauheuksista muistuttavat pommitetut rakennukset, viikoittaiset ilmahälytykset ja jatkuva sähköpula.
Oksanan oma koulu on kylmillään. Raketti-iskussa rikki menneet ikkunat on jo korjattu, mutta lämmitysjärjestelmän viat pitävät koulun pakkasasteilla. Seinät ovat monin paikoin lommoilla raketti-iskujen jäljiltä. Oksana opettaa etäyhteyksin.
“Haluaisin päästä takaisin kouluun, omalle liitutaululle, nähdä lapset nauramassa”, Oksana pohtii ja pyyhkii silmäkulmiaan.
Hän kertoo palanneensa opettamaan elokuussa, kun jalat oli leikattu ja liikkuminen alkoi onnistua.
“Tapasin silloin jo keväällä valmistuneita oppilaitani. Huomasin, että yhdeksäsluokkalaisista oppilaistani oli kasvanut puolessa vuodessa aikuisia. Sota tekee sen lapsille.”
Oksanan mukaan opetukseen palaaminen on ollut voimaannuttava kokemus. Oksana puhuu koulutuksen eturintamasta, siitä, miten tärkeää se on ukrainalaislasten tulevaisuuden kannalta. Hän kertoo, miten sota on kasvattanut lasten ja nuorten kiinnostusta Ukrainan historiaa ja kulttuuriperinnettä kohtaan. Se lämmittää äidinkielen opettajan mieltä.
”Kun sota loppuu, haluan olla kotona lasteni kanssa”
Tammikuun 13. päivän iltana Starodubin perheen keittiössä riittää säpinää. Vanhan ortodoksisen perinteen mukaisesti päivä on ennen kaikkea Pyhän Basileios Suuren juhla. Pyhimys suojelee yhteisöjä ja kaikista heikoimmassa asemassa olevia.
Mykola on päässyt armeijasta neljän päivän lomille. Maria antautuu vähän väliä isänsä suukoteltavaksi ja esittelee laulamalla hankkimaansa karkkisaalista. Kyryl suunnittelee illaksi miesten välistä shakkipeliä ja rapsuttaa perheen kissaa Lordia, joka on hakeutunut paikalleen keittiön patterin lämpöön.
15-vuotias Kyryl tunnetaan varsinaisena shakkihaina. Isä Mykola hävisi tämänkin erän. KUVA: ANTTI YRJÖNEN / KUA
Oksana paistaa pannulla ukrainalaisia lettuja, jotka täytetään raejuustolla ja kuivatuilla hedelmillä. Pöydän antimissa on suomalaisille paljon tuttua: nämä ovat kaalikääryleiltä, tuossa on jotain rosollin tapaista ja tässä piiraassa maistuu maksalaatikko.
Tarjolla on myös kutiaa, ukrainalaista joulun ja uuden vuoden herkkua, jota valmistetaan ohraryyneistä, rusinoista, pähkinöistä ja hunajasta. Pyhän Basileioksen päivänä pöydässä pitää olla myös sianlihaa, sillä sen uskotaan lisäävän perheen vaurautta.
Mykola katselee lapsiaan ja vaimoaan lämpimästi, arvoituksellinen hymynkare huulillaan.
“Uudelta vuodelta toivomme voittoa ja Ukrainan hyvinvointia. Kun sota loppuu, haluan olla kotona kasvattamassa lapsiani. Haluan tavallisen elämän ilman ilmahälytyksiä”, Mykola suunnittelee.
Myös lasten puheissa vilahtelevat hyvin arkiset unelmat. Viime kesänä ei päästy uimaan, koska kaupungin hiekkarannan puhuttiin olevan miinoitettu. Rentojen kesäpäivien lisäksi Maria haaveilee matkustavansa kotimaassaan ja näkevänsä kaikki paikat, joista on lukenut.
Juttu keskeytyy, kun ovikello soi. Jälleen yksi rooliasuihin pukeutunut lapsikatras kajauttaa laulut oven suussa. Lähtiessään lapset toivottavat vielä perheelle kaikkea hyvää: terveyttä, rauhaa, yhdessä oloa.
Onnea tarvitaan, sillä Oksana ja Mykola kantavat mielessään raskasta tietoa. Sota jatkuu, ja Mykola on saanut siirron lähemmäksi eturintamaa.
Teksti: Ulriikka Myöhänen Kuvat: Antti Yrjönen
Naapuruston lapset tulivat ovelle laulamaan perinnelauluja. Palkaksi lapset saivat makeisia. KUVA: ANTTI YRJÖNEN / KUA
KUA panostaa Ukrainassa koulutukseen ja psykososiaaliseen tukeen
Kirkon Ulkomaanavun työ Ukrainassa alkoi helmikuussa 2022 hätäapuna, jota järjestettiin yhteistyössä unkarilaisen kumppanijärjestön Hungarian Interchurch Aidin kanssa. Sittemmin Kirkon Ulkomaanapu on perustanut Ukrainaan oman maatoimiston ja aloittanut koulutusteemaisen työn Pohjois-Ukrainan Tšernihivissä. Kumppanijärjestöjen avulla apua toimitetaan myös muualla Ukrainassa.
Kirkon Ulkomaanavun kesäkerhoihin osallistui miltei 6 000 lasta. Lisäksi noin 530 opettajaa on saanut koulutusta ja 70 opettajaa ja koulupsykologia on osallistunut erityiseen psykososiaalisen tuen koulutukseen.
KUA:n, kansainvälisen Pelastakaa Lapset -järjestön, People in Needin ja War Child Hollandin yhteinen 14 miljoonan EU:n rahoittama projekti tavoittaa vuoden 2023 aikana 45 000 lasta. Osana projektia kunnostetaan sodan särkemiä kouluja, annetaan psykososiaalista tukea ja koulutetaan opettajia.
Kirkon Ulkomaanapu aloittaa koulutustyön Syyrian Raqqassa ja Aleppossa
Yli vuosikymmenen mittaisen sodan myötä syyrialaisten avuntarpeet ovat yhä suuria. KUA laajentaa operaatiotaan maan pohjoisosiin Syyrian humanitaarisen rahaston avulla.
KIRKON ULKOMAANAPU (KUA) laajentaa avustustyötään Pohjois-Syyriaan Raqqan ja Aleppon alueille.
Työ keskittyy koulutuksen laadun parantamiseen sekä koulujen korjaamiseen ja varusteluun. Lapsille ja nuorille järjestetään lisäopetusta, ja opettajat saavat koulutusta. Työllä tuetaan myös oppilaiden ja opettajien psykososiaalista hyvinvointia. Lisäksi KUA varustelee kouluja aurinkopaneeleilla, joiden avulla kouluihin saadaan sekä valot että juokseva vesi.
Moni muistaa Raqqan äärijärjestö Isisin vuonna 2014 valtaamien alueiden pääkaupunkina Suurin osa alueen kouluista tuhoutui tai vaurioitui sodan aikana taisteluissa ja yhteenotoissa. Isis ei enää hallitse Raqqaa, mutta nelivuotisen ajanjakson vaikutukset näkyvät yhä alueen kouluissa.
“Lapset elävät yhä hävityksen keskellä. Moni heistä rekrytoitiin äärijärjestöön, osa näki perheensä ja sukulaisten teloituksia. Äärijärjestö vaati alueen koulujen sulkemista, ja moni on ollut poissa koulusta yli neljä vuotta. Lasten pitää nyt päästä rakentamaan tulevaisuuttaan”, painottaa KUA:n Syyrian-toimiston ohjelmapäällikkö Karam Sharouf.
Talous tiukilla ja talvi tekee tuloaan
Sodan ja sitä seuranneen talouskriisin myötä Raqqan alueen perheet elävät keskimäärin 18 Yhdysvaltain dollarin kuukausituloilla. Avuntarpeet ovat jo nyt suuria, ja lisäksi alueelle on arvioiden mukaan palaamassa sieltä aiemmin paenneita ihmisiä. Myös Aleppoon on viime aikoina palannut paljon alueen entisiä asukkaita.
“Arvioiden mukaan Aleppossa on 75 000 lasta, jotka eivät käy koulua. Alueella on solmittu viime aikoina paljon lapsiavioliittoja, koska avioliitot ovat epätoivoinen keino tuoda perheille taloudellista turvaa”, Sharouf kertoo.
Talvi tuo lisää vaikeuksia ihmisten elämään. Polttoaineen saatavuushaasteiden ja korkeiden hintojen vuoksi talojen lämmittäminen on lähes mahdotonta. Pienten tulojen vuoksi ihmisillä ei ole varaa tehdä hankintoja talven varalle.
KUA antoi Dalal-tytölle pyörätuolon ja hänen perheensä sai käteisavustusta, jotta Dalal pääsisi kouluun. KUA:n koulutushankkeet Syyrian Hamassa ja Homsissa rahoitettiin YK:n alaisen Syyrian humanitaarisen rahaston (SHF) tuella.
Myös vammaiset lapset saavat tukea
Avustustyön laajentaminen Aleppoon ja Raqqaan YK:n alaisen Syyrian humanitaarisen rahaston (SHF) tuella. Aiemmin KUA on tukenut koulunkäyntiä ja järjestänyt hätäapua Syyrian länsiosissa Idlibissä, Hamassa, Homsissa, Itä-Ghoutassa ja Daraassa sekä SHF:n että EU:n tuella.
Osana työtä on tuettu myös vammaisten lasten koulunkäyntiä. Kouluja on kunnostettu niin, että liikuntarajoitteiset lapset pystyvät liikkumaan niissä helpommin.
“Ensimmäistä kertaa oloni on rakastettu. Olen motivoitunut jatkamaan koulunkäyntiäni ja ottamaan ensimmäiset askeleet unelmaani kohti: haluan asianajajaksi. Siinä työssä näen itseni tulevaisuudessa”, sanoo Dalal. Ollessaan viisivuotias Dalal pakeni perheensä kanssa Palmyrasta vuonna 2015. Aiemmin Dalal ei voinut käydä koulua vammaisuutensa vuoksi.
Pyörätuolissa istuva 13-vuotias Noor käy ystävänsä Fotonin kanssa koulua Kirkon Ulkomaanavun tukemana Syyrian länsiosassa sijaitsevan Haman maaseudulla. EU-rahoitteisessa hankkeessa KUA kunnosti tyttöjen koulua sellaiseksi, että se on saavutettava myös pyörätuolilla.
Pitkäjänteinen työ tuo tuloksia
Kirkon Ulkomaanapu on toiminut Syyriassa vuodesta 2017 alkaen. Työ on keskittynyt hätäavun lisäksi koulutuksen laadun parantamiseen, koulujen vesi- ja sanitaatiojärjestelmien parantamiseen sekä toimeentulon tukemiseen. Operaation uudessa vaiheessa 45 Aleppon alueen nuorta pääsee ammattikoulutukseen.
Lokakuuhun 2022 mennessä KUA kunnosti kumppaneidensa avulla yhteensä 43 koulua. Pelkästään koulujen korjaaminen vaikutti yli 23 300 syyrialaislapsen päivittäiseen elämään.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
11-vuotiaat Malak ja Amena esittelevät Kirkon Ulkomaanavun yhdessä EU:n tuella kunnostamaa kouluaan Hamassa, Länsi-Syyriassa. Hankkeen turvin useita kouluvuosia Syyrian sodan vuoksi menettäneet lapset ja nuoret pääsevät palaamaan laadukkaan koulutuksen piiriin. VIDEO: KIRKON ULKOMAANAPU
Jorma Korpela (vas.) palkittiin joulukuussa Helsingissä. Kuvassa KUA:n sidosryhmätyön johtaja Katri Suomi (kesk.) ja seurakuntasuhteiden asiantuntija Juhana Malme (oik.). Kuva: Antti Yrjönen/Kirkon Ulkomaanapu
Jorma Korpela palkittiin Kirkon Ulkomaanavun juhlavuoden yhteyshenkilönä
Jorma Korpela sai palkinnon tunnustuksena pitkälle työlleen Kotka-Kymin seurakunnan yhteyshenkilönä.
LUMISENA TALVIPÄIVÄNÄ Kirkon Ulkomaanavun Helsingin toimiston ovista astuu sisään mies, jolla on lämmin ja avara sydän. Kotkasta pääkaupunkiin hän on matkannut bussilla. Tänään matkaan on erityinen syy, sillä hänet kukitetaan Kirkon Ulkomaanavun juhlavuoden yhteyshenkilönä.
Kirkon Ulkomaanavun täyttäessä tänä vuonna 75 vuotta, palkittiin edellisten merkkivuosien tapaan juhlavuoden yhteyshenkilö. Netin kautta tulleiden ehdotusten perusteella palkinto myönnettiin Kotka-Kymin seurakunnan yhteyshenkilölle Jorma Korpelalle. Toimiessaan talouspäällikkönä Orimattilassa ja myöhemmin Kotkassa hän edisti talouspäälliköiden osallistumista yhteyshenkilötyöhön seurakunnissa. Eläkkeelle jäätyään hän on jatkanut vapaaehtoisena seurakuntansa yhteyshenkilönä.
Jorma on monista yhteyshenkilövuosistaan huolimatta vaatimaton mies. Kiitospuheessaan hän toteaa jo ensi virkkeessä, että yksin ei tule onnistumisia, yksin ei jaksa.
”Tiedän kokemuksesta, että yhteyshenkilön tehtävässä ilo ja vaikuttavuus nousevat yhdessä tekemisestä ja yhteydestä seurakunnan työntekijöihin, vapaaehtoisiin ja Kirkon Ulkomaanavun työntekijöihin. Meitä yhdistävät yhteiset arvot, jotka ohjaavat yhteisöllisyyteen, yhteisvastuuseen ja ihmisoikeuksien puolustamiseen”, Korpela sanoo.
Opintomatkalle Mosambikiin osallistuminen vuonna 2004 oli Jormalle tärkeä oppimiskokemus. Työhön tutustuminen ja kohtaamiset matkan aikana jättivät lähtemättömän vaikutuksen. Kokemukset ovat aina mielessä, kun tekee työtä Kirkon Ulkomaanavun hyväksi, Korpela sanoo.
”Mielestäni Kirkon Ulkomaanapu on tällä hetkellä entistäkin tärkeämpi toimija. Ihmisten halu auttaa on edelleen vahva. Sota järkyttää ja ahdistaa, ja sen seurauksia halutaan yhdessä lievittää. Kaipaamme rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista”, hän sanoo.
”Toisaalta ajattelen nuoria, jotka tiedostavat ilmastonmuutoksen vaikutukset. Ne näkyvät erilaisina tuhoisina luonnonilmiöinä. Tämänkin globaalin ilmiön eteen Kirkon Ulkomaanapu tekee tärkeää ja merkityksellistä työtä.”
Seurakuntayhteyshenkilöille järjestetään 2023 elokuussa opintomatka Ugandaan. Tietoa hakemisesta kua.fi/seurakunnat sekä yhteyshenkilöviestistä joulukuun lopulla.
Tomi Järvinen valittu Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajaksi
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) hallitus on valinnut Tomi Järvisen uudeksi toiminnanjohtajakseen.
FILOSOFIAN TOHTORI ja teologian maisteri Tomi Järvinen siirtyy tehtävään KUA:n varatoiminnanjohtajan ja strategisen kehittämisen johtajan tehtävistä, joita hän on hoitanut huhtikuusta 2021. Kirkon Ulkomaanapuun Järvinen on tullut vuonna 2013. Järvisellä on pitkä kokemus kansainvälisestä kehitysyhteistyöstä etenkin Afrikassa, muun muassa World Visionin ja Fida Internationalin johtotehtävissä. Hän on toiminut KUA:n virkaa tekevänä toiminnanjohtajana lokakuun lopusta, kun edellinen toiminnanjohtaja Jouni Hemberg ilmoitti jäävänsä eläkkeelle.
Järvinen aloittaa toiminnanjohtajan tehtävässään virallisesti 1. tammikuuta 2023.
”Olen iloinen ja samalla hämmentynyt valinnasta. Kirkon Ulkomaanapu perustettiin toisen maailmansodan jälkeen kanavoimaan apua suomalaisille. Autettavasta kasvoi lyhyessä ajassa auttaja ja ennen kaikkea rinnalla kulkija. Saamme olla olkapää kaikkein vaikeimmissa olosuhteissa eläville”, Järvinen sanoo.
Toiminnanjohtajaa etsittiin avoimella haulla. KUA vastaanotti yli 30 hakemusta tehtävään ja kutsui 4 henkilöä haastatteluihin, joita teki KUA:n hallituksen työvaliokunta.
”Perusteellisen prosessin jälkeen olemme iloisia päätöksestä ja varmoja siitä, että KUA on jatkossakin hyvissä käsissä”, sanoo KUA:n hallituksen puheenjohtaja Tarja Kantola.
“Tomilla on johtamisen lisäksi vankka osaaminen KUA:n työn teemoista, kuten koulutuksesta, ja pitkä kokemus ruohonjuuritasolta Afrikan maista. Hän tietää erittäin hyvin, millaisissa olosuhteissa maailman haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset elävät ja kenttätyöntekijämme toimivat”, hän lisää.
KUA on sitoutunut puolustamaan ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia
Kirkon Ulkomaanapu on Suomen suurin kansainvälisen avun järjestö. Helsingin toimiston lisäksi KUA:lla on maatoimistoja 12 maassa Afrikassa, Kaakkois-Aasiassa, Lähi-idässä ja Euroopassa, jossa KUA tänä vuonna perusti toimiston Ukrainan avustustyön ohjaamiseksi. Kirkon Ulkomaanapu toteuttaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kansainvälistä diakoniaa.
“Viime aikoina Ukrainan sota on konkretisoinut suomalaisille hädän, joka on läsnä miljoonien ihmisten elämässä alueilla, joissa toimimme. Työntekijämme ovat sitoutuneet puolustamaan ihmisarvoa ja -oikeuksia. Tämä kiteytyy KUA:n missiossa: Tekoja ihmisarvon puolesta. Tätä sanomaa haluamme nostaa esille myös tulevien eduskuntavaalien alla täällä Suomessa. Tulevan hallituksen on otettava vakavasti se, että aikamme haasteiden ratkaiseminen vaatii katseen kohottamista oman maamme rajojen ulkopuolelle”, Järvinen sanoo.
“Nyt, jos koskaan, haluamme olla kanava tämän tehtävän toteuttamiseksi. Kirkon ja seurakuntien, yksityisten lahjoittajien, yritysten, ulkoministeriön ja kasvavassa määrin kansainvälisten rahoittajatahojen tuki on toimintamme edellytys. Panostamme jatkossakin siihen, että olisimme luotettava ja vaikuttava kanava siihen mitä loppujen lopuksi eniten haluamme – olla lähimmäisiä toisillemme.”
Lisätietoja antavat:
Tarja Kantola, KUA:n hallituksen puheenjohtaja tarja.kantola@kirkonulkomaanapu.fi, +358 50 555 0833
Tomi Järvinen, toiminnanjohtaja 1.1.2023 alkaen tomi.jarvinen@kirkonulkomaanapu.fi, +358 406 418 209
Osalla meistä ruokaa on roskiin asti, toisilla ei lähes lainkaan. Monilla ruokaa on, mutta se ei ole riittävän ravitsevaa. Listasimme 10+1 asiaa, jotka vaikuttavat tulevaisuuden ruoantuotantoomme.
1. Ruokaa riittää kyllä – teoriassa.
Maailmassa on paitsi nälänhätää myös yltäkylläisyyttä. Nyt globaalisti tuotettu ruoka riittäisi kaikille, jos se jakautuisi oikeudenmukaisesti. Vaikka ruoantuotannon resursseissa on valtavasti alueellisia eroja, kokonaisuutena ongelma ei ole riittämättömässä ruoantuotannossa vaan toimimattomassa ja epäreilussa ruokajärjestelmässä.
Ilmastonmuutos on jo aiheuttanut pitkiä kuivuusjaksoja, entistä intensiivisempiä myrskyjä ja muita sään ääri-ilmiöitä, jotka kaikki vaikuttavat viljelyn onnistumiseen ja satonäkymiin. Siksi ruoantuotannossa tarvitaan sekä päästövähennyksiä että ilmastonmuutokseen sopeutumista. Ruokajärjestelmä itsessään aiheuttaa merkittäviä päästöjä. Sen vuoksi on mietittävä tarkkaan, miten esimerkiksi maankäytössä, ruoankuljetuksessa ja ruokahävikissä voidaan jatkossa vähentää päästöjä. Koska ruokajärjestelmä on myös merkittävä päästöjen aiheuttaja, sen kaikkia vaiheita aina maankäytöstä ruoan kuljettamiseen ja ruokahävikkiin on hyödynnettävä keinona vähentää päästöjä.
3. Konfliktit tyhjäävät tiloja ja lautasia.
Viimeistään Ukrainan sota on osoittanut, kuinka moni kehittyvä maa on riippuvainen Venäjällä ja Ukrainassa tuotetusta edullisesta viljasta. Konfliktit kuitenkin häiritsevät ruoantuotantoa, -kuljetuksia ja -myyntiä kaikkialla maailmassa. Kun väkivaltaisuudet pakottavat ihmiset jättämään kotinsa, taakse jäävät usein myös viljelymaat ja elinkeino, jonka turvin ruokaa on aiemmin hankittu. Ilmastonmuutos niukentaa resursseja, mikä puolestaan aiheuttaa tulevaisuudessa konflikteja.
4. Tuotannon yksipuolisuus uhkaa monimuotoisuutta.
Noin kahdella kolmasosalla maailman peltoalasta kasvatetaan yhteensä vain yhdeksää kasvilajia, vaikka viljeltäviä kasvilajeja olisi tuhansia. Tehotuotannon yksipuolisuus köyhdyttää maaperää sekä lisää kasvitautien ja tuholaisten vaaraa. Parempi vaihtoehto on viljellä vaihtelevasti erilaisia lajikkeita ja panostaa agroekologiseen viljelyyn eli kestävän kehityksen periaatteiden mukaiseen tuotantoon.
5. Nousevat hinnat ja inflaatio kurittavat keskiluokkaakin.
Ruoan hinta ja inflaatio ovat nousseet niin korkeiksi, että yhdessä esimerkiksi energian hinnannousun kanssa keskiluokkakin päätyy laskemaan rahojaan. Tilanne on katastrofi köyhille, jotka jo ennen nykyisiä kriisejä elivät ateria kerrallaan. Elintarvikejätit ja niiden omistajat kuitenkin hyötyvät. Joidenkin mielestä tilanteeseen pitäisi puuttua poliittisesti esimerkiksi äärimmäistä rikkautta ja yhtiöiden mittavia voittoja verottamalla. Se tosin on hankalaa, sillä monet jättiyhtiöt ovat monikansallisia.
6. Ruoan kuuluu olla ravitsevaa.
Yksi avainkysymys ruoantuotannon tulevaisuudessa ja ruokajärjestelmän toimivuudessa on ruoan ravintosisältö: ruoan on oltava terveellistä ja ravitsevaa. Ei ole järkevää tuottaa valtavia määriä samoja ruokalajeja, jotka eivät ole millään mittarilla ravitsemuksellisesti parhaita. Lisäksi epäterveellinen ruoka on tällä hetkellä usein halvempaa kuin terveellinen ruoka. Parempi ruokavalio sekä tekisi meistä terveempiä että auttaisi vähentämään päästöjä.
7. Kohti kasvisruokavaliota?
Varsinkin teollisuusmaissa syödään aivan liikaa lihaa ja eläinperäisiä tuotteita. Kasvipohjaiseen ruokavalioon siirtyminen auttaisi niin terveysongelmien ratkaisemisessa, päästövähennysten tekemisessä kuin maankäytön monipuolistamisessa. Aivan kaikkiin tilanteisiin sopiva ratkaisu kasvisruoka ei välttämättä ole, sillä esimerkiksi paimentolaisilla eläintuotteet voivat olla ainoa proteiinin lähde.
8. Ruokahävikistä on päästävä eroon.
YK:n mukaan lähes puolet maailmassa tuotetuista hedelmistä ja vihanneksista päätyy hukkaan, samoin noin kolmasosa kaikesta ruoasta. Ruokahävikin ja jätteen määrä vastaa rahassa satoja miljardeja euroja joka vuosi. Vaikka kaikesta hävikistä ei koskaan päästä eroon, pienilläkin teoilla nykyistä hukkaan heittämistä voitaisiin vähentää merkittävästi.
9. Paikallisuus kunniaan.
Koronaviruspandemia ja Ukrainan sota ovat näyttäneet, kuinka vaarallista liiallinen riippuvuus globaaleista arvoketjuista voi olla. Monipuolinen ja jättiyhtiöitä pienimuotoisempi ruoantuotanto voisi parantaa paikallisten ruokaturvaa, luoda mahdollisuuksia biodiversiteetin turvaamiselle ja tarjota elinkeinoja paikallisyhteisöille.
10. Innovaatiot ja teknologiat ovat jo olemassa.
Ruoantuotannon haasteisiin vastaamiseksi ei tarvita uusia teknologisia mullistuksia tai täysin uusia menetelmiä: suuri kirjo käytännön keinoja on jo käytettävissämme. Tulevaisuuden teknologioiden sijaan voimme katsoa taaksepäin ja oppia siitä, miten aiemmat sukupolvet maitaan viljelivät. Akroekologinen lähestymistapa auttaa kasvattamaan yhteisöjen resilienssiä ja tukee paikallisia viljelijöitä.
+1: KUA tukee toimeentuloa esimerkiksi käteisavustuksin.
Monissa paikoissa ruokaa on kyllä saatavilla, mutta sen hinta on karannut köyhimpien ulottumattomiin. Kirkon Ulkomaanapu auttaa ruokaturvan kanssa taistelevia ihmisiä esimerkiksi käteisavustuksilla, joiden turvin perheet voivat ostaa ruokaa. Lisäksi KUA tukee kouluttautumista ja toimeentulon itsenäistä hankkimista esimerkiksi yrittäjyyskasvatuksella. Rauhantyössä rakennetaan vakaampia yhteisöjä konfliktiherkillä alueilla.
Kirkon Ulkomaanapu muistuttaa tulevaa hallitusta globaalin vastuunkannon, rauhantyön ja kestävään kehitykseen investoimisen tärkeydestä.
GLOBAALIT KRIISIT vaikuttavat myös suomalaisten elämään. Tämä on Kirkon Ulkomaanavun keskeinen sanoma vuoden 2023 eduskuntavaalien alla. Todellisuus on konkretisoitunut hyvin kouriintuntuvasti suomalaistenkin polttoaine-, ruoka- ja energialaskujen ampaistua rajuun nousuun sen seurauksena, että Venäjä aloitti helmikuussa hyökkäyssodan Ukrainassa.
Kuten sota Ukrainassa, myös Afrikan sarvea uhkaava nälänhätä ja globaali oppimisen kriisi ovat meidän ongelmiamme. Jos emme huolehdi suurista kriiseistä kaukana, löydämme samojen kriisien vaikutukset tavalla tai toisella kotioveltamme.
Kehitysyhteistyö on vastuun kantamista tulevaisuudesta ja turvallisuudesta
Eduskuntavaalien alla Kirkon Ulkomaanapu haluaakin muistuttaa, että kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu ovat vastuun kantamista yhteisestä tulevaisuudesta ja turvallisuudesta. Kehitysyhteistyöllä on erityinen merkitys inhimillisen turvallisuuden ja yhteiskunnallisen vakauden edistämisessä.
Monella mittarilla katsottuna maailmaa on viime vuosikymmenten aikana rakennettu parempaan suuntaan. Taloudellinen kehitys, panostukset julkisiin palveluihin ja osaltaan myös kehitysyhteistyö ovat onnistuneet. Äärimmäinen köyhyys on puolittunut, useampi tyttö käy koulua ja lapsikuolleisuus on vähentynyt – vaikka maiden väliset erot ovat suuria.
Koronapandemian myötä positiivinen kehitys on taittunut ja äärimmäinen köyhyys on jälleen lisääntynyt. Useita valtioita uhkaa pitkittynyt kriisi. Kirkon Ulkomaanavun kokemus korostaa sitä, että investoinnit koulutukseen, toimeentuloon, konfliktien ehkäisyyn ja rauhantyöhön sekä aitoihin kumppanuuksiin ovat tehokkainta kriisinhallintaa.
KUA:n tärkeimmät nostot tulevaan hallitusohjelmaan:
Hallitus sitoutuu nostamaan kehitysyhteistyön rahoituksen 0,7 prosentin BKTL-osuuteen vuoteen 2030 mennessä ja tekee oman osuutensa rahoituksen lisäyksistä.
Koulutuksen tukemista kriiseissä vahvistetaan merkittävästi myös osana Suomen humanitaarista apua sekä Suomen humanitaarisen avun politiikkaa.
Suomi kohdentaa kestävän kehityksen rahoitusta kuten investointeja ja lainoja myös hauraisiin valtioihin sekä pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseen.
Nato-Suomi säilyttää rauhantyön ulkopolitiikkansa ytimessä. Rauhanvälityksen ja rauhantyön ensisijaisuus kirjataan selkeästi tulevaan hallitusohjelmaan ja seuraavan hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon.
Koulutus on Suomen tärkeimpiä osaamisalueita
Koulutus on perusedellytys niin köyhyyden vähentämiselle, työpaikkojen luomiselle, talouskasvulle, tasa-arvolle, vakaille demokratioille kuin ilmastonmuutoksen torjumiselle. Saatua koulutusta mikään sota tai kriisi ei voi ottaa pois. Siksi meidän on satsattava koulutukseen, joka tavoittaa kaikki lapset ja nuoret – myös tytöt ja nuoret naiset sekä haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret, erityisesti vammaiset.
Lapsille koulut ovat turvallisia tiloja, kun heidän ympäristöään koettelevat kriisit ja katastrofit. 222 miljoonaa kriisialueilla elävää lasta ja nuorta tarvitsee tukea koulutukseen. Suomi on nostanut koulutuksen kehitysyhteistyön painopisteeksi – tämän pitää näkyä vahvemmin myös humanitaarisessa avussa.
Alati muuttuvassa maailmassa koulutuksen merkitys korostuu, koska se antaa ihmisille tietoja ja taitoja, joiden avulla he pystyvät paremmin mukautumaan ympäristönsä vaatimuksiin ja ratkaisemaan uudet ongelmat. Myös demokratian, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen juurruttamisessa koulutus on avainasemassa. Suuressa osassa maailmaa ilmastonmuutosta ei edes mainita opetussuunnitelmassa.
Pienet ja keskisuuret yritykset luovat työpaikkoja kehittyvissä maissa
Pienet ja keskisuuret yritykset ovat erityisen tärkeitä uusien työpaikkojen syntymisen kannalta. Kuitenkin juuri vähiten kehittyneissä maissa pk-sektori on alikehittynyt. Puhutaan ”missing middle” -ilmiöstä. Säälliset, paikallista ja globaalia kestävää kehitystä tukevat työpaikat kehittyvissä maissa ovat paitsi näiden maiden, myös EU:n ja Suomen etu.
Kirkon Ulkomaanapu on vahvasti mukana kehittyvien maiden yksityisen sektorin vahvistamisessa tukemalla erityisesti naisten yrittäjyyttä koulutuksen ja mikrolainojen avulla. Naisten yrittäjyyden ja taloudellisen itsenäisyyden tukeminen on merkittävä tapa edistää myös Suomelle tärkeää arvoa naisten oikeuksia.
FCA Investments -sijoitusyhtiö puolestaan tekee vaikuttavuusinvestointeja pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kehittyvissä maissa. Kolmessa vuodessa FCAI on sijoittanut 12 miljoonaa euroa rahastojen kautta sekä tehnyt kolme suoraa sijoitusta, joiden avulla vastuulliset yritykset kasvavat ja luovat säällisiä, pysyviä työpaikkoja Afrikan kasvavalle nuorisolle.
Nato-Suomen pysyttävä vahvasti rauhantyön puolella
Sota on suunnattoman kallista, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Silti vain yksi prosentti kansainvälisestä säätiörahoituksesta kohdistuu rauhaan ja turvallisuuteen. Tämä korostaa rauhanvälitykseen ja rauhantyöhön panostamisen unohtunutta tärkeyttä. Toimimattomuuden kustannukset ovat korkeat.
Rauhanvälityksestä on muodostunut kansanvälinen brändi Suomelle. Maan poliittinen johto on profiloitunut kansainvälisten keskustelujen ja yhteyksien ylläpitäjänä. Suoria korkean tason suhteita myös vaikeisiin kumppaneihin arvostetaan laajasti. Samoin arvostetaan sitä, että Suomi on sitoutunut tukemaan kansainvälisten konfliktien ratkaisua, ei pelkästään puheiden tasolla vaan myös käytännössä.
Tulevan Nato-Suomen ydinkysymys on, onko rauhanvälitys jatkossakin olennainen osa Suomen ulkopolitiikkaa. Mielestämme Natojäsenyys voi parhaimmillaan tehostaa Suomen roolia rauhantyössä.
Uskonnollisilla toimijoilla on keskeinen rooli rauhantyössä
Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) yleiskokouksessa, joka kokoontui syyskuun ensimmäisellä viikolla Saksan Karlsruhessa, nousivat vahvasti esiin Ukrainan sodan värittämä keskustelu ja kirkkojen rooli rauhantyössä. Nämä teemat nousivat keskusteluun myös Kirkon Ulkomaanavun ja Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkoston yleiskokouksessa järjestämässä paneelikeskustelussa 5.9.2022.
USKONNOLLISTEN toimijoiden rooli rauhantyössä ja sovintoprosesseissa -otsikolla käydyssä paneelikeskustelussa olivat mukana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma, Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomitean moderaattori, tohtori Agnes Abuom Kenian anglikaanisesta kirkosta, Sally Azar Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisesta kirkosta sekä Matthias Wevelsiep Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkostosta.
Yli 80 prosenttia maailman väestöstä määrittelee itsensä jonkin uskonnollisen ryhmän jäseneksi, ja uskonnollisilla toimijoilla on ratkaiseva rooli rauhan rakentamisessa ja sovintoprosesseissa eri puolilla maailmaa. Uskonnollisesta taustasta tulevat sovittelijat toimivat yhteisöjen sisällä. Perinteet ja usko toimivat motivaationa ja myös ohjaavat rauhantyötä.
Paneelissa korostui uskonnollisten johtajien ja yhteisöjen sekä muiden uskonperustaisten toimijoiden merkitys rauhantyössä.
”Globaalisti tarkasteltuna uskonnollisilla johtajilla on omissa yhteisöissään paljon vaikutusvaltaa, mutta myös suuri vastuu toimia tasapuolisesti ja edistää oikeudenmukaisuutta ja rauhaa omalla toiminnallaan”, painotti arkkipiispa Tapio Luoma.
KMN:n keskuskomitean moderaattori Agnes Abuom korosti myös ekumeenisten järjestöjen merkitystä vuoropuhelun ja rauhantyön alustoina.
KUA:n ja Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkoston yhteinen paneeli. Kuva: Katri Suomi/KUA
Ekumeeninen yhteistyö edistää rauhaa
Kirkkojen maailmanneuvosto on perustettu Amsterdamissa vuonna 1948 ja siihen kuuluu 352 jäsenkirkkoa yli 120 maasta. Yleiskokous on KMN:n ylin päätöksentekoelin ja se kokoontuu kahdeksan vuoden välein. KMN:n tehtävä on edistää kirkkojen välistä yhteyttä ja ykseyttä. Työ rauhan ja oikeudenmukaisuuden edistämiseksi on niin ikään ollut keskeinen osa KMN:n toimintaa sen perustamisesta lähtien.
Kirkkojen maailmanneuvoston kumppanina KUA tukee erityisesti KMN:n uskontodialogitoimintaa sekä rauhantyötä Lähi-idässä. Lisäksi KUA lähettää vuosittain vapaaehtoisia ihmisoikeustarkkailijoita Itä-Jerusalemiin ja Länsirannalle KMN:n EAPPI-ohjelman (Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel) kautta. Kolme kuukautta kestävän vapaaehtoisjakson aikana vapaaehtoiset seuraavat ihmisoikeustilannetta ruohonjuuritasolla, raportoivat siitä ja tarjoavat suojelevaa läsnäoloa paikallisille.
Somalia ja iso osa Itä-Afrikasta on syyskuussa 2022 nälänhädän partaalla. Tämän hetken tilanne johtuu pitkälti vaikeasta ja pitkittyneestä kuivuudesta sekä koronan ja Ukrainan sodan aiheuttamista ongelmista. Näiden lisäksi Somalian tilannetta vaikeuttavat sekä paikalliset konflikti että terrori-iskut. Mutta mikä on nälänhätä, ja miten sitä voi ehkäistä? Tässä pieni tietoisku:
Mikä on nälänhätä?
Nälänhätä on selkeästi määritelty hätätila, josta yleisesti käytetään IPC:n (Integrated Food Security Phase Classification) luokittelua. Nälänhätä on vakavin viidestä IPC:n luokittelemasta tasosta.
Nälänhädän kriteerit täyttyvät, kun viidesosa tietyn alueen kotitalouksista kärsii äärimmäisestä ruokapulasta ja yli 30 prosenttia väestöstä vaivaa vakava aliravitsemus. Tämän lisäksi ihmisiä menehtyy nälkään lukumääräisesti mitattuna runsaasti; kaksi ihmistä kymmenestätuhannesta päivässä. Tilanteen on siis oltava äärimmäisen vakava, ennen kuin nälänhätä julistetaan.
Kun nälänhätä julistetaan, ihmiset, ja varsinkin lapset, kuolevat jo nälkään.
Mistä nälänhätä johtuu?
Moni luulee, että nälänhätä johtuu yksinomaan ruoan alituotannosta, mutta nälänhätä on yleensä monen tekijän summa. Nälänhätä saattaa johtua esimerkiksi luonnonkatastrofeista, tuholaisista, tulvista, kuivuudesta, sodasta tai jopa poliittisista päätöksistä. Esimerkiksi heinäsirkat koettelivat Itä-Afrikan ruokaturvaa suurina laumoina vasta äskettäin.
Nälänhätä ei siis tule yllättäen, se kehittyy yleensä pitkällä aikavälillä ja nälänhätää edeltää aina vakava ruokaturvattomuus. Tämän vuoksi nälänhätä on yleensä torjuttavissa sopivilla keinoilla.
Ilmastokriisi on aiheuttanut pitkittynyttä pahaa kuivuutta Afrikan sarven alueella esimerkiksi Kenian Garissassa, jossa ei ole satanut kunnolla kevään 2020 jälkeen.
Esimerkiksi Somaliaa loppuvuonna 2022 uhkaava nälänhätä johtuu pitkästä kuivasta kaudesta, joka on kestänyt yli kaksi vuotta. Lisänsä ovat tuoneet koronapandemian ja Ukrainan sodan viljantuonnille aiheuttamat ongelmat. Ennen sotaa 90 prosenttia Somalian vehnästä tuotiin Ukrainasta ja Venäjältä. Nyt tuonti on kuihtunut, mikä näkyy suoraan ruokaturvaongelmina.
Tämän hetken kuivuus on myös ollut eritysien pitkä ja tuhoisa. Somaliassa julistettiin viimeksi nälänhätä 2011, jolloin noin 250 000 ihmistä kuoli, ja tällä kertaa kuivuus on kestänyt jo pidempään.
Mitkä ovat nälänhädän pitkäaikaisvaikutukset?
Nälänhätä ja aliravitsemus voivat tietenkin johtaa kuolemaan, mutta sen lisäksi aliravitsemus johtaa loppuelämän mittaisiin vaivoihin. Ihmisen kasvu saattaa esimerkiksi jäädä vajaaksi aliravitsemuksen takia. Aliravitsemus voi johtaamyös erinäisiin muihin vaivoihin, ja siitä joskus kärsinyt on alttiimpi sairauksille myöhemmin elämässään. Ihmiset, jotka ovat olleet aliravittuja saavat myös muita todennäköisemmin alipainoisia ja liian aikaisin syntyneitä lapsia. Nälänhädän seuraukset kantavat siis sukupolvien yli.
Yhteiskuntatasolla nälänhätä saattaa johtaa konflikteihin, epävakauteen ja ajaa ihmisiä pakolaisuuteen. Koska aliravitsemus vaikuttaa eniten lapsiin, myös lasten kuolemaan, nälänhädän vuoksi kokonainen sukupolvi voi kadota. Erityisryhmät, kuten raskaana olevat naiset ja vammaiset henkilöt, ovat usein pahimpia nälänhädän kärsijöitä. Lisäksi epävakaus ja resurssipula altistavat nuoria terroristijärjestöjen rekrytointiyrityksille.
Paimentolaisyhteisöjen elämä Itä-Afrikassa riippuu karjan laiduntamisesta ja karjasta saatavasta toimeentulosta. Jos karja kuolee, toimeentulo katoaa ja se vaikuttaa paimentolaisten koko elämään. Kuollut nauta kuvattiin Kenian Garissassa kesällä 2022.
Voiko nälänhätää estää?
Voi. Esimerkiksi vuonna 2017 kansainvälinen yhteisö tarjosi Itä-Afrikalle auttavaa kättään ajoissa, jolloin tilanne ei päässyt pahenemaan nälänhätään asti. Tällä kertaa samanlaista apua ei ole ollut saatavilla.
Avun viivästyminen nälänhädän julistamiseen asti on sekin ongelma. Ihmisiä kuolee jo ennen kuin nälänhätä on julistettu. Sen takia on tärkeää auttaa jo kriisin aikaisemmassa vaiheessa, ja yrittää vaikuttaa nälänhädän juurisyihin. Avun tarjoaminen ajoissa voi pelastaa miljoonia ihmishenkiä.
Mitä Kirkon Ulkomaanapu tekee nälänhädän torjumiseksi?
Nälkä altistaa erityisesti pieniä lapsia, vanhuksia ja muita heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä erilaisille sairauksille ja terveysongelmille. 60-vuotias Waris Abdi odotteli kesällä 2022 lapsenlapsensa Mohamedin kanssa Somalian Baidoassa pääsyä terveysklinikalle. Kuva: Eva-Maria Krafczyk / DPA / Lehtikuva
Kirkon Ulkomaanapu on toiminut Somaliassa ja Keniassa jo pitkään edistäen pitkäkestoisten kehittymistavoitteiden saavuttamista. KUA on edistänyt Somaliassa konfliktialueilla elävien lasten koulutusta, nuorten toimeentuloa ammatillisen koulutuksen kehittämisen avulla sekä rauhan ja sovinnon syntymistä paikallisella ja valtakunnallisella tasolla.
Nyt pitkittyneessä ruokakriisissä KUA on aloittanut käteisavustukset maansisäisille pakolaisille. Avustukset on kohdistettu erittäin heikossa asemassa oleville perheille ja KUA seuraa tarkasti, että apu tavoittaa oikeat ihmiset. Saamaansa käteisavustusta perheet voivat käyttää välttämättömiin tarvikkeisiin kuten ruokaan, lääkkeisiin tai vaatteisiin.
Samanaikaisesti KUA on jatkanut koulutushankkeita, jotka takaavat lapsille kriisin keskellä turvallisen väylän koulutukseen. Avustettavien lasten joukossa on sekä muualta saapuneita maan sisäisinä pakolaisina eläviä lapsia että paikallisia lapsia. KUA koordinoi avustustoimintaa muiden järjestöjen kanssa ja osallistuu muun muassa Kirkkojen avustusjärjestöjen yhteenliittymän ACTin varainkeruukampanjaan.
Teksti: Björn Udd Kuvat: Dennis Otieno ja Kevin Ochieng
Kehitysyhteistyötä on tehty vuosikymmeniä, Kirkon Ulkomaanapukin jo 75 vuoden ajan. Valtioiden ja järjestöjen maailmanlaajuiset ponnistelut ovat olleet merkittäviä esimerkiksi lapsikuolleisuuden vähentämisessä ja tyttöjen koulutuksen lisäämisessä. Virheiltäkään ei ole vältytty. Listasimme 10+1 asiaa, joita kehitysyhteistyössä on vuosien saatossa on opittu.
1. Kehitysyhteistyö alkoi osin itsekkäästi.
Kehitystä tukevat järjestöjen lisäksi valtiot. Kehitysyhteistyön alkuaikoina esimerkiksi Suomen valtion osallisuus kumpusi osin halusta näyttäytyä länsimaana ja osana Pohjoismaita – jonain, mikä ei ole Neuvostoliiton talutusnuorassa. Ajan kuluessa toiminta muuttui lähes vienninedistämiseksi: Suomi vei kehitysapurahoilla kehittyviin maihin suomalaisia koneita ja työvoimaa toivoen lisäkauppaa esimerkiksi metsäkoneiden vientiin. Vastaavia projekteja oli myös monilla muilla mailla.
2. Tuloksettomuus pakotti muutokseen.
Modernisaatiota ajanut kehitysyhteistyömalli ei toiminut. Surkeiden tulosten vuoksi linjaa oli muutettava, ja ala siirtyi tarveperustaiseen lähestymistapaan. Vaikka paikalliset avunsaajat osallistuivat avun tarpeiden määrittelyyn, avunantajat suhtautuivat heihin passiivisina olosuhteiden uhreina. Köyhyyttä ja eriarvoisuutta ylläpitäviä rakenteita tai niiden taustoja ei ymmärretty.
3. Eriarvoisuutta ei ratkota tavaratoimituksilla.
Nykyisessä kehitysyhteistyön mallissa köyhyyttä ei enää nähdä vain materiaalisena puutteena vaan ihmisoikeuskysymyksenä. Eriarvoisuutta ylläpitäviä rakenteita pyritään murtamaan myös poliittisella vaikuttamisella, jotta kehittyvissä maissa olisi toimiva ja oikeuksistaan tietoinen kansalaisyhteiskunta sekä vastuullinen valtio. Fokus ei ole alkuaikojen tavoin teollisuuden tukemisessa vaan työ painottuu sosiaaliseen kehitykseen, terveyteen ja koulutukseen.
4. Vahvat yhteisöt eivät jää apuriippuvaisiksi.
Kehitysyhteistyön historian tärkein oppi on, ettei vettä kannata kantaa kaivoon. Paikallisten tarpeiden ja osaamisen on ohjattava työtä, jotta käytännöt juurtuvat. Oleellista on hankkiutua eroon riippuvuutta aiheuttavista avustusmuodoista, jotka eivät vahvista paikallisia yhteisöjä. Ristiriitaista on kuitenkin se, että kukkaroa pidellään yhä länsimaissa: rahoittajat päättävät, mitä rahoitetaan ja kuinka suurilla summilla.
5. Paikalliset äänet kuuluviin.
Joskus paikalliset ihmiset ovat kokeneet, etteivät he ole voineet vaikuttaa siihen, millaista apua heille kriisissä tarjotaan ja miten apu kanavoidaan. Pahimmissa tapauksissa avustustarvikkeet tai -menetelmät eivät ole sopineet paikalliseen kulttuuriin tai kontekstiin. Tämän päivän kehitysyhteistyössä paikallisten osallistaminen ja omistajuus ovat kriittisen tärkeitä.
6. Parempaa valvontaa ja vastuullisuutta.
Kehitysyhteistyötoimijat ovat tilivelvollisia paitsi avunsaajayhteisöilleen myös rahoittajilleen ja lahjoittajilleen. Läpinäkyvyydestä on puhuttu viime aikoina paljon. Käsite avustusjärjestöjen tilivelvollisuudesta avunsaajayhteisöille syntyi 1990-luvulla, ja humanitaarisen avun laatu ja vastuullisuus -standardi CHS julkaistiin vuonna 2015. Myös avustustyön teknisiä standardeja kehitetään ja valvotaan entistä tarkemmin.
7. Ilmastokriisi ohjaa.
Ympäristöteot ovat olleet osa kehitysyhteistyötä jo 1970-luvulta, mutta viime vuosikymmeninä on puhuttu entistä enemmän ilmastosta. Nyt mukaan on otettu – ainakin retoriikan tasolla – myös luontokato. Vaikka ilmastotyön tärkeys tunnistetaan, taloudelliset panostukset ovat vielä huomattavasti puheita pienempiä. Ilmastotyötä leimaa myös ristiriita siitä, että länsimaat eivät ole valmiita tinkimään omasta elintasostaan mutta odottavat kehittyviltä mailta ilmastotekoja.
8. Kansa kannattaa kehitysyhteistyötä.
Vietnamin sota herätti myös suomalaiset 1960-luvun lopulla ymmärtämään, ettemme ole maailmassa yksin. Sittemmin esimerkiksi 90-luvun lama on vaikuttanut siihen, kuinka innokkaasti kansalaiset kehitysyhteistyötä tukevat. Ulkoministeriön tuoreimman mielipidemittauksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista pitää kehitysyhteistyötä erittäin tai melko tärkeänä. Kansan mielestä paras peruste kehitysyhteistyölle on se, että siten Suomi voi vaikuttaa maailman vakauteen.
9. Uudet kumppanit tuovat uudenlaisia keinoja.
Nykyinen kehitysyhteistyö on monialaista. Perinteiset toimijat ja esimerkiksi tutkimus- ja oppilaitokset kehittävät toimintaa yhdessä. Yhteistyö yksityisen sektorin kanssa on verrattain uusi kehityskulku. Vastuullisella yritystoiminnalla voidaan esimerkiksi tarjota työ- ja kouluttautumismahdollisuuksia kehittyvissä maissa.
10. Muutoksia on tehtävä edelleen.
Paljon on jo opittu, mutta kehitettävää riittää. Työn tehokkuutta voivat haitata esimerkiksi rahoituksen ja organisaatioiden siiloutuminen. Sitoumukset ja julkilausumat saattavat jäädä vuosikausiksi paperille ennen kuin niitä tuodaan käytäntöön. Lisäksi länsimaisen kehitysyhteistyön on pysyttävä jatkuvasti ajan hermolla, sillä kilpailijoita riittää. Esimerkiksi Kiina tarjoaa monille kehittyville maille rahoitusta ilman ihmisoikeuksiin ja ympäristönsuojeluun liittyviä vaateita.
+1: CHS-sertifiointi ohjaa KUA:n työn laatua.
Kirkon Ulkomaanapu sai vuonna 2017 CHS- eli Core Humanitarian Standard -sertifikaatin. Standardi korostaa ihmisoikeusperustaisuutta ja avustustyön laatua, läpinäkyvyyttä ja tehokkuutta. Sertifiointi osoittaa KUA:n sitoutumisen sektorin laatu- ja vastuullisuusstandardeihin. Lisäksi KUA käy vuosittain läpi laajan ulkopuolisen tarkastuksen. CHS on KUA:lle mahdollisuus arvioida omaa toimintaansa kriittisesti sekä kehittää toimintatapojaan.
Lähteet: Kirkon Ulkomaanavun senior quality and accountability adviser Anna Muinonen ja Helsingin yliopiston emeritusprofessori Juhani Koponen, ulkoministeriön teettämät kehitysyhteistyön mielipidemittaukset, Corehumanitarianstandard.org
