Internet on ääriajattelun valtaväylä, mutta väkivaltainen ekstremismi voitetaan verkon ulkopuolella
Keinot väkivaltaisen ekstremismin ratkaisemiseksi löytyvät internetsovellusten ulkopuolelta, kirjoittaa Kirkon Ulkomaanavun vanhempi asiantuntija Marko Juntunen.
HUHTIKUUSSA 2020 Viron viranomaiset pidättivät internetissä järjestäytyneen ja lukuisiin maihin levittäytyneen äärioikeistolaisen terroristiryhmän Feuerkrieg Divisionin johtajan. Rikostutkinnassa oli paljastunut, että ryhmän verkkokeskusteluissa jaettiin pomminteko-ohjeita, valmisteltiin Adolf Hitlerin satavuotissyntymäpäivien viettoa ja suunniteltiin terrori-iskua Lontooseen. Tietoverkossa nimimerkillä Commander toiminut ryhmän johtaja oli tapauksen tullessa julkisuuteen 13-vuotias.
Viron tapauksen kaltaiset uutiset ovat tuttuja eri puolilta maailmaa. Tarinaan kuuluu miltei poikkeuksetta internetin kirjaviin ekstremistiympäristöihin eksynyt teini-ikäinen tai nuori aikuinen, jonka radikalisoituminen käynnistyy peli- ja chattipalveluissa toimivien rekrytoijien työn tuloksena.
Internetin ekstremistisistä ”ekosysteemeistä” löytyykin aikamme ääriajattelu koko kirjossaan. Tarjolla on uskonnon motivoimaa ekstremismiä, äärioikeistolaisuutta, äärivasemmistolaisuutta, anarkismia, naisvihaa, valkoisen rodun ylivaltaa ajavia ajatuksia ja erilaisten salaliittoteorioiden motivoimia liikkeitä.
”Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn resepti on lopulta varsin yksinkertainen.”
Tietoverkko muodostui jo 2000-luvun alkuvuosina väyläksi levittää propagandaa, verkottua globaalisti ja rekrytoida uusia jäseniä ääriliikkeisiin. Sosiaalisen median aikakaudella anonyymit toimijat alkoivat synnyttää saman mielisten kaikukammioita, joissa kuka tahansa saattoi lietsoa väkivaltaa. Kiinnittyminen samankaltaisia päämääriä ajaviin verkkoympäristöihin puolestaan motivoi yksilöitä osallistumaan kiinteämmin ja toimimaan radikaalimmin. Vironkin tapaus osoittaa, että nuoret saattavat rakentaa jopa kokonaisen liikkeen, joka onnistuu synnyttämään mielikuvia koko globaalia järjestelmää haastavasta joukkovoimasta ja kriittisestä ”massasta”.
Ajallemme tyypillinen ilmiö onkin hallitusten, sosiaalisen median alustojen ja ekstremistien välinen kädenvääntö sallittavan viestinnän rajoista. Lukuisten EU-maiden hallitukset vaativat sosiaalisen median alustoilta nopeampaa toimintaa laittoman sisällön poistamiseksi, mutta on virheellistä olettaa, että yritysten toiminta muuttaa extremistisen sisällön luojien käyttäytymistä suotuisampaan suuntaan. Suurimmat yritykset toki pyrkivät estämään ääriajatusten jakamista mutta ne etsiytyvät jatkuvasti uusiin viestintäsovelluksiin etenkin salattuihin viestialustoihin, kuten vuonna 2013 käynnistettyyn Telegramiin.
Tietoverkon suitsiminen vaikuttaakin lähestulkoon toivottomalta. Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn resepti on lopulta varsin yksinkertainen; on luotava tehokas ja luottamukseen perustuva yhteistyöverkosto viranomaisten, järjestöjen ja paikallistason toimijoiden välillä. Huolen herätessä nuoren ja tämän perheen on päästävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa asiantuntija-avun piiriin.
Juttu on julkaistu alun perin Tekoja-lehdessä 2/2021. Syksyn lehti kantaa teemaa Digi, teknologia ja kehitys.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) uudistaa organisaatiotaan. Tavoitteena on palvella entistä tehokkaammin maailman heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä.
Uudistus vastaa muuttuvan maailman vaatimuksiin. Kirkon Ulkomaanavun työhön vaikuttavat muun muassa ilmastonmuutos, muutokset globaaleissa suurvaltasuhteissa, arvomaailman koventuminen, digitalisaatio, kaupungistuminen sekä kehitysyhteistyön rahoitusrakenteen muuttuminen ja rahoituksen väheneminen.
”Tulevaisuudessakin täytyy olla toimijoita, jotka puhuvat heikoimpien puolesta. Meidän täytyy säilyttää toimintakykymme muutosten keskellä, jotta pystymme viemään apua tehokkaasti perille tulevaisuudessakin”, sanoo toiminnanjohtaja Jouni Hemberg.
KUA muuttaa johtamisjärjestelmäänsä tehokkaammaksi ja siirtää päätöksentekoa paikalliselle tasolle toimintamaissaan Aasiassa, Afrikassa ja Lähi-idässä. Maatason toimijat ovat jatkossa keskeisessä roolissa järjestön globaalissa päätöksenteossa. Globaaliin johtoryhmään valitaan kaksi maatoimistojen edustajaa, ja johtoryhmän rooli muuttuu aiempaa strategisemmaksi. Palvelu- ja vastuullisuusnäkökulma vahvistuvat uudessa organisaatiossa.
Samalla perustetaan uusi varatoiminnanjohtajan tehtävä johtamaan strategista suunnittelua. Tehtävään on valittu kansainvälisen työn johtaja, FT Tomi Järvinen. Aiemmin järjestön Kambodžan maajohtajana toiminut, YTM Saara Lehmuskoski on nimitetty muutosjohtamisesta vastaavaksi asiantuntijaksi ja MA, MSc. Katri Suomi sidosryhmätyön johtajaksi.
Uusi organisaatio astuu voimaan 1. huhtikuuta, mutta muutoksen vieminen käytäntöön jatkuu tulevina kuukausina.
1. Lahjoitus: Lohkoketju laatii viitteen (reference) jokaisesta lahjoituksesta. Viitteen avulla on mahdollista seurata lahjoitussumman käyttöä tarkasti.
2. Hyödynsaajien rekisteröinti: Lohkoketjuteknologialla hyödynsaajia voi rekisteröidä biometrisesti, kuten sormenjälkien tai iiriksen skannauksella – tai älykorteilla (smart cards).
3. Luotettavat kauppiaat: Ruokaa ja muita hyödykkeitä myyvät kauppiaat varustetaan tarvittavilla tunnistusvälineillä ja opetetaan käyttämään niitä.
4. Lunastus: Kauppiaat pystyvät laitteiston rekisteröimien myynnin perusteella lunastamaan saamansa tulot avustuksia jakavalta järjestöltä.
5. Seuranta: Jos maksuissa hyödynnetään sähköisiä laitteita, lahjoittaja voi älysopimuksen kautta seurata reaaliajassa, milloin lahjoitus menee perille ja mihin hyödynsaaja varat käyttää.
Käteisavustuksien edut ja haasteet
Käteisavustukset ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan. Syy on yksinkertainen: käteistä jaettaessa suurempi osa avusta menee suoraan sitä tarvitseville. Toiseksi köyhät perheet saavat itse päättää, mitä he tarvitsevat ja priorisoida hankintansa. Paikalliset kauppiaat hyötyvät vilkastuneesta kaupankäynnistä.
Käteisen jakamisessa on kuitenkin haasteensa. Vastaanottaja ottaa riskin kantamalla verrattain suuria rahasummia turvattomilla alueilla. Varojen käytön seuraaminen vaatii järjestöltä työvoimaa, koska seurannalla varmistetaan, ettei hanke johda esimerkiksi petoksiin tai korruptioon.
Koronaviruksen leviäminen on myös hankaloittanut käteissiirtoja, ja käteisen käyttö voi lisätä tartuntariskejä.
”Lohkoketju tekee rahansiirroista entistä turvallisempia ja suojaa hyödynsaajien henkilöllisyyden.”
Lohkoketjuteknologialla hyödynsaajalle on mahdollista luoda virtuaalilompakko, jolla voi maksaa luotettavaksi todetuille myyjille. Kauppiaat on varustettu tarvittavalla teknologialla. Käytännössä rahansiirrot olisivat näin seurattavissa lohkoketjun kautta, mikä tehostaa seurantaa. Lohkoketju tekee myös rahansiirroista entistä turvallisempia ja suojaa hyödynsaajien henkilöllisyyden.
Kirkon Ulkomaanapu ja ohjelmointiyhtiö Solita ovat kehittäneet lohkoketjuun perustuvan konseptin, joka mahdollistaisi entistä nopeamman, tehokkaamman ja läpinäkyvämmän avustusohjelman. Teknologialla yksittäisen lahjoittajan on jopa mahdollista seurata oman avustussummansa perillemenoa ja vastaanottaa tietoa siitä, miten rahaa käytetään.
Teksti: Erik Nyström
Kuvitus: Tuukka Rantala
Koronapandemia on hallinnut uutisia Suomessa noin vuoden ajan. Ensimmäisen poikkeustilan alkaessa ei olisi uskonut, että tilanne vielä vuodenkin päästä on akuutti. Pandemian globaalit vaikutukset ovat olleet ja tulevat olemaan valtavat.
Koronapandemian myötä globaaliköyhyys on lähtenyt nousuun ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen. Maailmanpankki arvioi, että vuonna 2020 äärimmäiseen köyhyyteen ajautui jopa 93 miljoonaa ihmistä.
”Köyhien maiden näkökulmasta tilanne näyttää heikolta,” arvioi Kirkon Ulkomaanavun asiantuntija Saara Lehmuskoski. Saara Lehmuskoski työskenteli pandemian alkaessa Kambodžassa maatoimiston johtajana.
”Monet tippuvat tasolle, jossa juuri ja juuri saadaan päivittäinen ruoka pöytään. Köyhyydestä nouseminen on pitkä tie. Viime vuosina on ollut paljon positiivisia uutisia siitä, kuinka ihmisiä on noussut köyhyydestä. Nyt otetaan iso takapakki, valitettavasti.”
Kun tuottavaa toimintaa on vähemmän, on verotulojakin vähemmän. Se taas johtaa leikkauksiin. Maailmanpankki arvioi, että jo kaksi kolmesta köyhästä maasta on leikannut koulutusbudjettiaan koronan seurauksena. Lisääntyvä köyhyys ja koulutusleikkaukset kurittavat erityisesti jo ennestään köyhiä perheitä ja lapsia.
”Esimerkiksi Kambodžassa etäkoulu on mahdollista vain rikkaimmille lapsille. Kaikkein köyhimmillä maaseudun oppilailla, joilla muutenkin koulunkäynti on vähäistä, ei ole televisiota tai älypuhelinta”, Lehmuskoski kertoo.
Kambodžassa Kirkon Ulkomaanavun tukemaa opinto-ohjausta on toteutettu esimerkiksi video-oppituntien avulla. Kuva: Long Ratana
Lapset jäävät pois koulutuksen piiristä, sillä koulut ovat kiinni. Lisääntyvän köyhyyden vuoksi osa perheistä tarvitsee lapset mukaan työntekoon, jotta päivittäinen ravinnonsaanti turvataan.
”Pitkällä aikavälillä tämä tilanne on hirveä riski niille ikäluokille, jotka nyt ovat kouluiässä. Pandemian seurauksia tullaan korjailemaan vielä 10-15 vuotta. Nyt pitää varmistaa, että lapset pysyvät koulussa ja oppiminen jatkuu, jotta sitten kun pandemia on ohi, opintiensä päättävillä nuorilla on valmiudet toimeentulon hankkimiseen ja kyky olla aktiivisia toimijoita yhteisöissään”, Saara Lehmuskoski sanoo.
Digioppimisesta ratkaisu?
Köyhemmissä maissa budjetti koulutukselle on usein pieni suhteessa muihin budjettimenoihin. Kun tulee koronan tyyppinen kriisi, niin varoja tarvitaan esimerkiksi terveydenhuoltoon. Lyhyen tähtäimen säästöratkaisuja ei kannata tehdä koulutuksen kustannuksella, muistuttaa Kirkon Ulkomaanavun kansainvälisen työn johtaja Tomi Järvinen.
”On tutkittua näyttöä siitä, että koulutus lisää kansantuotetta sekä tietysti yksilön tulotasoa. Jokainen kouluvuosi lisää tulotasoa tulevaisuudessa. Tyttöjen kohdalla nousu on vielä merkittävämpi”, Järvinen sanoo.
Pandemian sulkiessa koulut oltiin huolissaan siitä, palaavatko lapset ja erityisesti tytöt takaisin kouluun köyhimmissä maissa.
”Vakava viesti kentältä on se, että pandemian alkaessa esitetyt skenaariot ovat ainakin osittain toteutuneet. Teiniraskaudet ja lapsiavioliitot ovat lisääntyneet ja huoli kouluun palaamisesta on totta”, Järvinen sanoo.
Rajoitustenkin aikana on tärkeää säilyttää koulun ja oppilaiden välinen yhteys. Koulupudokkuus on riski erityisesti tyttöjen kohdalla. Kuva: Hugh Rutherford
Jotta koulunkäynti ei keskeytyisi, on tärkeää kehittää keinoja yhteydenpitoon ja valmistella kouluun paluuta. Esimerkiksi Keniassa on KUA:n tuella on tehty paljon työtä sen eteen, että oppilaiden yhteys kouluun säilyy ja sinne palataan, kun se on mahdollista.
Digitaalinen oppiminen on yksi osa ratkaisua myös kehittyvissä maissa. Se mahdollistaa osaltaan koulutukseen pääsemisen ja laadukkaan koulutuksen kaikille. Digitaaliset ratkaisut mahdollistavat jatkossakin etäkoulun esimerkiksi silloin, kun lapset sairastavat tai eivät muusta syystä pysty osallistumaan lähiopetukseen.
”Ei pidä ajatella, että digitaalinen oppiminen tulee kehittyviin maihin joskus myöhemmin. Digitaalisia ollaan jo monella saralla kommunikaation ja kaupan suhteen. Nyt digitaalisia ratkaisuja on ulotettava myös koulutukseen.”
Hauraissa maissa, joissa Kirkon Ulkomaanapu toimii, digitaalisuus tarkoittaa alkuvaiheessa hyvin matalaa teknologiaa, kuten radio-opetusta ja WhatsApp-viestintää. Esimerkiksi Keniassa pakolaisleireillä ja maaseudulla oppitunteja on lähetetty radion kautta. Perheille on jaettu radiovastaanottimia.
”Ei ole tilannetta, jossa mitään ei voitaisi tehdä. Nyt on panostettava digitaaliseen oppimiseen ja sen kehittämiseen sekä analysoitava mitä voimme oppia tulevaisuuden varalle koronakriisistä. ”
Teksti: Noora Pohjanheimo
Keski-Afrikan tasavalta on ajautunut laajaan humanitaariseen kriisiin joulukuun 27. päivä järjestettyjen presidentin- ja parlamenttivaalien seurauksena. Vaaleja ennen alkaneet väkivaltaisen levottomuudet ovat jatkuneet tähän päivän asti.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan jopa 200 000 ihmistä on joutunut jättämään kotinsa vaalien aiheuttamien väkivaltaisuuksien takia. Moni on paennut naapurimaa Kongon demokraattiseen tasavaltaan, osa Kameruniin ja Tsadiin, mutta noin puolet on jäänyt maansisäisiksi pakolaisiksi. Kongoon päästäkseen on ylitettävä Oubangui-joki, jonka ylitti tammikuun 13. päivä ennätysmäärä ihmisiä, yhteensä 10 000.
Kirkon Ulkomaanavun kenttätoimistojen työntekijöitä Bozoumissa, Bossangoassa, Bangassoussa ja Mbaikissa on evakuoitu pääkaupunki Banguihin, missä he jatkavat työskentelyä etänä. Banguin lisäksi ainoastaan Berberatin toimisto on auki.
Taustaa
Kirkon Ulkomaanapu on ainoa suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö, joka työskentelee Keski-Afrikan tasavallassa ja toimintaympäristö siellä on hyvin haastava. Keski-Afrikan tasavalta sijaitsee nimensä mukaisesti hyvin keskellä Afrikan mannerta, ja se on asukasluvultaan Suomen kokoinen. Se on Ranskan entinen siirtomaa ja luonnonvaroiltaan hyvin rikas. Siitä huolimatta se sijoittui toiseksi viimeiseksi vain Nigerin edelle inhimillisen kehityksen indeksillä UNDP:n inhimillisen kehityksen raportissa vuodelta 2020. Valtio on hyvin epävakaa.
Kirkon Ulkomaanavulla on ollut ympäri maata lukuisia hankkeita vuodesta 2013 lähtien. Niistä nyt iso osa on viivästynyt COVID-pandemian ja väkivaltaisuuksien takia, vaikka joitakin pystytään myös toteuttamaan kentällä. Banguissa esimerkiksi jatkuvat Masseka lego ti siriri –rauhanhankkeeseen kuuluvat nuorten kerhot. Maajohtajan ohjeistuksen mukaiseksi toimintaa jatketaan paikallisyhteisöissä sikäli, kun se on mahdollista ilman Kirkon Ulkomaanavun henkilökunnan läsnäoloa. Kirkon Ulkomaanapu tekee turvallisuusseurantaa kenttätoimistojemme alueilla ja arvioi mahdollisuuksia palata työhön turvallisesti.
Rauhankerhon osallistuja Banguissa.
Kirkon Ulkomaanavun hallitus on nimittänyt MA ja MSc Katri Suomen Kirkon Ulkomaanavun sidosryhmätyön johtajaksi 1.3.2021 alkaen.
Sidosryhmätyön johtajan tehtävä on uusi. Osaston tehtäviin kuuluvat vaikuttaminen, viestintä, kirkolliset ja ekumeeniset suhteet sekä muut kansainväliset kumppanuudet.
”Yhteistyö eri sidosryhmien kanssa sekä tehokas ja ajantasainen viestintä ja vaikuttamistyö ovat Kirkon Ulkomaanavulle entistä tärkeämpiä. Olemme iloisia, että saamme Katri Suomen luotsaamaan tätä tärkeää työtä. Toivotamme hänet lämpimästi tervetulleeksi uuteen tehtävään”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg.
Katri Suomi on työskennellyt Kirkon Ulkomaanavussa eri tehtävissä vuodesta 2008 alkaen. Hän on toiminut esimerkiksi vaikuttamistyön ja globaalien ekumeenisten suhteiden päällikkönä ja ilmastonmuutosasiantuntijana. Aiemmin Suomi on työskennellyt muun muassa ympäristöministeriössä ja Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa.
”Valinta on minulle ilo ja kunnia. Odotan innolla, että pääsen kehittämään ja vahvistamaan yhdessä ammattitaitoisten ja sitoutuneiden kollegojeni kanssa Kirkon Ulkomaanavun sidosryhmätyötä,” Suomi sanoo.
KUA on rohkeasti päättänyt muuttaa toimintaansa vastaamaan paremmin tulevaisuuden haasteisiin. Kevään aikana tullaan tiedottamaan muistakin muutoksista Kirkon Ulkomaanavun työssä ja organisaatiossa.
”Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen vaatii laajaa yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Koronapandemian myötä aiemmin saavutetut kehitystulokset ovat ottaneet takapakkia ja tilanne niin tasa-arvon kuin koulutuksen ja toimeentulon osalta on heikentynyt useissa KUA:n toimintamaissa. Tässä haastavassa tilanteessa vaikuttamistyön, viestinnän, kirkollisten ja ekumeenisten suhteiden sekä kansainvälisten kumppanuuksien yhdistäminen yhteen yksikköön on entistä tärkeämpää. Se vahvistaa ja mahdollistaa tehokkaamman ja paremman sidosryhmätyön,” toteaa Katri Suomi.
Kirkon Ulkomaanavun Tekoja-lehti sai ProComin Vuoden 2020 Oma Media –kilpailussa kunniamaininnan lukijaystävällisyydestä.
Vuonna 2020 uudistettu Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavun kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä julkaisu. Lehden levikki on noin 50 000 ja pääosa lukijoista on Kirkon Ulkomaanavun lahjoittajia. ProComin Vuoden 2020 Oma Media –kilpailussa Tekoja-lehti palkittiin kunniamaininnalla.
Oma Media 2020 -kilpailun arviointityön teki tuomaristo, johon kuuluu Raine Tiessalo, Heidi Selkäinaho, Pekka Piippo ja Terttu Sopanen. Raati arvio, että Tekoja-lehti on lukijaystävällinen julkaisu, jonka kuvamateriaali on monipuolista ja tyyli selkeä sekä helposti hahmotettava. Lehden konsepti on selkeä, sisällöt ovat laadukkaita ja lehti on hyvin visuaalinen.
”Kiitos palkinnosta kuuluu Kirkon Ulkomaanavun viestintätiimille ja lehden tekoon osallistuneille freelancereille. Koronarajoitusten vuoksi toimintamaissamme asuvilla freelancereilla on ollut entistä suurempi rooli juuri kilpailuun osallistuneessa lehdessä. Erityinen kiitos myös sitoutuneille lukijoillemme”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun vs. viestintäpäällikkö ja Tekoja-lehden päätoimittaja Minna Elo.
Paikallisten kuvaajien ja toimittajien käyttämistä ja sitä kautta paikallisten äänenpainojen vahvistamista on tarkoitus jatkaa myös tulevaisuudessa. Linjaus on tärkeä myös ympäristösyistä, sillä se vähentää matkustamista Suomesta toimintamaihin.
Uudistunut Tekoja-lehti tuo vahvasti esiin Kirkon Ulkomaanavun työssä kohdattujen ihmisten äänen. Lehden uudistusta johti viestintäpäällikkö Noora Jussila ja visuaalisesta uudistuksesta on vastannut Kirkon Ulkomaanavun AD Tuukka Rantala.
”Nykyisessä sosiaalisen median nopeatempoisessa maailmassa printtimedialla täytyy olla aivan erityinen rooli. Se on jotain, jonka kohdalle todella pysähdytään ja johon käytetään enemmän aikaan ja siten sen pitää myös palkita lukijansa syvällisemmillä tarinoilla ja kerronnalla”, Elo kertoo.
Tilaa Tekoja-lehti
Toisenlaisen Lahjan joulukampanjassa tunnetut suomalaiset kertovat itselleen tärkeistä arvoista. Joulun alla läheisten muistaminen on taas ajankohtaista ja siinä samalla voi tehdä hyvää. Toisenlainen Lahja on aineeton lahja, joka auttaa kaikkein köyhimpiä perheitä kehitysmaissa.
Toisenlaisen Lahjan joulukampanjassa ministeri Elisabeth Rehn, emeritusprofessori Esko Valtaoja, muusikko Jesse Markin ja kouluttajapsykoterapeutti Maaret Kallio jakavat ajatuksiaan auttamisesta ja asioista, jotka eivät kaikille ole itsestään selviä, kuten rauha ja turvallisuus. Toisenlaisen Lahjan tuotoilla Kirkon Ulkomaanavun avustuskohteisiin lahjoitetaan esimerkiksi vuohia, koulupukuja ja puuntaimia, jotka auttavat yhteisöjä nousemaan köyhyydestä.
Puuntaimet ovat vuodesta toiseen yksi suosikkilahjoista. Kampanjavideossa Elisabeth Rehn kertoo koskettavan tarinan kenialaisesta ystävästään, joka ihaili Suomessa käydessään vanhoja puita.
”Monessa maassa metsät ovat ainoastaan muistoissa. Sen vuoksi taimetkin ovat niin tärkeät”, Rehn toteaa.
Muusikko Jesse Markin on valinnut Toisenlaisen Lahjan valikoimista Kasvimaan. Tuottava kasvimaa elättää koko perheen ja parhaimmillaan mahdollistaa myös muiden auttamisen.
”Ihan jo ihmisinäkin meillä on jo jonkinlainen velvollisuus auttaa. Kyllä nyt sitä kautta varmaan saadaan jonkinlainen parempi maailma rakennettua kuin että kaikki tekisi kaikkea vaan itseään varten”, pohdiskelee Jesse Markin videossa.
Katso kampanjavideot:
Ministeri Elisabeth Rehn pohtii puuntaimien merkitystä
Muusikko Jesse Markin kertoo miksi auttamisella on väliä
Emeritusprofessori Esko Valtaojan ajatuksia koulutuksen tärkeydestä
Kouluttajapsykoterapeutti Maaret Kallio kertoo rauhan merkityksestä
Toisenlainen Lahja on aineeton lahja, jolla ilahdutat ystävääsi ja autat samalla kehitysmaiden ihmisiä.
Suomen suurin kansainvälisen avun järjestö Kirkon Ulkomaanapu toimittaa Toisenlaisen Lahjan kautta saadut lahjoitukset luotettavasti perille eniten apua tarvitseville. Lahjojen avulla ihmiset pystyvät itse parantamaan elinolojaan. Toisenlainen Lahja on helppo ja kestävä tapa muistaa ystäviä, läheisiä tai yhteistyökumppaneita. Lahjoituksesta saa annettavaksi perinteisen postikortin tai sähköisen kortin.
Ilman täyttää moottoripyörien pärinä. Enemmistö niistä on takseja, jotka kuljettavat matkustajia päivittäisiä asioitaan toimittamaan.
Kaduilla näkyy paljon nuoria. Maassa useampi kuin joka toinen on alle 25 –vuotias. Nuorten suuri osuus väestöstä ei kuitenkaan heijastu heidän asemaansa. Keski-Afrikan tasavalta on listattu maailman huonoimmaksi paikaksi elää nuorille.
Liikenteen seassa tulee säännöllisesti vastaan YK:n rauhanturvajoukkojen panssariautoja. Ne ovat vakiintunut osa pääkaupunki Banguin katukuvaa.
YK:n rauhanturvajoukkoja Banguin kaduilla. Kuva: Elina Kostiainen
Keski-Afrikan tasavalta ylittää harvoin kansainvälisen median uutiskynnyksen. Kun niin käy, uutiset koskevat pitkään jatkunutta konfliktia.
Maalla on kuitenkin toisetkin kasvot. Ne kuuluvat muutosta kärsimättömänä odottavalle nuorisolle.
”Elämä täällä on vaikeaa nuorille. Ne onnekkaat, jotka pääsevät kouluun, jäävät opintojen jälkeen tyhjän päälle. Heille ei ole tarjolla mitään”, Anthony Ngayakon, 21, kertoo.
Banguissa syntynyt Anthony toimii puheenjohtajana kahdessa nuorten kerhossa. Kirkon Ulkomaanapu on perustanut pääkaupunkiin sekä maan länsiosiin Bozoumiin ja Berberatiin rauhankerhoja, joissa nuorille tarjotaan mahdollisuus oppia konfliktin ratkaisutaitoja.
Anthony Ngayakon toimii kahden nuorten kerhon puheenjohtajana. Kuva: Patrick Meinhardt
Kerhoissa jälleenrakennetaan jakautunutta yhteiskuntaa sekä edistetään eri väestö- ja uskontoryhmien rauhanomaista rinnakkaiseloa. Tärkein tavoite on tehdä nuorista rauhan lähettiläitä.
Kerhon tapaamiseen tulleet nuoret ovat siististi pukeutuneita. Kun heillä on sanottavaa, he eivät epäröi tarttua huoneessa kiertävään mikrofoniin.
”Nuorten täytyy olla yritteliäitä ja ottaa tulevaisuus omiin käsiinsä, koska valtio ei tue heitä”, Anthony sanoo.
Monet nuoret yrittävät elättää itsensä elintarvikkeita ja erilaisia hyödykkeitä kaupustelemalla. Toimeen tuleminen ei ole helppoa. Pitkittynyt konflikti on johtanut monien yritysten lähtemiseen maasta. Epävarma tilanne ei houkuttele uusia ulkomaisia investointeja.
Monien mielenkiinnon kohde
Ranskan vallan alta vuonna 1960 itsenäistynyt Keski-Afrikan tasavalta on hyvä esimerkki maasta, jonka vauraus on kääntynyt sitä vastaan. Valtio on rikas luonnonvaroiltaan mutta elintasoltaan yksi maailman matalimmista. Maaperän rikkauksiin lukeutuvat erityisesti timantit, kulta, kupari, uraani ja puutavara.
Kolikon kääntöpuolena on, että rikkauksista ovat kiinnostuneita myös muut kuin maan omat kansalaiset.
Naapurimaiden ja muiden valtioiden sotkeutuminen maan sisäpolitiikkaan on usein pikemminkin lisännyt ongelmia kuin ratkaissut niitä.
Tuloksena ovat lukuisat levottomuudet ja vallankaappaukset.
Muun muassa naapurivaltio Tšadilla on arveltu olleen muitakin intressejä maassa kuin pelkästään yhteiskunnan vakauttaminen rauhanturvajoukkojensa kautta.
Edellisen kerran Keski-Afrikan tasavallassa tapahtui vallankaappaus vuonna 2013, jolloin Séléka -kapinalliset syrjäyttivät silloisen presidentin François Bozizén. Vallankaappauksen seurauksena syttyi sisällissota, jossa pääosin kristityistä koostuneet anti-Balaka -kapinalliset sekä pääosin muslimeista koostuneet Séléka -kapinalliset taistelivat vallasta. Séléka -kapinallisten ryhmittymän hajottua suuri osa maan muslimeista joutui pakenemaan maasta.