Vanhat puiset koulurakennukset ja niitä peittävät UNHCR:n valkoiset pressut kertovat heti, että tässä on koulu, jossa opiskelee pakolaisia.
Valkoisten kankaiden takana näkyy kuitenkin neljä värikästä, kirkkaan oranssia betonirakennusta, joiden käytävät ja ikkunankarmit on maalattu vihreiksi. Kyseessä on Ebenezerin yläkoulu ja lukio, jota käyvät sekä eteläsudanilaiset pakolaiset että ugandalaiset paikalliset, jotka asuvat Palorinyan pakolaisasutusalueella Pohjois-Ugandassa.
”Opettaminen oli hankalaa vanhoissa tiloissa”, kertoo opettaja Winnie Akol, joka on kotoisin itäisestä Ugandasta mutta asuu nykyään koululla.
”Luokkahuoneet olivat tunkkaisia, niihin ei tullut raitista ilmaa. Me opettajat emme pystyneet kulkemaan huoneen perälle huolehtimaan takana istuvista oppilaista, koska tilat olivat niin ahtaat. Kun satoi, meidän piti keskeyttää opetus, koska emme kuulleet omaa ääntämme peltikattoja vasten iskevän sateen ropinan yli. Kukaan ei pystynyt keskittymään ja sisällä oli aina pölyistä.”
Winnie Akol itäisestä Ugandasta opettaa Ebenezerin koulussa Moyossa Pohjois-Ugandassa.
Opetus kärsi häiriöistä ja se näkyi suorituksissa. Winnie uskoo, että uusien tilojen valmistuttua nuoret oppivat paremmin. Kaksi pääluokkahuonetta ovat luonnontiedelaboratorioita ja niissä on sähkö, lavuaarit ja kaasupolttimet, joiden avulla lapset voivat harjoitella oppimaansa.
Eteläsudanilainen Simon Peter joutui olemaan kauan poissa koulusta, koska hän ei päässyt luokkahuoneeseen. Osallistavan koulutuksen hanke Kakuman pakolaisleirillä tarjosi hänelle uuden mahdollisuuden ja opetti opettajille ja vanhemmille, miten vammaisia henkilöitä pitäisi tukea.
Simon Peter on 24-vuotias mutta vasta peruskoulun kolmannella luokalla. Hän kasvoi Etelä-Sudanin maaseudulla ja aloitti koulun ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten. Sitä ennen kaikki koulut sijaitsivat liian kaukana.
Simonilla oli jo syntyessään hemiplegia. Hemi tarkoittaa ”puolikasta” ja hemiplegiaa kutsutaan suomeksi toispuolihalvaukseksi. Hänellä ei ollut pyörätuolia, jolla hän olisi päässyt kouluun. Koulunaloitus tuli mahdolliseksi vasta kun hänen perheensä muutti kaupunkiin.
”En voinut koskaan viettää aikaa ja leikkiä muiden lasten kanssa. Olin sisätiloissa valtaosan ajasta,” Simon kuvailee lapsuuttaan.
Pian sen jälkeen, kun Simon oli aloittanut koulun, Etelä-Sudanissa syttyi sota, joka keskeytti hänen opintonsa. Kesti kauan ennen kun hän pystyi aloittamaan ne uudelleen, tällä kertaa Kakuman pakolaisleirillä Keniassa. Kirkon ulkomaanavun hanke erityistarpeiden huomioimiseksi koulutuksessa tarjosi hänelle pyörätuolin, jolla hän pääsi kouluun.
Simonin huoltaja Mark Loyiel on kiitollinen Simonin saamasta mahdollisuudesta jatkaa koulutustaan.
”Aiemmin kannoin häntä minne vain hänen piti päästä. On helpottavaa, että voin työntää hänet kouluun ja hän pärjää koulupäivän ajan itsekseen, kun minä hoidan muita velvollisuuksiani. Koulun jälkeen haen hänet,” Mark sanoo.
Osallistava koulutus ja oppimisympäristö
Kirkon ulkomaanavun erityistarpeisiin keskittyvä koulutusprojekti auttaa 275 Keniassa pakolaisleirillä asuvaa lasta ja nuorta, joilla on jokin vamma. Projektissa on koulutettu myös 69 opettajaa osallistavasta koulutuksesta, mikä tarkoittaa kielellisten rajojen ylittämistä ja opettajien valmistamista kohtaamaan nuoria, joilla on vammoja. Oppilaiden saamaan tukeen kuuluvat myös pyörätuolit, kirjoitusvälineet, koulukirjat, koulupuvut ja ruoka.
Osallistavan koulutuksen varmistamiseksi tarvitaan myös rakennustöitä. Projektin aikana on rakennettu esteettömiä luokkahuoneita ja kuivakäymälöitä kaikkiin peruskouluihin sekä Varhaislapsuusajan kehitys- ja koulutuskeskuksiin (Early Childhood Development and Education, ECDE) Kalobeyein asutusalueella, joka on osa Kakuman pakolaisleiriä.
Kun Kenia sulki kaikki koulut Covid-19-pandemian takia, Kirkon ulkomaanapu jakoi aurinkovoimalla toimivia radioita, jotta Simon ja muut vammaiset oppilaat pystyivät osallistumaan sitä kautta oppitunneille. Opettajat täydensivät radiolähetyksiä tekemällä vierailuita koteihin ja seuraamalla opiskelijoiden läksyjä.
Opettajat ja huoltajat osallistuvat aktiivisesti lastensa koulutukseen
Projektissa on aktiivisesti otettu mukaan myös vammaisten lasten vanhempia ja huoltajia, kertoo Simonin huoltaja Mark Loyiel. Hän on iloinen siitä, että vammaiset lapset saavat koulussa osallistua liikuntaan, esimerkiksi pallon peluuseen. Ennen pandemiaa kaikki olivat kannustusjoukoissa opiskelijoiden kylien välisissä kisoissa, joissa pelattiin yhtenä perheenä, oli vammoja tai ei.
Mark on erityisen kiitollinen projektin sisältämästä psykososiaalisesta tuesta. Kirkon ulkomaanavun työntekijät käyvät heidän kotonaan, sitouttavat perhettä ja pyrkivät parantamaan ymmärrystään ihmisistä, joilla on vamma.
”Olemme oppineet ymmärtämään uudella tavalla ja kunnioittamaan Simonin luonnetta ja omanarvontuntoa. Ihmiset, joilla on vamma, eivät ole taakka – he ovat ainutlaatuisia ihmisiä kuten kaikki muutkin,” hän sanoo.
”Meistä tuntuu kuin olisimme yhtä perhettä, kun työntekijät käyvät kotonamme.”
Simon Peter on kasvanut paljon ja kuvailee itseään hyvin levolliseksi. Hänen haaveensa on tulla peruskoulun ensimmäisen luokan opettajaksi, ja hän haluaa opettaa matematiikka ja luonnontieteitä lapsille, joilla on vamma.
”Haluan antaa muille samanlaisen tuen, jota olen itse saanut, ja uskon tietäväni kokemuksesta, mitä vammaiset lapset tarvitsevat kasvaessaan.”
Armottoman iltapäiväauringon alla kaikki huhkiminen on parasta siirtää varjoon. Nyaluak Kong Kuon survoo majassaan puukaulinta litteää kiveä vasten. Niiden väliin muodostuu tummanruskeaa tahnaa.
Tahna koostuu puun lehdistä. Arabiaksi puu tunnetaan nimellä lalop, suomeksi egyptintokopuu, ja siitä on moneen. Nyaboth on ensin keittänyt lehdet ja jauhaa niitä nyt ruuaksi lapsilleen. Juuret voi myös keittää ruuaksi, ja lehdissä on vahaa, joilla sanotaan olevan lääkinnällinen vaikutus.
Oksat ja runko kelpaavat vielä polttopuuksi. Yhdestä nipusta Nyaluakin ystävä Nyaboth Liep Wang saa 30 Etelä-Sudanin puntaa eli noin 20 eurosenttiä Fangakin maakunnassa sijaitsevan New Fangakin kylän markkinoilla.
Puu on monelle eteläsudanilaiselle myös viimeinen oljenkorsi.
”Syömme lehtiä lähes päivittäin. Selviydymme niillä ja lumpeiden hedelmillä”, Nyaboth kertoo.
Nälkä vaatii uhmaamaan vaaroja suolla
Lumpeita löytyy runsaasti ympäröivältä Suddilta, joka on yksi maailman suurimpia suoalueita. Lumpeiden poimiminen on kuitenkin vaarallista. Suolla piileksii krokotiileja, virtahepoja ja käärmeitä.
Seitsemän lapsen äiti ei normaalisti asettaisi itseään sellaiseen vaaraan villihedelmien tähden. Koko ikänsä hän on kasvattanut viljaa ja viime vuosina myös vihanneksia. Etelä-Sudanin pohjoisosissa kuivat kaudet ovat aina olleet kuumia ja sadekaudet rankkoja, mutta satoa hän on silti aina saanut.
”Tähän vuoteen saakka. Viime vuosi oli vielä hyvä, mutta nyt näemme nälkää”, hän sanoo.
New Fangak on perinteistä paimentolaisaluetta, lähellä naapurimaa Sudanin rajaa. Lehmät ja härät ovat arvokasta kauppatavaraa – terveinä niiden kappalehinta on yli 400 euroa, mikä vastaa eteläsudanilaisen keskimääräistä kuukausipalkkaa. Lehmien maito on myös tärkeää ravintoa.
Nyabothin naapurilla James Bab Kueltilla on kohtuullisen iso lauma. Tuntuu hassulta kysellä, miten tulvat vaikuttivat häneen, kun karjan on selvästi vaikea löytää syötävää halkeilevasta maasta. James kertoo monen lehmän hukkuneen tulvivaan jokeen.
Lehmät eivät ole muutenkaan entisellään. Tulvavedet toivat mukanaan loisia, joista lehmät vielä kärsivät.
”Sairaina nämä menettävät arvonsa”, James toteaa.
Etelä-Sudanissa ennennäkemättömät tulvat
Tulvat tekivät tuhoa monissa osissa maata. Etelä-Sudanin presidentti Salva Kiir julisti Fangakin tulvat katastrofiksi. Veden valtaan jäi muitakin maakuntia.
YK on luokitellut Fangakin ruokatilanteen viisiportaisella asteikolla neloseksi. Asteikon viides vaihe on nälänhätä. Fangakissa maanviljelijät arvioivat menettäneensä sadostaan 70 prosenttia.
Tulvien taustalla oli mitä ilmeisimmin Intian valtameren dipoli-ilmiö. Se saa alkunsa ilmakehän ja valtameren vuorovaikutuksesta: meri lämpenee Itä-Afrikan rannikolla, mikä tuo alueelle äärimmäisiä rankkasateita.
Tutkijat eivät pysty varmasti osoittamaan, miten ilmastonmuutos vaikuttaa dipoli-ilmiön voimakkuuteen, mutta Fangakin asukkaat eivät ole kokeneet vastaavaa sadekautta.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on julkistanut suosituksensa liittyen siihen, mitä Suomen tulevan Afrikka-strategian tulisi ottaa huomioon. Tutustu suosituksiin täällä.
Monista haasteistaan huolimatta Afrikka on yksi maailman nopeiten kasvavista markkina-alueista. Afrikan sisäpoliittisilla käänteillä, vaihtelevalla turvallisuustilanteella sekä globaalien ilmiöiden, kuten ilmastonmuutoksen ja koronaviruksen vaikutuksilla, on yhä suurempi vaikutus koko maailmaan.
Siksi yhä useampi maa haluaa rakentaa kumppanuutta Afrikan kanssa. Viime vuonna Yhdysvallat julkisti uuden Afrikka-strategiansa. Venäjä järjesti historiansa ensimmäisen Afrikka-huippukokouksen, ja Kiina on jo usean vuosikymmenen ajan vahvistanut jalansijaansa mantereella. Tänä vuonna EU aloitti työstämään omaa yhteistyösuunnitelmaansa.
Millaisesta lähtökohdasta Suomi voi vaikuttaa Afrikan tulevaisuuteen?
Samalla kun väestö eri puolilla maailmaa ikääntyy, Afrikka on nuorten maanosa. Jopa 60 prosenttia Afrikan väestöstä on alle 25-vuotiaita. On heistä kiinni, millainen tulevaisuus Afrikalla ja samalla koko maailmalla on.
Suosituksissaan Kirkon Ulkomaanapu korostaa, että Suomi voi saavuttaa hallitusohjelmansa tavoitteen olla kokoaan suurempi maailmalla, jos se onnistuu merkittävällä tavalla tukemaan Afrikan nuorison potentiaalia positiivisena muutosvoimana.
Vuoteen 2050 mennessä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tulee olemaan kaksi miljardia alle 25-vuotiasta ja joka kolmas nuori maailmassa on afrikkalainen. Mitä nämä nuoret sitten tarvitsevat?
Ennen kaikkea laadukasta, työhön johtavaa koulutusta ja koko maapallon kannalta kestäviä toimeentulomahdollisuuksia. Vakaa toimeentulo edellyttää rauhanomaista yhteiseloa ja hyvää hallintoa. Nämä ovat Afrikan isoimpia kehitystavoitteita, ja niissä Suomen osaaminen on kansainvälistä huipputasoa. Suomen kannattaa priorisoida niitä Afrikka-strategiassaan.
Nostamalla Afrikan nuorten potentiaalin Afrikka-strategiansa keskiöön, Suomella voi olla kokoaan suurempi rooli.
Lue lisää KUA:n suosituksista Suomen Afrikka-strategialle lataamalla pdf-tiedosto täältä.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt 100 000 euroa lisää hätäapua koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi Etelä-Sudanissa, Somaliassa ja Ugandassa. Jo aiemmin KUA myönsi 50 000 euroa Keniaan.
Maailman haavoittuvimmat yhteisöt valmistautuvat pahimpaan koronaviruksen uhkan edessä.
Pandemian hillitsemiseksi olennaista on huolehtia käsihygieniasta ja välttää ihmiskontakteja, mutta ohjeita on vaikea noudattaa esimerkiksi pakolaisten keskuudessa. Pakolaisleirit ja köyhät asuinalueet ovat tiheään asuttuja, eikä ihmisillä välttämättä ole edes saippuaa saatavilla.
Ugandassa KUA työskentelee maan kahdella suurimmalla pakolaisalueella: Bidibidissä Pohjois-Ugandassa ja Kyakassa maan lounaisosassa. Alueilla asuu yhteensä yli neljännesmiljoona pakolaista. KUA toimii Ugandassa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kumppanina koulutussektorilla.
Koulut on Ugandassa suljettu koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. KUA jakaa tietoa koululaisille, heidän perheilleen ja opettajille muun muassa radion, tekstiviestien ja julisteiden välityksellä. Perheille jaetaan myös hygieniatarvikkeita ja yhteisöissä toteutetaan tiedotuskampanjoita megafonien avulla. Työhön myönnettiin 50 000 euroa.
Jos koulut ovat pitkään suljettuna, sillä on vakavat vaikutukset lasten koulunkäynnille ja hyvinvoinnille. Moni haavoittuvassa asemassa oleva lapsi saa puhdasta vettä, ruokaa ja henkistä tukea pääasiassa koulusta. Kun lapset ovat poissa koulusta, he ovat lisäksi alttiimpia pahoinpitelylle ja hyväksikäytölle, lapsityövoimaksi joutumiselle, raskauksille ja lapsiavioliitoille.
”Teemme työtä sen eteen, että koulut saadaan turvallisesti avattua, kun sen aika koittaa. Hankimme kouluille desinfiointiaineita, lisäämme käsienpesupisteitä sekä pidämme huolta tiloista ja varaudumme kouluttamaan opettajia psykososiaalisessa tuessa”, kertoo KUA:n Ugandan maajohtaja Wycliffe Nsheka.
Huhtikuun alkaessa varmistettuja koronavirustartuntoja oli Ugandassa todettu 44. Luku voi oikeasti olla suurempi.
Somalian Baidoan haavoittuvuutta lisäävät vesipula ja hallinnon hauraus
Somaliassa KUA jakaa tietoa koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi Baidoassa kuuden koulun alueella. Baidoa on suurimpia maan sisäisten pakolaisten keskittymiä Somaliassa. Työhön Somaliassa myönnettiin 15 000 euroa. Varmistettuja tartuntoja on Somaliassa huhtikuun alussa viisi, todellinen luku voi olla suurempi.
Myös Somaliassa koulut ovat suljettuna tällä hetkellä. KUA tavoittaa kuitenkin koulukomiteoiden ja opettajien kautta noin 3 200 oppilasta perheineen. Koulujen alueille levitetään julisteita, toteutetaan tiedotuskampanjoita kokeneiden yhteisötyöntekijöiden voimin sekä järjestetään opastusta muun muassa käsihygieniassa sekä jaetaan perheille saippuaa.
”Baidoan alue on erityisen haavoittuvainen valtionhallinnon haurauden, terveyspalvelujen heikon saatavuuden sekä vesipulan vuoksi. Kouluilla ei ole mahdollisuuksia tarjota oppilaille puhdasta vettä joka päivä”, sanoo KUA:n Somalian maajohtaja Mika Jokivuori.
KUA:n yhteisötyöntekijä opastaa hyvään käsihygieniaan koulun pihamaalla Somalian Baidoassa maaliskuun lopulla.
Baidoan alueella lapsilla ei ole esimerkiksi älypuhelimia ja etäyhteyksiä tukemassa oppimista nyt, kun kouluun ei pääse. Sen vuoksi koulujen sulkeminen heikentää entisestään jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten oppimista ja elämänlaatua.
Kun koulut voidaan avata uudelleen Somaliassa, KUA jatkaa valistustyötä kouluttamalla opettajia ja oppilaita, perustamalla hygieniakerhoja koulujen yhteyteen sekä kampanjoimalla turvallisesta paluusta kouluun.
Sisällissodan runtelemassa Etelä-Sudanissa varautumisella on kiire
Myös Etelä-Sudanissa hallitus on sulkenut koulut ainakin kuukaudeksi 20. maaliskuuta alkaen. Maassa ei vielä huhtikuun alkaessa ole varmistettuja tartuntoja, mutta riskit ovat valtavat heikon terveydenhuoltojärjestelmän ja jo entuudestaan huonon humanitaarisen tilanteen vuoksi.
Vuosien sisällissodan takia maassa on 1,5 miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Maan 11,7 miljoonasta ihmisestä noin 7,5 miljoonaa tarvitsi jo ennen koronaepidemiaa humanitaarista apua. Esimerkiksi malaria ja ripuli ovat yleisiä. Koronaviruksen leviäminen Etelä-Sudanissa aiheuttaisi ennennäkemättömän avuntarpeen.
KUA on tukenut yli 25 000 tuhannen lapsen ja nuoren koulunkäyntiä maan suurimpiin kuuluvilla evakkoleireillä Mingkamanissa Lakesin osavaltiossa, sekä Fangakissa Jonglein osavaltiossa ja Tongassa Upper Nilessa.
Ryhmä vapaaehtoisia opettajia KUA:n järjestämässä opettajakoulutuksessa New Fangakisssa, Etelä-Sudanissa, maaliskuun alussa. He haluavat tukea seuraavaa sukupolvea opinnoissa, vaikka moni ei ole itsekään käynyt koulua loppuun. Nyt KUA jakaa yhteisöille tietoa koronaviruksesta ja hygieniasta koulujen ja opettajien kautta. Kuva: Maria de la Guardia/ Kirkon Ulkomaanapu.
”Nyt täytyy toimia nopeasti ja määrätietoisesti, on lähes epätoivoinen kiire levittää oikeaa tietoa viruksesta ja siitä, kuinka sen leviämistä ehkäistään oppilaille, vanhemmille, opettajille ja yhteisöille. Myös hygieniatarvikkeita, kuten saippuaa, tarvitaan kipeästi, erityisesti tiuhaan asutuilla pakolaisleireillä”, sanoo KUA:n Etelä-Sudanin maajohtaja Berhanu Haile.
“Haluamme vahvistaa lasten ja vanhempien mahdollisuuksia ehkäistä koronaviruksen leviämistä tarjoamalla tietoa viruksesta ja siltä suojautumisesta.”
Hankkeella tavoitetaan yli 21 000 lasta, opettajaa ja vanhempaa. 1 500 perheelle jaetaan saippuaa. Etelä-Sudanin koronatyöhön myönnettiin 35 000 euroa.
Katse koronakuilun yli tulevaan jälleenrakennukseen
”Tartuntatilanne ja voimassa olevat rajoitukset muuttuvat eri maissa nopeasti, ja se vuoksi olemme varautuneet myös muokkaamaan ja sopeuttamaan työtä tilanteen ja toimintamahdollisuuksien mukaan”, kertoo KUA:n humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva.
KUA seuraa tarkasti tilanteen kehittymistä kaikissa toimintamaissaan. Alajarva korostaa sitä, että nykyhetken kaoottisuudesta huolimatta on tärkeää pitää myös tulevaisuus mielessä.
”Pandemian laantumisen ja rajoitteiden purkamisen jälkeen tarvitaan erityistä tukea kouluun palaaville lapsille ja nuorille.”
Lapset ja nuoret saattavat kaivata esimerkiksi psykososiaalista tukea ja opetuksen katkon vuoksi väliin jääneiden oppisisältöjen kertaamista.
Myös kehittyvien maiden yrittäjät tarvitsevat tukea epidemian jälkeen. Tulot palvelualoilla ovat uhattuna liikkumisrajoitusten vuoksi, ja maanviljelijöiden toimeentulo on usein riippuvainen markkinoille pääsystä.
”Vaikka toimintamaissamme pahin on vielä edessä, on tärkeää varautua jälleenrakennukseen, jotta työ saadaan ilman viiveitä käyntiin, kun se aika koittaa”, sanoo Alajarva.
Auta suojelemaan pakolaisasutusalueella eläviä ihmisiä koronavirukselta!
KUA:n ja Etelä-Sudanin opetusministeriön laatimat ammattikoulutuksen opetussuunnitelmat ovat maan ensimmäiset.
Nuoret voivat nyt suorittaa Etelä-Sudanissa muun muassa rakennusalan koulutuksen, josta käteen jää kansallisesti hyväksytty todistus sekä työharjoittelun kautta kosketus työelämään.
KUA ja Etelä-Sudanin opetusministeriö julkistivat maan ensimmäiset, EU:n rahoituksella kehitetyt ammattikoulutuksen opetussuunnitelmat syksyllä. Aloitteen on tarkoitus lisätä pätevän työvoiman määrää sodan runtelemassa maassa.
Opetus tukee myös taloudellista kasvua Etelä-Sudanissa. Lisäksi koulutus on vaihtoehto aseellisiin ryhmiin liittymiselle.
Rakennusala on Etelä-Sudanille erityisen tärkeä. Infrastruktuurille ja kodeille on tarvetta, kun pakolaisia palaa kotiseuduilleen, investoinnit lisääntyvät ja kaupungit ja yritykset kasvavat.
”Yrityselämä tarvitsee osaavaa työvoimaa, nuoriso myytävää ammattitaitoa ja valtio taloudellista toimeliaisuutta”, KUA:n ammatillisen koulutuksen asiantuntija Carita Cruz sanoo.
Aiemmin kymmenet kansalaisjärjestöt järjestivät kukin omia ammattikoulutusohjelmiaan. Opetuksen sisältö erosi toisistaan ja kukin järjestö antoi valmistuneille oman todistuksensa.
Valtionhallinnossa vastuu opetussuunnitelmista oli hajautunut useille hallinnon aloille. Ammattikouluissa opettajat opettivat 20 vuotta vanhoista opetussuunnitelmista – tai omasta päästään. Uudet osaamisperusteiset suunnitelmat yhtenäistävät vaatimuksia ja antavat todistukselle painoarvoa.
Opetuksesta 80 prosenttia keskittyy käytännön tekemiseen ja 20 prosenttia teoriaan. Työelämässä nimenomaan käytännön osaamisen puute on ollut suurin haaste sekä nuorten työllistymiselle että yritysten kasvulle. Osa opinnoista tapahtuu työpaikoilla.
”Työharjoittelu on myös mahdollisuus päästä kiinni työelämään”, Cruz sanoo.
Nuorten työttömyys on maailmanlaajuinen ongelma, etenkin kehittyvissä maissa. Itä-Afrikassa väestön keskimääräinen ikä on alle 20 vuotta. Etelä-Sudanissa 2,2 miljoonaa lasta on YK:n mukaan poissa koulusta, ja monelta nuorelta on sodan takia jäänyt koulu kokonaan käymättä.
Ammattikoulutuksen tehostaminen kitkee nuorisotyöttömyyttä. Cruz toivookin hyvin alkaneen yhteistyön jatkuvan.
”Kun projekti alkoi, työmarkkinatutkimuksella tunnistettiin 32 ammattialaa, joissa on pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta. KUA:n ja Etelä-Sudanin opetusviranomaisten työn tulisi jatkua, jotta kaikkiin tarpeisiin voitaisiin vastata”, hän sanoo.
Käteisavustukset antavat köyhien perheiden itse päättää, mitä he tarvitsevat ja missä järjestyksessä he tarvikkeet haluavat ostaa.
Vihanneksia, kalaa, vaatteita, kenkiä. Bambukeppejä ja heinää rakentamiseen. Monissa osissa Etelä-Sudania tavaraa ja ruokaa on markkinoilla ja ihmisten ulottuvilla paremmin kuin pitkään aikaan.
Rauhansopimus on helpottanut kuljetuksia jopa maan syrjäseuduille. Harvalla on kuitenkaan varaa ostaa tarvitsemaansa. Yli kaksi miljoonaa ihmistä on paennut sotaa maan sisällä ja jättänyt kaiken omaisuutensa taakseen. Etelä-Sudanissa inflaatio on vielä nostanut ruuan hinnan pilviin.
Tällaisessa tilanteessa avustusjärjestöt tukeutuvat yhä vahvemmin käteisavustuksiin. Esimerkiksi EU:n komission humanitaarisesta avusta noin 40 prosenttia, yhteensä 990 miljoonaa euroa, on käteisavustuksia. Apu annetaan joko rahana tai kuponkeina, joita voi käyttää tiettyihin tuotteisiin.
”Käteinen on sekä toimivampi että kustannustehokkaampi tapa tukea ihmisiä humanitaarisessa kriisissä”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun (KUA) humanitaarinen koordinaattori Moses Habib.
Päätelmää tukevat myös monet tutkimukset, joita aiheesta on tehty. Esimerkiksi Maailmanpankki ja YK suosivat käteisavustuksia humanitaaristen kriisien jälkihoidossa.
Yksinkertaisesti sanottuna käteistä jaettaessa entistä suurempi osa avusta menee suoraan sitä tarvitseville.
Esimerkiksi Etelä-Sudanissa ruoka pitää tuoda pääkaupunki Jubasta asti. Pelkästään varastointi, kuljetus ja kuljetuksen turvaaminen maksavat paljon, mikä pienentää perille menevän avun määrää. Matka Niiliä tai maanteitä pitkin kestää päiviä ja kuljetuksia saatetaan ryöstää.
Etelä-Sudanissa KUA on jakanut käteisavustuksia Jubassa, Old Fangakissa ja Yeissä.
Rahaa vastaanottavat etenkin yksinhuoltajaäidit. Keskiverto-perheessä on 6–7 henkilöä. Perheet saavat KUA:n hankkeen aikana kahdessa tai kolmessa erässä yhteensä 100–150 euroa. Jakelupäivänä perheen pää saapuu henkilökohtaisesti tunnistautumaan sormenjäljellään.
Avustuspäätöstä edellyttää tarkka tilannearvio siitä, miten käteisen jakaminen vaikuttaa markkinoihin ja kyläyhteisöihin. Kylän vanhimmat auttavat esimerkiksi arvioimaan, miten perheiden tilanteet eroavat toisistaan ja keneltä puuttuvat kaikki tukiverkot.
Kartoitus ottaa huomioon myös lieveilmiöitä. Niitä voivat olla riita rahan käytöstä perheen sisällä tai kateellinen naapuri. Niinpä rahaa jaettaessa pyritään välttämään tilanteita, joissa kahdesta rinnakkain asuvasta perheestä toinen saa apua ja toinen ei.
Suurin haaste onkin valita, kuka saa apua. Old Fangakissa KUA on tukenut tuhatta perhettä, mutta käytännössä kaikki 50 000 ihmistä ovat kärsineet sodasta. Moni apua tarvitseva perhe jää ilman tukea.
Suurella määrällä käteistä, joka jaetaan kerralla, voi olla myös kielteisiä vaikutuksia markkinoihin. Vaarana on inflaatio tai se, että jakelusta kuulleet kauppiaat nostavat hintoja.
Tilanteen välttämiseksi KUA seuraa rahan käyttöä jakelun jälkeen yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. Tarkkailu osoittaa, että yli puolet rahoista käytetään ruokaan ja esimeriksi lasten vanhemmat saavat itse päättää, että heidän lapsensa syövät mahdollisimman monipuolisesti.
Huomattavan moni maan sisäinen pakolainen käyttää avustuksia majoituksensa rakentamiseen. Moses Habib kertoo esimerkin äidistä, joka asui lapsineen toisen perheen pihalla ja joutui heidän kaltoin kohtelemakseen. Käteisavustuksilla hän pystyi rakentamaan perheelleen oman savimajan.
Parhaassa tapauksessa käteinen ennaltaehkäisee niin kutsuttua apuriippuvuutta. Säännöllisen ruoka-avun vastaanottaja ei välttämättä saa mahdollisuutta auttaa itseään ja tottuu tilanteeseen, jossa hän vastaanottaa tavaroita. Rahalla hän voi itse suunnitella elämäänsä.
Moni myös säästää rahoja pahan päivän varalle. Esimerkiksi viljelijät laittavat rahaa talteen selviytyäkseen huonosta satokaudesta. Jotkut ostavat siemeniä viljelyyn tai vuohia tuottamaan perheelle maitoa.
On tärkeää, että käteisen vastaanottajaa eivät sido mitkään ehdot.
”Meille tärkeintä on, että ihmisillä on mahdollisuus priorisoida omia tarpeitaan sen sijaan, että annamme heille, mitä luulemme heidän tarvitsevan”, Habib sanoo.
Yei oli Etelä-Sudanin toiseksi suurin kaupunki, ennen kuin sisällissota pakotti asukkaat pakenemaan naapurivaltioihin vuonna 2016. Kolme vuotta myöhemmin olot Ugandan pakolaisasutusalueilla sekä toivo rauhasta on houkutellut ihmisiä palaamaan.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) laajentaa työtään Etelä-Sudanissa sisällissodan repimälle Equatoria-alueelle. Taistelut ovat vaikuttaneet voimakkaasti Yein kaupunkiin vuodesta 2016 lähtien.
Etelä-Sudanin vilja-aittana tunnettu Yei oli aiemmin tärkeä kaupankäynnin keskus, josta toimitettiin ruokaa pääkaupunki Jubaan sekä muualle maahan, KUA:n työntekijä ja uuden kenttätoimiston johtaja David Oliver Taban kertoo.
Kolme vuotta sitten alkanut sisällissota pakotti ihmiset luopumaan kodeistaan ja jättämään peltonsa lakastumaan. Tänä vuonna turvallisuustilanne maassa on kuitenkin alkanut tasaantua, ja monet ovat alkaneet miettiä paluun mahdollisuutta.
”Palaajat löytävät omaisuutensa tuhoutuneena tai ryöstettynä. Jos he päättävät jäädä, he tarvitsevat tukea rakentaakseen elämänsä ja elinkeinonsa uudelleen”, Taban sanoo.
Yei tyhjeni asukkaista lähes täysin taisteluiden levittyä kaupunkiin kesällä 2016. Suurin osa pakeni sotaa naapurivaltioihin.
Tilanne edelleen epävakaa, paluu jokaisen oma päätös
Ilmassa on ollut varovaista optimismia syyskuun 2018 rauhansopimuksen jälkeen, mikä on houkutellut ihmisiä palaamaan entisille asuinsijoilleen. Toisaalta moni ei näe paluulle vaihtoehtoa, sillä olot Ugandan pakolaisasutusalueilla ovat huonontuneet. Palaajat ovat kertoneet ruoka-annosten pienenemisestä sekä heikoista toisen asteen koulutuksen mahdollisuuksista.
“Palaajat ovat ihmisiä, jotka ovat tottuneet viljelemään suuria peltoja entisessä kotimaassaan. Ugandassa heille annetut maatilkut ovat todella pieniä ja työllistymismahdollisuudet harvassa”, Taban sanoo.
Kaupankäynti on alkanut vilkastua uudelleen Yein keskustassa. Maissia ja vihanneksia viljellään laajalti, ja hallituksen mukaan tiet alkavat olla turvallisia ruoan kuljettamiselle.
Viljely kuitenkin rajoittuu edelleen kaupungin välittömään läheisyyteen. Rauhansopimuksesta kieltäytyneet aseistetut joukot ovat läsnä ympäröivissä kylissä. Väkivaltaisuuksia ja ryöstöjä tapahtuu yhä. YK:n pakolaisjärjestö näkee tilanteen edelleen liian riskialttiina, eikä suosittele alueelle paluuta.
Myös KUA:n humanitaarisen avun koordinaattori Moses Habibin mukaan turvallisuustilanne on arvaamaton.
“Paluu Yeihin on jokaisen oma päätös, mutta KUA:n täytyy olla siellä missä apua tarvitaan. Odotamme ihmisten palaavan runsaslukuisina vuoden loppuun mennessä”, Habib sanoo.
Yein kenttätoimisto aloittaa toimintansa neljän työntekijän voimin.
KUA:n työ laajenee nopeasti
KUA aloitti ensimmäisen hankkeensa Yeissä vuonna 2017. Silloin 1620 perheelle jaettiin käteisavustuksia ulkoministeriön tuella. Avustuksen ansiosta perheet pystyivät ostamaan ruokaa markkinoilta, mikä elvytti samalla paikallista elinkeinonharjoittamista.
Uusia käteisavustuksia aletaan jakaa elokuussa Islannin Kirkon Ulkomaanavun rahoituksella. Tavoitteena on avustaa tuhansia perheitä asettumaan alueelle sekä ylläpitää paikallista elinkeinoa. KUA valitsee avunsaajiksi haavoittuvimmassa asemassa olevat perheet, pyrkien auttamaan ensisijaisesti yksinhuoltajaäitien perheitä.
”Tuki auttaa palaajia ruokkimaan perheensä, rakentamaan kotinsa sekä käynnistämään liiketoimintansa”, Habib sanoo.
“Suunnittelemme työmme laajentamista lähiaikoina myös laajempaan toimeentulon tukemiseen ja rauhan rakentamiseen. Yhteisö tarvitsee sovintoa, sillä konflikti on asettanut monet toisiaan vastaan.”
Etelä-Sudanin al-Sudd on yksi maailman suurimmista suoalueista. Vaikeakulkuinen alue on tarjonnut turvasataman sotaa paenneille. Sodan ankeimpina hetkinä kahlattiin krokotiilien ja käärmeiden pelossa halki hetteikköjen ja syötiin lumpeen hedelmää pahimpaan nälkään.
OLD FANGAK, ETELÄ-SUDAN.Pienet, lupaavasti versovat mangopuut Samuel GonyGorin ruukuissa ovat suoranainen ihme, sillämaaperä rakoilee mosaiikiksi 50-vuotiaan viljelijän tilaa ympäröivässä maastossa, jaOld Fangakin lähes 40-asteinen helle on päiväsaikaan sietämätön.
Samuel kastelee viljelmäänsä vedellä viereisestä Zeraf-joesta. Poljettava vesipumppu, vaikka sillä onkin hikistä polkea, pitää yllä hänen toivoaan onnistuneesta sadosta.Mangot vaativat huolenpitoa, ja ilman vesipumppua viljelystä ei tulisi kuivan kauden aikana mitään.
”Saan satokausina paljon myytyä markkinoilla, ja säästöilläni perheeni syö kaksi hyvää ateriaa päivässä. Tulot riittävät myös lasten vaatteisiin.”
Fangak sijaitsee pohjoisessa, lähellä Sudanin rajaa. Viime syksynä neuvoteltu rauha toteutuu täällä, mutta maaperä on armoton ja viljely on vaikeaa.Maan eteläosissa, päiväntasaajalla sijaitsevaaEquatorian aluetta sanotaan puolestaan Etelä-Sudaninvilja-aitaksi ja sieltä on kotoisin sanonta: Jos heität maahan siemenen, siihen kasvaa jättimäinen mangopuu. Viljelijät ovat kuitenkin kaikonneet Equatoriastasiellä yhä jatkuvientaisteluiden takia.
Samuel Gony Gory kasvattaa mangopuita.
Samuelista huokuu itsevarmuus, jonka pystyy aistimaan henkilöstä, joka on selättänyt kaikkein pahimman. Hänen perheensä todisti Etelä-Sudanin sisällissodan tuskallisimpia vaiheita. Kaksi vuotta sitten he olivat keskellä taisteluiden aiheuttamaa nälänhätää Bentiun pikkukaupungissa, naapuriosavaltiossa Unity Statessa.
”Siellä ei ollut yhtään mitään syötävää. Ensin lopetin viljelyn, kun ammuskelua oli niin usein. Sitten sukulaisiamme alkoi kadota ja päätimme etsiä turvaa täältä”, Samuel kertoo.
Vesipumppu kiinnostaa kylän nuorimpia.
Al-Suddin suoalueon yksi maailman suurimmista. Suon nimi tarkoittaa arabiaksi estettä. Suo on niin vaikeakulkuinen, että kun tutkimusmatkailijat aikoinaan etsivät Valkoisen Niilin lähteitä, he juuttuivat al-Suddin hetteikköihin.
Old Fangak taas on vanha brittiläinen varuskuntakaupunki, jonka vanhat rakennukset ovat tuhoutuneet sisällissodassa. Väestö on suurimmaksi osaksi nuer-heimoa, presidentti Salva Kiirin edustaman dinka-heimon verivihollisia.
Old Fangakista tuli sisällissodan aikana pakolaisten turvasatama. Vuonna 2013 asukkaita oli 5 000, viime vuonna jo lähes 50 000.
Sotilaat eivät katsoneet vaivan arvoiseksi uhmata suota, jonka uumeniin pääsee vain veneellä Valkoisen Niilin Zeraf-nimisen sivujoen kautta tai lentäen – paitsi jos pakenee henkensä edestä. Taisteluilta ja nälänhädältä turvaa hakeneet perheet ovat karistaneet sotilaat kannoiltaan tarpomalla suon halki krokotiileista ja myrkyllisistä käärmeistä huolimatta.
Syvimmistä kohdista aikuiset kantoivat lapsia olkapäillään.
”Pahinta pakomatkalla oli nälkä”, Samuel kertoo. Hänen perheensä selvisi kuukauden matkasta syömällä lumpeiden hedelmiä.
”On vaikea tietää, kuolivatko he nälkään vai luoteihin.”
”Moni samaan aikaan paennut oli nähnyt nälkää niin pitkään, että heidän voimansa hiipuivat. Jouduimme jättämään ihmisiä jälkeemme, kun sotilaat löysivät meidät kerta toisensa jälkeen”, Samuel muistelee.
”On vaikea tietää, kuolivatko he nälkään vai luoteihin.”
YK julisti kesäkuussa 2017 nälänhädän loppuneeksi, mutta ruokatilanne on sen jälkeen vain pahentunut.
Helmikuussa 2019 YK arvioili kuuden miljoonan ihmisenelävän akuutissa ruokapulassa. Se on puolet Etelä-Sudanin väestöstä. Noin 1,5 miljoonaa on nälänhädän partaalla.
”Rauha on edellytys tilanteen paranemiselle”, KUA:n humanitaarisen työn koordinaattori Moses Habib sanoo. Rauhansopimus on herättänyt optimismia, mutta kotinsa jättäneet ihmiset eivät vielä uskalla palata.
Samalla kansainvälinen apu vähenee uhkaavasti.
”Omavaraisen ruuantuotannon aloittaminen vaatii aikaa.Ruoka-apu on yhä elintärkeä, jotta ihmiset jaksavat ajatella pitemmälle kuin seuraavan päivän ateriaansa”, Habib sanoo.
Nyarom Jiech Chuol on seitsemän lapsen yksinhuoltaja.
Aamupäivällä Zeraf-joen veneliikenne suuntaa kohti Old Fangakin keskustan markkinoita.
Kanootit on veistetty kookospuun rungosta. Ruoho suojaa arvokasta kalansaalista auringolta. Kala on halvempaa kuin lihaa, eikä saalis aina pääse perille ennen kuin se on myyty.
Seitsemän lapsen äiti NyaromJiechChuol ostaamarkkinoilta kotiin nipun tilapia-kaloja noin kahdella eurolla.
”Elätän lapsiani keräämällä polttopuita ja nukun yöni rauhassa, ilman ammuskelua”, Nyarom sanoo. Hän pakeni nälänhätään johtaneita taisteluita Bentiumista.
Vedenkestävistä pressuista ja bambusta kyhätyt majat kuvastavat alueen väestöä. Moni maan sisäisistä pakolaisista käyttää avustusjärjestöjen jakamia pressuja, paikallisilla on ruoho- tai peltikatot.
KUA on Suomen ulkoministeriön rahoituksella tukenut 1 000 viljelijää ja 500 kalastajaa Old Fangakin alueella siemenillä, vesipumpuilla, verkoilla, koukuilla ja koulutuksella. Lisäksi 1 000 perhettä on saanut käteisavustuksia.
KUA tukee Fangakissa myös 30 koulua, joissa on yli 16 000 oppilasta.
Sodan seuraukset näkyvät torilla.Vihannesten tarjonta on seuraavaa satoa odotellessa olematon. Sipulit maksavat puoli euroa kappaleelta. Ennen sotaa eurolla sai riittävästi ruokaa perheelle päiväksi, nyt hinnat ovat kymmenkertaiset. Ruokatuotanto on liian vähäistä, inflaatio hallitsematonta ja tuontiruoka kallista.
Nyarom on saanut Kirkon Ulkomaanavulta käteisavustuksia joka kolmas kuukausi. Reilulla 50:llä eurolla saa vaihtelua lasten ruokavalioon. Nyarom kertoo vahvalla äänenpainolla nähneensä omin silmin, mistä ruokapula alkoi.
”Siitä, kun jouduimme eroon viljelmistämme ja eläimistämme. Sekä karjaa että ihmisiä poltettiin elävältä savimajoihin”, hän sanoo.
Elizabeth Gal on tunnollinen viljelijä.
Old Fangak on eristyksensä vuoksi riippuvainen tavarakuljetuksista, jotka saapuvat Niiliä pitkin pääkaupungista Jubasta. Ennen syyskuun rauhansopimusta hyödykkeet jäivät usein matkan varrella tarkastuspisteisiin.
Nyt väylää on helpompi kulkea. Ruokaa on silti vielä liian vähän, koska Equatoriassavielä soditaan.
Equatorian elpyminen on Habibin mukaan ratkaisevaa. Nyt yli miljoona ihmistä on paennut alueelta rajan yli Ugandaan, ja rauhansopimuksen allekirjoittamatta jättäneet osapuoletjatkavat taisteluita.
”Ilman rauhaa ihmiset eivät palaa viljelmilleen, ja ilman ruokaa rauha ei ole vakaalla pohjalla”, Habib sanoo.
Niilin kuljetusten mukana on kuitenkin tullut lisää siemeniä ja työkaluja viljelijöille. Samuelin viljelmän naapurissa 43-vuotias Elizabeth Gal odottaa uutta vesipumpun letkua.
Hänen viljelmänsä uomat ovat kuin viivoittimella vedetyt, mutta pelto on rutikuiva ja rakoileva, koska letku on liian lyhyt yltääkseen joesta pellolle.
”Kunhan minulla on siemenet ja työkalut, pystyn mihin tahansa”, Elizabeth vakuuttaa.
Eteläsudanilainen Moses Ludoru on innostanut järjestökollegoitaan liikkumaan.
Aamu sarastaa Etelä-Sudanin Piborissa ja KUA:n toimiston kylpyhuoneesta kuuluu tietokoneen käynnistymisestä ilmoittava Windows-tunnari.
Lenkkisortseihin ja hihattomaan paitaan sonnustautunut Moses Ludoru asettaa tietokoneensa vessanpöntön kannelle ja klikkaa auki kansion nimeltä aerobic. Kohta ruudulla pyörii animoitu liikuntatunti. Kylpyhuone on ainoa tila, jossa jumppaaminen ei häiritse muita pienessä toimistossa, joka toimii myös työntekijöiden kotina.
Ludoru seuraa tunnollisesti amerikkalaisen liikuntaohjaajan ohjeita popmusiikin tahdissa. Paljaat jalat läpsyvät kivilattialla ja käsien liikerata sopii juuri ja juuri ahtaaseen tilaan. Hiki virtaa.
Ludoru toistaa noin tunnin mittaisen session joka arkipäivä.
”Liikunta virkistää mieltä ja auttaa keskittymään työhön heti aamusta”, hän sanoo.
Terve kuin pukki
Ludoru vastaa KUA:n talousasioista Piborissa, joka on yksi KUA:n kolmesta kenttätoimistoista Etelä-Sudanin pääkaupunki Juban ulkopuolella. Konfliktiherkän alueen arki kaukana omasta perheestään on vaativa etenkin henkisesti.
”Turvallisuustilanne on aina arvaamaton ja stressiä on purettava johonkin. Lisäksi todistamme jatkuvasti vaikeita ihmiskohtaloita”, Ludoru sanoo.
”Liikunnan lisäksi kasvatan sadekauden aikana vihanneksia. Puutarhatöihin menee noin tunti päivässä.”
Piborin rauhoituttua KUA:n rauhantyön seurauksena Ludoru on myös käynyt juoksulenkeillä, mutta alussa liikunta pysyi salassa kylpyhuoneen uumenissa.
Ludorun urheilullinen kehonrakenne on kuitenkin herättänyt mielenkiintoa useamman järjestön samalla alueella asuvissa kollegoissa. Etenkin siksi, että hän on jatkuvasti terve.
”En ole ollut kipeänä kahteen vuoteen. Kaikki kysyvät, miten se on mahdollista ja silloin kutsun heidät mukaan liikkumaan”, Ludoru sanoo ja hymyilee.
”Alku on aina vaikea, mutta lopulta liikunta koukuttaa.”
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
