Maaseutukylissä ratkaistaan, miten Somalimaa selviää kuivuudesta.
SOMALIMAA. Kameli kumartuu etsimään lehtiä pensaista, jotka vielä jaksavat kasvaa kuivassa maassa. Se näyttää jättiläiseltä kitukasvuisen pensaikon keskellä aavikoituneella savannilla.
Somalimaassa kamelit ovat henkivakuutus. Onneksi 51-vuotiaalla Rajid Ibrahimilla on niitä monta. Hän on vaikutusvaltainen mies ja alaklaaninsa johtaja Baha Dhamalain kylässä Gunburahan alueella keskisessä Somalimaassa.
”Viime vuonna haimme vettä 15 kilometrin päästä kylästämme. Kävelytimme kaikki vuohet ja kamelit lähimmälle toimivalle vesisäiliölle. Matka kesti koko päivän”, Ibrahim kertoo.
Baha Dhamalain kylän kaikki 10 000 asukasta saavat elantonsa karjasta. Juuri sen kaltaisissa kylissä ratkaistaan, miten Somalimaa selviää kuivuudesta.
Kuivuus tappaa karjan
Tavallisesti Somalimaassa on kaksi vuotuista sadekautta. Kevätkesällä sataa kolme kuukautta ja syys-lokakuussa hieman lyhyemmin. Jos vesi saadaan talteen ja ohjattua pelloille, sateet riittävät ruokkimaan väestön.
Viimeisen parin vuoden aikana on kuitenkin satanut poikkeuksellisen vähän. Kuivuuteen on monta syytä.
El Niño -ilmiö oli voimakkaimmillaan vuoden 2016 alussa. Se muutti Tyynenmeren pintaveden lämpötiloja ja vaikutti sääoloihin kaikkialla maailmassa.
Afrikassa seuraukset tuntuivat eniten mantereen itäosassa, kuten Somalimaassa. Kausisateet viivästyivät tai jäivät kokonaan tulematta.
Samaan aikaan ilmastonmuutos on pahentanut kuivuutta. Vuosi 2016 oli lämpimin maailman mittaushistoriassa.
Myös ihminen on lisännyt toimillaan eroosiota eli maan kulumista.
Somalimaa
- Somaliasta vuonna 1991 irtaantunut tasavalta, jonka itsenäisyyttä ei ole kansainvälisesti tunnustettu.
- Väkiluku 3,5 miljoonaa, joista puolet paimentolaisia.
Somalimaan maaseudulla puut ja pensaat päätyvät polttopuuksi tai hiileksi. Karja kaluaa viimeisetkin ruohonkorret. Eroosio pahenee, koska ilman kasvillisuutta vesi ei sitoudu maaperään vaan huuhtoo ravinteet mukanaan.
Somalimaassa kuivuus on koetellut pahimmin maan itäosaa, joka on muuttunut hiekka-aavikoksi. YK:n mukaan sadat tuhannet ihmiset tarvitsevat humanitaarista apua. Lisäksi 70 prosenttia karjasta on kuollut.
Vesi valuu talteen
Baha Dhamalain kylässä sadevettä riittää sekä ihmisille että kameleille. Kuvassa Abdi Muse, joka vastaa vesisäiliön ylläpidosta.
Viime lokakuussa Bahai Dhamalin kylä perusti ryhmän pohtimaan keinoja, joilla se voi varautua kuivuuteen. Ryhmä koostui yhteisön tärkeimmistä luottohenkilöistä.
Se päätti kunnostaa aiemmin rikkoutuneet sadevesisäiliöt jokaiselle kylän neljälle alaklaanille.
Baha Dhamalain kylässä sadevettä riittää sekä ihmisille että kameleille. Kuvassa Abdi Muse, joka vastaa vesisäiliön ylläpidosta.
”Syksyllä satoi vain yhtenä päivänä, mutta onneksi kaksi vesisäiliötä oli juuri saatu korjattua”, Rajid Ibrahim kertoo.
Sade täytti molemmat 16 000 litran vesisäiliöt. Ensimmäiset viisitoista minuuttia vettä juoksutettiin säiliöiden läpi, jotta niihin ei olisi jäänyt maasta irronnutta humusta.
Sen jälkeen jokainen pisara kerättiin talteen.
”Nyt meidän ei tarvitse huolehtia vedestä, ja karjan voi juottaa säiliön vieressä”, Ibrahim sanoo ja nostaa vettä eläinten juottoastiaan.
Ibrahim on vastuussa yhdestä kylän vesisäiliöstä.
Säiliöiden valmistumisen jälkeen kylässä on ryhdytty säännöstelemään vedenkäyttöä. Perheet saavat noutaa vettä 40 litraa päivässä. Yli kymmenhenkisten perheiden kiintiö on 80 litraa. Tavoite on, että yhdestä 16 000 litran säiliöstä riittää vettä kolmeksi kuukaudeksi.
Suvulle viimeinen pisara
Lokakuun sateen jälkeen Bahai Dhamaliin on saapunut kylän ulkopuolisia vedenhakijoita karjansa kanssa. Se vaikeuttaa veden säännöstelyä.
”Vettä on annettava kaikille, jotka sitä pyytävät. Ihmiset uskovat, että muuten sukua uhkaa kirous”, kertoo Assad Ibrahim Adam.
Oman suvun jäsenelle annetaan viimeinenkin vesipisara, mutta kilpailevan klaanin jäsen saattaa jäädä ilman.
Kirous ei välttämättä koske kaikkia: oman suvun jäsenelle annetaan viimeinenkin vesipisara, mutta kilpailevan klaanin jäsen saattaa jäädä ilman.
Pahimmassa tapauksessa tuntematon vieras kohtaa väkivaltaa. Näin on käynyt aiemmin.
”Olemme varautuneet yhteenottoihin. Kierrämme kylässä kertomassa vieraista vedenhakijoista, joita pitää kohdella ystävällisesti. Tärkeintä on, että johtajat näyttävät hyvää esimerkkiä”, Adam sanoo.
Heikoimmassa asemassa ovat ihmiset, jotka ovat kuivuuden takia lähteneet kotiseudultaan. Ilman lähistöllä asuvaa sukua he eivät saa mistään vettä eivätkä ruokaa.
Bahai Dhamaliinkin on tullut vedenhakijoita, joilla ei ole kylään mitään siteitä.
”Parasta olisi, että kuivuuden aikana ihmiset voisivat jäädä kotikyliinsä”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva.
”Silloin vältyttäisiin tartuntataudeilta, kuten ripulilta. Ne leviävät, kun ihmiset käyttävät vieraita vesisäiliöitä. Tämä edellyttää, että Somalimaan maaseudulla parannetaan vesihuoltoa ja mahdollisuuksia tehdä työtä”, Alajarva toteaa.
Teksti: Satu Helin
Kuvat: Ville Palonen
Kirjoittaja vieraili Somalimaassa Kirkon Ulkomaanavun uutistuottajana. Juttu on julkaistu ensin Kehitys-lehden numerossa 1/2017.
Somalimaata vaivaa kuivuus – taas. Kuivuutta aiheuttava El Niño -ilmiö toistuu Afrikan sarven rannikolla säännöllisesti. Onko köyhällä maalla mitään mahdollisuutta varautua kuivuuteen niin, että sateeton kausi ei aina merkitsisi maailmanloppua?
Teksti: Satu Helin, Kuvat: Ville Palonen
Somalimaan aavikoituvalla savannilla keinuen kävelevä kameli tuo mieleen dinosauruksen. Vaaleat eläimet näyttävät jättiläismäisiltä kumartuessaan etsimään viimeisiä lehtiä niistä pensaista, jotka jaksavat kuivassa maassa kasvaa.
Pitkistä kuivista jaksoista kärsivässä Somalimaassa kamelit ovat henkivakuutus. Baha dhamalain kylässä Gunburahan alueella asuvalla Rajid Ibrahimilla, 51, on onnekseen niitä monta. Hän on vaikutusvaltainen mies ja alaklaaninsa johtaja.
”Jouduimme vielä viime vuonna hakemaan vettä 15 kilometrin päästä. Sinne oli myös kävelytettävä kaikki vuohet ja kamelit, jotta ne saivat juodakseen. Matka kesti koko päivän, sillä eläimiä ei voi pakottaa juoksemaan koko matkaa. Erityisesti vuohet kulkevat miten sattuu. ”
”Välillä lapseni kävivät hakemassa vettä vain kamelien kanssa, koska ne ovat nopeita. Juotimme vuohet kotona. Silloin puoli päivää saattoi riittää.”
Baha dhamalai on yksi niistä sadoista kylistä, jotka ovat kärsineet Somalimaassa vallitsevasta kuivuudesta. Viimeisen kolmen vuoden aikana sateet ovat jääneet vähäisiksi. Kuivuuden vuoksi kaikkiaan yli miljoona ihmistä oli Somalimaan viranomaisten mukaan humanitaarisen avun tarpeessa vuoden 2016 lopussa.
Ympäri itäistä Afrikkaa kärsitään tällä hetkellä pahimmasta kuivuudesta vuosikymmeniin.
Kuivuuden selättäminen vaatii yhteistyötä
Baha dhamalain kylänraitti on parisataa metriä pitkä. Sen varrella on muutama matala talo, joiden katot on peitetty oksilla. Joukko miehiä pureskelee khat-huumetta niiden varjossa. Muut rakennukset ovat värikkäillä kankailla päällystettyjä majoja. Kylän suurin rakennus on vaaleanpunainen moskeija.
Silti täällä on kymmenentuhatta asukasta. Saman verran kuin Hämeenkyrössä tai Maarianhaminassa. Lähimpään kaupunkiin on parin tunnin automatka, jos siis sattuu autokyydin saamaan. Asukkaat ovat täysin riippuvaisia karjasta. Nytkin moni on siirtänyt asumustaan kauemmas kylästä paikaan, jossa eläimille on enemmän syötävää.
Juuri tällaisissa kylissä ratkeaa se, miten Somalimaa jatkossa tulee toimeen kuivuuden kanssa.
”Kylän päälliköstä riippuu, tekeekö kylä mitään kuivuuteen varustautumiseksi ja siitä aiheutuvien ongelmien ennalta ehkäisemiseksi” sanoo Kirkon Ulkomaanavun Somalimaan hankkeiden seurannasta ja valvonnasta vastaava päällikkö Jimale ali Nour.
Päälliköt käyttävät kylissä suurinta valtaa parin tärkeimmän klaanijohtajan kanssa. Kuivuuden selättäminen vaatii kuitenkin yhteistyötä koko kylältä. Kuivuus vaikuttaa eri tavalla karjankasvattajiin ja viljelijöihin, eri tavalla miehiin ja kodinhoidosta naisiin. Harva päällikkö haluaa silti kysyä neuvoja saati jakaa valtaansa.
”Tyypillinen ajatusmaailma on, että ihminen kohtaa kriisin yksin. Ei ajatella, että kuivuus on koko kylän ongelma vaan sitä pidetään jokaisen henkilökohtaisena ongelmana.”
Somalimaassa maata pyritään suojelemaan aitaamalla suuria alueita, joille ei saa mennä.
Vesisäiliöt keräävät vähäisenkin sadeveden
Selviytyminen voi olla kiinni hyvin pienistä asioista. Esimerkiksi vesisäiliöistä.
Bahai dhamalissa ryhdyttiin vuosi sitten yhdessä miettimään, miten kuivuuteen voisi varautua. Ryhmälle annettiin jopa nimi, kriisien torjumisen komitea. Käytännössä se koostui sukujen ja alaklaanien vanhimmista ja luotetuista henkilöistä.
Ryhmä päätti, että ensimmäiseksi on kunnostettava sadevettä keräävät vesisäiliöt. Kylässä ei ollut yhtäkään ehjää. Niitä haluttiin neljä, yksi jokaisen kylän neljän alaklaanin tarpeisiin.
”Kun sateet viime vuonna alkoivat, kenelläkään ei ollut täällä tarpeeksi vettä”, Rajid Ibrahim kertoo.
Ei edes hänen omalla perheellään, vaikka hän kuuluu kylän varakkaimpiin ihmisiin.
Nyt kaksi säiliötä on valmistunut, ja kaksi muuta on muutaman päivän työtä vaille valmiita.
”Syksyn sadekaudella satoi yhden päivän. Onneksi olimme saaneet kaksi säiliötä juuri valmiiksi. Olimme hyvin onnekkaita. Saimme kaiken veden talteen”, Ibrahim sanoo.
Vain päivän kestänyt sade riitti täyttämään noin 16 000 litran vesisäiliön. Vesijohtona toimii alamaastoon kaivettu pitkä oja. Ensimmäisen viidentoista minuutin aikana veden annetaan virrata säiliön läpi, jotta säiliöön ei päädy maasta irtoavaa humusta. Sen jälkeen jokainen pisara kerätään talteen.
”Ero viime vuoteen on valtava. Meidän ei tarvitse huolehtia vedestä, ja karjan voi juottaa suoraan tässä vieressä”, Ibrahim sanoo samalla kun nostaa vettä eläinten juottoastiaan. Hän vastaa alaklaaninsa johtajana vesisäiliön kunnossapitämisestä ja valvomisesta.
Kirkon Ulkomaanavun tuella on Somalimaassa rakennettu kaatopaikkoja ja jätekuoppia, jotta roskat eivät leviäisi muun muassa juomaveteen.
Väkivallan mahdollisuuteen varauduttu
Säiliöiden myötä kylässä on ensimmäistä kertaa koskaan sovittu veden säännöstelystä. Yksi perhe saa nostaa päivässä noin 40 litraa. Samaan aikaan tavallinen suomalainen kuluttaa keskimäärin 150 litraa päivässä. Jos perhe on oikein iso, siis noin kymmenhenkinen tai suurempi, säiliöstä saa nostaa noin 80 litraa päivässä. Tällä tavoin yhden säiliön veden on tarkoitus riittää kylän asukkaille kolmeksi kuukaudeksi.
Veden säännöstelyä ei varsinaisesti vahdita, mutta säiliöiden kansiin on asennettu lukot.
Samaan aikaan tieto uudesta vedenottopaikasta on alkanut levitä. Vieraita vedenhakijoita karjoineen on saapunut heti lokakuun sateesta lähtien.
”Tämä vaikeuttaa säännöstelyä, koska veden käyttäjien määrä riippuu myös siitä, kuinka kuivaa muualla on ja kuinka hyvin muissa kylissä kuivuuteen varaudutaan.”
”Mutta vettä on annettava kaikille niille, jotka pyytävät, sillä muuten koko sukuasi uhkaa kirous”, sanoo toisesta vesisäiliöstä vastaava Assad Ibrahim Adam, 45. ”Moni uskoo siihen täällä.”
Farhan Ahmed, 20, ottaa vettä kaivosta.
Toistaiseksi veden jakaminen on sujunut rauhallisesti. Kun säiliön vedenpinta laskee, väkivallan mahdollisuus kasvaa.
Niin on käynyt ennenkin.
”Tällä kertaa olemme varautuneet. Muutamat meistä kiertävät kylän alueella kertomassa, että odotamme vieraita vedenhakijoita ja että heitä pitää kohdella ystävällisesti”, sanoo kierroksia itsekin tekevä Assad Ibrahim Adam.
”Ihmiset ovat suhtautuneet hyvin. Erityisen tärkeää on, että johtajat näyttävät tässä asiassa hyvää esimerkkiä.”
Rauhan säilymiseen on paremmat mahdollisuudet silloin, kun kylään saapuva vieras kuuluu johonkin kylän alaklaaniin. Oman suvun jäsenelle annetaan vaikka viimeinen vesipisara. Suuren eläinlauman kanssa saapuva kilpailevan klaanin jäsen puolestaan saattaa jäädä ilman vettä tai jopa joutua väkivallan uhriksi.
”Pahimmassa asemassa ovat ne, joilla ei ole sukua missään muualla, mutta jotka kuivuus pakottaa lähtemään pois kotiseudulta. He eivät saa mistään vettä tai ruokaa. Ja silloin kun on kuivaa, näitä ihmisiä on paljon”, Jimale ali Nour sanoo.
Toinen ongelma vieraiden vesisäiliöiden käyttämisessä on eri bakteerikanta. Somalimaan itäosissa leviää jo ripuliepidemia.
Parasta olisi, jos ihmiset voisivat jäädä kotiseudulleen. Kuivuuden aiheuttama liikehdintä aiheuttaa enemmän uusia ongelmia kuin ratkoo entisiä. Siksi elämän perusedellytysten pitää olla kylissä kunnossa; että vesihuolto toimii ja töitä on tarjolla.
Anab Mohammed, 39, paimentaa vuohia naapurinsa Deqa Abdin, 45, kanssa keskellä tyhjää savanniaavikkoa. Samalla he etsivät polttopuita.
Kuivuutta aiheuttaa El Niño -ilmiö
Soramontun pohjaa muistuttava maisema ei muutu, vaikka matkaa on 200 kilometriä Buraon alueelle. Anab Mohammed, 39, paimentaa vuohia naapurinsa Deqa Abdin, 45, kanssa siellä, keskellä tyhjää savanniaavikkoa. Samalla he etsivät polttopuita. Niiden kerääminen on naisten vastuulla.
”Joka päivä tarvitaan ainakin kaksi tällaista isoa oksaa. Niiden etsimiseen voi mennä kolme tuntia”, Anab Mohammed sanoo ja nostaa harteilleen paksun, kuivuneen akaasiapuun oksan.
”Minulla on nyt 30 vuohta, mutta osa niistä sairastelee. Olen menettänyt kerran aiemmin kuivuuden takia kaikki vuoheni. Pelkään, että niin käy taas.”
Naiset hakevat perheilleen vettä noin puolen tunnin kävelymatkan päästä. Lähempänä sijaitseva vesisäiliö on ollut jo kuukausien ajan tyhjä.
”Vettä tarvitaan aina. Sitä kuluu ruuanlaittoon ja tiskaamiseen. Kun on pesupäivä, tarvitsen kaksinkertaisen määrän. Ennen jouduin tekemään kaksi matkaa. Nyt minulla on kottikärryt, joten saan pesupäivänäkin kanisterit kulkemaan kerralla”, Deqa Abdi sanoo.
Sadekausien rankkasateet voivat Somalimaassa kestää jopa viikkoja. Sellaisia ei ole moneen vuoteen nähty.
Kuivuutta aiheuttaa El Niño -ilmiö, eli meriveden lämpenemisestä Tyynellämerellä johtuva tuuliolojen ja merivirtojen muutos. Se toistuu 2–7 vuoden välein, mutta ilmiön voimakkuus vaihtelee.
Somalimaassa ilmiö on koetellut pahimmin maan itäosaa, joka on muuttunut hiekka-aavikoksi. Yli 60 prosenttia karjasta oli kuollut marraskuun 2016 loppuun mennessä.
Pahin kuivuus vuosikymmeniin
Kuivuus ja huono ravinto heikentävät vuohia. Kuolleita eläimiä jätetään usein teiden vierille Somalimaassa.
Kuivuus on kuin syöpä. Se kalvaa ja heikentää joka puolelta, kunnes vastustuskyvystä ei ole mitään jäljellä. Kun kasvit kuolevat, karjalle ei ole ruokaa. Kun ruokaa ei ole tarpeeksi, eläimet heikkenevät ja kuolevat. Ihmiset menettävät toimeentulonsa.
Karjan menettämisen jälkeen moni on alkanut valmistaa puuhiiltä. Sitä on myynnissä muuten autiolta näyttävien kylien raiteilla. Puuhiilen valmistus tuhoaa kasvillisuutta ja tekee paljaan maan alttiiksi eroosiolle. Kun lopulta sataa, vesi ei imeydy, vaan ravinnerikas maa valuu sen mukana pois.
Kuivuus heikentää selviytymismahdollisuuksia niin monin tavoin, että sen seurauksien korjaaminen on vaikeaa ja kestää kauan.
Ympäri itäistä Afrikkaa kärsitään tällä hetkellä pahimmasta kuivuudesta vuosikymmeniin. Yhteensä 12 miljoonaa ihmistä tarvitsee YK:n ruokaohjelman FAO:n mukaan ruoka-apua Etiopiassa, Keniassa, Somaliassa ja Somalimaassa. Somalia on julistanut kuivuushätätilan. FAO varoittaa, että pahin voi olla vielä edessä.
Erityisesti Afrikan sarven maissa ruokapula pahenee ja lisää karjaa kuolee kevätkuukausien aikana, kun perheet kamppailevat toistuvien kuivien kausien ja niiden aiheuttaman dominoefektin kanssa, se ennustaa.
Juuri nyt Baha dhamalin kylän läpi kulkee mies, joka laulaa kovaan ääneen. Päänsä päällä hänellä on juoma-astia, perässä noin kymmenen kamelin jono. Hän on viimeinen, joka tänään tulee juottamaan kameleitaan vesisäiliölle. Laulu on vanha kameleiden juottamislaulu. Kun mikä tahansa kameli kuulee sen, se tietää, että tiedossa on vettä, väittää Rajid Ibrahim.
Tiesitkö, kameli, sinua ympäröivät miehet, jotka ovat valmiit hakemaan sinulle vettä, laulu alkaa.
Hätäapua Etelä-Sudaniin ja puhdasta vettä Somaliaan ja Keniaan – osallistu keräykseen lahjoitussivuillamme. Lue lisää työstämme Somaliassa tästä.
Kirkon Ulkomaanapu työskentelee Somalimaassa kuivuuden vaikutusten ehkäisemiseksi kumppanijärjestönsä Candlelightin kanssa. Ulkomaanavun tuella rakennetaan ja kunnostetaan vesisäiliöitä, käymälöitä, suojattuja kaatopaikkoja. Lisäksi Ulkomaanapu auttaa toimeentulonsa menettäneitä jäämään kotiseudulleen tarjoamalla ihmisille työtä ja työkaluja. Hankkeita on rahoittanut myös Suomen ulkoministeriö.
Ulkomaanapu jakoi yli 3700 vuohta Somalimaan maaseudulla vuonna 2015. Nyt niitä on jo moninkertainen määrä.
Fadumo Mohammed Rooble, 50, johdattaa erilaisilla kankailla ja matoilla katettujen majojen välistä omalle takapihalleen Adow yururan kylässä keskellä Somalimaan maaseutua. Siellä, majojen keskellä määkii aitauksessa kymmenkunta erikokoista kiliä.
Ne ovat Mohammed Rooblen, hänen yhdeksän lapsensa sekä isänsä ja äitinsä toimeentulon peruspilari.
”Sain Kirkon Ulkomaanavulta 15 vuohta maaliskuussa 2015, nyt (joulukuussa 2016) niitä on jo 28”, Rooble iloitsee.
SOMALIMAA ON VIIME vuosina kärsinyt pahoista kuivuusjaksoista, minkä arvellaan johtuvan muun muassa merivirtoihin vaikuttavan El Niño -ilmiön voimistumisesta. Sadekausien sateet jäävät vähäisiksi tai jopa olemattomiksi. Kun ei sada, Somalimaan savannit muuttuvat kuivaksi hiekka-aavikoksi. Silloin edes sitkeiden vuohien on mahdotonta löytää ruokaa.
Muutama vuosi sitten Rooble totesi, että hän ei enää pysty elättämään perhettään kotikylässään. Oli pakko lähteä kaupunkiin. Buraoon oli noin päivän kävelymatka. Kaupunkielämä ei kuitenkaan vastannut odotuksia.
”Olimme hyvin köyhiä evakkoja. Emme saaneet kolmea ateriaa päivässä, eikä meillä ollut mitään toimeentuloa”, Rooble kertoo.
Hänen perheensä oli mukana niiden 250 perheen joukossa, joiden Kirkon Ulkomaanavun työntekijät arvioivat olevan erittäin vaikeassa asemassa Buraon alueella. Kaikille näille perheille annettiin pieni avustusrahasumma, työkaluja sekä – mikä tärkeintä – 15 vuohta kullekin.
YHTEENSÄ YLI 3700 VUOHEN jakaminen olisi iso projekti missä tahansa, saati sitten harvaanasutussa ja aavikoituvassa Somalimaassa. Silti se saatiin tehtyä vain kolmessa kuukaudessa. Vuohet tilattiin seitsemältä paikalliselta karjankasvattajalta. Erikseen valikoitiin nuoria ja kantavia eläimiä.
Vuohet kuljetettiin seitsemään eri paikkaan, joihin apua saavien perheiden edustajat saapuivat. Siellä vuohet asetettiin eri ryhmiin sen mukaan, kuinka hyväkuntoisia ja terveitä ne olivat. Sen jälkeen ne numeroitiin. Ihmiset saivat nostaa summassa itselleen ”lottonumerot”, joiden perusteella he saivat yhtä monta vuohta joka ryhmästä.
Avunsaajista 200 oli maan sisäisiä pakolaisia, jotka toivoivat mahdollisuutta palata kotikyliinsä. Rooble ja hänen perheensä pääsivät palaamaan, kun toimeentulo oli turvattu.
”Olin pitkään lamautunut ja väsynyt. Kun sain vuohet, oikein innostuin pitkästä aikaa”, hän kertoo silmät tuikkien.
”Nyt voin tarjota perheelleni kolme ateriaa päivässä ja voimme jopa säästää rahaa, jota saamme maidon myynnistä.”
Rooblen toiveissa on sekatavarakaupan avaaminen säästöjen avulla.
”Minä ja perheeni emme enää koe itseämme pakolaisiksi. Vaikka joskus on käveltävä vuohien kanssa etsimään parempia maastoja, en halua enää ikinä muuttaa.”
Maan sisäisten pakolaisten tukemista Somalimaassa on rahoittanut Suomen ulkoministeriö.
Teksti: Satu Helin
Kuva: Ville Palonen
”Näimme, kuinka naapurin tyttö kuoli raketti-iskussa kauppareissulla Sanaassa. Lapseni ovat nähneet painajaisia siitä lähtien”, kertoo Somalimaahan paennut Halimo Omar Mohammed.
Teksti: Satu Helin
Kuvat: Ville Palonen
Viime vuoden elokuussa Lul Muhammud, 49, seisoi tiskaamassa keittiössään Jemenin pääkaupungissa Sanaassa.
”Kun nostin katseeni, näin, että ikkunani edestä lensi ohjus. Koko talo tärisi. Mielessäni kävi kirkkaana ajatus: nyt kuolen.”
Jemenin sisällissota oli alkanut keväällä 2015, kun huthikapinalliset ajoivat silloisen hallituksen pois Sanaasta.
Muhammudin asuinalueella ilmaiskut olivat alkaneet keskikesällä.
”Ohjus ammuttiin mereltä, laivasta”, hän kertoo.
Ohjus osui naapuriin. Muhammud ei kuollut, mutta talon kattoon tuli halkeamia.
”Ajattelin, että me olemme seuraavat.”
Kapinallisten halussa pitämiä alueita vastaan on YK:n arvion mukaan tehty tuhansia ilmaiskuja. Niiden takana ovat hallitukselle uskolliset joukot sekä Saudi-Arabia liittolaisineen. Kaikkiaan väkivaltaisuuksissa on eri arvioiden mukaan kuollut ainakin 10 000 ihmistä maaliskuusta 2015 lähtien. Heistä noin 4 000 siviilejä.
Jemenistä syksyllä 2015 sotaa paennut Fosie Ibrahim Ali pitää Nasiib-nimistä sekatavarakauppaa Hargeisassa. Nimi tarkoittaa onnekasta.
Muhammud yritti myydä tavaroitaan. Niitä oli kertynyt. Somalimaan köyhältä maaseudulta kotoisin oleva Muhammud lähti noin kolmikymppisenä Jemeniin paremman elämän toivossa. Hän elätti itsensä lähinnä siivoojan töillä, kuten kymmenettuhannet Somaliasta ja Somalimaasta Jemeniin 1990- ja 2000-luvulla muuttaneet naiset.
Jemeniin on lähdetty Somaliasta paremman toimeentulon ja koulutusmahdollisuuksien perässä. Moni pakeni sinne Somalian julmaa sisällissotaa 1990-luvun alussa. Jemenissä asui ennen väkivaltaisuuksien alkua noin 250 000 somalialaistaustaista ihmistä. Nyt osa heistä joutuu lähtemään sodan jaloista toistamiseen.
Loppukesä 2015 oli Jemenissä vaikea. Kotoa pelotti poistua. Joka päivä ei saanut enää syödäkseen. Kolme päivää ohjusiskun jälkeen Muhammud luovutti. Kukaan ei halunnut ostaa mitään. Kadun varrella talojen ikkunat olivat rikki ja seinissä oli halkeamia, mutta talot olivat pystyssä – toistaiseksi. Ainakin kolme ihmistä oli kuollut. Muhammud oli nähnyt ruumiit kadulla.
”Kuulin, että lähellä asuinpaikkaani olisi ollut huthikapinallisten tukikohta. Ehkä siksi me olimme ilmaiskujen kohteena”, hän arvelee nyt pikkuruisessa lounaskeittiössään Somalimaan pääkaupungin Hargeisan laitamilla.
Taistelut ovat pahentaneet ruokapulaa jo ennestään hyvin köyhässä ja ruokatuonnista täysin riippuvaisessa Jemenissä. Maailman ruokaohjelman WFP:n mukaan yli 14 miljoonaa jemeniläistä on ruoka-avun tarpeessa. Joillakin alueilla ruokaa on saatavissa, mutta hinnat ovat kivunneet korkeiksi. Ilmaiskut pakottavat ihmisiä pysymään kotona.
Muhammud lähti Sanaasta mukanaan vain päällään olevat vaatteet ja sen verran rahaa, että se riitti juuri ja juuri laivalippuun. Hän liittyi noin sadan somalialaistaustaisen ihmisen joukkoon, joka pakeni yhdessä kohti Al Mukallan satamaa.
He matkustivat täpötäydellä laivalla Adeninlahden yli Somalimaahan. Aluksi satamaviranomaiset eivät halunneet antaa pakolaisia täynnä olevan laivan rantautua, vaan laiva jäi päiväksi jumiin merelle. Köyhällä, kuivuuden kanssa kamppailevalla Somalimaalla on vähän valmiuksia ottaa vastaan maahan pyrkiviä pakolaisia.
Halimo Omar Mohammed pakeni perheineen Jemenistä Hargeisaan viime vuoden elokuussa. ”Näimme, miten naapurin tyttö kuoli raketti-iskussa kauppareissulla. Lapset alkoivat nähdä painajaisia joka yö, he näkevät niitä vieläkin”, hän sanoo.
Jemenin sisällissota
Sisällissota alkoi maaliskuussa 2015, kun shiialaiset huthikapinalliset ajoivat silloisen hallituksen pois pääkaupungista Sanaasta.
20 kuukautta jatkuneen sisällissodan vuoksi lähes 19 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun tarpeessa.
Saudi-Arabia liittolaisineen tukee syrjäytetyn presidentin Abd-Rabbu Mansour Hadin joukkoja. Se on tehnyt kapinallisia vastaan tuhansia ilmaiskuja. YK:n arvion mukaan Saudi-Arabia liittolaisineen on vastuussa ainakin 2000 siviilin kuolemasta. Kapinallisten puolestaan väitetään saavan tukea Saudi-Arabian veriviholliselta Iranilta.
Jemenistä oli marraskuun loppuun mennessä paennut yli 180 000 ihmistä. Heistä yli 40 000 Somaliaan ja Somalimaahan.
Kirkon Ulkomaanapu auttaa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kanssa Jemenistä palaavia pakolaisia muun muassa tarjoamalla lyhyitä ammattikoulutusjaksoja ja tukea omien pienyritysten perustamiseen Somalimaassa.
Myös Halimo Omar Mohammed, 38 saapui Berberan satamaan laivalla. Hän sai Jemenistä mukaansa ainoastaan päällään olleet vaatteet ja 50 dollaria.
Berberan satamassa Omar Mohammed vietti ensin kuusi päivää siirtolaisjärjestö IOM:n väliaikaisessa vastaanottokeskuksessa. Sitten sieltä oli lähdettävä.
”Sanoin taksikuskille, että en tunne täältä ketään enkä tiedä, mihin voisin mennä. Kuljettaja sanoi, että et sinä tähän autoonkaan voi jäädä. Hän soitti lopulta tuttavalleen, joka otti minut ja nuorimmat lapseni luokseen ensimmäiseksi yöksi.”
Jemenistä on paennut pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan yli 180 000 ihmistä. Hargeisan markkinoilla sekatavarakauppaa pyörittävä Fosie Ibrahim Ali, 48, pitää yhteyttä Jemenissä yhä oleviin tuttaviinsa.
”Ihmiset kertovat ilmaiskuista ja kemiallisesta sodasta. Pahinta on huthikapinallisten miehittämillä alueilla. Kuulin vasta, että entisellä asuinalueellani vanhemmat ja kaksi lasta kuolivat, kun kaasukanisteri putosi talon katosta läpi. Ainoastaan perheen vanhin tytär selvisi.”
Juttu julkaistu Lännen median lehdissä 4.1.2017.