KUA:n rauhanverkoston johtaja nimettiin Yhdysvaltain kansainvälisen uskonnonvapauden komissioon
Tohtori Mohamed Elsanousin nimityksestä ilmoitettiin kesäkuun lopussa.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on nimennyt tohtori Mohamed Elsanousin Yhdysvaltain kansainvälisen uskonnonvapauden komissioon. Elsanousi on KUA:n perustaman Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkoston (Peacemakers Network) johtaja. Valkoinen talo ilmoitti Elsanousin nimityksestä 26. kesäkuuta 2024.
Mohamed Elsanousi.
Yhdysvaltain kansainvälinen uskonnonvapauskomissio (United States Commission on International Religious Freedom, USCIRF) on riippumaton, puoluerajat ylittävä muodostama Yhdysvaltain liittovaltion hallituksen komissio. Se perustettiin vuoden 1998 kansainvälisestä uskonnonvapaudesta annetulla lailla, ja komissio valvoo yleismaailmallista oikeutta uskonnon- ja uskonvapauteen ulkomailla. USCIRF seuraa uskonnonvapauden loukkauksia maailmanlaajuisesti ja antaa poliittisia suosituksia presidentille, ulkoministerille ja kongressille. Presidentti ja molempien poliittisten puolueiden kongressijohtajat nimittävät USCIRF:n komission jäsenet.
”Minulle on suuri kunnia saada presidentti Joe Bidenin nimitys Yhdysvaltain kansainvälisen uskonnonvapauskomission komissaariksi”, Elsanousi sanoo.
”Nimitys on osoitus siitä, miten tärkeää on edistää ymmärrystä ja kunnioitusta eri uskonnollisten yhteisöjen välillä kaikkialla maailmassa. Olen sitoutunut työskentelemään muiden komissaarien kanssa, jotta voimme puolustaa yleismaailmallista oikeutta kansainväliseen uskonnonvapauteen ja puolustaa niitä, jotka joutuvat vainon kohteeksi uskonsa vuoksi. Yhdessä voimme jatkossakin vaikuttaa merkittävällä tavalla rauhan ja uskonnonvapauden edistämiseen maailmanlaajuisesti”, Elsanousi pohtii.
”Uskonnon- ja vakaumuksenvapaus on tärkeä asia kaikille kaikkialla. Yhdysvaltain kansainvälisessä uskonnonvapauskomissiossa toimiminen ei ole kokopäiväinen tehtävä, ja siksi tohtori Elsanousi jatkaa kanssamme verkoston toiminnanjohtajana. Olemme ylpeitä voidessamme tukea tohtori Elsanousia tehtävässä ja uskomme, että siitä on hyötyä kaikille osapuolille”, kertoo Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Tomi Järvinen.
Vankka kokemus vähemmistöjen oikeuksien puolustajana
Mohamed Elsanousi on uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden verkoston toiminnanjohtaja. Aiemmin hän toimi uskontojen välisen toiminnan ja hallitussuhteiden johtajana Pohjois-Amerikan islamilaisessa seurassa (Islamic Society of North America). Elsanousi oli myös jäsenenä Yhdysvaltain ulkoministeriön uskonnon ja ulkopolitiikan työryhmässä, jossa hän antoi ulkoministerille suosituksia Yhdysvaltain hallituksen, kansalaisyhteiskunnan ja uskonnollisten toimijoiden välisen yhteistyön lisäämiseksi.
Elsanousi toimi on koordinoinut pöytäkirjoja kristittyjen, juutalaisten ja muiden uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien turvaamiseksi muslimienemmistöisissä yhteisöissä. Tämä johti Marrakeshin julistuksen hyväksymiseen, joka on tunnustetuin islamilainen teologinen asiakirja uskonnonvapauden puolesta.
Elsanousi on myös Shoulder to Shoulder -järjestön perustajajäsen ja YK:n moniuskonnollisen neuvoa-antavan toimikunnan toinen puheenjohtaja. Hän toimii myös lukuisten uskontojenvälisten järjestöjen johtokunnissa ja luottamushenkilöinä, muun muassa New Yorkin juutalaisen teologisen seminaarin uskontojenvälisen vuoropuhelun keskuksessa (Center for Interreligious Dialogue at the Jewish Theological Seminary in New York City) ja rauhan edistämisen foorumissa (Forum for Promoting Peace in Muslim Societies).
Elsanousi perusti myös Faiths4Vaccines-kampanjan, jossa merkittävät uskonnolliset toimijat Yhdysvalloissa tukevat tavoitetta edistää rokotteiden tasapuolista jakelua ja torjua rokote-epätietoisuutta.
Elsanousi on suorittanut oikeustieteen kandidaatin ja maisterin tutkinnot sekä tohtorin tutkinnon Indianan yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Teksti: Sarah Tyler Suomenkielinen versio: Ulriikka Myöhänen
Konfliktit, rauha ja demokratia herättivät keskustelua SuomiAreenassa
Viime vuosina konfliktit ja kriisit ovat tulleet aiempaa lähemmäksi suomalaisia, ja keskustelu aiheesta kävi vilkkaana SuomiAreenassa. Demokratia ei toteudu ilman dialogia ja vaivannäköä, muistuttaa KUA:n Tomi Järvinen.
Rauha ja demokratia olivat ajankohtaisina puheenaiheina Kirkon Ulkomaanavun ja Demo Finlandin järjestämässä kutsuvierastilaisuudessa, johon osallistui puolueiden, rauhantekijöiden, kansalaisyhteiskunnan, uskonnollisten toimijoiden ja yritysten edustajia.
Tilaisuus kantoi nimeä “Sotien ja konfliktien aikakausi – tuoko demokratia vakautta?”, ja se järjestettiin Porissa SuomiAreenan yhteydessä.
“Demokratiaa ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Siihen on havahduttava myös Suomessa. Demokratian puolustaminen vaatii dialogia ja vaivannäköä”, Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Tomi Järvinen muistuttaa.
Viime vuosina konfliktit ovat tulleet aiempaa lähemmäksi suomalaisia, ja konflikteissa henkensä menettäneiden määrä on lisääntynyt. Taustalla vaikuttavat esimerkiksi sodat Ukrainassa ja Gazassa sekä lukuisat muut aseelliset konfliktit esimerkiksi Etiopiassa ja Myanmarissa.
“Demokratialla on vahva yhteys rauhaan. Autoritaariset hallinnot eivät ole uhka vain omille kansalaisilleen, vaan myös turvallisuudelle ja vakaudelle kaikkialla maailmassa”, Demo Finlandin toiminnanjohtaja Anu Juvonen kertoo.
Nuoret ja heidän tulevaisuutensa toistuivat puheenvuoroissa
Mikkelin piispa Mari Parkkinen piti tilaisuudessa puheenvuoron, jossa hän korosti, että myös uskonnollisten yhteisöjen tehtävänä on rakentaa rauhaa. Parkkinen muistutti, että rauha edistyy parhaiten silloin, kun sen taustalle on rakentanut hyvää vuorovaikutusta, jopa ystävyyssuhde.
Mikkelin piispa Mari Parkkinen ja avustajansa Hanne-Maaria Rentola kuvattuina SuomiAreenassa 2023.
Tilaisuudessa käydyissä keskusteluissa korostuivat myös nuoret ja heidän tulevaisuutensa.
“Ajattelen, että nuorissa on meidän tulevaisuutemme, ja sen vuoksi kannan suurta murhetta maailman konflikteista. Sukupolvilta toisille kantautuvat traumat ovat tulevaisuudessakin syitä konflikteille”, Parkkinen pohtii ja lisää, että traumoja pystytään toki purkamaan mutta se vie paljon aikaa.
Myös KUA:n Tomi Järvinen painottaa, että nuorten on oltava entistä vahvemmin mukana päätöksen teossa sekä demokratian ja rauhan rakentamisessa.
“Meidän pitää ajatella yhä enemmän, miten nuoret voivat jatkossa nähdä toivon näkökulmia ympärillään”, Järvinen pohtii.
Tilaisuudessa kuultiin myös puheenvuorot Amazon Web Servicesin Suomen ja Norjan yhteiskuntasuhdejohtaja Ida Schaumanilta sekä videon välityksellä Kirkon Ulkomaanavun Etelä-Sudanin maajohtajalta Seme Nelsonilta.
Kirkon Ulkomaanapu oli mukana myös keskiviikkona 26.6. järjestetyssä Helena Ranta Forumin ohjelmassa “Globaalit kriisit – mitä voimme tehdä rauhan ja vakauden eteen?”. Ohjelmassa nähtiin videoterveisiä Etelä-Sudanin Kajo-Kejissä järjestetystä rauhankonferenssista, jossa KUA järjesti yhdessä kumppaninsa Multi-Partner Trust Fundin kanssa.
Nenäpäivä-säätiö on sopinut yhteistyöstä uuden mediakumppanin kanssa ja aloittanut konseptiuudistuksen. Uudesta Nenäpäivästä tiedotetaan lisää syksyllä.
KAMPANJATOIMINTA on ollut tauolla siitä lähtien, kun yhteistyösopimus Yleisradion kanssa päättyi keväällä. Säätiön hallitus aloitti heti neuvottelut uudesta yhteistyömallista, joka on nyt varmistunut.
“Nenäpäivä on vakiintunut brändi, jonka voimme uuden kumppanuuden myötä uudistaa ja tavoittaa entisten uskollisten tukijoiden lisäksi uusia yleisöjä. Olemme tästä erittäin innoissamme”, sanoo Nenäpäivä-säätiön hallituksen puheenjohtaja Tomi Järvinen.
Nenäpäiväjärjestöt ovat sitoutuneet jatkamaan lähetystä, joka ylläpitää tietoisuutta kehittyvien maiden, erityisesti lasten tilanteesta. Järvisen mukaan Gazan ja Ukrainan kaltaiset konfliktit tuovat hädän lähelle ja koskettavat ihmisiä.
Säätiö ilmoitti helmikuussa, että Ylen Nenäpäivä-lähetystä ei nähdä vuonna 2024. Kampanjan tauosta huolimatta Nenäpäivän tukemien yhdeksän järjestön työ kehittyville maille on jatkunut. Sille on Järvisen mukaan valtava tarve.
“Konfliktien ja yhteiskunnallisten muutosten myötä monessa maassa ollaan kääntymässä sisäänpäin. Samaan aikaan, enemmän kuin aikoihin, se mitä muualla tapahtuu vaikuttaa meihin. Ongelmat ovat yhteisiä. Yhdessä voimme myös ne ratkaista”, hän sanoo.
“On sykähdyttävää, että voimme jatkaa yhdessä nenäpäiväläisinä ja tehdä jotakin konkreettista ja positiivista maailmassa, jota värittää negatiivinen uutisointi. Haluamme kiittää tukijoitamme menneestä ja haastaa jatkamaan matkaamme uudella tavalla ja uudistuvan konseptin myötä.”
Nenäpäivä-varoilla tuetaan muun muassa lasten koulutusta, terveyttä ja ruokaturvaa Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa jäsenjärjestöjen kautta. Vuonna 2023 Nenäpäivä-kampanja tuotti noin 1,8 miljoonaa euroa. Yhteensä 17 vuoden aikana kampanja on kerännyt 42 miljoonaa euroa.
Lisätietoja: Tomi Järvinen, Nenäpäivä-säätiön hallituksen puheenjohtaja tomi.jarvinen@kua.fi, puh. +358 40 641 8209
Arto ja Barbara Leppilahti tutustuivat KUA:n työhön Keniassa alkuvuonna 2024. Paikallinen toivo paremmasta vakuutti heidät.
Leppilahtien pariskunta vieraili Keniassa pakolaisalueella ja näki vaikeiden olosuhteiden keskellä rutkasti toivoa. Toivo paremmasta ajaa eteenpäin, vaikka puitteet olisivat millaiset.
Teksti: Markus Silvennoinen Kuva: Björn Udd
ARTO LEPPILAHDEN piti käydä Keski-Euroopassa parin vuoden työpätkällä, mutta yli 30 vuotta myöhemmin hän asuu yhä Brysselin liepeillä ja työskentelee Euroopan komissiolla. Amsterdamissa hän tapasi hollantilaisen Barbaran, jonka sukunimi on tätä nykyä myös Leppilahti. Pariskunnalla on kaksi aikuista lasta ja yhteinen lahjoitustili.
Lahjoittaminen on tapa, jonka Vaasasta kotoisin oleva Arto Leppilahti on saanut ikään kuin kodinperintönä. Hänen äitinsä kiersi aikanaan ovelta ovelle pyytämässä lahjoituksia Yhteisvastuukeräykseen.
”Ei ollut mitään mahdollisuutta tulla käymään kotona ilman, että olisin tehnyt lahjoituksen”, Leppilahti sanoo pilke silmäkulmassaan.
”Kun äitini sairastui muistisairauteen ja sai vuorollaan kutsun ajasta iäisyyteen, en voinut enää lahjoittaa hänen kauttaan. Jonkin ajan kuluttua mietin, että minulla taitaa olla vähän lahjoituksia rästissä.” Leppilahti päätti jatkaa perinnettä ryhtymällä Kirkon Ulkomaanavun lahjoittajaksi.
LEPPILAHDET PÄÄSIVÄT tammikuussa tutustumaan Kirkon Ulkomaanavun hankkeisiin Keniassa. He vierailivat 300 000 asukkaan pakolaisleirillä Kakumassa, jossa olosuhteet ovat karut. Kuivalla ja kuumalla alueella ei kasva juuri mikään, ja monet kenialaistiet ovat siinä kunnossa, että maastopyörälläkin eteneminen olisi vaikeaa. Kouluruoka on usein lapsille päivän ainoa ateria.
”Olin lukenut etukäteen raportteja KUA:n työstä, mutta kaiken ymmärtää vasta paikan päällä. Se oli hyvin vaikuttavaa. Koululuokissa voi olla yli 100 oppilasta, mutta he ovat hyvin motivoituneita oppimaan. Niistäkin olosuhteista on olemassa tie eteenpäin”, Arto Leppilahti sanoo.
Kouluprojektien lisäksi Leppilahdet pääsivät tutustumaan rauhanhankkeeseen, jossa laakson eri puolilla asuneet yhteisöt etsivät ratkaisua laidunaluekiistojen ja karjavarkauksien synnyttämään väkivallankierteeseen.
”Minun on pakko ihailla rauhanhankkeisiin osallistuvien naisten ja miesten rohkeutta. On helppoa jatkaa väkivallan ja koston kierrettä. Erään miehen isä oli tapettu, mutta silti hän kykeni vakuuttamaan ensin itsensä ja sitten muut, ettei väkivaltaa kannata jatkaa.”
Vaikka matkalla näkyi paljon vaikeita olosuhteita, jäi Leppilahdille päällimmäisenä mieleen ajatus siitä, että toivoa on. Paljonkin.
”Olin etukäteen huolissani, mitä tulisimme pakolaisleireillä näkemään. Oli vaikeaa nähdä köyhyyttä, mutta kun tulimme takaisin, tunsin paljon toivoa. En odottanut sitä. Toivo syntyi Kirkon Ulkomaanavun hankkeista alueella”, Barbara Leppilahti summaa ajatuksiaan.
Toivo paremmasta ajaa eteenpäin. Arto Leppilahti uskoo, että jokainen voi omassa elämässään tehdä hyvää, oli kyseessä sitten lähimmäisten tukemisesta tai lahjoittamisesta.
Voiko yksi ihminen tehdä maailmasta tasa-arvoisemman, Kaisa Viljanen?
Kaisa Viljanen on toimittaja ja viestinnän ammattilainen, joka lähti Naisten Pankin vapaaehtoiseksi ollessaan hoitovapaalla kymmenisen vuotta sitten. Hän löysi toiminnasta iloa ja merkityksellisyyttä, joka kantaa edelleen. Toimituksen piinapenkissä Viljanen vastaa tiukkoihin väitteisiin vapaaehtoistoiminnasta.
Teksti: Eija Wallenius Kuva: Ville Maali
Olet ollut Naisten Pankin vapaaehtoisena jo pitkään, koska siinä pääset juomaan kahvia ja tekemään naisporukalla reissuja eksoottisiin maihin.
Hahhah, no yksi reissu on kyllä tehty, mutta maksoin sen ihan itse, kuten kaikki muutkin. Ugandassa vierailimme Naisten Pankin hankkeissa kahdeksassa eri kylässä. Se oli mahtava reissu ja vakuutti tämän toiminnan järkevyydestä. Ja kun vapaaehtoisten kanssa yhdessä tavataan ja suunnitellaan asioita, niin joskus juodaan kahviakin.
Naisten Pankki ei tarvitse vapaaehtoisia mihinkään.
Naisten Pankki tarvitsee vapaaehtoisia kaikkeen! He tekevät varainhankintaa palkallisten työntekijöiden lisäksi. Itse olen esimerkiksi vetänyt viestintäryhmää, tehnyt kampanjamateriaaleja ja somea. Viime vuonna tuotimme myös Muutoksella on naisen kasvot -podcastsarjan. Naisten Pankkia ei olisi olemassa ilman vapaaehtoisia, sillä yhteisö on aktiivisen naisjoukon perustama.
Vapaaehtoinen voi hyödyntää omaa osaamistaan naisten tukemiseen.
Kyllä! Jos olet hyvä järjestämään tapahtumia, luomaan kontakteja yrityksiin, tekemään viestintää tai osaat vaikka kutoa, niin siitä on hyötyä Naisten Pankissa.
Vapaaehtoistoiminta on näppärä tapa kiillottaa omaa ansioluetteloaan.
Ihmiset tekevät vapaaehtoistyötä tosi erilaisista motiiveista. Joku haluaa mielekkyyttä vapaa-ajalle, joku tutustua uusiin ihmisiin ja joku kiillottaa CV:tään. Luulen, että jos ei ole aitoa motivaatiota, vapaaehtoistyötä ei välttämättä jaksa kauaa tehdä.
Suomalaisten pitäisi keskittyä vain Suomen hyvinvointiin eikä tukea naisia muualla.
Tämä ajatushan on aivan aivan pielessä! Elämme globaalissa maailmassa, emmekä voi vain hyötyä tästä pallosta. Korkean elintasomme takia meidän pitää osallistua oikeudenmukaisuuden edistämiseen ja köyhyyden vähentämiseen.
Yksi ihminen ei voi tehdä maailmasta tippaakaan tasa-arvoisempaa.
Kyllä varmasti voi. Onhan meillä nyt hyvänen aika historiassakin paljon esimerkkejä yksittäisistä ihmisistä, joiden toiminnan myötä on alkanut isoja muutoksia. Usein vedotaan, että mitä nyt yksi maan matonen täällä voi tehdä. Itse ajattelen, että pitää tehdä sen minkä voi. Ja kun yhdessä tehdään, niin siitä tulee aina enemmän kuin osiensa summa.
Naisten kouluttamisesta ammattiin ei ole mitään hyötyä.
Huh, mikä väite! Totta hitossa on niin, että naisen paikka ei ole vain kotona vaan yhteiskunnassa tasavertaisena toimijana. Jos naiset eivät osallistuisi vaikkapa politiikkaan tai yrityselämään, niin silloinhan yhteiskunnan rakenteet edustavat vain puolta ihmisistä. Ja kuka edistäisi naisille tärkeitä asioita, elleivät naiset itse?
Kyllä pitäisi miehille olla oma pankki.
Siitä vaan perustamaan! Tosin ehkä perinteiset pankit ovat olleet niitä miesten pankkeja… Olisipa hienoa, jos joukko suomalaisia yritysjohtajia perustaisi Miesten Pankin, jonka tavoitteena olisi luoda tasa-arvoisempi maailma.
Alkoiko Naisten Pankki kiinnostaa? Lue lisää täältä ja ilmoittaudu mukaan!
Yhteisvastuukeräys kerää varoja nuorten psykososiaalisen tuen lisäämiseksi
Yhteisvastuu auttaa vuonna 2024 haavoittuvimmassa asemassa olevia nuoria. Helmikuun 4. päivänä alkavan kampanjan aikana kerätyt varat käytetään syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja heidän mahdollisuuksiensa tukemiseen HelsinkiMission, Suomen ev.lut. seurakuntien ja Kirkon Ulkomaanavun avulla.
VUONNA 1949 perustettu Yhteisvastuukeräys käynnistyy jälleen sunnuntaina helmikuun 4. päivänä. Vuoden 2024 Yhteisvastuu kerää varoja nuorille, jotka kokevat syvää yksinäisyyttä tai ovat vaarassa syrjäytyä, menettää elämänhallintansa tai mahdollisuutensa hyvään elämään Suomessa ja maailmalla.
Keräyksen tuotosta ohjataan tänä vuonna 40 prosenttia HelsinkiMissiolle ja Suomen evankelis-luterilaisille seurakunnille nuorten hyväksi tehtävään työhön. Maailman katastrofialueiden nuorten auttamiseen suunnataan 60 prosenttia Yhteisvastuun tuotosta. Apu menee perille Kirkon Ulkomaanavun työn kautta.
Vuoden 2024 Yhteisvastuu-piispana toimii Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka.
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) työllä tuetaan humanitaarisen avun muodossa heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä maailman katastrofien keskellä. Avustustarpeiden syitä ovat useimmiten kuivuuden, tulvien, myrskyjen ja maanjäristysten kaltaiset luonnonkatastrofit, aseelliset konfliktit ja äkilliset suuret onnettomuudet.
”Kirkon Ulkomaanapu jatkaa työtään periksiantamattoman toivon hengessä ja edistäen modernin kehitysyhteistyön parhaita periaatteita. Koulutus sekä yrittäjyyden ja toimeentulon mahdollisuuksien edistäminen ovat kestävän kehityksen ytimessä myös isojen globaalien haasteiden ja rahoitusleikkausten keskellä, sanoo KUA:n toiminnanjohtaja Tomi Järvinen.
Tämänvuotisessa keräyksessä esitellään erityisesti KUA:n avustustyötä Ugandassa, joka on yksi maailman eniten pakolaisia asuttavista maista. Ugandassa asuu yhteensä 1,5 miljoonaa pakolaisena maahan tullutta ihmistä. Heistä kolmasosa on kotoisin vuosikymmenien konfliktin runtelemasta Kongon demokraattisesta tasavallasta.
Kirkon Ulkomaanapu tekee työtä Ugandassa kuudella pakolaisasutusalueella. Koulutushankkeiden avulla parannetaan koulutuksen saatavuutta rakentamalla uusia ja turvallisia luokkahuoneita, järjestämällä kouluun paluuseen kannustavia kampanjoita ja lisäämällä tietoa koulutuksen tärkeydestä sekä jakamalla oppimateriaaleja ja hygieniapakkauksia. Tukemalla lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja tarjoamalla ammatillista koulutusta mahdollistetaan pakolaisina saapuneille nuorille valoisampi tulevaisuus ja kestävä toimeentulo.
Keräyssumma nousi vuonna 2023
Vuoden 2023 Yhteisvastuukeräys keräsi varoja nuorten väkivallan ja konfliktien ratkaisuun ja ennaltaehkäisyyn Suomessa ja maailmalla. Keräyssumma nousi toista vuotta peräkkäin ja ylsi alustavan tiedon mukaan yli 2,6 miljoonaan euroon.
Yhteisvastuukeräyksen tarkka tilintarkastamaton keräyssumma oli 2 664 846 euroa. Nousua edelliseen vuoteen on yli 20 prosenttia, mikä on suurin kasvu kymmeneen vuoteen.
Kulujen jälkeisestä tuotosta 40 prosenttia ohjataan Suomessa nuorten hyväksi tehtävään työhön Aseman Lapset ry:n ja Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien kautta. 60 prosenttia käytetään maailman katastrofialueiden ihmisten auttamiseen Kirkon Ulkomaanavun työn kautta.
Vuonna 2023 Yhteisvastuun voimin suunnattiin huomio väkivallan keskellä eläviin nuoriin. Kirkon Ulkomaanavun esimerkkikohteessa Keniassa ilmastonmuutos lisäsi paimentolaisalueilla väkivaltaa, johon myös nuoret joutuivat mukaan. Yhteisvastuun vaihtuva kumppanijärjestö Suomessa oli Aseman Lapset ry.
Yhteisvastuu on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurkeräys. Jokavuotinen Yhteisvastuu-kampanja viestii vuosittain ihmisten hädästä lähellä ja kaukana. Kolmen viime vuoden aikana kampanja on keskittynyt parantamaan nuorten elämää.
Lisätietoja
Viestintäpäällikkö Liisa Toivonen, Kirkkopalvelut, puh. 040 546 1507, liisa.toivonen@kirkkopalvelut.fi
Arkkipiispa Tapio Luoma haluaa, että kehitysyhteistyö saa jatkossakin rahoitusta
Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan auttaminen on leivottu syvälle ihmisyyteen. Luoma kannustaa lähimmäisenrakkauteen niin lähellä kuin kaukana.
KIRKON ULKOMAANAVUN reppu on ollut monessa mukana. Se roikkuu useimmiten arkkipiispa Tapio Luoman selässä, liikkui hän sitten eteläisessä Afrikassa tai Helsingin ja Turun välillä. Kirkon Ulkomaanavun työ on tullut Luomalle tutuksi jo kirkkoherravuosina, ja hän on ehtinyt toimia myös järjestön hallituksessa aina varapuheenjohtajan pestiä myöten. Ruohonjuuritason avustustyöhön Luoma on päässyt tutustumaan Kirkon Ulkomaanavun hankkeissa Ugandassa ja Haitissa.
”Ugandan matka avasi silmiä sen suhteen, miten voimme konkreettisesti auttaa ihmisiä. Ymmärsin myös, miten rautaisella tavalla Kirkon Ulkomaanapu pystyy tekemään määrätietoista työtä vaikeissa tilanteissa.”
Vuosiaan Kirkon Ulkomaanavun hallituksessa Luoma kuvaa mielenkiintoisiksi ja opettavaisiksi ajoiksi. Nykyisen arkkipiispan yllätti avustustyön mittakaava sekä se, miten moneen suuntaan järjestön täytyy olla verkostoitunut.
”Yhteistyö on voimaa”, Luoma tiivistää.
”Myös ihmiset muualla tarvitsevat tukeamme”
Suomen kehitysyhteistyön määrärahojen osuus bruttokansantulosta on tulevina vuosina laskussa. Arkkipiispaa määrärahojen väheneminen huolestuttaa, ja Luoma on ottanut julkisesti kantaa kehitysyhteistyövarojen puolesta. Poliittisessa keskustelussa nousee aika ajoin esiin ajatus siitä, että kotimaan asiat pitää saada kuntoon ennen kuin kannattaa auttaa ulkomailla. Luoma on eri mieltä.
”Hädässä olevat lähimmäisemme ulkomailla eivät saa ikinä apua, jos jäämme odottamaan sitä, että saamme ensin omat asiat kuntoon Suomessa. Samaan aikaan kun pidämme huolta oman maamme huono-osaisista, myös ihmiset muualla tarvitsevat tukeamme.”
Auttaminen oman maan rajojen ulkopuolella on Luoman mielestä senkin vuoksi tärkeää, että keskinäisriippuvaisessa maailmassa ilmastonmuutos ja konfliktit aiheuttavat arvaamattomia seurauksia, jotka eivät noudata valtioiden rajaviivoja.
”Palvelemme välillisesti myös omaa tulevaisuuttamme, kun suuntaamme apua sinne, missä hätä on suurin.”
Luoma on ollut kymmenen vuoden ajan Kirkon Ulkomaanavun kuukausilahjoittaja. Kipinän säännöllisen lahjoittamisen hän sai vakuututtuaan työn vaikutuksista. ”Näin, miten työ puree paikallisella tasolla ja että se saa aikaan tuloksia.”
Lähimmäisen auttaminen on luopumista omasta
Luoma uskoo, että lähimmäisistä huolehtiminen on leivottu sisään ihmisyyteen. Toisten auttamiseen liittyy aina luopuminen, oli sitten kyse ajasta, rahasta tai mukavuudenhalusta. ”Ajattelen, että omastaan luopumisen ajatus on hyvin terveellinen”, Luoma pohtii.
Yksi Kirkon Ulkomaanavun arvoista on valikoimaton lähimmäisenrakkaus. Myös arkkipiispa puhuu sen puolesta, että lähellä ja kaukana olevista lähimmäistä pidetään huolta.
”Lähimmäisenrakkaus menee syvemmälle, laajemmalle ja paljon konkreettisempiin asioihin kuin pelkkä suvaitsevaisuus. Kristinuskon mukaan Jumala on luonut jokaisen. Se velvoittaa näkemään joka ikisen ihmisen taustasta ja uskonnosta riippumatta äärimmäisen tärkeänä ja lähimmäisenrakkauden arvoisena.”
Maailman koululaiset tarvitsevat 44 miljoonaa uutta opettajaa – Koulutus turvaa tulevaisuutta myös maailman kriisialueilla
Keskiviikkona tammikuun 24. päivänä vietetään kansainvälistä koulutuksen päivää. Suomalainen koulutusalan ammattitaito on suuresti arvostettua myös kehittyvissä maissa ja katastrofien keskellä. Kirkon Ulkomaanapu on huolissaan kehitysyhteistyöleikkausten vaikutuksista Suomen koulutustukeen maailmalla.
KORONAKRIISI OSOITTI, että kouluun pääseminen ja laadukas koulutus eivät ole itsestäänselvyyksiä missään. Kouluissa tarvitaan ammattitaitoisia opettajia ja muuta kasvatusalan henkilökuntaa. Unescon mukaan maailmassa tarvittaisiin 44 miljoonaa uutta opettajaa kansainvälisesti perus- ja toisen asteen opetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä.
”Osaava ja hyvinvoiva opettaja on kaiken oppimisen kulmakivi, josta positiivinen kierre lähtee”, sanoo vanhempi koulutusasiantuntija Pauliina Kemppainen Kirkon Ulkomaanavusta.
Konfliktien määrä maailmassa on kasvussa, minkä seurauksena yhä useampi lapsi ja nuori jää vaille mahdollisuutta osallistua turvalliseen ja laadukkaaseen opetukseen. Myös koronapandemian jäljet näkyvät edelleen erityisesti niissä maissa, joissa viime vuosina on ollut pitkiä koulusulkuja, joiden vuoksi miljoonien lasten ja nuorten koulunkäynti katkesi jopa kahdeksi vuodeksi. Osa tuolloin koulusta pudonneista ei ole palannut kouluun vieläkään.
”Lasten ja nuorten koulupudokkuus on yksi suurimmista syistä lapsi- ja teiniraskauksiin sekä alaikäisenä solmittuihin avioliittoihin”, sanoo Kemppainen.
”Tällä hetkellä 250 miljoonaa lasta ei käy koulua ja heistä 222 miljoona lasta tarvitsee tukea konflikti- ja kriisialueilla. Jokainen koulun ulkopuolelle jäävä lapsi on liikaa”, sanoo Kemppainen.
Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa olosuhteet ovat monesti sellaisia, että koulunkäynti on haastavaa tai mahdotonta. Koulumatka voi olla turvaton tai viedä tunteja hankalassa maastossa. Toisaalta koulut ovat esimerkiksi Ukrainan sodan aikana olleet myös pommitusten kohteita.
Arvioiden mukaan Ukrainassa 365 koulurakennusta on tuhoutunut ja 3 798 vaurioitunut vuoden 2023 loppuun mennessä. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti koulut kuuluvat saman suojelun piiriin myös konfliktitilanteissa kuin esimerkiksi sairaalat eikä niitä vastaan saa hyökätä. Siitä huolimatta koulut ovat usein hyökkäyksen kohteena tai niitä käytetään sotilaallisten toimijoiden tarpeisiin, mikä johtaa siihen, että lapset ja nuoret eivät pääse turvallisen koulutuksen piiriin.
6-vuotias Yuliaa Yurova opiskeli maanalaiseen metrotunneliin järjestetyissä luokkatiloissa Ukrainan Harkovassa. Kuva: Antti Yrjönen / KUA
Koulu edustaa tulevaisuutta ja vaihtoehtoja jopa sodan keskellä eläville lapsille ja nuorille
”Kriisiytyneissä olosuhteissa koulu on lapsille ja nuorille myös turvallinen tila, joka edustaa tulevaisuutta ja vaihtoehtoja esimerkiksi liian nuorena solmitulle avioliitolle”, Kemppainen sanoo.
Hän muistuttaa, että koulutus turvaa kaikista heikoimmassa asemassa oleville lapsille ja nuorille myös ehkä päivän ainoan aterian kouluruoan muodossa, saada perusterveyttä ylläpitäviä rokotteita ja vahvistaa omaa hyvinvointia esimerkiksi mielenterveyden osalta.
Laadukkaan koulutuksen saaneet nuoret työllistyvät myös todennäköisemmin kuin koulua käymättömät, mikä auttaa kokonaisia yhteiskuntia kehittymään ja vaurastumaan.
”Kun koulutetut nuoret saavat mahdollisuuden parempaan toimeentuloon, myös heidän perheensä voivat paremmin, mikä auttaa yhä useampaa lasta pääsemään kouluun. Koulutuksen aikaansaama hyvän kierre konkretisoituu.”
EU:n tuella korjatussa luokkahuoneessa Syyrian Idlibissä opiskeltiin ahkerasti syksyllä 2022. Kuva: Erik Nyström / KUA
Kehitysyhteistyöleikkaukset eivät saa vaarantaa suomalaisen koulutusalan ammattitaidon arvostusta maailmalla
Laadukkaan, inklusiivisen ja yhdenvertaisen perus- ja toisen asteen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien turvaaminen kaikille on Suomen kehityspolitiikan kulmakiviä. Suomalaista koulutusalan ammattitaitoa arvostetaan myös kehittyvissä maissa.
“Petteri Orpon hallitus kohdistaa kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun isot leikkaukset. Olemme erityisen huolissamme siitä, osuvatko nämä leikkaukset koulutuksen parissa tehtävään työhön. Koulutusleikkauksia ei pidä tehdä myöskään kehitysyhteistyössä”, sanoo vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso, Kirkon Ulkomaanavusta.
Kirkon Ulkomaanapu työskentelee maailman hauraimmissa valtioissa sekä perusopetuksen että ammattiin valmistavan koulutuksen parissa. Koulutamme opettajia esimerkiksi Opettajat ilman rajoja -verkostomme vapaaehtoisten avulla. Työn painopiste on erityisesti pakolaisina tai haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten koulutuksen turvaamisessa.
Lisätietoja ja haastattelupyynnöt:
Vanhempi koulutusasiantuntija Pauliina Kemppainen, s-posti: Pauliina.Kemppainen@kirkonulkomaanapu.fi
Vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso, s-posti: Tapio.Laakso@kirkonulkomaanapu.fi, puh. 050 536 3280
Toisenlaiset Lahjat auttaneet maailman köyhimpiä perheitä jo 18 vuoden ajan
Vuonna 2005 lanseerattu Vuohi-lahja on viitoittanut aineettomien lahjojen voittokulkua Suomessa.
Toisenlaisen Lahjan joulukampanjassa näyttelijä Miia Nuutila ja artisti Stig kertovat koulutuksen vaikutuksista. Vuonna 2005 lanseerattu Vuohi-lahja on viitoittanut aineettomien lahjojen voittokulkua Suomessa.
TÄYSI-IÄN saavuttanut Toisenlainen Lahja porskuttaa yhä aineettomien joululahjojen suosikkien joukossa. Toisenlainen Lahja oli ensimmäisiä aineettomia hyväntekeväisyyslahjoja Suomessa. Vuonna 2005 lanseerattu Vuohi-lahja on yhä yksi suosituimmista Toisenlaisen Lahjan lahjoista. Tämän syksyn lahjauutuus on Koulutus lapselle. KUA:lla on koulutusteemaista toimintaa esimerkiksi Ukrainassa, Syyriassa, Nepalissa, Ugandassa ja Keniassa.
Toisenlaisen Lahjan kautta saadut lahjoitukset toimittaa luotettavasti perille Suomen suurin kansainvälisen avun järjestö Kirkon Ulkomaanapu (KUA). Toisenlainen Lahja on helppo ja kestävä tapa muistaa ystäviä, läheisiä tai yhteistyökumppaneita. Lahjoittaja saa lahjoituksestaan annettavaksi kortin, jossa kerrotaan, miten lahja auttaa köyhimpiä perheitä.
Toisenlaisen Lahjan tuotoilla Kirkon Ulkomaanavun avustuskohteisiin lahjoitetaan esimerkiksi vuohia, kanoja ja puuntaimia sekä tuetaan lasten ja nuorten koulusta.
Näyttelijä ja artisti uskovat koulutuksen maailmaa muuttavaan voimaan
Toisenlaisen Lahjan joulukampanja on jo vuosia haastanut julkisuudesta tuttuja kasvoja jakamaan ajatuksiaan auttamisesta. Tänä vuonna Toisenlaisen Lahjan kampanjassa ovat mukana näyttelijä Miia Nuutila ja artisti Stig.
”Nuorella elämä on vielä edessä ja on tärkeää tuoda siihen toivoa, iloa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Koulutus ja työ ovat elintärkeitä, jotta nuori pääsee toteuttamaan itseään ja elämään arvokasta ja itsenäistä elämää”, sanoo näyttelijä Miia Nuutila.
”Koulutuksella on tutkitusti iso merkitys polulla pois köyhyydestä. Se parantaa työmahdollisuuksia, lisää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja pidentää elinajanodotetta. Koulutettu väestö edistää kestävää talouskasvua, mikä luo pohjan vakaalle yhteiskunnalle ja hyvinvoinnin kasvulle”, artisti Stig kertoo.
Mitkä lahjat näyttelijä ja artisti valitsivat pukinkonttiin ja miksi? Kurkkaa Toisenlaisen Lahjan sivuille, niin tiedät.
Lisätiedot:
Markkinointi- ja varainhankintavastaava, Kirsti Koivisto, Kirkon Ulkomaanapu, kirsti.koivisto(at)kirkonulkomaanapu.fi, puh. +358 50 349 5189
KUA:n Ikali Karvinen: Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoiset moninkertaistavat suomalaisen koulutusosaamisen maailmalla – ja se on kullanarvoista
Kun Opettajat ilman rajoja -verkosto juhli ensimmäistä vuosikymmentään, kutsuvieraina olivat vapaaehtoiset suomalaiset kasvatusalan ammattilaiset. He tekevät nykyaikaista kehitysyhteistyötä globaalissa etelässä.
KIRKON ULKOMAANAVUN yhteydessä toimiva Opettajat ilman rajoja (OIR) -verkosto juhli 10-vuotista taivaltaan Maailman opettajien päivänä torstaina 5.10.2023. Merkkipäivän yhteydessä verkoston toiminnassa mukana olleita opettajia kokoontui yhteen verkostoitumaan ja keskustelemaan koulutuksen nykytilasta niin meillä Suomessa kuin maailmalla.
OIR-verkoston toiminnan ydintä ovat vapaaehtoiset suomalaiset opetusalan ammattilaiset, jotka tukevat paikallisten kollegoiden ja opetusalan kehitystä globaalissa etelässä ja hauraimmissa konteksteissa. Kymmenen vuoden aikana verkoston piirissä on tehty 344 vapaaehtoisjaksoa Afrikassa, Lähi-idässä ja Kaakkois-Aasassa sekä paikan päällä että etäyhteyksin.
“Verkoston toiminnasta ei olisi tullut mitään, jos opetusalan ammattilaiset eivät olisi aikoinaan innostuneet ajatuksesta. Kukaan ei voi toimia yksin, mutta yhdessä voimme aina tehdä jotain globaalin oppimisen kriisin ratkaisemiseksi”, kiitteli Kirkon Ulkomaanavun vapaaehtoistyön päällikkö Sabina Bergholm avauspuheenvuorossaan.
”Kukaan ei voi toimia yksin, mutta yhdessä voimme aina tehdä jotain globaalin oppimisen kriisin ratkaisemiseksi”, sanoi Kirkon Ulkomaanavun vapaaehtoistyön päällikkö Sabina Bergholm avauspuheenvuorossaan OIR:in 10-vuotisjuhlissa. KUVA: Antti Yrjönen / KUA
Vapaaehtoisten asiantuntemus on ensiluokkaista
Oikeus koulutukseen on jokaisen ihmisen perusoikeus. Kirkon Ulkomaanapu ja sen yhteydessä toimiva OIR-verkosto panostavat siihen, että jokaisella olisi mahdollista saada nimenomaan laadukasta koulutusta taustastaan tai oppimisympäristöstään huolimatta. Se tarkoittaa yhteistyötä paitsi päivittäistä opetustyötä tekevien opettajien kanssa myös kohdemaiden opetusministeriöiden ja muiden kasvatusalan asiantuntijoiden kanssa.
Kirkon Ulkomaanavun varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen arvostaa OIR-vapaaehtoisten ammattitaitoa ja työpanosta.
“Meillä ei tule koskaan järjestönä olemaan sellaista tilannetta, että voisimme palkata erilliset asiantuntijat kaikkiin eri tehtäviin. Opettajat ilman rajoja -verkoston avulla moninkertaistamme sen asiantuntijuuden, mikä meillä on järjestönä käytettävissä laadukkaan opetuksen takaamiseksi. Se on meille äärimmäisen tärkeää”, itsekin opettajana työskennellyt Karvinen alleviivaa.
KUA:n varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen on itsekin työskennellyt opettajana. KUVA: Antti Yrjönen / KUA
OIR-verkoston ohjausryhmän puheenjohtaja, kasvatustieteen dosentti ja Helsingin yliopiston vanhempi yliopistonlehtori Hannele Cantell korostaa, että järjestöt ovat olleet tavallisille opettajille tärkeä portti päästä osallistumaan kehitysyhteistyöhön ja kehittämään omaa globaalikasvatuksen osaamistaan.
“Myös vapaaehtoisuus on valtavan suuri arvo. Olisi eri asia, jos koulutuksen kehitystä tekisivät vain ne, jotka saavat työstä palkan. OIR-verkostossa ihmiset antavat osaamistaan ja jakavat intohimoaan tehdä yhdessä. Se on upea lähtökohta toiminnalle”, Cantell tiivisti tilaisuudessa.
Nykyaikainen kehitysyhteistyö perustuu yhteistyölle
Cantell kertoo olleensa vaikuttunut myös siitä, että OIR-verkoston piirissä suomalainen koulutusvienti on ymmärretty alusta alkaen parhaalla mahdollisella tavalla.
“Aikoinaan oli sellainen ajatus, että menemmekö me suomalaiset nyt opettamaan sinne kaukaisiin kyläkouluihin. Jokainen täällä tietää, ettei yhteistyö sellaista ole. OIR toimii opettajalta opettajalle”, Cantell tiivistää ja nostaa esiin myös sen, että globaalissa etelässä OIR on vuosien läpileikannut opetuksen alaa laajasti: työtä on tehty varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja yhteistyössä maiden koulutushallintojen kanssa.
Helsingin yliopiston vanhempi yliopistonlehtori Hannele Cantell korostaa, että järjestöt ovat olleet tavallisille opettajille tärkeä portti päästä osallistumaan kehitysyhteistyöhön ja kehittämään omaa globaalikasvatuksen osaamistaan. KUVA: Antti Yrjönen / KUA
Myös KUA:n varatoiminnanjohtaja Karvinen pitää arvossa sitä, että OIR-verkoston toiminta perustuu nimenomaan suomalaisten ja kohdemaan ammattilaisten yhteistyölle.
“Kehitysyhteistyö on pitkään ollut ikään kuin väärin tasapainottunut vaaka. Keskustelussa on korostunut se, mitä me teemme globaalissa etelässä ja mitä me saamme siellä aikaan”, Karvinen aloittaa ja toteaa, että koko alalla ajatus pitää kääntää toisinpäin.
“Meidän pitää miettiä myös, mitä voimme oppia globaalista etelästä. Maailmassa on paljon kriisejä, joiden keskellä ihmiset elävät. Näiden kriisien keskellä elävillä ihmisillä on aivan erilaista osaamista kuin meillä, jotka olemme eläneet elämämme rauhallisessa maailmassa”, Karvinen painottaa.
