Toivoa on isojenkin kriisien keskellä – Kirkon Ulkomaanapu tuki yli miljoonaa ihmistä vuonna 2022
Viime vuosi oli monella tapaa muutosten vuosi niin maailmassa kuin Kirkon Ulkomaanavun työssä. Järkytyksen ja epäuskon keskellä saimme konkreettisesti nähdä miten yksittäiset ihmiset, yritykset, seurakunnat ja viranomaiset halusivat auttaa.
VUOSI 2022 OLI JÄRISYTTÄVÄ. Isot kriisit ravistelivat maailmankuvaamme ja totuttuja toimintatapojamme ehkä syvemmin kuin koskaan aikaisemmin. Kriisejä ja niiden aiheuttamaa tuskaa ei kannata vertailla. Hätä ja tuska ovat kokemuksina samanlaisia riippumatta sen aiheuttajasta tai paikasta.
Asiantuntijoiden ja meidän suomalaisten keskusteluista on välittynyt selkeä havahtuminen siihen, että maailma on pysyvästi muuttunut. Totuttuja pelisääntöjä kyseenalaistetaan ja moni pinnan alla kuplinut tyytymättömyyden siemen on noussut oraalle.
Lvivin rautatieasemalla junat kuljettivat sotaa pakenevia perheitä maaliskuussa 2022. Kuva: Antti Yrjönen/ KUA
Viime vuosi oli monella tapaa muutosten vuosi myös Kirkon Ulkomaanavussa. Olimme lopettaneet toimintamme Euroopassa vain muutamaa vuotta aiemmin, koska ajattelimme, että työmme on tehty. Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 muutti asetelman yhdessä yössä ja paljon pidemmäksi aikaa kuin osasimme aavistaa.
Suomalaisten ennennäkemättömällä tuella Kirkon Ulkomaanapu aloitti nopeasti Ukrainassa avustustyön. Maahan syntyi lyhyessä ajassa maatoimisto ja yksi järjestömme suurimmista avustusohjelmista. Järkytyksen ja epäuskon keskellä saimme konkreettisesti nähdä miten yksittäiset ihmiset, yritykset, seurakunnat ja viranomaiset antoivat rahaa ja aikaa ukrainalaisten tueksi.
Seurakuntien vapaaehtoiset keräyslaatikoineen olivat merkittävässä osassa KUA:n varainhankinnan tukena Ukrainan auttamisessa. Kuva: Saara Mansikkamäki / KUA
Helmikuuhun 2023 mennessä kumppanimme Hungarian Interchurch Aid tavoitti 275 860 ihmistä KUA:n ja muiden ACT Alliance -järjestöjen tukemassa avustusoperaatiossa. Maatoimistomme pääosin koulutukseen keskittyvä työ tuki jo vuoden 2022 aikana 18 400 ihmistä Ukrainassa.
Ukrainan sodan vaikutukset heijastuvat toimintaamme myös esimerkiksi Afrikassa. Afrikan sarvea koettelee pahin kuivuus vuosikymmeniin ja sen torjuminen on osa työntekijöidemme arkea etenkin Keniassa ja Somaliassa. Ukrainasta toimitettu vilja on ollut tärkeä osa alueen ruokaturvaa ja sen saatavuuden romahtaminen sodan vuoksi on aiheuttanut jo ennestään monenlaisista ongelmista kärsivällä alueella akuutin ruokakriisin ja nopean inflaation.
Hamin, 25, käveli tunnin matkan lähimmälle vesipisteelle kuivuudesta pahasti kärsineen Marsabitin alueella Keniassa, jossa katastrofi on nostanut rajusti elintarvikkeiden hintaa. Kuva: Björn Udd/ KUA
Pitkäkestoista kehitysyhteistyötämme vaikeuttavat Myanmarissa vallankaappauksen tehneen sotilasjuntan toimet, Turkin ja Syyrian alueen maanjäristys ja ilmastokriisin vaikutukset. Ne myös osoittivat Kirkon Ulkomaanavun toiminnan olevan edelleen tarpeellista. Voimme lievittää tuskaa ja olla monelle hädän keskellä toivon kosketuspinta.
Sodan ja muiden katastrofien aiheuttamien konkreettisten kriisien lisäksi käsillä on globaali poliittinen kriisi. Puhutaan jopa siirtymisestä kohti uutta maailmanjärjestystä. Kriisit tarjoavat mahdollisuuden käpertyä sisäänpäin, mikä on luonnollinen suojareaktio. Näinhän toimimme vaaran uhatessa vaistonvaraisesti.
Edellä mainitut kriisit ovat kuitenkin osoittaneet, että emme selviä yksin. Meidän on opittava toimimaan yhdessä. Tähän liittyy keskeisesti toisten hädän tunnistaminen ja toimiminen yhteiseksi hyväksi – myös Suomen rajojen ulkopuolella.
On perusteltua kysyä, onko meillä toivoa? Oma vastaukseni perustuu työhön, jota voimme tuellanne tehdä: lapset pääsevät kouluun, janoinen saa vettä, nälkäinen ruokaa, pakolainen turvapaikan ja työtön työtä. Ihmisten toiminta on kaikkien ratkaisujen ydin.
George palasi kouluun Boru Haron kylässä Pohjois-Kenian Marsabitissa oltuaan koulusta pois kymmenen päivää, koska hänen piti auttaa vanhempiaan hankkimaan perheelle ruokaa ja vettä. Kuva: Björn Udd / KUA
Lahjoittajiemme ja yhteistyökumppaniemme kanssa tuimme yli miljoonaa ihmistä vuonna 2022. Olemme pystyneet vahvistamaan kriisien keskellä elävien ihmisten mahdollisuuksia selviytyä ja toimia oman elämänsä parantamiseksi.
Hallitus vaihtuu – mitä tapahtuu kehitysyhteistyölle?
PÄÄMINISTERIPetteri Orpon hallituksen ohjelma valmistui samalla viikolla, jona YK:n pakolaisjärjestö UNHCR kertoi, että vuoden 2022 aikana kotinsa jättämään joutuneiden ihmisten määrä nousi ennätykselliseen 110 miljoonaan. Valitettavasti tuore hallitusohjelma ei vastaa kasvaviin haasteisiin, vaan Suomi peruuttelee globaalista vastuustaan.
Ennen Orpon hallitusohjelmaa Suomen rahoitus kehitysyhteistyölle oli vihdoin palautumassa vuoden 2015 äkkinäisten, ja paljon turhaakin vahinkoa aiheuttaneiden, kehitysyhteistyöleikkauksia edeltäneelle tasolle. Hallitusohjelman nyt linjaamat 280 miljoonan euron leikkaukset verrattuna suunniteltuun vuoden 2027 tasoon kääntävät jälleen Suomen kehitysrahoituksen laskusuuntaan.
Valitettavasti tuore hallitusohjelma leikkaa kaikista heikoimmassa asemassa olevien tukemisesta tilanteessa, jossa pandemian jäljet, ilmastokriisin kiihtyminen ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset lisäävät köyhyyttä ja epävakautta ympäri maailmaa, ja globaalin vastuun kantamista tarvittaisiin enemmän kuin aikoihin. Pandemia aiheutti merkittävää takapakkia inhimilliselle kehitykselle, jota viime vuosikymmeninä on saavutettu. Esimerkiksi äärimmäinen köyhyys on taas lisääntynyt eikä kestävän kehityksen tavoitteita (SDG:t) olla saavuttamassa vuoteen 2030 mennessä.
Tuore hallitus on vedonnut sosiaaliturvaa ja maahanmuuttopolitiikkaa koskevissa linjauksissaan muiden Pohjoismaiden esimerkkiin. Tämän ajattelutavan soisi ulottuvan myös kehitysrahoitukseen, jossa Suomi on muita Pohjoismaita perässä.
Onneksi vuoden 2015 äkkinäisten leikkauksien vahingoista on otettu opiksi. Tuolloin leikkaukset tehtiin niin nopeasti, että Suomi joutui irtisanoutumaan jo tehdyistä sitoumuksista ja ohjelmia ajettiin alas kesken toteutuksen. Se oli suorastaan rahan tuhlaamista. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu joutui sulkeman maaohjelmansa Kongon Demokraattisessa Tasavallassa. Orpon hallituksen leikkaukset toteutetaan asteittain kohti hallituskauden loppua huomioiden olemassa olevat sitoumukset. Toivottavasti tämä tapa mahdollistaa myös leikkaustarpeiden harkitsemisen uudelleen.
Jatkuvuutta vai poukkoilua?
Pitkäjänteisyys on yksi vaikuttavan kehitysyhteistyön välttämättömyyksistä. Valitettavasti Sanna Marinin hallituksen aikana valmisteltu kehityspolitiikan ”ylivaalikautinen” selonteko jäi lyhytikäiseksi. Ajatuksena ylivaalikautisen selonteon taustalla oli tuoda vakautta Suomen tempoilevaan kehityspoliittiseen linjaan. Tilalle Marinin hallitus laatiiSuomen kansainvälisten taloussuhteiden ja kehitysyhteistyön selonteon.
Vielä on liian aikaista sanoa, kuinka paljon kehityspolitiikan linja muuttuu. Hallitusohjelma on tässä suhteessa melko tulkinnanvarainen. Kehityspolitiikan painopisteet kertovat kuitenkin jatkuvuudesta:
”Hallituksen kehityspolitiikan painopisteitä ovat naisten ja tyttöjen aseman, itsemääräämisoikeuden sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden vahvistaminen, joka on keskeistä myös väestönkasvun hillinnässä, sekä koulutus ja ilmastotoimet.”
Lisäksi hallitus tukee kestävän kehityksen edellytyksinä toimivaa demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja elinvoimaista kansalaisyhteiskuntaa. Myös vahva tuki Ukrainalle on yksi asia, josta kaikki ovat yksimielisiä.
Sen sijaan kehitysyhteistyön vahva ehdollistaminen niin maahanmuuttopolitiikkaan kuin Venäjä-politiikkaan on uutta. Ylipäänsä hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittinen osuus korostaa Suomen intressejä ja strategisia etuja. On myös epäselvää, miten tällainen lähestymistapa on mahdollista sovittaa yhteen ohjelmassa myös korostettujen tasavertaisten yhteistyömallien kanssa.
Järjestöjen rooli korostuu
Hallitusohjelma korostaa suomalaisten toimijoiden roolia kehitysyhteistyössä. On myönteistä, että Kirkon Ulkomaanavun kaltaisten järjestöjen hyvä ja tehokas työ saa tunnustusta. Kehitysyhteistyön painopistettä hallitus siirtää järjestöjen suuntaan ja samalla se pyrkii etsimään keinoja vahvistaa rahoituspohjaa myös Suomen kehitysyhteistyörahoituksen ulkopuolelta.
Itsenäinen ja vahva kansalaisyhteiskunta on demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumisen perusedellytyksiä. Kansalaisjärjestöt tavoittavat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset ja toimivat haurailla alueilla. Isot kansainväliset toimijat kuten YK-järjestöt toimeenpanevat merkittävän osan omaa toimintaansa järjestöjen kautta.
Suomalaisilla järjestöillä on merkittävä rooli myös kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja kehittyvien maiden asiantuntemuksen ylläpitämisessä Suomessa. Järjestöissä lisäämme suomalaisten läsnäoloa maailmalla – usein sellaisissa paikoissa, joissa virallinen Suomi ei ole läsnä.
Kehitysyhteistyöleikkaukset vahingoittavat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa
Tänään julkaistussa hallitusohjelmassa linjataan merkittävistä leikkauksista kehitysyhteistyöhön. Suomi leikkaa kaikista heikoimmassa asemassa olevien tukemisesta ja peruuttaa globaalista vastuusta tilanteessa, jossa pandemian jäljet, ilmastokriisin kiihtyminen ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset lisäävät köyhyyttä ja epävakautta ympäri maailmaa
HALLITUSOHJELMAN LEIKKAUKSET tarkoittavat, että hallituskauden päättyessä 2027 Suomi käyttää varsinaiseen kehitysyhteistyöhön jopa 280 miljoonaa euroa suunniteltua vähemmän. Varsinaisen kehitysyhteistyön taso laskisi noin 110 miljoonaa nykytason alle. Koko vaalikauden aikana varsinaisesta kehitysyhteistyöstä leikataan noin 790 miljoonaa euroa. Ukrainalle kohdistettuun humanitaariseen apuun kuitenkin lisätään vuositasolla 58 miljoonaa euroa.
Suomi leikkaa kaikista heikoimmassa asemassa olevien tukemisesta ja peruuttaa globaalista vastuusta tilanteessa, jossa pandemian jäljet, ilmastokriisin kiihtyminen ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset lisäävät köyhyyttä ja epävakautta ympäri maailmaa.
“Kehitysyhteistyön leikkaukset tulevat aikana, jolloin maailmassa on mittavia kriisejä ja ennätysmäärä ihmisiä on joutunut pakolaisiksi”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun (KUA) toiminnanjohtaja Tomi Järvinen.
Järvinen muistuttaa, että kehitysyhteistyö on kiinteä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jonka ulottuvuutta leikkaukset vahingoittavat.
“Syvenevät kriisit maailmalla vahingoittavat myös Suomea kuten pandemia ja Ukrainan sodan vaikutukset ovat osoittaneet. Perääntymällä yhteistyöstä niiden ratkaisemisessa vahingoitamme myös itseämme koska hyvinvointimme syntyy yhteydessä muihin”, Järvinen sanoo.
”Suomella on velvollisuus auttaa maailman köyhimpiä maita”
KUA:n vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso muistuttaa, että Itä-Afrikkaa koettelee tällä hetkellä pahin kuivuus 40 vuoteen ja Ukrainan sota on aiheuttanut ruokapulaa ja hintojen nousemista myös kehittyvissä maissa. YK:n pakolaisjärjestön mukaan pakolaisten ja kotinsa pakon edessä jättämään joutuneiden määrä on noussut 110 miljoonaan ihmiseen. Pakolaisten määrää ovat kasvattaneet erityisesti sota Ukrainassa, Afganistanin kriisi, Sudanin konflikti ja ilmastonmuutos.
“Kyseessä on liian tärkeä asia, että maailman köyhimpien maiden auttamista voisi jättää satunnaisen hyväntekeväisyyden varaan. Suomella on myös velvollisuus tukea maailman köyhimpiä valtioita. Pandemia oli hyvä esimerkki siitä, että maailman ongelmia ei voi sulkea rajojen taakse, meidän on oltava ratkaisemassa niitä”, sanoo Laakso.
Laakso pitää kuitenkin myönteisenä, että vuoden 2015 erityisen vahingollisista leikkauksista on opittu jotain.
“Leikkaukset on tällä kertaa jaksotettu koko hallituskauden ajalle ja jo tehdyistä sitoumuksista pyritään pitämään kiinni. Ohjelma myös korostaa suomalaisten kehitysjärjestöjen ammattitaitoa ja painottaa niiden rahoitusta”, Laakso sanoo.
Vuonna 2022 Kirkon Ulkomaanavun hankkeet paransivat yli miljoonan ihmisen elämää maailmanlaajuisesti laadukkaan koulutuksen, toimeentulon ja rauhan saralla.
“Kirkon Ulkomaanapu jatkaa työtään periksiantamattoman toivon hengessä ja edistäen modernin kehitysyhteistyön parhaita periaatteita. Koulutus sekä yrittäjyyden ja toimeentulon mahdollisuuksien edistäminen ovat kestävän kehityksen ytimessä myös isojen globaalien haasteiden ja rahoitusleikkauksien keskellä”, sanoo Tomi Järvinen.
Lisätietoja:
Vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso, tapio.laakso@kua.fi, puh. +358 50 536 3280
Toiminnanjohtaja Tomi Järvinen, tomi.jarvinen@kua.fi, puh. +358 40 641 8209
Ulkoministeriön tuki, hieman yli 6 miljoonaa euroa vuodessa, on tärkeä osa Kirkon Ulkomaanavun (KUA) budjetista. Yli puolet KUA:n rahoituksesta tulee ulkomailta esimerkiksi EU:n, YK-järjestöjen ja kansainvälisten säätiöiden kautta. Kaikkiaan KUA:n työ tavoitti vuonna 2022 yli miljoona heikoimmassa asemassa olevaa ihmistä. KUA turvasi puolen miljoonan lapsen pääsyä kouluun ja korjasi yli 900 koulurakennusta. Lisäksi 5 200 opettajaa on hyötynyt KUA:n kautta toteutetuista koulutuksista ja saanut mahdollisuuden parantaa ammattitaitoaan. Tuimme myös 10 400 vammaista ihmistä ja yli 4 500 nuoren ammattiin johtavaa koulutusta. Lisäksi yli 36 500 pienyrittäjää kehittyvissä maissa sai tuellamme mahdollisuuden kehittää toimintaansa ammattimaisemmaksi ja vakaammaksi. Rauhantyömme kautta sadat ihmiset, erityisesti virallisten rauhanprosessien ulkopuolelle usein jäävät naiset ja nuoret, saivat keinoja osallistua omien yhteisöjensä ruohonjuuritason ja paikallistason rauhanprosesseihin ja konfliktien ratkaisuun.
Koulutus on aikamoinen ihmelääke. Sillä hoituvat ihmeen lailla hyvin monet viheliäiset vaivat rikollisuudesta lapsiavioliittoihin ja köyhyydestä sukupuolten epätasa-arvoon, kirjoittaa pastori Marjut Mulari.
PYSÄYTTÄKÄÄ PAINOKONEET, on tapahtunut ihmeitä!
Yhden ihmeen on raportoitu tapahtuneen Kerion laaksossa Länsi-Keniassa. Kuivuuden lietsomien konfliktien vuoksi karjavarkaaksi ajautunut ja jo varhaisteininä ensimmäisen kerran asetta pidellyt Festus, 24, on koulutuksen avulla päässyt irti väkivallan kierteestä. Nyt hänellä on perhe ja pieni maatila, jossa hän kasvattaa muun muassa mangoja. Festus tekee yhteisössään rauhantyötä, jotta nuoret eivät hänen laillaan ajautuisi rikosten tielle.
On tapahtunut toinenkin ihme. Sodasta yli vuosikymmenen kärsineessä Syyriassa Dalal, 13, on päässyt kouluun. Koulua on kunnostettu esteettömämmäksi, ja Dalal on saanut käyttöönsä pyörätuolin. Hänen perheensä sai myös taloudellista tukea, jotta Dalal välttäisi monen syyrialaistytön kohtalon eli lapsiavioliiton. Nyt hän opiskelee kohti unelma-ammattia asianajajana.
Ihmeitä on tapahtunut myös Suomessa. Maikki, 34, on lapsena saanut käydä ilmaisen peruskoulun ja kouluttautua lopulta maisteriksi, vaikka vasta paria sukupolvea aiemmin sellainen olisi hänen työläissuvussaan ollut sula mahdottomuus. Koulutuksen parissa hän tapasi myös puolisonsa ja suuren osan ystävistään. Nyt hänellä on ihana perhe ja antoisa työ kutsumusammatissaan pappina.
Koulutus on aikamoinen ihmelääke. Sillä hoituvat ihmeen lailla hyvin monet viheliäiset vaivat rikollisuudesta lapsiavioliittoihin ja köyhyydestä sukupuolten epätasa-arvoon. Tietojen ja taitojen karttuminen ei ole koulutuksen ainoa vaikutus vaan se vaikuttaa ihmisen koko elämään: taloudelliseen asemaan, sosiaalisiin suhteisiin, itseluottamukseen ja tulevaisuususkoon.
”Koulutus on aikamoinen ihmelääke.”
Lehdistä olemme kuitenkin saaneet lukea, kuinka Suomessa on viime vuosien aikana tapahtunut käänteinen ihme. Lasten oppimistulokset ovat lyhyessä ajassa suorastaan romahtaneet, koulut eriytyneet ja opettajat uupuneet. Tilanteesta syytellään vuoroin vanhempia ja vuoroin sosiaalista mediaa, vaikka samaan aikaan poliitikot ovat höylänneet koulutuksen ja perheiden tukemisen määrärahoja kuin omat esivanhempani pettua leipätaikinaan. Nyt samanlaista käänteistä ihmettä tavoitellaan hallitusneuvotteluissa myös köyhimpiin maihin, kun pöydällä on massiivisia leikkauksia kehitysyhteistyöhön.
En voi olla ajattelematta, että entä, jos tämän romahduksen – sekä oppimistulosten että moraalin – syy onkin siinä, että olemme kollektiivisesti menettäneet uskomme koulutukseen? Jos syy onkin pohjimmiltaan siinä, että olemme menettäneet uskomme ihmeisiin?
Jeesus oli aikanaan tunnettu siitä, että hän teki monenlaisia ihmeitä. Hän palautti aisteja, korjasi raajoja, pysäytti verenvuotoja, paransipa epilepsiankin. Aikana, jona sairauksien ja vammojen syntysyystä ei ollut tarjolla tutkittua tietoa ja koulutusta, oli tavallista uskoa, että ne olivat pahojen henkien aiheuttamia. Vahvan stigman vuoksi nämä sairaat ihmiset myös usein suljettiin yhteisöjen ulkopuolelle. Jeesus ei parantanut ihmisiä siksi, että heissä olisi ollut jotain vikaa vaan koska se oli tuohon aikaan ainoa keino nostaa ihmiset osaksi yhteiskuntaa, palauttaa heille heidän toimijuutensa ja jäsenyytensä yhteisössä.
Siksi olenkin varma että, jos Jeesus eläisi maan päällä nyt, hänen ihmetekonsa olisi se, että hän laittaisi kaikki maailman lapset ja nuoret kouluun. Juuri siitä koulutuksessa on kyse: ihmisen oikeudesta oman elämänsä toimijuuteen ja yhteisöön kuulumiseen, oli hänen taustallaan mitä tahansa karjavarkauksista petunvuolentaan.
”Jos Jeesus eläisi maan päällä nyt, hänen ihmetekonsa olisi se, että hän laittaisi kaikki maailman lapset ja nuoret kouluun.”
Jeesuksen ihmetekoihin toki lukeutuisi sekin, että kouluissa kaikkialla maailmassa olisi toimivat tilat ja hyvät resurssit, korkeasti koulutetut ja palkatut opettajat, ilmainen opetus ja kouluruoka, sopivat ryhmäkoot sekä kaikki oppilaiden tarvitsema erityinen tuki.
Mutta ennen kaikkea Jeesus tekisi sen ihmeen, että hän palauttaisi kollektiivisen uskomme koulutuksen ihmeitä tekevään voimaan. Koska, vaikka kouluilla olisi kaikki resurssit, ei niillä pitkälle pötkitä, jos uskoa koulutuksen siivittämään parempaan tulevaisuuteen ei ole. Kun sitä on, löytyvät koulutukselle resurssitkin.
Näinä päivinä tapahtuu valtavasti pieniä suuria ihmeitä, kun nuoria valmistuu peruskouluista, ammattikouluista, lukioista ja korkeakouluista kaikkialla maailmassa. Suurin lahja heille on, että me yhteiskuntana uskomme heihin. Että uskomme koulutukseen.
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Liisa Kuparinen auttaa pitämään maailman asioita kirkon agendalla
Luottamushenkilöt ovat mukana päättämässä, miten seurakunnat tukevat maailman katastrofien uhreja.
SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN kirkon seurakunnat ovat tärkeitä Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avustustyön rahoittajia. Syyrian maanjäristyksestä tai Ukrainan sodasta kärsivien auttamisesta päättävät seurakuntavaaleissa valitut luottamushenkilöt.
Kauppatieteiden tohtori Liisa Kuparinen valittiin marraskuun seurakuntavaaleissa luottamushenkilöksi ja vuoden 2023 alussa Jyväskylän kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi. Kuparinen työskentelee kansainvälisissä ICT- eli informaatioteknologian alan tehtävissä, ja hän kertoo työnsä kansainvälisen otteen auttavan myös luottamushenkilön tehtävissä.
Kansainvälinen vastuu on Kuparisen mielestä luonteva osa seurakunnan toimintaa. Kuparisen mukaan toisista huolehtiminen, myös kaukaisimmista lähimmäisistä, on osa kirkon sanomaa ja ihmisenä olemista.
Katastrofien sattuessa luottamushenkilön pöydälle tulee esityksiä maailman eri kriisien uhrien taloudellisesta tukemisesta. Liisa Kuparinen oli mukana päätöksenteossa, kun Jyväskylän seurakunta lahjoitti 20 000 euroa Ukrainaan ja 10 000 euroa Syyrian maanjäristyksen uhrien auttamiseen Kirkon Ulkomaanavun kautta.
”Tällaisissa päätöstilanteissa en ole ikinä kuullut soraääniä, vaan auttaminen kuuluu kirkon työn ytimeen, ” Kuparinen kertoo.
Globaali kuva avaa silmät
Luottamushenkilön tehtävä ei ole aina helppo. Asioiden eteneminen voi olla hitaampaa kuin toivoisi. Kuparista motivoi se, että hän pystyy seurakunnan luottamushenkilönä puolustamaan kansainvälisten asioiden ohella myös lähellä olevia tärkeitä asioita kuten metsiä.
Viime kaudella Kuparinen toimi ympäristö- sekä metsästrategiatyöryhmien puheenjohtajana. Jyväskylän seurakunnan metsänhoitoa määritteleekin nyt metsästrategia, jossa on asetettu tavoitteeksi suojella lähivuosina 30 prosenttia seurakunnan metsistä. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on suurempi arvo kuin se, kuinka hakkuista saataisiin suurin mahdollinen tuotto.
Kuparisen mukaan globaali kuva avaa silmät. Ilmastonmuutoksen vastaista työtä voi tehdä sekä lähellä että kaukana. Pääasia, että työtä tehdään: muuttuvan ilmaston vuoksi yhä useampi ihminen joutuu maailmalla esimerkiksi lähtemään kotiseuduiltaan.
“Suomessa on mahdollisuus vaikuttaa siihen, etteivät ihmiset joutuisi jättämään kotiaan. Turhaudun, jos joku väittää Suomen jo tehneen osansa.”
Liisa Kuparinen ja espanjanvesikoira Viva kuvattiin Kuokkalan kirkolla Jyväskylässä. Luottamushenkilönä Kuparinen voi vaikuttaa asioihin lähellä ja kaukana. Kuva: Antti Yrjönen / KUA
”Kirkko on lähimmäisen etujärjestö”
Kirkon Ulkomaanavun työssä Kuparinen arvostaa erityisesti sitä, että ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti. Hänen mielestään kansainväliseen työhön varattuja määrärahoja jaettaessa tulisi ottaa huomioon tasa-arvokysymykset ja sitoutuminen yhdenvertaisuuteen.
“Kirkossa ollaan muita varten, ei siksi, että ajetaan oma etua. Kirkko on lähimmäisen etujärjestö.”
Kirkkovaltuuston puheenjohtajana Kuparinen pitää tärkeänä koko valtuuston vuorovaikutuksen vaalimista ja sitä, että kaikki kokevat tulevansa kuulluksi, etenkin ensi kertaa luottamustoimia hoitavat nuoret.
”On tärkeää huolehtia myös siitä, että ryhmät keskustelevat keskenään, koska arvokysymyksissä on hyvinkin toisistaan eroavia näkemyksiä,” summaa Kuparinen.
Teksti: Ulla Oinonen
Globaalia kirkkoa rakentamassa
Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Lähetysseura ja Suomen Pipliaseura haastoivat seurakuntavaaleissa ehdokkaita rakentamaan yhdessä globaalia kirkkoa ja pitämään seurakunnan päätöksenteossa esillä kirkon kansainvälistä tehtävää.
Vetoomuksen allekirjoitti 350 ehdokasta. Mukana oli ehdokkaita 132 seurakunnasta. Allekirjoittaneista 62,6 prosenttia sai luottamuspaikan.
Pirjo Mäkelä johtaa Changemaker-nuorisoverkostoa ja muistuttaa, että aktivismi on meille jokaiselle paitsi mahdollisuus myös velvollisuus.
ILMASTONMUUTOS, luontokato ja oikeudenmukaisuuskysymykset ovat viime vuosina puhutelleet nuoria erityisen paljon. Ilmastolakkoliikkeen käynnistänyt ruotsalainen Greta Thunberg, 20, on noussut aktivismin nuoriksi kasvoiksi.
Nuorissa on tulevaisuus, sanotaan juhlapuheissa, mutta kun päätösten aika tulee, nuorten näkökulma usein unohtuu.
”Vaikka nuorilla on valtavasti tietoa, heidät on helppo sivuuttaa. Nuoria on helppo pitää naiiveina ja idealisteina, jotka eivät ymmärrä elämän realiteetteja”, sanoo Changemaker-nuorisoverkoston puheenjohtaja Pirjo Mäkelä, 32.
Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Mäkelä otti vaikuttamistoiminnan ensiaskeleet yläasteikäisenä nuorisovaltuustossa. Lukion jälkeen hän keskittyi musiikkipedagogin töihin, mutta paluu opiskelijaksi herätti vanhan kiinnostuksen vaikuttamistyötä kohtaan. Mäkelä opiskelee Helsingin yliopistossa globaalia kehitystutkimusta.
”Opintojen aloittamisen myötä ajattelin, että nyt on aika.”
CHANGEMAKERIN ja Mäkelän yhteinen taival alkoi alkuvuodesta 2021, kun hän osallistui vaikuttamistoiminnan ABC-koulutussarjaan. Pian hän oli jo lähtenyt mukaan verkoston toimintaa koordinoivaan tiimiin.
Mäkelä pitää sosiaalista mediaa merkittävänä työkaluna aktivismista kiinnostuneille nuorille. Somemainos houkutteli myös Mäkelän mukaan Changemakerin toimintaan.
”Olemme nuorisoverkosto. Jos emme olisi somessa, meitä ei olisi olemassa.”
Changemaker onkin tehnyt kannanottoja somessa ja verkkosivuilla, mutta perinteisemmätkään kanavat eivät ole nuorille tuntemattomia. Verkoston mielipidekirjoituksia on julkaistu valtakunnan suurimpien lehtien sivuilla, ja nuoret ovat jalkautuneet kylttien kanssa erilaisiin tapahtumiin ja mielenilmauksiin. Verkosto myös julkaisee vapaaehtoistensa tuottamaa Globalisti-lehteä ja -podcastia.
Changemakerin ylikulutusta vastustavan Ei kestä! -kampanjan tiimoilta verkosto tapasi eduskuntavaalien alla puolueita. Länsimainen kulutuskulttuuri ruokkii ilmastonmuutosta, joka osuu ankarimmin jo valmiiksi haavoittuvaisimpiin alueisiin. Siksi ylikulutuksen hillintä on myös globaalin oikeudenmukaisuuden kysymys.
”Yhteiskunnassa tulee olla sellaiset rakenteet, jotka tukevat kestävää kuluttamista. Suuri ongelma on, että kuluttamiamme tavaroita ei ole suunniteltu kestämään eikä korjattaviksi.”
Changemakerin viesti puolueille oli, että korjaus- ja lainapalveluiden arvonlisäveroa pitäisi laskea.
”Tavoitteena on, että olisi aina edullisempaa korjata kuin ostaa uusi”, Mäkelä linjaa.
VAIKKA Mäkelä johtaa nuorisoverkostoa, hän ei halua tehdä liikaa jakoa nuorten ja muiden ikäryhmien ihmisten välillä. Teoilla on vaikutusta iästä riippumatta.
”Miettikää, mitä tapahtuisi, jos kaikki alkaisivat uskoa siihen, että omilla toimilla on merkitystä. Millainen vaikutus silloin saataisiin aikaan?”
Mäkelä näkee vaikuttamistyön olevan paitsi mahdollisuus myös velvollisuus.
”Jos asiat toimisivat optimaalisesti, voisimme kaikki puuhailla omia juttujamme samalla, kun poliitikot tekisivät kestävää ja oikeudenmukaista politiikkaa. Koska niin ei ole, meidän on pakko toimia.”
10+1 näkökulmaa, jotka ohjaavat Kirkon Ulkomaanavun ilmastotyötä
Sään ääri-ilmiöt, kuten Afrikan sarven epätavallinen kuivuus, ovat ilmastonmuutoksen ilmeisiä seurauksia. Ilmastokriisi vie toimeentulon miljoonilta, vaikeuttaa lasten kouluun pääsyä ja lisää luonnonvaroja koskevia konflikteja. Autamme heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä sopeutumaan ja rakentamaan uutta.
1. Tarkastelemme työssämme ympäristö- ja ilmastovaikutuksia
Mikä on oman toimintamme hiilijalanjälki? Miten hankkeemme rasittavat ympäristöä ja paikallisia yhteisöjä? Ovatko käyttämämme resurssit ja hankintaketjut kestäviä? Pyrimme tunnistamaan tapoja, joiden avulla pystymme käyttämään luonnonvaroja ja muita resursseja kestävillä tavoilla. Olemme jo sisällyttäneet ympäristövaikutusten tarkkailun osaksi hankesuunnitteluamme ja etsimme koko ajan uusia tapoja sopeutua ilmastokriisiin. KUA:lle jo vuonna 2008 myönnetty WWF:n Green Office -sertifiointi velvoittaa, että huomioimme hiilijalanjälkemme aina tulostettavan paperin määrän vähentämisestä pakollisten työmatkalentojen kompensointiin.
2. Harkittua resurssien- ja maankäyttöä
KUA tukee ihmisten koulutusta ja toimeentuloa. On tärkeää, ettei ihmisten auttamiseen keskittyvä avustustyö, kuten maanviljelyelinkeinon tukeminen, vaaranna luonnon monimuotoisuutta ja paikallisia ekosysteemejä. Huomioimme myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen. Vanhojen koulujen korjaaminen on kestävämpää kuin uusien rakentaminen. Uutta rakentaessa analysoimme tarkkaan, mitä vaikutuksia suunnitelmalla ja materiaaleilla on ympäristöön. Pyrimme käyttämään jo olemassa olevia rakenteita ja ehkäisemään päästöjä.
3. Kiertotalous kunniaan
Kiertotaloushankkeemme osoittavat, ettei taloudellinen kasvu riipu uusiutumattomista luonnonvaroista. Myös jäte kelpaa tuotantomateriaaliksi. Naisten Pankin kanssa olemme innovoineet Nepalissa hankkeen, jossa naiset tuottavat mustasotilaskärpäsen toukista biopolttoainetta, kompostimultaa ja rehua kotieläimille. Toukat ruokitaan koti- ja maatalousjätteellä.
4. Oikeus ympäristöön on ihmisoikeus
Ilmastoteot ovat tekoja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Keniassa työskentelemme yhdessä Taka Taka Solutions -jätteenkäsittely-yrityksen kanssa. Naisia jätteenkäsittelyalalle työllistävässä Naisten Pankin hankkeessa on onnistuttu vähentämään kaatopaikkajätettä, ja kuukauden kasvihuonekaasupäästöt ovat pienentyneet 100 tonnia. Se vastaa puolta koko Uudenmaan jätteiden käsittelyn päästöistä vuonna 2021. Kaatopaikat ovat edelleen suurin lähde metaanille, joka on 23-kertaisesti hiilidioksidia voimakkaampi myrkyllinen kasvihuonekaasu. Yrityksen pitkän ajan tavoite on vaihtaa aurinkoenergiaan.
5. Luontokato on peruuttamaton
Ilmastokriisin yhteydessä ei voi unohtaa muita ympäristöön liittyviä huolia kuten saastumista, luontokatoa ja typpikasaumaa. Pystymme sopeutumaan, mutta ympäristön tuhoutuminen, merien happamoituminen ja lajikato ovat peruuttamattomia kehityskulkuja. Seuraukset voivat olla katastrofaalisia. Siksi hankkeidemme ympäristölle aiheuttamaa painetta on tarkasteltava kaikista mahdollisista näkökulmista.
6. Paikallinen asiantuntijuus on kullanarvoista ilmastonmuutokseen varautumisessa
Kestävyys tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, mutta se voi olla myös erilaista eri paikoissa. Hankkeidemme kehitysvaiheessa kuulemme paikallisia yhteisöjä. KUA:n maatoimistojen henkilöstöstä 90 prosenttia on paikallisia ammattilaisia, jotka ymmärtävät paikallisia tarpeita. Idai-myrskyn jälkeen vuonna 2019 jälleenrakensimme kouluja Mosambikissa. Työssä ratkaisevan tärkeiksi nousivat paikalliset tavat varautua esimerkiksi rakennusmateriaalien saatavuuden avulla. Paikalliset pystyivät hyödyntämään koulujen korjauksessa käytettyä tekniikkaa ja materiaaleja myös kotiensa jälleenrakentamisessa.
7. Tuomme paikallista ääntä esiin ilmastonmuutoksen vaikutuksista
Liian moni maailman heikoimmassa asemassa jo valmiiksi olevista ihmisistä joutuu elämään ilmastokriisin vaikutusten kanssa. Samat ihmiset ovat vaikuttaneet kaikkein vähiten ilmastokriisin syntyyn ja kiihtymiseen. Meidän tehtävämme on saada heidän äänensä esiin. Heillä on parasta ensikäden kokemusta ja tietoa, joiden pitäisi ohjata ilmastopolitiikkaa ja meidän muiden tekoja. Pahin kuivuus vuosikymmeniin on tuhonnut miljoonien ihmisten elämän ja toimeentulon Keniassa ja Somaliassa. Kuivuutta kutsutaan monesti luonnonkatastrofiksi, mutta sen taustalla ovat ihmisen ilmastokriisiä kiihdyttävät toimet.
8. Avustustyötä ohjaa myös realismi
Hätätilanteessa nopeus säästää ihmishenkiä. Jos meille esimerkiksi kriisin keskellä tarjotaan jaettavaksi muovisia vesipulloja, otamme ne vastaan, koska sekä vedelle että pulloille on käyttöä ihmisten auttamisessa. Samalla pyrimme pohtimaan, kuinka pystymme parantamaan toimintaamme ja muokkaamaan hätäaputyötämme siihen suuntaan, että se hyödyttää sekä ihmisiä että ympäristöä.
9. Ilmastonmuutokseen voi varautua
Katastrofit opettavat varautumaan paremmin. Asiantuntijakielellä puhutaan resilienssin eli sopeutumiskyvyn kasvattamisesta. Emme vain jää odottamaan päälle vyöryvää katastrofia vaan pystymme aktiivisesti estämään sen omilla toimillamme. Vaihtoehtoisesti voimme kehittää uusia tapoja elää niin, että katastrofeilla on vähemmän vaikutuksia. Tuemme ihmisiä löytämään monipuolisempia toimeentulon lähteitä ja kehittämään joustavia tapoja koulutukseen.
10. Katse ilmastokriisin vaikutuksiin
Seuraavien vuosien aikana näemme entistä useammin ilmastokriisin vaikutuksia, ja ne vauhdittavat siirtolaisuutta, inflaatiota ja ruokapulaa. KUA:n ilmastostrategia elää tilanteen mukaan. Toimimme ilmastokriisin torjumiseksi nyt ja suuntaamme katseen tulevaan varautuaksemme huomiseen.
+1 Salainen ase ilmastokriisiä vastaan: koulutus
Laadukas koulutus on työkalu, jonka avulla voimme pienentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja luoda kestävämpiä yhteiskuntia. Tarjoamme välineet, tukemme ja tekniikkaa, mutta lopulta vain yhteisöt itse voivat saada muutoksen aikaan.
Teksti: Aly Cabrera, Ruth Owen ja Elisa Rimaila Kuvitus: Carla Ladau
Kehityspolitiikasta tehtiin selkoa eduskunnassa – 3+1 nostoa
Kehityspolitiikan ylivaalikautisen selonteon suurin heikkous on, ettei se sisällä kehitysrahoituksen tiekarttaa, josta on selkeä kirjaus hallitusohjelmassa, kirjoittaa KUA:n vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso. Positiivista on, että koulutuksen painoarvo kehityspolitiikassa kasvoi.
Eduskunta keskusteli tällä viikolla Suomen uudesta kehityspoliittisesta selonteosta. Puutteineenkin selonteko on kaivattu ja tärkeä pitkän aikavälin linjaus Suomen kehityspolitiikasta.
Kansanedustajat osoittivat laajaa tukea kehitysyhteistyölle ja toivat esiin myös hyviä sisällöllisiä nostoja.
”Keskinäisriippuvaisessa maailmassa Suomi ei ole tyhjiössä, jossa maailman kehityskulut ja tapahtumat eivät vaikuttaisi meihin. Kehitysyhteistyöllä voidaan osaltaan vaikuttaa yhteiskuntien kehitykseen, jotta kotiseutu olisi vakaa ja inhimillinen paikka elää, joka tarjoaa elinmahdollisuuksia ja on tasa-arvoinen ja jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, jotta pakon edessä ei olisi jätettävä kotia.” – Hussein al-Taee, sdp
1. Koulutus nousi kehityspolitiikan painopisteeksi
Merkittävin muutos kehityspolitiikassa on koulutuksen nostaminen omaksi painopisteekseen. Tämä on myönteinen ja laajasti tuettu askel, jossa Suomi hyödyntää omia vahvuuksiaan kehityspolitiikassa.
Selonteossa itse koulutuspainopisteen sisältö jää vielä verrattain ohueksi. Ensimmäiset askeleet toteutuksessa – kuten kansainvälisiin koulutusrahastoihin osallistuminen – ovat kuitenkin olleet hyviä.
Kehityspolitiikan uutta koulutuspainotusta syvennetään järjestelmällisesti, ja sen kytköksiä muihin painopisteisiin ja humanitaariseen apuun vahvistetaan hallituskauden aikana. Esimerkiksi koulutus katastrofeissa (Education in Emergencies) vahvistaa koulutuksen ja humanitaarisen avun yhteyttä.
”Erityisen iloinen olen koulutuksen noususta omaksi erilliseksi temaattiseksi painopisteekseen. Varmasti moni teistäkin on maailmalla vieraillessaan kuullut toiveet ja kiinnostuksen Suomen koulutusosaamista kohtaan. Tällä sektorilla meillä on todella annettavaa, oli kyse sitten opettajankoulutuksesta, varhaiskasvatuksesta, äidinkielisestä tai erityisopetuksesta tai vaikka yritysvetoisesta digiosaamisesta. Painopisteen sisältö vaatii kuitenkin jatkotyöstöä ja ‑pohdintaa esimerkiksi siitä, kuinka se näkyy humanitäärisessä avussa.” – Inka Hopsu, vihr.
2. Yksityisen sektorin kehittäminen on tärkeää
Tällä hetkellä noin 60 prosenttia afrikkalaisista on alle 25-vuotiaita. Tämä tuo maanosaan varsin erilaista dynamiikkaa harmaantuvaan Eurooppaan verrattuna. Haasteena on työpaikkojen löytyminen. Joka vuosi noin 10–12 miljoonaa nuorta tulee työmarkkinoille, mutta uusia työpaikkoja syntyy vain kolme miljoonaa.
Yksityisen sektorin kehittäminen näkyy vahvasti Suomen kehityspolitiikassa, mikä on tärkeää.Tarkkuutta tarvitaan kuitenkin siinä, että toimet tukevat yrittäjyyttä nimenomaan kehittyvissä maissa, ei ainoastaan Suomessa.
Erityisen tärkeitä työpakkojen syntymisen kannalta ovat pienet ja keskisuuret yritykset, mutta juuri pk-sektorin tila on heikko monissa vähiten kehittyneissä maissa. Puhutaan jopa ”missing middle” –ilmiöstä.
Vähiten kehittyneissä ja hauraissa maissa tulee pyrkiä hyödyntämään ei vain lahjamuotoista kehitysapua, vaan enenevästi kaikkia kehitysrahoituksen instrumentteja. Lainamuotoinen kehitysyhteistyö näissä konteksteissa pitää kohdistaa erityisesti pk-sektorille.
”Perinteinen julkinen kehitysyhteistyörahoitus ei yksin riitä. Selonteko asettaa tavoitteeksi, että suomalaisyritysten osuus kehitysyhteistyörahoitteisessa toiminnassa kasvaa. Investointien ja innovaatioiden kautta vauhditamme kestävien yksityisen sektorin työpaikkojen syntymistä.” – Hilkka Kemppi, kesk.
3. Suomi on muita Pohjoismaita jäljessä rahoituksen suhteen
Kehityspolitiikan ylivaalikautisen selonteon suurin heikkous on, ettei se sisällä kehitysrahoituksen tiekarttaa, josta on selkeä kirjaus hallitusohjelmassa. Kehitysrahoituksen nostaminen YK-sitoumuksen mukaisesti 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta (BKTL) vaatii pitkäjänteistä sitoutumista.
Suomi on edelleen etäällä muista Pohjoismaista. Vuonna 2020 Ruotsin kehitysrahoituksen BKTL-osuus oli 1,14%, Norjan 1,11 % ja Tanskan 0,73 %.
Useat kansanedustajat nostivat esille rahoitustiekartan puutteen ja kehitysministeri Ville Skinnari lupailikin jatkokeskusteluja eduskuntaryhmien kesken.
Myönteistä on se, että Suomi on Vähiten kehittyneitä (LDC) maita koskevan 0,2%:n tavoitteen osalta hyvin lähellä tavoitteen saavuttamista. Kehitysrahoituksen painottamista köyhimmille ja hauraimmille maille pitää edelleen jatkaa.
”Hallitus on lisäksi päättänyt leikata kehitysyhteistyöstä myös vuonna 2023. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on todennut yksimielisessä lausunnossaan, että hallituksen määrärahaleikkauksella voi olla negatiivisia vaikutuksia Suomen YK:n turvallisuusneuvostokampanjaan, mihin on syytä suhtautua vakavuudella.” – Saara-Sofia Sirén, kok.
+ Afrikka ansaitsee monipuolisempaa keskustelua
Eduskunnan kehityspoliittisesta keskustelusta nousi esiin myös vahva tarve monipuolisemmalle Afrikka-kuvalle ja -keskustelulle. Kehityspolitiikka usein syystäkin keskittyy ongelmiin, mutta silti Afrikka kuvataan liian usein Eurooppaa uhkaavan nopean väestönkasvun ja muuttoliikkeen kautta. Toivottavasti Suomen uuden Afrikka-strategian myötä lähestymistavat ja näkökulmat moninaistuvat.
Perheet unohdetaan radikalisoitumista ehkäisevässä työssä – leimautumisen pelko estää tuen hakemisen
Radikalisoituminen ja väkivaltainen ekstremismi ovat Suomessa ainakin toistaiseksi pieniä ilmiöitä. Ennaltaehkäisyyn on hyvä panostaa nyt, kun tilanne on vielä vakaa. Perheiden tukeminen on tärkeää sekä radikalisoitumisen ehkäisyssä että ääriajattelusta irtautumisessa, kertoo Reach Out -hankkeen uusi raportti Kun perheenjäsen radikalisoituu: Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisy ja perheiden tukitoiminta kuudessa Länsi-Euroopan maassa.
Radikalisoitumisella tarkoitetaan prosessia, jossa ihmisen ajatusmaailma muuttuu ja hän alkaa oikeuttaa väkivallan vaikuttamisen välineenä. Väkivaltainen ekstremismi on sitä toimintaa, johon radikalisoituminen pahimmillaan johtaa. Väkivaltaista ekstremismiä voivat olla esimerkiksi terroristiset teot.
Radikalisoituneet henkilöt ovat kirjava joukko persoonallisuuksia hyvin erilaisilla perhe- ja koulutustaustoilla. Radikalisoitumisen taustalla on poikkeuksetta joukko juurisyitä, kuten osattomuuden sekä vihan ja kaunan tuntemuksia, jotka tuottavat tarpeen toimia maailmassa vallitsevien epäkohtien poistamiseksi. Taustalla voi olla myös rasismiin tai hylätyksi tulemiseen liittyviä kokemuksia. Juurisyiden lisäksi radikalisoituminen edellyttää sidoksia muihin ryhmiin ja yksilöihin, jotka tarjoavat ajatuksille eräänlaisen kaikukammion.
”Aiemmin ekstremismin torjunnassa keskityttiin yksilöön. Nyt on huomattu, että ilmiö yhteisöllinen. Radikalisoitumisen taustalla on yhteisö, jonka ajatusmaailmaan sitoudutaan. Sen vuoksi myöskään irtautuminen ei ole mahdollista, jos tukena ei ole yhteisöä eli esimerkiksi perhettä, joka on valmis ottamaan vastaan”, kertoo Reach Out –raportin laatinut vanhempi asiantuntija Marko Juntunen.
Perheenjäsenen radikalisoituminen on valtava kriisi koko perheelle. Esimerkiksi tilanne, jossa perheenjäsen radikalisoituu ja lähtee konfliktialueelle aiheuttaa perheelle monenlaista huolta. Surun ja pelon lisäksi radikalisoitunut perheenjäsen aiheuttaa läheisilleen byrokraattisia haasteita ja valtavan häpeän ja leimautumisen pelon.
”Kriisiin ajautunut perhe tarvitsee tukea. Suomessa meillä on hyviä palvelumuotoja, mutta palveluntarjoajat ja tukipalvelut eivät kohtaa. Se johtuu siitä, että väkivaltainen ektremismi ilmiönä luo pelkoa, se leimaa koko perheen. Apua ei uskalleta hakea”, kertoo ohjelmakoordinaattori Habiba Ali.
Perheiden tukeminen olisi ensiarvoisen tärkeää myös väkivaltaisen ekstremismin ehkäisyn näkökulmasta. Tukemalla perhettä voidaan ehkäistä muiden perheenjäsenien mahdollinen radikalisoituminen. Terrorismin vastaista työtä on hyvä tehdä vakaassa yhteiskunnassa kuten Suomi. Työtä voidaan toteuttaa tavallisen nuorisotyön piirissä nimeämättä sitä radikalisoitumisen vastaiseksi työksi. Silloin siihen ei liity leimautumisen pelkoa, ja tulokset ovat paremmat. Ilmiön kärjistyessä projektien käyntiin saaminen voi olla hankalaa, ja ihmisiä on vaikeampi saada mukaan.
”Terrorismin kenttä on sellainen, että koskaan ei voi tietää, että mihin turvallisuusuhka lopulta kohdentuu. Ekstremismi on todella monimuotoista, ja tietoverkkoon mennyttä, kaikki ovat potentiaalisesti sen vaikutuspiirissä”, Juntunen sanoo.
Ekstremismi koskettaa ketä tahansa, uskonnollisesta taustasta ja maahanmuuttohistoriasta riippumatta. Tällä hetkellä Euroopassa äärioikeiston radikalisoituminen ja laajentuminen on huolestuttava ilmiö turvallisuuden näkökulmasta. Ennaltaehkäisyssä tärkeää on oikean tiedon ja kriittisen ajattelun lisääminen. Epäluottamus ihmisten, yhteiskunnallisten instituutioiden ja ihmisryhmien välillä on se, mihin ääriliikkeet käytännössä pyrkivät, jotta he voivat saada tilaa omalle mustavalkoiselle ideologialle.
Kirkon Ulkomaanavun hävikkiruokamyymälä WeFood on yhteistyössä eri toimijoiden kanssa vähentänyt merkittäviä määriä ruokahävikkiä. Ruokahävikin vähentäminen on ympäristöteko.
Suomen ensimmäinen hävikkiruokamyymälä WeFood avattiin kauppakeskus Rediin syyskuussa 2018. Tähän mennessä kauppa on myynyt hyötykäyttöön 250 000 kiloa elintarvikkeita, jotka muutoin olisivat päätyneet hävikkiin.
”Tavoite on saavutettu yhteistyöllä elintarvikealan ja vapaaehtoisten kanssa. Olemme todella tyytyväisiä, että työ tuottaa toivottua tulosta”, sanoo WeFoodin päällikkö Eveliina Pöllänen.
Tutkimusten mukaan Suomessa hävikkiin päätyy vuodessa noin 400-500 miljoonaa kiloa elintarvikkeita. Ruokahävikin ympäristövaikutukset ovat merkittävät. Suomessa syntyvä ruokahävikki vastaa ilmastovaikutuksiltaan jopa 350 000 henkilöauton vuotuisia päästöjä.
WeFood on osa Kirkon Ulkomaanavun ympäristötyötä. Hävikin vähentämisen lisäksi WeFood jakaa tietoa aiheesta muun muassa kouluttamalla vapaaehtoisia ja tekemällä yhteistyötä oppilaitoksien kanssa. Hävikkiä syntyy ruokaketjun joka vaiheessa, ja paljon myös kotitalouksissa. WeFood tekee yhteistyötä erityisesti tukkujen ja maahantuojien kanssa.
Tällä hetkellä WeFoodin toiminnassa on mukana lähes 50 vapaaehtoista. Yhteistyökumppaneita on 45 ja uusia kumppanuuksia solmitaan jatkuvasti.
”Suurin kiitos kuuluu tavaran lahjoittajille sekä vapaaehtoisille. Olemme saaneet luotua hyvät verkostot, joiden avulla työtä saadaan tehtyä. Eikä pidä unohtaa asiakkaita, he lopulta saavat hävikin hyötykäyttöön”, Pöllänen sanoo.
Vuonna 2020 WeFoodissa vieraili 56 000 asiakasta. Myymälä sijaitsee kauppakeskus Redin K1-kerroksessa.
