Näytelmäkirjailija ja kuukausilahjoittaja Anna Krogerus: ”Lapsilla pitäisi olla turvaa niin paljon, että he uskaltavat toivoa jotain.”
Näytelmissään Anna Krogerus kuvaa maailmaa usein sellaisten päähenkilöiden silmin, jotka ovat heikommassa asemassa ja jollain tavalla näkymättömiä itselleen tai muille. Myös kuukausilahjoittajana Anna on pienemmän puolella.
Kuukausilahjoittaja ja kilpapyöräilijä Antti Korpi: ”Yksin me emme ole mitään”
”Vähemmän ahdistusta ja enemmän tekoja” — katso kuukausilahjoittaja Teija Herojan inspiroiva video
Kuukausilahjoittaja Tuula Peura parantaa maailmaa pala palalta
Tuula Peura kaipasi jotain muuta. Hän työskenteli aiemmin tiedottajana, mutta päätti vaihtaa alaa ja alkoi opiskella teologiaa. Hän sai pappisvihkimyksen, ja toimi Kirkkonummen suomalaisessa seurakunnassa, kunnes jäi viime marraskuussa eläkkeelle.
Suunnanvaihto ei ole kaduttanut. Papin työssä palkitsivat kohtaamiset, joissa Peura pystyi auttamaan ihmisiä eteenpäin. Auttamista hän pääsee harjoittamaan myös Kirkon Ulkomaanavun kautta, ja hän on ollut kuukausilahjoittaja jo yli 10 vuotta. Arvot ohjaavat Peuran elämää ja lahjoittamista.
”Kirkon Ulkomaanavun kanssa arvomaailmani kohtaa. Kysymys on koulutuksesta, itsenäiseen elämään tukemisesta ja ihmisen oman voiman löytämisestä. Sitä tässä maailmassa tarvitaan.”
Jos ihmisillä ei ole valmiuksia käyttää tietoa hyväkseen, he eivät pysty tekemään kestäviä valintoja elämässään.
”Koulutus on vastaus isoihin ongelmiin. On huikeaa olla tässä mukana muutamalla kympillä”, Peura sanoo.
Hänen nuoruusvuosinaan 1960-luvulla yhteiskunnalliset arvot olivat murroksessa. Myös tasa-arvon teemat olivat vahvasti esillä. Naisten asema on ollut Peuralle tärkeä arvo niistä päivistä saakka.
”Naiset ja tytöt ovat usein niitä, jotka pystyvät ja haluavat viedä yhteisön elämää eteenpäin”, Peura sanoo.
Maailmaa parannetaan pala palalta. Peura ajattelee, ettei Kirkon Ulkomaanavun työ tule varmaan koskaan valmiiksi, mutta joka päivä sillä saavutetaan ihmisten arjessa jotain.
”Toivoisin ihmisten oppivan näkemään, että meidän jokaisen omilla teoilla on merkitystä.”
Vaalikeväänä Peuralla on viesti poliitikoille: ”Haluaisin, että Suomessa kohdistettaisiin enemmän rahaa kehitysyhteistyöhön. Ihmisten kouluttaminen ja heidän valmiuksiensa luominen on kestävä tie.”
Suomi käyttää 0,38% BKT:stä kehitysapuun, mikä on melkein puolet vähemmän kuin YK:n suositus 0,7%. Vertailun vuoksi Ruotsissa kehitysyhteistyön osuus on yli prosentin.
”Nämä rahat ovat pieniä verrattuna siihen, mitä niillä voidaan saada aikaan”, Peura sanoo.
Lahjoittaminen tekee hyvää myös lahjoittajalle itselleen. ”Lahjoittaminen merkitsee, että pystyn edistämään tärkeäksi kokemaani asiaa ja sanoa hyvällä omatunnolla, että olen tässä mukana. Se tuo minulle merkityksellisyyttä.”
Peura kannustaa ihmisiä lahjoittamaan, ja jos aikaa ja intoa riittää, tekemään vapaaehtoistyötä, sillä se hänen kokemuksensa mukaan voimaannuttaa ja tuo hyvää mieltä.
”Omien arvojen mukaan toimiminen kohottaa meitä ihmisinä.”
Teksti: Markus Silvennoinen
Kuva: Tatu Blomqvist
Koulutusasiantuntijat ympäri maailman kokoontuivat Helsinkiin pohtimaan ratkaisuja oppimisen kriisiin
Kirkon Ulkomaanapu, Helsingin yliopisto ja Koulutus katastrofeissa -verkosto INEE järjestivät 14.5. ensimmäisen kansainvälisen koulutus katastrofeissa –seminaarin Suomessa. Nimekkäät koulutusasiantuntijat pohtivat Helsingissä ratkaisuja siihen, miten koulutus saataisiin nykyistä paremmin kaikkien ulottuville.
Tästä asiasta ollaan yhtä mieltä: kestävän kehityksen tavoitteet eivät toteudu ilman koulutusta. Entä kuinka hyvin olemme aikataulussa tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä? Kirittävää on. Oma lukunsa ovat katastrofit ja konfliktit, joissa lasten ja nuorten oikeus koulutukseen toteutuu aivan liian harvoin.
UNESCO:n koulutusalan seurantaraportin johtaja Manos Antoninis oli yksi merkittävistä puhujista, joka saapui Helsinkiin pitämään puheenvuoronsa inklusiivisen koulutuksen merkityksestä osana kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.
Manos Antoninis jakoi näkemyksensä siitä, miksi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista ilman inklusiivista koulutusta.
”Inklusiivinen koulutus pitäisi nähdä yleisenä lähestymistapana osana kaikkea koulutustyötä. Tarvitsemme ennen kaikkea asennemuutosta, jotta kaikki saadaan tasavertaisesti koulutuksen piiriin. Vain siten voimme taata jokaiselle pääsyn laadukkaaseen koulutukseen”, Antoninis painottaa.
Tällä hetkellä vain kaksi prosenttia alhaisimman tulotason maiden tytöistä suorittaa toisen asteen koulutuksen. Agenda 2030 tavoitteiden mukaisesti vuonna 2030 meidän tulisi elää maailmassa, jossa kaikki tytöt ja pojat suorittavat toisen asteen koulutuksen.
”Se ei tule olemaan mahdollista, ellei suunta muutu perustavanlaatuisesti”, Antoninis jatkaa. ”Meillä on merkittäviä haasteita mitä tulee esimerkiksi opiskeluympäristöihin. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa joka neljännessä koulussa ei ole kunnollisia käymälöitä, mikä vaikeuttaa erityisesti tyttöjen koulunkäyntiä”.
”Ei puhetta meistä ilman meitä”
Mitä ensinnäkin tarkoitetaan sillä, että koulutuksen tulisi olla inklusiivista?
UNESCO:n määritelmän mukaan ”inkluusio nähdään prosessina, joka ottaa huomioon ja vastaa kaikkien lasten, nuorten ja aikuisten erilaisiin tarpeisiin lisäämällä oppimaan osallistumista, kulttuurillista ja yhteisöllistä osallisuutta sekä vähentää ja poistaa koulutuksessa ja koulutuksesta syrjäytymistä”.
Käytännössä se tarkoittaa, että koulutushankkeita suunniteltaessa ja toteuttaessa pitäisi ottaa huomioon eri ryhmien tarpeet, mukaan lukien esimerkiksi eri kieli- ja ikäryhmien sekä vammaisten lasten ja nuorten tarpeet.
Kynnys ry:n kehityskoordinaattori Tuomas Tuure puhui tilaisuudessa siitä, miten vammaisten ihmisten tarpeet voisi ottaa paremmin huomioon jo koulutushankkeiden suunnitteluvaiheessa.
Peter Hyll-Larsen ja Tuomas Tuure.
”Minkään toisen ryhmän kohdalla osallistava lähestymistapa ei ole niin tärkeää, kuin vammaisten henkilöiden kanssa. Jopa Suomen kaltaisissa maissa vammaiset ihmiset osallistuvat yllättävän vähän omaan elämäänsä vaikuttavaan päätöksentekoon. Osallistuminen on kaiken a ja o”, Tuure painottaa.
Tuuren mukaan meidän tulisi ennen kaikkea tunnistaa, että paras osaaminen vammaisten henkilöiden huomioon ottamiseksi tulee heiltä itseltään. Paikalliset vammaiset ihmiset tulisi osallistaa jo suunnitteluvaiheessa niillä alueilla, joilla hanke aiotaan toteuttaa.
Kestävän kehityksen tavoitteilla oikeaan suuntaan
Overseas Development Instituten ohjelmapäällikkö Susan Nicolai nostaa esille olennaisen eron YK:n vuosituhattavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden välillä. Vuosituhattavoitteiden aikana epätasa-arvo lisääntyi, kun taas kestävän kehityksen tavoitteet eroavat jo lähtökohtaisesti vuosituhattavoitteista.
”Vuosituhattavoitteiden aikana saavutettiin merkittävää edistystä mm. koulutukseen pääsyn kohdalla. Silti eniten hyötyivät ne, joilla asiat olivat jo valmiiksi paremmin. Sitä vastoin kestävän kehityksen tavoitteet lähtevät siitä, että ketään ei saa jättää kehityksestä jälkeen”, Nicolai huomauttaa.
Olemme siis menossa oikeaan suuntaan, mutta töitä on yhä tehtävänä, jotta kaikki saadaan kehitykseen mukaan.
Kriisin kääntäminen uhasta mahdollisuudeksi ammatillisen koulutuksen avulla
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) kansainvälisen työn johtaja Tomi Järvinen painottaa ammatillisen koulutuksen ja virallisten tutkintojen roolia konfliktialueilla elävien nuorten kanssa tehtävässä työssä.
Seminaarin osallistujia ryhmäkeskustelussa.
”Jokaisessa kriisissä on aina myös mahdollisuus. Konfliktialueilla elämä on pelkkää odottamista, mutta ajan voi käyttää myös uuden taidon opettelemiseen tai jopa tutkinnon suorittamiseen, jos mahdollisuuksia on tarjolla”, Järvinen sanoo ja painottaa, että pakolaisasutusalueilla eläville nuorille tulee tarjota relevanttia ammatillista koulutusta.
KUA järjestää viime vuonna perustetun FCA Collegen kautta Ugandan pakolaisasutusalueella opetusta, joka johtaa viralliseen, mm. EU:n sisällä hyväksyttyyn tutkintoon. Järvinen painottaakin, että tarjottavien tutkintojen tulisi mahdollisuuksien mukaan olla virallisesti tunnustettuja, koska ne avaavat ovia myös tulevaisuudessa.
”Saatu koulutus vaikuttaa nuoren elämään ja mahdollisuuksiin niin suuressa määrin, että myös sitä voidaan pitää elintärkeänä osana humanitaarista työtä. On olennaista keskittyä myös laatuun ja koulutuksen tarpeellisuuteen, sen sijaan että keskitytään vain pääsyyn”, Järvinen summaa.
Ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston johtaja Satu Santala esitteli tilaisuudessa Stepping up Finland’s Global Role in Education –raportin suositukset sille, miten Suomi voisi vastata paremmin maailmanlaajuiseen oppimisen kriisiin.
“Suomella on yksi maailman parhaista koulujärjestelmistä, mutta emme ole vielä täysin keksineet, miten voisimme jakaa asiantuntemustamme myös kansainvälisesti.”
Seminaari järjestettiin Paasitornin historiallisessa miljöössä.
Suomella on paljon koulutukseen liittyvää osaamista niin tutkimuksen, viranomaisten, yritysten kuin kansalaisjärjestökentänkin puolella, mutta sen hyödyntäminen edellyttää tiiviimpää yhteistyötä.
Santala on kuitenkin optimistinen jatkosta.
“Raportti on otettu hyvin vastaan ja aiheeseen on selvästi viime aikoina sitouduttu. Riippuu pitkälti tulevasta hallituksesta, miten paljon meillä tulee olemaan resursseja työn jatkamiseksi tulevaisuudessa”, Santala tiivistää.
Teksti: Elina Kostiainen
Katso seminaarin tallenne täällä.
Linkit yksittäisiin puheisiin:
Welcome and introductions, Jouni Hemberg, FCA; Arto Kallioniemi, University of Helsinki; Dean Brooks, INEE
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=941
Introduction to opening roundtable
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=1608
KEYNOTE: Manos Antoninis – ”Why we won’t reach SDG4 without Inclusive Education”
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=1803
KEYNOTE: Susan Nicolai – ”Why we won’t reach SDG4 without Education in Emergencies”
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=2889
EXAMPLE: Bente Sandal-Aasen – ”Using INEE Minimum Standards and tools for connecting EiE and the SDGs”
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=3776
Inclusive education in emergencies – Challenges and solutions
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=4037
KEYNOTE: Kimmo Kosonen – ”Language in Education in Emergencies”
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=4192
EXAMPLE from the field by Barbara Moser-Mercer, InZone Geneva
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=5031
KEYNOTE: Tuomas Tuure – ”Disability in Education in Emergencies”
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=6509
EXAMPLE from the field by Gregory St. Arnold, Jesuit Refugee Services
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=7665
EXAMPLE from the field by Ronit Cohen, Safe the Children
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=8114
KEYNOTE: Tomi Järvinen – ”Youth in Education in Emergencies”
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=9313
EXAMPLE from the field by Sonia Gomez, Norwegian Refugee Council
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=10247
PANEL DISCUSSION: ”Inclusive Education in Education in Emergencies”
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=15663
PRESENTATION of Finland’s Stepping Up report by Satu Santala, Finnish MFA
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=21026
PANEL DISCUSSION: ”Stepping up commitments for inclusive education in emergencies – the role of funders, governments and agencies”
https://youtu.be/iNBeMkyHFTY?t=21675
CLOSING: Jouni Hemberg, FCA
Kirkon Ulkomaanavun uusi sijoitusyhtiö vauhdittaa työpaikkojen syntymistä köyhiin maihin
Työ ja toimeentulo ovat avain kestävään rauhaan. Kirkon Ulkomaanapu alkaa vauhdittaa työpaikkojen syntymistä sijoittamalla pieniin ja keskisuuriin yrityksiin köyhissä ja hauraissa maissa.
Seuraavan 15 vuoden aikana maailmaan pitäisi luoda yli 600 miljoonaa työpaikkaa, jotta kasvava väestö saisi mahdollisuudet kunnolliseen toimeentuloon, Maailmanpankki arvioi. Kehittyvissä maissa uusien työpaikkojen luominen on avainasemassa taistelussa köyhyyttä ja epätasa-arvoa vastaan.
Jopa 70 prosenttia uusista työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Luku kasvaa vielä suuremmaksi, kun mennään kaikista köyhimpiin ja hauraimpiin maihin. Ja vaikka pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on paras potentiaali luoda uusia työpaikkoja, niiden on myös hankalinta saada rahoitusta yritystoimintansa käynnistämiselle ja kehittämiselle.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) perusti syyskuussa 2018 uuden sijoitusyhtiön vauhdittaakseen uusien työpaikkojen syntymistä kehittyviin ja hauraisiin maihin.
Maailmanpankin alaisen kansainvälisen rahoitusyhtiö IFC:n Itä-Afrikan johtajan Michel Botzungin mukaan IFC sijoitti pk-yrityksiin viime vuonna 23 miljardia dollaria. Tästä potista vain alle 5 prosenttia meni kaikista köyhimpien ja hauraimpien maiden pk-yritysten tukemiseen. Esimerkiksi tähän ”markkinarakoon” KUA:n sijoitusyhtiö on tarkoitettu.
Työpaikat tuovat verotuloja ja vakautta
Tulevaisuuden haasteet ovat niin suuret, ettei perinteinen kehitysyhteistyö yksin enää riitä. Kehityksen tukemiseen ja vauhdittamiseen tarvitaan jatkossa uudenlaisia keinoja ja työkaluja.
Yksi uusista työkaluista on KUA:n sijoitusyhtiö FCA Investments, joka alkaa sijoittaa köyhien ja hauraiden maiden pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.
FCA Investmentsin nimi tulee KUA:n englanninkielisen nimen Finn Church Aidin lyhenteestä FCA.
”Sijoitustoiminnalla pystytään luomaan uusia työpaikkoja kehitysmaihin, tukemaan perheiden ja yhteisöjen toimeentuloa sekä kasvattamaan kehitysmaiden saamia verotuloja. Mahdollisuus tehdä työtä ja ansaita toimeentuloa edistää merkittävästi yhteiskunnan vakautta ja kehitystä”, sanoo KUA:n toiminnanjohtaja Jouni Hemberg.
Alkuun FCA Investments sijoittaa Suomen ulkoministeriöltä lainaksi saamansa 16 miljoonaa euroa. Ensimmäiset suorat sijoitukset tehdään Ugandassa, sen jälkeen mahdollisesti Somaliassa, Keniassa, Jordaniassa, Nepalissa, Myanmarissa ja Kambodžassa.
Sijoituksia tehdään yhteiskunta- ja ympäristövastuullisiin yrityksiin, jotka luovat työpaikkoja, nostavat matalapalkkatyöntekijöiden tulotasoa ja vähentävät köyhyyttä. KUA on aiemmissa hankkeissaan tukenut etenkin naisyrittäjiä, ja naisten sekä nuorten parempi työllistyminen on myös FCA Investmentsin sijoitustoiminnan keskeisiä tavoitteita.
”Tällä hetkellä on suuri kuilu lupaavien paikallisten yritysten ja rahoituksen välillä. FCA Investmentsiä ja sen kaltaisia sijoitusyhtiöitä tarvitaan kuromaan tätä kuilua umpeen kaikkein köyhimmissä ja hauraimmissa maissa”, IFC:n Botzung sanoi KUA:n ja ulkoministeriön yhteisessä seminaarissa lokakuun alussa.
Uusi työkalu KUA:n pakkiin
Perinteinen kehitysyhteistyö ei ole katoamassa minnekään, vaan sitä tarvitaan jatkossakin. FCA Investments onkin tavallaan uusi työkalu KUA:n työkalupakkiin – yksi keino ratkoa suuria globaaleja haasteita.
Rahoituksen lisäksi FCA Investments tarjoaa pk-yrityksille myös tukea yritystoiminnan kehittämiseen, kuten taloushallinnon ja hallinnon kehittämiseen.
Yrityksiä voivat auttaa sekä KUA:n omat asiantuntijat että liiketoiminnan ammattilaiset, jotka haluavat vapaaehtoispohjalta lahjoittaa ammattiosaamistaan.
Parhaimmassa tapauksessa FCA Investmentsin työ vaikuttaa myönteisesti tuhansien ihmisten elämään myös kaikista hauraimmissa maissa, jotka ovat tällä hetkellä vaarassa jäädä jälkeen kehityksessä.
Teksti: Noora Jussila
Kuva: Fredrik Lerneryd
Sijoituksia tehdään vastuullisiin yrityksiin
FCA Investmentsin tavoitteena on tehdä tuottavia sijoituksia yhteiskuntaja ympäristövastuullisiin yrityksiin, jotka luovat ja ylläpitävät kunnollisia työpaikkoja ja/tai mahdollistavat peruspalveluiden ja -hyödykkeiden saatavuuden kohtuuhinnoin KUA:n toimintamaissa.
Yrityksiin tehdään niin sanotut due diligence-tarkastukset, joissa kartoitetaan muun muassa yrityksen toimintaan liittyvät riskit ja yritystoiminnan vastuullisuus. KUA:n ja FCA Investmentsin työntekijät ovat läsnä kohdemaissa ja valvovat myös yritysten toimintaa.
Sijoitustoiminnan tuotot käytetään toiminnan jatkuvuuden turvaamiseen ja laajentamiseen, jotta FCA Investments pystyy tukemaan yhä useampia yrityksiä ja siten työpaikkojen syntymistä sinne, missä niitä eniten tarvitaan.
Keskinäinen ymmärrys ei kasva tuomitsemisella – vuoden globaalikasvattaja kannustaa hyväksymään erilaisuuden
Vuoden 2018 globaalikasvattajaksi valittu Amiirah Salleh-Hoddin, 31, haluaisi nähdä ympärillään enemmän erilaisuuden hyväksymistä ja kanssaihmisten kunnioitusta.
”Aikana, jolloin ihmiset pysyttelevät omissa kuplissaan ja keskustelu kärjistyy herkästi vastakkainasetteluksi, on entistä tärkeämpää pysähtyä ja kyseenalaistaa omaa ajatteluaan”, Amiirah Salleh-Hoddin pohtii.
”Toisaalta kun miettii, minkälaisia uutisia meille jatkuvasti näytetään, en ole yllättynyt, että ihmiset valitsevat olla lukematta niitä. On helpompaa pysytellä omalla mukavuusalueellaan.”
Salleh-Hoddin työskentelee Rauhankasvatusinstituutissa rasismin ja syrjinnän vastaisen työn koulutussuunnittelijana. Koulutuksissaan hän pyrkii saamaan osallistujat näkemään omia kokemuksiaan kauemmas.
”On tärkeää, että ihmistä ei tuomitse hänen mielipiteistään, vaikka kannustaisikin häntä tarkastelemaan kriittisesti omaa toimintaansa. Ratkaisu ei löydy yksilöä syyttämällä, vaan auttamalla häntä tunnistamaan epätasa-arvoa ylläpitäviä rakenteita ja muuttamaan niitä.”
Salleh-Hoddin tietää, millaista on elää vieraassa maassa vähemmistön edustajana. Ennen kuin sosiaalipsykologian maisteriopinnot toivat hänet viisi vuotta sitten Suomeen, Salleh-Hoddin on ehtinyt asua Singaporessa ja Australiassa.
”Ammennan koulutuksiini esimerkkejä eletystä elämästä, se auttaa avaamaan ihmisten silmät. Osallistujat ovat kertoneet minulle jälkikäteen, että omien olettamuksien haastaminen on voinut olla heille voimakas kokemus.”
Palkitsevinta Salleh-Hoddinin mukaan työ on silloin, kun koulutus on saanut aikaan pysyvän muutoksen osallistujan ajattelussa.
”Ihmiset tulevat luokseni joskus kuukausiakin koulutukseni jälkeen kertomaan, miten he ovat muuttaneet omia toimintatapojaan oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi. Yhä harvempi tyytyy nykyään sivustakatsojan rooliin ja epäoikeudenmukaisuuteen puututaan herkemmin. On motivoivaa huomata, että ihmisten välinen solidaarisuus on lisääntynyt.”
Teksti: Elina Kostiainen
Kuva: Heli Pekkonen
Avustustyön eettisyys puntarissa
Tänä vuonna Brother Christmas nosti hyvätekeväisyyden eettisyyden julkiseen keskusteluun Suomessa. Miten avustustyön eettisyyttä arvioidaan?
”Koko avustus- ja kehitysyhteistyön lähtökohta perustuu eettisyyteen, pyrkimykseen toimia oikeudenmukaisesti ja vastuullisesti. Siihen arvopohjaan, että elämme yhdessä samalla maapallolla”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun (KUA) humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva.
Mutta miten Kirkon Ulkomaanavussa varmistutaan, siitä että apu menee perille ja toiminta on eettistä? Tärkeässä roolissa on yhteisesti sovittujen toimintatapojen noudattaminen ja niihin liittyvä seuranta. Järjestö vastaa siitä, että työntekijöillä on tarvittavat tiedot ja taidot työnsä hoitamiseen tehokkaasti ja vastuullisesti. Työnantajana KUA on vastuussa myös työntekijöiden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Jokainen työntekijä sitoutuu noudattamaan yhteisiä toimintaperiaatteita allekirjoittamalla menettelytapaohjeen, joka muun muassa kieltää korruption, varojen väärinkäytön ja seksuaalisen hyväksikäytön. Niiden suhteen KUA:ssa on nollatoleranssi. Työntekijän velvollisuus on myös raportoida, mikäli hän havaitsee väärinkäytöksiä.
KUA toimii maailman hauraimmissa ja köyhimmissä maissa. Näissä, ns. korkean riskin maissa korruptio on yleistä ja yksittäisen työntekijän kohdalla kiusaus ja paineet voivat olla suuria.
”KUA ei ole immuuni väärinkäytöksille. Työntekijöiden valinnalla ja perehdyttämisellä voidaan ehkäistä riskiä. Oleellista on, että seurantajärjestelmä havaitsee mahdollisimman aikaisessa vaiheessa väärinkäytökset ja niihin puututaan ripeästi. Toistaiseksi olemme välttyneet isoilta kupruilta,” sanoo KUA:n kehittämispäällikkö Aarno Lahtinen.
Yhteiset suositukset luovat pohjan toiminnalle
Järjestöjen ohjeiden lisäksi avustustyötä säätelevät monet kansainväliset standardit ja suositukset. KUA esimerkiksi sai kansainvälisen Core Humanitarian Standard eli CHS-sertifioinnin kesäkuussa 2017.
”Lähtökohtana on, että toiminnan keskiössä ovat ne ihmiset, keiden kanssa ja puolesta työtä tehdään. Ensisijainen vastuumme toiminnan eettisyydestä ja varojen tehokkaasta käytöstä on heille, mutta myös lahjoittajille, rahoittajille ja veronmaksajille”, sanoo Lahtinen.
CHS-sertifikaatin asiat eivät ole uusia, vaan ne pohjautuvat toimijoiden vuosien aikana kehittämiin hyviin käytäntöihin.
”Tuemme ihmisten perusoikeuksien toteutumista sekä varmistamme, että oma toimintamme ei polje kenenkään oikeuksia tai aiheuta haittaa, esimerkiksi kärjistä konfliktia tai vahingoita paikallista elinkeinorakennetta tai ympäristöä”, sanoo Lahtinen.
Tärkeää on, että se mitä kulloinkin tehdään, on tarkoituksenmukaista ja sillä on oikeasti vaikutusta siihen tilanteeseen, jota pyritään parantamaan.
”Meidän täytyy olla hyvin tietoisia kulloisestakin toimintaympäristöstä, niin että tiedämme mitä ja miksi teemme. Se edellyttää keskusteluja paikallisten kanssa. Toiminnan pitää olla tehokasta ja oikea-aikaista, erityisesti humanitaarisen avun tilanteissa”, sanoo Lahtinen.
Paikallista osaamista vahvistamalla kestäviä tuloksia
Kirkon Ulkomaanavun työllä on vaikutusta
- Kirkon Ulkomaanapu toimii tällä hetkellä 14 maassa Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä
- 132 500 lasta hyötyi KUA:n koulutushankkeista vuonna 2016
- Nepalin 2015 maanjäristyksen jälkeen KUA rakensi 300 koulua ja turvallista koulutilaa 44 000 lapselle
- 27 305 ihmistä osallistui alueellisiin rauhansovitteluihin Keniassa vuonna 2016.
Äkillisen katastrofin, kuten maanjäristyksen jälkeen on aluksi usein tarpeen jakaa hengissä pysymisen kannalta välttämätöntä apua, kuten puhdasta vettä, ruokaa ja tarvikkeita suojan rakentamiseen. Mahdollisimman pian pyritään kuitenkin tukemaan ihmisiä niin, että he voivat elää arvokkaasti ja tehdä itseään koskevia päätöksiä. ”Esimerkiksi jonkun muun valitsemien tarvikkeiden jakamisen sijaan annetaan ihmisille käteisavustuksia, jotta he voivat itse päättää, mitä eniten tarvitsevat”, sanoo Alajarva.
Nepalin maanjäristyksen jälkeen KUA rakensi kouluja ja järjesti opettajille koulutusta psykososiaalisesta tuesta. Tuellamme 44 000 lasta pääsi opiskelemaan turvallisiin koulutiloihin. Kuva: Antti Helin
”Itse näen, että pitkittyneissä kriiseissä avustustyön täytyy aidosti vastata ihmisten tarpeisiin, myös tulevaisuutta silmällä pitäen. Tässä tullaan nopeasti koulutukseen ja toimeentulomahdollisuuksien parantamiseen”, Alajarva jatkaa.
”Paikallisen osaamisen tukeminen ja ymmärtäminen on olennaista. Ei niin, että tullaan ja tuodaan ulkopuolelta jotakin ja kun poistutaan, jää vain tyhjää”, sanoo myös Lahtinen.
Jatkuvaa oppimista
Mikään paperi tai merkki ei kuitenkaan itsessään pelasta. Olennaista on, että periaatteet ja arvot sisäistetään aidosti. Millaiset ovat organisaation vakiintuneet, jokapäiväiset toimintatavat, miten asioihin suhtaudutaan? Esihenkilöiden ja johdon esimerkki on tärkeä.
”Eettiseen avustustyöhön kuuluu myös se, että palautetta kuunnellaan herkällä korvalla”, sanoo Lahtinen.
Hankeseuranta, omat ja ulkopuolisten tekemät arvioinnit, palaute ja valitukset auttavat oppimaan ja tekemään työtä paremmin. CHS-standardi on tuonut selkeät mittarit oman työn arvioinnille ja kehittämiselle.
KUA:lla on oma verkkopohjainen valitusmekanisminsa, jonka kautta niin hankkeissa mukana olevat ihmiset, työntekijät kuin kumppanitkin voivat ilmoittaa mahdollisista väärinkäytöksistä, myös nimettömästi. Lisäksi sisäinen tarkastaja ja hallituksen tarkastusvaliokunta arvioivat toiminnan vastuullisuutta ja tehokkuutta.
Lopulta on kyse siitä, millaisen jäljen järjestö paikalliseen yhteisöön jättää. Saatiinko aikaan haluttu muutos niin, että sillä on vaikutusta myös tulevaisuudessa?
Teksti: Minna Elo
Artikkeli on julkaistu ensin Diakonia-lehdessä 2/2018.
Turvapaikanhakijoiden ravintola antoi lahjoituksen Kirkon Ulkomaanavun pakolaistyöhön
Helsingissä Oulunkylän kirkolla toimiva turvapaikanhakijoiden ravintola lahjoitti tuottonsa Kirkon Ulkomaanavulle. Lahjoitussumma 18 500 euroa kohdistetaan pakolaistyöhön.
Keittiöstä kantautuu kalakeiton herkullinen tuoksu. Oulunkylän kirkon tiloissa on jo vuoden ajan toiminut Lähi-idän keittiön lounasta tarjoava ravintola Salaam. Osa keittiössä työskentelevistä vapaaehtoisista on ammattikokkeja, kuten Mohammad.
”Tuomme lounaaseen vaihtelua vuodenaikojen mukaan, koska emme halua toistaa aina samoja ruokia. Tänään
on kolmen keiton päivä. Kalakeitto on ehkä paras ruoka, mitä olemme tehneet. Se on suomalainen kalakeitto erilaisilla mausteilla”, Mohammad sanoo.
Kalakeitto on todella herkullista. Sitä maistellessa on helppoa ymmärtää, miksi pop up -ravintolana marraskuussa 2016 aloittaneelle Salaamille toivottiin jatkoa.
Elämää ja pöhinää kirkolle
Tänään vapaaehtoisia on Afganistanista, Ghanasta, Irakista, Ugandasta ja Suomesta. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita osallistumaan. Keittiössä voi suorittaa hygieniapassin ja työstä voi saada työtodistuksen. Salaamin kautta on työllistytty palkkatöihinkin.
Oulunkylän seurakunnan vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Piia Rytilän mukaan ravintola tuo kirkolle elämää ja pöhinää.
”On tavoitettu myös ihmisiä, jotka eivät muuten kävisi kirkolla. Tämä on Oulunkylän paras lounaspaikka torstaisin. Aiomme jatkaa toistaiseksi.”
Turvapaikanhakijoille ravintolan avoin ja lämmin ilmapiiri merkitsee paljon.
”Tuntuu hyvältä, että on jokin paikka, mihin kuuluu. Täältä on saanut hyviä ystäviä ja tietenkin myös hyvä palaute ruuasta tekee iloiseksi. Vaikka työpäivä keittiössä on pitkä ja kiireinen, odotan aina torstaita”, Mohammad
sanoo.
Ei vain itseä varten
Ravintolassa työskenteleville on tärkeää, että tuotot ohjataan apua tarvitseville.
”Emme työskentele vain itseämme varten”, Mohammad sanoo.
”Kuulimme ravintolasta vähän aikaa sitten ja tämä oli meille vasta kolmas lounas. Ruoka oli hyvää – tosi kiva kun ravintola on täällä”, pienen lapsensa kanssa lounaalla käynyt suomalainen äiti sanoo.
Teksti: Ulla Kärki
Kuva: Tatu Blomqvist
Korianteri-kalakeitto 4:lle
Öljyä
1 sipuli
2 l vettä
1 tl sitruunapippuria
6-8 perunaa
700g kalaa, lohta, seitiä, kuhaa
kalaliemikuutio
tuoretta korianteria, tilliä, kurkumaa, suolaa
tarvittaessa
200g katkarapuja
Kuutioi sipuli ja kuullota se kattilassa tilkassa öljyä. Kuori ja kuutioi perunat. Lisää kattilaan vesi ja sitruunapippuri, keitä perunat lähes kypsäksi. Leikkaa kala kuutioiksi, lisää se kattilaan, lisää kalaliemi, anna kalan kypsyä 15min. Lisää katkaravut, tuore hienoksi silputtu korianteri, kurkuma ja tuore tilli. Tarkista maku, ja lisää suolaa makusi mukaan.