Rohkeat päätökset toivat avun maailman köyhimmille

Kymmenen vuotta sitten Kirkon Ulkomaanapu teki täyskäännöksen, jonka ansiosta voimme auttaa yhä useampaa ihmistä. 70-vuotisjuhlavuotemme kunniaksi luomme katsauksen ratkaiseviin päätöksiin.

Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on Suomen suurin kehitysyhteistyöjärjestö ja toiseksi suurin humanitaarisen avun antaja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana toiminta on kasvanut valtavasti. Kiittäminen on päätöksiä, jotka tehtiin kymmenen vuotta sitten silloisen toiminnanjohtajan Antti Pentikäisen astuessa järjestön puikkoihin.

KUA oli pitkään tehnyt kehitysyhteistyötä pääasiassa rahoittamalla kumppanijärjestöjen hankkeita. Pentikäiselle oli kuitenkin tärkeää, että KUA alkaa ottaa itse vastuuta työnsä tuloksista. KUA lähetti ensimmäiset omat avustustyöntekijänsä maailmalle ja alkoi pian perustaa Afrikkaan ensimmäisiä kenttätoimistoja, joista käsin se ryhtyi toteuttamaan hankkeitaan.

Työ keskitettiin kolmeen pääteemaan: koulutukseen, toimeentuloon ja rauhaan. Koulutuksesta ja toimeentulosta KUA:n työntekijöillä oli jo paljon asiantuntemusta. Rauhantyön Pentikäinen, rauhannobelisti Martti Ahtisaaren entinen neuvonantaja, toi uutena teemana tullessaan.

Rauhantyössä KUA erikoistui työskentelemään uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden kanssa. Ensimmäinen kohde oli Somalia, jossa ponnistukset kantoivat pian hedelmää.

”Somalia oli silloin kuin Syyria tänään. Kukaan ei halunnut sinne ja työ oli todella vaarallista. Olemme kuitenkin pystyneet auttamaan Somaliaa monissa ratkaisevissa käänteissä”, Pentikäinen sanoo.

”Rauhantyössä ratkaisevaa on, ettei anna periksi ja oppii virheistään.”

Työtä siellä, missä muut eivät ole

Toinen ratkaiseva päätös on ollut mennä rohkeasti sinne, minne muut eivät halua tai voi. KUA toimii tällä hetkellä maailman kolmessa kaikkein hauraimmassa maassa, eli Etelä-Sudanissa, Somaliassa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Sulkeutuneessa Eritreassa KUA on yksi harvoista kansalaisjärjestöistä.

”Pienen järjestön ei kannata hakeutua paikkoihin, joissa on paljon toimijoita. Hauraimmissa valtioissa saamme suurimman lisäarvon työllemme”, sanoo KUA:n virkaatekevä toiminnanjohtaja Jouni Hemberg.

Vuosien varrella toimintamaat ovat muuttuneet. Valtion leikkaukset kehitysyhteistyön määrärahoissa pakottivat KUA:n lopettamaan työnsä Etelä- Amerikan maissa. Nykyään KUA toimii 15 maassa ja suuri osa työntekijöistä työskentelee toimintamaissa. KUA tekee myös tiivistä yhteistyötä paikallisten järjestöjen ja viranomaisten kanssa. KUA:n työntekijöistä enemmistö on paikallisia.

”Heidän paikallistuntemuksensa on meille arvokasta. Samalla hankkeemme juurtuvat paremmin paikallisiin yhteisöihin ja osa osaamisesta jää sinne”, sanoo humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva.

Nopeaksi auttajaksi katastrofeissa

Nepalin vuoden 2015 maanjäristysten jälkeen yli 44 000 lasta pääsi opiskelemaan KUA:n rakentamissa kouluissa ja väliaikaisissa koulutiloissa. Kuva: Johanna Erjonsalo

Pitkäjänteisen kehitysyhteistyön ohella KUA:sta on tullut nopea humanitaarisen avun antaja katastrofi- ja konfliktitilanteissa. Käännekohta oli tammikuun 2010 voimakas maanjäristys, joka romahdutti yli puolet köyhän Haitin taloista. Yli 220 000 ihmistä kuoli.

Aiemmissa luonnonkatastrofeissa KUA oli tukenut avustustöitä rahoittamalla paikan päällä toimivia järjestöjä tai muita kirkollisten avustusjärjestöjen ACT-allianssin jäseniä. Haitissa tuhot olivat kuitenkin valtavat, ja opetusalan toimijoista oli pulaa.

KUA ryhtyi töihin. Ensin oppilaille pystytettiin väliaikaisia koulutelttoja, sitten väliaikaisia luokkahuoneita ja lopulta pysyviä koulurakennuksia. Alusta asti oli kuitenkin selvää, etteivät pelkät seinät riitä, sanoo KUA:n koulutusasiantuntija Minna Peltola.

”Halusimme myös parantaa koulutuksen laatua”, hän sanoo.

Nepalin maanjäristyksen jälkeen vuonna 2015 samalla kuorma-autolla matkasivat sekä koulunrakennustarvikkeet, opetusmateriaalit että suomalainen opettaja, joka kertoi paikallisille kollegoilleen katastrofin aiheuttamien vaikeiden kokemusten käsittelemisestä. Yhtä aikaa korjattiin kouluja ja ihmisiä.

Koulutuksessa saavutetut tulokset ovatkin vaikuttavia. Nepalin vuoden 2015 maanjäristyksen jälkeen KUA jälleenrakensi 300 koulua, enemmän kuin yksikään toinen järjestö. Vuonna 2016 kaikkiaan yli 132 500 lasta sai laadukasta opetusta KUA:n työn ansiosta.

Peltolan mukaan koulutuksen laatuun panostaminen on jatkossakin tärkeää.

”Erityishaasteen tuovat hauraat alueet. Esimerkiksi Etelä-Sudanissa on sekä väkivaltainen konflikti että ruokakriisi. Nuoret ovat hyvin haavoittuvaisia ja henkinen tuki on otettava mukaan kaikkeen opetustyöhön.”

Nyt tavoitteena on vahvistaa koulutuksen yhteyttä toimeentuloon. Maailmassa on enemmän pakolaisia kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. On tärkeää, etteivät liikkeelle lähteneet ihmiset keskeytä koulunkäyntiä ja että heidän opinnoistaan myönnetään virallisia tutkintotodistuksia, jotka auttavat heitä uuteen työhön ja elämään.

KUA on järjestänyt tutkintoon johtavaa koulutusta Ugandan pakolaisasutusalueilla, jossa suurin osa ensimmäisistä vuosikursseista on työllistynyt hyvin. Kambodžassa KUA kehitti paikallisen opetusministeriön kanssa maan ensimmäisen oppilaanohjausjärjestelmän ja koulutti ensimmäiset opinto-ohjaajat.

Kansainvälisesti arvostetuksi auttajaksi 

Apu on mennyt perille jo 70 vuotta

Kirkon Ulkomaanapu perustettiin 70 vuotta sitten kanavoimaan Yhdysvaltojen, Saksan ja Ruotsin kirkoilta saatuja avustuksia sodan runtelemaan Suomeen. Jälleenrakentamisen vuosien jälkeen sekä Suomi että Suomen luterilainen kirkko kasvoivat hiljalleen avun kohteesta sen antajaksi.

1960-luvulla Vietnamin ja Biafran sodat kasvattivat etenkin länsimaisen nuorison solidaarisuutta niin kutsuttua kolmatta maailmaa kohtaan ja myös Suomessa tuki KUA:n työlle kasvoi. 1960-luvun lopussa KUA:n budjetti kasvoi myös Yhteisvastuukeräyksen myötä.

Koska Suomen kirkolla on perinteisesti ollut läheiset välit moniin Afrikan maihin, keskittyi kehitysyhteistyökin ensi vaiheessa näihin maihin. 1970-luvulla KUA tuki muun muassa namibialaisten opiskelijoiden opiskelua Suomessa stipendi-ohjelmalla.

Uusi vaihe avustustyössä alkoi 1980-luvun lopulla, kun Neuvostoliitto höllensi uskontolainsäädäntöään ja Baltian ja Inkerin kirkot saivat luvan aloittaa aiemmin kielletyn nuoriso- ja pyhäkoulutyön sekä diakoniatyön. Alueesta tuli KUA:n avustustoiminnan pääkohde, jossa koulutettiin seurakuntien työntekijöitä, korjattiin kirkkoja ja rakennettiin seurakuntataloja.

Itsenäinen säätiö Kirkon Ulkomaanavusta tuli vuonna 1995. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kirkon Ulkomaanavun henkilökunta on kasvanut noin 40:sta liki 400:aan ja KUA:sta on tullut Suomen suurin kehitysyhteistyöjärjestö ja toiseksi suurin humanitaarisen avun antaja.

Rohkeiden päätösten ansiosta KUA:n työ on saanut paljon arvostusta maailmalla. Yhä useampi kansainvälinen rahoittaja uskoo KUA:n työn laatuun.

Vuonna 2013 YK pyysi KUA:aa perustamaan Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkoston ja 2017 KUA kutsuttiin opetusalan kansainvälisen asiantuntijaverkoston INEE:n ohjausryhmään. INEE:ssä KUA kehittää opetusta katastrofitilanteissa yhdessä Unicefin ja Unescon ja muiden alan jättien kanssa.

”Luulen, etteivät kaikki vielä ymmärrä, miten suuri luottamus esimerkiksi YK:n piirissä on KUA:n osaamiseen heimojen ja uskonnollisten ryhmien kanssa neuvottelemisesta”, sanoo Antti Pentikäinen, joka on parhaillaan virkavapaalla KUA:n toiminnajohtajan tehtävistä ja johtaa Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkostoa New Yorkissa.

”Pieni suomalainen järjestö on kutsuttu uudistamaan koko YK:n toimintatapaa.”

Viime vuosina KUA:ssa on pyritty löytämään uusia innovatiivisia keinoja auttaa ihmisiä. Esimerkiksi Kreikassa tuhannet pakolaiset eivät eläkään leireillä vaan Ateenan kaltaisissa miljoonakaupungeissa.

Ratkaisuksi nuorten pakolaisten tavoittamiseen keksittiin koodaustyöpajat, joissa pakolaisnuoret opettelevat ohjelmoinnin perusteita ja kuvankäsittelyä yhdessä kreikkalaisten nuorten kanssa. Samalla tutustutaan ja ystävystytään puolin ja toisin, ja eri kulttuuriryhmien välinen kuilu kapenee.

Tulevaisuudessa konfliktit ovat yhä monimuotoisempia ja haasteellisempia. Ilmastonmuutos tulee lisäämään sään ääri-ilmiöitä, jotka puolestaan lisäävät luonnonkatastrofien riskiä monissa maissa. Muutosten vuoksi kotinsa on jo nyt joutunut jättämään ennätyksellinen määrä ihmisiä.

”Olen ylpeä siitä, että kirkolla ja suomalaisilla on avustusjärjestö, joka kantaa vastuuta tämän hetken todellisista ongelmista”, Pentikäinen sanoo.

Teksti: Noora Jussila

Piispa Björn Vikström: Meillä on yhteinen vastuu eniten kärsivistä

Tänä vuonna juhlimme satavuotiasta Suomea teemalla ”yhdessä”. Teema on haastava, koska yhteiskunnassa polarisaatio eri ryhmien välillä vaikuttaa kasvavan.

Juhlavuosi antaa meille syyn miettiä, mihin suuntaan haluamme suomalaista yhteiskuntaa yhdessä kehittää. Viime vuosikymmeninä on painotettu yksilön intressejä yhteiskunnallisen solidaarisuuden kustannuksella. Se on myös näkynyt pyrkimyksillä lisätä valinnanvapautta, yksityistämistä ja kilpailutusta.

Ilman kestävä taloutta maa ei tietenkään pysty huolehtimaan omista hätää kärsivistä tai apua muualla tarvitsevista. Globaalissa maailmassa ongelmien sivuuttaminen ei kuitenkaan ole ratkaisu. Kanssaihmisten hätä vaikuttaa myös meihin.

Yhteisvastuukeräys perustuu solidaarisuuteen ja lähimmäisistä huolehtimiseen. Kristillisen sanoman mukaisesti meillä on erityisvastuu kaikkein eniten kärsivistä ja uhatuista.

Keräys on perinteisesti painottanut sekä vastuutamme lähimmäisistä täällä kotona että globaalia vastuutamme ihmisistä maailman kriisialueilla. Noin 60 prosenttia Yhteisvastuukeräyksen varoista menee Kirkon Ulkomaanavun kautta kehitysyhteistyöhön ja katastrofiapuun.

Jordania on yksi vuoden 2017 keräyskohteista. Maa on ottanut vastaa kolmanneksi eniten pakolaisia maailmassa. Itselläni oli mahdollisuus vierailla Jordaniassa syksyllä, ja olen vaikuttunut työstä, jota Ulkomaanapu siellä tekee.

Nuoret syyrialaiset saavat englanninopetusta, ammatillista koulutusta ja psykososiaalista tukea niin pakolaisleirillä kuin pääkaupunki Ammanissa. Ulkomaanapu järjestää myös vapaa-ajan toimintaa, kuten jalkapalloa, musiikkitunteja ja sirkuskoulua, sekä tytöille että pojille.

Toiminta antaa pakolaisille toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja työkaluja oman elämänsä rakentamiseksi. Näin vaara joutua ihmissalakuljettajien tai ihmiskaupan uhreiksi pienenee.

Viime vuonna opimme, että maailman ongelmat vaikuttavat väistämättä myös meihin. Suomessa kuluvan vuoden keräysvaroilla tuetaan ihmisiä, jotka ovat joutuneet ihmiskaupan uhreiksi.

Kiitos, että välität!

Björn Vikström
Porvoon hiippakunnan piispa

Lue lisää Yhteisvastuukeräyksestä osoitteesta yhteisvastuu.fi ja osallistu.

Kuukausilahjoittaja Ruut Hurtig: ”En vain osaa sulkea silmiäni maailman hädältä”

Ruut Hurtig, 32, tykkää pyytää kuhaa Pielisestä ja istua kotikaupunkinsa Joensuun kahviloissa. Viime kesänä hän sai pappisvihkimyksen ja loppuvuodesta vauvan. Hurtig on Kirkon Ulkomaanavun kuukausilahjoittaja.

Elämäntilanne herkistää

Apua kuukausilahjoituksista

  • Pienistä puroista kasvaa suuri virta: Jokainen kuukausilahjoittaja on äärimmäisen tärkeä.
  • Kuukausilahjoituksen voi kohdistaa katastrofiapuun tai köyhyyden vähentämiseen.
  • Keskimääräinen kuukausilahjoitus on n. 15 e. Summa kertyy 50 sentillä päivässä.
  • Liity sinäkin kuukausilahjoittajaksi klikkaamalla tästä!
  • Lämmin kiitos hyväsydämisestä päätöksestä!
”En vain osaa sulkea silmiäni maailman hädältä. Tällä hetkellä erityisesti vaikeissa oloissa elävät lapset ja äidit ovat usein mielessä”, sanoo Ruut Hurtig.

”Tiiviissä perhearjessa auttamisen mahdollisuudet ovat vähissä. Siksi rahan lahjoittaminen tuntuu tärkeältä mahdollisuudelta tehdä edes jotain.”

Myös maailmalla sattuneet katastrofit ovat saaneet Hurtigin kirjautumaan verkkopankkiin kertalahjoitusta tekemään. Toivoa ei saa menettää.

”Monesti isot katastrofit tapahtuvat kaukana, ja uutisia lukiessa olo on helposti voimaton. Kärsivien puolesta rukoileminen ja rahan lahjoittaminen ovat kuitenkin tärkeitä tapoja auttaa. Vaikka summa olisi pienikin, lahjoituksista voi silti lopulta kertyä merkittävä määrä.”

Pala opintotuesta kaukaiselle lähimmäiselle

Kipinä kuukausilahjoittamiseen syttyi liki kymmenen vuotta sitten, kun Hurtig ihastui Kirkon Ulkomaanavun seinäkalenteriin ystävän kodin seinällä. Pian Hurtig aloittikin lahjoittamisen pienellä summalla; Opintotuesta riitti palanen kaukaisen lähimmäisen auttamiseen.

Kun elämäntilanne on muuttunut ja Hurtig siirtynyt työelämään myös lahjoitussumma on hiljalleen kasvanut.

”Kuukausilahjoitus on niin vaivaton tapa auttaa. Tiedän, että se on järjestöllekin parempi tapa, kuin kertalahjoitukset”, Hurtig toteaa.

Kirkon Ulkomaanapu valikoitui auttamisen kanavaksi, sillä se oli tuttu, luotettava ja riittävän läpinäkyvä.

Iloa monelle

Ulkomaanavun Toisenlaiset Lahjat ovat myös tuttuja Hurtigille:

”Läheisissäni on paljon ihmisiä, joita sen tyyppiset lahjat oikeasti ilahduttavat. Se on hyvä tapa myös herätellä ihmisiä katsomaan asioita uudella tavalla. Suomessa ihmisillä on useammin liikaa tavaraa kuin liian vähän. Myös siksi aineettomat lahjat tuntuvat hyviltä.”

”Menin naimisiin vuonna 2013. Emme mieheni kanssa tarvinneet erityisesti mitään lahjaksi, emmekä varsinkaan halunneet turhaa tavaraa. Tuttu pariskunta oli vähän aiemmin pyytänyt häälahjaksi Toisenlaisia Lahjoja. Pidimme ideasta ja kopioimme sen häpeilemättä. Oli ihana ajatus, että meidän onnestamme voi olla iloa myös tuntemattomille apua tarvitseville ihmisille. Vieraatkin tuntuvat tykänneen toiveestamme.”

 

Teksti: Pertti Keinänen
Kuva: Ville Asikainen

Tuore tutkimus: perinteiset ja uskopohjaiset paikalliset rauhanvälittäjät tunnustettava rauhantyön tekijöiksi

Tällä viikolla New Yorkissa julkistettu Tradition- & Faith-Oriented Insider Mediators (TFIMs) in Conflict Transformation -tutkimus valottaa perinteisten ja uskopohjaisten paikallisten rauhanvälittäjien toimintaa, haasteita ja tarpeita sekä kartoittaa mahdollisuuksia heidän työnsä tukemiseen.

Perinteiset ja uskopohjaiset paikalliset rauhanvälittäjät (tradition- & faith-oriented insider mediators, TFIMs) ovat henkilöitä, joiden sosiaalinen asema määrittyy perinteiden ja uskonnon pohjalta. He ovat arvostettuja ja luotettuja sekä omissa että muissa yhteisöissä, minkä vuoksi heillä on ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa konfliktin osapuoliin ja rakentaa rauhaa.

Uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanverkoston Berghof-säätiöltä tilaamassa ja Suomen Ulkoasiainministeriön, KAICIID:in ja Kirkon Ulkomaanavun rahoittamassa tutkimuksessa tutkittiin perinteisiä ja uskontopohjaisia rauhanvälittäjiä Myanmarissa, Thaimaassa, Libanonissa, Kolumbiassa, Keniassa ja Malissa.

Perinteiset ja uskopohjaiset rauhanvälittäjät luovat rauhanomaista yhteiseloa ja puuttuvat väkivaltaisuuksiin. He toimivat rauhanvälittäjinä aseellisissa konflikteissa ja innostavat yhteisöjen jäseniä osallistumaan väkivallattomaan sosiaaliseen muutokseen tähtäävään toimintaan.

”Paikalliset perinteiset ja uskopohjaiset rauhanvälittäjät eivät ainoastaan toimi välittäjinä yhteisöjen välisissä kiistoissa, vaan ovat myös mukana rakentamassa yhteiskunnan ja yksilöiden valmiuksia vaikuttaa konfliktien kehitykseen. He jopa luovat uusia kaltaisiaan rauhanvälittäjiä, kuten vaikkapa Myanmarissa, jossa tietyt perinteiset ja uskopohjaiset rauhanvälittäjät ovat olleet fasilitoimassa uskonnollisten johtajien välistä dialogia. Tämä dialogi on valmistanut myös muita toimimaan legitiimeinä rauhanvälittäjinä. Menestyksen avainasioita ovat innovatiivisuus sekä hyvin matalalla profiililla toimiminen”, selittää Mir Mubashir, toinen tutkimuksen toteuttaneista tutkijoista Berghof-säätiöstä.

Tutkimuksen mukaan perinteisten ja uskopohjaisten paikallisten rauhanvälittäjien täysi potentiaali jää kuitenkin usein käyttämättä. Suurimpana ongelmana on puutteellinen yhteistyö perinteisten ja uskontopohjaisten rauhanvälittäjien sekä rauhantyön muiden toimijoiden välillä. Tutkijat ehdottavat ratkaisuksi yhteistyöhön ja vastavuoroisuuteen perustuvaa tukiverkostoa. Tärkeää olisi, että muut rauhantyön toimijat tunnistaisivat perinteisten ja uskontopohjaisten rauhanvälittäjien työn merkityksen.

Tutkimus antaa arvokasta tietoa Uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanverkostolle. ”Tutkimus luo merkittävän pohjan verkoston työlle paremman tuen kehittämiseksi paikallisten perinteisten ja uskontopohjaisten rauhanvälittäjien tukemiseen”, sanoo Uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanverkoston johtaja Antti Pentikäinen.

”Nyt ryhdymme neuvottelemaan verkoston jäsenten ja YK:n kanssa tutkimuksen suositusten toimeenpanosta.”

Lue tutkimuksen englanninkielinen tiivistelmä täältä. Tutustu Uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanvälitysverkoston englanninkielisiin verkkosivuihin täällä.

Uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanverkosto yhdistää toimijoita tarjotakseen tukea rauhantyöhön ruohonjuuritasolta kansanväliselle tasolle. Kirkon Ulkomaanapu toimii verkoston sihteeristönä.

Eritrean ulkoministeri Osman Saleh Mohammed vieraili Ulkomaanavussa

Eritrean ulkoministeri Osman Saleh Mohammed, presidentin neuvonantaja Yemane Ghebreab ja suurähettiläs Yonas Manna vierailivat Kirkon Ulkomaanavussa 14. huhtikuuta. Delegaatio tapasi Kirkon Ulkomaanavun hallituksen puheenjohtaja Tarja Kantolan ja kansainvälisen työn johtaja Tomi Järvisen.

Tapaaminen tarjosi tilaisuuden arvioida vuonna 2015 alkanutta Kirkon Ulkomaanavun ja Eritrean yhteistyötä maan koulutussektorin kehittämisessä. Tapaamisen aikana kävi selväksi, että koulutusalan yhteistyö on menestyksekkäästi edistänyt koulutussektorin kehitystä Eritreassa, mukaan lukien opettajankoulutusta ja opintosuunnitelmien kehittämistyötä.

”Käynnissä olevan yhteistyön tulokset ovat rohkaisevia”, sanoo Kantola.

”Ulkomaanapu on sitoutunut jatkamaan työtään, jotta eritrealaisnuorten oikeus laadukkaaseen koulutukseen toteutuu.”

Myös nuorten työllisyydestä Eritreassa keskusteltiin.

”Kirkon Ulkomaanavun kokemus elinkeinojen ja ammattiopetuksen kehittämisessä, ja erityisesti koulutuksen ja toimeentulon yhdistämisessä, tarjoaa hyvät mahdollisuudet pohtia yhteistyön laajentamista Eritreassa”, Järvinen sanoo.

Ulkomaanapu kehittää yhteistyössä Eritrean opettajankoulutuslaitosten ja koulutusviranomaisten kanssa opettajien ja opettajan kouluttajien taitoja, jotta varmistetaan, että Eritrean lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus käydä koulua ammattitaitoisten ja motivoituneiden opettajien johdolla. Ulkomaanapu myös tukee Eritrean ensimmäisen kansallisen innovaatiokeskuksen perustamista.

Delegaatio saapui Suomeen ulkoministeriön kutsusta.

Lisätietoja:
Tomi Järvinen, kansainvälisen työn johtaja, puh. +358 40 641 8209