Arkkipiispa Tapio Luoma: Ei ole väliä, onko avun tarve lähellä vai kaukana
Kirkon Ulkomaanavun vieraana Itä-Afrikassa matkustanut arkkipiispa Tapio Luoma peräänkuuluttaa kansainvälisen avustustyön ja vastuun merkitystä.
Teksti & kuvat: Björn Udd
ARKKIPIISPA Tapio Luomaa huolestuttaa, ja huolenaiheina ovat mitkäpä muutkaan kuin raha ja arvot.
Mutta aloitetaan silti hyvillä uutisilla: piispainkokous suositteli syyskuussa 2024, että seurakunnat osoittaisivat vähintään kolme prosenttia seurakunnan verotuloista lähetystyöhön ja kansainväliseen apuun kirkon lähetysjärjestöjen ja Kirkon Ulkomaanavun kautta. Suositus on tärkeä viesti kirkon johtajilta: kehitysyhteistyö on tärkeää, ja sitä tulee tukea.
Isossa kuvassa mennään kuitenkin arkkipiispan mukaan metsään. Suomen kehitysyhteistyömäärärahat suhteessa bruttokansantuloon ovat nimittäin laskussa tulevina vuosina. Suomen hallitus on päättänyt leikata kehitysyhteistyön määrärahat 0,36 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2025 mennessä, kun vielä 2022 osuus oli noin 0,50 prosenttia.
“Lähimmäisen hyväksi toimiminen kuuluu ihmisyyteen. Siksi ei ole merkitystä sillä, onko avuntarve lähellä vai kaukana. Jos jäädään odottamaan, että omat asiat saadaan kuntoon ennen kuin apua voi antaa muualle, kaukaisempi avuntarvitsija ei sitä todennäköisesti koskaan saa. Siksi on toimittava nyt”, Luoma toteaa.
Katastrofaalisia kriisejä on muuallakin kuin Ukrainassa ja Lähi-idässä
Luoman viesti on näinä aikoina tärkeämpi kuin koskaan. Vaikka Ukrainan ja Lähi-idän kriisit saavat parhaillaan paljon tilaa mediassa, niin katastrofaalisia kriisejä on muuallakin. Esimerkiksi sisällissotaan ajautuneessa Sudanissa yli 25 miljoonaa ihmistä kärsii akuutista ruokaturvattomuudesta.
Tästä syystä Etelä-Sudanin pääkaupungin Juban liepeillä sijaitsevalle Goromin pakolaisasutusalueelle on viimeisen puolentoista vuoden aikana tullut paljon sotaa pakenevia ihmisiä juuri Sudanista. Lokakuussa Luoma kävi alueella Kirkon Ulkomaanavun (KUA) vieraana.
KUA tukee Goromin kouluja. Opettajataustaiset, usein arabiaa äidinkielenään puhuvat Sudanin pakolaiset ovat saaneet esimerkiksi englannin opetusta, jotta he voisivat toimia opettajina Etelä-Sudanissa.
Arkkipiispa Tapio Luoma (kesk.) kävi tutustumassa Etelä-Sudanissa pääkaupunki Juban lähellä sijaitsevan Goromin pakolaisasutusalueen kouluihin. Mukana matkalla olivat myös (vasemmalta) Kirkkohallituksen kansliapäällikön erityisedustaja Elina Hellqvist, kansliapäällikkö Pekka Huokuna, kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen ja arkkipiispan erityisavustaja Juha Meriläinen.
Tuki on tarpeen paitsi kielen vuoksi myös koulutuksen isommassa kuvassa. Pakolaisleireissä luokkakoot ovat isoja, lapset kärsivät traumoista ja tulevaisuusnäkymät ovat haastavat. Peruskoulun päättäville lapsille ei myöskään ole tällä hetkellä tarjolla jatkokoulutusta.
Siitä huolimatta pakolaislapset ja heidän perheensä kokevat koulun olevan eräänlainen henkireikä.
“Lapsiin ja nuoriin kannattaa satsata, vaikka tulevaisuus näyttäisi miten epävarmalta tahansa. Aikuiset joutuvat joka tapauksessa ennen pitkää jättämään yhteiskunnan ja sen kehittämisen nuoremman sukupolven käsiin”, Luoma järkeilee puhuessaan koulun pihalla opettajille ja henkilökunnnalle, lasten leikkiessä ympärillä.
Perinteiset ja uskonnolliset johtajat rauhantyössä Etelä-Sudanissa
Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on syvällinen side Afrikkaan, sillä kirkko on tehnyt siellä työtä jo 150 vuoden ajan. Vuonna 2021 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sopimusjärjestöjen kansainvälisen työn yhteenlaskettu suuruus oli noin 80 miljoonaa euroa, josta 58 prosenttia kohdistui nimenomaan Afrikan mantereelle. Luoma tutustui kirkon tukeman ja KUA:n toteuttaman työn vaikuttavuuteen Etiopiassa, Ugandassa ja Etelä-Sudanissa.
Luoma tapasi matkallaan paitsi pakolaisia myös Itä-Afrikan maiden ylintä johtoa, muun muassa Ugandan opetusministeri Janet Musevenin ja Etelä-Sudanin ensimmäisen varapresidentin Riek Machar Tenyn. Molempien maiden ihmisoikeustilanne on haastava ja juuri sen vuoksi maissa tehtävä työ on tarpeellista kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville, Luoma painottaa.
Etelä-Sudanissa myös perinteisillä ja uskonnollisilla johtajilla on iso vastuu rauhanomaisen kehityksen edistämisessä. Keskustelut heidän kanssaan sai Luoman ymmärtämään entistä paremmin, että levottomilla seuduilla rauhan avaimet ovat pitkälti heidän käsissään.
”Uskonnollisina johtajina sekä ihmiset että valtiovalta kuuntelevat meitä. Voimme siis vaikuttaa kaikkiin ihmisiin ja luoda rauhaa”, painotti Etelä-Sudanin uskontojen välisen neuvoston varapuheenjohtaja Sheik Tuma Said Ali tapaamisen yhteydessä.
Uskonnollisten johtajien välittömyys ja ystävällisyys sekä tapa, jolla eri uskonnoissa tulevat johtajat kohtelivat toisiaan, puhutteli arkkipiispa Luomaa.
”Ilmassa oli aivan selvästi kunnioituksen henki. Se luo toivoa siitä, että vaikka on olemassa erilaisia uskontoja ja erilaisia näkemyksiä voidaan ehdä hyvää yhteistyötä rakentavasti.”
Ugandassa arkkipiispa tutustui KUA:n tuella perustettuihin naisten säästö- ja lainayhdistyksiin.
Jokainen jäsen säästää yhdistyksen tilille vähintään 1,25 euroa viikossa. Tällä hetkellä yhdistyksellä on jopa 6 500 euroa. Niistä 5 500 euroa on lainattu jäsenille, jotka maksavat lainat takaisin korkojen kera. Loput rahat toimivat hätävarana esimerkiksi sairaalalaskuja varten, jolloin yhdistyksen jäsenillä on turvaa tulevaisuuden suhteen. Yhdistykset auttavat naisia tasapainottamaan taloutensa, sillä naiset voivat hakea yhdistyksistä lainoja esimerkiksi uusien yritysten perustamiseen.
Arkkipiispa Tapio Luoma (kesk.) vaikuttui Ugandassa Mityanan naistenryhmän saavutuksista mutta myös naisten keskinäisestä solidaarisuudesta ja määrätietoisesta asenteesta. Kuvassa kaksi naistenryhmän jäsentä ja KUA:n Ugandan maajohtaja Wycliffe Nsheka.
Arkkipiispa Luoma vaikuttui säästö- ja lainaryhmän toiminnasta.
“Oli valtavan hienoa nähdä se keskinäinen solidaarisuus, voima ja määrätietoisuus, mikä naisten ryhmistä huokui. On hienoa, että naiset saavat ottaa vastuuta oman elämänsä kehittämisestä”, sanoo Luoma.
Ugandassa arkkipiispa pääsi juhlistamaan myös KUA:n Ugandan toimiston 10-vuotismerkkipäivää. Kymmenessä vuodessa Ugandan toimisto on kasvanut 260 työntekijän maatoimistoksi, joka on henkilöstömäärältään noin kaksi kertaa suurempi kuin KUA:n pääkonttori Helsingissä.
Juhliin oli arkkipiispan lisäksi kutsuttu kaikki tärkeimmät yhteistyökumppanit, kansainvälisiä rahoittajia ja Suomen suurlähettilästä myöten.
”Tunnelma oli hyvin välitön ja leppoisa. Oli hienoa nähdä kuinka erilaisia verkostoryhmiä ja yhteistyökumppaneita oli mukana. Se kertoo siitä, että Kirkon Ulkomaanapu on Ugandassa pystynyt verkostoitumaan ja tekemään yhteistyötä hyvin moneen suuntaan”, Luoma tuumi juhlista.
Luovien alojen koulutus teki vaikutuksen arkkipiispaan Etiopiassa
Etiopianpääkaupungissa Addis Abebassa arkkipiispa osallistui puolestaan KUA:n uusimman maatoimiston ja ensimmäisen ohjelman, luovien alojen koulutusprojektin Creators Hubin avajaisiin.
Nuorisotyöttömyys on Etiopiassa yleistä varsinkin kaupungeissa. Siksi KUA kouluttaa nuoria digitaalisesta markkinoinnista, mikä mahdollistaa töiden tekemisen myös ulkomaille.
“Etiopia on infrastruktuuriltaan sellainen valtio, jossa on mahdollisuuksia tämänkaltaiseen koulutukseen ja siitä saatujen oppien toteuttamisessa. Minusta on valtavan hienoa, että voimme valmentaa ja opettaa nuoria aikuisia työskentelemään tietokoneympäristössä ja hyödyttämään verkkomaailmaa erilaisiin tarkoituksiin”, sanoo Luoma.
Kirkon Ulkomaanapu on avannut syksyllä 2024 uuden maatoimiston Etiopiaan. Arkkipiispa Tapio Luoma (vasemmalla selin) osallistui toimiston avajaisiin. Paikalla olivat myös KUA:n toiminnanjohtaja Tomi Järvinen (selin), luovien alojen koulutusprojektin Creators Hubin päällikkö Fladwel Rawinji. Taustalla KUA:n erityisedustaja Afrikan unionissa Mahdi Abdile ja Suomen Etiopian-suurlähettiläs Sinikka Antila.
Kaiken kaikkiaan arkkipiispa Luoma oli vakuuttunut nähdessään, mitä Kirkon Ulkomaanapu yhdessä verkostojensa kanssa on onnistunut saamaan aikaiseksi itäisessä Afrikassa.
“Kirkon Ulkomaanapu on palkannut maatoimistoihin paljon paikallisia työntekijöitä. Se kertoo siitä, että henkilökunta on paneutunut paikallisiin oloihin. Silloin varmistuu myös, että seurakunnista annettu tuki menee koulutettujen ja osaavien ihmisten kautta sinne, missä apua tarvitaan eniten”, Luoma kiteyttää.
”Tällä matkalla on ollut puhuttelevaa kokea, miten hauraissa valtioissa kaiken köyhyyden ja suuren epävarmuuden keskellä elää toivo paremmasta. Juuri toivoon paremmasta Kirkon Ulkomaanavun työ kannustaa ihmisiä.”
Miksi koulunkäynti on tärkeää sodan keskellä ja maanjäristyksen jälkeen? Miksi Kirkon Ulkomaanapu panostaa koulutukseen, kun ihmisillä on samaan aikaan pulaa perustarpeista kuten vedestä ja ruoasta? Mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että koulutus pelastaa ihmishenkiä?
Epävakaa ympäristö vaikuttaa aina oppimiseen
Kirkon Ulkomaanapu toimii maissa, joissa koulunkäynti ja laadukas opetus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Olosuhteista kumpuavat haasteet häiritsevät monin tavoin lasten kehitystä ja oppimista.
Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa on paljon sotia ja konflikteja, joiden myötä koulunkäynti on vaikeaa ja jopa vaarallista. Matka kouluun ei ehkä ole turvallinen. Koulut saattavat olla pommitusten ja muiden sotatoimien kohteita. Esimerkiksi Ukrainassa on sodan vuoksi tuhoutunut 365 ja vaurioitunut lähes 3800 koulurakennusta kesään 2024 mennessä.
Muistamme kaikki myös koronapandemian, joka sulki yhteiskuntia ympäri maailman. Ugandassa koulut sulkeutuivat kahdeksi vuodeksi. Kyseessä oli maailman pisin koronasulku, jonka seuraukset ovat nähtävissä vielä pitkään. Myös muut epidemiat voivat estää koulunkäynnin: Ugandan Mubendessa epäonni jatkui loppuvuodesta 2022, kun ebolavirusten aiheuttama verenvuotokuume alkoi levitä ja viranomaiset sulkivat koulut jälleen kuukausiksi.
Myös ilmastonmuutos voi koitua lasten koulutuksen kohtaloksi: muuttuneet olosuhteet pakottavat koko perheen ponnistelemaan veden ja ruoan eteen ison osan päivän tunneista. Myös lapset joutuvat töihin. Pahimmillaan muuttuva ilmasto tekee seuduista asuinkelvottomia ja pakottaa perheet jättämään kotinsa. Lisäksi monissa perheissä taloudellinen tilanne vie mahdollisuuden koulunkäyntiin. Lasten on auteltava kotona tai mentävä esimerkiksi läheiselle kaivokselle töihin.
Rebeka leikkii ukrainalaispakolaisten vastaanottopisteellä Ukrainan ja Unkarin rajalla maaliskuussa 2022. Rebeka on kotoisin Zaporižžjansta läheltä Krimin niemimaata. Kuva: Antti Yrjönen
Kriiseissä kouluista tulee hätäsuojia
Äkillisessä kriisissä kuten luonnonkatastrofissa tai konfliktin puhjettua yhteisöissä alkavat poikkeukselliset ajat. Kotinsa menettäneillä, pakenevilla ja kriisin muutoin kohdanneilla on pulaa perusasioista. Humanitaarisessa katastrofissa ihmiset tarvitsevat esimerkiksi suojaa, lämpöä, ruokaa, juomaa, lääkkeitä ja turvaa.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun lopulla 2022, valtava määrä ukrainalaisia lähti pakenemaan kohti länttä. Osa ylitti rajan naapurimaihin, osa jäi kotimaahansa maan sisäisinä pakolaisina Kaupungit ja kylät olivat äkillisessä tilanteessa sietokykynsä äärirajoilla. Pakolaisille järjestettiin suojia kirkoissa, seurakuntien tiloissa ja kylätaloilla. Poikkeuksetta myös koulut valjastettiin pakolaisten käyttöön: koululaiset jäivät kotiin, luokkahuoneisiin tuotiin sänkyjä ja patjoja, koulun keittäjät valmistivat kouluruoan sijaan ruokaa pakolaisille.
Humanitaarisen katastrofin edessä koulut tarjoavat ihmisille elintärkeää suojaa. Usein tilanne myös pitkittyy. Helmikuun 2023 tuhoisa maanjäristys vaikutti Syyriassa yli 73 000 aleppolaisperheen elämään. Monet perheet asuivat vielä kuukausienkin päästä kouluihin perustetuissa väliaikaissuojissa. Matematiikan tai äidinkielen opetuksen sijaan pienissä luokkahuoneissa tehtiin päivästä toiseen isojen perheiden arkisia askareita.
Poikkeuksellisen tilanteen pitkittyminen aiheuttaa uudenlaista päänvaivaa: lapsilla ja nuorilla ei ole sisältöä päivissään, opetussuunnitelman mukainen opetus ei ole mahdollista ja oppilaat jäävät jälkeen.
Edellä kuvatun kaltaisissa tilanteissa kansainväliset ja paikalliset avustusjärjestöt, vapaaehtoiset ja viranomaiset tekevät sen minkä resursseillaan pystyvät. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu on järjestänyt lapsille väliaikaistiloissa iltapäiväkerhotoimintaa päiviä ilahduttamaan, tukiopetusta koulutusaukkojen umpeen kuromiseksi ja psykososiaalista tukea traumojen käsittelyyn.
On kuitenkin lasten ja nuorten etu, että koulut ovat nimenomaan koulutuksen ja kasvatuksen käytössä.
Malyun Nishow Mohamed, 12, osallistuu oppitunnille Somaliassa. Kirkon Ulkomaanapu tukee maaseudun kouluja esimerkiksi järjestämällä psykososiaalista tukea. Kuva: Ismail Taxta.
Koulutus pelastaa ihmishenkiä
Kansainvälisten koulutuksen asiantuntijoiden jaettu näkemys on, että koulutuksella on ihmishenkiä pelastava vaikutus. Näkemystä voi tarkastella useammastakin näkökulmasta: esimerkiksi koulunkäynnin välittömillä vaikutuksilla kriisitilanteessa sekä koulutuksen pitkäaikaisilla vaikutuksien kautta.
Kriisien ja konfliktien keskellä koululla on vakauttava ja arkeen juurruttava vaikutus. Koulussa voi tavata ikätovereita ja saada turvallisten aikuisten tukea. Trauman jälkeen ihmismieli tarvitsee rutiineja ja normaaliuden tunnetta, joita koulussa voidaan vaalia. Ukrainassa Kirkon Ulkomaanapu on tukenut koulujen pommisuojien varustelua. Vaikka ilmahälytykset häiritsevät arkista aherrusta harva se päivä, oppiminen ja arki jatkuvat maan alle rakennetuissa luokissa, joissa lapset voivat voi tehdä läksyjä, pelata ja osallistua oppitunneille. Joissain kouluissa pommisuojiin on myös rakennettu nukkuma- ja peseytymistiloja.
Sota- ja konfliktitilanteissa kouluissa voidaan myös jakaa tietoa vaaroista ja riskeistä: luokkahuoneet ovat oivia paikkoja esimerkiksi miina- ja räjähdetietoisuuden lisäämiseen. Koulu saattaa olla myös paikka, jossa lapsi tai nuori saa päivän ainoan kunnon aterian – koululounaan. Hyvin toimiva koulu ja ammattitaitoinen henkilökunta suojelevat oppilaita hyväksikäytöltä, lapsityöltä ja liian varhaisilta avioliitoilta.
Välittömän, suojelevan ja akuutisti elämänlaatua parantavan vaikutuksen lisäksi koulunkäynnillä onpitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia. Koulutuksen avulla lapsilla ja nuorilla on paremmat mahdollisuudet rakentaa itselleen parempaa tulevaisuutta. Koulutuksen avulla lapset ja nuoret oppivat tunnistamaan omia vahvuuksiaan. Jo lukemisen, laskemisen ja digitaitojen oppiminen antaa välttämättömät edellytykset itsenäisempään elämään.
Nuorille koulutus on erityisen tärkeää siksi, että he osaavat aikuisuuden kynnyksellä tunnistaa oman potentiaalinsa tulevaisuuden työmarkkinoilla. Joillekin menestys peruskoulussa merkitsee jatko-opintoja ja akateemista uraa. Toisille ammattikoulutus tarjoaa mahdollisuuden oppia vaikkapa peltisepän, kalastajan, viljelijän tai digimarkkinoinnin taitoja, joiden avulla tulevaisuuden toimeentulo on ainakin osittain turvattu. Tyttöjen koulunkäynti on erityisen tärkeää, sillä koulutuksen avulla naiset voivat hankkia itselleen oman toimeentulon ja elättää itsensä. Naisen toimeentulo puolestaan usein hyödyttää kokonaista perhettä. Koulutettu nainen kannustaa myös lapsiaan menemään kouluun.
Rakennusalan opiskelija Nhuch Sreynut harjoittelee laitteiden käyttöä opettajansa ja luokkatovereidensa kanssa Kambodžassa. Kuva: Roun Ry
Opettaja on roolimalli ja valtava voimavara
Opettajilla on lasten elämässä ja kokonaisissa yhteisöissä valtava merkitys. Lapselle tai nuorelle oma opettaja voi olla tärkeä turvallinen aikuinen, joka pitää huolta ja kohtaa lapsen päivittäin silmästä silmään. Opettajat näyttävät esimerkkiä, jota lapset ja nuoret mielellään seuraavat.
Kirkon Ulkomaanapu on tukenut Ugandan Mubendessa maaseutujen kouluja. Siellä koululaiset ovat ovat viime vuosina parantaneet oppimistuloksiaan merkittävästi. Tulos on seurausta hankkeesta, jossa opettajia koulutettiin, vanhemmat osallistuivat koulun toimintaan ja kaiken taustaisille koululaisille järjestettiin parempia mahdollisuuksia opiskella. Ennen hanketta edes opettajat eivät aina vaivautuneet tulemaan kouluun: syynä saattoi olla huono palkka, pitkä työmatka tai yleinen motivaation puute opetustyöhön. Kun opettaja ei tullut koululle, eivät lapsetkaan tulleet.
Pikkuhiljaa muutos juurtui yhteisöön. Vanhemmat alkoivat hahmottaa koulutuksen tärkeyden. Opettajat saivat koulutusta, heille järjestettiin asuntoja koulujen läheltä ja peltotilkut viljeltäviksi. Maissikauppa kasvatti opettajien pieniä kuukausituloja. Opettajat alkoivat kiertää kodeissa keskustelemassa perheiden kanssa. Teiniäitejä ja vammaisia lapsia saatiin mukaan opetukseen. Nyt useat perheet kiittelevät opettajien työtä ja kertoivat, että koulunkäynti on tuonut lasten ja perheiden elämään sisältöä ja positiivista virettä.
Motivoituneen opettajan työ voi siis muuttaa koko yhteisön suunnan ja heidän työnsä on tärkeää myös humanitaarisissa kriiseissä. Sen vuoksi meidän pitää panostaa opettajien osaamiseen ja hyvinvointiin. Kirkon Ulkomaanapu on järjestänyt koulutuksia, joissa on vahvistettu opettajien osaamista ja pedagogisia taitoja. Sotaa elävässä Ukrainassa ja humanitaaristen kriisien kyllästämässä Syyriassa työmme on keskittynyt erityisesti psykososiaaliseen tukeen: opettajat ovat osallistuneet koulutuksiin, joissa he ovat saaneet eväitä oman jaksamisensa parantamiseen mutta myös päivittäiseen opetustyöhön. Opettajat ovat kartuttaneet taitoja, joiden avulla he voivat käsitellä traumoja lasten ja nuorten kanssa – olipa kyseessä kokemukset pakolaisuudesta tai perheen ja kodin menettämisestä.
KUA:n William Kuony ohjeistaa kasvatuksen ammattilaisia opettajien koulutuksessa New Fangakissa Etelä-Sudanissa. Photo: Maria de la Guardia
Koulunkäynti on jokaisen oikeus – myös kriisien keskellä
Koulu on paikka, jossa opetellaan tulevaisuuden taitoja, olivatpa ne sitten matemaattisia, kielellisiä, sosiaalisia tai digimaailmaan liittyviä. Oppilaille koulu on turvallinen ympäristö, jossa lapset voivat olla lapsia: tavata vertaisiaan, leikkiä ja oppia uusia taitoja.
Koulutuksen ihmiselämää suojelevasta vaikutuksesta huolimatta koulutus hätätilanteissa on äärettömän alirahoitettua. Sen osuus on vain kolmisen prosenttia maailman humanitaarisesta rahoituksesta. Määrä on täysin riittämätön, sillä YK:n mukaan joka viides lapsi maailmassa elää alueella, jossa on käynnissä aseellinen konflikti. Lisäksi miljoonat ja taas miljoonat lapset elävät muunlaisten humanitaaristen kriisien vaikutusten alla. Kyseessä on sukupolvi, jolla pitää olla mahdollisuus rakentaa tulevaisuuden toimeentuloa, taloutta ja rauhaa.
Jokaisella lapsella on oikeus koulunkäyntiin eikä oikeus häviä sodan, luonnonkatastrofin tai muun humanitaarisen kriisin yhteydessä. Koulutus voidaan nähdä perustarpeena siinä missä ruoka, juoma ja suoja.
Koulutus ei vain pelasta henkiä, vaan se on hyvän elämän perusta. Koulutus on avain hyvään tulevaisuuteen.
Puhutaan menkoista – Ugandalaisessa koulussa kuukautisista johtuvat poissaolot kitkettiin yksinkertaisella keinolla
Kolme neljästä tytöstä Ugandassa jättää koulupäiviä väliin kuukautisten takia. Bukeren yläkoulussa ongelmaa on ratkottu lisäämällä sekä tyttöjen että poikien tietoa menkoista. Tytöt ovat saaneet myös suojia ja saippuaa.
Teksti: Elisa Rimaila Kuvat: Antti Yrjönen
YLI SADAN teini-ikäisen jännitys ja päiväntasaajan iltapäivän hohka ovat lämmittäneet luokkahuoneen ilman niin paksuksi, että sitä voisi melkein kahmaista purkkiin. Ahtaasti pulpeteissaan istuvat nuoret supisevat, kun opettaja Jolly Kyogabirwe aloittaa lisääntymisterveyttä ja seksuaalioikeuksia käsittelevän oppitunnin Keski-Ugandassa sijaitsevan Bukeren yläkoulussa.
Nyt puhutaan kuukautisista! Kuhina rauhoittuu.
”Kuukautiset eivät ole sairaus, jonka takia teidän pitäisi jäädä kotiin ja pois opetuksesta”, Kyogabirwe sanoo.
Eturivissä muutama tyttö vilkuilee toisiaan. Takapenkissä pojat nojaavat kiinnostuneina eteenpäin, joten annetaan opettajan jatkaa.
”Jos kuukautiset alkavat kesken koulupäivän, koululla on hätätapauksia varten kertakäyttösiteitä. Me autamme teitä, jotta voitte olla koulussa kuukautisista huolimatta”, opettaja Kyogabirwe osoittaa sanansa tytöille.
ETENKIN PAKOLAISASUTUSALUEILLA kuukautisiin liittyvät poissaolot ovat todellinen uhka koulutukselle. Moni tyttö on poissa koulusta useita päiviä joka kuukausi.
Bukeren yläkoulu taistelee poissaoloja vastaan järjestämällä kuukautishygieniaopetusta ja jakamalla tytöille sen yhteydessä pussillisen kestositeitä, saippuaa ja alushousuja.
Opettaja Kyogabirwe käy läpi merkkejä, joita keho antaa ennen kuin kuukautiset alkavat ja muistuttaa, että oma kuukautiskierto kannattaa tuntea.
Takapenkin pojat innostuvat viittaamaan.
”Miksi suojat ovat niin eri kokoisia – ja tuo yksi noin valtava?”
”Miten pitkään yksi kestoside säilyy käyttökelpoisena?”
Bukeren yläkoulun oppilas Best Kemigisa, 20, esittelee Kirkon Ulkomaanavun tuella koulussa tytöille jaettavan kuukautishygieniapaketin sisältöön kuuluvia alushousuja ja niihin kiinnitettyä kestosidettä.
Kestositeiden valmistaminen itse säästää rahaa
TUNNIN PÄÄTYTTYÄ tytöt ja pojat pääsevät keskustelemaan vapaasti.
”On kiinnostavaa tietää, miten asiat toimivat. Osa meistä pojista ei tiennyt ennestään mitään”, sanoo Emmanuel Nsengimana, 20.
”On hyvä keskustella yhdessä”, jatkaa Best Kemigisa, 20.
Oppitunti saa Manzi Biraguman, 16, pohtimaan, voisiko kestositeiden valmistuksesta tehdä bisneksen. Pojan kommentti saa tytöt nauramaan, mutta idea ei ole ollenkaan huono, vahvistaa Kirkon Ulkomaanavun Ugandan-toimiston koulutusasiantuntija Sonia Kyasiimire.
”Jos saisimme lisärahoituksen, järjestäisimme työpajan, jossa opetellaan valmistamaan kestositeitä myös myytäväksi. Koulutuksen voisi yhdistää vaikka ammatillisiin opintoihin”, Kyasiimire kertoo.
Yhden kestositeen elinkaari on noin vuosi, mikä tekee niistä kertakäyttöisiä suojia parempia vaihtoehtoja ympäristön kannalta. Jos tytöt valmistaisivat kestositeitä itse, he voisivat myös säästää rahaa.
Viiden kappaleen kestosidepaketti maksaa kaupassa 25 000 Ugandan shillinkiä (kuusi euroa). Kertakäyttösiteet puolestaan kustantavat tytöille kuukausittain 5 000–10 000 shillinkiä (noin 1,5–2,5 euroa).
Pakolaisalueella se on merkittävä summa. Yhden kuukautissidepaketin hinta vastaa noin puolikasta YK:n pakolaisjärjestön käteisavustuksesta.
”Monen vanhemmat eivät ole saaneet koulutusta kuukautishygieniasta. Heidän voi olla vaikea ymmärtää, miksi tytöille pitäisi tarjota erikseen kuukautissuojia”, tietää Manzi Biraguma.
Tytöt nyökyttelevät. Tiedon puutteen vuoksi tyttöjä saatetaan syrjiä ja sulkea ulos arkisista asioista kuten sosiaalisesti tärkeistä uskonnollisista kokoontumisista.
”Täällä on yhteisöjä, joissa saatetaan uskoa, että tytöt ovat menkkojen aikaan ‘epäpuhtaita’ tai että he ovat jotenkin haitaksi”, sanoo Patience Kabarokore, 17.
Manzi Biraguma ja Emmanuel Nsengimana ovat iloisia, että pojat on otettu Bukeren koulussa mukaan kuukautishygieniaa valottaville oppitunneille. Joskus poikien uteliaisuus ja kysymykset saavat tytöt nauramaan.
Emmanuel Nsengimana muistuttaa, että tytöt voisivat itse välttää leimatuksi tulemista pitämällä huolta hygieniastaan.
”Etenkin pojat saattavat haluta istua jossain muualla kuin sellaisen tytön vieressä, jolla ei ole kunnollisia suojia. Heitä saattaa hävettää. Olen tosissani, sellaisia poikia on!”
Kommentista seuraa väittely tyttöjen ja poikien kesken siitä, tarvitseeko kuukautisia hävetä.
”Menkat kuuluvat normaaliin elämään. Se, että on kuukautiset, tarkoittaa vain, että on normaali”, Best Kemigisa sanoo.
”Joskus on vaikea vaikeaa osallistua muiden iloon ja touhuihin kuukautisten aikana. Etenkin, jos voi huonosti. Silloin hävettää”, puolustautuu Fatumah Kenganzi, 17.
Hän kertoo, että muslimina hän ei saa rukoilla eikä paastota kuukautisten aikaan.
”Se on ihan ymmärrettävää. Rukousmattokin voi likaantua”, hän pohtii.
Kuukautissiteet ja muut kuukautisiin liittyvään hygieniaan tarkoitetut tuotteet voivat olla etenkin pakolaisina Ugandassa eläville perheille ylivoimainen kuluerä. Jos rahaa ei ole, moni tyttö joutuu joka kuukausi jäämään kotiin kuukautisten ajaksi.
Kuukautissiteiden puute vie koulupäiviä tytöiltä
KAIKKI NUORET Bukeressa tietävät jonkun, joka on jäänyt koulusta pois kuukautisten vuoksi. Eikä ihme, sillä ugandalaisministeriön vuoden 2020 tietojen mukaan kolme neljästä kouluikäisestä tytöstä on kuukautisten vuoksi pois opetuksesta 2–3 koulupäivää kuukaudessa. Saman tilaston mukaan jopa 65 prosenttia Ugandassa elävistä tytöistä ja naisista kokee, etteivät he pysty hankkimaan riittäviä kuukautissuojia itselleen.
”Tytöt varmasti käyttäisivät mielellään kertakäyttöisiä suojia, mutta ne eivät ole kovin saavutettavia täällä”, sanoo Sonia Kyasiimire viitaten siteiden korkeaan hintaan.
Fatumah Kenganzi suosisi mieluummin kertakäyttöisiä kuukautissuojia, jos hänen olisi mahdollista ostaa niitä.
KUA:n kuukautishygieniatyöhön kuuluu kestositeiden jakamisen ja oppituntien ohella muutakin. Bukeren yläkoulussa käymälöiden yhteyteen on rakennettu pukuhuoneet ja vesipisteet tyttöjen arkea helpottamaan. 2020 vuoden tilastojen mukaan vain 60 prosenttia tytöistä ja naisista kertoi, että heidän saatavillaan oli säännöllisesti peseytymiseen ja suojien pesemiseen tarvittavaa vettä.
Fatumah Kenganzi on tytöistä ainoa, joka haluaisi ennemmin käyttää kertakäyttöisiä suojia, jos voisi valita. Hänen elämäänsä kestositeiden kanssa helpottaa se, että hän asuu koulun yhteydessä olevassa asuntolassa.
”Koululla on vettä peseytymiseen ja suojien pesemiseen. Alakoululla, jota kävin, piti vahingon sattuessa lähteä kesken päivän kotiin peseytymään.”
Eniten tytöt kertovat jännittävänsä tilanteita, joissa kuukautiset alkavat yllättäen kesken koulupäivän. Koulupäivä voi muuttua etenkin poikien käytöksen takia piinaavan häpeälliseksi.
”He pilkkaavat verihameeksi, ja kaikki kuulevat asiasta”, kertoo Patience Kabarokore.
Kommentti saa pojat vilkuilemaan toisiaan.
”Luulen, että teemme sitä tietämättömyyttämme. Hämmentää ajatella edes, mistä veri tulee sellaisiin kohtiin vaatteita. Me pojat olemme herkkiä”, Birakuma puolustautuu.
”Tytöt voisivat puhua avoimesti näistä asioista. Tulkaa kertomaan meille, jos tarvitsette apua. Me kyllä autamme”, Nsengimana jatkaa.
Viimeinen lause saa kaikki kolme tyttöä repeämään nauruun. Patience Kabakore kiittelee kuitenkin sitä, että pojat saavat nyt koulun kautta tietoa.
Best Kemigisa, Fatumah Kenganzi ja Patience Kabarokore ovat saaneet kuulla poikien pilkkaa, kun jonkun tytön kuukautiset ovat alkaneet yllättäen kesken koulupäivän ja asia on käynyt muille oppilaille ilmi.
”Uskon, että poikia kiinnostavat aidosti nämä asiat. Nyt he ovat saaneet mahdollisuuden osallistua ja oppia. Vielä jokunen vuosi sitten heidät häädettiin luokasta, kun alettiin puhua kuukautisista.”
Miten pojat aikovat käyttää koulussa kuukautishygieniasta saamiaan tietoja?
”Jos minulla olisi vaimo ja hän tarvitsisi apua kestositeiden pesussa, tietysti auttaisin”, sanoo Biraguma hetken mietittyään.
Tytöt eivät usko.
”Et varmasti! Sinä et edes tiedä, miltä kuukautisveri haisee”, haastaa Fatumah Kenganzi.
”Kylläpäs. Aion ainakin tarjota apua vaimolleni, kun minulla on sellainen jonakin päivänä. Vaimoni on minun vastuullani. Tietysti auttaisin”, Biraguma lupaa.
Maailmanlaajuisesti melkein joka kymmenennellä pakolaisella on jonkinlainen vamma, joka vaikuttaa heidän elämäänsä ja mahdollisuuksiinsa käydä koulua tai hankkia ammatti. Ugandassa Rwamwanjan pakolaisalueella elävä kongolainen Tumaine Sebikari on yksi heistä.
Kuva: Antti Yrjönen Teksti: Elisa Rimaila
Tumaine Sebikari oli 16-vuotias, kun hän pakeni yksi Kongon demokraattisesta tasavallasta Ugandaan. Ensimmäiset vuodet hän elätti itseään viljelemällä maapalaa, jonka Ugandan valtio myönsi hänelle Rwamwanjan pakolaisasutusalueelta. Lisätuloja Tumaine sai tekemällä kulloinkin tarjolla olleita hanttihommia.
Kolme vuotta sitten Tumainen elämä muuttui. Hänen toinen jalkansa alkoi turvota rajusti, mikä lopulta johti koko säären ja jalkaterän amputoimiseen. Yhtäkkiä nuoren miehen ei ollut mahdollista tehdä töitä eikä edes viljellä omaa peltoaan.
Oman kodin jättäminen pakon edessä on ihmiselle järkyttävä kokemus. Kun nuori pakolainen on lisäksi vammautunut, epätoivo voi olla moninkertaista. Tumaine joutui kerjäämään saadakseen riittävästi syötävää. Koulu oli jäänyt pakolaisuuden myötä kesken, eikä Tumainella ollut ammattia.
ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ Tumaine kuuli Kirkon Ulkomaanavun pakolaisalueella tarjoamasta ammatillisesta koulutuksesta. Nyt hän opiskelee räätäliksi.
”Räätälinä pystyn työskentelemään istuen eikä jalan puuttuminen haittaa”, hän sanoo.
Puoli vuotta kestävän koulutuksen jälkeen Tumaine aikoo työskennellä ystävänsä räätäliliikkeessä osa-aikaisesti, kunnes saa säästettyä tarpeeksi rahaa ompelukonetta ja oman liikkeen avaamista varten.
”Opiskelen tulevaisuuteni vuoksi. Haluan elää hyvin”, hän sanoo.
Maailmanlaajuisesti melkein joka kymmenennellä pakolaisella on jonkinlainen vamma, joka vaikuttaa heidän elämäänsä ja mahdollisuuksiinsa käydä koulua tai hankkia ammatti, arvioivat kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR. Haasteet koskevat siis noin 12 miljoonaa kotinsa jättänyttä. Kirkon Ulkomaanavun hankkeissa pyritään lisäämään myös vammaisten henkilöiden mahdollisuutta koulutukseen ja toimeentuloon.
KUVAAJALTA: Hyvä kuva vaatii paljon kuvattavalta. Hänen pitää olla valmis avaamaan elämäänsä yleisölle ja sietämään perässä roikkuvaa kuvaajaa. Parhaat kuvat vaativat myös aikaa, jotta kuvattavan tilanne hahmottuu riittävällä tarkkuudella. Mitä ei ymmärrä, ei voi myöskään kuvata. Tumainen kuva on onnistunut, sillä hän oli valmis uhraamaan meille päiviä ja puhumaan avoimesti vastoinkäymisistään, jotta me voisimme paremmin ymmärtää ja näyttää, minkälaista elämä jalkansa menettäneenä pakolaisena Ugandassa on.
Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.
Voit katsoa myös videon, jossa Tumaine kertoo elämästään. Lyhytdokumentti on kuvattu osana vuoden 2024 Yhteisvastuukeräyksen kampanjaa.
Osallistu Yhteisvastuukeräykseen
Lähetä tekstiviesti APU20 (20 € lahjoitus) numeroon 16588 tai lahjoita valitsemasi summa MobilePaylla numeroon 85050. (Keräyslupa RA/2020/639 ja ÅLR/2023/7525)
Yhteisvastuukeräys kerää varoja nuorten psykososiaalisen tuen lisäämiseksi
Yhteisvastuu auttaa vuonna 2024 haavoittuvimmassa asemassa olevia nuoria. Helmikuun 4. päivänä alkavan kampanjan aikana kerätyt varat käytetään syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja heidän mahdollisuuksiensa tukemiseen HelsinkiMission, Suomen ev.lut. seurakuntien ja Kirkon Ulkomaanavun avulla.
VUONNA 1949 perustettu Yhteisvastuukeräys käynnistyy jälleen sunnuntaina helmikuun 4. päivänä. Vuoden 2024 Yhteisvastuu kerää varoja nuorille, jotka kokevat syvää yksinäisyyttä tai ovat vaarassa syrjäytyä, menettää elämänhallintansa tai mahdollisuutensa hyvään elämään Suomessa ja maailmalla.
Keräyksen tuotosta ohjataan tänä vuonna 40 prosenttia HelsinkiMissiolle ja Suomen evankelis-luterilaisille seurakunnille nuorten hyväksi tehtävään työhön. Maailman katastrofialueiden nuorten auttamiseen suunnataan 60 prosenttia Yhteisvastuun tuotosta. Apu menee perille Kirkon Ulkomaanavun työn kautta.
Vuoden 2024 Yhteisvastuu-piispana toimii Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka.
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) työllä tuetaan humanitaarisen avun muodossa heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä maailman katastrofien keskellä. Avustustarpeiden syitä ovat useimmiten kuivuuden, tulvien, myrskyjen ja maanjäristysten kaltaiset luonnonkatastrofit, aseelliset konfliktit ja äkilliset suuret onnettomuudet.
”Kirkon Ulkomaanapu jatkaa työtään periksiantamattoman toivon hengessä ja edistäen modernin kehitysyhteistyön parhaita periaatteita. Koulutus sekä yrittäjyyden ja toimeentulon mahdollisuuksien edistäminen ovat kestävän kehityksen ytimessä myös isojen globaalien haasteiden ja rahoitusleikkausten keskellä, sanoo KUA:n toiminnanjohtaja Tomi Järvinen.
Tämänvuotisessa keräyksessä esitellään erityisesti KUA:n avustustyötä Ugandassa, joka on yksi maailman eniten pakolaisia asuttavista maista. Ugandassa asuu yhteensä 1,5 miljoonaa pakolaisena maahan tullutta ihmistä. Heistä kolmasosa on kotoisin vuosikymmenien konfliktin runtelemasta Kongon demokraattisesta tasavallasta.
Kirkon Ulkomaanapu tekee työtä Ugandassa kuudella pakolaisasutusalueella. Koulutushankkeiden avulla parannetaan koulutuksen saatavuutta rakentamalla uusia ja turvallisia luokkahuoneita, järjestämällä kouluun paluuseen kannustavia kampanjoita ja lisäämällä tietoa koulutuksen tärkeydestä sekä jakamalla oppimateriaaleja ja hygieniapakkauksia. Tukemalla lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja tarjoamalla ammatillista koulutusta mahdollistetaan pakolaisina saapuneille nuorille valoisampi tulevaisuus ja kestävä toimeentulo.
Keräyssumma nousi vuonna 2023
Vuoden 2023 Yhteisvastuukeräys keräsi varoja nuorten väkivallan ja konfliktien ratkaisuun ja ennaltaehkäisyyn Suomessa ja maailmalla. Keräyssumma nousi toista vuotta peräkkäin ja ylsi alustavan tiedon mukaan yli 2,6 miljoonaan euroon.
Yhteisvastuukeräyksen tarkka tilintarkastamaton keräyssumma oli 2 664 846 euroa. Nousua edelliseen vuoteen on yli 20 prosenttia, mikä on suurin kasvu kymmeneen vuoteen.
Kulujen jälkeisestä tuotosta 40 prosenttia ohjataan Suomessa nuorten hyväksi tehtävään työhön Aseman Lapset ry:n ja Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien kautta. 60 prosenttia käytetään maailman katastrofialueiden ihmisten auttamiseen Kirkon Ulkomaanavun työn kautta.
Vuonna 2023 Yhteisvastuun voimin suunnattiin huomio väkivallan keskellä eläviin nuoriin. Kirkon Ulkomaanavun esimerkkikohteessa Keniassa ilmastonmuutos lisäsi paimentolaisalueilla väkivaltaa, johon myös nuoret joutuivat mukaan. Yhteisvastuun vaihtuva kumppanijärjestö Suomessa oli Aseman Lapset ry.
Yhteisvastuu on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurkeräys. Jokavuotinen Yhteisvastuu-kampanja viestii vuosittain ihmisten hädästä lähellä ja kaukana. Kolmen viime vuoden aikana kampanja on keskittynyt parantamaan nuorten elämää.
Lisätietoja
Viestintäpäällikkö Liisa Toivonen, Kirkkopalvelut, puh. 040 546 1507, liisa.toivonen@kirkkopalvelut.fi
Kongosta Ugandaan pakolaisena saapunut Abraham murtaa kielimuureja koulussa
Englannin kielen opettaja Abraham Bashombana Aganze tulkkaa opetusta pakolaisasutusalueella ja uskoo, että elämässä on kyse muiden auttamisesta.
YLI KOLME vuosikymmentä jatkunut raaka konflikti Kongon demokraattisessa tasavallassa on ajanut pakolaiseksi Suomen asukasluvun verran ihmisiä. Heistä noin puoli miljoonaa on ylittänyt rajan ja hakenut rauhallisempaa elämää naapurimaasta Ugandasta. Pohjois-Kivun alueelta kotoisin oleva Abraham Bashombana Aganze, 30, on yksi heistä. Hän asuu Nakivalen pakolaisasutusalueella, joka perustettiin jo vuonna 1958.
Yliopistotutkinnon suorittanut Abraham joutui pakenemaan kotimaansa väkivaltaista konfliktia vuonna 2020. Asettuminen Ugandaan oli Abrahamille helpompaa kuin kymmenille tuhansille muille kongolaisille. Hänen pääaineensa yliopistossa oli englanti, joka on yksi Ugandan virallisista kielistä. Useimmat kongolaiset eivät ole opiskelleet englantia koskaan, sillä Kongossa opetus on enimmäkseen swahiliksi ja ranskaksi.
Kielimuuri onkin yksi isoista asioista, joka uhkaa Ugandaan erityisesti Kongosta pakolaisina saapuneiden lasten ja nuorten koulunkäynnin jatkumista. Abraham havaitsi ongelman pian Nakivalen pakolaisasutusalueelle asettauduttuaan ja halusi auttaa. Nyt hän toimii vapaaehtoisena englannin kielen tulkkina Kirkon Ulkomaanavun tukemassa toisen asteen koulussa Rubondon yhteisössä.
Opettajat eivät puhu pakolaisten kieltä
”Päädyin vapaaehtoiseksi sen jälkeen, kun jotkut minut tuntevat nuoret tulivat luokseni ja pyysivät, että opetan heille sen verran englantia, että he voivat mennä kouluun. Keksin, että tällä tavalla voisin auttaa eniten”, Abraham kertoo.
”Filosofiani on, että elämässä on kyse muiden auttamisesta.”
Tulkkina toimiminen tarkoittaa, että Abraham osallistuu oppitunneille ja auttaa niitä oppilaita, joiden oma englannin kielen taito ei riitä seuraamaan opetusta. Koulussa on sekä paikallisia että pakolaistaustaisia oppilaita kuten monessa muussakin ugandalaisessa koulussa. Koulun vakituinen henkilökunta koostuu ugandalaisista opettajista, jotka eivät puhu swahilia tai ranskaa. Tästä syystä pakolaistaustaiset nuoret joutuvat ponnistelemaan ymmärtääkseen opetusta.
Abraham saa vapaaehtoistyöstään pientä rahallista korvausta, ja hän viettää koululla yleensä viisi päivää viikossa.
”Jos jostain syystä en pääse koululle, tutut oppilaat tulevat talolleni kyselemään apua läksyjensä kanssa.”
Pakolaisuus muutti elämän
Pakolaiseksi joutuminen on iso elämänmuutos, vaikka matka kävisi vain naapurimaahan. Abrahamille pakolaisuus merkitsee taloudellista epävarmuutta, kun hän ei enää voi työskennellä tutuille yhdistyksille eikä omaa koulutusta vastaavaa työtä ole tarjolla. Uganda helpottaa pakolaisten elämää antamalla perheille ruoanviljelyyn tarkoitetun maapalan. Myös Abrahamin perhe on saanut peltonsa.
”Täällä oma ruoka pitää kirjaimellisesti kasvattaa itse. Olen kaupunkilaispoika. En minä tiennyt viljelemisestä mitään, mutta nälkä kyllä auttaa oppimaan.”
Kielitaitoaan Abraham on päässyt hyödyntämään myös toimimalla Kirkon Ulkomaanavun vierailijoiden tulkkina Nakivalen pakolaisasutusalueella. Nuorella miehellä on paljon suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Hän haluaisi perustaa alueelle englannin kielen oppimiskeskuksen, parantaa kompostoinnin kautta maaperän tuottavuutta ja oppia lisää sellaisista maatalouden muodoista, jotka tuottaisivat parempaa toimeentuloa. Abrahamille on selvää, ettei hän voi palata kotiin pitkään aikaan.
”Kun istun alas ja ajattelen kotimaatani, tunnen surua. Haluaisin, että Kongo ja kongolaiset pääsisivät jaloilleen ja voimaantuisivat. Uskon, että koulutus on siinä avainasemassa. ”
Abrahamin mukaan vain harva kongolaisista nuorista haaveilee paluusta kotimaahan. Sota ja väkivalta ovat jättäneet liian syvät traumat. Toisaalta elämä pakolaisena ei ole helppoa Ugandassakaan. Siksi Abraham, haluaa tehdä osansa kotimaansa nuorten hyväksi.
”Kaikki tietomme ja viisautemme kuolee mukanamme, jos emme jaa sitä muille. Jos jaan oppimani asiat vaikka sadalle ihmiselle, he jakavat ne eteenpäin ainakin sadalle muulle.”
”Toivon, että muutos jatkuu” – KUA:n Nenäpäivä-työ parantaa koulumenestystä Ugandassa
Nenäpäivä-varoin tuettu työ kannustaa teiniäitejä, lapsityöläisiä ja vammaisia oppilaita koulun penkille. Syrjäisissä ugandalaiskouluissa saadaan nyt jopa asteikon parhaimpia arvosanoja.
Rummut paukkuvat rytmikkäästi, kun lapset tanssivat ja laulavat koulun pihalla. Uusi kouluvuosi on alkanut syrjäisellä koululla Mubendessa, noin 150 kilometriä Ugandan pääkaupungista länteen.
Tämä on juhlahetki koko kylälle. Poika pihapuun varjossa ottaa mallia aikuisista, kaivaa jostakin suorakaiteen muotoisen peltirasian ja asettaa sen retein elkein sormiensa väliin. Esitys ikuistuu paitsi älypuhelimiin myös peltirasian kuvitteelliselle muistikortille.
Musiikki- ja draamaryhmä esiintyi lukukauden alkajaiksi koulun pihalla Mubendessa. Ryhmän toimintaa on tuettu Nenäpäivä-varoin.
Ennen tämä ugandalaiskoulu kuului niihin, jonka oppilaat pärjäsivät heikoiten osaamista mittaavissa kansallisissa testeissä. Nyt yhä useampi vanhempi tuo lapsensa kouluun. Oppilaiden arvosanat ja lukutaito ovat parantuneet. Opettajat ovat saaneet koulutusta, ja lapsille järjestetään oheistoimintaa musiikin, urheilun ja draaman parissa.
“Koulussa on yhä oppilaita, joilla on oppimisvaikeuksia, mutta nyt meillä opettajilla on eväitä ratkoa haasteita”, kuvailee Mary Tuhirirwe, joka on opettanut koulussa jo 12 vuotta.
Kirkon Ulkomaanapu on tukenut Mubenden kouluja Nenäpäivä-varoin vuodesta 2019 alkaen. Merkittävässä roolissa on ollut paikallinen kumppanijärjestö Racobao, joka on yhdessä koulujen kanssa onnistunut tuomaan mukaan muutokseen sen kaikkein tärkeimmän: kokonaisen kyläyhteisön koulun ympärillä.
SAMANTAPAISIA tuloksia on saatu aikaiseksi yhteensä 20 ugandalaiskoulussa, jotka ennen hanketta olivat usein tyhjillään. Edes opettajat eivät aina vaivautuneet tulemaan kouluun.
Tuhirirwen koulussa on ensimmäisenä koulupäivänä paikalla 87 lasta. Yli 500 oppilaan koulussa se ei ole huima määrä, mutta opettajat eivät ole vielä hätkähdä. Käynnissä on papujen sadonkorjuu, mikä pitää monet perheet vielä muutaman päivän kiireisinä.
Ensimmäisistä koulupäivistä luistaminen peltotöiden vuoksi ei kaada maailmaa, mutta esimerkiksi läheisellä kaivoksella työskentelevistä lapsista Tuhirirwe on huolissaan.
“Olen käynyt puhumassa vanhemmille siitä, miksi lapset kannattaa panna kouluun. Työstä lapsi saa ehkä palkan, mutta se raha häviää hetkessä. Koulutus on investointi elämään”, Tuhirirwe painottaa.
17-vuotias teiniäiti Miriam laittaa perheelleen ruokaa pavuista kotinsa keittiössä. Ugandassa papujen sadonkorjuu on aikaa, joka työllistää niin aikuisia kuin lapsia.
Koulujen aukiolo ei ole näillä seuduilla itsestäänselvyys. Koronan vuoksi ugandalaislapset ovat eläneet läpi maailman pisimmän koulusulun, joka kesti kaksi vuotta.
Mubendea kohtasi toinenkin tragedia, kun ebola alkoi levitä alueella loppuvuodesta 2022 ja koulut suljettiin jälleen kuukausiksi. Koulusuluilla on ollut käänteentekevä vaikutus monien tyttöjen elämässä, sillä niiden aikana teiniraskaudet lisääntyvät merkittävästi.
Ebolavirusten aiheuttama verenvuotokuume levisi Mubenden seudulla loppuvuodesta 2022. Koulun pihapuissa on tauluja, jotka muistuttavat taudin vakavuudesta.
17-vuotias Miriam (nimi muutettu) sai pojan 15-vuotiaana. Kuultuaan Miriamin raskaudesta lapsen isä lähti pois kylästä, eikä hän ole tukenut nuorta äitiä lapsen elättämisessä. Miriam kertoo, miten hän keskeytti koulunkäynnin vatsansa pyöristyessä. Nuorta tyttöä suretti.
“Äiti sanoi minulle, etten voisi enää mennä kouluun, koska olisin huono esimerkki muille lapsille”, Miriam muistelee ja silittelee sylissään istuvan poikansa päätä.
Miriamin tilanne muuttui, kun Tuhirirwe ilmestyi eräänä päivänä hänen kotipihalleen.
“Luulin, että madam Mary tuli puhumaan sisarusteni asioista. Kun ymmärsin, että kyse on minusta ja kouluun paluustani, olin uskomattoman onnellinen”, Miriam kertaa.
Tuhirirwe vakuutti, ettei Miriamin tarvitse maksaa koulumaksuja, kunhan hän vain palaisi kouluun. Lopulta Miriamin äitikin piti suunnitelmaa hyvänä ja lupasi hoitaa poikaa koulupäivien ajan.
Miriam sai poikansa vain 15-vuotiaana. Mummo hoitaa nyt 2-vuotiasta Junioria, kun Miriam käy koulussa.
Teiniäidin osa maaseudulla on karu: naapurit kuiskivat ja pitävät nuorta äitiä pilkkanaan. Monen mielestä Miriam on hullu valitessaan koulunkäynnin jokapäiväisen työnteon sijasta.
“Minulla on lapsi, mutta pidän itseänikin lapsena. Haluan kouluttautua ja toivon, että minulla on jossain vaiheessa taitoja kantaa aikuisen vastuuta”, Miriam miettii ja antaa ohjeita myös muille teiniäideille:
“Raskaus ei ole maailmanloppu. Synnytä lapsi ja jatka koulunkäyntiä. En kadu sitä, että olen äiti, mutta haluan olla isona opettaja kuten madam Marykin.”
Haastattelu loppuu, kun Miriam kysyy, joko hän voisi lähteä kotoaan kouluun, jossa päivän opetus on jo käynnissä.
LAPSITYÖLÄISTEN ja teiniäitien ohella opettajat ovat kannustaneet myös vammaisten lasten vanhempia tuomaan lapsensa kouluun. Toisessa koulussa, punaisina pöllyävien hiekkateiden päässä opetukseen osallistuu Joshua Kisakye. Hän on 6-vuotias, mutta näyttää huomattavasti ikäistään nuoremmalta eikä liiku lainkaan omin jaloin.
Kun kylän opettajat jalkautuivat koteihin kannustamaan vanhempia lähettämään lapsensa kouluun, Joshuan äiti Mariam Nakintu innoistui: tässä olisi keino lisätä sisältöä pojan päiviin.
”Joshua on ollut koulussa vuoden yhdessä muiden lasten kanssa. Hän ei ole enää niin ujo eikä mene piiloon, kun muita vieraita tulee kotiin”, Nakintu kertoo kotipihallaan. Vaaleanpunaiseen paitaan pukeutunut Joshua ja hänen pikkuveljensä, 2-vuotias Chrimas pyörivät äitinsä helmoissa.
Ulkopuolisena Joshuan edistystä on vaikea havaita, mutta Joshua tuntuu kuitenkin reagoivan ääntelemällä, kun opettaja John Twesiime opettaa hänelle luokassa aakkosia.
“Monet vanhemmat ajattelevat, etteivät vammaiset lapset kuulu kouluun. Joshua on erityinen lapsi. Yritän luoda sellaista oppimisympäristöä, jossa hänellä on mahdollisuus oppia yhdessä ikäistensä kanssa.”
MYÖS muut Joshuan koulun oppilaat ovat hyötyneet Nenäpäivä-varoin tuetusta työstä. Yhä useampi lapsi käy koulussa. Vuorovaikutus perheiden ja koulun välillä on parantunut, mikä puolestaan vaikuttaa koko kylän kokemukseen yhteisön identiteetistä ja arvosta.
Nasande Aneti, Nyamdwin Johnson, Nisurunziza Bidas, Mutabazi Umal ja Ssemyonga Johnson kuuluvat vanhempainyhdistykseen. Vanhemmilla on tärkeä rooli asennekasvatuksessa, ja nyt yhä useampi kylän lapsi käy koulua.
Perheenisä Nisurunziza Bidas kuuluu vanhempainyhdistykseen, joka toimii aktiivisesti vuoropuhelun edistämiseksi yhteisön ja koulun välillä. Kun projekti alkoi vuonna 2019, oppilaiden arvosanat lähtivät nousuun. Ensimmäistä kertaa ikinä Mubenden seudun kouluissa on saatu jopa asteikon parhaimpia arvosanoja.
“Pidän koulutusta tärkeänä ja olen yrittänyt saada vanhemmat laittamaan lapsensa kouluun ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Minunkin lapseni joutuvat tekemään iltaisin ja loma-aikaan kotitöitä, mutta kun koulut alkavat, niin silloin opiskellaan”, Nisurunziza Bidas sanoo topakasti.
ENSIMMÄISEN kouluviikon lopulla yhä useampi talous on saanut papusadon korjaamisen hyvälle mallille. Se näkyy välittömästi opettaja Mary Tuhirirwen koulun liitutaululla: kun maanantaina oppilaita oli paikalla 87, torstaina heitä on jo 217.
Lukuvuoden ensimmäisenä päivänä kouluun tuli 87 lasta, torstaina oppilaita oli jo 217. Monen kouluuntulo myöhästyi papusadon korjuun vuoksi.
Luokista kuuluu iloista mekkalointia, ja lounasaikaan koululaiset kaivavat esiin mukanaan tuomansa muovikipot. Keittäjä kaataa jokaisen kuppiin kauhallisen maissivelliä. Kouluruoka on näillä seuduilla edistysaskel, joka on osaltaan parantanut lasten jaksamista ja keskittymiskykyä. Tyhjällä vatsalla ei jaksa oppia.
Laihan vellin eteen ponnistelee koko yhteisö. Perheet sitoutuvat tuomaan lukukaudeksi muutaman kilon maissia koulun yhteiseen varastoon.
Lisäksi opettajat viljelevät pelloilla paitsi koulun myös omiin tarpeisiin. Viljelystä saatava lisätienesti on tarpeen myös Tuhirirwelle, jonka kuukausipalkka on vain noin sata euroa. Opettaja haaveilee myös possujen kasvatuksesta, vaikka opettajuus taitaakin olla se, mikä saa hänet syttymään.
“Oppilaiden käytös on muuttunut. He tietävät oikeutensa, ja heillä on enemmän taitoja tehdä erilaisia asioita. Toivon, että tämä muutos jatkuu.”
Teksti ja kuvat: Ulriikka Myöhänen
Nenäpäivää vietetään Yle TV2:ssä ja YleAreenassa 10.11.2023
Kirkon Ulkomaanapu on yksi yhdeksästä suomalaisesta järjestöstä, jotka osallistuvat jokasyksyiseen Nenäpäivään. Nenäpäivää vietetään, jotta jokaisella maailman lapsella olisi mahdollisuus hyvään ja turvattuun elämään. Tule mukaan Nenäpäivän viettoon Yle TV2:lle tai YleAreenan kautta perjantaina 10.11. kello 19 alkaen.
Ammatillinen koulutus avaa ovia, jotka pakolaisuus hetkellisesti lukitsi
Rwamwanjan pakolaisasutusalueella tuhannet pakolaiset, joista suurin osa on nuoria, kohtaavat valtavia haasteita elämän perusasioissa. Yksi niistä on toimeentulo, jonka lähteet ovat niukassa pakolaiselämän keskellä.
KIRKON ULKOMAANAPU käynnisti yrittäjyyteen keskittyvän ammatillisen koulutusohjelman Rwamwanjan pakolaisasutusalueella Ugandassa. Ohjelmalla on ollut välitön vaikutus alueella elävien nuorten ihmisten elämässä.
Kaksi Rwamwanjan pakolaisasutusalueella Länsi-Ugandassa elävää nuorta jakoivat kanssamme tarinansa siitä, kuinka Kirkon Ulkomaanavun ohjelma on parantanut heidän elämänlaatuaan ja tulevaisuudennäkymiään. Ohjelma toteutetaan Suomen ulkoministeriön ja YK:n pakolaisjärjestön tuella.
Särkyneistä unelmista kohti luovan alan menestystä
Gaston Chirimwami on kongolainen pakolainen, joka ennen kotimaastaan pakenemista haaveili muusikon urasta. Unelma joutui koetukselle, kun hän joutui pakenemaan kotimaansa konfliktia rajan yli naapurimaahan Ugandaan. Onnekseen Chirimwami pääsi osallistumaan Kirkon Ulkomaanavun luovien alojen Creative Industries -ohjelmaan Rwamwanjan pakolaisasutusalueen koulutuskeskuksessa.
Chirimwami löysi koulutuksessa aivan uuden intohimon videotuotannosta ja oppi uusia taitoja kuten kuvausta ja videomateriaalin leikkaamista. Nuorukainen ei vain saanut vahvistusta itsetunnolleen vaan hän löysi uuden toimeentulon lähteen itselleen kuvaajana.
“Uskon, että voin luoda uraa sekä musiikin että videotuotannon puolella kuten Teknon kaltaiset menestyneet muusikot”, Chirimwami sanoo ja viittaa supersuosittuun nigerialaiseen artistiin Tekno Milesiin.
Gaston Chirimwami kuvaa videota Rwamwanjan pakolaisasutusalueella. Hän on suorittanut Kirkon Ulkomaanavun luovien alojen koulutuksessa kuvaajan ja video- ja valokuvaeditoinnin opinnot. KUVA: Shema Bienvenu / KUA
Kampaajan ammattitaito elättää koko perheen
Majengo Sadick on sisukas nuori mies, joka vastaa nykyisin kuudesta nuoremmasta sisaruksestaan. Hän törmäsi Rwamwanjan pakolaisasutusalueella Kirkon Ulkomaanavun ammatillisen koulutuksen ohjelmaa, mikä muutti hänen elämänsä täysin. Suoritettuaan kampaajan opintonsa Sadick avasi pakolaisasutusalueella oman liikuteltavan kampaamonsa.
Sadickin uudet taidot kampaajana avasivat ovia lukuisiin työmahdollisuuksiin, mutta hän löysi samalla myös oman intohimonsa, josta ei ollut koskaan ollut tietoinen. Sadick on nykyisin myös kosmetologi ja hän paitsi omistaa oman yrityksen myös tukee nuorempien sisarustensa koulutusta.
”Olen iloinen, että Kirkon Ulkomaanapu antoi minulle mahdollisuuden opiskella ammattiin ja saada ammatillisen pätevyyden ilmaiseksi. Kotimaassani Kongon demokraattisessa tasavallassa olisin joutunut maksamaan pitkän pennin näistä kouluista”, hän kertoo.
Majengo Sadick letittää asiakkaansa kotona tämän hiuksia. Hän on suorittanut KUA:n tukemana ammatillisen kampaamoalan koulutuksen ja hänellä on oma alan yritys Rwamwanjan pakolaisasutusalueella. KUVA: Shema Bienvenu / KUA
Ammatillinen koulutus muuttaa koko elämän
Yksittäisten onnistumistarinoiden lisäksi Kirkon Ulkomaanavun ammatillisella koulutuksella on ollut suuri merkitys koko Rwamwanjan pakolaisasutusalueen yhteisölle. Ohjelmaan kuuluvilla ompelijan, kampaamo- ja kauneudenhoitoalan sekä maanviljelyn ammatillisilla koulutuksilla on ollut työllistävä vaikutus, kun tutkinnon suorittaneet entiset opiskelijat ovat perustaneet omia yrityksiään ja luoneet sitä kautta palveluja alueelle.
Pakolaisyhteisön nuorten vanhemmat ovat saaneet todistaa koulutuksen luomaa muutosta omin silmin. Nyt nuorilla, joilla ennen ei näyttänyt olevan toivoa, on tärkeä rooli paitsi omien myös yhteisönsä muiden ihmisten tulevaisuuden rakentamisessa ja työttömyyden taklaamisessa. Moni tuore ammattilainen on myös lähtenyt pakolaisasutusalueelta ja Kamwengen maakunnasta etsimään työmahdollisuuksia myös isoista kaupungeista.
Toivo paremmasta tulevaisuudesta palaa pakolaisten ulottuville yksi ammattilainen kerrallaan.
Teksti ja kuvat: Shema Bienvenu
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun Ugandan maatoimiston viestintäharjoittelija. Hän on suorittanut yläkoulunsa loppuun KUA:n tuella ja opiskelee nyt yliopistossa journalistiikkaa ja viestintää. Olemme ylpeitä, että Shema valitsi KUA:n harjoittelupaikakseen.
Korona toi digiosaamisen pakolaisyhteisöihin – ”Me tarvitsemme näitä taitoja”
Harva arvasi vuoden 2020 alkupuolella, millaisiin saavutuksiin maailma venyy, kun on pakko. Pandemia pakotti asukkaat koteihinsa niin pakolaisleireillä kuin niiden ulkopuolella, ja vain luovuus oli rajana seuraavien kuukausien etäratkaisuissa. Yksi asia kävi selväksi Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa: digitaidoille on huutava tarve.
ZAATARIN PAKOLAISLEIRI pohjoisessa Jordaniassa oli eristyksissä keskellä aavikkoa jo paljon ennen pandemiaa, mutta korona-aika on pakottanut leirin 80 000 asukasta pysyttelemään entistä tiukemmin omissa oloissaan.
Vuonna 2012 perustetussa Zaatarissa on kamppailtu parempien internetyhteyksien puolesta aina siitä lähtien, kun leiri alkoi täyttyä sotaa pakenevista syyrialaisista. Leirioloissa haasteita ovat laitteiden puute, yhteyksien kallis hinta ja sähkökatkot. Monilla on silti polttava tarve pitää yhteyttä kotimaahan jääneisiin perheenjäseniinsä.
Pandemia-aikana yhteyksien, laitteiden ja digitaitojen tarpeesta tuli entistä pakottavampi. Tilanne oli monille uusi.
”Elektronisista työkaluista tuli perustarpeita kaikissa töissä, koulunkäynnissä ja yliopisto-opinnoissa. Sekä lapset että aikuiset käyttävät laitteita ja yhteyksiä, mikä on tuonut mukanaan myös ongelmia, esimerkiksi epätoivottuja verkkosivuvierailuja ja häirintää,” kuvailee Wissam Ahmed al-Mutlaq, 28.
Itsekin pakolaisena Jordaniaan saapunut syyrialainen al-Mutlaq kouluttaa Zaatarin leirin asukkaita käyttämään yhteyksiä ja laitteita turvallisesti.
Kyberturvallisuuteen keskittyvillä kursseilla käsitellään tietojen kalasteluun, tietomurtoihin ja elektroniseen rahankäyttöön liittyviä aiheita.
Kyberturvallisuuteen keskittyvillä kursseilla käsitellään tietojen kalasteluun, tietomurtoihin ja elektroniseen rahankäyttöön liittyviä aiheita. Osin WhatsApp-yhteyksin järjestetylle, keskimäärin kaksituntiselle kurssille osallistui syyskuun 2020 ja maaliskuun 2021 välillä 1 219 Zaatarin leirin asukasta.
”Kyberturvallisuustaitoja pidetään tämän ajan välttämättömyytenä. Yhteisöt tarvitsevat näitä taitoja, ja sen vuoksi koulutuksia pitää järjestää”, painottaa al-Mutlaq.
Al-Mutlaqin kouluttajaparina toimii niin ikään Syyriasta paennut, kirjastonhoitajana työskentelevä Ibtisam Riyad Ghazi, 35.
Ghazi kertoo kuulleensa monen joutuneen tekemisiin kyberrikosten, tilien hakkeroinnin ja vaarallisten linkkien kanssa. Pandemia-aikana esimerkiksi verkkohäirintä on lisääntynyt, eikä vanhemmilla ole ollut aikaa vahtia etäyhteyksin koulua käyvien lastensa kaikkia tekemisiä.
”Koulutusten yhteydessä olemme kuulleet pojilta ja tytöiltä erilaisista ongelmista, joita he ovat peitelleet perinteiden ja yhteisön pelossa”, Ghazi kertoo.
”Kyberturvallisuustaitoja pidetään tämän ajan välttämättömyytenä. Yhteisöt tarvitsevat näitä taitoja, ja sen vuoksi koulutuksia pitää järjestää”, painottaa Wissam Ahmed al-Mutlaq, 28. Kuva: Osama Nabeel
Koulutuksissa katsotaan opetusvideoita ja käydään ryhmäkeskusteluja. Ibtisam Riyad Ghazi, 35, osallistui koulutukseen viime vuonna ja opettaa nyt taitojaan eteenpäin. Kuva: Osama Nabeel
Kirkon Ulkomaanavun työ Jordaniassa keskittyy pakolaisten ja jordanialaisten toimeentulo- ja koulutusmahdollisuuksien parantamiseen. Viime vuosina esiin on noussut uudenlaisia tarpeita. Pakolaistaustaiset henkilöt tarvitsevat esimerkiksi koodaamiseen ja digimarkkinointiin liittyviä taitoja, joiden avulla he pääsevät käsiksi parempaan toimeentuloon ja laajempiin markkinoihin.
Kyberturvallisuuskurssille osallistunut syyrialainen Khadija Youssef Hariri uskoo kurssin parantaneen hänen työllistymismahdollisuuksiaan. Hariri kertoo oppineensa käyttämään digitaalista lompakkoa, mikä helpottaa sähköisten liiketoimien tekemistä.
”Nämä taidot ovat meille uusia”, Hariri toteaa tyytyväisenä.
Etätyökulttuurin kehittyminen avaa myös pakolaisille uusia työllistymismahdollisuuksia. Kirkon Ulkomaanapu sekä suomalainen pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia tukeva StartUp Refugees aloittivat toukokuussa Zaatarissa yhteistyön.
Projektissa Suomessa olevat mentorit tarjoavat leirissä asuville koulutusta etäyhteyksin. 45 leirin asukasta oppii, millaisia mahdollisuuksia ICT-alan freelance-työt voivat tarjota ja kuinka omaa osaamistaan voi markkinoida.
25-vuotias Zakaria Tahseen Alkilani sai mentorin Suomesta. KUA:n ja Startup Refugeesin hanke välittää ICT-alan yrittäjyysoppeja Zaatarin leirin asukkaille. Alkilani haluaa ohjelmoida pelejä. Kuvaus: Osama Nabeel, Editointi: Ville Nykänen
Tabletit ja pelit tukevat oppimista
Pandemian vaikutukset ovat alleviivanneet laitteiden, yhteyksien ja taitojen tärkeyttä. Esimerkiksi 44 miljoonan asukkaan Ugandassa 15 miljoonaa lasta on kärsinyt korona-aikana koulusuluista. Luku pitää sisällään 600 000 ala- ja yläkouluikäistä pakolaistaustaista koululaista.
On tärkeää, että etäyhteydet ja digitaidot ovat jatkossa kaikkien saatavissa.
Kirkon Ulkomaanapu on yhdessä hollantilaisen kumppanijärjestön kanssa varustanut tablettitietokoneilla luokkia Länsi- ja Luoteis-Ugandan pakolaisasutusalueilla. Peruskoulun oppilaat voivat pelata tableteilla luku- ja laskutaitoa kehittäviä vuorovaikutuksellisia pelejä.
”Pelit perustuvat Ugandan opetusviranomaisen hyväksymään peruskoulun opetussuunnitelmaan, jonka tarkoitus on tehdä oppimisesta hauskaa, osallistavaa ja tehokkaampaa,” kertoo KUA:n vanhempi ohjelmatyöntekijä Filbert Idha.
Lisäksi KUA ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ovat jalkauttaneet kouluihin digitaalisen alustan, jonka kautta oppilaat, opiskelijat ja opettajat pääsevät käsiksi oppimateriaaleihin ilman internetyhteyttä. Oppimateriaalit koostuvat teksteistä, videoista, vuorovaikutuksellisista simulaatioista ja digipeleistä. Niiden avulla opiskellaan kaikkea matematiikasta taideaineisiin.
Teknologia ei ole uusi juttu pakolaisasutusalueiden lapsille ja nuorille. Digitaitojen oppiminen on kuitenkin tärkeää, jotta lapset ja nuoret saavat laitteista ja yhteyksistä irti kaiken hyödyn. Kuva: Hugh Rutherford
Rwamwanjan pakolaisasutusalueen ammattikoululaiset ovat opiskelleet digiturvallisuutta ja -hygieniaa, digimarkkinointia sekä esimerkiksi valokuvausta ja videoiden tekemistä älypuhelimilla. Laitteet, yhteydet ja niiden käyttämiseen liittyvät taidot ovat tärkeitä myös perhesyistä.
”Joillain pakolaisista on perhettä kotimaassaan, ja digitaalinen vuorovaikutus on ainoa keino pitää yhteyttä heihin,” muistuttaa IT-projektityöntekijä Edgar Mutaryebwa.
Teknologia ei ole uusi juttu pakolaisasutusalueiden nuorille. Älypuhelimet ovat yleisimpiä laitteita edullisuutensa vuoksi, ja eniten nuoret käyttävät WhatsAppia, Googlea ja Facebookia.
Mutaryebwa uskoo, että digitaitojen oppiminen auttaa pakolaistaustaisia nuoria hahmottamaan päämääriään ja mahdollisuuksiaan. Taitojen puute puolestaan asettaa heidät marginaaliin ja lisää nuorten turhautuneisuutta.
”Kun älypuhelimet ja sosiaalinen media ovat helposti saatavilla, nuoret pääsevät käsiksi digimaailmaan. Ilman taitoja he kuitenkin joutuvat helposti vedätysten kohteiksi,” Mutaryebwa selventää.
KUA on yhdessä hollantilaisen kumppanijärjestön kanssa varustanut Ugandan pakolaisasutusalueiden kouluja tablettitietokoneilla. Kuva: Hugh Rutherford
Vuorovaikutukselliset pelit kehittävät oppilaiden luku- ja laskutaitoa. Kuva: Hugh Rutherford
”Olen aina rakastanut tietokoneita,” sanoo Kongon demokraattisesta tasavallasta Ugandaan paennut Byamukama Ruhigwa (oik.). Hän osallistui tietokonekurssille ja pyörittää nyt pientä elokuva- ja musiikkibisnestä pakolaisasutusalueella. Moni alueen nuorista ei tiedä paljoakaan tietokoneista, mutta Byamukama opettaa heitä mielellään. Kuva: Hugh Rutherford
Tuk-tuk ja animaatiovideot vievät oppeja syrjäseuduille
Syrjäseuduilla tietoliikenneyhteydet ovat usein huonoja tai puuttuvat kokonaan. Kirkon Ulkomaanavun toiminta-alueilla Kambodžassa 60 prosenttia perheistä ei omista televisiota tai pääse internetiin. Se tarkoittaa, etteivät televisiossa lähetetyt opetusohjelmat ja verkon oppimateriaalit tavoita heitä.
Haastavat tilanteet pakottavat luoviin ratkaisuihin. Kambodžassa opettajat ja opinto-ohjaajat ovat liikkuneet kylästä toiseen tuk-tukeilla pitämässä oppitunteja, jakamassa opiskelumateriaaleja ja rohkaisemassa perheitä tukemaan lapsiaan etäkouluaikana.
Hätä keinot keksii. Koronasulkujen aikana Kambodžan opettajat ja opinto-ohjaajat liikkuivat kylästä toiseen tuk-tukeilla pitämässä oppitunteja. Kuva: KUA Kambodža
Myanmarin syrjäisillä maaseuduilla on puolestaan kysyntää uusille yrityksille ja toimeentulomuodoille. Viime vuonna alueen asukkaille tuotettiin opetusmateriaaleja yrittäjyydestä ja käsityöläisyydestä animaatiovideoiden muodossa. Materiaalit tehtiin neljällä eri kielellä, jotta niistä olisi hyötyä mahdollisimman monelle.
Myanmarin maaseudulla naiset ovat saaneet yrittäjyyteen ja käsityöläisyyteen liittyviä oppeja animaatiovideoiden avulla. Videot tehtiin neljällä eri kielellä, jotta ne olisivat ymmärrettäviä mahdollisimman monelle. Kuva: Myat Kyaw Thein
Koulutukseen osallistuminen on tuonut yrittäjä Htoo Thint Zinille uusia kaupallisia mahdollisuuksia ja taloudellista hyötyä. Kouluttautuminen on parantanut tuotteiden laatua ja auttanut saamaan tuotteita myyntiin.
”Työskentelen yhdessä 50 muun käsityöläisen kanssa. Yritystoiminnan lisäksi opetan nuorten, naisten ja vammaisten ryhmille yrittäjyyteen liittyviä taitoja laadunvalvonnasta, suunnittelusta ja kirjanpidosta”, Htoo Thint Zin kertoo.
Myanmarilainen käsityöyrittäjä Htoo Thint Zin kävi animaatiovideokoulutuksen. Opit toivat hänelle uusia kaupallisia mahdollisuuksia ja taloudellista hyötyä. Kuva: Myat Kyaw Thein
Luovat ratkaisut Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa osoittavat, että pandemian vauhdittamaan etäaikaan liittyy myös mahdollisuuksia. Jos yhteydet ovat olemassa, niin esimerkiksi koulutukset ja oppimateriaalit ovat nyt yhä useamman saatavilla.
Teksti: Ulriikka Myöhänen, Linda Kabuzire, Noora Pohjanheimo
Juttu on julkaistu alun perin Tekoja-lehdessä 2/2021. Syksyn lehti kantaa teemaa Digi, teknologia ja kehitys.
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) hallitus nimitti 1. kesäkuuta kolme maatoimistojen edustajaa globaaliin johtoryhmäänsä. Globaali johtoryhmä on osa KUA:n uutta huhtikuun alussa voimaan tullutta organisaatiorakennetta. Maatoimistojen edustajien toimikausi on 2+1 vuotta.
Etelä-Sudanin maajohtaja Berhanu Haile, Nepalin maajohtaja Sofia Olsson ja Ugandan maajohtaja Wycliffe Nsheka aloittavat uudessa roolissa elokuussa. Lisäksi johtoryhmän pysyvinä jäseninä toimivat toiminnanjohtaja Jouni Hemberg ja apulaistoiminnanjohtaja Tomi Järvinen.
Uuden johtoryhmän monipuolinen kokemus kehittyvissä maissa työskentelystä vahvistaa Kirkon Ulkomaanavun työn vaikuttavuutta ja vastuullisuutta.
”Kehitysyhteistyön painopiste on siirtynyt keskinäisen oppimisen edistämiseen. Olen työskennellyt kehitysyhteistyösektorilla 20 vuotta ja lokalisoinnista on puhuttu jo pitkään, mutta käytäntöön viemisessä on vielä tekemistä”, kertoo Wycliffe Nsheka.
Berhanu Haile toteaa, että uusi johtamismalli parantaa Kirkon Ulkomaanavun työtä yhdistämällä strategisen päätöksenteon tehokkaasti paikalliseen osaamiseen ja arkitodellisuuteen toiminta-alueillamme.
“Tämä on merkittävä askel eteenpäin paikallisten tarpeiden ja toimintaympäristön entistä parempaan huomioiseen. Samalla Kirkon Ulkomaanavusta tulee aidosti globaali järjestö, jossa yhdistyvät Pohjoisen ja Etelän näkökulmat”, Haile jatkaa.
”Lähestymistapa varmistaa, että työmme vastaa strategisesti tarpeisiin, joita marginalisoiduilla ihmisillä joiden kanssa työskentelemme on, ja edistää heidän oikeuksiensa toteutumista”, sanoo Sofia Olsson.
