KUA järjesti harkovalaislapsille kesäleirin – monille etänä opiskelleille oppilaille kokemus oli ainutaatuinen
Kesäleirillä lapset pelasivat, tekivät retkiä, opiskelivat ja saivat apua traumojen käsittelyyn.
Lähes kaksisataa lahjakasta lasta ja nuorta Harkovan seudulta osallistui Kirkon Ulkomaanavun järjestämälle ja Pirkko ja Tarmo Vahvelaisen säätiön tukemalle kesäleirille läntisessä Ukrainassa.
Kesäleirille osallistui 7.–10.-luokkalaisia lapsia, jotka ovat jo vuosien ajan opiskelleet etäyhteyksin. Ensin syynä oli koulut sulkenut koronapandemia, sitten Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan.
”Koulunkäynti ei keskeytynyt edes pommitusten aikana, mutta verkko-opetuksen vuoksi yhteydenpito ja sosiaalinen kanssakäyminen on vähentynyt. Se on suuri ongelma”, sanoo Valerij Polyvanyi, Harkovan tieteellisen Obdarovanist-lyseon rehtori.
Etäopiskelun ja siitä aiheutuvien haasteiden vuoksi lyseo halusi järjestää kesäleirin, jossa lapsilla olisi mahdollisuus kuroa umpeen etäopetuksessa syntynyttä oppimisvahetta. Samalla leiri tarjosi lapsille ja nuorille mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä Harkovaa turvallisemmassa paikassa.
Elämä Harkovassa on arpapeliä
Harkova on aina ollut ukrainalaisen opiskelijaelämän ja nuorison keskus. Nykyään Harkova on yksi niistä kaupungeista, joihin Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainassa vaikuttaa eniten. Kaupunki on päivittäisten pommitusten kohteena.
”Nykyään elämä Harkovassa on suurta arpapeliä”, sanoo Valerij Polyvanyi.
Lapset maalasivat Kirkon Ulkomaanavun järjestämillä ja Pirkko ja Tarmo Vahvelaisen säätiö tukemalla kesäleirillä läntisessä Ukrainassa.
Seudulla elävät ihmiset hoitavat samanaikaisesti päivittäisiä tehtäviään ja pohtivat samalla mielessään, selviävätkö hengissä he iltaan asti. Vuoden 2024 toukokuusta lähtien kaupunki on ollut jatkuvien raketti-iskujen kohteena.
Harkovan asukkaat ovat sisukkaita, eivätkä anna periksi. He jatkavat jokapäiväistä elämäänsä jatkuvasta vaarasta huolimatta. Kaupungissa asuu edelleen yli miljoona ihmistä, yli puolet sodan aikaisesta väestöstä.
”Elämä Harkovassa on päällisin puolin normaalia. Kahvilat, liikenne, teollisuus, liike-elämä, markkinat – kaikki toimii. Myös koulut toimivat, vaikkakin etäyhteyksin. Silti ihmiset ymmärtävät, että normaali elämä on arpapeliä, koska joka päivä joitakin rakennuksia tuhoutuu tai autoja vaurioituu. Kaikki ovat jännittyneitä ja odottavat vaaraa. Ihmiset ovat täällä henkisesti hyvin kireitä, vaikka se ei aina näy ulospäin”, Valerij sanoo.
Valerij on työskennellyt Ukrainan koulutusjärjestelmän parissa 25 vuotta, joista kuusi vuotta hän on toiminut Harkovan alueellisen tieteellisen lyseon johtajana.
Työssään hän on kohdannut 2000-luvun suurimpia haasteita. Ensin piti sopeutua koronapandemiaan, sitten Venäjä hyökkäsi täysimittaisesti Ukrainaan.
”Kun on töitä ja jokin asia työllistää jatkuvasti, ei jää voimia miettiä turhia asioita. Lyseomme on koko yhteisön, koko piirin koulutuskeskus. Se toimii myös kauttakulkuevakuointipisteenä”, Valerij toteaa.
Lapset saavat taukoa sodasta
Sota pakottaa lapsia aikuistumaan ennenaikaisesti. Leirille osallistuneet lapset kertoivat olevansa iloisia siitä, että he pääsivät hetkeksi pois kotiseudultaan, jossa sotilaallinen hyökkäys aiheuttaa jatkuvaa stressiä.
Yli 190 lasta Harkovan alueelta sai leirin avulla taukoa sodasta. Kahdeksan päivän ajan oppilaat kokoontuivat Kamjanets-Podilskin piiriin Hmelnytskin alueelle viettämään aikaa luokkatovereidensa kanssa, tekemään erilaisia retkiä Ukrainan historiallisiin paikkoihin ja kertaamaan etäopetuksen aikana opeteltuja taitoja.
Monille lapsille kokemus oli ensimmäinen laatuaan.
”Olen ensimmäistä kertaa kesäleirillä. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut tätä mahdollisuutta. Kokemus on minulle aivan uusi, koska matkustan ensimmäistä kertaa yöjunalla, olen ensimmäistä kertaa kesäleirillä ja asun ensimmäistä kertaa ikätovereideni kanssa enkä näe heitä vain luokassa. Nämä ovat uskomattomia juttuja. On siistiä, että täällä on paljon uutta minulle”, sanoo Andrij Tkachov, 17-vuotias poika Kupianskista.
Andrij Tkachov osallistui kesäleirille ensimmäistä kertaa. Leiri oli tärkeä, sillä siellä Andrij pääsi tutustumaan luokkakavereihinsa.
Andrij oli viettänyt koko elämänsä kotikaupungissaan, mutta sodan vuoksi hänen oli lähdettävä ja muutettava Harkovaan. Kun hän ja hänen perheensä evakuoitiin, heidän ensimmäinen pysäkkinsä oli Obdarovanist-lyseo:
”Äitini ja minä muutimme Harkovaan 14. elokuuta 2023 maansisäisinä pakolaisina. Syynä oli koulunkäynti. Kotikaupungissani internet on huono, enkä olisi pystynyt osallistumaan opetukseen. Koulutus on tärkeää”, poika korostaa.
Anrijin koti ja kotikaupungin koulu vaurioituivat raketti-iskussa.
”Suunnittelin valmistuvani tuosta koulusta, silläolin käynyt sitä ensimmäisestä luokasta lähtien. Ystäväni olivat siellä. Se oli hyvin surullista”, Andrij kertoo.
Muutto oli teinille, mutta uudesta lyseosta löytyneet uudet ystävät auttoivat häntä selviytymään. Verkko-opetuksen laatua kommentoidessaan Andrij korostaa, ettei hänellä ole suoraa yhteyttä ystäviin ja opettajiin.
”Verkkokursseilla avaamme yhteyden, pidämme oppitunnin ja katkaisemme yhteyden. Kommunikoimme vain esimerkiksi Telegramissa tai muissa sosiaalisissa verkostoissa. Suoraa viestintää ei ole, koska osa asuu lähempänä Harkovaa ja osa lähempänä Kiovaa. Niinpä on vain internet-yhteys.”
Etäyhteydetkin voivat häiriintyä kaupungin huonojen yhteyksien tai sähkökatkojen vuoksi.
Sofia, menee syksyllä 11. luokalle ja haaveilee työstä lääkärinä.
Kesäleirille osallistui myös Kirkon Ulkomaanavun tukemia psykologeja. He järjestivät lapsille ja nuorille koulutusta eri aiheista ja antoivat neuvoja siihen, miten käsitellä sodan aiheuttamaa stressiä ja traumaa.
”Eilen kaikki olivat stressaantuneita siitä, että joudumme palaamaan kotiin pian. Seisoimme siinä muistellen mielenterveyskoulutuksemme harjoitusta. Yhtäkkiä sitä tajuaa, että asiat eivät olekaan niin huonosti kuin luuli ja että vaikeista hetkistä voi löytää positiivisia puolia. Se todella auttaa”, sanoo sanoo leirille osallistunua Sofia.
Harkovan alueen lahjakkaiden lasten kesäleiri oli elävä esimerkki siitä, miten yhteiset ponnistelut voivat muuttaa elämää jopa sotaolosuhteissa. Sodan kauhuista selvinneet lapset löysivät leiriltä paitsi tietoa myös toivoa ja uskoa omiin voimiinsa. He saivat kokea huolettomuutta, joka kuuluu normaaliin lapsuuteen.
Teksti ja kuvat: Veronika Korobko. Veronika Korobko on työskentelee Kirkon Ulkomaanavun Ukrainan-toimistossa viestintäkoordinaattorina.
Miksi koulunkäynti on tärkeää sodan keskellä ja maanjäristyksen jälkeen? Miksi Kirkon Ulkomaanapu panostaa koulutukseen, kun ihmisillä on samaan aikaan pulaa perustarpeista kuten vedestä ja ruoasta? Mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että koulutus pelastaa ihmishenkiä?
Epävakaa ympäristö vaikuttaa aina oppimiseen
Kirkon Ulkomaanapu toimii maissa, joissa koulunkäynti ja laadukas opetus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Olosuhteista kumpuavat haasteet häiritsevät monin tavoin lasten kehitystä ja oppimista.
Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa on paljon sotia ja konflikteja, joiden myötä koulunkäynti on vaikeaa ja jopa vaarallista. Matka kouluun ei ehkä ole turvallinen. Koulut saattavat olla pommitusten ja muiden sotatoimien kohteita. Esimerkiksi Ukrainassa on sodan vuoksi tuhoutunut 365 ja vaurioitunut lähes 3800 koulurakennusta kesään 2024 mennessä.
Muistamme kaikki myös koronapandemian, joka sulki yhteiskuntia ympäri maailman. Ugandassa koulut sulkeutuivat kahdeksi vuodeksi. Kyseessä oli maailman pisin koronasulku, jonka seuraukset ovat nähtävissä vielä pitkään. Myös muut epidemiat voivat estää koulunkäynnin: Ugandan Mubendessa epäonni jatkui loppuvuodesta 2022, kun ebolavirusten aiheuttama verenvuotokuume alkoi levitä ja viranomaiset sulkivat koulut jälleen kuukausiksi.
Myös ilmastonmuutos voi koitua lasten koulutuksen kohtaloksi: muuttuneet olosuhteet pakottavat koko perheen ponnistelemaan veden ja ruoan eteen ison osan päivän tunneista. Myös lapset joutuvat töihin. Pahimmillaan muuttuva ilmasto tekee seuduista asuinkelvottomia ja pakottaa perheet jättämään kotinsa. Lisäksi monissa perheissä taloudellinen tilanne vie mahdollisuuden koulunkäyntiin. Lasten on auteltava kotona tai mentävä esimerkiksi läheiselle kaivokselle töihin.
Rebeka leikkii ukrainalaispakolaisten vastaanottopisteellä Ukrainan ja Unkarin rajalla maaliskuussa 2022. Rebeka on kotoisin Zaporižžjansta läheltä Krimin niemimaata. Kuva: Antti Yrjönen
Kriiseissä kouluista tulee hätäsuojia
Äkillisessä kriisissä kuten luonnonkatastrofissa tai konfliktin puhjettua yhteisöissä alkavat poikkeukselliset ajat. Kotinsa menettäneillä, pakenevilla ja kriisin muutoin kohdanneilla on pulaa perusasioista. Humanitaarisessa katastrofissa ihmiset tarvitsevat esimerkiksi suojaa, lämpöä, ruokaa, juomaa, lääkkeitä ja turvaa.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun lopulla 2022, valtava määrä ukrainalaisia lähti pakenemaan kohti länttä. Osa ylitti rajan naapurimaihin, osa jäi kotimaahansa maan sisäisinä pakolaisina Kaupungit ja kylät olivat äkillisessä tilanteessa sietokykynsä äärirajoilla. Pakolaisille järjestettiin suojia kirkoissa, seurakuntien tiloissa ja kylätaloilla. Poikkeuksetta myös koulut valjastettiin pakolaisten käyttöön: koululaiset jäivät kotiin, luokkahuoneisiin tuotiin sänkyjä ja patjoja, koulun keittäjät valmistivat kouluruoan sijaan ruokaa pakolaisille.
Humanitaarisen katastrofin edessä koulut tarjoavat ihmisille elintärkeää suojaa. Usein tilanne myös pitkittyy. Helmikuun 2023 tuhoisa maanjäristys vaikutti Syyriassa yli 73 000 aleppolaisperheen elämään. Monet perheet asuivat vielä kuukausienkin päästä kouluihin perustetuissa väliaikaissuojissa. Matematiikan tai äidinkielen opetuksen sijaan pienissä luokkahuoneissa tehtiin päivästä toiseen isojen perheiden arkisia askareita.
Poikkeuksellisen tilanteen pitkittyminen aiheuttaa uudenlaista päänvaivaa: lapsilla ja nuorilla ei ole sisältöä päivissään, opetussuunnitelman mukainen opetus ei ole mahdollista ja oppilaat jäävät jälkeen.
Edellä kuvatun kaltaisissa tilanteissa kansainväliset ja paikalliset avustusjärjestöt, vapaaehtoiset ja viranomaiset tekevät sen minkä resursseillaan pystyvät. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu on järjestänyt lapsille väliaikaistiloissa iltapäiväkerhotoimintaa päiviä ilahduttamaan, tukiopetusta koulutusaukkojen umpeen kuromiseksi ja psykososiaalista tukea traumojen käsittelyyn.
On kuitenkin lasten ja nuorten etu, että koulut ovat nimenomaan koulutuksen ja kasvatuksen käytössä.
Malyun Nishow Mohamed, 12, osallistuu oppitunnille Somaliassa. Kirkon Ulkomaanapu tukee maaseudun kouluja esimerkiksi järjestämällä psykososiaalista tukea. Kuva: Ismail Taxta.
Koulutus pelastaa ihmishenkiä
Kansainvälisten koulutuksen asiantuntijoiden jaettu näkemys on, että koulutuksella on ihmishenkiä pelastava vaikutus. Näkemystä voi tarkastella useammastakin näkökulmasta: esimerkiksi koulunkäynnin välittömillä vaikutuksilla kriisitilanteessa sekä koulutuksen pitkäaikaisilla vaikutuksien kautta.
Kriisien ja konfliktien keskellä koululla on vakauttava ja arkeen juurruttava vaikutus. Koulussa voi tavata ikätovereita ja saada turvallisten aikuisten tukea. Trauman jälkeen ihmismieli tarvitsee rutiineja ja normaaliuden tunnetta, joita koulussa voidaan vaalia. Ukrainassa Kirkon Ulkomaanapu on tukenut koulujen pommisuojien varustelua. Vaikka ilmahälytykset häiritsevät arkista aherrusta harva se päivä, oppiminen ja arki jatkuvat maan alle rakennetuissa luokissa, joissa lapset voivat voi tehdä läksyjä, pelata ja osallistua oppitunneille. Joissain kouluissa pommisuojiin on myös rakennettu nukkuma- ja peseytymistiloja.
Sota- ja konfliktitilanteissa kouluissa voidaan myös jakaa tietoa vaaroista ja riskeistä: luokkahuoneet ovat oivia paikkoja esimerkiksi miina- ja räjähdetietoisuuden lisäämiseen. Koulu saattaa olla myös paikka, jossa lapsi tai nuori saa päivän ainoan kunnon aterian – koululounaan. Hyvin toimiva koulu ja ammattitaitoinen henkilökunta suojelevat oppilaita hyväksikäytöltä, lapsityöltä ja liian varhaisilta avioliitoilta.
Välittömän, suojelevan ja akuutisti elämänlaatua parantavan vaikutuksen lisäksi koulunkäynnillä onpitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia. Koulutuksen avulla lapsilla ja nuorilla on paremmat mahdollisuudet rakentaa itselleen parempaa tulevaisuutta. Koulutuksen avulla lapset ja nuoret oppivat tunnistamaan omia vahvuuksiaan. Jo lukemisen, laskemisen ja digitaitojen oppiminen antaa välttämättömät edellytykset itsenäisempään elämään.
Nuorille koulutus on erityisen tärkeää siksi, että he osaavat aikuisuuden kynnyksellä tunnistaa oman potentiaalinsa tulevaisuuden työmarkkinoilla. Joillekin menestys peruskoulussa merkitsee jatko-opintoja ja akateemista uraa. Toisille ammattikoulutus tarjoaa mahdollisuuden oppia vaikkapa peltisepän, kalastajan, viljelijän tai digimarkkinoinnin taitoja, joiden avulla tulevaisuuden toimeentulo on ainakin osittain turvattu. Tyttöjen koulunkäynti on erityisen tärkeää, sillä koulutuksen avulla naiset voivat hankkia itselleen oman toimeentulon ja elättää itsensä. Naisen toimeentulo puolestaan usein hyödyttää kokonaista perhettä. Koulutettu nainen kannustaa myös lapsiaan menemään kouluun.
Rakennusalan opiskelija Nhuch Sreynut harjoittelee laitteiden käyttöä opettajansa ja luokkatovereidensa kanssa Kambodžassa. Kuva: Roun Ry
Opettaja on roolimalli ja valtava voimavara
Opettajilla on lasten elämässä ja kokonaisissa yhteisöissä valtava merkitys. Lapselle tai nuorelle oma opettaja voi olla tärkeä turvallinen aikuinen, joka pitää huolta ja kohtaa lapsen päivittäin silmästä silmään. Opettajat näyttävät esimerkkiä, jota lapset ja nuoret mielellään seuraavat.
Kirkon Ulkomaanapu on tukenut Ugandan Mubendessa maaseutujen kouluja. Siellä koululaiset ovat ovat viime vuosina parantaneet oppimistuloksiaan merkittävästi. Tulos on seurausta hankkeesta, jossa opettajia koulutettiin, vanhemmat osallistuivat koulun toimintaan ja kaiken taustaisille koululaisille järjestettiin parempia mahdollisuuksia opiskella. Ennen hanketta edes opettajat eivät aina vaivautuneet tulemaan kouluun: syynä saattoi olla huono palkka, pitkä työmatka tai yleinen motivaation puute opetustyöhön. Kun opettaja ei tullut koululle, eivät lapsetkaan tulleet.
Pikkuhiljaa muutos juurtui yhteisöön. Vanhemmat alkoivat hahmottaa koulutuksen tärkeyden. Opettajat saivat koulutusta, heille järjestettiin asuntoja koulujen läheltä ja peltotilkut viljeltäviksi. Maissikauppa kasvatti opettajien pieniä kuukausituloja. Opettajat alkoivat kiertää kodeissa keskustelemassa perheiden kanssa. Teiniäitejä ja vammaisia lapsia saatiin mukaan opetukseen. Nyt useat perheet kiittelevät opettajien työtä ja kertoivat, että koulunkäynti on tuonut lasten ja perheiden elämään sisältöä ja positiivista virettä.
Motivoituneen opettajan työ voi siis muuttaa koko yhteisön suunnan ja heidän työnsä on tärkeää myös humanitaarisissa kriiseissä. Sen vuoksi meidän pitää panostaa opettajien osaamiseen ja hyvinvointiin. Kirkon Ulkomaanapu on järjestänyt koulutuksia, joissa on vahvistettu opettajien osaamista ja pedagogisia taitoja. Sotaa elävässä Ukrainassa ja humanitaaristen kriisien kyllästämässä Syyriassa työmme on keskittynyt erityisesti psykososiaaliseen tukeen: opettajat ovat osallistuneet koulutuksiin, joissa he ovat saaneet eväitä oman jaksamisensa parantamiseen mutta myös päivittäiseen opetustyöhön. Opettajat ovat kartuttaneet taitoja, joiden avulla he voivat käsitellä traumoja lasten ja nuorten kanssa – olipa kyseessä kokemukset pakolaisuudesta tai perheen ja kodin menettämisestä.
KUA:n William Kuony ohjeistaa kasvatuksen ammattilaisia opettajien koulutuksessa New Fangakissa Etelä-Sudanissa. Photo: Maria de la Guardia
Koulunkäynti on jokaisen oikeus – myös kriisien keskellä
Koulu on paikka, jossa opetellaan tulevaisuuden taitoja, olivatpa ne sitten matemaattisia, kielellisiä, sosiaalisia tai digimaailmaan liittyviä. Oppilaille koulu on turvallinen ympäristö, jossa lapset voivat olla lapsia: tavata vertaisiaan, leikkiä ja oppia uusia taitoja.
Koulutuksen ihmiselämää suojelevasta vaikutuksesta huolimatta koulutus hätätilanteissa on äärettömän alirahoitettua. Sen osuus on vain kolmisen prosenttia maailman humanitaarisesta rahoituksesta. Määrä on täysin riittämätön, sillä YK:n mukaan joka viides lapsi maailmassa elää alueella, jossa on käynnissä aseellinen konflikti. Lisäksi miljoonat ja taas miljoonat lapset elävät muunlaisten humanitaaristen kriisien vaikutusten alla. Kyseessä on sukupolvi, jolla pitää olla mahdollisuus rakentaa tulevaisuuden toimeentuloa, taloutta ja rauhaa.
Jokaisella lapsella on oikeus koulunkäyntiin eikä oikeus häviä sodan, luonnonkatastrofin tai muun humanitaarisen kriisin yhteydessä. Koulutus voidaan nähdä perustarpeena siinä missä ruoka, juoma ja suoja.
Koulutus ei vain pelasta henkiä, vaan se on hyvän elämän perusta. Koulutus on avain hyvään tulevaisuuteen.
Kolme Kirkon Ulkomaanavun maajohtajaa kertoo, kuinka löytää rohkeus auttaa vaikeissa olosuhteissa
Kirkon Ulkomaanavun henkilökunta Ukrainassa, Etelä-Sudanissa ja Syyriassa kohtaa ylitsepääsettömiltä vaikuttavia haasteita päivittäin.
Teksti: Ruth Owen Käännös: Ulriikka Myöhänen
TYÖ POIKKEUKSELLISISSA olosuhteissa tarkoittaa turvallisuusuhkia ja haastaa jatkuvasti myös henkistä hyvinvointia. Tässä jutussa kolme Kirkon Ulkomaanavun maajohtajaa kertoo, millaisia uniikkeja haasteita he kohtaavat työssään konfliktien ja humanitaaristen kriisien keskellä. Lisäksi he paljastavat, mikä inspiroi ja motivoi heitä jatkamaan työtään haasteista huolimatta.
Kirkon Ulkomaanavun Etelä-Sudanin maajohtaja Seme Nelsonia motivoi nähdä työn aikaansaama muutos. ”joka kerta, kun todistamme muutosta esimerkiksi kouluun pääsevien lasten keskuudessa. Silloin ”Tulee tunne, että työmme edesauttaa yhteiskunnallista muutosta sekä parantaa ihmisten toimeentuloa ja mahdollisuuksia vaatia oikeuksiaan.” KUVA: Ulriikka Myöhänen / KUA
”Joka kerta kun tulen töihin, tiedän, että tekemisilläni on suora vaikutus muihin ihmisiin”
Seme Nelson on opiskellut rauhan, konfliktin ja kehityksen tutkimusta yliopistoissa kolmella mantereella. Nelson päätti kuitenkin palata takaisin kotimaahansa Etelä-Sudaniin, jossa hän nyt johtaa Kirkon Ulkomaanavun maatoimiston työtä.
“Haasteet Etelä-Sudanissa ovat moninaisia. Maa on epävakaa ja sen talous on heikoissa kantimissa. Monet elävät köyhyydessä, jota pahentavat konflikti, pakolaisuus ja sota naapurimaassa Sudanissa.
Etelä-Sudanin valtio perustettiin vuonna 2011 väkivaltaisten konfliktien ja sisällissodan perinnölle. Se perintö vaikuttaa edelleen koko valtion vakauteen. Myös Kirkon Ulkomaanapu on kokenut Etelä-Sudanissa turvallisuusuhkia. Paikalliset ihmiset ryöstivät Piborissa sijaitsevan toimistomme vuonna 2016. Silloin kansalaisjärjestöihin kohdistui paljon hyökkäyksiä. Vuonna 2022 Fangakin-toimistomme tuhoutui aseellisten ryhmien välisissä taisteluissa. Henkilökuntamme jatkoi työntekoa, minä mukaan lukien.
Vuonna 2020 tein maisterintutkintoani Japanissa ja harkitsin jääväni sinne. Aloin kuitenkin miettimään, onko tekemisilläni siellä merkittävää vaikutusta ihmisten elämään. Toisin on Etelä-Sudanissa. Joka kerta kun tulen töihin, tiedän, että tekemisilläni on suora vaikutus muihin ihmisiin.
Ja juuri se on asia, joka saa henkilökuntamme jatkamaan työskentelyään vaikeuksista ja haasteista huolimatta. Se konkretisoituu joka kerta, kun todistamme muutosta esimerkiksi kouluun pääsevien lasten keskuudessa. Silloin tulee tunne, että työmme edesauttaa yhteiskunnallista muutosta sekä parantaa ihmisten toimeentuloa ja mahdollisuuksia vaatia oikeuksiaan.
Kun Sudanin konflikti syttyi vuonna 2022, monet sudanilaiset pakenivat Etelä-Sudaniin. Myös monet aiemmin Sudaniin paenneet eteläsudanilaiset päättivät palata kotimaahansa. Luulen, että vain viisi prosenttia näistä pakolaisista asuu nyt pakolaisasutusalueilla Etelä-Sudanissa ja noin 80 prosenttia eteläsudanilaisten kodeissa. Monet ovat päättäneet avata ovensa sudanilaisille pakolaisille ja jakaa omasta vähästään. Media haluaa aina tehdä juttuja kärsimyksestä ja epätoivosta, mutta minusta meidän pitäisi alleviivata tämäntyyppisiä positiivisia tarinoita.
Maani on perustettu tarinalle, johon kietoutuu konflikteja ja epätoivoa. Valtion rakentaminen alkoi melkein nollasta. Mutta jos tarkastelee infrastruktuurin muutosta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, niin kasvu on ollut valtavaa. Maassa on kaupunki nimeltään Juba, josta olemme ylpeitä. Kaupunkia ei ollut ennen olemassa. Ihmisten anteliaisuus, voima ja rohkeus ovat tunnustuksen arvoisia huolimatta siitä, että maamme tilanne on epätoivoinen.“
”On tärkeää erottaa toisistaan poliittiset ongelmat ja solidaarisuus kärsiviä ihmisiä kohtaan”
Mazen Khzouzin koti on Jordaniassa, mutta työnsä vuoksi hän viettää pitkiä ajanjaksoja erossa perheestään. Syyrian maajohtajana Khzouz ajattelee, että hänelle on tärkeää olla lähellä niitä yhteisöjä, joiden kanssa hän työskentelee.
KUA:n Syyrian maajohtaja Mazen Khzouz asuu Jordaniassa. Kuva: Mohammed al-Masrab
“En ole sellainen ihminen, joka tyytyy elämässään vain perusasioiden hoitamiseen. Minun on tehtävä enemmän. Minun on oltava lähempänä ihmisiä, joiden kanssa teen töitä.
Syyria kärsii pitkään jatkuneen konfliktin, talouden romahtamisen ja tuhoisan maanjäristyksen vaikutuksista. Maahan kohdistuu ankaria pakotteita, jotka osaltaan köyhdyttävät väestöä ja lisäävät kärsimystä. Pakotteiden myötä kaikkia välttämättömyystavaroita ei ole tarjolla eikä raha liiku. Hinnat ovat nousseet pilviin, ostovoima on heikentynyt ja työttömyysaste on erittäin korkea. Arviolta 90 prosenttia syyrialaisista elää nyt köyhyysrajan alapuolella. Elinkustannukset ovat yli kaksinkertaistuneet vuodesta 2023 lähtien minimikulukorilla (Minimum Expenditure Basket) mitattuna.
Syyrian turvallisuustilanne on parantunut suhteellisesti verrattuna konfliktin vaikeimpiin vuosiin. Humanitaarisilla toimijoilla on nyt paremmat mahdollisuudet tavoittaa haavoittuvassa asemassa olevia ihmisryhmiä. Turvallisuustilanne on kuitenkin edelleen arvaamaton, ja uusien väkivaltaisuuksien puhkeaminen on mahdollista. Satunnaiset hyökkäykset, eri ryhmien väliset yhteenotot ja useat tarkastuspisteet asuinkeskusten välillä voivat hidastuttaa etenemistä myös Kirkon Ulkomaanavun toiminta-alueilla. Matkat kouluihin ja yhteisöihin saattavat viedä vaikkapa kolme tai neljä tuntia.
Sosiaaliset jännitteet lisääntyvät katastrofien aikana. Alkaahan se turhauttaa, kun toiset saavat apua ja toiset eivät, vaikka monet tarvitsisivat sitä. Jännitteet ovat riski myös työntekijöillemme. Niiden lieventämiseksi ja henkilöstön turvallisuuden varmistamiseksi rakennamme vahvoja suhteita yhteisöjen johtajiin ja paikallisiin toimijoihin.
Kun ymmärrämme, että ihmiset kamppailevat täyttääkseen perustarpeensa, siis saadakseen ruokaa ja vaatteita lapsilleen, on helppo ymmärtää myös heidän voimakkaita reaktioitaan. Me Kirkon Ulkomaanavun työntekijät Syyriassa toivomme, että voisimme tehdä enemmän ja tavoittaa vielä enemmän apua tarvitsevia.
Kaikki työntekijämme ovat syyrialaisia. Henkilökunnan jäsenet ovat menettäneet läheisiään sodassa, maanjäristyksessä ja jopa koleralle. On tavallista, että yksi työntekijämme auttaa tuloillaan vähintään kahta tai kolmea muuta sukulaista tai kotitaloutta.
Perheeni Jordaniassa ihmettelee, miten jaksan tämän kaiken keskellä, mutta kotimaani läheisyys auttaa paljon. Selitän heille, että meillä on hyvä evakuointisuunnitelma. Vakuutan, että olemme turvassa.
Tiedotusvälineet rakentavat Syyriasta tietynlaista kuvaa, joka vaikuttaa myös monien käsityksiin ja mielipiteisiin syyrialaisista. Se on erittäin iso virhe. On tärkeää erottaa toisistaan poliittiset ongelmat ja solidaarisuus kärsiviä ihmisiä kohtaan.
Syyrian kansa ei ansaitse huonoa kohtelua. He ovat ihmisiä. Heillä on lapsia. He ansaitsevat elää ihmisarvoista elämää yhtä paljon kuin sinä ja minä ansaitsemme.”
Kanadan Ukrainalaisessa diasporassa kasvanut Patricia Maruschak palasi sukujuurilleen Ukrainaan, kun Kirkon Ulkomaanapu haki sotaan joutuneeseen maahan toimistolleen maajohtajaa. KUVA: Antti Yrjönen / KUA
”Kaipaan perhettäni, mutta haluan nähdä Ukrainan menestyvän ja olevan vapaa”
Patricia Maruschak on Kanadaan asettuneiden ukrainalaisten maahanmuuttajien lapsenlapsi ja siten kasvanut ukrainalaisessa diasporassa. Maruschak asui ja työskenteli Ukrainassa vuosina 2006–2010 ja palasi vuonna 2022 johtamaan Kirkon Ulkomaanavun Ukrainan-toimistoa.
“Ukraina on ollut täydessä sodassa sen jälkeen, kun sen naapuri Venäjä hyökkäsi maahan vuonna 2022. Ilmahälytykset aiheuttavat jatkuvia häiriöitä jokapäiväiseen elämäämme. Sota ja ilmahälytykset vaikuttavat suuresti myös koulutukseen ja psykososiaaliseen hyvinvointiin. Koulut Ukrainassa joutuvat kokemaan kaikenlaista, ja opettajat ovat etulinjassa.
Tšernihivissä yksi tukemistamme kouluista vaurioitui hiljattain pommituksessa. Kun ilmahälytys alkoi, kaikki koulussa olleet menivät alakerroksiin. Meneillään oli päivittäinen hiljainen hetki kaatuneiden muistoksi, kun läheltä kuului kolme valtavaa räjähdystä. Kaikkien oli heti mentävä maahan makaamaan, lapset olivat hyvin peloissaan. Samaan aikaan myös ihmiset kadulta yrittivät päästä suojaan kouluun.
Kun ilmahälytys alkaa, kaikkien ukrainalaisten koululaisten on mentävä pommisuojaan. Opettajat yrittävät jatkaa opettamista, vaikka aina pommisuojissa ei ole opetusryhmiä erottavia seiniä. Kuvittelepa, että yrität jatkaa oppituntia 7- tai 8-vuotiaiden kanssa, kun huoneessa on toiset 100 lasta!
Koulutamme opettajia psykologisesta ensiavusta, jotta heillä on taitoja auttaa lapsia vaikeissa hetkissä. Koulutamme opettajia myös mielenterveydestä, jotta he voivat auttaa lapsia, joilla on traumoja tai joiden perheenjäsenet ovat taistelemassa. Autamme myös opettajia huolehtimaan itsestään ja henkisestä hyvinvoinnistaan.
Monet henkilökunnastamme eivät ole aiemmin työskennelleet kansalaisjärjestöissä, vaan heidän taustansa on pääasiassa liike-elämässä. Näinä aikoina he ovat ylpeitä voidessaan auttaa ukrainalaisia maanmiehiään. Hankintavastaavamme oli sodan alussa maansisäinen pakolainen, sillä hänen yhteisöään miehittivät jonkin aikaa venäläiset joukot.
Pääpsykologimme on joutunut kahdesti lähtemään kotiseudultaan: ensin vuonna 2014 Donetskista ja sitten maan kaakkoisosasta, kun täysimittainen sota alkoi vuonna 2022.
Kaipaan Kanadassa asuvaa perhettäni paljon, mutta Ukrainassa on paljon tarpeita ja mahdollisuus vaikuttaa. Teemme yhteistyötä osaavien ja kokeneiden ukrainalaisten koulutusasiantuntijoiden kanssa. On ilo työskennellä heidän rinnallaan. Henkilökohtaisesti haluan nähdä Ukrainan menestyvän, olevan vapaa ja kykenevän tekemään omat valintansa.”
Seme, Mazen ja Patricia esiintyvät Kirkon Ulkomaanavun järjestämässä ohjelmassa Helsingin Maailma kylässä -festivaaleilla 25. toukokuuta 2024.
Kirkon Ulkomaanavun työ Ukrainassa jatkuu uudella miljoonarahoituksella
Sota on tuhonnut käyttökelvottomaksi yli 400 koulua Ukrainassa ja vahingoittanut jopa 3 500 oppilaitosta. Kuvan koulu sijaitsee Harkovassa. KUVA: Antti Yrjönen / KUA
Kaksivuotinen projekti tukee lapsia ja opettajia Sumyn, Pultavan, Dnipron, Zaporižžjan ja Odessan alueilla.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) aloittaa uuden koulutusteemaisen projektin Ukrainassa yhdessä paikallisten kumppanijärjestöjensä kanssa. Projekti on saanut merkittävän rahoituksen maailmanlaajuisesta Education Cannot Wait -rahastosta. Rahoituksen suuruus on 8,5 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.
“Uusi rahoitus on elintärkeä lapsille ja nuorille, jotka ovat opiskelleet jo vuosia etänä, ensiksi koronapandemian ja sitten sodan vuoksi. Tavoitteena on parantaa opetuksen laatua”, KUA:n vanhempi koulutuksen asiantuntija Pauliina Kemppainen sanoo.
Projekti on jatkumoa KUA:n aiemmalle EU-rahoitteiselle työlle, jossa KUA on yhdessä muiden järjestöjen kanssa korjannut kouluja, rakentanut oppilaitoksiin pommisuojia, parantanut koulutuksen laatua ja järjestänyt psykososiaalista tukea.
Uusi kaksivuotinen projekti tukee lapsia ja opettajia Sumyn, Pultavan, Dnipron, Zaporižžjan ja Odessan alueilla. Rahoituksen turvin KUA ja sen kumppanijärjestöt jatkavat koulujen ja esikoulujen kunnostamista moderneiksi ja turvallisiksi. Myös pommisuojien rakentaminen ja varustelu jatkuvat. Työlle on valtavasti tarvetta, sillä arvioiden mukaan sodan aikana on vaurioitunut jo 3 500 ukrainalaista oppilaitosta. Lisäksi 365 koulua on tuhoutunut täysin.
Vihreään mekkoon pukeutunut Julija Yurova käy koulua metroasemalla Harkovassa. KUVA: Antti Yrjönen / KUA
Jokaiselle lapselle taustasta huolimatta mahdollisuus laadukkaaseen koulutukseen
Työ painottaa edelleen myös psykososiaalista tukea. Lapset ja opettajat osallistuvat koulutuksiin ja aktiviteetteihin, jotka tukevat mielenterveyttä ja psykososiaalista hyvinvointia. Oppilaille järjestetään tukiopetusta, sillä monen ukrainalaisen lapsen ja nuoren koulunkäynti on voimakkaasti häiriintynyt ensiksi pandemian ja sittemmin sodan myötä.
”Uuden työn ytimessä on paitsi jälleenrakentaa myös innovoida ja parantaa ukrainalaista koulutusjärjestelmää. Tavoitteenamme on, että jokaisella lapsella olisi taustastaan huolimatta mahdollisuus päästä laadukkaan koulutuksen piiriin. Yhdessä kumppaneidemme kanssa pystymme tavoittamaan 30 000 henkilöä ympäri Ukrainan”, Kirkon Ulkomaanavun projektipäällikkö Alexander Savka arvioi.
Osana projektia hankitaan myös 20 000 kannettavaa tietokonetta niille etäopetukseen osallistuville lapsille, joilla ei ole mahdollisuutta sodan vuoksi käydä koulua lähiopetuksessa. Lisäksi rahoituksen turvin suunnitellaan ja toteutetaan ammatillisen koulutuksen sisältöjä sekä kehitetään uusia oppimateriaaleja. Myös opettajat saavat lisäkoulutusta.
Teksti: Ulriikka Myöhänen, Veronika Korobko, Ruth Owen Kuva: Antti Yrjönen
Ukraina: Sodassa on kuollut ja haavoittunut kahden vuoden aikana päivittäin 42 siviiliä
Kaksi vuotta Ukrainan sodan kärjistymisen jälkeen yli 10 500 siviiliä on kuollut, heistä 587 lapsia, ja yli 20 000 ihmistä on haavoittunut (1). Jatkuvat pommitukset, miinat ja droonihyökkäykset ovat jättäneet jälkeensä traumatisoituneen, kodeistaan paenneen ja henkensä edestä pelkäävän sukupolven, sanovat Ukrainan humanitaaristen järjestöjen foorumin jäsenet.
Joka päivä kuolee ja haavoittuu keskimäärin 42 siviiliä, ja viime kuukaudet ovat olleet erityisen tappavia. Ukrainassa toimivista, paikallisista ja kansainvälisistä järjestöistä koostuva ryhmä vaatii välitöntä siviilien suojelua ja muistuttaa jäsenvaltioiden lupauksista puuttua ukrainalaisten valtaviin humanitaarisiin tarpeisiin.
Yli 87 prosenttia kuolleista ja vammautuneista, 9 241 ihmistä (2), on räjähtävien aseiden uhreja. Monet vammoista, kuten raajojen tai näön menetys, muuttavat koko elämän. Luku on todennäköisesti aliarvioitu, ja YK jatkaa tilastojen täydentämistä. Samaan aikaan myös kaukana etulinjasta olevat ihmiset Ukrainassa tarvitsevat tukea rakentaakseen elämänsä uudelleen ja toipuakseen.
14,6 miljoonaa ukrainalaista humanitaarisen avun tarpeessa
”Tyttäreni kasvaa nyt kellarissa”, sanoo Svitlana.
Hän ja hänen seitsemänvuotias tyttärensä päättivät jäädä Hersoniin, joka on raskaiden pommitusten kohteena.
”Pisin aika, jonka olemme viettäneet pimeydessä ilman sähköä, on ollut 1,5 kuukautta, joten nykyään aina, kun tulee sähkökatko, yritän vitsailla tyttäreni kanssa: ’Mitäpä yhdestä päivästä, pahempaakin on ollut.’ Nyt vain odotamme ja yritämme selviytyä. Hän on vain lapsi ja haluaa mennä leikkikentälle, mutta hän ei voi lähteä kellarista.”
Kaksi vuotta jatkuneet taistelut ovat tuhonneet ihmisten elämän, kodit ja elinkeinot. YK:n mukaan ympäri Ukrainan 14,6 miljoonaa ihmistä, joista lähes kolme miljoonaa on lapsia, tarvitsee epätoivoisesti humanitaarista apua. Lähes 80 prosenttia avun tarpeessa olevista tarvitsee myös mielenterveystukea. (3) Köyhyysaste viisinkertaistui 5 prosentista 24:ään pelkästään vuoden 2022 aikana. (4)
UNHCR:n mukaan jatkuvan väkivallan vuoksi noin neljä miljoonaa ihmistä on yhä pakolaisena Ukrainan sisällä ja yli 5,9 miljoonaa ulkomailla. Vaikka 67 prosenttia sisäisistä pakolaisista sanoo haluavansa palata jonakin päivänä kotiin, moni ei voi palata, sillä sota on rikkonut heidän yhteisönsä ja elinkeinonsa. (5)
Monet pakolaiset kamppailevat sopeutuakseen uusiin yhteisöihinsä, joista on vaikea löytää työpaikkoja ja asuntoja. Naisia on 58 % sisäisistä pakolaisista, ja he ovat miehiä todennäköisemmin työttömiä ja riippuvaisia humanitaarisesta avusta. (6)
Siviileihin kohdistuvien hyökkäysten loputtava
Haavoittuvat ryhmät kärsivät sodasta suhteettomasti muita ryhmiä enemmän. Olemassa olevat eriarvoisuudet, jotka koskettavat esimerkiksi lapsia, romaneja, hlbtiqa+-ihmisiä, vanhuksia ja vammaisia ihmisiä, vain kasvavat, sillä kriisin pitkäaikaiset ja pahenevat vaikutukset lisäävät erityistarpeita.
”Sodan jatkuessa elämä on kaukana normaalista. Siviilit elävät päivästä toiseen ohjusten ja ammusten uhassa. Ne iskevät edelleen siviilien asuinalueille aiheuttaen kuolemaa ja tuhoa sekä etulinjan lähistöllä että kaukana sieltä”, sanoo Ukrainan humanitaaristen järjestöjen foorumin johtaja Joanna Garbalinska.
”Ukrainan humanitaaristen järjestöjen foorumi vaatii siviileihin ja siviili-infrastruktuuriin kohdistuvien hyökkäysten lopettamista välittömästi etenkin tiheästi asutetuilla kaupunkialueilla, sillä ne voivat olla vakavia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksia. Siviilejä pitää aina suojella väkivallalta.”
”Tänään on sodan synkkä virstanpylväs. Kun taistelut etenevät kolmanteen vuoteensa sodan kärjistymisen jälkeen, avustusjärjestöt muistuttavat jäsenvaltioita lupauksista puuttua tähän kriisiin. Humanitaarista tukea tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Pitkäaikaiset rahoitussitoumukset humanitaarisiin ponnisteluihin ja toipumiseen – Ukrainan kansalaisyhteiskunnan johtaessa – ovat elintärkeitä siviilien turvallisuuden ja Ukrainan tulevaisuuden kannalta.”
Allekirjoittajat
”БО ””МБФ ””Руки друзів””// Friends’ Hands
ACTED
Action Against Hunger (ACF)
ActionAid
ГО ”АЛЬЯНС.ГЛОБАЛ” // ALLIANCE.GLOBAL, Public Organization
arche noVa
CARE
Caritas Ukraine
Caritas Zaporizhzhia
Corus International
CUAMM – Doctors with Africa
Danish Refugee Council
Estonian Refugee Council
ГРОМАДСЬКА ОРГАНІЗАЦІЯ ”ЕДКЕМП УКРАЇНА” // Public Organization ”EDCAMP UKRAINE”
FHI 360
Fida International Ukraine
Help-Hilfe zur Selbsthilfe
Helvetas Swiss Intercooperation
Humanity & Inclusion – Handicap International (HI)
International Rescue Committee
INTERSOS
Kirkon Ulkomaanapu
La Chaîne de L’espoir
Lutheran World Federation MAG (Mines Advisory Group)
Medair
Médecins du Monde International Network
Medical Teams International
Mercy Corps
Nonviolent Peaceforce
Norwegian Refugee Council
Oxfam
Pelastakaa Lapset
People in Need
Plan International
Premiere Urgence Internationale
Right to Protection
Solidarités international
Stichting Vluchteling (The Netherlands Refugee Foundation)
Terre des Hommes
Паросток// Parostok
UK-Med Ukraine
Ukrainian Red Cross Society
Welthungerhilfe
World Vision International
ZDOROVI
ГО ”Дівчата”// NGO ”Girls”
ГО «ГІ Допоможемо Разом» //NGO ”Will Help Together”
Єдність чеснот//NGO ”Unity of Virtue”
Toimituksille tiedoksi:
Ukrainan humanitaaristen järjestöjen foorumi (The Humanitarian NGO Platform in Ukraine) on riippumaton koordinaatioelin, jossa on 78 ukrainalaista ja kansainvälistä järjestöjäsentä. Ne toimivat Ukrainassa ja toimittavat maassa humanitaarista apua. Foorumi on omistautunut palvelemaan jäseniään ja mahdollistamaan niiden tehokkaan työn konfliktista kärsivien ihmisten auttamiseksi.
Lähteet:
1 & 2: Tammikuun 31. päivään vuonna 2024 mennessä (viimeisimmät saatavilla olevat tiedot) 10 378 siviiliä on kuollut konfliktissa, heistä 579 lapsia. Yhteensä 9 100 ihmistä on kuollut alueellisilta vaikutuksiltaan laajojen, räjähtävien aseiden käytön, miinojen ja sodan räjähdejäänteiden seurauksena. Lähde: YK:n tarkkailumissio Ukrainassa
3: 14,6 miljoonaa ihmistä, joista yli kolme miljoonaa lapsia, tarvitsee Ukrainassa apua tänä vuonna. 80 % apua tarvitsevista tarvitsee myös mielenterveystukea. Noin neljä miljoonaa ihmistä on pakolaisena Ukrainan sisällä. Naisia on heistä 58 %, ja he ovat miehiä todennäköisemmin työttömiä ja riippuvaisia humanitaarisesta avusta. Lähde: Humanitarian Needs and Response Plan 2024
4: Köyhyysaste kasvoi Ukrainassa 5,5 prosentista 24:ään pelkästään vuonna 2022. Lähde: Maailmanpankki
5: 5,9 miljoonaa ukrainalaista on pakolaisia. Lähde: UNHCR
6: 67 prosenttia maan sisäisistä pakolaisista sanoo haluavansa palata jonakin päivänä kotiin. Lähde: UNHCR
Harkovan metrokoulu tarjoaa ensiapua sodan aiheuttamaan koulutuskriisiin – Kirkon Ulkomaanavun työ Ukrainassa jatkuu ja laajenee
Sota on vaurioittanut kahden vuoden aikana 3 428 oppilaitosta ja tuhonnut käyttökelvottomaksi 365 koulua Ukrainassa. Kirkon Ulkomaanapu on tukenut kahden vuoden aikana ukrainalaisten lasten ja nuorten koulunkäyntiä muun muassa varustelemalla pommisuojia ja järjestämällä psykososiaalista tukea. Työ jatkuu esimerkiksi Harkovan metroasemille perustetuissa kouluissa ja on kuluvan vuoden aikana laajentunut myös ammatilliseen koulutukseen.
Venäjän hyökkäyssodan alkamisesta Ukrainassa tulee lauantaina helmikuun 24. päivänä kuluneeksi kaksi vuotta. Sota on vaikuttanut 7 miljoonan ukrainalaisen lapsen ja nuoren elämään. Kaikkiaan kahden vuoden aikana Ukrainassa on vaurioitunut 3 428 ja tuhoutunut käyttökelvottomaksi 365 koulua tai muuta oppilaitosta (Lähde).
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) humanitaarinen avustusoperaatio Ukrainassa alkoi pian sodan alettua. Työ jatkuu edelleen erityisesti koulutuksen turvaamiseksi. KUA:n työhön Ukrainassa sisältyy esimerkiksi opetuksen ilmahälytystenkin aikaan turvaavien pommisuojien rakentamista ja varustamista, kasvatusalan ammattilaisten ja lasten psykososiaalisen tuen taitojen vahvistamista ja digitaalisten oppimismahdollisuuksien tukemista.
”Kuluneiden kahden vuoden aikana olemme luoneet perustan ja verkostot sille, että meidät tunnetaan Ukrainassa koulutuksen tukijana”, kertoo KUA:n varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen, joka vieraili KUA:n toiminta-alueilla Ukrainassa helmikuun alussa.
Koulunkäynti sodan keskellä vaatii erityisratkaisuja kuten maanalaisia metrokouluja
Esimerkiksi Harkovassa KUA on painottanut työssään vahvasti sitä, että yhä useampi lapsi pääsisi psykososiaalisen tuen piiriin. Lisäksi KUA on tukenut syksyllä 2023 perustetun maanalaisen metrokoulun toimintaa. Ukrainan itäosassa sijaitseva Harkova on sodan alusta alkaen ollut jatkuvien ilmahyökkäysten kohteena, minkä vuoksi koulunkäynti ei ole mahdollista normaaleissa olosuhteissa.
Nyt Harkovan metrokoulussa opiskellaan kahdessa vuorossa. Reilun tuhannen oppilaan metrokoulu on kuitenkin vain ensiapua tilanteessa, jossa perusopetukseen on ilmoittautunut 110 000 harkovalaista lasta ja nuorta.
Julija Yurova, 6, sai aloittaa koulunkäyntinsä lähiopetuksessa sodasta huolimatta. Julija kertoo, että hänellä on luokassa kaksi parasta ystävää. Kuva: Antti Yrjönen / KUA
Erityisen tärkeää lähiopetukseen pääseminen on pikkuoppilaille. 6-vuotias Julija Yurova on yksi koulunkäyntinsä metrokoulun ansiosta lähiopetuksessa aloittaneista.
”Olen onnellinen, että lapseni pääsi heti ensimmäiseltä luokalta lähiopetukseen. Se on paljon enemmän kuin mitä minä pystyisin äitinä hänelle antamaan kotiopetuksessa. Lapseni on puhelias ja tykkää olla muiden lasten kanssa. Hän on aina innokkaasti lähdössä kouluun”, sanoo Julijan äiti Natalia Yurova.
Viranomaistietojen mukaan vain noin puolet Harkovan lapsista ja nuorista osallistuu opetukseen, jota metrokoulua lukuun ottamatta järjestetään pääsääntöisesti etänä. Monet harkovalaiset perheet ovat joutuneet pakolaisiksi ulkomaille tai muualle Ukrainaan, mikä on katkaissut koulunkäynnin kuukausiksi, jopa vuosiksi.
KUA:n työ laajenee ammatilliseen koulutukseen
Varatoiminnanjohtaja Karvisen mukaan työ jatkuu pitkäjänteisesti nykyisillä ja uusilla maantieteellisillä alueilla. KUA työskentelee Ukrainassa esimerkiksi Harkovan, Tšernihivin, Žytomyrin ja Kiovan alueilla.
”Jatkamme työtämme turvataksemme sen, että lasten oikeus koulutukseen toteutuu ja, että kouluilla on käytössään tarvittava opetusvälineistö ja turvalliset tilat”, Karvinen sanoo.
KUA:n varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen (oikealla) vieraili Ukrainassa hiljattain. Kuvassa keskellä KUA:n Ukrainan maajohtaja Patricia Maruschak. KUVA: Veronika Korobko / KUA
Hänen mukaansa tulevaisuudessa korostuvat etenkin digitaaliset oppimisympäristöt. KUA on laajentanut työtään peruskoulutuksesta myös ammatillisen koulutuksen puolelle.
”Olemme kiinnostuneita erityisesti yhteistyöstä yritysten ja oppilaitosten välillä”, kertoo Karvinen.
Koulutuksen tukemisella on kriisiolosuhteissa kaksi samanaikaista tavoitetta. Koulut luovat lapsille turvallisen tilan, jossa opitaan, käsitellään tunteita ja ollaan yhteydessä muihin ihmisiin. Ne toimivat myös jälleenrakennuksen lähtökohtana.
”Vain koulutetut lapset ja nuoret pystyvät myöhemmin tukemaan yhteiskuntaa siinä valtavassa jälleenrakennustarpeessa, joka Ukrainaa on sodan myötä kohdannut”, Karvinen toteaa. ”Koulu luo toivoa sekä tähän päivään, että kauas tulevaisuuteen. Koulutettu lapsi on moottori, joka auttaa yhteiskuntaa muuttumaan ja selviytymään kriisistä.”
Harkovan metrokoulu tarjoaa ensiapua miljoonakaupungin koulutuskriisissä
Koulut Harkovan metroasemilla kokoavat yhteen lapsia, jotka ovat sinnitelleet jo läpi pandemiavuosien ja elävät nyt jatkuvan ilmauhan alla. Kirkon Ulkomaanapu järjestää lapsille psykososiaalista tukea, jotta elämä voisi pikkuhiljaa palata kohti normaalia.
Teksti: Ulriikka Myöhänen Kuvat: Antti Yrjönen
RAPPUSET VIEVÄT leveältä kadulta maan alle kuin missä tahansa suurkaupungissa. Metron ujeltavan aaltoileva ääni kaikuu käytäviä pitkin. Ihmiset tulevat ja menevät arkisiin menoihinsa, kuten täällä itäukrainalaisen Harkovan kaupungin alla on tehty jo vuosikymmenten ajan.
Loppuvuonna 2023 huomio kiinnittyy pieniin ihmisiin. He kaivavat repuistaan kirjoja samalla, kun metrojunat pysähtyvät asemalla aikataulun mukaisesti.
“Täällä opiskelee oppilaita ensimmäisestä luokasta neljänteen. Aamuvuorossa on 128 oppilasta. Iltapäivällä tulevat uudet oppilaat”, sanoo Anzhela Malahova selaillen edessään olevaa paperipinoa ja jatkaa, että metrokouluja on perustettu viidelle harkovalaisasemalle.
Malahova toimii tänään metrokoulun vararehtorina. Hänen oma koulunsa on kiinni kuten kaikki muutkin maan päällä sijaitsevat koulut Harkovassa. Oppilaat opiskelevat etänä jo neljättä vuotta putkeen: ensin oli koronapandemia, sitten alkoi suurhyökkäys. Sodan eturintama on jo siirtynyt idempään, mutta Harkova on yhä ilmahyökkäysten kohteena. Sireenit ujeltavat pahimmillaan useita kertoja päivässä, eikä opetuksen järjestäminen varsinaisissa kouluissa ole mahdollista.
“Olen iloinen siitä, että meillä on vihdoin mahdollisuus kokoontua yhteen”, Malahova sanoo, pyyhkii silmäkulmiaan ja viittilöi asemalle rakennettujen luokkien suuntaan.
Lapset menevät opettajien johdolla luokkahuoneisiin Harkovan metrokoulussa.
Harkovan metro on palvellut kaupunkilaisia jo puoli vuosisataa
Harkovan metroverkosto valmistui vuonna 1975 kasvaneen miljoonakaupungin tarpeisiin. Viime vuosina sen tunneleissa on kulkenut vuosittain jopa 240 miljoonaa matkustajaa.
Maanalainen verkosto sai uuden, ihmiselämää suojelevan merkityksen helmikuusta 2022 alkaen, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan. Arvioiden mukaan jopa 160 000 siviiliä haki suojaa metrosta rajuimpien taisteluiden aikana. Sodan pitkittyessä kaupungin koulutusjohto alkoi pohtia, olisiko metroasemista myös turvallisiksi kouluiksi.
Syksyllä 2023 viidelle metroasemalle perustettiin koulut. Nyt pulpeteissa istuu iloisesti pälpättäviä lapsia, jotka pian hiljentyvät opiskelemaan matematiikkaa ja ukrainan kieltä. Niin tekee myös vihreään mekkoon sonnustautunut, poninhäntäpäinen Julija Yurova.
“Olen viisivuotias”, tyttö aloittaa esittelyynsä reippaasti ja läimäyttää sitten kaksin käsin otsaansa. “Ei! Olenkin jo kuusi!”
Yurova kertoo viettäneensä syntymäpäiviään vastikään. Hän käy koulua metroasemalla kolmena päivänä viikossa. Koulumatkat Julija Yurova kulkee aina äitinsä tai isänsä seurassa, mutta hänellä ei tunnu olevan hajua siitä, kuinka monen pysäkin päässä koti sijaitsee.
“Matka ei ole pitkä”, hän kuitenkin sanoo varmasti.
Julija Yurova (oikealla) opiskelee metrokoulussa hyvän ystävänsä Karolyna Havryshevan kanssa.
Valtaosa harkovalaisista opiskelee etäyhteyksillä
Yurova ja hänen koulukaverinsa ovat onnekkaita. Heidän energistä touhuaan tarkkaillessa on vaikeaa kuvitella, miltä 5–9-vuotiaiden koulupäivä näyttäisi ruutujen äärellä etäyhteyksien päässä.
Reilun tuhannen oppilaan metrokoulu on kuitenkin vain ensiapua tilanteessa, jossa perusopetukseen on ilmoittautunut 110 000 harkovalaista lasta ja nuorta.
Viranomaistietojen mukaan heistäkin vain noin puolet osallistuu opetukseen, joka järjestetään pääsääntöisesti etänä. Monet perheet ovat joutuneet pakolaisiksi ulkomaille tai muualle Ukrainaan.
Myös Julija Yurova lähti perheensä kanssa pakoon, mutta palasi sittemmin kotikaupunkiinsa. Tyttö pitää lyijykynää tiukasti kädessään ja jäljentää tehtäväkirjaan kiemuraisia kirjaimia. Välillä hän päästää turhautuneen tuhahduksen, kaivaa laatikosta kumin ja pyyhkii kaiken pois. Kirjainten opettelu vaikuttaa olevan piiruntarkkaa työtä.
Juttu Yurovan kanssa alkaa luistaa, kun puheeksi tulee hänen kaulassaan roikkuva koru. Siinä lukee BFF. Lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista best friends forever, parhaat ystävät ikuisesti.
“Olimme perheeni kanssa pakolaisina Ternopilissa Länsi-Ukrainassa. Tapasin siellä parhaan ystäväni, joka antoi minulle tämän korun. Nyt käymme yhdessä metrokoulua Harkovassa. Meitä on kolme parasta ystävystä samassa luokassa”, Yurova selittää.
Metrokoulun oppilaat tanssivat oppituntien välissä. Liikunta on monen mieleen.
Julija Yurova sai korun parhaalta ystävältään, jonka hän tapasi ollessaan pakolaisena Ternopilissä.
Ukrainan lapset tarvitsevat tukea traumojen käsittelyyn
Marraskuisena maanantaipäivänä metrokoulun oppilaat ovat uuden asian äärellä. Kaksi Kirkon Ulkomaanavun kouluttamaa koulupsykologia on tulossa pitämään oppituntia, jossa käsitellään leikin avulla traumoja ja pidetään huolta psykososiaalisesta hyvinvoinnista.
Ensimmäisen oppitunnin aiheena ovat tunteet. Opetus alkaa harjoituksella, jossa jokainen oppilas esittelee itsensä ja keksii esittelyn yhteyteen hauskan liikkeen tai ääneen. Psykologien äänet leikittelevät kuin lastenohjelmissa, ja lapset seuraavat tuntia keskittyneinä.
Tunnin loppupuolella psykologit kaivavat esiin värikkään laskuvarjon, ja riemu repeää. Lapset vuoroin viskaavat varjoa ilmaan ja vuoroin konttaavat sen ali. Kiherrys on korvia huumaavaa.
“Tunti onnistui hyvin. Tarkoituksena oli rentouttaa keho ja mieli, leikkiä, rakentaa tiimihenkeä ja pelailla yhdessä”, iloitsee 14 vuotta lastenpsykologina töitä tehnyt Olha Zinovieva.
Myös kollega Alina Symonenko on toiminut psykologina päiväkodissa jo 16 vuoden ajan. Zinovievan ja Symonenkon viesti on selvä: ukrainalaislapsilla on vaikeiden olosuhteiden myötä paljon painolastia sisällään. Moni on ollut etäopetuksessa vuosia, monien perheenjäseniä on rintamalla ja osan läheisiä on myös kuollut ja haavoittunut.
“Lapset ovat nykyisin pelokkaampia ja aggressiivisempia kuin ennen. He haluaisivat puhua toisilleen, mutta eivät osaa, koska he ovat olleet niin paljon yksin. Kun he vihdoin tapaavat ikäisiään, ilmassa on paljon konflikteja. Heillä ei yksinkertaisesti ole taitoja kohdata muita lapsia”, Symonenko pohtii.
Psykologit Olha Zinovieva ja Alina Symonenko pitävät lapsille psykososiaalisen tuen oppituntia. Ensimmäisen kerran tarkoituksena on tutustua ja purkaa jännitystä.
Harkovan metrokoulussa lapset käsittelevät traumojaan ja muita mieltään askarruttavia asioita leikin ja pelien avulla.
Kohtaamiset metrokoulussa auttavat lapsia pääsemään kiinni normaalimpaan koulunkäyntiin, mutta isossa kuvassa entiseen normaaliin palaaminen vie paljon aikaa ja resursseja. Sodan vuoksi Ukrainassa on valtavasti tarpeita niin ihmisten hyvinvoinnin kuin rakennuskannan uudelleenrakentamisessa.
Kirkon Ulkomaanavun Harkovan-toimistossa työskentelevä insinööri Volodymyr Grebennik kertoo, että viranomaistietojen mukaan kaupungissa on jopa 120 koulua, jotka ovat kärsineet vahinkoja sodassa. Kouluista neljä on täysin korjauskelvottomassa kunnossa ja vain 33 koulua on jo kunnostettu kaupungin varoin. Sotaa käyvässä maassa hryvnioita ei riitä kaikkien tuhojen korjaamiseen. Harkova on etsinyt kesästä 2023 alkaen ulkopuolista rahoitusta ulkomailta, jotta oppilaat ja koulujen henkilökunta pystyvät aikanaan palaamaan lähiopetukseen maan pinnalle.
Lähiopetus lisää vuorovaikutusta
Puolilta päivin metrokoulun aamuvuoro päättyy. Julija Yurova odottaa reppu selässään äitiään, joka tänään tulee hakemaan tyttärensä kotiin.
“Olen onnellinen, että lapseni pääsi heti ensimmäiseltä luokalta lähiopetukseen”, äiti Natalia Yurova sanoo kotimatkalla metron kolinan yli.
“Vuorovaikutuksen vuoksi lähiopetus on todella tärkeää. Se on paljon enemmän kuin mitä minä pystyisin äitinä hänelle antamaan kotiopetuksessa. Lapseni on puhelias ja tykkää olla muiden lasten kanssa. Hän on aina innokkaasti lähdössä kouluun”, äiti jatkaa tarkkaillen tytärtään, joka istua napottaa reppu selässä kanssamatkustajien keskellä.
Pian varmistuu, ettei Julija Yurovan koulumatka ole pitkä: koti sijaitsee vain yhden metropysäkin päässä. Tyttö hyppää laiturille reippaasti, tarttuu äitiään kädestä ja vilkuttaa peräämme.
Kotona odottaa lemmikkikissa.
Julija Yurova, 6, kulkee koulumatkat metrolla kuten moni muukin metrokoulun oppilas.
Vanhemmat saattelevat pienimmät koululaiset aamuisin metrokouluun ja hakevat iltapäivällä takaisin kotiin. Natalia Yurova (oikealla) pitää tärkeänä, että hänen tyttärensä tapaa koulussa ikäisiään lapsia.
KUA on tukenut Harkovan metrokoulua materiaalihankinnoissa ja tarjonnut psykologeille koulutusta, jotta he voivat järjestää lapsille psykososiaalisen tuen oppitunteja. Työtä on tuettu EU-varoin.
KUA sopi yhteistyöstä Ukrainan opetusministeriön kanssa
Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Tomi Järvinen ja Ukrainan opetus- ja tiedeministeri Oksen Lisovyi allekirjoittivat marraskuun 6. päivänä yhteistyösopimuksen, jonka tavoitteena on vahvistaa Ukrainan koulutussektorin kehittämistä. KUVA: Antti Yrjönen / KUA
Viisivuotisen sopimuksen nimissä Kirkon Ulkomaanapu ja Ukrainan opetus- ja tiedeministeriö sopivat tekevänsä yhteistyötä laadukkaan koulutuksen takaamiseksi ja kehittämiseksi.
TOIMINNANJOHTAJA Tomi Järvinen Kirkon Ulkomaanavusta ja Ukrainan opetus- ja tiedeministeri Oksen Lisovyi allekirjoittivat marraskuun 6. päivänä yhteistyösopimuksen, jonka tavoitteena on vahvistaa Ukrainan koulutussektorin kehittämistä.
“Meille on erityisen tärkeää tukea lasten ja nuorten koulutusta. Haluamme auttaa heitä paikkaamaan niitä aukkoja koulutuksessa, joita koronapandemia ja sota ovat aiheuttaneet”, opetus- ja tiedeministeri Lisovyi sanoo.
Järvinen korostaa, että lapset ja nuoret tarvitsevat kriisinkin keskellä tulevaisuuden näkymiä.
”Lisäksi on ymmärrettävä, mikä on sodan hintalappu mielenterveyden näkökulmasta. Meidän pitää tehdä kaikkemme, että lapset ja nuoret saavat tarvitsemansa tuen”, Järvinen painottaa.
Lisovyi pitää psykososiaalisen tuen merkitystä tärkeänä ja arvioi, että sen järjestämisessä erityisesti kansainvälisten kumppanijärjestön rooli on merkittävä.
VIISIVUOTISEN sopimuksen nimissä Kirkon Ulkomaanapu ja Ukrainan opetus- ja tiedeministeriö sopivat tekevänsä yhteistyötä laadukkaan koulutuksen takaamiseksi ja kehittämiseksi.
Osana yhteistyötä jatketaan sodan myötä vaurioituneiden koulujen korjaamista ja pommisuojien rakentamista koulujen yhteyteen. Yhteistyö painottaa myös psykososiaalisen tukea, sodan ja pandemian myötä syntyneiden koulutusaukkojen paikkaamista sekä online-opetuksen kehittämistä. Lisäksi osapuolet haluavat yhteistyön nimissä kehittää laadukasta koulutusta kaikkein heikoimmassa asemassa oleville kuten vammaisille lapsille ja nuorille sekä edistää nuorten siirtymistä opinnoista työelämään aloille, joilla on tarvetta työvoimalle.
KUA:n paikallisille työntekijöille maailman kovimmat katastrofit ovat sekä työtä että henkilökohtaista elämää
Karam heräsi maanjäristykseen, Marianna pakeni sotaa. Susan jättää työpäiviä välistä vedenhakureissun vuoksi. KUA:n työntekijät kertovat, millaista on elää katastrofin ytimessä.
TIESITKÖ, ETTÄ Kirkon Ulkomaanavussa työskentelee yli 3 000 ihmistä ja heistä 95 prosenttia on paikan päältä palkattuja ammattilaisia? Paikalliset työntekijämme ovat avustustyön sankareita. He elävät keskellä niitä katastrofeja, jotka ovat monille kaukaisia.
Tässä jutussa tapaamme KUA:n asiantuntijoita, jotka ovat kokeneet Ukrainan sodan, itäisen Afrikan kuivuuden ja Syyrian tuhoisan maanjäristyksen. Heille työ ei ole pelkästään työtä, sillä pelissä on myös oman perheen ja kotimaan tulevaisuus.
Karam Sharouf työskentelee KUA:n Syyrian maatoimistossa ohjelmapäällikkönä ja oli toimiston ensimmäisiä syyrialaisia työntekijöitä vuonna 2019. ”Olen elänyt käytännössä koko aikuisuuteni erilaisten katastrofien keskellä: vuosikymmenen kestänyt sota, koronapandemia ja nyt maanjäristyksen tuhot. Moni syyrialainen suunnittelee lähtevänsä pois. Meillä on ollut vain kriisiä kriisin jälkeen”, hän sanoo. Kuva: Karam Sharouf / KUA
Syyrialainen Karam Sharouf on elänyt koko aikuisikänsä katastrofien keskellä, mutta ajattelee silti, että ikkunasta pilkistää valoa.
“Aluksi luulin, että meitä vastaan hyökätään jälleen. Ääni muistutti niitä pommien ääniä, joita olemme sodan aikana tottuneet kuulemaan. Lopulta ymmärsin, että maa järisi.
Oli 6. helmikuuta 2023, aamuyö. Olin nukkumassa kodissamme, joka sijaitsee neljännessä kerroksessa Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa. Kaappasin shokissa vaimoni ja lapseni kainaloihini. Tavarat tipahtelivat ja särkyivät, mutta me emme onneksi saaneet vammoja.
Olen 33-vuotias syyrialainen. Olen elänyt käytännössä koko aikuisuuteni erilaisten katastrofien keskellä: vuosikymmenen kestänyt sota, koronapandemia ja nyt maanjäristyksen tuhot. Moni syyrialainen suunnittelee lähtevänsä pois. Meillä on ollut vain kriisiä kriisin jälkeen.
Olen työskennellyt KUA:ssa vuodesta 2019, jolloin minusta tuli KUA:n ensimmäinen paikallinen työntekijä Syyriassa. Jo ennen sitä minulle oli kertynyt kymmenen vuotta järjestökokemusta. Maanjäristyksen jälkeen olemme olleet todella kiireisiä. Meillä ei ole ollut Syyriassa mahdollisuutta varautua maanjäristyksen ja pandemian kaltaisiin katastrofeihin, koska olemme eläneet pommituksen ja hyökkäysten alla viimeisen vuosikymmenen ajan. Meillä ei ole ollut käsitystä siitä, miten hoitaa maanjäristyksen kaltaisia tilanteita.
Juuri ennen järistystä me Kirkon Ulkomaanavussa olimme laajentaneet työtämme Aleppoon ja Raqqaan, jonka moni muistaa Isisin pääkaupunkina. Näiden kaupunkien ihmiset ovat eläneet valtavan paineen alla. He ovat kertoneet tarvitsevansa aikaa vain hengitellä kaiken pahan jälkeen. He eivät olisi tarvinneet maanjäristyksen kaltaista katastrofia elämäänsä. Moni on menettänyt viimeisimmän katastrofin myötä kotinsa tai perheensä.
Vaikeasta tilanteesta huolimatta ajattelen, että meille syyrialaisille on olemassa pieni ikkuna, josta tulvii sisään valoa. Se pitää minut täällä. Meidän tehtävämme on voimaannuttaa ihmisiä.
Syyrian tulevaisuus riippuu ennen kaikkea paikallisista ihmisistä, vaikka kansainvälisen yhteisön apua tarvitaankin. Kun ihmiset paiskivat töitä oman maansa eteen, syntyy yhteenkuuluvuuden tunne. Olen ollut harmissani siitä, miten valkoiset ihmiset suhtautuvat meihin Lähi-idän ihmisiin. KUA:ssa työskennellessäni en ole huomannut sitä, vaikka olemme jatkuvasti yhteydessä Suomeen ja muihin toimintamaihimme. KUA:n Syyrian-toimiston henkilökunnasta miltei kaikki ovat syyrialaisia. Se on aika poikkeuksellista ja herättää paljon positiivista huomiota.”
Ukrainalainen Marianna Zhurbenko pakeni sotaa ja avaisi nyt epäröimättä kotinsa myös muille pakolaisille.
“Muistan, miten tuijotin epäuskoisena taivaalle oman kotini ikkunasta Gostomelissa, Kiovan länsipuolella. Oli 24. helmikuuta vuonna 2022, ja helikopterit pörräsivät ja puhelin soi lakkaamatta. Ystäväni soittivat hädissään ja käskivät minua ja perhettäni pakenemaan. Sota oli alkanut yhtäkkiä, ja rintamalinja oli vain 500 metrin päässä kotoamme. Minusta tuntui kuin olisin katsonut elokuvaa ikkunastani.
Marianna Zhurbenko työskentelee logistiikkakoordinaattorina KUA:n Ukrainan maatoimistossa. Kuva Antti Yrjönen / KUA
Illalla alkoi tykistötulen meteli, ja silloin päätimme mieheni kanssa paeta. Pakkasimme 9-vuotiaan poikamme, kuusi kuukautta vanhan vauvamme ja koiramme autoon. Lähdimme ensin Kiovaan ja sitten läntiseen Ukrainaan.
Siellä elin poikieni kanssa seuraavat kuukaudet. Valvoin paljon ja kuuntelin 9-vuotiaani itkua. Nuorimmainen ei onneksi ymmärtänyt tilanteesta mitään.
Tuntemattomat perheet ottivat meidät luokseen asumaan. Yritimme tarjota heille maksua käyttämästämme vedestä ja sähköstä, mutta he eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Sota on yhdistänyt meitä ukrainalaisia. Minäkin avaisin oven vieraille perheille, jos sellainen tilanne tulisi vielä eteen.
Sota on muuttanut omia arvojani. Ymmärsin, ettei tavaroilla ole mitään merkitystä. Elämästä, terveydestä, perhesuhteista ja rakkaudesta tuli minulle tärkeitä arvoja.
Pääsimme palaamaan kotiimme toukokuussa 2022. Kiova oli silloin tyhjillään. Kotipihallamme oli miinoja ja ammusten osia. Miinat siivottiin, ja nyt lapset voivat leikkiä siellä turvallisesti.
Ennen sotaa työskentelin vastuullisessa tehtävissä ompeluyrityksessä. Kotiinpaluun jälkeen kävi selväksi, että vaikka työpaikkani ei ollut tuhoutunut taisteluissa, kaikki työntekijät olivat paenneet muualle eivätkä olleet aikeissa palata.
Aloitin kesäkuussa Kirkon Ulkomaanavussa logistiikkakoordinaattorina. Vastaan hankinnoista ja siitä, että esimerkiksi KUA:n kouluihin menevät avustukset löytävät perille.
Olin maansisäisenä pakolaisena ja tiedän, miltä ihmisistä tuntuu. Minusta on ihanaa, että voin auttaa lapsia. Pidän itsestäni tehdessäni tätä työtä.”
Susan Abuba Jackson saapui Keniaan pakolaisena Etelä-Sudanista vuonna 2017. Kalobeyein pakolaisleirillä on on jatkanut työtään opettajana Kirkon Ulkomaanavun palkkaamana. Kuva: Björn Udd / KUA
Kenian pakolaisleirillä asuva Susan Abuba Jackson on opettaja mutta joutuu joskus käyttämään työpäivänsä vedenhakureissuun.
”Olen opettaja. Kuivuus vaikeuttaa paitsi oppilaideni arkea myös omaa elämääni. Minulla on viisi lasta kotona, joten jonain päivinä minun on yksinkertaisesti pakko lähteä hakemaan vettä sen sijaan että tulisin töihin. Muuten omat lapseni eivät pärjää. Jos en itse saa ruokaa, minulla ei ole energiaa opettaa. Meitä opettajia on koulussa neljä. Luokkakoot ovat niin isoja, että nälkäisenä ja janoisena on mahdoton jaksaa.
Tulin Keniaan Etelä-Sudanista 2017. Pakenin sotaa. Muistan, että yhtä henkilöä ammuttiin ja seuraavaksi hyökättiin meidän kimppuumme. Pakenin lasteni kanssa tänne Keniaan, mieheni jäi Etelä-Sudaniin sotilaaksi.
Työskentelin opettajana Etelä-Sudanissa 12 vuotta. Kun tulin tänne, aloitin peruskoulunopettajana. Viimeisen kahden vuoden aikana olen työskennellyt lastentarhanopettajana Kirkon Ulkomaanavun pyörittämässä koulussa Kalobeyen pakolaisleirissä.
Pidän lasten kanssa työskentelystä, koska lapset ovat niin joustavia, oppivat nopeasti ja ovat niin suorapuheisia. Varhaiskasvatus on myös hyvin tärkeä lapsille. Siinä luodaan perusta kaikelle oppimiselle.
Kuivuus on meille nyt isoin ongelma. Yleensä meillä on 500 oppilasta, mutta moni jättäytyy pois koulusta, koska koulussakaan ei ole vettä. Jos sitä ei ole, emme voi tarjota edes ruokaa.
Täällä olevilla lapsilla on isoja erityistarpeita. Moni on tullut sodan keskeltä, heillä on traumoja, heidän vanhempansa ovat saattaneet kuolla ja he saattavat jopa asua yksin vanhempien sisarustensa kanssa. Meidän tehtävänämme on pitää huolta näistä lapsista ja siitä, että saavat hyvän koulutuksen. Se on tällaisessa tilanteessa vaikeaa.”
KUA laajentaa Ukraina-työtään lähemmäksi eturintamaa
Ponnistelut koulutuksen eteen jatkuvat myös muualla Ukrainassa. Korjatut koulut avaavat oviaan ja päiväkoteihin lahjoitettiin tabletteja.
KIRKON ULKOMAANAVUN (KUA) Ukraina-operaatio laajenee Koillis-Ukrainan Harkovaan, joka on kärsinyt vakavia tuhoja Venäjän suurhyökkäyksen aikana. Vuonna 2022 alkanut KUA:n koulutukseen keskittyvä työ on painottunut Pohjois-Ukrainan Tšernihiviin ja Žytomyriin sekä pääkaupunki Kiovan seudulle.
Harkovassa KUA kunnostaa sodan aikana vaurioituneita kouluja, varustelee pommisuojia ja panostaa koululaisten ja opettajien psykososiaaliseen tukeen.
KUA:n maajohtaja Patricia Maruschak. Kuva: Antti Yrjönen / KUA
“Työn laajeneminen Harkovaan on iso askel. Se tarkoittaa, että työskentelemme jatkossa lähempänä sodan etulinjaa ja alueella, joka vapautettiin vain muutamia kuukausia sitten”, kertoo Ukrainan-maajohtaja Patricia Maruschak.
Harkovassa opetus järjestetään yhä etäyhteyksin, sillä lähiopetusta pidetään sotatoimien vuoksi edelleen liian vaarallisena. KUA:n työ katsoo jo tulevaisuuteen.
“Haluamme varmistaa, että koulujen pommisuojat ovat varusteltuja ja toimivia, kun koulut pystyvät jälleen avaamaan ovensa lähiopetukselle”, Maruschak perustelee.
Psykososiaalista tukea koululaisille ja opettajille
Harkovaan laajentuva työ on osa EU-rahoitteista koulutusprojektia, jossa ovat mukana myös KUA:n kumppanijärjestöt Save the Children International, People in Need ja War Child Holland.
Ensimmäiset EU-varoin kunnostetut koulut ovat jo toiminnassa Pohjois-Ukrainan Tšernihivissä. Kahteen pommituksissa vaurioituneeseen kouluun vaihdettiin ehjät ikkunat ja lisäksi sisätiloissa korjattiin vahinkoja. Koulujen 1 500 oppilasta ovat voineet palata lähiopetukseen. Kesän kynnyksellä koulujen korjauksia valmistuu lisää.
Työ painottaa voimakkaasti ukrainalaisten henkistä jaksamista vaikeassa tilanteessa, jossa perheet ovat joutuneet jättämään kotinsa, perheenjäseniä on rintamalla ja läheisiä on kuollut. Tšernihivissä KUA on jo järjestänyt koululaisille ja opettajille psykososiaalisen tuen aktiviteetteja ja koulutuksia. Vastaava työ jatkuu myös Harkovassa.
Pohjois-Ukrainan Tšernihivissä koulujen pommisuojia on varusteltu sellaisiksi, että lasten oppiminen ei keskeydy edes ilmahälytysten ajaksi. Useissa pommisuojissa koululaiset voivat viettää myös öitä, jos tarve vaatii. Kuva: Antti Yrjönen / KUA
Kirkon Ulkomaanapu on läpi vuoden tukenut ukrainalaisia oppilaitoksia myös erilaisissa tarpeellisissa laitehankinnoissa. Huhtikuun lopussa KUA lahjoitti Pirkko ja Tarmo Vahvelaisen säätiön tuella kolmeen päiväkotiin Kiovan alueella tablettitietokoneita. Tabletteihin oli asennettu valmiiksi sovellus, jonka avulla päiväkotien alle 6-vuotiaat lapset voivat tehdä iälleen sopivia tehtäviä.
Tabletti sovelluksineen sisältää yli 1 800 erilaista tehtävää ja peliä, joiden avulla pienet lapset voivat opiskella perheidensä ja päiväkodin henkilökunnan kanssa. Sovellus toimii myös offline-tilassa, joten oppiminen voi jatkua myös ilmahälytyksen aikana pommisuojassa.
