Priyankan perheellä ei ole varaa koulupukuun

Koululaiset parveilevat sisään luokkahuoneeseen Shree Sahashralingan koulussa Nepalissa. Mintunvihreiden asujen seassa kirkkaana paistaa keltainen paita, jossa on punaiset kaulukset. Se kuuluu 10-vuotiaalla Priyanka Tamatalle.

Yhtenäiset koulupuvut kuuluvat kiinteästi nepalilaiseen kulttuuriin. Lukuisien kasvavien lapsien tavoin myöskään Priyanka ei haluaisi erottautua joukosta, mutta perheellä ei ole varaa hankkia tyttärelleen koulupukua.

Päivittäinen leipä kiven alla

Koulupuvun puute ei kuitenkaan saa Priyankaa lannistumaan. Ei myöskään pitkä koulumatka. Jokainen kouluaamu hän sinnikkäästi kävelee tunnin kouluun ja iltapäivällä saman matkan kotiin.

Priyankan perheeseen kuuluvat vanhemmat, isosisko ja kaksi pikkuveljeä. Nepalin vuoristoisella maaseudulla elanto on tiukassa. Isä työskentelee seppänä ja äiti pitää huolta perheen kotieläimistä lehmistä, vuohista ja puhvelista. Priyankan vanhemmat tekevät pitkiä päiviä, mutta silti nelilapsisen perheen on hankala tulla toimeen.

Koulutus luo toivoa

Priyankalla ei ole tarkkoja suunnitelmia tulevaisuuden osalta, mutta hän uskoo koulutuksen voimaan. ”Haluan oppia lisää ja löytää uusia mahdollisuuksia”, Priyanka kertoo. Vuoristoseudulla tulevaisuudennäkymät riippuvat paljolti siitä, pääseekö lapsi jatkamaan koulussa vai ei.

Nepalin syrjäseuduilla valitettavan moni lapsi ja nuori joutuu lopettamaan koulun kesken perheen köyhyyden vuoksi. Kirkon Ulkomaanapu tukee vähävaraisia perheitä, jotta lapset saavat mahdollisuuden jatkaa koulutietään. Koulutus on väylä pois köyhyydestä.